Gde moi kryl'ja? Analiz fil'ma Alekseja Balabanova »Brat»

Tutkielma on analyysi Aleksej Balabanovin ohjaamasta elokuvasta Brat (1997). Ensimmäisessä osassa tarkastellaan Brat-elokuvaa satuna jäsentämällä sen henkilöhahmoja ja rakennetta Vladimir Proppin satujen morfologisen analyysin pohjalta. Tärkeimmille henkilöhahmoille on mahdollista löytää vastineet satujen perushahmoista, mutta elokuvasta löytyy näille hahmoille myös erityisiä valheellisia variantteja, selkeimpänä esimerkkinä veljespari Danila – sankari ja Vitja – valheellinen sankari. Myös juonenkulusta on jäsennettävissä sekä varsinainen, että valheellinen juonenkulku: varsinainen juonenkulku käsittelee päähenkilön suhdetta veljeensä, sekä heidän yhteiseen viholliseensa, valheellinen juonenkulku puolestaan päähenkilön suhdetta tarinan potentiaaliseen sankarittareen. Lisäksi elokuvasta löytyy myös kolmas, vaihtoehtoinen juonenkulku, joka liittyy musiikin funktioon elokuvassa. Toisessa osassa analysoidaan päähenkilön suhdetta muihin henkilöhahmoihin sekä ympäröivään yhteiskuntaan käsitteiden horisontaali ja vertikaali avulla. Nämä käsitteet osittain limittyvät Vladimir Papernyin teoriaan Kul’tura 2. Analyysin lähtökohtana on, että elokuvan toiminta käynnistyy sankarin pyrkimyksestä löytää oma viiteryhmänsä ja sitä kautta identiteettinsä. Isän menetyksestä, niin konkreettisesti perheen kuin symbolisesti yhteiskunnan tasolla, seuraa horisontaalin ja vertikaalin oppositio; perheyhteisön ja yhteiskunnan hajoaminen. Päähenkilön kohtaamat henkilöhahmot voidaan jakaa vertikaali- ja horisontaalivariantteihin sen mukaan, mitä arvoja nämä edustavat. Tässä yhteydessä käsitellään myös sitä, miten veljeyteen ja kansallisuuten pohjautuvat identiteetinmuodostamiskeinot epäonnistuvat, sekä miten horisontaalius ja vertikaalius, auktoriteetin ja veljeyden teemat, toteutuvat elokuvan kuvakompositioissa. Kolmannessa osassa tarkastellaan elokuvan tapahtumapaikkoja ja minkälaisia oppositioita ne muodostavat. Konkreettisesti edustettujen oppositioiden maaseutu – kaupunki, sekä Pietari – Moskova lisäksi asettuvat vastakkain myös rikollisten ja tavallisten ihmisten Pietari, ulko- ja sisätilat, sekä yleinen ja yksityinen tila. Pietarin kuvaamiseen käytetyillä oppositioilla on selviä yhtymäkohtia Vladimir Toporovin esittämään pietarilaistekstien traditioon. Viimeisessä osassa käsitellään musiikin diegeettistä funktiota Bratissa. Se toimii elokuvassa vaihtoehtoisena juonenkulkuna, konkreettisena viiteryhmän etsimisen ja identiteetin muodostamisen keinona, sekä omana, erillisenä ’fantastisena’ tilanaan. Toiminta-/rikoselokuva oli vielä 1990-luvulla suhteellisen vieras genre venäläisessä elokuvassa. Tämä analyysi osoittaa, miten tiiviisti Brat kuitenkin asettuu venäläisen kulttuurin kontekstiin. Se käy dialogia niin venäläisen kansansatuperinteen, kuin 1800-luvun pietarilaistekstien kanssa, ja soveltuu tarkasteltavaksi myös kahden venäläisen kulttuurin vaihtelun teoriaa vasten. Vaikka Bratilla ei suoria elokuvallisia edeltäjiä Venäjällä olekaan, sen teemat ovat perivenäläisiä.

Die deutsche Sprache als Teil der sprachlichen und beruflichen Identität : Eine Studie unter Germanistikstudierenden der Universität Helsinki

