Puutarhakasvien talvehtiminen Manner-Suomen ilmastossa - nyt ja tulevaisuudessa

Tämä työ käsittelee Suomen ilmastoa puutarhakasvien näkökulmasta painopisteen ollessa lämpöilmastollisissa piirteissä ja kasvien talvehtimiseen liittyvissä tekijöissä. Työssä esitellään puutarhakasvien, erityisesti monivuotisten puuvartisten kasvien selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä, ja näiden pohjalta kartoitetaan ilmastollisia olosuhteita eri puolilla Suomea viimeisen noin viiden vuosikymmenen ajalta. Lisäksi pyritään arvioimaan tuleville vuosikymmenille ennustetun lämpenemisen aiheuttamia muutoksia Suomen puutarhatuotannon menestymismahdollisuuksissa. Nykyilmaston osalta tarkastelu perustuu vuosien 1960-2006 päivittäisiin lumi- ja lämpötilahavaintoihin kymmenellä havaintopaikalla lounaisrannikolta Koillismaalle. Puutarhakasvien kannalta hyödyllisiä ja haitallisia ilmaston piirteitä pyrittiin kuvaamaan erilaisilla indekseillä, ns. kynnystapahtumien ajankohdilla ja erinäisten raja-arvojen ylittymisillä. Tulevaisuuden jaksojen 2010-39 ja 2040-69 osalta tilannetta tarkasteltiin A2- ja B1-skenaariossa. Työssä käytettiin ns. delta-menetelmää, missä 19 ilmastomallin keskiarvona saadut arviot kuukausikeskilämpötilojen noususta lisättiin havaintopaikkojen päivittäisiin vuosien 1971-2000 lämpötilahavaintoihin. Olosuhteet puutarhakasvien menestymiselle vaihtelevat paljon tarkastelussa olleella kolmelle kasvimaantieteelliselle vyöhykkeelle sijoittuvalla alueella. 1990-luvun alusta lisääntyneet leudot talvet näkyvät hyvin talvehtimisoloja kuvaavissa muuttujissa. Toisaalta havaintopaikkojen pienilmastolliset tekijät korostuvat erityisesti alueiden hallatilanteita tarkasteltaessa. Tulevaisuuden osalta monien puutarhakasvien talven selviytymisedellytyksiin vaikuttavien tekijöiden voidaan odottaa yleisesti parantuvan ilmaston lämmetessä, tosin Suomen ilmastossa pakkasvahinkojen riski on silti olemassa. Toisaalta entisestään leudontuvat talvet lämpöjaksoineen tulevat lisäämään mahdollisuutta kasvien kylmänkestävyyden heikkenemisestä aiheutuville ongelmille. Myöhäisten hallojen esiintymisen aiheuttamat vahingot riippuvat niitä edeltäneen ajan kasvuolosuhteista. Tällöin kasvukauden alun ajankohdassa, sen alkupuolen lämpimyydessä ja hallojen esiintymisen ajankohdassa tapahtuvien muutosten nettovaikutus ratkaisee myöhäisten hallatilanteiden kukinnalle muodostavan riskin tulevaisuudessa. Tästä ei saatu yksiselitteisiä tuloksia tämän tutkimuksen puitteissa, sillä hallariskiä kuvaavan indeksin käyttäytyminen oli varsin epämääräistä.

