Oral health and menopause

Hormone therapy (HT) is widely used to relieve climacteric symptoms in order to increase the well-being of the women. The benefits as well as side-effects of HT are well documented. The principal menopausal oral symptoms are dry mouth (DM) and sensation of painful mouth (PM) due to various causes. Profile studies have indicated that HT users are more health-conscious than non-users. The hypothesis of the present study was that there are differences in oral health between woman using HT and those not using HT. A questionnaire study of 3173 women of menopausal age (50-58 years old) was done to investigate the prevalence of self-assessed sensations of PM and DM. Of those women participating in the questionnaire study, a random sample of 400 (200 using, 200 not using HT) was examined clinically in a 2-year follow-up study. Oral status was recorded according to WHO methods using DMFT and CPITN indices. The saliva flows were measured, salivary total protein, albumin and immunoglobulin concentrations and selected periodontal micro-organisms were analysed, and panoramic tomography of the jaws was taken. The patients filled in a structured questionnaire on their systemic health, medication and health habits. According to our questionnaire study there was no significant difference in the occurrence of self- assessed PM or DM between the HT users and non-users. According to logistic regression analyses, climacteric complaints significantly correlated with the occurrence of PM (p=0.000) and DM (p=0.000) irrespective of the use of HT, indicating that PM and DM are associated with climacteric symptoms in general. There was no difference between the groups in DMFT index values at follow up. The number of filled teeth (FT) showed a significant (p<0.05) increase in the HT group at follow-up. Periodontitis was diagnosed in 79% of HT users at baseline and in 71% at the follow-up. The values for non-HT users were 80% vs. 76%, respectively (Ns.). The mean numbers of ≥ 6 mm deep periodontal pockets were 0.9 ± 1.7 at baseline vs. 1.1 ± 2.1 two years later in the HT group, and 1.0 ± 1.7 vs. 1.2 ± 1.9, respectively, in the non-HT group. In a large Finnish national health survey, the prevalence of peridontitis of women of this age group was lower, but the prevalence of severe periodontitis seemed to be higher than in our study. Salivary albumin, IgG and IgM concentrations decreased in the HT group during the 2-year follow up (p<0.05), possibly indicating an improvement in epithelial integrity. No difference was found in any other salivary parameters or in the prevalence of the periodontal bacteria between or within the groups. In conclusion, the present findings showed that 50 to 58 year old women living in Helsinki have fairly good oral and dental health. The occurrence of PM and DM seemed to be associated with climacteric symptoms in general, and the use of HT did not affect the oral symptoms studied.

Tablettien soveltuvuus annosjakeluun

Koneellinen annosjakelu on kasvava lääkehuollon osa-alue, jossa lääkkeet pakataan koneellisesti pieniin annoskertakohtaisiin pusseihin kahden viikon erissä. Aikaisemmin lääkevalmisteiden soveltuvuutta koneelliseen annosjakeluun ei ole systemaattisesti tutkittu. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikön kanssa ja sen tavoitteena oli määrittää annosjakeluprosessin kannalta optimaaliset ominaisuudet annosjaeltavalle tabletille rikkoutumisten ja siirtymien vähentämiseksi. Rikkoutuminen on lääkevalmisteen murentumista, puolittumista tai muuta rikkoutumista annosjakelun aikana. Siirtymä on lääkevalmisteen jakelu väärään annospussiin. Prosentuaalisesti rikkoutumisia ja siirtymiä on jakelumäärästä hyvin vähän, mutta määrällisesti paljon ja koko ajan enemmän koneellisen annosjakelun yleistyessä. Rikkoutumiset ja siirtymät aiheuttavat paljon lisätyötä pussien korjaamisen takia, joten niiden määrää on pyrittävä vähentämään. Lisäksi tavoitteena oli selvittää lääkkeiden valmistajilta kysyttävissä olevat asiat lääkevalmisteiden ominaisuuksista ja säilyvyydestä, jotta voitaisiin päätellä valmisteen soveltuvuus koneelliseen annosjakeluun kirjallisen tiedon perusteella. Tutkimuksen tulosten perusteella rikkoutumisten ja siirtymien vähentämiseksi optimaalinen tablettivalmiste annosjakeluun on pienehkö tai keskisuuri, päällystetty, luja ja jakouurteeton ja optimaalinen ilman suhteellinen kosteustaso annosjakeluyksikön tuotantotiloissa olisi noin 30 – 40 %. Lääkkeiden valmistajilta kysyttäviä seikkoja ovat koon, päällysteen, murtolujuuden ja jakouurteen lisäksi valmisteen säilyvyys alkuperäispakkauksen ulkopuolella sekä valmisteen valo-, lämpö- ja kosteusherkkyys. Rikkoutumisten ja siirtymien lisäksi tutkittiin myös kosteusherkän asetyylisalisyylihappovalmisteen (Disperin 100 mg) säilyvyyttä 25 °C ja 60 % RH olosuhteissa, koska tuotantotilojen ilman kosteustasoa ei ole säädelty. Säilyvyystutkimuksen kesto oli neljä viikkoa. Se on riittävä, koska se on enimmäisaika, jonka tabletit ovat annosjakeluprosessin yhteydessä pois alkuperäispakkauksestaan ennen käyttöä. Tabletteja säilytettiin avoimessa alkuperäispakkauksessa (purkki), suljetussa alkuperäispakkauksessa, annosjakelukoneen kasetissa ja kahdessa erilaisessa annospussissa (uusi ja käytössä oleva materiaali). Tulosten mukaan annosjakelukoneen kasetti suojaa kosteudelta yhtä huonosti kuin avoin purkki. Uusi pussimateriaali sen sijaan suojaa kosteudelta paremmin kuin tällä hetkellä käytössä oleva materiaali. Raman -spektroskopiamittausten perusteella asetyylisalisyylihappotableteissa ei ehdi neljän viikon seurannan aikana tapahtua asetyylisalisyylihapon hajoamista salisyylihapoksi. Kosteus heikentää tablettien murtolujuutta, mikä saattaa aiheuttaa enemmän rikkoutumisia. Kosteustaso olisi hyvä olla säädettävissä vakioksi tuotantotiloissa tai purkaa tabletit kasetteihin mahdollisimman lähellä jakelua rikkoutumisten ehkäisemiseksi, etenkin ilman kosteustason ollessa korkea. Lisäksi tutkittiin lääkevalmisteen lämpöherkkyyttä koska annosjakelukoneen saumauslaite altistaa annospussit noin 75 °C lämmölle, jos annosjakelukone pysäytetään kesken työn. Tutkimus tehtiin XRPD:llä, jolla voidaan säätää näytteen lämpötilaa. Lämpöherkkyystutkimusten perusteella 75 °C lämpö ei ehdi tunnin aikana aiheuttaa muutoksia karbamatsepiinitabletissa (Neurotol 200 mg). Tuloksista selvisi, että tutkitun valmisteen sisältämä karbamatsepiini ei kuitenkaan ole lämpöherkin muoto, joten muita lämpöherkkiä lääkevalmisteita tulisi tutkia lisätiedon saamiseksi lämmön vaikutuksista.

