Lapsen sota - Evakko- ja sotalapsen sotakokemuksen fenomenologinen tutkimus

Kaikkialla maailmassa aseelliset konfliktit luovat yhä edelleen uusia lapsiuhreja. Suomen viime sodat ovat yksi esimerkki näistä. Uusien tutkijasukupolvien nousun myötä toisesta maailmansodasta tuli tutkimuksellisesti riittävän etäinen vasta 1990-luvulla. Sotilaiden, lottien ja kotirintaman naisten sodan rinnalle tuli sota lapsen näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eläkeikäisen evakko- ja sotalapsen haastattelusta, jotka on saatu Evakkolapset ry:n kautta. Työn tarkoituksena on lisätä ymmärrystä lapsen sotakokemuksesta ja sodan monitasoisista ja pitkäkestoisista vaikutuksista lapsen elämään. Tutkielman tieteenteoreettinen pohja on fenomenologisessa psykologiassa. Lapsen kokemuksen fenomenologista tutkimusta ei ole vielä juuri tehty. Tavoitteena on ensin yksilötasolla kolmen haastateltavan lapsuuden sotakokemuksen mahdollisimman rikas kuvaaminen ja toiseksi sosiaalisella tasolla niiden mahdollisten jaettujen kokemusten löytäminen, jotka ovat yhteisiä näille kolmelle ja oletettavasti myös yleisemmin evakko- ja sotalasten keskuudessa. Kolmanneksi, näistä johtaen yhteenvedossa ja diskussiossa pyritään luomaan yhteiskunnallisella tasolla suuntaviivoja näiden kokemusten yleisempään soveltamiseen pakolais- ja maahanmuuttajatyössä. Kokemuksen jaettavuuden ja yleistämisen tunnustaminen on sosiaalipsykologiaa. Työssä luotu yhdistelmämetodi, fenomenologiapainotteinen IPA, auttaa tämän hahmottamisessa. Yhdistelmämetodi on syntynyt kahta eri fenomenologisen psykologian tutkimussuuntausta ja menetelmää vertaillen. Nämä ovat fenomenologinen ja hermeneuttinen Tulkitseva fenomenologinen analyysi eli Interpretative Phenomenological Analysis (IPA) (Smith, Flowers & Larkin, 2009) ja Amedeo Giorgin (mm. 1985) fenomenologinen menetelmä, jota Suomessa on eniten soveltanut Juha Perttula (2005). Tätä menetelmää kutsutaan siksi Perttulan ja Giorgin fenomenologiseksi menetelmäksi. Haastateltavan aidon kokemuksen esiin saaminen vaatii tutkijalta fenomenologisen metodin noudattamista sekä merkityksien ymmärtämistä, kuvausta ja tulkintaa. Työn ensimmäinen tavoite on saavutettu kolmen haastateltavan oman lapsuuden sota-ajan teemoitetulla kuvauksella. Tulosten yhteenvedossa tulee esiin, että näiden kolmen kokemuksilla on sosiaalista kaikupohjaa muissa suomalaisissa sota- ja evakkolapsissa ja myös laajemmin eurooppalaisen lapsen sodassa. Kaikkien haastateltavien mielestä kokemus lapsuuden sodasta on jättänyt syviä jälkiä ja sitä usein halutaan jakaa, jotta sen kanssa selviytyy. Ajatus näiden tulosten soveltamiskelpoisuudesta pakolaistyöhön jää tässä työssä vain idean tasolle, mutta sellaisia viitteitä tulokset vahvasti antavat.

Diasporinen tietoisuus, arjen kokemukset ja kansanperinne : Tulkintoja suomessa asuvien kurdien perinnesuhteesta

