Tyttöjen toinen koti : Etnografinen tutkimus tyttökulttuurista ratsastustalleilla

Horseback riding is a popular activity in Finland, especially among young women and girls. For centuries, however, horse husbandry and horse culture in Finland had been dominated by men. Nowadays it is mainly the girls who ride as a hobby and take care of the horses. The stable has evolved into an important social sphere for girls, a semi-public room of their own where they spend time together. A study of the girl culture in the riding stable offers a unique perspective as well as new information on becoming a girl and a young woman in Finland. The subject of my research is the girl culture and girls communities at the horseback riding stables. In this thesis I discuss what kind of girl-cultural sphere the stable is, how girls organize their community, and what different aspects and meanings the hobby entails for girls while they are actively engaged in the hobby. I focus on the construction of gender and girlhood and examine how these gender constructions can be theorized as gender tradition. The research material consists of the interviews of 22 stable girls from different parts of Finland and an observation period at one of the stables. The informants were from 13 to 27 years of age. The theoretical background is based on the anthropological study of folklore, girls studies, feminist theory and post-humanist viewpoints. I am interested in how girls culture and girlhood are produced performatively in the interview narration and participant observation. I concentrate on four aspects of this culture: 1) what girls do at the stable, and what kind of relationships they create with horses; 2) social relations focusing on the ways girls construct their own groups, the way their hierarchy is constructed and how they use power; 3) the norms and social control regarding social behaviour; and 4) the reasons girls give for their involvement in the hobby, and girls interest in horses in general. In this girl culture, gender norms and boundaries are not only stretched or transgressed, but the culture also re-produces the hierarchical and stereotypical ideas of gender. The traditions of gender express both the hegemonic gender system and those ideas of gender which girls resist, at least momentarily. Constructions of gender and gender tradition are constituted at the intersections of historical and contemporary expectations of what it means to be a girl. Conscious of these societal demands, girls support, reproduce, challenge, and make comments on them.

Tallilla käyminen on osa monen suomalaisen tytön arkea jossain vaiheessa lapsuutta tai nuoruutta. Tallityttökulttuuri on moniulotteisempaa kuin tavallisesti ajatellaan; tytöt eivät käy tallilla vain ratsastamassa tai hoitamassa hevosia, vaan tallilla on keskeinen merkitys yhtenä tyttöjen sosiaalisena tilana, jossa voi viettää aikaa tyttöjen kanssa, tyttöjen ehdoilla. Tyttöjen mukaan heidän käytössään ei ole muita verrattavia julkisia tiloja: joillekin tallista on tullut toinen koti , jossa voi olla kuten haluaa ja ottaa etäisyyttä muualla koettuihin sukupuoliodotuksiin. Toisaalta tytöt kontrolloivat tallityttöyhteisöä nojautumalla paikoin stereotyyppisiin sukupuolikäsityksiin. Tallityttöjen haastatteluihin ja havainnointiin pohjautuva tutkimus selvittää, millaista tyttökulttuuri ratsastustalleilla on ja millaista tyttöyttä tallien tyttöyhteisöissä rakennetaan. Tutkimus nojaa feministisiin teorioihin, perinteen- ja kulttuurintutkimukseen sekä tyttötutkimukseen. Näitä keskusteluja silloittaa käsite sukupuoliperinne, jolloin tyttönä toimiminen ja tallityttöyhteisön tavat näyttäytyvät tallityttösukupolvelta toiselle siirtyvänä kulttuurisena tietona. Tallilla tytöt toimivat porukoissa, ja siellä vietetään ystävien kanssa paljon aikaa hevosten hoitamisen lisäksi. Yhteisö on tiukan hierarkkinen, mikä ilmenee esimerkiksi kokemattomampien hoitajaporukoiden vähäisempinä hoitotehtävinä. Tytöt järjestävät ja kontrolloivat yhteisöään ensisijaisesti hoitamiseen ja hoitohevosiin liitettävien merkitysten kautta. Tallityttöyhteisön ihannetyttöys muistuttaa yhtäältä perinteistä hyvä tyttö -stereotypiaa ja toisaalta agraarista vahvan naisen mallia. Perustellessaan tallilla käymistään harrastamisen merkitykset avautuvat eri tavoin riippuen siitä, kuvailevatko tytöt yleisesti syitä tyttöjen hevosinnostukselle vai omakohtaisia perusteluja tallilla käymiselle. Perusteluissa korostuu tallityttöyhteisön merkitys tyttöjen omana tilana, kulttuurisena katvealueena, jota tytöt hallitsevat. Tallityttöyhteisössä tyttöyden tyylit ovat paikoin erilaisia kuin tallin ulkopuolisissa tiloissa, mutta tallityttökulttuuri on myös kiinteästi sidoksissa valtakulttuurisiin järjestyksiin. Tallityttökulttuurissa ei vain venytetä tai ylitetä sukupuolta tuottavia rajoja, vaan myös uusinnetaan hierarkkista sukupuolijärjestystä. Tallityttöyhteisön sukupuoliperinteessä risteilevät historialliset ja nykyiset tyttöihin kohdistuvat oletukset, joita tytöt tukevat ja haastavat. Tyttöjen talleilla toimimisen kautta avautuu mielenkiintoisia näkökulmia joihinkin tytöksi tulemisen käytäntöihin suomalaisessa yhteiskunnassa.