The connection between on-farm assessed welfare (A-index) and production parameters of the sows

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilalla määritetyn hyvinvoinnin yhteyttä emakoiden tuotantotuloksiin. Hyvinvointia arvioitiin suomalaisen hyvinvointi-indeksin, A-indeksi, avulla. Tuotantotuloksina käytettiin kahta erilaista tuotosaineistoa, jotka molemmat pohjautuivat kansalliseen tuotosseuranta aineistoon. Hyvinvointimääritykset tehtiin 30 porsastuotantosikalassa maaliskuun 2007 aikana. A-indeksi koostuu kuudesta kategoriasta ’liikkumismahdollisuudet’, ’alustan ominaisuudet’, ’sosiaaliset kontaktit’, ’valo, ilma ja melu’, ’ruokinta ja veden saanti’ sekä ’eläinten terveys ja hoidon taso’. Jokaisessa kategoriassa on 3-10 pääosin ympäristöperäistä muuttujaa, jotka vaihtelevat osastoittain. Maksimipistemäärä osastolle on 100. Hyvinvointimittaukset tehtiin porsitus-, tiineytys- ja joutilasosastoilla. Erillisten tiineytysosastojen pienen lukumäärän takia (n=7) tilakohtaiset tiineytys- ja joutilasosastopisteet yhdistettiin ja keskiarvoja käytettiin analyyseissä. Yhteyksiä tuotokseen tutkittiin kahden eri aineiston avulla 1) Tilaraportti aineisto (n=29) muodostuu muokkaamattomista tila- ja tuotostuloksista tilavierailua edeltävän vuoden ajalta, 2) POTSIaineisto (n=30) muodostuu POTSI-ohjelmalla (MTT) muokatusta tuotantoaineistosta, joka sisältää managementtiryhmän (tila, vuosi, vuodenaika) vaikutuksen ensikoiden ja emakoiden pahnuekohtaiseen tuotokseen. Yhteyksiä analysointiin korrelaatio- ja regressioanalyysien avulla. Vaikka osallistuminen tutkimukseen oli vapaaehtoista, molempien tuotantoaineistojen perusteella tutkimustilat edustavat keskituottoista suomalaista sikatilaa. A-indeksin kokonaispisteet vaihtelivat välillä 37,5–64,0 porsitusosastolla ja 39,5–83,5 joutilasosastolla. Tilaraporttiaineistoa käytettäessä paremmat pisteet porsitusosaston ’eläinten terveys ja hoidon taso’ -kategoriasta lyhensivät eläinten lisääntymissykliä, lisäsivät syntyvien pahnueiden ja porsaiden määrää sekä alensivat kuolleena syntyneiden lukumäärää. Regressiomallin mukaan ’eläinten terveys ja hoidon taso’ -kategoria selitti syntyvien porsaiden lukumäärän, porsimisvälin pituuden sekä keskiporsimiskerran vaihtelua. Paremmat pisteet joutilasosaston ’liikkumismahdollisuudet’ kategoriasta alensivat syntyneiden pahnueiden sekä syntyneiden että vieroitettujen porsaiden lukumäärää. Regressiomallin mukaan ensikkopahnueiden osuus ja ”liikkumismahdollisuudet” kategorian pisteet selittivät vieroitettujen porsaiden lukumäärän vaihtelua. POTSI-aineiston yhteydessä kuolleena syntyneiden porsaiden lukumäärän aleneminen oli ensikoilla yhteydessä parempiin porsitusosaston ’sosiaalisiin kontakteihin’ ja emakoilla puolestaan joutilasosaston parempiin ’eläinten terveys ja hoidon taso’ pisteisiin. Kahden eri tuotantoaineiston avulla saadut tulokset erosivat toisistaan. Seuraavissa tutkimuksissa onkin suositeltavampaa käyttää Tilaraporttiaineistoja, joissa tuotokset ilmoitetaan vuosikohtaisina. Tämän tutkimuksen perusteella hyvinvoinnilla ja tuotoksella on yhteyksiä, joilla on myös merkittävää taloudellista vaikutusta. Erityisesti hyvä eläinten hoito ja eläinten terveys lisäävät tuotettujen porsaiden määrää ja lyhentävät lisääntymiskiertoa. Erityishuomiota tulee kiinnittää vapaana olevien joutilaiden emakoiden sosiaaliseen stressiin ja rehunsaannin varmistamiseen kaikille yksilöille.

Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyydet suhdannevaihteluiden voimistajana

Eräs taloustieteen keskeisistä tutkimussuunnista on viime vuosikymmeninä ollut informaation taloustiede: epätäydellinen informaatio ja sen vaikutus markkinoiden toimintaan. Epätäydellisen informaation teoriat johtavat tietyissä olosuhteissa hyvin erilaisiin johtopäätöksiin talouden toiminnasta kuin täydellisten markkinoiden teoria. Tutkielmassa tarkastellaan epäsymmetrisen informaation ja tasevaikeuksien aiheuttaman luottorajoitteisuuden synnyttämiä tehottomuuksia rahoitusmarkkinoilla ja niiden roolia suhdannevaihteluiden voimistajana. Informaation taloustieteeseen pohjautuvien suhdanneteorioiden mukaan rahoitusmarkkinoiden ongelmat ovat paitsi seurausta reaalitalouden ongelmista, myös vastaavasti itse reaalitalouden ongelmia vaikeuttava tekijä. Vuorovaikutus on kahdensuuntainen. Se, että ongelmat rahoitusmarkkinoilla saattavat voimistaa pienetkin shokit koko talouden tasolla havaittaviksi pitkäkestoisiksi suhdanteiksi, tarjoaa selityksen sille, miksi syvät taantumat vaikuttavat usein saavan alkunsa suhteellisen pienistä reaalitaloudellisista impulsseista. Rahoitusmarkkinoilla on arveltu olevan merkittävä osa myös rahapolitiikan välittymisessä. On esitetty, että korkomuutosten kysyntävaikutusten ohella rahapoliittisilla toimenpiteillä on vaikutusta myös rahoitusmarkkinoiden tehokkuuteen. Näin rahapolitiikan reaalitaloudellisten vaikutusten suuruus olisi riippuvainen rahoitusmarkkinoilla vallitsevista epätäydellisyyksistä. Tämä luottokanavaksi nimetty prosessi perustuu rahapolitiikan aiheuttamiin muutoksiin yksityisen sektorin ja pankkien taseissa. Taseiden heikkeneminen saattaa johtaa informaatio-ongelmien pahenemiseen. Perinteisesti rahapoliittisten toimien on katsottu vaikuttavan lähinnä yksityisen sektorin kulutus- ja investointihalukkuuteen, mutta epätäydellisen informaation rahoitusmarkkinoilla ne voivat vaikuttaa luoton säännöstelyn kautta myös rahoituksen saannin edellytyksiin, eli yksityisen sektorin kulutus- ja investointimahdollisuuksiin. Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyyksien vaikutus rahapolitiikan tehoon tai eksogeenisten shokkien aiheuttamiin suhdanteisiin vaihtelee taloudellisen tilanteen mukaan. Hyvinä taloudellisina aikoina informaatio-ongelmat ovat pienempiä ja sekä pankkien että lainaajien taseet vahvempia kuin huonoina. Luottokanavien merkitys ei siis pysy vakiona, eikä näin ollen myöskään rahapolitiikan vaikutus reaalitalouteen. Etenkin syvissä taantumissa, jolloin luottokanavat ovat voimakkaimmillaan, saattavat normaalioloissa rahapolitiikan välittymistä dominoivat korkokanavat ja tavanomainen rahapolitiikka menettää merkityksensä. Huolimatta siitä, että teoreettinen mielenkiinto rahoitusmarkkinoiden reaalitaloudellisia vaikutuksia kohtaan on viime vuosikymmenten aikana koettujen kriisien myötä kasvanut; kysyntä- ja tarjontapuolen häiriöitä korostaviin koulukuntiin jakautunutta makrotaloustiedettä eivät rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyyksien varaan rakennetut ns. financial accelerator -mallitkaan ole kyenneet yhdistämään. Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyydet voivatkin voimistaa noususuhdanteita ja taantumia vaikuttamalla paitsi kotitalouksille myönnettävien luottojen kautta kulutuskysyntään ja tuotantokapasiteetin käyttöasteeseen, myös yrityksille myönnettävien luottojen ja investointien kautta tuotantokapasiteetin määrään.