Tutkielmani tavoite on selvittää millainen suhde Suomessa asuvilla kurdeilla on omaan kansanperinteeseensä. Lisäksi valotetaan perinnesuhteiden taustaa, ja sitä millainen kurdien kansanperinne elää Suomessa. Metodologisesti ja epistemologisesti tukeudun tutkielmassa folkloristiseen muistitietotutkimukseen. Lainaan ajatuksia myös sosiaalipsykologian piirissä kehittyneestä laadullisesta asennetutkimuksesta. Taustalla vaikuttaa kansanperinteen ja nationalismien yhteyksien tutkimus – erityisesti teoriat kansanperinteiden käyttämisestä kansan embleemeinä. Edellä mainittujen ohella analyyttinen viitekehys rakentuu käsitteistä diasporinen tietoisuus; etninen identiteetti; identiteettimerkki ja identiteettityö sekä metafolklore. Nämä käsitteet tavoittavat sen, mitkä seikat sekä olosuhteet ja jaetut tulkinnat muokkaavat tutkittavien perinnesuhteita, ja miten. Tutkimusaineistona on käytetty kokoamaani väljästi strukturoituun teemahaastatteluun perustuvaa haastatteluaineistoa. Aineisto koostuu yksilö-, pari- ja perhehaastatteluista. Yhteensä haastattelunauhoja kertyi lähes 25 tuntia, mikä on litteroituna noin 400 liuskaa. Täydentävinä aineistoina on käytetty videoita kahdesta kurdikulttuuria esittelevästä tilaisuudesta sekä neljää populaaria tietoa kurdeista välittävää internetsivustoa. Repertoaari- ja teema-analyysin avulla luokittelemaani haastatteluaineistoa tulkitsen tutkielmassa kansanperinteeseen kohdistuvia asenteita ilmaisevia argumentteja jäljittävän lähiluennan kautta. Tutkimuksessa selvisi, että kansanperinteen ilmiöistä erityisesti kansantanssi, kurdivaatteet ja kulttuurinsisäinen huumori ovat identiteettimerkkejä, joiden kautta peilataan omaa suhdetta kurdiuteen ja selitetään kurdikulttuurin erityislaatua. Tutkielman tulokset vahvistavat, että Suomessa asuvien kurdien perinnesuhteita ja perinteenkannattajuutta muokkaavat yksityisellä tasolla äidinkielen taitotaso, maahantuloikä ja perheen harrastuneisuus kansanperinteeseen. Analyysissa kuitenkin avautuu myös se, että Suomessa asuvien kurdien perinnesuhteita muokkaa voimakkaasti tietoisuus kurdien diasporasta ja siihen johtaneista olosuhteista sekä niiden vaikutuksista omaan kulttuuriin ja kansanperinteeseen. Tämä kollektiivinen ja poliittinen ulottuvuus on erityisen merkityksellinen oman kansanperinteen tulkitsemisessa ulospäin. Kansanperinteeseen kohdistetaan voimakkaan positiivisia asenteita ja omaa kansanperinnettä arvostetaan kansallisena aarteena. Kansanperinteiden tulkitaan kertovan kansan historiasta ja luonteesta tavalla, joka haastaa virallisen kurdialueilla valtaapitävien valtioiden historiankirjoituksen ja monipuolistaa kuvaa Lähi-idän kulttuuripiiristä. Tämän arvostuksen kautta kansanperinne koetaan hedelmällisenä kansallisen itsetunnon lähteenä ja positiivisen kulttuurisen erottautumisen mahdollisuutena. Lisäksi kansanperinteeseen kohdistuu kuitenkin asenne, jossa tulkitaan kansanperinne katoavaksi tai vähintään katoamisvaarassa olevaksi aarteeksi. Tästä syntyy arvostavien asenteiden kanssa jännite, jossa katoamisen oletus tai pelko sävyttää ilmaistua arvostusta nostalgialla ja/ tai diasporan todellisuuden ja taustojen kritiikillä. Haastatteluaineistosta käy selville, ettei kansanperinteiden läsnäoloa omassa elämässä aina tiedosteta. Monet kansanperinteen ilmiöt ja tekstuaalisetkin sisällöt kuitenkin elävät Suomessa asuvien kurdien parissa yhä sekä kokoonnuttaessa juhlimaan että jokapäiväisessä arjessa.

Ohjaukselliset käytännöt yliopisto-opintojen alkuvaiheessa : Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden merkitykselliset kokemukset ensimmäisen opiskeluvuoden ohjauksesta

In this Master's Thesis I study guidance practises, which facilitate first year students' integration into the university. Besides formal guidance, for example tutoring and peer tutoring, general student advising and introduction courses, I address my research to informal everyday guidance practices. I aim to highlight existing supportive practices, which are meaningful from the university students' perspective. My aim is to study what kind of guidance practises exists in university and how these practises support first year student. The aim of the guidance practises is to facilitate new university student to integrate into the academic community. I study the implementation of this aim as a development of an academic identity, which requires that students have an opportunity for guided participation in academic practises. The research is based on phenomenological-hermeneutic research tradition, and my aim is to produce information of students' everyday experiences and meanings. My informants were students of agriculture and forestry at University of Helsinki. I gathered research material utilizing the critical incident technique in 11 theme interviews, which I carried out with individuals, pairs or small groups. During interviews I asked the students to describe and evaluate their first year guidance experiences, especially those that were extreme positive or negative. Based on my research I specified four meaningful guidance practices: care of students, transparency of the practises of the learning community, presence of guidance in everyday activities of a student and communal reflection to studies. I represent the character and components of the guidance practises, and I also describe the meaning of those practises to university students. Keywords: Guidance practices, guidance, first year studies, academic community, integration, academic identity,critical incidents

Teknillisen korkeakoulun konetekniikan osaston opettajien ja opiskelijoiden kokemukset oppimisen arvioinnista ja palautteesta

