Hevosen mahahaava - sijainti, vakavuusasteet ja altistavat tekijät

Mahahaava on hyvin yleinen ongelma hevosilla; sen prevalenssi vaihtelee 48-100 % välillä. Mahahaava johtuu epätasapainosta mahalaukkua suojaavien tekijöiden ja mahalaukun limakalvoa ärsyttävien tekijöiden välillä. Tarkkaa syytä mahahaavan syntymiselle ei tunneta ja tietoa altistavista tekijöistä ja niiden merkityksestä on melko vähän. Liikunnan, ruokinnan ja stressin epäillään vaikuttavan mahahaavan syntyyn. Tutkimuksessa tähystettiin 45 Yliopistolliseen Hevossairaalaan mahahaavaan viittaavien oireiden vuoksi tutkittavaksi tullutta hevosta. Hevosilta tutkittiin mahalaukun eri alueet ja mikäli mahdollista, myös duodenum. Haavaumat pisteytettiin niiden syvyyden, laajuuden ja limakalvon ärtyneisyyden perusteella 0-4 asteikolla. Hevosista kerättiin perustiedot ja omistajia haastateltiin kyselykaavakkeen avulla hevosten elintavoista ja olosuhteista. Hevoset olivat iältään 1-22 vuotiaita ja mukana oli tammoja, ruunia ja oreja. Suurin osa hevosista oli puoliverisiä (47%), mutta mukana oli myös suomenhevosia, lämminverisiä ja poneja. Käyttötarkoitukseltaan hevoset olivat ratsuja, ravureita tai levossa olevia hevosia. Hevosista 29% oli kilpahevosia. 31% hevosista oli aiemmin hoidettu mahahaavan vuoksi. Kaikilta hevosilta yhtä lukuunottamatta löytyi mahahaava. Haavaumien vakavuus vaihteli 1. - 3. asteen välillä. Suurin osa haavaumista sijaitsi pyloruksessa ja siellä oli myös eniten vakavia haavaumia. Lievimmät muutokset olivat muulla rauhasalueella; siellä todettiin määrällisesti vähiten haavaumia ja suurin osa todetuista haavaumista oli lieviä. Yllättävän monelta (60%) hevoselta löytyi haavauma duodenumista. Antrumin ja pyloruksen välillä todettiin korrelaatio; mikäli antrumissa oli haavauma, löytyi haavauma todennäköisesti myös pyloruksesta. Samanlainen korrelaatio todettiin muun rauhasalueen ja duodenumin välillä; mikäli muulla rauhasalueella todettiin haavauma, niin myös duodenumista löytyi haavauma. Vakavuusasteen ja altistavien tekijöiden, kuten korsirehumäärän, ruokintakertojen tai ulkoilun välillä ei todettu yhteyttä, Tutkimuksen perusteella ei siis voida arvioida, mitkä tekijät vaikuttavat mahahaavan syntyyn. Myöskään oireiden ja haavaumien välillä ei todettu yhteyttä. Mikään tietty oire ei siis kerro haavauman sijainnista tai vakavuusasteesta. Tutkimuksen aineisto oli hyvin valikoitunutta; kaikilla hevosilla oli indikaatio tulla tähystykseen. Tutkimuksessa ei ollut mukana oireetonta vertailuryhmää. Lisäksi aineisto oli useiden ominaisuuksien suhteen hyvin monimuotoinen. Tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta mahahaavaan liitetyistä altistavista tekijöistä tai oireista voitaisiin tehdä tarkempia johtopäätöksiä.