Moralpanik eller förnuftslogik - i Jokela-fallets diskursiva efterdyningar

I denna pro gradu avhandling undersöker jag Jokela-fallets diskursiva efterdyningar utgående från ett moralpanikperspektiv. Syftet är att se huruvida reaktionerna på och förklaringarna till skolmassakern i Jokela kan anses präglas av moralpanik, samt vilka andra förklaringsmodeller som präglade den omfattande Jokela-debatten. Avhandling grundar sig på en kvalitativ diskursanalys av förklaringsmodellerna så som de presenterades i opinionstexter och insändare i Helsingin Sanomat hösten 2007. Jag analyserar hur den medierade Jokela-debatten utvecklades och formade perceptionerna om skolskjutningar, ungdomar och det finländska samhällstillståndet i stort. Jokela-fallet väckte starka reaktioner och rädsla. Man försökte förstå och förklara orsakerna till skottdramat. Flera olika förklaringsmodeller presenterades i medierna; en oro över ungdomens mentala hälsa och mobbning, webbens och populärkulturens farliga inflytande, det hårdnade samhällsklimatet och en försvagad välfärd, också den bristfälliga vapenlagstiftningen kritiserades. Den gemensamma nämnaren var att Jokela-fallet uppfattades som en indikator på hela samhällets tillstånd där en gemensam värdegrund och moral håller på att erodera. Mitt teoretiska perspektiv grundar sig främst på moralpanikteorier av Stanley Cohen och Chas Critcher som jag kopplar ihop med Ulrich Becks teori om risksamhället och Emile Durkheims anomiteori. Det här speglar jag mot bland annat Hille Koskelas forskning om rädslans kultur och trygghetssamhället, samt jämför med amerikansk forskning om skolskjutningar. Jokela-debatten formades främst av två dominerande diskurser: a) en rationaliseringsdiskurs som kännetecknas av att man försöker förklara Jokela-fallet genom förnuftsmässiga och logiska resonemang genom att peka på olika samhällsaspekter, b) en risk- och kontrolldiskurs som kännetecknas av moralpaniktendenser främst i form av oro över ungdomar, internet och försvagade samhällsnormer, samt krav på ökad social kontroll och reglering för att säkra trygghet och ordning i samhället. Jokela-fallet var inte ett klassiskt moralpanikfall, men fyllde många av kriterierna för moralpanik. Jokela-debatten uttryckte en rädslans kultur som genomsyrar dagens risksamhälle och som legitimerar ökad riskhantering och social kontroll, som försvar mot de hot och problem som samhället kollektivt upplever. Det ställdes krav på mera social kontroll och reglering på grund av upplevda hot mot samhällets normer och en försvagad moral, vilket är ett uttryck för moralpanik. Jokela-fallets diskursiva efterdyningar visar att tryggheten har blivit ett moraliskt imperativ. Trygghet har blivit något vi förutsätts eftersträva och som vi är färdiga att betala ett allt högre pris för, både mätt i pengar och i frihet.

Tutkimus asuntojen keskipinta-aloista ja perheasumisen edellytyksistä Helsingissä

Tässä tutkimuksessa on tarkoitus etsiä vastausta kahteen kysymykseen. Miksi Helsingin asuntokanta on näin pienasuntovaltainen? Ovatko viimeisen 15 vuoden aikana harjoitetut sääntelykeinot mahdollistaneet kohtuuhintaisen perheasumisen Helsingissä? Ensimmäiseen kysymykseen kytkeytyy Pierre Bourdieun (2005) teoksessa The Social Construction of the Economy esittämä teoria siitä, että asuntomarkkinat olisivat julkisen sektorin konstruoimat. Tämä Bourdieun Pariisia koskevaa teoria luo teoreettisen viitekehyksen tutkia Helsingin asuntokannan muovautumista, ja julkisen sektorin roolia tässä prosessissa. Jälkimmäinen kysymys kulminoituu keski- ja hyvätuloisten lapsiperheiden poismuuttoon Helsingistä. Muuttoliikkeen seurauksena kaupungin verotulokertymä on laskenut ja Helsingistä uhkaa tulla sinkkujen kaupunki. Tutkimuksessa olen käyttänyt kvanti- ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Empiirisen aineiston muodostavat kirjalliset lähteet, tekemäni asiantuntijahaastattelut ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolta käyttööni saamat tilastolliset aineistot. Monipuolisen empiirisen aineiston pohjalta olen pyrkinyt luomaan holistisen mallin Helsingin asuntokannan muovautumisprosessista, ja prosessin taustalla vaikuttaneista ilmiöistä. Tämän aineiston perusteella ahtaan asuntokannan syntymiseen Helsingissä ovat vaikuttaneet historialliset taustatekijät, sääntelymekanismit, rakennusmarkkinoiden erityispiirteet sekä asuntorahoitusmarkkinoiden sääntely. Julkisen sektorin rooli tässä asuntokannan muovautumisprosesissa on ollut kiistaton. Suuren maanomistuksen ja kaavoitusmonopolin luoman ohjailukoneiston päälle julkinen sektori on luonut sääntelykehikon, jonka avulla se on voinut Bourdieun (2005) teorian mukaisesti, konstruoida ja hallita kaupungin asuntomarkkinoita. Kaupungin asuntopolitiikassa kohtuuhintaisen perheasumisen edellytyksiä on pyritty turvaamaan, vaikka suurin asuntokysyntä kohdistuukin pieniin asuntoihin. Viimeaikainen asuntuotannon kehitys ei kuitenkaan ole juuri nostanut asuntojen keskikokoa kaupungissa, asuntojen keskipinta-alojen ja tuotantomäärien jäädessä alhaisiksi. Vastauksena keski- ja hyvätuloisten perheiden poismuutton kaupunki on tarjonnut Hitas-asuntoja, joissa mahdollistuu kohtuuhintainen perheasuminen. Asuntojen tuotantotahti Helsingissä on kuitenkin niin verkkainen, että ilman suuria rakenteellisia muutoksia on vaikea nähdä, että Helsingissä olisi tulevaisuudessakaan tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia perheasuntoja.