Objectives. The purpose of this study was to examine perceptions of evaluation of learning and feedback among teachers and students of mechanical engineering at the Helsinki University of Technology. The differences and similarities between the perceptions of these two groups were also studied. Course feedback was examined, and a target was set to rationalize the collation and exploitation of the feedback data. The theoretical background for the evaluation of learning was based primarily on the theories of Brown (1997), Karjalainen (2001) and Rowntree (1977, 1988). The Biggs (2003) model on aligned teaching was used as an example of quality university education. Feedback practices were examined through the theory of Ramsden (1992) and many recent research articles. Methods. The qualitative study was executed by examining the evaluation of learning and feedback prac-tices of the courses in mechanical engineering at the Helsinki University of Technology. The data was gathered by interviewing the teachers responsible of basic and postgraduate studies, as well as students taking their basic studies. Four group interviews were arranged for both teachers and students, each with three participants. The data from these themed interviews were analyzed by means of content analysis. Result and conclusions. This study showed that teachers and students have similar perceptions of evalua-tion of learning and feedback excluding a few significant differences. The most essential difference in evaluation of learning was that students perceived the evaluation of the examinations to be inaccurate. Teachers on the other hand thought that the existing practice for the exam evaluation is working fine. Stu-dents also felt that they are not giving enough information on the opportunities to get feedback. Teachers instead expected students to actively ask for feedback. Students perceived the need for exploiting the course feedback for course development purposes more than before. Teachers saw foremost the challenges and problems in the exploitation of the feedback. In the future, more effort must be put on the research of the evaluation of learning and feedback, as the quality assurance and continuous improvement of the teaching calls for new data.

Linnunkiikut ja kallen kaulukset : Kotitekoiset kuukautissiteet 1900-luvun alkupuolen Suomessa

The aim of this thesis was to study what kind of home-made menstrual pads were used in the early 20th century in Finland, how the home-made pads were made and which techniques and materials were used. The use and taking care of menstrual pads were also explored. The history of menstrual pads has been studied in Sweden, Germany and United States but none of those studies has concentrated on home-made pads. Instead, there are many studies about womanhood and menstruation. In many studies home-made menstrual pads are only briefly mentioned. Menstrual pads were not commonly used in Finland at the beginning of the 20th century, but already in the 1940s the use of menstrual pads had become common in every stratum of society. Home-made menstrual pads were used even until the 1960s. In Finland, factory-made disposable menstrual pads became common only in the 1930s and they were only slowly accepted. The study material consisted of nine interviews, three archival inquiries, health care guidebooks from 1893 to 1943 and authentic menstrual pads, menstrual belts and other objects related to them. The interviewed women were born between 1915 and 1939. The narrative approach was used in the study and it also guided the analysis. The interview and archival data were studied according to the basic rules of oral history studies. Literature consisted of publications from several disciplines. The extensive primary material played the most important role in this study. The reconstructions of the menstrual pads were made according to the interviewed women s advice. In Finland there were innumerable variations of home-made menstrual pads. The pads were most commonly crocheted and knitted either by hand or by knitting machine. Pads were also sewn of cloth, old bed linen or old underwear. The menstrual pads were self-made or made by a female relative. Word of mouth was important in spreading information on how to make pads, because there were hardly any instructions available. The biggest pads were 54 cm long and 13 cm wide. The most widely used pad model was a rectangle, which had triangle-shaped ends with a buttonhole or a loop. The pad was attached to the menstrual belt or to the buttons of the suspender belt. Knitted and crocheted pads had one, two or three layers. In sewn pads, there could be even more layers. Cellulose wadding or pieces of cloth could be placed inside the pad to increase the absorption ability. The experiences of the comfort of self-made pads varied. The crocheted and sewn pads were found chafing, knitted ones were found soft and comfortable. The menstrual pads were laborious to wash and boil in lye water. Therefore disposable pads made everyday life easier. The home-made menstrual pads were part of a unique tradition of handicrafts and folk culture. Hand-made pads were one of the most common handicraft products and were a part of every woman s life. Even so, the menstrual pads were unnoticeable. The large number of variations was probably caused by the silence around menstrual topics and by the lack of instructions for making pads. Variations are also explained by the uniqueness of every handicraft product. In Finland the home-made pads were used until relatively recent times. This was caused by the conditions of wartime and the following years and the rarity of commercial pads. Furthermore, until the late 20th century Finland was an agricultural society where all innovations spread slowly. Home-made menstrual pad was a secret handicraft of women and every woman needed to know how to make it by herself.

Konsumerismi, potilaiden ja kuluttajien aktiivinen toiminta sekä erityisesti lääkäreiden kokemukset ja näkemykset potilaista kuluttajina

