"Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin." : Köyhyyden kokemus ja selviytyminen 1930-luvun pulan oloissa Suomen maaseudulla

On the material level of poverty, the work shows how the Great Depression forced rural women and children to enhance their work input and find new ways of coping. The most serious impact of the Depression was poor nutrition, as well as scarcity of food and clothes. Women's and men's ways to make a living started to resemble each other; men had also to consent to wages in form of foodstuff. The research also focuses on immaterial poverty by means of exploring experiences of otherness: shame, hatred and expressions of protest. Substantial humiliation was induced by poor relief and begging. A clear gap prevailed between the poor and the better off people in school, work and at leisure. The economic crisis deepened this gap even further. The dissertation specifies the poor people s every day experiences by taking into account the different worlds of men and women. The analysis of four different memory-based sources is the core in the micro-historical research design. The narrators of the research were survivors, unlike many others, who experienced the Great Depression. Moralization and humiliation of the poor have not ceased in contemporary society. Therefore, the historical perspective of both the material and the immaterial side of poverty could increase the understanding of the multifaceted phenomenon of today s poverty.

Valtion taiteilijatuki taiteilijan määrittelijänä : Määrittelyvallan ehtoja ja ulottuvuuksia pohjoismaisen tukimallin suomalaisessa muunnelmassa

The dissertation studies state support for artists in the context of the societal process of producing definitions of the artist. It examines the dimensions of and conditions for the power of definition inherent in the Nordic model of artists' support. The dissertation consists of a summary in Finnish and five articles published in English. The theoretical framework is based on Pierre Bourdieu's theory of the fields of cultural production and the concept of artistic classification systems introduced by Paul DiMaggio. The framework also makes use of the analyses by Per Mangset and Dag Solhjell of the relationship between Norwegian artistic fields and the state policy of supporting art. The study assumes that an examination of the formulation and content of the policy of support is insufficient, and extends the analysis to the implementation of the policy both at the level of the structures of decision making and at the level of actual decisions and their impacts. The analysis of the economic dimension of the definition power of artists' support uses register-based data on artists' financial situation. Survey data is used in studying the attitudes of Finnish artists toward state support for artists. The analysis of the Nordic policy of supporting artists uses data based on documents and interviews concerning the formulation and implementation of the policy in Denmark, Finland, Norway and Sweden. The cross-country comparison contributes to identifying the specific features of the Finnish policy of supporting artists from the point of view of its potential power of definition. The study concludes that the legitimating arguments, goals and means of the policy of supporting artists, as well as the structures and actions of the bodies implementing the policy, have an impact on the formulation of definitions of the artist. For example, a relevant factor in this context seems to be the way in which the relationship between various fields of art and the system of support is organized. According to the comparative analysis, the greater the correspondence between the administrative structures of decision making and the organizational structure of artistic fields, the greater the resistance to change regarding the artistic categories produced. By contrast, those structures of decision making which require negotiations and compromises between various interests have produced artistic categories that have been more inclined to change. The development of the Finnish system of artists' support over the past few decades can be described as a slow expansion towards new areas of art. However, the demarcations and hierarchies between various fields of art have not lost their significance, and state support for artists still concentrates on the same areas as it did when the policy of supporting artists was established. State support always contains an element of power. According to the study, the Nordic policy of supporting artists has both the material and symbolic power to participate in the production of societal definitions of the artist. The legitimating arguments, goals and means of the Finnish artists' support, as well as the criteria for granting it, strengthen the symbolic dimension of this power also in terms of the symbolic capital valued by the artistic fields. In this sense, it can be said that the state is one of the actors in the Finnish fields of art. The symbolic dimension of the definition power of artists' support is, however, in the last instance derived from the artistic fields, and reinforces on its part the definition power of these fields.

Time to rest : Signals in shoot apex developmental transitions underlying dormancy

Vuodenajat rytmittävät monivuotisten kasvien elämää pohjoisella pallonpuoliskolla, jolla varmin merkki lähestyvästä talvikaudesta on asteittain lyhenevä päivänpituus. Kun päivänpituus on lyhentynyt tiettyyn raja-arvoon saakka, kasvu hiipuu ja kasvin kehityksessä tapahtuu suuria muutoksia. Väitöskirjatyössäni tutkittiin mekanismeja, jotka liittyvät pituuskasvun päättymiseen, silmujen lepotilan kehittymiseen ja kärkisilmun muodostumiseen hybridihaavan ja koivuntaimilla lyhyen päivänpituuden seurauksena kasvihuoneolosuhteissa. Vain lepotilaiset silmut selviytyvät luonnossa ankaran talvikauden yli, joten etenkin lepotilan kehittymisen tutkiminen on keskeistä pyrittäessä selvittämään monivuotisille kasveille tyypillisen kasvutavan mekanismeja. Jo pitkään on tiedetty, että täysikasvuiset lehdet vastaanottavat tiedon päivänpituudesta ja lähettävät signaaleja varren johtojänteissä ylöspäin kohti kasvin kärkiosaa. Sen sijaan varren kärjen ja kärkikasvupisteen roolia lepotilan kehittymisessä on selvitetty vain vähän. Kuitenkin juuri kärkikasvupisteen selviytyminen vuodesta toiseen on tärkeää, koska sen jakautumiskykyiset solukot tuottavat kasvin maanpäälliset osat. Tässä työssä tehdyissä varttamiskokeissa osoitettiin, että varren kärki ei ainoastaan vastaanota signaaleja lehdistä ja ajoita toimintaansa niiden mukaan, vaan myös kärjellä itsellään on aktiivinen rooli lepotilan kehittymisessä. Erityisesti kiinnitettiin huomiota kärkikasvupisteen eri alueiden, ns. apikaalimeristeemin ja rib-meristeemin erilaisiin tehtäviin ja pääteltiin, että molemmat vaikuttavat lepotilan kehittymiseen. Kokeissa käytettiin normaalien hybridihaapojen lisäksi siirtogeenisiä hybridihaapoja, jotka eivät lopeta kasvuaan lyhyt päivä –olosuhteissa. Siirtogeeniset hybridihaavat ilmensivät voimakkaasti fytokromi A -nimistä valon vastaanottajamolekyyliä rib-meristeemin alueella, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa poikkeavaan pituuskasvukäyttäytymiseen. Myös useiden lepotilan kehittymiseen liittyvien geenien ilmenemisessä havaittiin poikkeavuuksia verrattuna ei-siirtogeenisiin kontrolleihin, joiden silmuissa kehittyi lepotila lyhyt päivä –altistuksen seurauksena. Väitöskirjatyössäni havaittiin, että myös kaasumainen kasvihormoni etyleeni toimii viestinvälittäjänä silmujen lepotilan kehittymisessä ja vaikuttaa etenkin lepotilan oikeaan ajoittumiseen. Etyleenillä huomattiin olevan määräävä rooli päätesilmun muodostumisessa: siirtogeeniset koivut, jotka eivät aisti etyleeniä, eivät muodostaneet päätesilmua. Silti siirtogeeniset koivut vaipuivat lepotilaan, joskin myöhemmin kuin ei-siirtogeeniset kontrollit. Tämän perusteella todettiin, että lepotilan ja päätesilmun kehittyminen ovat erillisiä kehitystapahtumia, vaikka ne saattavatkin ajoittua osaksi päällekkäin.

