Aluesuunnittelu ja kestävä kehitys Luoteis-Venäjällä : Ympäristösuunnittelun mahdollisuus paikallisissa hallintatavoissa

In this Ph.D. thesis I have studied how the objectives of sustainable development have been integrated into Northwest Russian urban and regional planning, and how the Russian planning discourse has changed after the collapse of the Soviet Union. By analysing the planning discussion, processes, and strategic documents I have also investigated the use of power and governmentality in urban and regional planning. As a methodological foundation I have used an approach that I call geographical constructivism . It was possible to answer in a relevant manner the question of how sustainable development has become a part of planning in Northwest Russia through a discourse analysis of the planning discussion. During the last decades, the aim of sustainable development has become globally one of the most central societal challenges. Urban and regional planning has a central role to play in promoting this process, since many meta-level objectives actually take shape within its sphere. An ever more actual challenge brought by sustainable development is to plan regions and places while balancing the conflicts of the pressures of safeguarding a good environment and of taking into consideration social and economic needs. I have given these unavoidable conflicts of sustainable development a central place in my work. In my view, complementing instrumental and communicative rationality with conflict rationality gives environmental planning a well-equipped toolbox. Sustainable development can be enhanced in urban and regional planning by seeking open, and especially hidden, potential conflicts. Thus, the expressed thinking (mentality) and actions taken by power regimes in and around conflicts open an interesting viewpoint into Northwest Russian governmentality. I examine the significance of sustainable development in planning through Northwest Russian geography, and also through recent planning legislation and four case studies. In addition, I project my analysis of empirical material onto the latest discussion of planning theory. My four case studies, which are based on independent and separate empirical material (42 thematic interviews and planning documents), consider the republics of Karelia and Komi, Leningrad oblast and the city of Saint Petersburg. In the dissertation I argue how sustainable development is, in the local governmentalities of Northwest Russia, understood as a concept where solving environmental problems is central, and that they can be solved through planning carried out by the planning professionals. Despite this idealism, environmental improvements have been overlooked by appealing to difficult economic factors. This is what I consider environmental racism, which I think is the most central barrier to sustainable development in Northwest Russia. The situation concerning the social dimension of sustainable development is even more difficult, since, for example, the development of local democracy is not highly valued. In the planning discourse this democracy racism is explained by a short history of democracy in Russia. However, precisely through planning conflicts, for example in St. Petersburg, planning has become socially more sustainable: protests by local inhabitants have bypassed the poorly functioning representational democracy, when the governmentality has changed from a mute use of power to one that adopts a stand on a conflicting issue. Keywords: Russia, urban and regional planning, sustainable development, environmental planning, power and conflicts in planning, governmentality, rationalities.

Olen tutkinut väitöskirjassani miten kestävän kehityksen tavoitteita on otettu osaksi luoteisvenäläistä aluesuunnittelua sekä sitä, miten venäläinen suunnitteludiskurssi on muuttunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Suunnittelusta käytävää keskustelua, suunnitteluprosesseja ja strategisia suunnitteluasikirjoja analysoimalla olen tarkastellut myös aluesuunnittelussa käytettävää valtaa sekä hallintatapaa. Mielekäs vastaaminen kysymykseen, miten kestävä kehitys on siirtynyt osaksi suunnittelua, oli mahdollista luoteisvenäläisen suunnittelukeskustelun diskurssianalyysin avulla. Viimeisinä vuosikymmeninä kestävän kehityksen tavoittelu on muodostunut maailmanlaajuisesti yhdeksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista haasteista. Aluesuunnittelulla nähdään olevan tämän prosessin edistämisessä keskeinen rooli, koska sen puitteissa useat meta-tason tavoitteet konkretisoituvat. Entistä ajankohtaisempana haasteena on suunnitella alueita ja paikkoja tasapainottelemalla ympäristön tilan turvaamisen sekä sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden ristipaineessa. Olen nostanut nämä kestävän kehityksen väistämättömät konfliktit keskeiseen asemaan työssäni. Valtaregiimien ajattelu ja toiminta suunnittelukonfliktien yhteydessä avaavat mielenkiintoisen näkökulman luoteisvenäläiseen hallintatapaan. Kestävän kehityksen merkitystä suunnittelussa tarkastelen Luoteis-Venäjän maantieteen mutta myös aluesuunnittelulainsäädännön muutoksen sekä neljän esimerkkitutkimuksen kautta. Lisäksi peilaan aineistostani saamia tuloksia viimeaikaiseen suunnitteluteoreettiseen keskusteluun. Itsenäisiin empiirisiin aineistoihin perustuvissa esimerkkitutkimuksissani, joita väitöskirjassa on neljä kappaletta, käsittelen Karjalan ja Komin tasavaltoja sekä Pietaria ja Leningradin oblastia. Väitöskirjassani osoitan kuinka Luoteis-Venäjän paikallisissa hallintatavoissa kestävä kehitys ymmärretään ympäristöongelmien ratkomiseksi, ja että nämä on ratkaistavissa asiantuntijoiden tekemän suunnittelun kautta. Tästä ideaalista huolimatta ympäristöä koskevia parannuksia on sivuutettu vedoten taloudellisiin vaikeuksiin. Tämän tulkitsen ympäristörasismiksi, jonka näen kestävän kehityksen yhdeksi keskeisimmistä esteistä Luoteis-Venäjällä. Kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden kohdalla tilanne on vielä vaikeampi, sillä esimerkiksi paikallisdemokratian kehitystä ei pidetä tärkeänä. Suunnitteludiskurssissa demokratiarasismi selitetään Venäjän lyhyellä demokratian historialla. Kuitenkin juuri suunnittelukonfliktien kautta esimerkiksi pietarilaisesta suunnittelusta on tullut kestävämpää sosiaalisessa mielessä: paikallisten asukkaiden protestit ovat ohittaneet heikosti toimivan edustuksellisen demokratian, jolloin hallintatapa on muuttunut mykästä konfliktiin kantaa ottavaksi vallankäytöksi. Asiasanat: Venäjä, aluesuunnittelu, kestävä kehitys, ympäristösuunnittelu, valta ja konfliktit suunnittelussa, hallintatapa, rationaalisuudet.