Satelliitti-instrumentti IASI ja sen sovellukset sääpalvelulle

IASI on vuodesta 2007 käytössä ollut satelliitti-instrumentti Metop-polaarisatelliitissa. IASI-mittauksista johdettuja lopputuotteita ovat mm. lämpötilan ja kosteuden pystyprofiilit, pilven ylärajan lämpötila ja paine sekä eri hivenkaasujen pitoisuudet. Tämä työ on alkua IASI:n käyttöönotolle Ilmatieteen laitoksella. Työssä selvitetään IASI:n lämpötilaprofiileiden ja pilven ylärajan paineen soveltuvuutta sääpalvelulle vertailemalla niitä jo käytössä oleviin sääpalvelun työkaluihin. IASI-mittauksista johdettuja lämpötilaprofiileita verrataan Ilmatieteen laitoksen operatiivisiin pintaluotauksiin. Lisäksi tarkastellaan IASI:n lämpötilaprofiileiden vaikutusta paikallisen analyysi- ja ennustustyökalu LAPS:in lämpötila-analyysiin. IASI:n pilven ylärajan lämpötiloja verrataan AVHRR-radiometrista johdettuihin pilven ylärajan lämpötiloihin. IASI:sta ja AVHRR:stä johdetut keskimääräiset lämpötilat olivat lähes samat alapilville. Yläpilville ja osittain läpinäkyville cirrus-pilville lämpötilaero oli noin 5 Celsius-astetta. IASI:n lämpötilaluotaukset osoittautuivat käyttökelpoisiksi etenkin keski- ja ylätroposfäärissä (350 - 600 hPa), jossa IASI:n antama lämpötila erosi pintaluotauksen lämpötilasta vain noin +-1 Celsius-astetta. IASI:n lämpötilaluotausten suurin ongelma on mittausten katkeaminen pilven ylärajaan. IASI-luotauksilla oli suuri vaikutus LAPS-lämpötila-analyysiin mallin koko alueella, mutta vertailuaineiston puutteessa ei voida varmasti sanoa onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen. Tulokset ovat lupaavia. IASI:n lämpötilaluotaukset ja pilven ylärajan lämpötila vaikuttavat käyttökelpoisilta sääpalvelun tarpeisiin.

Lumi ilmaston osana - Lumen vesiarvon ja pinnan albedon mallintaminen Pohjois-Euraasian alueella

Työssä tarkasteltiin ilmakehän yleisen kiertoliikkeen mallin, ECHAM5:n, ja Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen uudelleenanalyysijärjestelmän, ERA-40:n, lumen vesiarvon ja lumisten alueiden pinnan albedon mallintamista. Tarkoituksena oli selvittää näiden välisiä eroja sekä sitä, kuinka hyvin ECHAM5 kuvaa nykyilmaston lumioloja. Esimerkinomaisesti tarkasteltiin myös Rossby-keskuksen alueellisen ilmastomallin, RCA3:n, lumen mallintamistapaa. ECHAM5-simulaatioissa käytetty pakote oli havaintojen mukainen meriveden pintalämpötilan ja merijään jakauma. ECHAM5:n ja ERA-40:n aineistoja vertailtiin jaksolla 1986-1990 Pohjois-Euraasian alueella. ERA-40:n lumen vesiarvoja verrattiin lisäksi INTAS-SCCONE-hankkeen havaintoaineistoon. Saatujen tulosten mukaan ECHAM5:n lumen vesiarvo oli monilla alueilla ERA-40:n lumen vesiarvoa pienempi. Suurimmillaan erot olivat vesiarvon maksimialueilla Euraasian keskiosissa. ECHAM5:ssä myös eri vuosien välinen vaihtelu oli pienempää kuin ERA-40:ssä. Varsinkin tarkastelujakson viimeisinä vuosina, 1989 ja 1990, lumen vesiarvo sai Pohjois-Euroopan alueella ERA-40:n mukaan hyvin matalia arvoja, jotka selittyvät NAO-indeksin korkeilla arvoilla. NAO-ilmiön voimakkuus 1980-luvun lopulla ei kuitenkaan erotu ECHAM5:n lumen vesiarvossa. ERA-40:n lumianalyysissä on mukana lumensyvyyshavaintoja, mikä on suurin tuloksiin eroa aiheuttava tekijä. Lienee myös mahdollista, että ECHAM5-simulaatioissa käytetty pakote ei ole riittävän voimakas tuottamaan kaikilta osin realistista lumen vesiarvon jakaumaa. ERA-40:n ja INTAS-SCCONE-aineiston välillä ei ollut kovin suuria eroja. Lumisten alueiden pinnan albedon osana käytetty lumialbedo on ERA-40:ssä ennustettava muuttuja, ECHAM5:ssä se parametrisoidaan. Saatujen tulosten mukaan pinnan albedon arvot ovat ECHAM5:ssä laajalti suurempia kuin ERA-40:ssä. Erot aiheutuvat albedojen erilaisesta laskentatavasta sekä mallien erilaisista kasvillisuusjakaumista. ECHAM5 aliarvioi kasvillisuuden albedoa pienentävän vaikutuksen varsinkin pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueella. ERA-40:n pinnan albedo lieneekin realistisempi kuin ECHAM5:n.