Diffusive and ship-mediated spread of dinoflagellates in the Baltic Sea with Prorocentrum minimum as a special case

In this thesis the role played by expansive and introduced species in the phytoplankton ecology of the Baltic Sea was investigated. The aims were threefold. First, the studies investigated the resting stages of dinoflagellates, which were transported into the Baltic Sea via shipping and were able to germinate under the ambient, nutrient-rich, brackish water conditions. The studies also estimated which factors favoured the occurrence and spread of P. minimum in the Baltic Sea and discussed the identification of this morphologically variable species. In addition, the classification of phytoplankton species recently observed in the Baltic Sea was discussed. Incubation of sediments from four Finnish ports and 10 ships ballast tanks revealed that the sediments act as sources of living dinoflagellates and other phytoplankton. Dinoflagellates germinated from all ports detected and from 90% of ballast tanks. The concentrations of cells germinating from ballast tank sediments were mostly low compared with the acceptable cell concentrations set by the International Maritime Organization s (IMO s) International Convention for the Control and Management of Ships Ballast Water and Sediments. However, the IMO allows such high concentrations of small cells in the discharged ballast water that the total number of cells in large ballast water tanks can be very high. Prorocentrum minimum occurred in the Baltic Sea annually but with no obvious trend in the 10-year timespan from 1993 to 2002. The species occurred under wide ranges of temperatures and salinities and the abundance of the species was positively related especially to the presence of organic nitrogen and phosphorus. This indicated that the species was favoured by increased organic nutrient loading and runoff from land and rivers. The cell shape of P. minimum varied from triangular to oval-round, but morphological fine details indicated that only one morphospecies was present. P. minimum also is, according to present knowledge, the only potentially harmful phytoplankton species that has recently expanded widely into new areas of the Baltic Sea.

Randomised Evaluation of New Technologies within the Population‐Based Cervical Cancer Screening Programme in Finland: Cross‐Sectional Performance and Validity

A randomised and population-based screening design with new technologies has been applied to the organised cervical cancer screening programme in Finland. In this experiment the women invited to routine five-yearly screening are individually randomised to be screened with automation-assisted cytology, human papillomavirus (HPV) test or conventional cytology. By using the randomised design, the ultimate aim is to assess and compare the long-term outcomes of the different screening regimens. The primary aim of the current study was to evaluate, based on the material collected during the implementation phase of the Finnish randomised screening experiment, the cross-sectional performance and validity of automation-assisted cytology (Papnet system) and primary HPV DNA testing (Hybrid Capture II assay for 13 oncogenic HPV types) within service screening, in comparison to conventional cytology. The parameters of interest were test positivity rate, histological detection rate, relative sensitivity, relative specificity and positive predictive value. Also, the effect of variation in performance by screening laboratory on age-adjusted cervical cancer incidence was assessed. Based on the cross-sectional results, almost no differences were observed in the performance of conventional and automation-assisted screening. Instead, primary HPV screening found 58% (95% confidence interval 19-109%) more cervical lesions than conventional screening. However, this was mainly due to overrepresentation of mild- and moderate-grade lesions and, thus, is likely to result in overtreatment since a great deal of these lesions would never progress to invasive cancer. Primary screening with an HPV DNA test alone caused substantial loss in specificity in comparison to cytological screening. With the use of cytology triage test, the specificity of HPV screening improved close to the level of conventional cytology. The specificity of primary HPV screening was also increased by increasing the test positivity cutoff from the level recommended for clinical use, but the increase was more modest than the one gained with the use of cytology triage. The performance of the cervical cancer screening programme varied widely between the screening laboratories, but the variation in overall programme effectiveness between respective populations was more marginal from the very beginning of the organised screening activity. Thus, conclusive interpretations on the quality or success of screening should not be based on performance parameters only. In the evaluation of cervical cancer screening the outcome should be selected as closely as possible to the true measure of programme effectiveness, which is the number of invasive cervical cancers and subsequent deaths prevented in the target population. The evaluation of benefits and adverse effects of each new suggested screening technology should be performed before the technology becomes an accepted routine in the existing screening programme. At best, the evaluation is performed randomised, within the population and screening programme in question, which makes the results directly applicable to routine use.

Spirometric studies on the adult general population of Helsinki : bronchodilation responses, determinants, and intrasession repeatability of FEV1, FEV6, FVC, and forced expiratory time