Doing marriage and parenthood: The division of household labour across two life course events

The current study is a longitudinal investigation into changes in the division of household labour across transitions to marriage and parenthood in the UK. Previous research has noted a more traditional division of household labour, with women performing the majority of housework, amongst spouses and couples with children. However, the bulk of this work has been cross-sectional in nature. The few longitudinal studies that have been carried out have been rather ambiguous about the effect of marriage and parenthood on the division of housework. Theoretically, this study draws on gender construction theory. The key premise of this theory is that gender is something that is performed and created in interaction, and, as a result, something fluid and flexible rather than fixed and stable. The idea that couples ‘do gender’ through housework has been a major theoretical breakthrough. Gender-neutral explanations of the division of household labour, positing rational acting individuals, have failed to explicate why women continue to perform an unequal share of housework, regardless of socio-economic status. Contrastingly, gender construction theory situates gender as the key process in dividing household labour. By performing and avoiding certain housework chores, couples fulfill social norms of what it means to be a man and a woman although, given the emphasis on human agency in producing and contesting gender, couples are able to negotiate alternative gender roles which, in turn, feed back into the structure of social norms in an ever-changing societal landscape. This study adds extra depth to the doing gender approach by testing whether or not couples negotiate specific conjugal and parent roles in terms of the division of household labour. Both transitions hypothesise a more traditional division of household labour. Data comes from the British Household Panel Survey, a large, nationally representative quantitative survey that has been carried out annually since 1991. Here, data tracks the same 776 couples at two separate time points – 1996 and 2005. OLS regression is used to test whether or not transitions to marriage and parenthood have a significant impact on the division of household labour whilst controlling for host of relevant socio-economic factors. Results indicate that marriage has no significant effect on how couples partition housework. Those couples making the transition from cohabitation to marriage do not show significant changes in housework arrangements from those couples who remain cohabiting in both waves. On the other hand, becoming parents does lead to a more traditional division of household labour whilst controlling for socio-economic factors which accompany the move to parenthood. There is then some evidence that couples use the site of household labour to ‘do parenthood’ and generate identities which both use and inform socially prescribed notions of what it means to be a mother and a father. Support for socio-economic explanations of the division of household labour was mixed although it remains clear that they, alone, cannot explain how households divide housework.

Ravinnon kasvinsuojeluainejäämät

Kasvinsuojeluaineita käytetään elintarviketuotannossa kasvitautien ehkäisemiseen sekä kasvintuhoojien vaikutusten ajoittamiseen ja kasvun säätelyyn. Käytettyjen tehoaineiden riskinarviointi yksi kerrallaan on tuottanut tärkeää perustietoa, mutta se ei ole antanut selkeää kokonaiskuvaa kuluttajien altistumisesta. Tämän vuoksi asetelmaa tarkasteltiin kokonaisvaltaisesti, ottaen kaikki elintarvikkeista havaitut tehoainejäämät mukaan arvioon kumulatiivisesti. Aikuisten lisäksi mukana on ensi kertaa myös lapsiryhmiä. Ensimmäistä kertaa Suomessa tarkastellaan sekä pitkäaikaista että akuuttia altistusta. Esitetty kumulatiivinen riskinarviointi perustuu vuosina 2002- 2008 kasvinsuojeluainejäämien valvonnassa yhteensä 10 565 elintarvikenäytteestä saatuihin tutkimustuloksiin. Lisäksi riskinarvioinnissa on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja DIPP-konsortion tuottamia aikuisten ja lasten ruoankulutustietoja (Finravinto 2007 ja DIPP-ravintotutkimukset). Ravinnon välittämälle tehoainejäämien altistukselle on tunnusomaista matala perustaso, jossa esiintyy lyhytaikaisia altistushuippuja. Kun ravinnon välittämä pitkäaikainen altistus kasvinsuojeluaineille on hyväksyttävällä tasolla, ei lyhytaikaisen altistuksen tilanne kaikilta osin ole yhtä hyvä. Kolmivuotiailla lapsilla todennäköisyys aRfD:n ylittymiselle on organofosfaattien ja karbamaattien osalta ollut suurempi kuin 0,1 % eli enemmän kuin yksi tuhannesta, mikä ei vielä vastaa tavoitteita. Ylitykset aiheutuvat tuontituotteista,koska niiden taustalla olevia karbamaatteja ja organofosfaatteja ei enää käytetä Suomessa. Myönteistä kehitystä on tapahtunut, mutta tilannetta on aiheellista edelleen seurata.

Music in the recovering brain

Listening to music involves a widely distributed bilateral network of brain regions that controls many auditory perceptual, cognitive, emotional, and motor functions. Exposure to music can also temporarily improve mood, reduce stress, and enhance cognitive performance as well as promote neural plasticity. However, very little is currently known about the relationship between music perception and auditory and cognitive processes or about the potential therapeutic effects of listening to music after neural damage. This thesis explores the interplay of auditory, cognitive, and emotional factors related to music processing after a middle cerebral artery (MCA) stroke. In the acute recovery phase, 60 MCA stroke patients were randomly assigned to a music listening group, an audio book listening group, or a control group. All patients underwent neuropsychological assessments, magnetoencephalography (MEG) measurements, and magnetic resonance imaging (MRI) scans repeatedly during a six-month post-stroke period. The results revealed that amusia, a deficit of music perception, is a common and persistent deficit after a stroke, especially if the stroke affects the frontal and temporal brain areas in the right hemisphere. Amusia is clearly associated with deficits in both auditory encoding, as indicated by the magnetic mismatch negativity (MMNm) response, and domain-general cognitive processes, such as attention, working memory, and executive functions. Furthermore, both music and audio book listening increased the MMNm, whereas only music listening improved the recovery of verbal memory and focused attention as well as prevented a depressed and confused mood during the first post-stroke months. These findings indicate a close link between musical, auditory, and cognitive processes in the brain. Importantly, they also encourage the use of listening to music as a rehabilitative leisure activity after a stroke and suggest that the auditory environment can induce long-term plastic changes in the recovering brain.