Alueellinen imago ja identiteetti liikkeessä

Regions are considered to be in competition for investments, industries, inhabitants and skilled labour nationally as well as internationally. In the context of tightening competition, more and more attention has been paid to regional attractors. A positive image is an important attractor in regional competition. In Finland, many towns and regions have either implemented or are planning to implement various image-enhancing campaigns or other measures aimed at improving their image. The role of identity is very important in developing a regional image. Good regional image should be based on a strong regional identity and awareness. Related to this is the perception of one's own region as separate from others and the familiarity of the region. If a region has no place in the awareness of its residents or if the inhabitants do not identify with it, its very existence as a social construct can be questioned. This means that building the regional image, which in this context is seen as social constructivism, is extremely difficult if the degree of regional awareness and identification is low. On the other hand, regional identity is being built also by developing the regional image. In a way, regional discourses have become more marketing-oriented in that instead of trying to create a regional esprit de corps there is now more image-oriented speech aimed at striving to improve the attractivity to outsiders of the region. Even though the goal is to bring the region to the attention of non-residents, a measure of construction of regional identity for the local population is automatically effected at the same time. Regional image and identity are consequences of linguistic producing and understanding of a region. It means that both image and identity are seen as language-created social constructions. The regional image is created through various discourses, but also the construction of a regional identity as regional consciousness and identification is largely a linguistic process. Essential in this context is perceiving the region as a discursive project characterized by its representation as texts, images and symbols. The linguistic production of a region is not a neutral description of "reality", but a representation based on interpretations, experiences and different motivations. Production and perceiving vary in time, so regional image and identity are on the move. This research is driven by the ongoing change of the regional system. The municipal and service structure reform is in progress and the number of municipalities seems to be on the decrease. At the same time, European Union s regional policy and regionalism on the whole are changing the status of sub-regions. At municipal level the crucial question is how the municipal structure reform will affect regional identity. This study points out that strong sense of municipal identity is a source of opposition to changes in municipal structure, but on the other hand the deinstitutionalization of the old municipality in municipal merger does not in itself mean the weakening of municipal identity.

Aika ennen aluepolitiikkaa. Pohjoisen kehityshankkeet ja alueiden kehittämisen idea 1950-luvun Suomessa

The dissertation focuses on the recognition of the problems of uneven regional development in Finland in the 1950s, and the way the idea of controlling this development was introduced to Finnish politics. Since it is often stated that Finnish regional policy only began in the mid-1960s, the period at hand is considered to fall in the time before regional policy. However, various ideas, plans and projects of regional development as well as different aims of development were brought forward and discussed already in the 1950s. These give an interesting perspective to the ideas of later regional development. In the 1950s, many Finnish politicians became more conscious of the unavoidable societal change. The need for overall modernisation of the society made it reasonable to expect a growing level of unemployment and eagerness to migration. The uneven distribution of well-being was also feared to cause discontent and political changes. International experience proved interfering in the regional development possible when using the argument of public interest ; the measures taken increased the level of well-being, helped sustain societal balance, and supported national economy. Many of the development projects of the 1950s focused on Northern Finland, the natural resources of which were considered an important reserve and the political climate of which was regarded unstable. After the late 1940s, regional development was discussed frequently both on the national and the regional level. Direct and indirect support was given to less developed areas and the government outlined thorough investigations in order to relieve the regional problem. Towards the end of the decade, the measures taken were already often connected to the idea of equality. In the 1950s the conflicts within and between the largest Finnish political parties significantly affected the decisions of regional development. There are three case studies in this qualitative research based on the narrative method. The case studies clarify the characteristics of the 1950s regional development. In the first one, the representatives of the northern region and the state first discuss the location of a state-run nitrogen fertilizer factory and later the location of a new university. In the second, the aims and perspectives of private entrepreneurs and the state collide due to ideas of statist industrialisation projects and later due to an idea of a tax relief targeting northern industry. In the third case, the main role is given to the changing rural areas, in relation to which societal development and urbanisation were often measured. The regional development of the 1950s laid groundwork for the new, more established regional policy. The early problem solving actions were aimed both at the prevailing situation and the future and thus showed the way for the upcoming actions. Regional development policy existed already before regional policy.

