Fitting genetic models to twin data with binary and ordered categorical responses: A comparison of structural equation modelling and Bayesian hierarchical models

We compare Bayesian methodology utilizing free-ware BUGS (Bayesian Inference Using Gibbs Sampling) with the traditional structural equation modelling approach based on another free-ware package, Mx. Dichotomous and ordinal (three category) twin data were simulated according to different additive genetic and common environment models for phenotypic variation. Practical issues are discussed in using Gibbs sampling as implemented by BUGS to fit subject-specific Bayesian generalized linear models, where the components of variation may be estimated directly. The simulation study (based on 2000 twin pairs) indicated that there is a consistent advantage in using the Bayesian method to detect a correct model under certain specifications of additive genetics and common environmental effects. For binary data, both methods had difficulty in detecting the correct model when the additive genetic effect was low (between 10 and 20%) or of moderate range (between 20 and 40%). Furthermore, neither method could adequately detect a correct model that included a modest common environmental effect (20%) even when the additive genetic effect was large (50%). Power was significantly improved with ordinal data for most scenarios, except for the case of low heritability under a true ACE model. We illustrate and compare both methods using data from 1239 twin pairs over the age of 50 years, who were registered with the Australian National Health and Medical Research Council Twin Registry (ATR) and presented symptoms associated with osteoarthritis occurring in joints of the hand.

Identifying the Role of Final Consumption in Structural Path Analysis: An Application to Water Uses

The complexity of the connexions within an economic system can only be reliably reflected in academic research if powerful methods are used. Researchers have used Structural Path Analysis (SPA) to capture not only the linkages within the production system but also the propagation of the effects into different channels of impacts. However, the SPA literature has restricted itself to showing the relations among sectors of production, while the connections between these sectors and final consumption have attracted little attention. In order to consider the complete set of channels involved, in this paper we propose a structural path method that endogenously incorporates not only sectors of production but also the final consumption of the economy. The empirical application comprises water usages, and analyses the dissemination of exogenous impacts into various channels of water consumption. The results show that the responsibility for water stress is imputed to different sectors and depends on the hypothesis used for the role played by final consumption in the model. This highlights the importance of consumers’ decisions in the determination of ecological impacts. Keywords: Input-Output Analysis, Structural Path Analysis, Final Consumption, Water uses.

Predicting overall service quality: a structural equation modelling approach

In this article, the results of a modified SERVQUAL questionnaire (Parasuraman et al., 1991) are reported. The modifications consisted in substituting questionnaire items particularly suited to a specific service (banking) and context (county of Girona, Spain) for the original rather general and abstract items. These modifications led to more interpretable factors which accounted for a higher percentage of item variance. The data were submitted to various structural equation models which made it possible to conclude that the questionnaire contains items with a high measurement quality with respect to five identified dimensions of service quality which differ from those specified by Parasuraman et al. And are specific to the banking service. The two dimensions relating to the behaviour of employees have the greatest predictive power on overall quality and satisfaction ratings, which enables managers to use a low-cost reduced version of the questionnaire to monitor quality on a regular basis. It was also found that satisfaction and overall quality were perfectly correlated thus showing that customers do not perceive these concepts as being distinct

Modelling the simultaneous effects of intellectual capital and knowledge management on the organisational performance of Finnish companies

The aim of this study was to contribute to the current knowledge-based theory by focusing on a research gap that exists in the empirically proven determination of the simultaneous but differentiable effects of intellectual capital (IC) assets and knowledge management (KM) practices on organisational performance (OP). The analysis was built on the past research and theoreticised interactions between the latent constructs specified using the survey-based items that were measured from a sample of Finnish companies for IC and KM and the dependent construct for OP determined using information available from financial databases. Two widely used and commonly recommended measures in the literature on management science, i.e. the return on total assets (ROA) and the return on equity (ROE), were calculated for OP. Thus the investigation of the relationship between IC and KM impacting OP in relation to the hypotheses founded was possible to conduct using objectively derived performance indicators. Using financial OP measures also strengthened the dynamic features of data needed in analysing simultaneous and causal dependences between the modelled constructs specified using structural path models. The estimates were obtained for the parameters of structural path models using a partial least squares-based regression estimator. Results showed that the path dependencies between IC and OP or KM and OP were always insignificant when analysed separate to any other interactions or indirect effects caused by simultaneous modelling and regardless of the OP measure used that was either ROA or ROE. The dependency between the constructs for KM and IC appeared to be very strong and was always significant when modelled simultaneously with other possible interactions between the constructs and using either ROA or ROE to define OP. This study, however, did not find statistically unambiguous evidence for proving the hypothesised causal mediation effects suggesting, for instance, that the effects of KM practices on OP are mediated by the IC assets. Due to the fact that some indication about the fluctuations of causal effects was assessed, it was concluded that further studies are needed for verifying the fundamental and likely hidden causal effects between the constructs of interest. Therefore, it was also recommended that complementary modelling and data processing measures be conducted for elucidating whether the mediation effects occur between IC, KM and OP, the verification of which requires further investigations of measured items and can be build on the findings of this study.