Depression and Cognition in Type 2 Diabetes from a Life Course Perspective

Background: Type 2 diabetes is linked to several complications which add to both physical and mental distress. Depression is a common co-morbidity of diabetes which can occur both as a cause and a consequence of type 2 diabetes. Depression has been shown to correlate with glucose regulation and treating depression might prove beneficial for glucose regulation as well as for mental well being. Another complication which might affect diabetes management is cognitive decline. Several risk factors and complications of diabetes might modify the risk for developing cognitive impairment, which is increased 1.5 times among subjects with type 2 diabetes. Type 2 diabetes, depression and impaired cognitive performance have all been linked to low birth weight. This thesis aimed to explore the effects and interactions of birth weight, depression and cognitive ability in relation to type 2 diabetes from a life course perspective. Subjects and methods: Studies I, II and V were part of the Helsinki Birth Cohort Study. 2003 subjects participated in an extensive clinical examination at an average age of 61 years. A standard glucose tolerance test (OGTT) was performed and depressive symptoms were assessed using the Beck Depression Inventory (BDI). In addition data was obtained from child welfare clinics and national registers. A subset of the cohort (n=1247) also performed a test on cognitive performance (CogState ®) at the average age of 64. Studies III and IV were randomised clinical trials where mildly depressed diabetic subjects were treated with paroxetine or placebo and the effect on metabolic parameters and quality of life was assessed. The first trial included 14 women and lasted 10 weeks, while the second trial included 43 subjects, both men and women, and lasted 6 months. Results: Type 2 diabetes was positively associated with the occurrence of depressive symptoms. Among diabetic subjects 23.6% had depressive symptoms, compared to 16.7% of subjects with normal glucose tolerance (OR = 1.77, p<0.001). Formal mediation analysis revealed that cardiovascular disease (CVD) is likely to act as a mediator in the association. Furthermore, low birth weight was found to modify the association between type 2 diabetes, CVD and depression. The association between BDI score and having type 2 diabetes or CVD was twice as strong in the subgroup with low birth weight (≤ 2500g) compared with the group with birth weight > 2500g (p for interaction 0.058). In the six months long randomised clinical trial (study IV) paroxetine had a transient beneficial effect on glycosylated haemoglobin A1c (GHbA1c) and quality of life when compared to placebo after three months of treatment. In study V we found that subjects with known diabetes had a consistently poorer level of cognitive performance than subjects with normal glucose tolerance in most of the tested cognitive domains. This effect was further amplified among those born with a small birth weight (p for interaction 0.002). Conclusions: Type 2 diabetes is associated with a higher occurrence of depressive symptoms compared to subjects with normal glucose tolerance. This association is especially strong among subjects with CVD and those born with a low birth weight. Treating depressed diabetic subjects with paroxetine has no long term effect on glucose regulation. Physicians should be aware of depression as an important co-morbidity of type 2 diabetes. Both depression and the cognitive decline often seen among diabetic subjects are increased if the subject is born with a low birth weight. Physicians should recognise low birth weight as an additional risk factor and modifier of diabetic complications.

Breathing, swallowing and voice in laryngeal disorsers

The aim of this work was to examine how breathing, swallowing and voicing are affected in different laryngeal disorders. For this purpose, we examined four different patient groups: patients who had undergone total laryngectomy, anterior cervical decompression (ACD), or injection laryngoplasty with autologous fascia (ILAF), and patients with dyspnea during exercise. We studied the problems and benefits related to the automatic speech valve used for the rehabilitation of speech in laryngectomized patients. The device was given to 14 total laryngectomized patients who used the traditional valve especially well. The usefulness of voice and intelligibility of speech were assessed by speech pathologists. The results demonstrated better performance with the traditional valve in both dimensions. Most of the patients considered the automatic valve a helpful additional device but because of heavier breathing and the greater work needed for speech production, it was not suitable as a sole device in speech rehabilitation. Dysphonia and dysphagia are known complications of ACD. These symptoms are caused due to the stretching of tissue needed during the surgery, but the extent and the recovery from them was not well known before our study. We studied two patient groups, an early group with 50 patients who were examined immediately before and after the surgery and a late group with 64 patients who were examined 3 9 months postoperatively. Altogether, 60% reported dysphonia and 69% dysphagia immediately after the operation. Even though dysphagia and dysphonia often appeared after surgery, permanent problems seldom occurred. Six (12 %) cases of transient and two (3 %) permanent vocal cord paresis were detected. In our third study, the long-term results of ILAF in 43 patients with unilateral vocal cord paralysis were examined. The mean follow-up was 5.8 years (range 3 10). Perceptual evaluation demonstrated improved results for voice quality, and videostroboscopy revealed complete or partial glottal closure in 83% of the patients. Fascia showed to be a stable injection material with good vocal results. In our final study we developed a new diagnostic method for exertional laryngeal dyspnea by combining a cardiovascular exercise test with simultaneous fiberoptic observation of the larynx. With this method, it is possible to visualize paradoxal closure of the vocal cords during inspiration, which is a diagnostic criterion for vocal cord dysfunction (VCD). We examined 30 patients referred to our hospital because of suspicion of exercise-induced vocal cord dysfunction (EIVCD). Twenty seven out of thirty patients were able to perform the test. Dyspnea was induced in 15 patients, and of them five had EIVCD and four high suspicion of EIVCD. With our test it is possible to set an accurate diagnosis for exertional laryngeal dyspnea. Moreover, the often seen unnecessary use of asthma drugs among these patients can be avoided.