Aluesuunnittelu ja kestävä kehitys Luoteis-Venäjällä : Ympäristösuunnittelun mahdollisuus paikallisissa hallintatavoissa

In this Ph.D. thesis I have studied how the objectives of sustainable development have been integrated into Northwest Russian urban and regional planning, and how the Russian planning discourse has changed after the collapse of the Soviet Union. By analysing the planning discussion, processes, and strategic documents I have also investigated the use of power and governmentality in urban and regional planning. As a methodological foundation I have used an approach that I call geographical constructivism . It was possible to answer in a relevant manner the question of how sustainable development has become a part of planning in Northwest Russia through a discourse analysis of the planning discussion. During the last decades, the aim of sustainable development has become globally one of the most central societal challenges. Urban and regional planning has a central role to play in promoting this process, since many meta-level objectives actually take shape within its sphere. An ever more actual challenge brought by sustainable development is to plan regions and places while balancing the conflicts of the pressures of safeguarding a good environment and of taking into consideration social and economic needs. I have given these unavoidable conflicts of sustainable development a central place in my work. In my view, complementing instrumental and communicative rationality with conflict rationality gives environmental planning a well-equipped toolbox. Sustainable development can be enhanced in urban and regional planning by seeking open, and especially hidden, potential conflicts. Thus, the expressed thinking (mentality) and actions taken by power regimes in and around conflicts open an interesting viewpoint into Northwest Russian governmentality. I examine the significance of sustainable development in planning through Northwest Russian geography, and also through recent planning legislation and four case studies. In addition, I project my analysis of empirical material onto the latest discussion of planning theory. My four case studies, which are based on independent and separate empirical material (42 thematic interviews and planning documents), consider the republics of Karelia and Komi, Leningrad oblast and the city of Saint Petersburg. In the dissertation I argue how sustainable development is, in the local governmentalities of Northwest Russia, understood as a concept where solving environmental problems is central, and that they can be solved through planning carried out by the planning professionals. Despite this idealism, environmental improvements have been overlooked by appealing to difficult economic factors. This is what I consider environmental racism, which I think is the most central barrier to sustainable development in Northwest Russia. The situation concerning the social dimension of sustainable development is even more difficult, since, for example, the development of local democracy is not highly valued. In the planning discourse this democracy racism is explained by a short history of democracy in Russia. However, precisely through planning conflicts, for example in St. Petersburg, planning has become socially more sustainable: protests by local inhabitants have bypassed the poorly functioning representational democracy, when the governmentality has changed from a mute use of power to one that adopts a stand on a conflicting issue. Keywords: Russia, urban and regional planning, sustainable development, environmental planning, power and conflicts in planning, governmentality, rationalities.

LLVM-kääntäjäarkkitehtuuri ja sen soveltuvuus Java-virtuaalikoneen toteutuspohjaksi

Low Level Virtual Machine (LLVM) on moderni koko ohjelman elinkaaren optimointeihin keskittyvä kääntäjäarkkitehtuuri. Java-virtuaalikone on puolestaan suosittu korkean tason virtuaalikone, johon monien ohjelmointikielten toteutus nykyään perustuu. Tutkielmassa esitellään alun perin suorituskykyisen C- ja C++-kääntäjän toteuttamiseksi luotu LLVM-järjestelmä ja arvioidaan, miten hyvin LLVM-infrastruktuuri tukee Java-virtuaalikoneen toteuttamista. Tämän lisäksi tutkielmassa pohditaan, miten dynaamisten kielten usein tarvitsemaa suoritusaikaista ja lähdekieliriippuvaista optimointia voidaan tukea lähdekieliriippumattomassa LLVM-järjestelmässä. Lopuksi tutkielmassa esitellään kehitysehdotelma yleisen roskienkeruuinfrastruktuurin toteuttamiseksi LLVM:ssä, mikä tukisi dynaamista muistia automaattisesti hallitsevien kielten, kuten Javan ja sen virtuaalikoneen toteuttamista.

Data-assimilaatiomenetelmistä ja niiden soveltamisesta ROSE-kemiakuljetusmalllin

Data-assimilaatio on tekniikka, jossa havaintoja yhdistetään dynaamisiin numeerisiin malleihin tarkoituksena tuottaa optimaalista esitystä esimerkiksi ilmankehän muuttuvasta tilasta. Data-assimilaatiota käytetään muun muassa operaativisessa sään ennustamisessa. Tässä työssä esitellään eri data-assimilaatiomenetelmiä, jotka jakautuvat pääpiirteittäin Kalmanin suotimiin ja variaatioanaalisiin menetelmiin. Lisäksi esitellään erilaisia data-assimilaatiossa tarvittavia apuvälineitä kuten optimointimenetelmiä. Eri data-assimilaatiomenetelmien toimintaa havainnollistetaan esimerkkien avulla. Tässä työssä data-assimilaatiota sovelletaan muun muassa Lorenz95-malliin. Käytännön data-assimilaatio-ongelmana on GOMOS-instrumentista saatavan otsonin assimiloiminen käyttäen hyväksi ROSE-kemiakuljetusmallia.