The role of probiotics in Helicobacter pylori infection

Helicobacter pylori (H. pylori) infection is a major cause of chronic gastritis and peptic ulcer disease, and it is also designated as a class-I carcinogen for stomach cancer. The role of probiotics in the treatment of gastrointestinal infections is increasingly documented as an alternative or complement to antibiotics, with the potential to decrease the use of antibiotics or reduce their adverse effects. These studies were conducted to investigate the role of probiotics in the treatment of H. pylori infection. Various aspects included: an investigation of the effects of a probiotic combination consisting of Lactobacillus rhamnosus GG, L. rhamnosus LC705, Propionibacterium freudenreichii ssp. shermanii JS and Bifidobacterium breve Bb99 or B. lactis Bb12 as a supplementation to H. pylori eradication therapy, with special reference to tolerability, effectiveness, and microbiota alterations following the treatment; discovering the role of probiotics in vivo with H. pylori infected and uninfected patients, as well as with an in vitro model of H. pylori infection. The probiotic combination therapy was able to reduce significantly the total symptom score, which takes into account both the frequency and the severity of the adverse effects, during the eradication treatment. The supplementation did not improve the success of the eradication treatment significantly, though some difference was seen in the eradication percentages (91% vs. 79%). The quantities of predominant bacterial groups were altered significantly following the triple treatment. Probiotics slightly counteracted the effects of anti-H. pylori treatment, monitored as significantly less alterations in the total numbers of aerobes and lactobacilli/enterococci group bacteria. After probiotic intervention, L. rhamnosus GG adhered to a minority of the patients upper gastrointestinal mucosa, but all of the probiotics survived well through the gastrointestinal tract transit with and without antimicrobial treatment. Probiotic intervention decreased gastrin-17 levels in H. pylori infected patients and appeared to decrease the 13C-urea breath test values. In in vitro Caco-2 cell line experiments, probiotics inhibited H. pylori adhesion to intestinal epithelial cells. Both L. rhamnosus strains, P. freudenreichii ssp. shermanii JS and the combination inhibited the H. pylori-induced acute cell leakage. Simultaneously, both L.rhamnosus strains and the combination transiently improved the epithelial barrier function. The pro-inflammatory effects prevailed when the probiotics were used in combination. According to this series of studies, probiotic combination could have some potential in reducing adverse effects induced by H. pylori eradication treatment and beneficial effects on H. pylori infected subjects.

To Petra via Jabal Haroun : Nabataean-Roman road remains in the Finnish Jabal Haroun Project survey area

Työ käsittelee Finnish Jabal Haroun Project -tutkimusryhmän Etelä-Jordaniasta inventoimalla keräämää arkeologista aineistoa (vuosilta 1999-2005) tietutkimuksen kannalta. Työn tarkoituksena on selvittää, miksi tutkimusalueella, Aaronin vuoren ympäristössä, sijaitsee tien jäänteitä ja miten tie on maastossa muinoin kulkenut. Lisäksi työ analysoi tien varsilla havaittujen rakennusten jäännösten suhdetta tiehen ja pyrkii ajoittamaan tien käyttöajankohdan (ajankohdat). Työn alkuoletuksena on, että pääosa tienvarsirakennuksista on liitettävissä tiehen ja tien sijoittuminen tutkimusalueelle johtuu pitkälti lähistöllä sijaitsevan Petran noususta merkittäväksi, Nabatealaisten harjoittaman kaupan keskukseksi, Lähi-idässä ajanlaskun alkuun mennessä. Tien jäänteitä tarkastellaan maisema-arkeologisin perustein. Tämä tarkoittaa sitä, että analyysissä korostuvat sekä kulttuuriset että ympäristölliset vaikuttimet. Niiden välistä, aikaan sidottua, suhdetta arvioidaan menneen ihmistoiminnan selittämiseksi. Tutkimusmenetelmät ovat paikkatietojärjestelmien soveltaminen, kohdekohtainen arkeologisen aineiston ja sijainnin tutkiminen, vertailevan aineiston käyttö sekä kolmiulotteinen tarkastelu. Tie ajoitetaan tienvarsikohteiden keramiikkalöytöjen avulla sekä rakenneanalyysin perusteella. Tutkimus osoittaa tien syntyneen alueen sijainnin takia. Sijainti oli edullinen suhteessa luonnonvaroihin, asutuskeskuksiin ja luontaisiin kulkuväyliin. Tien rakentajat osasivat taidokkaasti hyödyntää alueen luonnonpiirteitä ja käyttivät erityisiä menetelmiä vaikeiden tieosuuksien turvaamiseksi luonnonvoimien tuhoilta. Suurin osa tienvarsirakenteista voidaan katsoa johtuvan suoraan tien olemassaolosta, pieni osa rakenteista palveli pääsääntöisesti muita maankäytön muotoja. Petran vaikutus tien olemassaoloon ja muotoon oli suuri, kaupungin kehitys ja kukoistus näkyvät tiehen liitettävässä arkeologisessa aineistossa. Tien aktiivinen käyttö näyttää jatkuneen myös Roomalaisaikaan ensimmäisille vuosisadoille jKr., jonka jälkeen se hitaasti hiipui.