Tyttöjen toinen koti : Etnografinen tutkimus tyttökulttuurista ratsastustalleilla

Horseback riding is a popular activity in Finland, especially among young women and girls. For centuries, however, horse husbandry and horse culture in Finland had been dominated by men. Nowadays it is mainly the girls who ride as a hobby and take care of the horses. The stable has evolved into an important social sphere for girls, a semi-public room of their own where they spend time together. A study of the girl culture in the riding stable offers a unique perspective as well as new information on becoming a girl and a young woman in Finland. The subject of my research is the girl culture and girls communities at the horseback riding stables. In this thesis I discuss what kind of girl-cultural sphere the stable is, how girls organize their community, and what different aspects and meanings the hobby entails for girls while they are actively engaged in the hobby. I focus on the construction of gender and girlhood and examine how these gender constructions can be theorized as gender tradition. The research material consists of the interviews of 22 stable girls from different parts of Finland and an observation period at one of the stables. The informants were from 13 to 27 years of age. The theoretical background is based on the anthropological study of folklore, girls studies, feminist theory and post-humanist viewpoints. I am interested in how girls culture and girlhood are produced performatively in the interview narration and participant observation. I concentrate on four aspects of this culture: 1) what girls do at the stable, and what kind of relationships they create with horses; 2) social relations focusing on the ways girls construct their own groups, the way their hierarchy is constructed and how they use power; 3) the norms and social control regarding social behaviour; and 4) the reasons girls give for their involvement in the hobby, and girls interest in horses in general. In this girl culture, gender norms and boundaries are not only stretched or transgressed, but the culture also re-produces the hierarchical and stereotypical ideas of gender. The traditions of gender express both the hegemonic gender system and those ideas of gender which girls resist, at least momentarily. Constructions of gender and gender tradition are constituted at the intersections of historical and contemporary expectations of what it means to be a girl. Conscious of these societal demands, girls support, reproduce, challenge, and make comments on them.

Hyvät pahat pörssiyhtiöt?

Pörssiyhtiöihin liitetään julkisessa keskustelussa usein väitteitä, että pörssiyhtiöt palvelevat osakkeenomistajien lyhytaikaisia etuja muiden sidosryhmien ja myös pitkän aikavälin tuottavuuden kustannuksella. Keskitymme tässä selonteossa tutkimaan onko pörssiyhtiöiden julkisuudessa osalleen saama kritiikki ansaittua. Erityisesti tarkastelemme pörssiyhtiöiden roolia työnantajina ja investoijina 2000- luvulla verrattuna noteeraamattomien yritysten rooliin. Selvitämme myös listattujen ja listaamattomien yritysten eroja sijoituskohteina sekä tutkimme, onko pörssissä ololla vaikutusta yrityksen rahoitusrakenteeseen. Olemme jättäneet vertailun ulkopuolelle nopeasti kasvaneet ja kannattavat tietotekniikka-alan yritykset, joille ei ole olemassa noteeraamattomia vertailukohteita. Lisäksi vertailustamme olemme jättäneet pois yritykset, jotka eivät ole olleet listattuina koko tarkasteluperiodimme aikana. Pois jättämämme kasvuyritykset todennäköisesti parantaisivat pörssiyhtiöiden suhteellista asemaa ainakin kasvu- ja tulosnäkökulmista. Osakkeenomistajien edun lyhytnäköisen valvonnan tulisi johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön ja pitkäaikaisinvestointien karttamiseen. Tuloksemme kuitenkin kertovat päinvastaista. Pörssiyhtiöiden työntekijäkohtaiset henkilökulut ovat selvästi samoilla aloilla toimivia noteeraamattomia yrityksiä korkeammat. Erot ovat huomattavat: pörssiyhtiöiden vuosittaiset henkilökulut ovat noin 3000–4000 euroa suuremmat per henkilö. Lisäksi pörssiyhtiöt ovat kasvattaneet työntekijämääräänsä huomattavasti, toisin kuin noteeraamattomat vertailuyritykset. Otantamme pörssiyhtiöiden kokonaistyöllisyys on 2000-luvulla kasvanut keskimäärin noin 3 % vuodessa. Pörssiyhtiöt työllistivät vuonna 2007 lähes 87.000 työntekijää enemmän kuin vuonna 2001, kun taas yksityisen vertailuryhmän osalta työpaikat olivat samaan aikaan vähentyneet noin 2 500:lla. Pörssiyhtiöiden investoinnit ovat useina vuosina olleet listaamattomia yrityksiä suuremmat, joskin erot kahden ryhmän välillä eivät tyypillisesti ole tilastollisesti merkittäviä. Sidosryhmien hyväksikäytölle tai lyhytjänteisyydelle ei siis tältä osin löydy minkäänlaisia todisteita. Investointituotoissa ei ole järjestelmällisiä eroja kahden ryhmän välillä, lukuunottamatta aivan viime vuosia, jolloin pörssiyhtiöiden oman pääoman tuotto on ollut selvästi korkeampi kuin noteeraamattomien yritysten. Pörssiyhtiöillä ja noteeraamattomilla vertailuyrityksillä on merkittäviä eroja osingonmaksussa. Pörssiyhtiöt maksavat selvästi korkeampia osinkoja kuin vertailuryhmään kuuluvat yritykset. Pörssiyhtiöt maksavat omistajilleen noin puolet nettotuloksistaan osinkoina, kun taas noteeraamattomat yritykset maksavat ainoastaan 20–30 %. Erot pörssiyhtiöiden hyväksi ovat vielä suurempia, kun mittarina käytetään osinkojen suhdetta liikevaihtoon. Tulostemme mukaan pörssiyhtiöt käyttävät velkarahoitusta vastaavia noteeraamattomia yrityksiä enemmän. Tämä voi johtua kahdesta syystä. Ensinnäkin, koska osakkeen julkinen kauppa mahdollistaa omistuspohjan laajenemisen ja alkuperäisyrittäjien sijoitusten paremman hajauttamisen, pörssiyrityksellä on suurempi halukkuus riskinottoon lisäämällä velkarahoitusta. Toisaalta pörssilistaus voi toimia signaalina yrityksen laadusta siten, että rahoittajat tarjoavat velkarahoitusta auliimmin ja paremmilla ehdoilla. Pörssiyhtiöiden suurempi velkaisuus ei ole ollenkaan negatiivinen asia, koska velkarahoitus on verohyötyineen tyypillisesti huomattavasti osakerahoitusta edullisempaa. Tämä taas mahdollistaa lisäinvestointeja, joita ei rahoituksen puutteessa muuten tehtäisi. Yleisemmin rahoitusrakenteiden eroja tarkastellessamme huomaamme viitteitä siitä, että koska pörssiyhtiöillä on mahdollisuus saada osakepääomaa helpommin kuin listaamattomien yhtiöiden, ne pystyvät reagoimaan sekä tuote-, että rahoitusmarkkinoiden 3 mahdollisuuksiin. Listaamattomien yritysten rahoitusrakenne ja myös investoinnit sen sijaan näyttäisivät olevan pitkälle sidonnaisia tulorahoituksen tarjoamiin kassavirtoihin. Pörssiyhtiöt investoivat vähintään yhtä paljon kuin vastaavat noteeraamattomat yritykset ja investointien tuottavuus on vähintään yhtä hyvä. Pörssiyhtiöt ovat parempia palkanmaksajia ja työllistäjiä kuin vastaavat yksityiset yritykset. Pörssiyhtiöt pystyvät maksaamaan selkeästi parempia osinkoja investointien ja muun toiminnan siitä kärsimättä, koska velkarahoituksen parempi saatavuus tai pörssiyhtiöiden suurempi halukkuus käyttää velkarahoitusta tuovat rahoitusrakenteeseen tarvittavaa joustavuutta. Tulostemme valossa arvostelu osakkeenomistajien lyhytaikaisten etujen suosimisesta muiden sidosryhmien tai pitkän aikavälin tuottavuuden kustannuksella ei ole perusteltavissa.