Consumerism emphasises the patient s position and freedom of choice. Consumerism is being promoted by a range of phenomena occurring in society and health care. Different actors hold different views on the patient as a consumer and on his or her participation. Consumer demand is created outside the patient physician relationship and the commercialisation of services generates new expectations with respect to physician s work. More and more patients may be interested in adopting a more equal position in the care relationship, and trying to negotiate with the physician or to even dictate how he or she should be cared for. In Finland, very little research has been conducted on patients and consumers organising themselves at national system level, patients as choosers, and physicians attitudes to various consumerist phenomena or the choice made by the patient. In the empirical data for this study, the term consumer-patient refers to active consumers and patients making choices related to their clinical care prior to a physician s diagnosis. Consumer-patients are also represented by consumer and patient organisations and movements. The main research question is: How do physicians regard the care choice made by the patient? This question is addressed from a perspective encompassing patients and consumers organised activities and individuals active behaviour in health care as well as physicians experiences and their views on patients as consumers making choices related to their care. The first part (Study I), examines the patient organisation field, information sources used including the websites of such organisations, files from Finland s Slot Machine Association, RAY, a survey conducted by a Finnish television news department and interviews of patient organisations. Based on observation and a physician survey, Study II examines physicians attitudes to the idea that patients could obtain information through consumer movements about physicians care practices before seeking medical care. Studies III−IV use a physician survey to examine physicians attitudes to direct-to-consumer-advertising of prescription drugs (DTCA) and their experiences and views of patient requests related to treatments and examinations. Study V uses comparative surveys to examine the attitudes of health care professionals and the population to the introduction of new technologies in health care, using genetic screenings and tests as an example. The number of patient organisations increased, with a particular escalation as of the 1990s. The characteristics and operating methods of the organisations varied greatly. Physicians organisations adopted a negative or neutral attitude towards the consumer movements idea of distributing information on care practices, whereas individual physicians attitudes were slightly more positive. Physicians regarded direct-to-consumer-advertising of prescription drugs as negative, but took a more permissive attitude towards indirect advertising. More than every third physician considered drug advertisements in general to be harmful or useless in the distribution of drug information to patients or consumers. More than half of physicians conducting patient work reported that they (very) often encountered patients who stated upon arrival for a consultation that they wanted specific treatments or examinations, and that the number of such situations had increased. Such situations were viewed as positive with regard to the care relationship by every fifth physician and as negative by two fifths. Physicians justified a reserved attitude to the patients consumer role by referring to their medical expertise and position as care decision-makers, the patient physician relationship and the public health care system. Reasons for a positive attitude included the patient s participation and co-operation, the patient physician relationship and the patient s knowledge. Professionals were more reserved than lay people about the introduction and extension of genetic technologies in health care. A significant minority of the physicians did not take a clear pro or con attitude to the patients consumer role or to the use of new technologies in health care. The physicians age, gender, place of work and specialisation influenced their attitudes to the patient s consumer role, and private physicians viewed it in a more positive light than those working in public health care. Active consumer-patients challenge the society to hold a discussion of the patient s choice, participation in care decision-making and participation in health care policy in general. Their transformation into customers and consumers implies not only a new division of individuals roles and powers, but also contributes to changing relationships between system level roles: between citizens and the state and between public and private health care. This phenomenon raises various issues related to health care policy. In conclusion, topics are presented for discussion, practical measures and further research. Keywords: health care, consumerism, distribution of technologies, commercialisation, physicians, patients, consumers, patient s choice, patient s role.

Voiko sota olla oikeutettu? : Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokousten kannanotot sotaan kriisien ratkaisuna

Can war be justified? Expressions of opinions by the general assemblies of the World Council of Churches on the question of war as a method of settling conflicts. The purpose of this study is to describe and analyse the expressions of opinions recorded in the documents of the general assemblies of the WCC during the Cold War period from 1948 to 1983 on the use of war as a method of settling international and national conflicts. The main sources are the official reports of the WCC´s assemblies during the years 1948 to 1983. This study divides the discussions into three periods. The first period (1949-1968) is dominated by the pressures arising from the Second World War. Experiences of the war led the assemblies of the WCC to the conclusion that modern warfare as a method of settling conflicts should be rejected. Modern war was contrary to God´s purposes and the whole meaning of creation, said the assembly. Although the WCC rejected modern war, it left open the possibility of conflict where principles of just war may be practised. The question of war was also linked to the state and its function, which led to the need to create a politically neutral doctrine for the socio-ethical thinking of churches and of the WCC itself. The doctrine was formulated using the words "responsible society". The question of war and socio-ethical thinking were on the WCC`s agenda throughout the first period. Another issue that had an influence on the first period was the increasing role of Third World countries. This new dimension also brought new aspects to the question of war and violence. The second period (1968-1975) presented greater challenges to the WCC, especially in traditional western countries. The Third World, political activity in the socialist world and ideas of revolution were discussed. The WCC`s fourth Assembly in Uppsala was challenged by these new ideas of revolution. The old doctrine of "responsible society" was seen by many participants as unsuitable in the modern world, especially for Third World countries. The situation of a world governed by armaments, causing social and economic disruption, was felt by churches to be problematic. The peace movement gathered pace and attention. There was pressure to see armed forces as an option on the way to a new world order. The idea of a just war was challenged by that of just revolution. These ideas of revolution did not receive support from the Uppsala Assembly, but they pressured the WCC to reconsider its socio-ethical thinking. Revolution was seen as a possibility, but only when it could be peaceful. In the Nairobi Assembly the theme of just, participatory and sustainable society provided yet another viewpoint, dealing with the life of the world and its problems as a whole. The third period (1975-1983) introduced a new, alternative doctrine the "JPIC Process", justice, peace and the integrity of creation for social thinking in the WCC. The WCC no longer wanted to discuss war or poverty as separate questions, but wanted to combine all aspects of life to see the impact of an arms-governed world on humankind. Thus, during the last period, discussions focused on socio-ethical questions, where war and violence were only parts of a larger problem. Through the new JPIC Process, the WCC`s Assembly in Vancouver looked for a new world, one without violence, in all aspects of life. Despite differing opinions in socio-ethical thinking, the churches in the WCC agreed that modern warfare cannot be regarded as acceptable or just. The old idea of a "just war" still had a place, but it was not seen by all as a valid principle. As a result the WCC viewed war as a final solution to be employed when all other methods had failed. Such a war would have to secure peace and justice for all. In the discussions there was a strong political east-west divide, and, during the last two decades, a north-south divide as well. The effect of the Cold War was obvious. In the background to the theological positions were two main concepts namely the idea of God´s activity in man´s history through the so-called regiments and, the concept of the Kingdom of God on Earth.