Predicting overall service quality: a structural equation modelling approach

In this article, the results of a modified SERVQUAL questionnaire (Parasuraman et al., 1991) are reported. The modifications consisted in substituting questionnaire items particularly suited to a specific service (banking) and context (county of Girona, Spain) for the original rather general and abstract items. These modifications led to more interpretable factors which accounted for a higher percentage of item variance. The data were submitted to various structural equation models which made it possible to conclude that the questionnaire contains items with a high measurement quality with respect to five identified dimensions of service quality which differ from those specified by Parasuraman et al. And are specific to the banking service. The two dimensions relating to the behaviour of employees have the greatest predictive power on overall quality and satisfaction ratings, which enables managers to use a low-cost reduced version of the questionnaire to monitor quality on a regular basis. It was also found that satisfaction and overall quality were perfectly correlated thus showing that customers do not perceive these concepts as being distinct

Metal complexes of a dipyridine octaazamacrocycle: stability constants, structural and modelling studies

Two 28-membered octaazamacrocycles, [28]py(2)N(6) and Me-2[28]py(2)N(6), have been synthesized. The protonation constants of the N-methyl. derivative and the stability constants of its complexes with Ni2+, Cu2+, Zn2+, Cd2+, and Pb2+ were determined at 25degreesC in 0.10 mol dm(-3) KNO3. The high overall basicity of Me-2[28]py(2)N(6) is ascribed to the weaker repulsion between protonated contiguous charged ammonium sites separated by propyl chains. These studies together with NMR, UV-vis and EPR spectroscopies indicated the presence of mono- and di-nuclear species, The single crystal structure of the complex [Ni-2([28]py(2)N(6))(H2O)(4)]Cl-4.3H(2)O was determined, and showed each nickel centre in a distorted octahedral co-ordination environment. The nickel centres are held within the macrocycle at a large distance of 6.991(g) Angstrom from each other. The formation of mononuclear complexes was evaluated theoretically via molecular mechanics (MM) and molecular dynamics (MD) calculations and showed that these large macrocycles have sufficient flexibility to encapsulate metal ions with different stereo-electronic sizes. Structures for small and large metal ions are proposed.

Functional recycling of C2 domains throughout evolution: A comparative study of synaptotagmin, protein kinase C and phospholipase C by sequence, structural and modelling approaches

The C2 domain is one of the most frequent and widely distributed calcium-binding motifs. Its structure comprises an eight-stranded beta-sandwich with two structural types as if the result of a circular permutation. Combining sequence, structural and modelling information, we have explored, at different levels of granularity, the functional characteristics of several families of C2 domains. At the coarsest level,the similarity correlates with key structural determinants of the C2 domain fold and, at the finest level, with the domain architecture of the proteins containing them, highlighting the functional diversity between the various subfamilies. The functional diversity appears as different conserved surface patches throughout this common fold. In some cases, these patches are related to substrate-binding sites whereas in others they correspond to interfaces of presumably permanent interaction between other domains within the same polypeptide chain. For those related to substrate-binding sites, the predictions overlap with biochemical data in addition to providing some novel observations. For those acting as protein-protein interfaces' our modelling analysis suggests that slight variations between families are a result of not only complementary adaptations in the interfaces involved but also different domain architecture. In the light of the sequence and structural genomic projects, the work presented here shows that modelling approaches along with careful sub-typing of protein families will be a powerful combination for a broader coverage in proteomics. (C) 2003 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Functional-structural plant modelling using a combination of architectural analysis, L-systems and a canonical model of function

This paper presents a new method for producing a functional-structural plant model that simulates response to different growth conditions, yet does not require detailed knowledge of underlying physiology. The example used to present this method is the modelling of the mountain birch tree. This new functional-structural modelling approach is based on linking an L-system representation of the dynamic structure of the plant with a canonical mathematical model of plant function. Growth indicated by the canonical model is allocated to the structural model according to probabilistic growth rules, such as rules for the placement and length of new shoots, which were derived from an analysis of architectural data. The main advantage of the approach is that it is relatively simple compared to the prevalent process-based functional-structural plant models and does not require a detailed understanding of underlying physiological processes, yet it is able to capture important aspects of plant function and adaptability, unlike simple empirical models. This approach, combining canonical modelling, architectural analysis and L-systems, thus fills the important role of providing an intermediate level of abstraction between the two extremes of deeply mechanistic process-based modelling and purely empirical modelling. We also investigated the relative importance of various aspects of this integrated modelling approach by analysing the sensitivity of the standard birch model to a number of variations in its parameters, functions and algorithms. The results show that using light as the sole factor determining the structural location of new growth gives satisfactory results. Including the influence of additional regulating factors made little difference to global characteristics of the emergent architecture. Changing the form of the probability functions and using alternative methods for choosing the sites of new growth also had little effect. (c) 2004 Elsevier B.V. All rights reserved.