Spirometry is the most widely used lung function test in the world. It is fundamental in diagnostic and functional evaluation of various pulmonary diseases. In the studies described in this thesis, the spirometric assessment of reversibility of bronchial obstruction, its determinants, and variation features are described in a general population sample from Helsinki, Finland. This study is a part of the FinEsS study, which is a collaborative study of clinical epidemiology of respiratory health between Finland (Fin), Estonia (Es), and Sweden (S). Asthma and chronic obstructive pulmonary disease (COPD) constitute the two major obstructive airways diseases. The prevalence of asthma has increased, with around 6% of the population in Helsinki reporting physician-diagnosed asthma. The main cause of COPD is smoking with changes in smoking habits in the population affecting its prevalence with a delay. Whereas airway obstruction in asthma is by definition reversible, COPD is characterized by fixed obstruction. Cough and sputum production, the first symptoms of COPD, are often misinterpreted for smokers cough and not recognized as first signs of a chronic illness. Therefore COPD is widely underdiagnosed. More extensive use of spirometry in primary care is advocated to focus smoking cessation interventions on populations at risk. The use of forced expiratory volume in six seconds (FEV6) instead of forced vital capacity (FVC) has been suggested to enable office spirometry to be used in earlier detection of airflow limitation. Despite being a widely accepted standard method of assessment of lung function, the methodology and interpretation of spirometry are constantly developing. In 2005, the ATS/ERS Task Force issued a joint statement which endorsed the 12% and 200 ml thresholds for significant change in forced expiratory volume in one second (FEV1) or FVC during bronchodilation testing, but included the notion that in cases where only FVC improves it should be verified that this is not caused by a longer exhalation time in post-bronchodilator spirometry. This elicited new interest in the assessment of forced expiratory time (FET), a spirometric variable not usually reported or used in assessment. In this population sample, we examined FET and found it to be on average 10.7 (SD 4.3) s and to increase with ageing and airflow limitation in spirometry. The intrasession repeatability of FET was the poorest of the spirometric variables assessed. Based on the intrasession repeatability, a limit for significant change of 3 s was suggested for FET during bronchodilation testing. FEV6 was found to perform equally well as FVC in the population and in a subgroup of subjects with airways obstruction. In the bronchodilation test, decreases were frequently observed in FEV1 and particularly in FVC. The limit of significant increase based on the 95th percentile of the population sample was 9% for FEV1 and 6% for FEV6 and FVC; these are slightly lower than the current limits for single bronchodilation tests (ATS/ERS guidelines). FEV6 was proven as a valid alternative to FVC also in the bronchodilation test and would remove the need to control duration of exhalation during the spirometric bronchodilation test.

Detection of renal dysfunction during and after anaesthesia and surgery - evaluation of the influence of inorganic fluoride, ketorolac and clonidine

Drugs and surgical techniques may have harmful renal effects during the perioperative period. Traditional biomarkers are often insensitive to minor renal changes, but novel biomarkers may more accurately detect disturbances in glomerular and tubular function and integrity. The purpose of this study was first, to evaluate the renal effects of ketorolac and clonidine during inhalation anesthesia with sevoflurane and isoflurane, and secondly, to evaluate the effect of tobacco smoking on the production of inorganic fluoride (F-) following enflurane and sevoflurane anesthesia as well as to determine the effect of F- on renal function and cellular integrity in surgical patients. A total of 143 patients undergoing either conventional (n = 75) or endoscopic (n = 68) inpatient surgery were enrolled in four studies. The ketorolac and clonidine studies were prospective, randomized, placebo controlled and double-blinded, while the cigarette smoking studies were prospective cohort studies with two parallel groups. As a sign of proximal tubular deterioration, a similar transient increase in urine N-acetyl-beta-D-glucosaminidase/creatinine (U-NAG/crea) was noted in both the ketorolac group and in the controls (baseline vs. at two hours of anesthesia, p = 0.015) with a 3.3 minimum alveolar concentration hour sevoflurane anesthesia. Uncorrelated U-NAG increased above the maximum concentration measured from healthy volunteers (6.1 units/l) in 5/15 patients with ketorolac and in none of the controls (p = 0.042). As a sign of proximal tubular deterioration, U-glutathione transferase-alpha/crea (U-GST-alpha/crea) increased in both groups at two hours after anesthesia but a more significant increase was noted in the patients with ketorolac. U-GST-alpha/crea increased above the maximum ratio measured from healthy volunteers in 7/15 patients with ketorolac and in 3/15 controls. Clonidine diminished the activation of the renin-angiotensin aldosterone system during pneumoperitoneum; urine output was better preserved in the patients treated with clonidine (1/15 patients developed oliguria) than in the controls (8/15 developed oliguria (p=0.005)). Most patients with pneumoperitoneum and isoflurane anesthesia developed a transient proximal tubular deterioration, as U-NAG increased above 6.1 units/L in 11/15 patients with clonidine and in 7/15 controls. In the patients receiving clonidine treatment, the median of U-NAG/crea was higher than in the controls at 60 minutes of pneumoperitoneum (p = 0.01), suggesting that clonidine seems to worsen proximal tubular deterioration. Smoking induced the metabolism of enflurane, but the renal function remained intact in both the smokers and the non-smokers with enflurane anesthesia. On the contrary, smoking did not induce sevoflurane metabolism, but glomerular function decreased in 4/25 non-smokers and in 7/25 smokers with sevoflurane anesthesia. All five patients with S-F- ≥ 40 micromol/L, but only 6/45 with S-F- less than 40 micromol/L (p = 0.001), developed a S-tumor associated trypsin inhibitor concentration above 3 nmol/L as a sign of glomerular dysfunction. As a sign of proximal tubulus deterioration, U-beta 2-microglobulin increased in 2/5 patients with S-F- over 40 micromol/L compared to 2/45 patients with the highest S-F- less than 40 micromol/L (p = 0.005). To conclude, sevoflurane anesthesia may cause a transient proximal tubular deterioration which may be worsened by a co-administration of ketorolac. Clonidine premedication prevents the activation of the renin-angiotensin aldosterone system and preserves normal urine output, but may be harmful for proximal tubules during pneumoperitoneum. Smoking induces the metabolism of enflurane but not that of sevoflurane. Serum F- of 40 micromol/L or higher may induce glomerular dysfunction and proximal tubulus deterioration in patients with sevoflurane anesthesia. The novel renal biomarkers warrant further studies in order to establish reference values for surgical patients having inhalation anesthesia.

Quantifying Time Awake Posturographically

This thesis focuses on the issue of testing sleepiness quantitatively. The issue is relevant to policymakers concerned with traffic- and occupational safety; such testing provides a tool for safety legislation and -surveillance. The findings of this thesis provide guidelines for a posturographic sleepiness tester. Sleepiness ensuing from staying awake merely 17 h impairs our performance as much as the legally proscribed blood alcohol concentration 0.5 does. Hence, sleepiness is a major risk factor in transportation and occupational accidents. The lack of convenient, commercial sleepiness tests precludes testing impending sleepiness levels contrary to simply breath testing for alcohol intoxication. Posturography is a potential sleepiness test, since clinical diurnal balance testing suggests the hypothesis that time awake could be posturographically estimable. Relying on this hypothesis this thesis examines posturographic sleepiness testing for instrumentation purposes. Empirical results from 63 subjects for whom we tested balance with a force platform during wakefulness for maximum 36 h show that sustained wakefulness impairs balance. The results show that time awake is posturographically estimable with 88% accuracy and 97% precision which validates our hypothesis. Results also show that balance scores tested at 13:30 hours serve as a threshold to detect excessive sleepiness. Analytical results show that the test length has a marked effect on estimation accuracy: 18 s tests suffice to identify sleepiness related balance changes, but trades off some of the accuracy achieved with 30 s tests. The procedure to estimate time awake relies on equating the subject s test score to a reference table (comprising balance scores tested during sustained wakefulness, regressed against time awake). Empirical results showed that sustained wakefulness explains 60% of the diurnal balance variations, whereas the time of day explains 40% of the balance variations. The latter fact implies that time awake estimations also must rely on knowing the local times of both test and reference scores.