Hänellä on näky siitä, mitä me olemme huomenna! : Keskijohdon kokemukset seurakuntien yhdistymisen johtamisesta

Pro gradu -tutkielmani on laadullinen aineistolähtöinen tutkimus seurakuntien keskijohdon kokemuksista seurakuntien yhdistymisprosessin johtamisesta. Toteutin keväällä 2010 laadullisen Internet-kyselyn, jossa pyysin keskijohtoa arvioimaan ylemmän esimiehensä johtamistoimenpiteitä organisaatioiden yhdistymisprosessin suunnittelu-, käynnistämis- ja vakiinnuttamisvaiheen aikana. Tutkimusjoukoksi valitsin seurakuntayhdistymisen vuoden 2009 alussa toteuttaneiden seurakuntien keskijohdon, joka toimii hengellisessä työssä. Vastausprosentiksi muodostui 61 %. Luokittelin aineistoni sisällönanalyysin keinoin. Saamieni vastausten perusteella luokittelin johtamistoimenpiteiden perusteella ideaalityypin johtajasta, joka voisi toteuttaa seurakuntien yhdistymisprosessin keskijohdon kannalta onnistuneesti. Luokittelussani löysin viisi johtajuustyyppiä: läsnäoleva, asiantuntijuuteen luottava, oikeudenmukainen, suunnitteleva ja hallinnon hallitseva johtajuus. Kukin johtajuustyyppi muodostui useammasta johtamistavasta. Johtamistavat muodostin vastaajien mainitsemista johtamistoimenpiteiden kuvauksista. Tarkastelin näitä johtajuustyyppejä ja niihin liittyviä johtamistapoja myös ajallisessa perspektiivissä. Muodostin ajallista tarkastelua varten aiemmasta tutkimuksesta suunnittelu-, käynnistämis- ja vakiinnuttamisvaiheet. Järjestelin Internet-kyselyn avoimet kysymykset näiden muutosvaiheiden mukaan. Tutkimustuloksinani totean, että keskijohdon mielestä organisaatioiden yhdistäminen tulisi nähdä ensisijaisesti strategian päivittämisen prosessina. Tutkimukseni tulokset vahvistavat Strandmanin esittämän strategian päivittämisen prosessin mallin sisältöjä muutamia muutoksia huomioiden. Olen muokannut tutkimustuloksieni perusteella Strandmanin esittämän mallin organisaation yhdistämistilanteeseen sopivaksi. Mielenkiintoisena tutkimustuloksena pidän myös havaintoani, ettei keskijohto näe kirkkoherraa hengellisenä johtajana muutostilanteessa. Kirkkoherra näyttäytyy keskijohdolle työyhteisönsä hallinnollisena johtajana. Tutkimukseni nostaa esiin kokonaiskirkollisesti mielenkiintoisen muutoksen, jossa kirkkoherran rooli muuttuu seurakunnan hengellisestä johtajasta seurakunnan hallinnolliseksi johtajaksi, ja hengellinen johtajuus siirtyy työalaa tai -aluetta johtavalle kappalaiselle eli keskijohdolle.