Tutkielmassa tarkastellaan saksan kielen merkitystä osana kielellistä ja ammatillista identiteettiä. Tutkimuskohteena ovat Helsingin Yliopiston germaanisen filologian opiskelijat, jotka ovat aloittaneet opintonsa vuosina 2008 ja 2009. Identiteettiä on tutkittu monilla eri tieteen aloilla, mutta yksimielisyyttä identiteetin määritelmästä ei ole, sillä eri tieteenalat painottavat tarkastelussaan eri näkökulmia. Tutkielman teoriaosassa pyritäänkin luomaan yleiskuva vallalla olevista käsityksistä ja käsitellään identiteettiä tarkemmin kielitieteellisestä näkökulmasta. Teoriaosassa kuvataan myös saksan kielen tämänhetkistä kansainvälistä asemaa, sillä kielen asema vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka ko. kieleen suhtaudutaan ja halutaanko sitä opiskella vieraana kielenä. Vaikka identiteettiä onkin tutkittu paljon, ei vieraan kielen yliopisto-opiskelijoiden suhteesta opiskelemaansa kieleen ole kattavia tutkimuksia. Opiskelijoiden suhtautuminen vieraaseen kieleen heijastuu kuitenkin heidän oppimiseensa, motivaatioonsa ja laaja-alaisemmin koko opiskeluun, joten tätä tutkimalla voidaan saavuttaa tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää mm. yliopisto-opintojen kehittämisessä. Tutkielman tavoitteena onkin kuvata tätä erityislaatuista suhdetta ja selvittää, miten opiskelijat kuvaavat suhdettaan saksan kieleen. Kielellisen identiteetin näkökulmasta tutkitaan, miten opiskelijat suhtautuvat saksan kieleen, miten he kuvaavat omaa kielitaitoaan ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kielellisen identiteetin kehittymiseen senhetkiseen muotoonsa. Ammatillisen identiteetin kannalta selvitetään, kuinka suuri merkitys saksan kielellä on osana opiskelijoiden ammatillista identiteettiä ja miten opiskelijat haluavat käyttää hyväkseen saksan kielen taitoaan työelämässä. Tutkielman korpus koostuu opiskelijoiden kirjoitelmista, jotka ovat osa TAITO-hanketta, sekä Saksalaisen laitoksen (laitos on vuodesta 2010 osa Nykykielten laitosta) lukuvuosina 2008 ja 2009 uusille opiskelijoilleen teettämistä lähtökyselyistä. Analyysi on kaksiosainen, jotta saavutetaan mahdollisimman kattava kuva opiskelijoiden identiteetistä. Ensimmäisessä osassa kirjoitelmia analysoidaan autobiografisen metodin avulla. Toisessa osassa korpuksia verrataan toisiinsa kvantitatiivisesti ja tutkitaan ovatko opiskelijat kuvanneet suhdettaan saksan kieleen samalla tavalla molemmissa korpuksissa. Tutkimuksesta käy ilmi, että opiskelijat aloittavat opintonsa hyvin erilaisista lähtökohdista, mikä ilmenee opiskelijoiden eritasoisen kielitaidon ja erilaisten odotusten lisäksi myös eroina identiteeteissä. Saksan kielellä on tärkeä merkitys suurimmalle osalle tutkituista opiskelijoista. Heidän kielellinen identiteettinsä on selvästi muotoutunut, ja he ovat motivoituneita opiskeluun. Heidän ammatillinen identiteettinsä on sitä vastoin epätarkempi, mikä osoittaa tarvetta opiskelijoiden tukemiseen ja työelämäorientaatioon jo opintojen alusta lähtien.

Das Übersetzen von Texten der Musikgattung Lied : am Beispiel von zehn Liedern aus dem Zyklus Winterreise von Franz Schubert und deren Übersetzungen

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on edistää ja kehittää saksalaisen liedmusiikin suomennosten tutkimusta. Tutkimusaineistona on käytetty kymmentä laulua Franz Schubertin säveltämästä laulusarjasta Winterreise (1827), joka pohjautuu Wilhelm Müllerin runoihin, ja Kyllikki Solanterän suomennoksia (1960) kyseisistä lauluista. Lähtökohtana oli lähtökielinen teksti, johon suomennosta verrattiin. Hypoteesina oli, että tavulukujen merkitys liedmusiikin kääntämisessä on suurempi kuin muiden lingvististen tai semanttisten ominaisuuksien, koska musiikki ja nuotit asettavat tiukat rajat käännökselle, eikä kääntäjä voi muuttaa kappaleen musiikillista rakennetta. Sanatarkan käännöksen sijaan kääntäjän tulee pyrkiä säilyttämään kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma riimejä unohtamatta. Aluksi kerrotaan taustatietoja säveltäjästä, sanoittajasta, teoksesta, liedmusiikista ja kääntäjästä. Teoriaosiossa kartoitetaan, mihin kategorioihin liedtekstien kääntäminen voidaan luokitella kuuluvaksi. Analyysi pohjautuu Wittbrodtin luokitteluun (1995). Teoriaosiossa käsitellään myös ekvivalenssia, adekvaattisuutta, näennäiskäännöksiä, tyyliä, uskollisuutta alkuperäisteokselle, vapaan kääntämisen rajoja ja käännösvirheitä tutkittavasta materiaalista valikoitujen esimerkkien pohjalta. Esimerkkejä edeltää aina teoriaosuus. Varsinainen vertailuosio, jossa vertaillaan lähtö- ja kohdetekstejä, on jaettu kuuteen osioon: säe- ja säkeistöluvut, sanaluvut, tavuluvut, kirjaimien poisjättö, suorat ja epäsuorat kysymykset sekä kappaleiden nimet. Sana- ja tavulukujen eroavaisuuksista esitetään myös taulukot. Sana- ja tavulukujen kohdalla pohditaan, mistä erot johtuvat. Kaiken kaikkiaan pohditaan myös, ovatko käännösratkaisut onnistuneita, ja miten kääntäjä on niihin päätynyt. Laulettavuutta käsittelevässä osiossa esitetään ensin aikaisempia pohdintoja ja tutkimustuloksia kyseisestä aiheesta. Lopuksi teen Mannilan Blueprint-metodin (2005) mukaiset testit. Metriikkatestin teen esimerkinomaisesti yhdelle säkeistölle ja musikaalisen testin teen kaikille kymmenelle laululle. Musikaalisessa testissä analysoidaan tarkemmin lähtökielisiä säkeitä ja niiden suomenkielisiä vastineita, joiden tavuluvut eroavat toisistaan. Loppupäätelmiä edeltävässä luvussa esitetään vielä suomalaisen lauluntekijän ajatuksia sanoittamisesta. Hypoteesi tavuluvuista osoittautui oikeaksi. 146 säkeestä vain viidessä eivät lähtö- ja kohdetekstin tavuluvut olleet identtiset, mikä todistaa sen, että kääntäjä pyrkii säilyttämään kappaleen rytmin. Kääntäjä on myös säilyttänyt kappaleiden riimit, mikä vaikuttaa osaltaan rytmin säilymiseen. Sanalukujen kohdalla taas vain 16 säkeellä oli identtiset sanaluvut, mikä kertoo siitä, että niitä tärkeämpää on säilyttää kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma. Käännösten voidaan katsoa kuuluvan useaan kategoriaan. Kappaleiden käännökset ovat suurimmalta osin ekvivalentteja, mutta osittain ne voidaan luokitella näennäiskäännöksiksi. Tyyli ei ole säilynyt virheettömänä aivan jokaisessa käännöksessä, mutta yhtään kääntäjän puutteellisesta kieli- tai kääntämistaidosta johtuvaa käännösvirhettä kappaleissa ei ole. Suomentaja ei ole tuottanut yhtään täydellisen sanatarkkaa käännöstä, vaikka leksikaalinen ero on osittain vain hiuksenhieno. Tämä osoittaa sen, että vapaan kääntämisen aste on liedmusiikin suomennoksissa suhteellisen korkea. Kaiken kaikkiaan Solanterän käännöksiä voi pitää suhteellisen onnistuneina.