Bergslagenista Karjalaan : Ruotsalaisten vuorimiesten siirtolaisuus Pitkärantaan 1879 - 1904

Pitkärannan kaivokselle Laatokan Karjalaan saapui vuonna 1880 24 ruotsalaista vuorimiestä perheineen käynnistääkseen sen uudella teholla, tekemään siitä modernin ja johtamaan sen toimintaa. Heidät oli rekrytoinut sinne pietarilainen kansainvälisten liikemiesten omistama pankki suomalaisen vuoriteollisuuden asiantuntijan Hjalmar Furuhjelmin avulla. Pankki oli hankkinut lupaavalla malmialueella sijainneen kaivoksen omistukseensa muutamaa vuotta aikaisemmin. Ruotsalaisten saapumisesta käynnistyi 25 vuotta jatkunut ketjusiirtolaisuus Ruotsin vuoriteollisuuden keskusalueelta Bergslagenista Pitkärantaan, mikä oli pituutensa ja toimintansa vuoksi merkittävä. Vaikka Pitkäranta sijaitsi periferiassa, oli se hyvin kansainvälinen paikka, jossa oli myös muutamia muunmaalaisia työntekijöitä. Pitkäranta eli ruotsalaisten johdossa teollisen kultakautensa. Sieltä louhittiin pääasiassa kuparia, mutta loppuaikoina toiminta keskittyi rautamalmiin, jota rikastettiin. Kaivoksen yhteydessä toimi eri aikoina myös muuta teollisuutta kuten pullotehdas. Monet Pitkärannan ruotsalaisista olivat siirtolaisina perheensä kanssa. Naimattomista muutamat solmivat avioliiton suomalaisen kanssa ja kaksi kaivoksen saksalaisen johtajan O. G. Trüstedtin tyttärien kanssa. Ruotsalaiset siirtolaiset olivat Pitkärannassa johtavassa asemassa niin tehtäviensä pohjalta kuin sosiaalisestikin. Pitkärannan ruotsalaiset eivät pääsaantöisesti integroituneet Suomeen, vaan säilyttivät ruotsalaisen identiteettinsä ja palasivat jossain vaiheessa takaisin Ruotsiin - jopa sellaiset, jotka olivat Suomessa yli kymmenen vuotta. Vain muutama ruotsalainen vuorimies jäi Suomeen. Ruotsalaiset loivat Pitkärannassa ollessaan tiiviin suhdeverkon, johon kuului keskeisesti myös Trüstedtien perhe. Verkosto toimi tiiviisti muutama vuosi Pitkärannan jälkeen perustetun Outokummun kaivoksen alkutaipaleen aikana. Pitkärannan ruotsalaiset liittyivät vielä Petsamon nikkelinkin löytymiseen. Pitkärannan ruotsalaisuus kuului kolmeen historialliseen kontekstiin. Taustalla oli vuosisatoja Ruotsista Suomeen jatkunut vuoriammattilaisten siirtolaisuus, joka ei ollut loppunut, vaikka maiden valtiollinen side oli päättynyt vuonna 1809. Tästä syytä rekrytoijien kannalta Ruotsi oli luonnollinen kohde. Rekrytoidut taas elivät Ruotsin suurinta siirtolaisuusaaltoa, jolloin suuret siirtolaisvirrat suuntautuivat Pohjois-Amerikkaan ja siirtolaisuus kosketti lähes jokaista ruotsalaista. Kolmas taustalla vaikuttanut historiallinen kehitys oli Pietarin nopea kasvu ja kansainvälistyminen sekä sen imussa tapahtunut vaikutusalueiden ja koko Suomen teollistuminen. Pitkärannan kaivos oli Pietarin kansainvälisten liikemiesten omistama ja sen tuotanto palveli täysin Pietaria, jonka laajaan vaikutusalueeseen Pitkäranta kuului hyvin voimakkaasti. Monessa mielessä ruotsalaisten vuorimiesten siirtolaisuus Pitkärantaan olikin enemmän siirtolaisuutta Pietarin vaikutusalueelle kuin Suomeen. Pitkärannan side Suomeen oli lähinnä vain sen fyysinen sijainti, muuten sitä täytyy arvioida kiinteästi osana Pietarin vaiheita. Pitkäranta oli Amerikan siirtolaisuuteen ja vähän myöhemmin alkaneeseen Norrbotteniin muuttoon verrattuna vain pieni sivujuonne ruotsalaisessa 1800-luvun lopun siirtolaisuudessa. Suomeen ja Venäjälle tapahtuneen ruotsalaissiirtolaisuuden joukossa se oli kuitenkin aikanaan merkittävä, monimuotoinen ja kauaskantoinen tapahtuma. Avainsanat: ruotsalaiset, siirtolaisuus, vuoriteollisuus, ruukki, kaivos, Pitkäranta, Impilahti, Falun, Pietari, Bergslagen, kupari, ketjusiirtolaisuus