Liikuntavammaisten henkilöiden kokemukset kuljetuspalveluista : "Pyörittelen siinä sitten peukaloita ja odotan sitä typerää erilliskyytiä"

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää liikuntavammaisten henkilöiden kokemuksia kuljetuspalveluista. Tutkielmaa varten olen haastatellut Helsingissä asuvia vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja käyttäviä henkilöitä. Haastateltavista kolme oli naisia ja kaksi oli miehiä.. Tutkielmani on laadullinen ja tutkielmani viitekehyksenä on fenomenologinen viitekehys. Haastattelumenetelmänä käytin avointa haastattelua. Haastateltavat tutkielmaani valitsin lumipallo-otantaa käyttäen. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda näkyväksi se, miten käytettävissä olevat kuljetuspalvelut vaikuttavat liikuntavammaisten arkielämän sujuvuuteen ja minkälaisia kokemuksia vammaisilla on kuljetuspalveluista. Tuon myös näkyväksi sitä miten vammaiset kokevat yksilösuojan toteutuvan kuljetuspalveluita käytettäessä ja miten onnistunutta vammaispolitiikka on liikuntavammaisten kohdalla. Haastateltavista kaksi oli opiskelijoita ja kolme oli työelämässä. Tekemieni haastattelujen perusteella näyttää siltä, että vammaiset kohtaavat edelleen syrjintää arjessa liikkumisen osalta. Toimimattomat kuljetuspalvelut asettavat suuria haasteita vammaisten arjessa selviytymiseen rajoittaen vammaisten osallisuutta niin työhön, vapaa-aikaan, opiskeluun kuin ihmissuhteiden ylläpitämiseenkin. Yksilösuoja ei näyttänyt toteutuvan haastattelemieni vammaisten kohdalla heidän käyttäessään kuljetuspalveluita. Vammaispolitiikan asettamat tavoitteet yhtäläisistä ihmisoikeuksista muiden kanssa eivät näytä toteutuvan vammaisten kohdalla. Vammaiset ihmiset on laitettu toimimaan robotin tavoin aikataulujen ohjaamina unohtaen ihmisyys. Kuljetuspalveluita käyttäessään haastattelemani vammaiset kertoivat joutuneensa kohtaamaan liikkuessaan pelkoa, ahdistusta, yksilösuojan loukkaamista, intimiteettisuojan rikkomista ja välinpitämättömyyttä. Tutkielmani keskeisimpinä kirjallisuuslähteinä ovat olleet Simo Vehmaksen teos Vammaisuus.Johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan, Minna Harjulan teos Vailinaisuudella vaivatu.Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800-luvun lopulta 1930-luvun lopulle, Lauri Rauhalan teos .Ihmiskäsitys ihmistyössä, Michael Oliverin teos Understanding disability . From theory to practice sekä Susan Wendellin teos Rejected body. Feminist philosophical reflections on disability.

Sotilasseurakunta merellä - Koulutuspurjehdukselle osallistuneiden kokemukset kirkollisesta työstä miinalaiva Pohjanmaalla vuonna 2010

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, minkälaista oli kirkollinen työ koulutuspurjehduksella miinalaiva Pohjanmaalla vuonna 2010 ja miten koulutuspurjehdukselle osallistuneet olivat kokeneet sen. Kirkolliseen työhön puolustusvoimissa kuuluu julistus, opetus ja sielunhoito. Koulutuspurjehduksella pääosassa on sotilaspapin tekemä sielunhoitotyö. Itsenäisen Suomen laivastossa koulutuspurjehdukset alkoivat 1930-luvulla ja pappi on ollut aina mukana pitkillä purjehduksilla. Ennen vuoden 2010 koulutuspurjehdusta tehtiin yhdeksän taustahaastattelua, joiden tarkoituksena oli kartoittaa seuraavia osa-alueita: mikä on koulutuspurjehdus, millainen sosiaalinen yhteisö miinalaiva on, millainen sotilashierarkia koulutuspurjehduksella on, millainen on sotilaspapin asema sotilashierarkiassa ja mitä papilta odotetaan koulutuspurjehduksella ja mitä pappi tekee koulutuspurjehduksella. Varsinainen tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla koulutuspurjehduksen aikana. Vastaajilta kysyttiin erilaisia taustatietoja, kuten: ikä, perhesuhteet, uskonnollinen vakaumus, odotukset kirkollista työtä kohtaan sekä huolenaiheet, jotka olivat ilmenneet koulutuspurjehduksen aikana. Nämä toimivat aineistossa taustamuuttujina. Näitä taustamuuttujia testattiin vastaajien kokemuksiin kirkollisesta työstä ja sotilaspappeudesta. Kyselylomakkeessa oli myös avoimia kysymyksiä, joiden vastaukset analysoitiin kvalitatiivisesti. Kyselylomakkeiden kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen analysoinnin jälkeen tehtiin vielä neljä haastattelua. Näissä haastatteluissa haettiin tarkennuksia määrällisessä analyysissa esiintyneisiin erityispiirteisiin. Vastaajista vain osa (13 %) keskusteli luottamuksellisesti papin kanssa. Yksi tutkimustulos oli se, että suurin osa (93 %) vastaajista oli sitä mieltä, että on hyvä asia, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus keskustella luottamuksellisesti papin kanssa, jos tarvetta siihen ilmenee. Papin läsnäoloa pidettiin tärkeänä ja osa jopa toivoi lisää papin näkyvyyttä. Jumalanpalvelusten ja hartauksien määrään suurin osa oli tyytyväinen, eikä niitä toivottu enempää. Yhtä merkittävä tutkimustulos oli myös se, että papin läsnäolon tärkeyden lisäksi tärkeämpää on se, millainen pappi on. Pappi on osa sotilashierarkiaa, mutta silti hiukan erillään siitä. Pappiin, tai lähinnä hänen persoonaansa kohdistuu paljon odotuksia. Sotilaspapin toivottiin olevan läsnä, avoin, sosiaalinen, sopeutuva, ei liian jyrkkä eikä ahdasmielinen.