Readers' resposes versus reader-response theories : An empirical study

This study examines both theoretically an empirically how well the theories of Norman Holland, David Bleich, Wolfgang Iser and Stanley Fish can explain readers' interpretations of literary texts. The theoretical analysis concentrates on their views on language from the point of view of Wittgenstein's Philosophical Investigations. This analysis shows that many of the assumptions related to language in these theories are problematic. The empirical data show that readers often form very similar interpretations. Thus the study challenges the common assumption that literary interpretations tend to be idiosyncratic. The empirical data consists of freely worded written answers to questions on three short stories. The interpretations were made by 27 Finnish university students. Some of the questions addressed issues that were discussed in large parts of the texts, some referred to issues that were mentioned only in passing or implied. The short stories were "The Witch à la Mode" by D. H. Lawrence, "Rain in the Heart" by Peter Taylor and "The Hitchhiking Game" by Milan Kundera. According to Fish, readers create both the formal features of a text and their interpretation of it according to an interpretive strategy. People who agree form an interpretive community. However, a typical answer usually contains ideas repeated by several readers as well as observations not mentioned by anyone else. Therefore it is very difficult to determine which readers belong to the same interpretive community. Moreover, readers with opposing opinions often seem to pay attention to the same textual features and even acknowledge the possibility of an opposing interpretation; therefore they do not seem to create the formal features of the text in different ways. Iser suggests that an interpretation emerges from the interaction between the text and the reader when the reader determines the implications of the text and in this way fills the "gaps" in the text. Iser believes that the text guides the reader, but as he also believes that meaning is on a level beyond words, he cannot explain how the text directs the reader. The similarity in the interpretations and the fact that the agreement is strongest when related to issues that are discussed broadly in the text do, however, support his assumption that readers are guided by the text. In Bleich's view, all interpretations have personal motives and each person has an idiosyncratic language system. The situation where a person learns a word determines the most important meaning it has for that person. In order to uncover the personal etymologies of words, Bleich asks his readers to associate freely on the basis of a text and note down all the personal memories and feelings that the reading experience evokes. Bleich's theory of the idiosyncratic language system seems to rely on a misconceived notion of the role that ostensive definitions have in language use. The readers' responses show that spontaneous associations to personal life seem to colour the readers' interpretations, but such instances are rather rare. According to Holland, an interpretation reflects the reader's identity theme. Language use is regulated by shared rules, but everyone follows the rules in his or her own way. Words mean different things to different people. The problem with this view is that if there is any basis for language use, it seems to be the shared way of following linguistic rules. Wittgenstein suggests that our understanding of words is related to the shared ways of using words and our understanding of human behaviour. This view seems to give better grounds for understanding similarity and differences in literary interpretations than the theories of Holland, Bleich, Fish and Iser.