Reconstruction of past UV radiation

Solar ultraviolet (UV) radiation has a broad range of effects concerning life on Earth. Soon after the mid-1980s, it was recognized that the stratospheric ozone content was declining over large areas of the globe. Because the stratospheric ozone layer protects life on Earth from harmful UV radiation, this lead to concern about possible changes in the UV radiation due to anthropogenic activity. Initiated by this concern, many stations for monitoring of the surface UV radiation were founded in the late 1980s and early 1990s. As a consequence, there is an apparent lack of information on UV radiation further in the past: measurements cannot tell us how the UV radiation levels have changed on time scales of, for instance, several decades. The aim of this thesis was to improve our understanding of past variations in the surface UV radiation by developing techniques for UV reconstruction. Such techniques utilize commonly available meteorological data together with measurements of the total ozone column for reconstructing, or estimating, the amount of UV radiation reaching Earth's surface in the past. Two different techniques for UV reconstruction were developed. Both are based on first calculating the clear-sky UV radiation using a radiative transfer model. The clear-sky value is then corrected for the effect of clouds based on either (i) sunshine duration or (ii) pyranometer measurements. Both techniques account also for the variations in the surface albedo caused by snow, whereas aerosols are included as a typical climatological aerosol load. Using these methods, long time series of reconstructed UV radiation were produced for five European locations, namely Sodankylä and Jokioinen in Finland, Bergen in Norway, Norrköping in Sweden, and Davos in Switzerland. Both UV reconstruction techniques developed in this thesis account for the greater part of the factors affecting the amount of UV radiation reaching the Earth's surface. Thus, they are considered reliable and trustworthy, as suggested also by the good performance of the methods. The pyranometer-based method shows better performance than the sunshine-based method, especially for daily values. For monthly values, the difference between the performances of the methods is smaller, indicating that the sunshine-based method is roughly as good as the pyranometer-based for assessing long-term changes in the surface UV radiation. The time series of reconstructed UV radiation produced in this thesis provide new insight into the past UV radiation climate and how the UV radiation has varied throughout the years. Especially the sunshine-based UV time series, extending back to 1926 and 1950 at Davos and Sodankylä, respectively, also put the recent changes driven by the ozone decline observed over the last few decades into perspective. At Davos, the reconstructed UV over the period 1926-2003 shows considerable variation throughout the entire period, with high values in the mid-1940s, early 1960s, and in the 1990s. Moreover, the variations prior to 1980 were found to be caused primarily by variations in the cloudiness, while the increase of 4.5 %/decade over the period 1979-1999 was supported by both the decline in the total ozone column and changes in the cloudiness. Of the other stations included in this work, both Sodankylä and Norrköping show a clear increase in the UV radiation since the early 1980s (3-4 %/decade), driven primarily by changes in the cloudiness, and to a lesser extent by the diminution of the total ozone. At Jokioinen, a weak increase was found, while at Bergen there was no considerable overall change in the UV radiation level.

Tytöt, pojat ja sukupuolinen häirintä

In this research I ask what is interpreted as sex-based harassment by 15-16-year old girls and boys. By sex-based harassment I refer to one-sided, unwanted attention that is based on gender and that makes the target feel embarrassed, frightened, hurt or angry. My focus is not on the most overt cases of harassment but rather on everyday encounters. While young people differentiate between harassing and non-harassing attention, at the same time they define, assign value to and construct differences and power relations on the basis of gender, age and ethnicity, for example. My main data consists of essays (N 104, 54 girls, 54 boys) and thematic interviews (N 14; 20 girls, 3 boys) of ninth graders of a secondary school in Helsinki. In the essays and interviews, students construe the border between pleasant and unpleasant, tolerable and intolerable attention as clear in principle, but, they suggest that in practice this border is ambivalent, negotiable and contextual. The interpretations of incidents are justified by referring to features of the target, the scene or the perpetrator. Targets of harassment are most often construed as being girls who are characterized as thin-skinned, but at the same time they are expected to be understanding toward any sex-based attention they may get, particularly when it is not physical. On the other hand, girls are regarded as equal and even active participants in incidents of harassment. Such statements include considerations of how girls either reject or invite particular kinds of attention by their actions and outward appearance. Forms of harassment, ways of understanding it as well as overcoming it vary according to spatial context. By situating incidents in different spaces and places, young people contrast their experiences with ordinary and predictable non-harassment that takes place e.g. in discos and unusual and unexpected harassment that takes place e.g. in the city streets in the daytime. The behaviour of boys harassing a girls is naturalized by appealing to young masculinity and the childishness but also strong sexual drive which is seen as characteristic of teenage boys. On the other hand, sex-based harassment is racialized and pathologized in ways that separate the phenomenon from young, Finnish, normal masculinity. Both the material experiences of the young people and the definitions of the parties involved in harassing incidents are gendered. Girls encounter and deal with sexualized commenting and unwanted approaches much more often and in a more intensive way than boys. Furthermore, there is a vast cultural repertoire of acceptable accounts that can be mobilised in order to excuse male harassers, to critically evaluate the appearance or action of the female targets and to divide the responsibility between the female target and the male perpetrator.