Naiset rajalla : Kyöpeli, Nainen, Naara(s), Neitsyt, Morsian, Akka ja Ämmä Suomen paikannimissä

Women at the boundary. Kyöpeli ( ghost, devil, elf, fairy, enchantress, witch ), Nainen ( woman ), Naara(s) ( female animal, derogatory term for a woman ), Neitsyt ( young, [virgin] woman ), Morsian ( bride ), Akka ( old woman, wife, grandmother ) and Ämmä ( [old] woman, wife, grandmother ) in Finnish place names This study examines a total of about 4,000 Finnish place names which include a specific that refers to a woman: Kyöpeli, Nainen, Naara(s), Neitsyt, Morsian, Akka or Ämmä. The study has two main objectives. First, to interpret the place names in the data, that is, to examine the words included in the data and establish their background and to differentiate names of different ages. In establishing the background of a name, the type of place (e.g. lake, hill or marsh) and its location, as well as the semantics of the feminine specific, are taken into account. The connotations of words referring to a woman are also studied. Words that refer to a woman are often affective and susceptible to changes in meaning, which is reflected in the history of place names. The second main objective is to recognise and highlight mythological place names. Mythology is pivotal for the interpretation of many place names with a feminine specific. The criteria for mythological names have not been explicitly discussed in Finnish onomastics until now, and I seek to determine such criteria in this study with the help of the data. Mythological place names often refer to large and significant natural localities, which are in many cases important boundaries for the community. Names for smaller localities may also be mythological if they refer to a place with a key location or a special topography (e.g. steep or rocky places). I also discuss the stories involved with specific places in the data, such as stories about supernatural beings. Each of the name groups discussed in the study has its own profile. For example, Naara(s) names are so old that naara is no longer understood to refer to a woman. These names have thus often been misinterpreted in onomastics. Names beginning with Morsian, on the other hand, appear to be of fairly recent origin and may be attributed to an international cautionary tale. Names beginning with Nais, Neitsyt, Akka and Ämmä highlight the duality of the data. They include both old names for important natural localities or boundaries and more recent names for modest dwellings, small cultivated areas and useless marshy ponds. This distribution of place names may reflect a cultural shift that changed the status of women in the community.