Finnen-Bashing und Bindestrich-Kapitalismus : eine diskursanalytische Untersuchung der öffentlichen Diskussion zur Nokia-Werkschließung in Bochum

Tutkielmassa tarkastellaan matkapuhelinvalmistaja Nokian Bochumin tehtaan sulkemista käsittelevää julkista keskustelua Saksan johtavissa päivälehdissä, FRANKFURTER ALLGEMEINE ZEITUNGissa ja SÜDDEUTSCHE ZEITUNGissa. Työn tarkoitus on ymmärtää, kuinka erilaiset viitekehykset vaikuttavat tapausta käsittelevän julkisen keskustelun rakentumiseen ja kuinka yksittäiset kehykset voivat vaikuttaa ensisijaiseen tapaan tulkita tehtaan sulkemista yhteiskunnallisesti merkittävänä tapahtumana. Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä hyödynnetään Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysia (critical discourse analysis). Analyysi jakautuu kolmeen ulottuvuuteen, keskustelun aihepiirejä hahmottavaan ja kielitieteellisestä tutkimuksesta ammentavaan tekstianalyysiin, media-tekstien tuotantoa ja tekstigenrejä tarkastelevaan diskursiivisten käytäntöjen analyysiin sekä julkisen keskustelun yhteiskunnallista merkitystä tulkitsevaan sosiaalisen kontekstin analyysiin. Varsinaisessa tutkimustyössä hyödynnetään laadullista tekstianalyysia varten kehitettyä ATLAS.ti -tietokoneohjelmaa, joka auttaa aineiston temaattisessa luokittelussa. Aihekokonaisuuksien järjestelmällinen luokittelu helpottaa lukijaa ymmärtämään tutkijan tekemiä tulkintoja ja johtopäätöksiä. Diskurssianalyyttisen tarkastelun perusteella tutkittavan julkisen keskustelun diskursiivisen muodos-telman voidaan katsoa rakentuvan seitsemästä elementistä, diskursseista (1) solidaarisuus tehtaan työntekijöitä kohtaan, (2) yrityksen mielivaltainen toiminta, (3) poliitikkojen uskottavuus, (4) globalisaatiokeskustelu, (5) talousulottuvuus, (6) Suomi-konteksti ja puutteet yrityksen viestinnässä sekä elementistä (7) julkisen keskustelun kerronnallinen rakenne. Julkisen keskustelun yhteiskunnallista merkitystä tarkastellaan kolmen ulottuvuuden kautta, jotka perus-tuvat Faircloughn käsitykseen diskurssin taloudellisista, poliittisista ja kulttuurisista vaikutuksista. Nokia-ulottuvuus arvioi yrityksen imagon ja Suomi-kuvan suhdetta, Saksa-ulottuvuus pohtii demokratian toteu-tumista sekä politiikkaa käsittelevää uutisointia Saksassa ja globalisaatio-ulottuvuus pohtii eurooppalaisen ja globaalin mediajulkisuuden eroja sekä mahdollisuuksia vaikuttaa tai osallistua julkiseen keskusteluun ja toimintaan kansalaisena tai kuluttajana. Suomalaisten toimijoiden niukka osallistuminen Saksassa käytyyn keskusteluun ja toimijoiden yksi-puoliset kommentit saattavat vahvistaa suomalaista liiketoimintaa ja suomalaisuutta koskevia stereo-typioita Saksassa. Julkisen keskustelun pessimistinen luonne saattaa vahvistaa lukijoiden skeptistä suhtautumista poliittiseen toimintaan. Globalisaation monimutkaisten korrelaatiosuhteiden esittäminen voi aiheuttaa ongelmia myös johtaville päivälehdille, jotka joutuvat tasapainottelemaan kansallisen, eurooppalaisen ja globaalin uutisoinnin välillä.

Preliminary Phonological Analysis of Denjongka of Sikkim

This thesis is a preliminary phonological description of the Tibetan-related Denjongka language of Sikkim, India. Because the language has not been much researched and the previous studies have focused on other issues than phonology, the present paper is the first of its kind. The data for this thesis was gathered in Gangtok, the capital of Sikkim, from March to May 2004. I had four language informants from four different locations in Sikkim who spoke different dialects of Denjongka. One of the informants, from whom I recorded c. 900 words and 530 sentences, was used as the main data source for the analysis. First, I will give some ethnographic background information on the people who speak Denjongka. Next, I will discuss first the segmental and then the suprasegmental phonology of the language, which were analysed much in line with American structuralism. I also used acoustic analysis enabled by the Praat-program. Eight vowel phonemes were found. The phonemic status of /E/, however, is still suspect. I present some preliminary evidence for roundedness, frontness and height assimilation among the vowels. In the interpretation adopted in this analysis, there are no diphthongs in Denjongka. Forty consonant phonemes were found: 17 plosives, 7 affricates, 5 fricatives, 5 nasals, 4 liquids and 2 approximants. Denjongka plosives and affricates have four-way aspiration/voicing distinction: voiceless aspirated, voiceless unaspirated, voiceless slightly aspirated (devoiced), and voiced unaspirated. Two voiceless nasals and two voiceless liquids were found. Two phonation types were found to be contrastive, lax/breathy and tense/creaky. Nasalisation and length in vowels are phonemic. Denjongka is an incipient tone language. Tonal phenomena, which involve mainly pitch and phonation type, are complex. Pitch is most of the time predictable from the initial consonant and the phonation type. In some cases, however, pitch is the only contrastive feature between words. The description of Denjongka in this paper differs from the traditional four-tone system, which has been used in many descriptions of Tibetan-related languages. In the four-tone system, pitch is contrastive both in the high and low register, whereas in the present analysis pitch has been established to contrast only in the high register. Lastly, the appendices include a comparative word list of the four Denjongka dialects studied in this thesis.

