Kaukainen rakkaus : Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa

L Amour de loin: The semantics of the unattainable in Kaija Saariaho s opera Kaija Saariaho (born 1952) is one of the most internationally successful Finnish composers there has ever been. Her first opera L Amour de loin (Love from afar, 1999-2000) has been staged all over the world and has won a number of important prizes. The libretto written for L Amour de loin by Amin Malouf (born 1949) sets the work firmly in the culture of courtly love and the troubadours, which flourished in Occitania in the South of France during the Middle Ages. The male lead in the opera is the troubadour Jaufré Rudel, who lived in the twelfth century and is known to have taken part in the Second Crusade in 1147-1148. This doctoral thesis L Amour de loin: The semantics of the unattainable in Kaija Saariaho s opera, which comes within the field of musicology and opera research, examines the dimensions of meaning contained in Kaija Saariaho s opera L Amour de loin. This hermeneutic-semiotic study is the first doctoral thesis dealing with Saariaho to be completed at the University of Helsinki. It is also the first thesis-level study of Saariaho s opera to be completed anywhere in the world. The study focuses on the libretto and music of the opera, that is to say the dramatic text (L Amour de loin 1980), and examines on the one hand the dimensions of meaning produced by the dramatic text and on the other, the way in which they fix the dramatic text in a historical and cultural context. Thus the study helps to answer questions about the dimensions of meaning contained in the dramatic text of the opera and how they can be interpreted. The most important procedural viewpoint is Lawrence Kramer s hermeneutic window (1990), supplemented by Raymond Monelle s semiotic theory of musical topics (2000, 2006) and the philosophical concept of Emmanuel Levinas (1996, 2002) in which the latter acts as an instrument for semantic interpretation to build up an analysis. The analytical section of the study is built around the three characters in the opera, Jaufré Rudel, Clémence the Countess of Tripoli, and the Pilgrim. The study shows that the music of Saariaho, who belongs to the third generation of Finnish modernists, has become distanced from the post-serial aesthetic towards a more diatonic form of expression. There is diatonicity, for instance, in the sonorous individuality of the male lead, which is based on the actual melodies of the historical Jaufré Rudel. The use of outside material in this context is exceptional in the work of Saariaho. At the same time, Saariaho s opera contains a wealth of expressive devices she has used in her earlier work. It became apparent during the study that, as a piece of music, L Amour de loin is a many layered and multi-dimensional work that does not unambiguously represent any single stylistic trend or aesthetic. Despite the composer s post-serial background and its abrasive relationship with opera, L Amour de loin is firmly attached to the tradition of western opera. The analysis based on the theory of musical topics that was carried out in the study, shows that topics referring to death and resurrection, used in opera since the seventeenth century, appear in L Amour de loin. The troubadour topic, mainly identified with the harp, also emerges in the work. The study also shows that the work is firmly attached to the tradition of western opera in other aspects, too, such as the travesti or trouser role played by the Pilgrim, and the idea of deus ex machina derived from Ancient Greek theatre. The study shows that the concept of love based on the medieval practices of courtly love, and the associated longing for another defined by almost 1,000 years of western culture, are both manifested in the semantics of Kaija Saariaho s opera which takes its place in the contemporary music genre.