Liikuntavammaisten henkilöiden kokemukset kuljetuspalveluista "Pyörittelen siinä sitten peukaloita ja odotan sitä typerää erilliskyytiä"

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää liikuntavammaisten henkilöiden kokemuksia kuljetuspalveluista. Tutkielmaa varten olen haastatellut Helsingissä asuvia vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja käyttäviä henkilöitä. Haastateltavista kolme oli naisia ja kaksi oli miehiä.. Tutkielmani on laadullinen ja tutkielmani viitekehyksenä on fenomenologinen viitekehys. Haastattelumenetelmänä käytin avointa haastattelua. Haastateltavat tutkielmaani valitsin lumipallo-otantaa käyttäen. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda näkyväksi se, miten käytettävissä olevat kuljetuspalvelut vaikuttavat liikuntavammaisten arkielämän sujuvuuteen ja minkälaisia kokemuksia vammaisilla on kuljetuspalveluista. Tuon myös näkyväksi sitä miten vammaiset kokevat yksilösuojan toteutuvan kuljetuspalveluita käytettäessä ja miten onnistunutta vammaispolitiikka on liikuntavammaisten kohdalla. Haastateltavista kaksi oli opiskelijoita ja kolme oli työelämässä. Tekemieni haastattelujen perusteella näyttää siltä, että vammaiset kohtaavat edelleen syrjintää arjessa liikkumisen osalta. Toimimattomat kuljetuspalvelut asettavat suuria haasteita vammaisten arjessa selviytymiseen rajoittaen vammaisten osallisuutta niin työhön, vapaa-aikaan, opiskeluun kuin ihmissuhteiden ylläpitämiseenkin. Yksilösuoja ei näyttänyt toteutuvan haastattelemieni vammaisten kohdalla heidän käyttäessään kuljetuspalveluita. Vammaispolitiikan asettamat tavoitteet yhtäläisistä ihmisoikeuksista muiden kanssa eivät näytä toteutuvan vammaisten kohdalla. Vammaiset ihmiset on laitettu toimimaan robotin tavoin aikataulujen ohjaamina unohtaen ihmisyys. Kuljetuspalveluita käyttäessään haastattelemani vammaiset kertoivat joutuneensa kohtaamaan liikkuessaan pelkoa, ahdistusta, yksilösuojan loukkaamista, intimiteettisuojan rikkomista ja välinpitämättömyyttä. Tutkielmani keskeisimpinä kirjallisuuslähteinä ovat olleet Simo Vehmaksen teos Vammaisuus.Johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan, Minna Harjulan teos Vailinaisuudella vaivatu.Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800-luvun lopulta 1930-luvun lopulle, Lauri Rauhalan teos .Ihmiskäsitys ihmistyössä, Michael Oliverin teos Understanding disability . From theory to practice sekä Susan Wendellin teos Rejected body. Feminist philosophical reflections on disability.