Übersetzen beim Lernen von Fremdsprachen : Übersetzungsaufgaben der Fremdsprache Deutsch im Lernmaterial und in der Abiturprüfung der finnischen gymnasialen Oberstufe

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kääntämistä vieraan kielen opetuksessa nykyään sekä kääntämisen ja käännöstieteen mahdollisuuksia vieraan kielen opetuksen kehittämiseen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä siitä ei juurikaan ole tutkimusta, sekä se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Ennen kaikkea työn on tarkoitus toimia keskustelunavauksen tälle aihepiirille. Materiaalina on käytetty lukion saksan kielen oppimateriaaleja Weitere Wege (A1-kieli), Neue Adresse (B2-kieli) ja Kurz und gut (B3-kieli) sekä saksan ylioppilastutkintoja vuosilta 1998-2005 (sekä pitkä että lyhyt saksa), jotka yhdessä edustavat tämän hetkistä lukion saksan kielen opetusta. Koska lukion oppimateriaalit ja ylioppilastutkinnot eivät ainakaan päällisin puolin eroa eri vieraiden kielten välillä toisistaan, koskevat päätelmät kattavasti koko lukion vieraan kielten opetusta. Materiaalia ja vieraan kielten opetusta tutkitaan tässä työssä pääasiallisesti tehtävien kautta. Oppimateriaalin tehtävät on kategorisoitu yhdeksään tehtävätyyppiin, joista 'kääntäminen' on yksi. Muut tehtävätyypit ovat 'ääneenlukeminen ja ääntäminen', 'maantuntemus ja kulttuuri', 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen', 'suulliset harjoitukset', 'sanasto' sekä 'kielioppi ja rakenne'. Ylioppilastutkinnoissa esiintyvät tehtävätyypit 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen' sekä 'kielioppi ja rakenne', eikä käännöstehtäviä ole tutkituissa kokeissa lainkaan. Oppimateriaalin ja ylioppilastutkinnon tehtäviin liittyen esitetään kvantitatiivisia tuloksia sekä anlysoidaan niiden kautta vieraan kielen opetuksen nykytilaa. Pääasiallinen analyysi keskittyy käännöstehtävien kvalitatiiviseen tutkimiseen, joilloin voidaan todeta, että nämä tehtävät edustavat oikeastaan merkkien kääntämistä, eivät merkityksen kääntämistä. Nämä käännöstehtävät ovat sisällöiltään luetun ymmärtämisen, tekstintuottamisen, sanaston sekä kieliopin ja rakenteen tehtäviä, eikä niillä ole mitään tekemistä kääntämisen kanssa nykypäivän käännöstieteellisessä merkityksessä. Siten kääntäminen käännösmielessä voisi tarjota vieraan kielen opetukselle uuden oppimismetodin, jossa ennen kaikkea kulttuurien välisen viestinnän aspektit olisivat huomioitu. Kääntämiseen liittyvistä osataidoista, mm. tutkimis- ja analyysitaidoista, voisi olla etua kielten opetukselle tulevaisuudessa.

Other Side of This Life : Death, Value, and Social Being in Thomas Pynchon's Fiction

This dissertation analyzes the interrelationship between death, the conditions of (wo)man s social being, and the notion of value as it emerges in the fiction of the American novelist Thomas Pynchon (1937 ). Pynchon s present work includes six novels V. (1963), The Crying of Lot 49 (1966), Gravity s Rainbow (1973), Vineland (1990), Mason & Dixon (1997), Against the Day (2006) and several short stories. Death constitues a central thematic in Pynchon s work, and it emerges through recurrent questions of mortality, suicide, mass destruction, sacrifice, afterlife, entropy, the relationship between the animate and the inanimate, and the limits of representation. In Pynchon, death is never a mere biological given (or event); it is always determined within a certain historical, cultural, and ideological context. Throughout his work, Pynchon questions the strict ontological separation of life and death by showing the relationship between this separation and social power. Conceptual divisions also reflect the relationship between society and its others, and death becomes that through which lines of social demarcation are articulated. Determined as a conceptual and social "other side", death in Pynchon forms a challenge to modern culture, and makes an unexpected return: the dead return to haunt the living, the inanimate and the animate fuse, and technoscientific attempts at overcoming and controlling death result in its re-emergence in mass destruction and ecological damage. The questioning of the ontological line also affects the structuration of Pynchon's prose, where the recurrent narrated and narrative desire to reach the limits of representation is openly associated with death. Textualized, death appears in Pynchon's writing as a sudden rupture within the textual functioning, when the "other side", that is, the bare materiality of the signifier is foregrounded. In this study, Pynchon s cultural criticism and his poetics come together, and I analyze the subversive role of death in his fiction through Jean Baudrillard s genealogy of the modern notion of death from L échange symbolique et la mort (1976). Baudrillard sees an intrinsic bond between the social repression of death in modernity and the emergence of modern political economy, and in his analysis economy and language appear as parallel systems for generating value (exchange value/ sign-value). For Baudrillard, the modern notion of death as negativity in relation to the positivity of life, and the fact that death cannot be given a proper meaning, betray an antagonistic relation between death and the notion of value. As a mode of negativity (that is, non-value), death becomes a moment of rupture in relation to value-based thinking in short, rationalism. Through this rupture emerges a form of thinking Baudrillard labels the symbolic, characterized by ambivalence and the subversion of conceptual opposites.

