Aristotle on the Perception of Perception : Seeing, Remembering, and Sleeping

This study is an inquiry into three related topics in Aristotle’s psychology: the perception of seeing, the perception of past perception, and the perception of sleeping. Over the past decades, Aristotle’s account of the perception of perception has been studied in numerous articles and chapters of books. However, there is no monograph that attempts to give a comprehensive analysis of this account and to assess its relation and significance to Aristotle’s psychological theory in general as well as to other theories pertaining to the topics (e.g. theories of consciousness), be they ancient, medieval, modern, or contemporary. This study intends to fill this gap and to further the research into Aristotle’s philosophy and into the philosophy of mind. The present study is based on an accurate analysis of the sources, on their Platonic background, and on later interpretations within the commentary tradition up to the present. From a methodological point of view, this study represents systematically orientated research into the history of philosophy, in which special attention is paid to the philosophical problems inherent in the sources, to the distinctions drawn, and to the arguments put forward as well as to their philosophical assessment. In addition to contributing many new findings concerning the topics under discussion, this study shows that Aristotle’s account of the perception of perception substantially differs from many later theories of consciousness. This study also suggests that Aristotle be regarded as a consistent direct realist, not only in respect of sense perception, but also in respect of memory.

Tutkimukseni käsittelee kolmea Aristoteleen psykologiassa esiin nousevaa aihetta: näkemisen havaitsemista, menneiden aistihavaintojen havaitsemista sekä nukkumisen havaitsemista. Näiden havaintojen suhteita ei ole aiemmassa tutkimuksessa systemaattisesti selvitetty. Tässä työssä esitetään, että havainnot näkemisestä, menneistä aistihavainnoista ja nukkumisesta ovat kaikki erilaisia havaintoja, joita kuitenkin yhdistää se, että ne ovat havaintoja havaitsijan itsensä suhteesta havainnon objekteihin: väreihin, aiemmin havaittuihin objekteihin tai unissa ilmeneviin asioihin. Työni on ensimmäinen aihetta käsittelevä monografiatutkimus, joka perustuu tarkkaan analyysiin alkuteksteistä, niiden taustasta Platonin filosofiassa ja myöhemmistä tulkinnoista kommentaaritraditiossa aina viimeisimpiä tutkimuksia myöten. Metodiselta kannalta työ on filosofista perustutkimusta, jossa huomio kiinnitetään teksteissä esiintyviin ongelmiin, käsitteellisiin erotteluihin ja argumentteihin, joita analysoidaan ja arvioidaan kriittisesti. Työn päälähteinä ovat Aristoteleen teokset Sielusta, Muistista ja mieleen palauttamisesta, Nukkumisesta ja valveillaolosta sekä Unista, jotka asetetaan yksityiskohtaisen tekstianalyysin kohteeksi. Analysoitavat tekstit liitetään tulkinnallisesti mielekkäisiin yhteyksiinsä ja tulkinnassa hyödynnetään Aristoteleen omia tai myöhempiä käsitteellisiä apuvälineitä. Työni uusia tutkimustuloksia ovat muun muassa uudet tulkinnat Aristoteleen kiistanalaisesta näkemisen havaitsemista koskevasta argumentista sekä hänen näkemyksestään muistin ja aikahavainnon luonteesta. Tutkimuksen yleisempänä uutena tuloksena on, että Aristoteleen analyysi havaitsemisen havaitsemisesta eroaa olennaisesti monista myöhemmistä tietoisuutta koskevista filosofisista teorioista. Tutkimukseni osoittaa myös, että Aristotelesta voidaan pitää johdonmukaisena suorana realistina ei vain aistihavaintojen vaan myös muistin suhteen.