Kaija Saariaho (s. 1952) on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista säveltäjistä. Hänen esikoisoopperaansa Kaukainen rakkaus (1999 2000) on esitetty eri puolilla maailmaa, ja se on saanut merkittäviä palkintoja. Amin Maaloufin (s. 1949) Kaukaiseen rakkauteen kirjoittama libretto kiinnittää teoksen Etelä-Ranskan Oksitaniassa kukoistaneeseen trubaduuri- ja hovikulttuuriin. Oopperan miespäähenkilö on 1100-luvulla elänyt trubaduuri Jaufré Rudel, jonka tiedetään osallistuneen toiselle ristiretkelle (1147 48). Musiikkitieteen ja oopperatutkimuksen alueelle sijoittuvassa väitöskirjassaan Kaukainen rakkaus: Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa filosofian lisensiaatti Liisamaija Hautsalo tarkastelee Saariahon Kaukainen rakkaus oopperaan sisältyviä merkitysulottuvuuksia. Hautsalon hermeneuttis-semioottinen tutkimus on sekä ensimmäinen Helsingin yliopistossa tehty Saariahoa käsittelevä väitöskirja että ensimmäinen Saariahon esikoisoopperaa tarkasteleva väitöskirjatasoinen työ myös kansainvälisesti. Tutkimus kohdistuu oopperateoksen librettoon ja musiikkiin eli nk. draamalliseen tekstiin (Elam 1980) ja tarkastelee yhtäältä draamallisen tekstin tuottamia merkitysulottuvuuksia sekä toisaalta tapaa, jolla ne kiinnittävät draamallista tekstiä historiallis-kulttuurisesti. Näin ollen tutkimuksen avulla vastataan kysymykseen, millaisia merkitysulottuvuuksia oopperan Kaukainen rakkaus draamallinen teksti sisältää ja miten niitä voidaan tulkita. Tutkimuksen tärkein menetelmällinen näkökulma on Lawrence Kramerin (1990) hermeneuttinen ikkuna, jota täydennetään Raymond Monellen (2000, 2006) semioottisella toposteorialla sekä Emmanuel Levinasin (1996, 2002) filosofisilla käsitteillä, joista jälkimmäinen toimii analyysia kokoavana semanttisen tulkinnan välineenä. Tutkimuksen analyysiosuus on rakennettu oopperan kolmen henkilöhahmon, Jaufré Rudelin, Tripolin kreivitär Clémencen sekä Pyhiinvaeltajan kautta. Tutkimus osoittaa, että Kaukaisessa rakkaudessa nk. kolmanteen suomalaiseen modernistisukupolveen kuuluvan Saariahon musiikki on etääntynyt jälkisarjallisesta estetiikasta kohti diatonisempaa ilmaisua. Diatonisuus näkyy muun muassa oopperan miespäähenkilön sonorisessa identiteetissä, joka perustuu historiallisen Jaufré Rudelin melodialle. Tässä kontekstissa vieraan materiaalin hyödyntäminen on modernistina tunnetun Saariahon tuotannossa poikkeuksellista. Toisaalta Saariahon ooppera sisältää runsaasti ilmaisullisia keinovaroja, joita säveltäjä on käyttänyt aiemmassa tuotannossaan. Tutkimuksesta käy ilmi, että Kaukainen rakkaus on teoksena kerroksinen ja moniulotteinen, eikä se edusta yksiselitteisesti mitään tyylisuuntaa tai estetiikkaa. Hautsalon tutkimus osoittaa, että huolimatta säveltäjänsä jälkisarjallisesta taustasta ja sen kitkaisesta suhteesta oopperataiteeseen Kaukainen rakkaus kiinnittyy vahvasti länsimaisen oopperan perinteeseen. Tutkimuksen toposteoreettinen analyysi osoittaa, että Kaukaisessa rakkaudessa esiintyy oopperassa 1600-luvulta lähtien käytettyjä, kuolemaan ja ylösnousemukseen viittaavia topoksia. Teoksesta hahmottuu myös pääasiassa harppuun identifioituva trubaduuritopos, Tutkimuksen mukaan teos kiinnittyy länsimaisen oopperan traditioon myös muiden käytäntöjensä, kuten Pyhiinvaeltajan edustaman travesti- eli housuroolin sekä antiikin teatterista periytyvän deux ex machinan kautta. Liisamaija Hautsalon väitöstutkimus esittää, että keskiaikaisista hovirakkauden käytännöistä kumpuava rakkauskäsitys ja siihen liittyvä lähes 1000 vuotta länsimaista kulttuuria määrittänyt kaipaus Toisen manifestoituu Kaija Saariahon nykymusiikin alueelle sijoittuvan oopperan semantiikassa.