Changes in Beer Labels and their Meaning : A Holistic Approach to the Semiosic Process

The purpose of this study is to find a framework for a holistic approach to, and form a conceptual toolbox for, investigating changes in signs and in their interpretation. Charles S. Peirce s theory of signs in a communicative perspective is taken as a basis for the framework. The concern directing the study is the problem of a missing framework in analysing signs of visual artefacts from a holistic perspective as well as that of the missing conceptual tools. To discover the possibility of such a holistic approach to semiosic processes and to form a conceptual toolbox the following issues are discussed: i) how the many Objects with two aspects involved in Peirce s definition of sign-action, promote multiple semiosis arising from the same sign by the same Interpretant depending on the domination of the Objects; ii) in which way can the relation of the individual and society or group be made more apparent in the construction of the self since this construction is intertwined with the process of meaning-creation and interpretation; iii) how to account for the fundamental role of emotions in semiosis, and the relation of emotions with the often neglected topic of embodiment; iv) how to take into account the dynamic, mediating and processual nature of sign-action in analysing and understanding the changes in signs and in the interpretation of signs. An interdisciplinary approach is chosen for this dissertation. Concepts that developed within social psychology, developmental psychology, neurosciences and semiotics, are discussed. The common aspect of the approaches is that they in one way or another concentrate on mediation provided by signs in explaining human activity and cognition. The holistic approach and conceptual toolbox found are employed in a case study. This consists of an analysis of beer brands including a comparison of brands from two different cultures. It becomes clear that different theories and approaches have mutual affinities and do complement each other. In addition, the affinities in different disciplines somewhat provide credence to the various views. From the combined approach described, it becomes apparent that by the semiosic process, the emerging semiotic self intertwined with the Umwelt, including emotions, can be described. Seeing the interpretation and meaning-making through semiosis allows for the analysis of groups, taking into account the embodied and emotional component. It is concluded that emotions have a crucial role in all human activity, including so-called reflective thinking, and that emotions and embodiment should be consciously taken into account in analysing signs, the interpretation, and in changes of signs and interpretations from both the social and individual level. The analysis of the beer labels expresses well the intertwined nature of the relationship between signs, individual consumers and society. Many direct influences from society on the label design are found, and also some indirect attitude changes that become apparent from magazines, company reports, etc. In addition, the analysis brings up the issues of the unifying tendency of the visual artefacts of different cultures, but also demonstrates that the visual artefacts are able to hold the local signs and meanings, and sometimes are able to represent the local meanings although the signs have changed in the unifying process.

Kuluttaminen ja ylhäisaatelin elämäntapa 1700-luvun Ruotsissa

Consumption and the lifestyle of the high nobility in eighteenth-century Sweden This monograph is an analysis of the lifestyle, consumption and private finances of the Swedish high nobility during the eighteenth century (ca 1730 1795). It describes the lifestyle of one noble house, the House of Fersen. The Fersen family represents the leading political, economic and cultural elite in eighteenth-century Sweden. The analysis concentrates on Count Carl von Fersen (1716 1786) and his brother Count Axel von Fersen (1719 1794), their spouses and children. Carl von Fersen was a courtier whilst Axel von Fersen was an officer and one of the leaders of the Francophile Hat party. His son, Axel von Fersen the younger, was in his time an officer and a favourite of Gustavus III, King of Sweden, as well as a favourite and trusted confidant of Marie-Antoinette, Queen of France. The research is based upon the Fersen family s private archives, the Counts personal account books, probate inventories, letters and diaries. The study discusses the Fersens landed property and investments in ironworks and manufacturing, the indebtedness of the high nobility, high offices in civil administration, the militia and at court, as well as marriages as the foundations of noble wealth and power. It analyses the Count von Fersens revenue and expenditure, their career options and personal expenses, their involvement in the building and decorating of palaces, and the servants in service of the Fersen family as well as the ideal nobleman and his consumption. Central themes are inheritance, children s education, marriages and ladies preparing their trousseaux, the nobility ordering luxury goods from France, the consumption of Counts and Countesses before and after marrying and having children, the pleasures of a noble life as well as the criticism of luxury and sumptuousness. The study contributes to the large body of research on consumption and nobility in the eighteenth century by connecting the lifestyle, consumption and private finances of the Swedish high nobility to their European context. Key words: nobility, Fersen, lifestyle, consumption, private finances, Sweden, eighteenth century