Expression of functional GABAc receptors in the brain

γ-aminobutyric acid (GABA) is the main inhibitory transmitter in the nervous system and acts via three distinct receptor classes: A, B, and C. GABAC receptors are ionotropic receptors comprising ρ subunits. In this work, we aimed to elucidate the expression of ρ subunits in the postnatal brain, the characteristics of ρ2 homo-oligomeric receptors, and the function of GABAC receptors in the hippocampus. In situ hybridization on rat brain slices showed ρ2 mRNA expression from the newborn in the superficial grey layer of the superior colliculus, from the first postnatal week in the hippocampal CA1 region and the pretectal nucleus of the optic tract, and in the adult dorsal lateral geniculate nucleus. Quantitative RT-PCR revealed expression of all three ρ subunits in the hippocampus and superior colliculus from the first postnatal day. In the hippocampus, ρ2 mRNA expression clearly dominated over ρ1 and ρ3. GABAC receptor protein expression was confirmed in the adult hippocampus, superior colliculus, and dorsal lateral geniculate nucleus by immunohistochemistry. From the selective distribution of ρ subunits, GABAC receptors may be hypothesized to be specifically involved in aspects of visual image motion processing in the rat brain. Although previous data had indicated a much higher expression level for ρ2 subunit transcripts than for ρ1 or ρ3 in the brain, previous work done on Xenopus oocytes had suggested that rat ρ2 subunits do not form functional homo-oligomeric GABAC receptors but need ρ1 or ρ3 subunits to form hetero-oligomers. Our results demonstrated, for the first time, that HEK 293 cells transfected with ρ2 cDNA displayed currents in whole-cell patch-clamp recordings. Homomeric rat ρ2 receptors had a decreased sensitivity to, but a high affinity for picrotoxin and a marked sensitivity to the GABAC receptor agonist CACA. Our results suggest that ρ2 subunits may contribute to brain function, also in areas not expressing other ρ subunits. Using extracellular electrophysiological recordings, we aimed to study the effects of the GABAC receptor agonists and antagonists on responses of the hippocampal neurons to electrical stimulation. Activation of GABAC receptors with CACA suppressed postsynaptic excitability and the GABAC receptor antagonist TPMPA inhibited the effects of CACA. Next, we aimed to display the activation of the GABAC receptors by synaptically released GABA using intracellular recordings. GABA-mediated long-lasting depolarizing responses evoked by high-frequency stimulation were prolonged by TPMPA. For weaker stimulation, the effect of TPMPA was enhanced after GABA uptake was inhibited. Our data demonstrate that GABAC receptors can be activated by endogenous synaptic transmitter release following strong stimulation or under conditions of reduced GABA uptake. The lack of GABAC receptor activation by less intensive stimulation under control conditions suggests that these receptors are extrasynaptic and activated via spillover of synaptically released GABA. Taken together with the restricted expression pattern of GABAC receptors in the brain and their distinctive pharmacological and biophysical properties, our findings supporting extrasynaptic localization of these receptors raise interesting possibilities for novel pharmacological therapies in the treatment of, for example, epilepsy and sleep disorders.

Pain among employees : risk factors and consequences

The overall objective of this study was to gain epidemiological knowledge about pain among employee populations. More specifically, the aims were to assess the prevalence of pain, to identify socio-economic risk groups and work-related psychosocial risk factors, and to assess the consequences in terms of health-related functioning and sickness absence. The study was carried out among the municipal employees of the City of Helsinki. Data comprised questionnaire survey conducted in years 2000-2002 and register data on sickness absence. Altogether 8960 40-60 year old employees participated to the survey (response rate 67%). Pain is common among ageing employees. Approximately 29 per cent of employees reported chronic pain and 15 per cent acute pain, and about seven per cent reported moderately or severely limiting disabling chronic pain. Pain was more common among those with lower level of education or in a low occupational class. -- Psychosocial work environment was associated with pain reports. Job strain, bullying at workplace, and problems in combining work and home duties were associated with pain among women. Among men combining work and home duties was not associated with pain, whereas organizational injustice showed associations. Pain affects functional capacity and predicts sickness absence. Those with pain reported lower level of both mental and physical functioning than those with no pain, physical functioning being more strongly affected than mental. Bodily location of pain or whether pain was acute or chronic had only minor impact on the variation in functioning, whereas the simple count of painful locations was associated with widest variation. Pain accounted for eight per cent of short term (1-3 day) sickness absence spells among men and 13 per cent among women. Of absence spells lasting between four and 14 days pain accounted for 23 per cent among women and 25 per cent among men, corresponding figures for over 14 day absence spells being 37 and 30 per cent. The association between pain and sickness absence was relatively independent of physical and psychosocial work factors, especially among women. The results of this study provide a picture of the epidemiology of pain among employees. Pain is a significant problem that seriously affects work ability. Information on risk groups can be utilized to make prevention measures more effective among those at high risk, and to decrease pain rates and thereby narrow the differences between socio-economic groups. Furthermore, the work-related psychosocial risk factors identified in this study are potentially modifiable, and it should be possible to target interventions on decreasing pain rates among employees.