Ydinperheen politiikka

The research topic is the formation of nuclear family understanding and the politicization of nuclear family. Thus, the question is how did family historically become understood particularly as nuclear family and why did it become central in terms of politics and social? The research participates in discussions on the concept and phenomena of family. Central theme of analysis is to ask what is family? Family is seen as historically contingent and the discussions on the concept and phenomena are done via historical analysis. Center of attention is nuclear family, thus, a distinction between the concepts of family and nuclear family is made to be able to focus on historically specific phenomena of nuclear family. Family contrary to the concept of nuclear family -- in general is seen to be able to refer to families in all times and all cultures, as well as all types of families in our times and culture. The nuclear family understanding is examined through two separate themes, that of parent-child relationships and marital relations. Two simultaneous processes give nuclear family relations its current form: on the one hand the marital couple as the basis of family is eroding and losing its capacity to hold the family together; on the other, in Finland at least from 1950s on, the normal development of the child has became to be seen ontologically bound to the (biological) mother and (via her to) the father. In the nucleus of the family is the child: the biological, psychological and social processes of normal development are seen ontologically bound to the nuclear family relations. Thus, marriages can collapse, but nuclear family is unbreakable. What is interesting is the historical timing: as nuclear family relations had just been born, the marriage dived to a crisis. The concept and phenomena of nuclear family is analyzed in the context of social and politics (in Finnish these two collapses in the concept of yhteiskunnallinen , which refers both to a society as natural processes as well as to the state in terms of politics). Family is political and social in two senses. First, it is understood as the natural origin of the social and society. Human, by definition, is understood as a social being and the origin of social, in turn, is seen to be in the family. Family is seen as natural to species. Disturbances in family life lead to un-social behaviour. Second, family is also seen as a political actor of rights and obligations: family is obligated to control the life of its members. The state patronage is seen at the same time inevitable family life is way too precious to leave alone -- and problematic as it seems to disturb the natural processes of the family or to erode the autonomy of it. The rigueur of the nuclear family is in the role it seems to hold in the normal development of the child and the future of the society. The disturbances in the families first affect the child, then the society. In terms of possibility to re-think the family the natural and political collide: the nuclear family seems as natural, unchangeable, un- negotiable. Nuclear family is historically ontologised. The biological, psychological and social facts of family seem to be contrary to the idea of negotiation and politics the natural facts of family problematise the politics of family. The research material consists of administrational documents, memoranda, consultation documents, seminar reports, educational writings, guidebooks and newspaper articles in family politics between 1950s and 1990s.

Yliopisto-opetuksen yhteistoiminnallinen kehittäminen

The main aim of this work is to study the possibility of applying the cooperative learning approach to develop academic learning and teaching culture. In this work cooperative learning refers to a pedagogical approach that applies social psychological knowledge of group dynamics and small group teaching. Furthermore, theories of collaborative learning and organization development have been applied. Based on these theories a model of developing learning and teaching culture was developed. The model was tested in the development project that was carried out in the Faculty of Agriculture and Forestry of Helsinki University. The research questions were: How were the theories of cooperative and collaborative learning and organization development applied in the project? What kind of effects did the development project have on the learning and teaching culture? Through which kind of mechanisms did the project influence this culture? How should the development model be revised after the empirical test? The project lasted five years and the major part of the project consisted of a one-year pedagogical training course. Altogether 145 people (teachers, researchers, library staff, and students) participated in the training, two to three departments at a time. In the pedagogical training cooperative learning methods were widely used. A questionnaire was used to study effects of the development project. The questionnaire was sent to 87 people and 65.5 % answered it. Both the answers to the questionnaire and a sample of learning diaries (n=61) were used to study the mechanism of the project. A sample of the learning diaries consisted of two pedagogical training group members diaries. The frequency distributions were calculated as extrapolations from the answers to the structured questions. Furthermore the answers were classified by the main background variables. The analysis of the open answers to the questionnaire and the learning diaries were data-based. According to the answers to the questionnaire, the effects of the pedagogical training were as follows: The participants consider learning more as an active process of constructing knowledge. Furthermore they considered the individual learning styles and strategies, cooperation and motivation as more important part of the learning process than before the pedagogical training. The role of the teacher was viewed more challenging than before. Additionally the cooperation between teachers, other staff members and students had projected to increase. After the project had ended the teaching methods in the whole faculty were viewed to become varied and the teaching was considered to be more valued than before. According to the answers to the questionnaire, the project influenced through the following ways: the project stimulated the change process, provided new methods for learning and teaching, had an effect on conceptions of learning and teaching and facilitated meaningful communication with others (staff and students). The analysis of the learning diaries supported these findings. In addition, the analysis of the learning diaries deepened the understanding of how the cooperative learning methods supported positive learning atmosphere and reduced the negative effect of the status differences between the members of the group. The critical comments in the learning diaries could be interpreted as collision between cooperative and traditional teaching culture. Cooperative learning gives theory-based methods to develop academic learning and teaching culture. The approach helps the developer to create positive collaborative learning environment and gives ways to support learning in small groups, which can promote cultural change. On the other hand, to understand the whole process of organization development and promote change the theories of organizations and more sosioconstructivist theory of learning are needed. Cooperative learning, collaborative learning, higher education, group dynamics, social constructionism, organisational culture, organisation development

Maaseudun maahanmuuttajat. Kokemuksia työperäisestä maahanmuutosta Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen maaseudulla.