Muiden sota - Sisällissota, sen tapahtumat ja tulkinnat Lammilla

Tämä työ käsittelee hämäläistä Lammin pitäjää ja seurakuntaa vuoden 1918 sisällissodassa. Se kuvaa arkistolähteiden avulla sisällissodan tapahtumia ja niiden tulkintaa Lammilla. Tutkimus katsoo punaiselle puolelle jääneen maalaispitäjän ja -seurakunnan näkökulmasta, miksi sisällissota syttyi, mitä sen aikana tapahtui, miten se vaikutti ja miten sisällissotaa kuvataan muisteluissa. Tämä tieto linkitetään yleiseen historialliseen ja osin myös folkloristiseen tietoon sisällissodasta. Keskeiseksi teemaksi nousee paikallisyhteisön jatkuvuus ja lammilaisten tulkinta muiden aiheuttamasta sodasta. Sisällissodan sytyttyä Lammi jäi rintaman punaiselle puolelle, kun punaiset joukot etenivät Lammin läpi kohti pohjoista. Lammin suojeluskunnan onnistui riisua paikalliset punaiset aseista sodan aluksi, ja näin Lammi jäi valkoisten haltuun. Kuitenkin pian muualta tulleet punaiset marssivat pitäjään. Punaisen vallan aika Lammilla oli varsin maltillinen ja välikohtauksia oli vähän. Lammin tilanne eli pitkälti rintamatapahtumien mukaan. Huhtikuussa saksalaiset valloittivat pitäjän taistelun jälkeen. Punaisten vetäytymisvaiheessa Lammilla tapahtui joitakin murhia ja väkivaltaisuuksia. Saksalaiset polttivat Lammin kirkon tuhotessaan punaisten asevarastoja. Valkoisten tultua alkoivat teloitukset, joissa surmattiin toistakymmentä punaista. Moni lammilainen punainen teloitettiin muualla. Sota näyttäytyi lammilaisille ulkopuolisten aiheuttamana sotana, koska oman paikkakunnan sisäiset tapahtumat eivät yksinään johtaneet vallankumoukseen, vaan siihen tarvittiin ulkopuolisten apua. Keskeisiin sotatapahtumiin liittyivät aina ulkopuoliset. Ulkopuolisuuden korostaminen näkyy myös sodan tulkinnoissa. Esimerkiksi teloittajat tulkittiin usein jälkikäteen ulkopuolisiksi, ja näin paha ulkoistettiin oman pitäjän yhtenäisyyden nimissä. Myös saksalaisten toimet loivat vaikutelman, että paha tuli pitäjän ulkopuolelta. Lammi säilytti yhteisöllisen jatkuvuutensa sisällissodan aikana, sillä koulut ja rippikoulu pysyivät toiminnassa sekä kirkollisia toimituksia järjestettiin normaalisti. Jumalanpalveluksia ei voitu järjestää kirkon ollessa punaisten asevarastona. Seurakunnan pappi sai muutamaa häirintätapausta lukuun ottamatta työskennellä rauhassa. Myös kunnallishallinnossa jatkoivat vanhat valkoiset kunnallismiehet. Tutkimus osoittaa, ettei sisällissota aiheuttanut Lammille syvää murrosta, vaan pitäjä palasi jatkuvuuteen sodan jälkeen varsin nopeasti. Sota oli vain murtuma jatkuvuudessa, ja sen konkreettiset jäljet, kuten kirkko, korjattiin pian. Silti vielä tänäkin päivänä sisällissota näkyy lammilaisessa maisemassa muistomerkkeinä ja joukkohautoina.

Kuluttajien kokemukset lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden verkkokaupan palvelun laadusta sosiaalisen median keskusteluissa

Tämän pro gradu- tutkielman tavoitteena oli löytää kuluttajien palvelukokemukseen vaikuttavat tekijät lastenvaatteiden- ja tarvikkeiden -verkkokaupassa. Empiirinen tutkimus lähestyi aihetta netnografian avulla. Aineistoksi tähän tutkielmaan valittiin sosiaalisen median keskustelut. Tutkimuksen teoreettinen osa muodostui kolmesta aiheesta: verkko-ostamisesta ja palvelun laadusta, sosiaalisesta mediasta sekä word-of-mouth-viestinnästä. Verkko-ostamisessa käsiteltiin ostamisen eri vaiheet, kuluttajien motivaatiot verkosta ostamiseen, sekä siihen liittyvät riskit ja tarkasteltiin sähköisen palvelun laatua. Sosiaalinen media-luku kertoi sosiaalisen median käytöstä sekä eri medioista. Word-of-mouth-viestintä esitteli perinteisen word-of-mouth-viestinnän lisäksi sähköisen WOM-viestinnän ulottuvuudet. Empiirinen tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin netnografisesti. Netnografia on etnografiaan perustuva menetelmä, jota käytetään internet-aineistoissa. Aineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Aihetta lähestyttiin faktanäkökulmasta, eli tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita niistä tosiasioista joita keskustelijat kertoivat. Aineisto kerättiin perhe-aiheisten lehtien keskustelupalstoilta sekä blogeista Google-haun avulla. Sosiaalisen median keskustelut valittiin aineistoksi, koska niistä uskottiin saatavan kaikkein totuudenmukaisinta tietoa, johon tutkijan kysymyksen asettelu ei vaikuta. Spontaanit keskustelut antavat erilaista tietoa kuin suoran kysymyksen vastaukset. Tutkimuksen tuloksena löytyi seitsemän teemaa, joita keskusteluissa käsiteltiin. Nämä ovat toimitus, palvelu, palautus ja normalisointi, ulkoasu ja toimivuus, hinta, maksaminen sekä tuotteet ja valikoima. Sen sijaan teorian pohjalta odotettavissa olleet turvallisuus ja yksityisyys eivät tulleet aineistosta lainkaan esiin. Erityisen huonona palveluna asiakkaat pitivät varastosaldojen paikkansapitämättömyyttä, hitaita toimituksia sekä epäystävällistä palvelua. Hyvää palvelua olivat nopeat toimitukset sekä yksilöllinen palvelu ja reklamaatioiden hyvä hoito.

Viandar de Sota: Dibersifikazioak kontrolatu edo areagotu egiten du enpresa-arriskua?

Duración (en horas): De 11 a 20 horas. Nivel educativo: Grado

Viandar de Sota: La diversificación, ¿controla o aumenta el riesgo empresarial? Autores:

Duración (en horas): De 11 a 20 horas.Nivel educativo: Grado