Az ügyfélszerzési mód hatásának vizsgálata a vevőelégedettségre és a lojalitásra a szervezeti piacon (Analyzing the impact of the customer acquisition mode to the customer satisfaction and loyalty on the corporate market – assessing the effect of recommendation with applying structural equation modelling)

A kutatás célja a marketingeszközök hosszú távú hatásának pontosabb megértése szervezetközi viszonylatban a vevőértékelési modellek egyik nehezen számszerűsíthető tényezője, az ajánlás hatásának vizsgálata által. A hatások elemzésére a strukturális egyenlőségek módszerét (Structural Equation Modelling) alkalmazta a szerző. Rámutatott, hogy az ajánlással szerzett ügyfelek elégedettebbek, lojálisabbak és gyakrabban ajánlják a vállalatot a más módon szerzett ügyfeleknél. Az összefüggések feltárása és bizonyítása különösen az ajánlás kumulatív hatása miatt jelentős. Az eredmények gyakorlati alkalmazásával lehetőség nyílik az ügyfélkör differenciáltabb, értékalapú szegmentációjára, amely pontosabb célcsoport-meghatározást lesz lehetővé, és hosszú távon hozzájárul a vállalat optimális ügyfélportfóliójának kialakításához. ______ The research is aimed at more precise understanding of longterm effects of marketing tools in business to business relations by analysing the impacts of recommendation potential, one of the hardly measurable factors of customer value concept. Structural Equation Modelling is applied for conducting effect analysis. The results show that customers acquired with recommendation are more satisfied, more loyal, and make more recommendation that other customer. These results are more interesting if we take the cumulative effect of recommendation in account. They provide bases for a more differentiated segmentation of customers, which results in a more accurate identification of target groups. In the long-run, the application of the customer-value concept considerably contributes to creating an optimal customer portfolio for companies.

Knowledge about dietary fibres (KADF): development and validation of an evaluation instrument through structural equation modelling (SEM)

Objectives: Because there is scientific evidence that an appropriate intake of dietary fibre should be part of a healthy diet, given its importance in promoting health, the present study aimed to develop and validate an instrument to evaluate the knowledge of the general population about dietary fibres. Study design: The present study was a cross sectional study. Methods: The methodological study of psychometric validation was conducted with 6010 participants, residing in ten countries from 3 continents. The instrument is a questionnaire of self-response, aimed at collecting information on knowledge about food fibres. For exploratory factor analysis (EFA) was chosen the analysis of the main components using varimax orthogonal rotation and eigenvalues greater than 1. In confirmatory factor analysis by structural equation modelling (SEM) was considered the covariance matrix and adopted the Maximum Likelihood Estimation algorithm for parameter estimation. Results: Exploratory factor analysis retained two factors. The first was called Dietary Fibre and Promotion of Health (DFPH) and included 7 questions that explained 33.94 % of total variance ( = 0.852). The second was named Sources of Dietary Fibre (SDF) and included 4 questions that explained 22.46% of total variance ( = 0.786). The model was tested by SEM giving a final solution with four questions in each factor. This model showed a very good fit in practically all the indexes considered, except for the ratio 2/df. The values of average variance extracted (0.458 and 0.483) demonstrate the existence of convergent validity; the results also prove the existence of discriminant validity of the factors (r2 = 0.028) and finally good internal consistency was confirmed by the values of composite reliability (0.854 and 0.787). Conclusions: This study allowed validating the KADF scale, increasing the degree of confidence in the information obtained through this instrument in this and in future studies.

Using the canonical modelling approach to simplify the simulation of function in functional-structural plant models

Functional-structural plant models that include detailed mechanistic representation of underlying physiological processes can be expensive to construct and the resulting models can also be extremely complicated. On the other hand, purely empirical models are not able to simulate plant adaptability and response to different conditions. In this paper, we present an intermediate approach to modelling plant function that can simulate plant response without requiring detailed knowledge of underlying physiology. Plant function is modelled using a 'canonical' modelling approach, which uses compartment models with flux functions of a standard mathematical form, while plant structure is modelled using L-systems. Two modelling examples are used to demonstrate that canonical modelling can be used in conjunction with L-systems to create functional-structural plant models where function is represented either in an accurate and descriptive way, or in a more mechanistic and explanatory way. We conclude that canonical modelling provides a useful, flexible and relatively simple approach to modelling plant function at an intermediate level of abstraction.