Estramustine and its Derivatives in Potentiating Radiotherapy of Prostate Cancer

The purpose of this study was to deepen our knowledge of the combined use of estramustine and radiotherapy in the treatment of prostate cancer. Prostate cancer is a common disease, with a high variability between subjects in its malignant potential. In many cases, the disease is an incidental finding with little or no clinical significance. In other cases, however, prostate cancer may be an aggressive malignant disease, which, if the initial treatment fails, lacks an effective cure and may lead to severe symptoms, metastasis, and death despite all treatment. In many cases, the methods of treatment available at the moment provide cure or significant regression of symptoms, but often at the cost of considerable side effects. Estramustine, a cytostatic drug used for treating advanced cancer of the prostate, has been shown to inhibit prostate cancer progression and also to increase the sensitivity of cancer cells to radiotherapy. The goals of this study were, first, to find out whether it is possible to use either estramustine or an antibody against estramustine binding protein as carrier molecules for bringing therapeutic radioisotopes into prostate cancer cells, and, secondly, to gain more understanding of the mechanisms behind the known radiosensitising effect of estramustine. Estramustine and estramustine binding protein antibody were labelled with iodine-125 to study the biodistribution of these substances in mice. In the first experiment, both of the substances accumulated in the prostate, but radioiodinated estramustine also showed affinity to the liver and the lungs. Since the radiolabelled antibody was found out to accumulate more selectively to the prostate, we studied its biodistribution in nude mice with DU-145 human prostate cancer implants. In this experiment, the prostate and the tumour accumulated more radioactivity than other organs, but we concluded that the difference in the dose of radiation compared to other organs was not sufficient for the radioiodinated antibody to be advocated as a carrier molecule for treating prostate cancer. Mice with similar DU-145 prostate cancer implants were then treated with estramustine and external beam irradiation, with and without neoadjuvant estramustine treatment. The tumours responded to the treatment as expected, showing the radiation potentiating effect of estramustine. In the third experiment, this effect was found without an increase in the amount of apoptosis in the tumour cells, despite previous suggestions to the contrary. In the fourth experiment, we gave a similar treatment to the mice with DU-145 tumours. A reduction in proliferation was found in the groups treated with radiotherapy, and an increased amount of tumour hypoxia and tumour necrosis in the group treated with both neoadjuvant estramustine and radiation. This finding is contradictory to the suggestion that the radiation sensitising effect of estramustine could be attributed to its angiogenic activity.

Asumistuensaajien vuokranylityksiin toimeentulotukea

Kela maksoi asumistukia 1 214,5 milj. euroa vuoden 2010 aikana. Kasvua edelliseen vuoteen oli 7 %. Taloustilanteen aiheuttaman työllisyyden huononemisen seurauksena asumistukien maksatus on kahtena peräkkäisenä vuotena kasvanut reilusti. Asumistukea saaneita perheitä tai ruokakuntia oli vuoden lopussa 498 000.