Helicobacter pylori in Vammala, Finland: seroepidemiological studies and a population-based ‘screen-and-treat’ programme

Helicobacter pylorin (helikobakteeri) tartunta saadaan yleensä lapsena ja tauti jää tavallisesti pysyväksi ilman täsmähoitoa. Onnistunut hoito parantaa pysyvästi helikobakteerista aiheutuvan mahan haavataudin ja näyttää ehkäisevän mahalaukun pahanlaatuisten muutosten kehittymistä. Aloitimme Vammalassa terveyskeskuksessa toteutetun kansainvälisesti ainutlaatuisen väestöpohjaisen helikobakteeritulehduksen seulonta- ja hoito-ohjelman pilottitutkimuksella 1994. 1996 kaikki 15-40-vuotiaat ja 1997-2000 15- ja 45-vuotiaat vammalalaiset kutsuttiin verinäyteseulontaan. Yhteensä 4626 henkilöä (75% kutsutuista) osallistui seulontaan. Vasta-ainepositiivisille tarjottiin helikobakteeritulehduksen lopettava lääkekuuri. Toiminnan seurauksena helikobakteeritulehduksen esiintyvyyden laskettiin vähentyneen 12%:sta 4%:iin 15-40-vuotiaiden ikäryhmässä. Tutkimme myös helikobakteerivasta-ainepositiivisten ja -negatiivisten eroja sekä helikobakteeritulehduksen riskitekijöitä kyselytutkimuksella. Lapsuudenkodin asumisahtauden, äidin matalan koulutusasteen, tupakoinnin, alkoholinkäytön, huonojen asunto-olojen ja ylävatsavaivoista johtuvien sairauslomien todettiin liittyvän helikobakteeritulehdukseen monimuuttuja-analyysissa. Tutkimme seulontaohjelmassa käyttämiemme IgG- ja IgA-luokan helikobakteeri-vasta-ainetestien luotettavuutta eri ikäryhmissä ottaen huomioon atrofisen gastriitin esiintyvyyden. 561 kliinisin perustein gastroskopoidun potilaan aineistossa IgG-testi osoittautui erittäin herkäksi kaikissa ikäryhmissä (99%). Tarkkuus oli myös vanhemmissa ikäryhmissä hyvä (97-93%), kun atrofista gastriittia sairastavat suljettiin pois. IgA- ja CagA-helikobakteerivasta-aineiden on todettu liittyvän lisääntyneeseen mahahaava- ja mahasyöpäriskiin. Analysoimme 560 henkilön pariseeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein, ja totesimme, että IgA-vasta-aineiden esiintyvyyden lisääntyyminen iän myötä johtuu paitsi syntymäajankohdasta ja uusista infektioista myös IgA-vasta-ainetasojen kohoamisesta helikobakteeritulehduksen aikana. Selvitimme myös CagA-vasta-ainetasojen muuttumista analysoimalla seeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein. Totesimme, että samanaikaisesti kun helikobakteerin esiintyvyys väestössä on alentunut, erityisesti CagA-positiiviset infektiot ovat vähentyneet. Tutkimuksemme osoittaa, että Suomessa terveyskeskuksen yhteydessä voidaan toteuttaa näin laajamittainen seulonta- ja hoito-ohjelma, johon suomalaiset osallistuvat aktiivisesti. Nähtäväksi jää, kuinka paljon ohjelma kykeni vähentämään helikobakteeritulehdukseen liittyviä myöhäisseuraamuksia.