Suomen maahanmuuttajaväestö on keskittynyt kaupunkeihin, ja erityisesti pääkaupunkiseudulle ja muihin suurimpiin kaupunkikeskuksiin. Samaten kansallinen maahanmuuttopolitiikka kohdistuu ensisijaisesti suurimmille kaupunkiseuduille. Väestön ikääntymisen ja työvoimatarpeen tyydyttämisen kysymykset koskettavat kuitenkin mitä suurimmassa määrin myös maaseutua. Uusimmissa maaseutupoliittisissa ohjelmissa maahanmuutto ja maaseudun kansainvälistymisen tematiikka on jo jossakin määrin näkyvissä. Politiikka ei kuitenkaan ole voinut tukeutua maahanmuuttoa koskevaan tutkimukseen, koska aikaisemmassa tutkimuksessa ei juuri ole käsitelty maaseutuympäristöstä aiheutuvia erityiskysymyksiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työperäisen maahanmuuton nykytilaa ja kehitysnäkymiä maaseudulla. Käytännöllisenä tarkoituksena oli tarjota tietoa ja toimenpidesuosituksia siitä, miten maahanmuuttopolitiikkaa voitaisiin maaseutumaisilla alueilla parhaiten toteuttaa. Tutkimuksen kohdealueiksi valittiin kaksi maahanmuuton ääripään maakuntaa: Varsinais-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa. Tutkimus koostui neljästä osasta: tilastotarkastelusta, kyläyhdistyksille ja -toimikunnille kohdistetusta kyselystä, kuntatyönantajille kohdistetusta kyselystä sekä maahanmuuttajien haastatteluista. Tulosten perusteella tutkimusalueet eroavat maakuntina toisistaan sekä maahanmuuttajien määrässä että rakenteessa. Varsinais-Suomessa maahanmuuttajia on suhteessa väestöön Manner-Suomen maakunnista toiseksi eniten. Etelä-Pohjanmaalla sen sijaan ulkomaalaisten osuus väestöstä on maan alhaisin. Kummankin alueen kaksi suurinta vieraskielisen väestön kieliryhmää (poislukien ruotsi) ovat venäjä ja viro. Varsinais-Suomen vieraskielisten ryhmässä korostuu kuitenkin pakolaisten osuus. Etelä-Pohjanmaan vieraskieliset sen sijaan ovat pääosin naapurivaltioista kotoisin olevia työperäisiä maahanmuuttajia. Varsinais-Suomessa maahanmuuttajat ovat asettuneet asumaan kaupunkeihin, Turkuun ja sen lähikuntiin sekä Saloon. Maaseutumaisissa kunnissa maahanmuuttajista asui vain kuusi prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla vieraskieliset jakaantuivat tasaisemmin. Noin kolmasosa heistä asui kaupungissa (Seinäjoki), reilu kolmasosa taajaan asutuissa kunnissa ja niukka kolmasosa maaseutumaisissa kunnissa. Vieraskielisten suhteellinen osuus kuntien väestöstä on kuitenkin suurempi Etelä-Pohjanmaan maaseutumaisissa kunnissa kuin Varsinais-Suomen vastaavilla alueilla. Tästä voitaneen vetää se johtopäätös, että vieraskielisten asema – esimerkiksi palveluiden, näkyvyyden, tarpeiden ja niiden tyydyttämisen suhteen – on Etelä-Pohjanmaan maaseudulla vahvempi kuin Varsinais-Suomen vastaavalla alueella. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajien alueellinen keskittyminen kaupunkeihin tukee huonosti maaseudun työvoiman tarjonnan kehitystä. Työperäisen maahanmuuton lisääminen maaseudulle siten, että näköpiirissä oleva työvoiman tarve tulisi katettua, tarvitsee erityisiä toimia. Maahanmuuttajien työllistymisen osalta tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen kokoamia tilastoaineistoja, joihin on koottu maassa vähintään vuoden oleskelleiden ulkomaan kansalaisten tietoja. Tulosten mukaan kolme neljästä ulkomaalaisesta sijoittui palveluammatteihin. Painopiste oli kaupan alalla, joka oli palveluammateissa työskentelevien naisten että miesten pääasiallinen toimiala. Maahanmuuttajien ryhmässä työvoiman osuus on kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien niin, että vuonna 2005 se oli jo miltei sama kuin kantaväestön keskuudessa. Samaan aikaan maahanmuuttajien työttömyysaste on laskenut, pysytellen kuitenkin yli kaksinkertaisena kantaväestöön verrattuna. Tosin eri kansallisuusryhmien väliset erot ovat suuret: Työministeriön vuotta 2006 koskevan arvion mukaan työttömyysaste vaihteli irakilaisten 66 prosentista kiinalaisten 8 prosenttiin. Maahanmuuttajaväestön asemaan työmarkkinoilla vaikuttaa voimakkaasti Suomeen saapumisen syy. Pakolaistaustaisten työllistyminen on vaikeampaa johtuen heidän yleisestä heikommasta koulutustaustastaan, kielitaidostaan sekä kulttuurisesta ja maantieteellisestä etäisyydestään. Työperäisesti maahan tulleet ovat puolestaan usein jo tullessaan koulutettuja ja työhönsä nähden kielitaitoisia. Kantaväestön ja ulkomaalaisten suurimmat erot työllistymisessä olivat siinä, että ulkomaalaisista reilu neljännes oli hakiessaan toimenpidetyöllistettyjä (kantaväestössä vain noin 14 prosenttia) ja toisaalta ulkomaalaisissa ei juuri ollut työttömyyseläkeläisiä, joita kantaväestön työnhakijoissa oli keskimäärin lähes viidennes. Maahanmuuttajat työllistyivät Etelä-Pohjanmaan maaseudulla paremmin ja keskenään tasaisemmin kuin Varsinais-Suomen maaseudulla. Etelä-Pohjanmaalla oli tutkimusajankohtana tarjolla pääasiassa venäläistä ja virolaista työvoimaa: miltei puolet (46,6 %) työttömistä työnhakijoista kuului näihin kahteen kansallisuuteen. Varsinais-Suomessa työvoiman tarjonta jakaantui tasaisemmin eri kansallisuuksien kesken. Varsinais-Suomen maahanmuuttajien pakolaistausta näkyy heikosti koulutetun väestön suhteellisessa