Kaukainen rakkaus : Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa

L Amour de loin: The semantics of the unattainable in Kaija Saariaho s opera Kaija Saariaho (born 1952) is one of the most internationally successful Finnish composers there has ever been. Her first opera L Amour de loin (Love from afar, 1999-2000) has been staged all over the world and has won a number of important prizes. The libretto written for L Amour de loin by Amin Malouf (born 1949) sets the work firmly in the culture of courtly love and the troubadours, which flourished in Occitania in the South of France during the Middle Ages. The male lead in the opera is the troubadour Jaufré Rudel, who lived in the twelfth century and is known to have taken part in the Second Crusade in 1147-1148. This doctoral thesis L Amour de loin: The semantics of the unattainable in Kaija Saariaho s opera, which comes within the field of musicology and opera research, examines the dimensions of meaning contained in Kaija Saariaho s opera L Amour de loin. This hermeneutic-semiotic study is the first doctoral thesis dealing with Saariaho to be completed at the University of Helsinki. It is also the first thesis-level study of Saariaho s opera to be completed anywhere in the world. The study focuses on the libretto and music of the opera, that is to say the dramatic text (L Amour de loin 1980), and examines on the one hand the dimensions of meaning produced by the dramatic text and on the other, the way in which they fix the dramatic text in a historical and cultural context. Thus the study helps to answer questions about the dimensions of meaning contained in the dramatic text of the opera and how they can be interpreted. The most important procedural viewpoint is Lawrence Kramer s hermeneutic window (1990), supplemented by Raymond Monelle s semiotic theory of musical topics (2000, 2006) and the philosophical concept of Emmanuel Levinas (1996, 2002) in which the latter acts as an instrument for semantic interpretation to build up an analysis. The analytical section of the study is built around the three characters in the opera, Jaufré Rudel, Clémence the Countess of Tripoli, and the Pilgrim. The study shows that the music of Saariaho, who belongs to the third generation of Finnish modernists, has become distanced from the post-serial aesthetic towards a more diatonic form of expression. There is diatonicity, for instance, in the sonorous individuality of the male lead, which is based on the actual melodies of the historical Jaufré Rudel. The use of outside material in this context is exceptional in the work of Saariaho. At the same time, Saariaho s opera contains a wealth of expressive devices she has used in her earlier work. It became apparent during the study that, as a piece of music, L Amour de loin is a many layered and multi-dimensional work that does not unambiguously represent any single stylistic trend or aesthetic. Despite the composer s post-serial background and its abrasive relationship with opera, L Amour de loin is firmly attached to the tradition of western opera. The analysis based on the theory of musical topics that was carried out in the study, shows that topics referring to death and resurrection, used in opera since the seventeenth century, appear in L Amour de loin. The troubadour topic, mainly identified with the harp, also emerges in the work. The study also shows that the work is firmly attached to the tradition of western opera in other aspects, too, such as the travesti or trouser role played by the Pilgrim, and the idea of deus ex machina derived from Ancient Greek theatre. The study shows that the concept of love based on the medieval practices of courtly love, and the associated longing for another defined by almost 1,000 years of western culture, are both manifested in the semantics of Kaija Saariaho s opera which takes its place in the contemporary music genre.

Aristotle on the Perception of Perception : Seeing, Remembering, and Sleeping

This study is an inquiry into three related topics in Aristotle’s psychology: the perception of seeing, the perception of past perception, and the perception of sleeping. Over the past decades, Aristotle’s account of the perception of perception has been studied in numerous articles and chapters of books. However, there is no monograph that attempts to give a comprehensive analysis of this account and to assess its relation and significance to Aristotle’s psychological theory in general as well as to other theories pertaining to the topics (e.g. theories of consciousness), be they ancient, medieval, modern, or contemporary. This study intends to fill this gap and to further the research into Aristotle’s philosophy and into the philosophy of mind. The present study is based on an accurate analysis of the sources, on their Platonic background, and on later interpretations within the commentary tradition up to the present. From a methodological point of view, this study represents systematically orientated research into the history of philosophy, in which special attention is paid to the philosophical problems inherent in the sources, to the distinctions drawn, and to the arguments put forward as well as to their philosophical assessment. In addition to contributing many new findings concerning the topics under discussion, this study shows that Aristotle’s account of the perception of perception substantially differs from many later theories of consciousness. This study also suggests that Aristotle be regarded as a consistent direct realist, not only in respect of sense perception, but also in respect of memory.

The Reorganisation of Provincial Territories in Light of the Imperial Decision-Making Process : Later Roman Arabia and Tres Palaestinae as Case Studies

The dissertation examines Roman provincial administration and the phenomenon of territorial reorganisations of provinces during the Imperial period with special emphasis on the provinces of Arabia and Palaestina during the Later Roman period, i.e., from Diocletian (r. 284 305) to the accession of Phocas (602), in the light of imperial decision-making. Provinces were the basic unit of Roman rule, for centuries the only level of administration that existed between the emperor and the cities of the Empire. The significance of the territorial reorganisations that the provinces were subjected to during the Imperial period is thus of special interest. The approach to the phenomenon is threefold: firstly, attention is paid to the nature and constraints of the Roman system of provincial administration. Secondly, the phenomenon of territorial reorganisations is analysed on the macro-scale, and thirdly, a case study concerning the reorganisations of the provinces of Arabia and Palaestina is conducted. The study of the mechanisms of decision-making provides a foundation through which the collected data of all known major territorial reorganisations is interpreted. The data concerning reorganisations is also subjected to qualitative comparative analysis that provides a new perspective to the data in the form of statistical analysis that is sensitive to the complexities of individual cases. This analysis of imperial decision-making is based on a timeframe stretching from Augustus (r. 30 BC AD 14) to the accession of Phocas (602). The study identifies five distinct phases in the use of territorial reorganisations of the provinces. From Diocletian s reign there is a clear normative change that made territorial reorganisations a regular tool of administration for the decision-making elite for addressing a wide variety of qualitatively different concerns. From the beginning of the fifth century the use of territorial reorganisations rapidly diminishes. The two primary reasons for the decline in the use of reorganisations were the solidification of ecclesiastical power and interests connected to the extent of provinces, and the decline of the dioceses. The case study of Palaestina and Arabia identifies seven different territorial reorganisations from Diocletian to Phocas. Their existence not only testifies to wider imperial policies, but also shows sensitivity to local conditions and corresponds with the general picture of provincial reorganisations. The territorial reorganisations of the provinces reflect the proactive control of the Roman decision-making elite. The importance of reorganisations should be recognised more clearly as part of the normal imperial administration of the provinces and especially reflecting the functioning of dioceses.