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti

Riskivastuullisuus turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa. Oppilaiden vastuullisuus, turvallisuustaju ja tuottamistoiminnan riskiraja peruskoulun käsityön opetuksessa

Riskit ja riskittömyys uhkaavat yksilöitä, käsityötä ja yhteiskuntaa. Käsityökasvatukselleon haaste toimia kulttuurissa, joka tavoittelee täyttä riskittömyyttä. Käsityössä kasvatetaan kekseliäisyyteen ja varautumaan sen aiheuttaman riskin kohtaamiseen sekä ottamaan siitä vastuuta. Tämän tutkimuksen tehtävänä on riskivastuullisuuden mallin rakentamiseksi selvittää, kuinka oppilaiden vastuullisuus selittää riskirajaa käsityön turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa. Välinearvojen saavuttamiseksi on siedettävä välineriskiä, joka ei ylitä turvallisuuskulttuurin riskirajaa. Välinearvot ovat välineiden laatua lisääviä ominaisuuksia, joilla pyritään peittämään välineriskejä. Siedettävän riskin rajan ratkaisemiseen tarvitaan tietoa käsityön tuottamisesta ja todellisuutta havainnoivien tiedonalojen tietoa. Viime kädessä ratkaisu tehdään rakentavalla ajattelulla, johon kuuluu välinearvojen tavoittelua ohjaava käsityötaju ja välineriskeihin varautumista ohjaava turvallisuustaju. Käsityössä onnistuminen kannustaa kohti uusia haasteita ja epäonnistumisen riski asettuu mittasuhteisiinsa. Kekseliäässä käsityön kulttuurissa kokeillaan omia ja ympäröivän todellisuuden mahdollisuuksia ottamalla oivaltaen riskejä, jotka saavat aikaan rakentavan kokemuksen riskistä. Käsityö on riskioivallusten oppiaine. Tutkimustehtävän toteuttamiseksi tässä tutkimuksessa rakennetaan uusi riskivastuullisuuden malli, jossa vastuullisuus selittää riskirajaa. Mallin vastaavuutta selvitetään valtakunnallisesti peruskoulun käsityön 6. ja 9. luokan käsityön opetuksessa (n = 393). Aineisto on analysoitu rakenneyhtälöanalyysein konfirmatorisella faktorianalyysilla ja polkumallinnuksella. Tutkimusaineisto ja riskivastuullisuuden malli vastaavat toisiaan. Vastuullisuuden selitysosuus turvallisuustajun ja käsityötajun ratkaisemasta riskirajasta on mallin mukaan 35 %. Oppilaat osoittivat tuntevansa oman tuottamisensa vaikutuksia ja vastuuta niistä. Vastuullisuus osoittautui tärkeäksi riskirajan selittäjäksi, joten käsityön turvallisuuskasvatuksen kulttuuri voi kohota uudelle tasolle riskivastuulliseksi. Käsityön turvallisuuskasvatus on kokonaisvaltaista turvallisuustajun kasvatusta. Riskivastuullisuus luo turvallisuuskulttuuriin yhteisen käsityksen siedettävän riskin rajasta. Oppilaiden mahdollisuuksia kekseliääseen tutkivaan tuottamiseen on vahvistettava eikä rajoitettava. Riskivastuullisessa käsityön turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa opettajan tehtävänä ei ole estää mitään tapahtumasta vaan saada mahdollisimman paljon tapahtumaan, sillä vastuullisuus kasvaa vastuuta ottamalla. Se on kasvatuksen – käsityökasvatuksen – keino turvallisuustyössä.

Atribuciones sobre la pareja: Su papel como variable mediadora entre el apego y la satisfacción marital en parejas heterosexuales

Esta investigación se propuso evaluar el papel mediador de atribuciones sobre eventos negativos en la relación entre dimensiones del apego y satisfacción marital, en parejas heterosexuales en cohabitación o legalmente casadas (n = 183 parejas). Se pusieron a prueba dos modelos en los cuales las atribuciones de causalidad y responsabilidad reportadas por hombres y mujeres mediaban el efecto de las dimensiones del apego sobre su satisfacción. los modelos tomaron como unidad de análisis a la díada (pareja). Se realizaron análisis de vías, empleando ecuaciones estructurales, para estimar los efectos de variables del individuo y de su pareja sobre la satisfacción de cada miembro de la pareja con la relación. Se encontró que la relación entre dimensiones del apego y satisfacción se encuentra mediada, al menos parcialmente, por atribuciones tanto de causalidad como de responsabilidad. los resultados indicaron diferentes patrones de asociación entre variables para hombres y mujeres. Así mismo, se evidenciaron relaciones de mediación entre dimensiones del apego y atribuciones de un individuo y la satisfacción del otro miembro de la pareja. los resultados se discuten con base en la literatura sobre apego, cogniciones y satisfacción marital, y se sugieren preguntas para futuras investigaciones.