suuruudessa. Samaan viittaisi sekin, että ammattitaidottomaksi luokitellun työvoiman osuus oli Varsinais-Suomessa korkeampi kuin Etelä-Pohjanmaalla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajat eivät tällä hetkellä muodosta maaseudulla mitään erityistä työvoimareserviä. Tarvittaessa työvoimaa on hankittava joko kaupungeista tai suoraan maahanmuuton lähtöalueilta, mikä lisää paineita järjestää maaseutukuntiin toimivat maahanmuuttajien kotouttamispalvelut. Kansallisuuksista olisi luontevaa keskittyä venäläisiin ja virolaisiin, koska ne muodostavat jo tällä hetkellä vähäisen maahanmuuttajajoukon pääryhmät. Tällöin kotoutumispalvelujen järjestäminen olisi kaikkein helpointa. Lisäksi maahanmuuttajien työllistymisessä tulee erityisesti huomioida se, ovatko he pakolaisia vai muusta syystä maahan tulleita. Myös Etelä-Pohjanmaalla tulee varautua pakolaistaustaisten maahanmuuttajien määrän lisääntymiseen. Maaseutukuntien tilanne maahanmuuttajien työnantajina ja kotouttajina osoittautui tutkimuksessa varsin haasteelliseksi. Ensinnäkin tutkimuksen aikana tapahtui lukuisia kuntaliitoksia, jotka aiheuttivat sekaannusta kuntakentässä. Toiseksi kuntien työvoimatarve ei ilmeisesti ollut tutkimuksen tekohetkellä vielä niin akuutti kysymys kuin monilla muilla aloilla. Kunnat olivat kuitenkin työllistäneet ulkomaalaisia monipuolisesti eri tehtäviin ja monet vastaajat näkivät työvoimatarvetta erityisesti hoito- ja hoiva-aloilla. Kotouttamispalvelujen osalta yhteiseksi piirteeksi nousi palvelujen järjestäminen tarpeen ja tilanteen mukaan, koska maahanmuuttajamäärät ovat olleet varsin pieniä. Kokonaisuutena kuva maaseutukunnista työllistäjinä ja kotouttajina jäi suhteellisen epäselväksi. Taustalla saattaa olla edelleen maahanmuuton kytkeminen pakolaispolitiikkaan, jossa maaseutukunnat eivät juurikaan ole olleet aktiivisia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maaseutukuntien tulee laatia tai päivittää toimivat ja riittävän konkreettiset maahanmuuttopoliittiset ohjelmat, ja tiedottaa niistä tehokkaasti sekä omissa organisaatioissaan että sidosryhmien suuntaan. Ohjelmissa tulee selkeästi ottaa kantaa sekä pakolaisten vastaanoton että työperäisen maahanmuuton kysymyksiin. Ohjelmissa tulisi kotouttamispalvelujen järjestämisen lisäksi linjata myös kunnan rooli maahanmuuttajien työnantajina. Kolmanneksi ohjelmissa tulisi huomioida kolmannen sektorin toimijoiden merkitys maaseudun maahanmuuttajien lähimpänä kontaktipintana suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Virolaistaustaisten maahanmuuttajien erityistä kielitaitoa – viro, venäjä, suomi – voitaisiin nykyistä paremmin hyödyntää erityisesti venäläisten kotouttamisessa. Julkisen sektorin ohuus nostaa maaseutukunnissa esiin myös kolmannen sektorin merkityksen maahanmuuttajien kotoutumisen edistäjänä. Yhdistykset ovat melko hyvin tietoisia alueellaan asuvista ulkomaalaisista, mitä voidaan pitää hyvänä lähtökohtana. Yhdistykset ovat kuitenkin voimakkaasti jakautuneet kahteen eri ryhmään sen suhteen koskeeko maahanmuuttajakysymys niiden toimintaa. Maahanmuuttajia ei myöskään ole erityisesti tavoiteltu kyliin asumaan eivätkä yhdistykset ole järjestäneet erityistä kotoutumista edistävää toimintaa. Yhdistysten mielestä maahanmuuttajia voidaan sen sijaan kutsua mukaan normaaliin toimintaan aivan kuten muitakin kyläläisiä, mikä onkin maahanmuuttajien vähäisen määrän vuoksi varsin luonteva tapa toimia. Maaseudulle asettuneet maahanmuuttajat ovat haastattelujen mukaan suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä. Elämä rakentuu työn, ystävien ja perheen varaan, kuten kantaväestölläkin. Maaseudulla asumisessa on koettu myös haasteita, kuten nurkkakuntaisuus ja sosiaalisen elämän vähäisyys. Moni tunsi kuitenkin olleensa onnekas löydettyään hiljaisen, rauhallisen ja turvallisen asuinpaikan maasta, jossa on korkea elintaso ja toimivat hyvinvointipalvelut. Suomalainen maaseutu näyttäytyy silti tietynlaisena rajaseutuna, jonne ovat ehtineet ensimmäiset rohkeat tienraivaajat. Haastateltuja leimasi tietynlainen rohkeus ja pilottihenkisyys. Maahanmuuttajiin oli myös suhtauduttu yksilöinä ja heistä on oltu kiinnostuneita toisin kuin kaupungeissa. Keskeinen kysymys on, onko maaseutuyhteisöissä olemassa maahanmuuttajien suhteen jokin raja-arvo, minkä ylittäminen aiheuttaa vastareaktioiden käynnistymisen. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että joko tätä raja-arvoa ei ole tai sitten siitä ollaan vielä hyvin kaukana. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajat ovat halukkaita ja valmiita toimimaan yhteisöjen hyväksi, ehkä jopa aktiivisemmin kuin kantaväestö. Kyläyhteisöjen kannattaisikin pyrkiä ottamaan maahanmuuttajat aktiivisesti mukaan osaksi kylän normaalia toimintaa. Maahanmuuttajat tarvitsevat kuitenkin kantaväestöä enemmän yhdistystoiminnan periaatteista tiedottamista. Lisäksi kyläyhteisöt voisivat olla aktiivisempia ulkomaalaistaustaisten asukkaiden hankinnassa. Yhdistysten tulisi myös olla tietoisia oman kunnan tai alueen maahanmuuttajille tarkoitetuista erityispalveluista, jotta he voivat ohjata maaseudulla usein yksittäin asuvat maahanmuuttajat niiden piiriin.