Musiikki ahdistuksen taitona : Filosofinen tutkimus musiikin eksistentiaalis-ontologisesta merkityksestä

Music as the Art of Anxiety: A Philosophical Approach to the Existential-Ontological Meaning of Music. The present research studies music as an art of anxiety from the points of view of both Martin Heidegger s thought and phenomenological philosophy in general. In the Heideggerian perspective, anxiety is understood as a fundamental mode of being (Grundbefindlichkeit) in human existence. Taken as an existential-ontological concept, anxiety is conceived philosophically and not psychologically. The central research questions are: what is the relationship between music and existential-ontological anxiety? In what way can music be considered as an art of anxiety? In thinking of music as a channel and manifestation of anxiety, what makes it a special case? What are the possible applications of phenomenology and Heideggerian thought in musicology? The main aim of the research is to develop a theory of music as an art of existential-ontological anxiety and to apply this theory to musicologically relevant phenomena. Furthermore, the research will contribute to contemporary musicological debates and research as it aims to outline the phenomenological study of music as a field of its own; the development of a specific methodology is implicit in these aims. The main subject of the study, a theory of music as an art of anxiety, integrates Heideggerian and phenomenological philosophies with critical and cultural theories concerning violence, social sacrifice, and mimetic desire (René Girard), music, noise and society (Jacques Attali), and the affect-based charme of music (Vladimir Jankélévitch). Thus, in addition to the subjective mood (Stimmung) of emptiness and meaninglessness, the philosophical concept of anxiety also refers to a state of disorder and chaos in general; for instance, to noise in the realm of sound and total (social) violence at the level of society. In this study, music is approached as conveying the existentially crucial human compulsion for signifying i.e., organizing chaos. In music, this happens primarily at the immediate level of experience, i.e. in affectivity, and also in relation to all of the aforementioned dimensions (sound, society, consciousness, and so on). Thus, music s existential-ontological meaning in human existence, Dasein, is in its ability to reveal different orders of existence as such. Indeed, this makes music the art of anxiety: more precisely, music can be existentially significant at the level of moods. The study proceeds from outlining the relevance of phenomenology and Heidegger s philosophy in musicology to the philosophical development of a theory of music as the art of anxiety. The theory is developed further through the study of three selected specific musical phenomena: the concept of a musical work, guitar smashing in the performance tradition of rock music, and Erik Bergman s orchestral work Colori ed improvvisazioni. The first example illustrates the level of individual human-subject in music as the art of anxiety, as a means of signifying chaos, while the second example focuses on the collective need to socio-culturally channel violence. The third example, being music-analytical, studies contemporary music s ability to mirror the structures of anxiety at the level of a specific musical text. The selected examples illustrate that, in addition to the philosophical orientation, the research also contributes to music analysis, popular music studies, and the cultural-critical study of music. Key words: music, anxiety, phenomenology, Martin Heidegger, ontology, guitar smashing, Erik Bergman, musical work, affectivity, Stimmung, René Girard

Approaching Sacred Pregnancy : The Cult of the Visitation and Narrative Altarpieces in Late Fifteenth-Century Florence

The study focuses on the Visitation as a narrative subject of altarpieces in late fifteenth-century Florence. Although the Visitation was a well-known story in both verbal and visual representations since the early medieval period, it became a popular subject of altarpieces only towards the end of the fifteenth century. In this study, the first part provides an overview of the complex religious and historical background to an emerging cult of the Visitation. Devotional practices focusing on the Visitation belong in a context of late medieval Marian devotion and in 1389 a new feast of the Visitation was introduced into the liturgical calendar of the Catholic Church. Because of the ongoing schism within the Catholic Church, the feast was not unanimously accepted across Western Europe until the later part of the fifteenth century. Contrary to a widely disseminated view, the feast of the Visitation cannot be associated with Franciscan spirituality, but was rather a clearly defined Dominican project that primarily emphasised the importance of peace and unity within the Christian Church. Simultaneously with the gradual acceptance of the new feast, visual representations of the Visitation began to appear at the centre of altarpieces. The Visitation exemplifies an increasing preference for narrative subjects within the genre of the altarpiece. The second part of the study presents an analysis of the concept of the narrative altarpiece and highlights the complexities involved in combining a narrative content with the traditional devotional function of the altarpiece. In detailed case studies some prominent art works produced in Florence between 1490 and 1503 are discussed within a framework of contextual analysis, narrative theory and iconography. Altarpieces by Domenico Ghirlandaio, Piero di Cosimo and Mariotto Albertinelli represent visual manifestations of a cult of the Visitation with roots in late medieval devotional practices. At the same time, the altarpieces highlight the multiple functions of altarpieces in a culture where art works responded to a variety of social and religious needs. Building on earlier studies, each case study presents new insights and evidence not considered in previous art historical research.