Riskivastuullisuus turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa. Oppilaiden vastuullisuus, turvallisuustaju ja tuottamistoiminnan riskiraja peruskoulun käsityön opetuksessa

Riskit ja riskittömyys uhkaavat yksilöitä, käsityötä ja yhteiskuntaa. Käsityökasvatukselleon haaste toimia kulttuurissa, joka tavoittelee täyttä riskittömyyttä. Käsityössä kasvatetaan kekseliäisyyteen ja varautumaan sen aiheuttaman riskin kohtaamiseen sekä ottamaan siitä vastuuta. Tämän tutkimuksen tehtävänä on riskivastuullisuuden mallin rakentamiseksi selvittää, kuinka oppilaiden vastuullisuus selittää riskirajaa käsityön turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa. Välinearvojen saavuttamiseksi on siedettävä välineriskiä, joka ei ylitä turvallisuuskulttuurin riskirajaa. Välinearvot ovat välineiden laatua lisääviä ominaisuuksia, joilla pyritään peittämään välineriskejä. Siedettävän riskin rajan ratkaisemiseen tarvitaan tietoa käsityön tuottamisesta ja todellisuutta havainnoivien tiedonalojen tietoa. Viime kädessä ratkaisu tehdään rakentavalla ajattelulla, johon kuuluu välinearvojen tavoittelua ohjaava käsityötaju ja välineriskeihin varautumista ohjaava turvallisuustaju. Käsityössä onnistuminen kannustaa kohti uusia haasteita ja epäonnistumisen riski asettuu mittasuhteisiinsa. Kekseliäässä käsityön kulttuurissa kokeillaan omia ja ympäröivän todellisuuden mahdollisuuksia ottamalla oivaltaen riskejä, jotka saavat aikaan rakentavan kokemuksen riskistä. Käsityö on riskioivallusten oppiaine. Tutkimustehtävän toteuttamiseksi tässä tutkimuksessa rakennetaan uusi riskivastuullisuuden malli, jossa vastuullisuus selittää riskirajaa. Mallin vastaavuutta selvitetään valtakunnallisesti peruskoulun käsityön 6. ja 9. luokan käsityön opetuksessa (n = 393). Aineisto on analysoitu rakenneyhtälöanalyysein konfirmatorisella faktorianalyysilla ja polkumallinnuksella. Tutkimusaineisto ja riskivastuullisuuden malli vastaavat toisiaan. Vastuullisuuden selitysosuus turvallisuustajun ja käsityötajun ratkaisemasta riskirajasta on mallin mukaan 35 %. Oppilaat osoittivat tuntevansa oman tuottamisensa vaikutuksia ja vastuuta niistä. Vastuullisuus osoittautui tärkeäksi riskirajan selittäjäksi, joten käsityön turvallisuuskasvatuksen kulttuuri voi kohota uudelle tasolle riskivastuulliseksi. Käsityön turvallisuuskasvatus on kokonaisvaltaista turvallisuustajun kasvatusta. Riskivastuullisuus luo turvallisuuskulttuuriin yhteisen käsityksen siedettävän riskin rajasta. Oppilaiden mahdollisuuksia kekseliääseen tutkivaan tuottamiseen on vahvistettava eikä rajoitettava. Riskivastuullisessa käsityön turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa opettajan tehtävänä ei ole estää mitään tapahtumasta vaan saada mahdollisimman paljon tapahtumaan, sillä vastuullisuus kasvaa vastuuta ottamalla. Se on kasvatuksen – käsityökasvatuksen – keino turvallisuustyössä.

Risks threaten the safety of individuals, craft and society. But so does the lack of risks. The ideal of zero risk is challenging for Sloyd Education. Pupils are prepared for the risks of innovative production activities and are encouraged to be responsible for them. The research task is to compose a model of Risk- Responsibility that represents how pupils’ responsibility predicts tolerance of risks during production activities in the Safety Education Culture of Sloyd. To achieve Techno-Value, some Techno-Risk must be tolerated in the Safety Culture. Valuable qualities of technologies are considered Techno-Value and the risks that come with them are considered Techno-Risks. To define a tolerable level of risk, knowledge of Sloyd production activities and observations of practical sciences are needed. Ultimately, the tolerable level of risk is resolved between the Craft Sense and the Safety Sense, both related to responsibility. The Craft Sense is adopting Techno-Values and the Safety Sense is preparing for Techno-Risks. Success in Sloyd production activities encourages pupils towards new challenges. The risk of failing is set into right proportion. Innovative Sloyd production includes taking ingenious risks when exploring the limits and potential of the individual as well as the surrounding environment. This promotes to create positive experiences of risk and makes Sloyd a subject of ingenious risk. The new Risk-Responsibility Model represents how responsibility predicts the tolerance of risk. The model was tested in Sloyd lessons of 6th and 9th grade pupils with a nationwide sample (n = 393). The data was analysed with Confirmatory Factor Analysis and Path Analysis related to Structural Equation Modelling. Analysis indicated good model fit. According to the model, responsibility predicted tolerance of risk resolved by the Craft Sense and Safety Sense by up to 35 %. Pupils felt responsible for their production activities and the outcomes. As responsibility corresponded with the tolerance of risk, Sloyd Safety Culture can be referred to as Risk-Responsible. Sloyd Safety Education is aimed to support the Safety Sense comprehensively. The task is to provide the Safety Culture with a definable level of Risk-Tolerance. Pupils’ ingenious production projects should be encouraged, not limited. In Risk-Responsible Safety Culture, the teacher shouldn’t prevent anything from happening, but provide opportunities for things to happen. By the means of Safety Education in Sloyd, those who are given responsibility can become responsible.