Onko tutkijan sukupuolella väliä? : Kemian ja fysiikan alan tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tutkijanura IDECAT-verkostossa sukupuoliperspektiivistä.

Tutkimukseni kohteena ovat mies- ja naispuoliset tutkijat ja tohtoriopiskelijat, jotka ovat osallistuneet katalyysitutkimukseen keskittyvän tutkimusverkosto IDECAT:in toimintaan. Tutkielmassani pyrin selvittämään, onko naisten ja miesten tutkijanuran välillä eroa ja jos on, niin minkälainen tämä ero on. Pyrin myös saamaan selville, onko naisten tutkijanuralla esteitä ja esiintyykö tiedeyhteisössä sukupuolesta johtuvaa syrjintää. IDECAT (Integrated Design of Catalytic Nanomaterials for a Sustainable Production) on EU-rahoitteinen, kemian tekniikkaan liittyvään katalyysitutkimukseen keskittyvä tutkimusverkosto, johon kuuluu alan tutkimusyksiköitä ja yliopistoja 12 Euroopan maasta. IDECAT:iin kuuluu noin 500-600 henkilöä. Tutkimukseni pohjautuu kahteen kyselytutkimukseen, jotka toteutettiin Internetissä 2009-2010. Ensimmäinen kyselytutkimus oli vastaajien saatavilla loka-marraskuussa 2009 ja siinä selvitettiin IDECAT:in tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tasa-arvotilannetta yleisesti. Kyselyyn vastasi 83 henkilöä, joista 51% oli naisia ja 49 % miehiä. Kyselyssä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta ja tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS tilasto-ohjelmalla. Tilastollisena menetelmänä käytän ristiintaulukointia. Toinen kyselytutkimus (jatkokysely) keskittyy tiedeyhteisössä tapahtuvaan sukupuolesta johtuvaan syrjintään ja se oli vastaajien saatavilla huhti-toukokuussa 2010. Jatkokyselyn kysymykset ovat avokysymyksiä ja ne analysoitiin laadullisesti. Jatkokyselyyn vastasi 24 henkilöä, joista 6 kuvasi yksityiskohtaisesti syrjintäkokemuksiaan tiedeyhteisössä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän tutkimuksessani Joan Ackerin sukupuolittuneen organisaation teoriaa ja siihen liittyviä, organisaation toiminnassa ilmeneviä sukupuolittuneita prosesseja. Sukupuolittuneet prosessit ovat ajattelutapoja , käytäntöjä ja asenteita, joilla sukupuolet erotetaan toisistaan ja joilla tuotetaan sukupuolten välisiä valtasuhteita. Naisten ja miesten tutkijanuran välillä on aineistossani joitakin merkittäviä eroja. Sukupuolesta johtuva syrjintä on yleistä vastaajien keskuudessa ja naiset ovat kokeneet sitä useammin kuin miehet. 67% naisvastaajista ja 37% miesvastaajista on kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Naisvastaajat myös kokevat miehiä useammin, että he eivät saa riittävästi tukea ja kannustusta esimiehiltään. Lisäksi naisia on pyydetty mukaan tieteelliseen yhteistyöhön miehiä harvemmin. Useimmat muuttujat eivät kuitenkaan tuo eroa sukupuolten välille. Tutkijanaiset kokevat ylenemismahdollisuutensa lähes yhtä hyviksi kuin miehet, naiset ja miehet työskentelevät yhtä usein määräaikaisissa tehtävissä ja naiset työskentelevät kokopäiväisesti lähes yhtä usein kuin miehet. Naiset pitävät perheen ja työn yhdistämistä helppona. Sukupuolittuneita prosesseja ilmenee erityisesti sukupuolten väliseen työnjakoon ja sosiaalisen tuen ja vallan jakoon tiedeyhteisössä liittyvissä tilanteissa. Sukupuolittuneisuus ei kuitenkaan ole totaalista, monien kyselyn muuttujien kohdalla sukupuolittumista tai eroa sukupuolten välille ei tullut. Monet kyselyn muuttujat osoittavatkin, että naiset ja miehet kokevat, että heitä kohdellaan melko tasa-arvoisesti. Tietyillä osa-alueilla epätasa-arvoisen kohtelun kokemukset ovat kuitenkin yleisiä, mikä tuottaa ristiriitaisen kuvan tiedeyhteisön tasa-arvotilanteesta. Tämä voi viitata siihen, että tutkijanaisten ja miesten asemat ja roolit tiedeyhteisössä eivät ole pysyviä ja staattisia, vaan aktiivisessa muutoksen tilassa. Tutkijanaisten asemaa tiedeyhteisössä voidaan lisäksi parantaa reagoimalla ja puuttumalla sukupuolesta johtuvaan syrjintään, pitämällä tasa-arvoasioita esillä sekä kiinnittämällä huomiota johtamiskäytäntöihin, esimerkiksi palkkaamalla lisää naisjohtajia. Avainsanat Keywords: Sukupuolittunut organisaatio, sukupuolittuneet prosessit, kyselytutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, tiedeyhteisö, sukupuolisyrjintä, tutkijanaiset, naistutkijat, sukupuolten tasa-arvo, gendered organization, academia, female scientists, gender equality

Bentsodiatsepiinien ja amfetamiinijohdannaisten seulonta virtsasta mikropilarisähkösumutusmassaspektrometrian avulla

Väärinkäytettyjen aineiden seulontaan käytetyn menetelmän tulee olla herkkä, selektiivinen, yksinkertainen, nopea ja toistettava. Työn tavoitteena oli kehittää yksinkertainen, mutta herkkä, esikäsittelymenetelmä bentsodiatsepiinien ja amfetamiinijohdannaisten kvalitatiiviseen seulomiseen virtsasta mikropilarisähkösumutussirun (μPESI) avulla, mikä tarjoaisi vaihtoehdon seulonnassa käytetyille immunologisille menetelmille, joiden herkkyys ja selektiivisyys ovat puutteellisia. Tavoitteena oli samalla tarkastella mikropilarisähkösumutussirun toimivuutta biologisten näytteiden analyysissa. Esikäsittely optimoitiin erikseen bentsodiatsepiineille ja amfetamiinijohdannaisille. Käytettyjä esikäsittelymenetelmiä olivat neste-nesteuutto, kiinteäfaasiuutto Oasis HLB-patruunalla ja ZipTip®-pipetinkärjellä sekä laimennus ja suodatus ilman uuttoa. Mittausten perusteella keskityttiin optimoimaan ZipTip®-uuttoa. Optimoinnissa tutkittavia yhdisteitä spiikattiin 0-virtsaan niiden ennaltamääritetyn raja-arvon verran, bentsodiatsepiineja 200 ng/ml ja amfetamiinijohdannaisia 300 ng/ml. Bentsodiatsepiinien kohdalla optimoitiin kutakin uuton vaihetta ja optimoinnin tuloksena näytteen pH säädettiin arvoon 5, faasi kunnostettiin asetonitriililla, tasapainotettiin ja pestiin veden (pH 5) ja asetonitriilin (10 % v/v) seoksella ja eluoitiin asetonitriilin, muurahaishapon ja veden (95:1:4 v/v/v) seoksella. Amfetamiinijohdannaisten uutossa optimoitiin näytteen ja liuottimien pH-arvoja ja tuloksena näytteen pH säädettiin arvoon 10, faasi kunnostettiin veden ja ammoniumvetykarbonaatin(pH 10, 1:1 v/v) seoksella, tasapainotettiin ja pestiin asetonitriilin ja veden (1:5 v/v) seoksella ja eluoitiin metanolilla. Optimoituja uuttoja testattiin Yhtyneet Medix Laboratorioista toimitetuilla autenttisilla virtsanäytteillä ja saatuja tuloksia verrattiin kvantitatiivisen GC/MS-analyysin tuloksiin. Bentsodiatsepiininäytteet hydrolysoitiin ennen uuttoa herkkyyden parantamiseksi. Autenttiset näytteet analysoitiin Q-TOF-laitteella Viikissä. Lisäksi hydrolysoidut bentsodiatsepiininäytteet mitattiin Yhtyneet Medix Laboratorioiden TOF-laitteella. Kehitetty menetelmä vaatii tulosten perusteella lisää optimointia toimiakseen. Ongelmana oli etenkin toistoissa ilmennyt tulosten hajonta. Manuaalista näytteensyöttöä tulisi kehittää toistettavammaksi. Autenttisten bentsodiatsepiininäytteiden analyysissa ongelmana olivat virheelliset negatiiviset tulokset ja amfetamiinijohdannaisten analyysissa virheelliset positiiviset tulokset. Virheellisiä negatiivisia tuloksia selittää menetelmän herkkyyden puute ja virheellisiä positiivisia tuloksia mittalaitteen, sirujen tai liuottimien likaantuminen.