Molecular biology of progressive myoclonus epilepsy of Unverricht-Lundborg type (EPM1)

Progressive myoclonus epilepsy of Unverricht-Lundborg type (EPM1) is an autosomal recessively inherited disorder characterized by age of onset at 6-15 years, stimulus-sensitive myoclonus, tonic-clonic epileptic seizures and a progressive course. Mutations in the cystatin B (CSTB) gene underlie EPM1. The most common mutation underlying EPM1 is a dodecamer repeat expansion in the promoter region of CSTB. In addition, nine other mutations have been identified. CSTB, a cysteine protease inhibitor, is a ubiquitously expressed inhibitor of cathepsins, but its physiological function is unknown. The purpose of this study was to investigate CSTB gene expression and CSTB protein function in normal and pathological conditions. The basal CSTB promoter was mapped and characterized using different promoter-luciferase gene constructs. The binding activity of transcription factors to one ARE half, five Sp1 and four AP1 sites in the CSTB promoter was demonstrated. The CSTB promoter activity was clearly decreased using a CSTB promoter with "premutation" repeat expansions and in individuals with alike expansions. The expression of CSTB mRNA and protein was markedly reduced in patient cells. The endogenous CSTB protein localized to the nucleus, cytoplasm and lysosomes, and in differentiated cells merely to the cytoplasm. This suggests that the subcellular distribution of CSTB is dependent on the differentation status of the cells. The proteins representing patient missense mutations failed to associate with lysosomes, implying the importance of the lysosomal association for the proper physiological function of CSTB. Several alternatively spliced CSTB isoforms were identified. Of these CSTB2 was widely expressed with very low levels whereas the other alternatively spliced forms seemed to have limited tissue expression. In patients CSTB2 expression was reduced similarly to that of CSTB. The physiological relevance of CSTB alternative splicing remains unknown. The mouse Cstb transcript was shown to be present in all embryonic stages and adult tissues examined. The expression was highest at embryonic day 7 and in thymus, as well as in postnatal brain in the cortex, caudate putamen, thalamus, hippocampus, and in the Purkinje cell layer of the cerebellum. Our data implies that CSTB expression is tightly temporally and spatially regulated. The data presented in my thesis lay the basis for further understanding of the role of CSTB in health and disease.

Novel insights on functions of myotilin/palladin family members

Poikkijuovaisen luuranko- ja sydänlihaksen supistumisyksikkö, sarkomeeri, koostuu tarkoin järjestyneistä aktiini- ja myosiinisäikeistä. Rakenne eroaa muista solutyypeistä, joissa aktiinisäikeistö muovautuu jatkuvasti ja sen järjestyminen säätelee solun muotoa, solujakautumista, soluliikettä ja solunsisäisten organellien kuljetusta. Myotilin, palladin ja myopalladin kuuluvat proteiiniperheeseen, jonka yhteispiirteenä ovat immunoglobuliinin kaltaiset (Igl) domeenit. Proteiinit liittyvät aktiinitukirankaan ja niiden arvellaan toimivan solutukirangan rakenne-elementteinä ja säätelijöinä. Myotilinia ja myopalladinia ilmennetään poikkijuovaisessa lihaksessa. Sen sijaan palladinin eri silmukointimuotoja tavataan monissa kudostyypeissä kuten hermostossa, ja eri muodoilla saattaa olla solutyypistä riippuvia tehtäviä. Poikkijuovaisessa lihaksessa kaikki perheen jäsenet sijaitsevat aktiinisäikeitä yhdistävässä Z-levyssä ja ne sitovat Z-levyn rakenneproteiinia, -aktiniinia. Myotilingeenin pistemutaatiot johtavat periytyviin lihastauteihin, kun taas palladinin mutaatioiden on kuvattu liittyvän periytyvään haimasyöpään ja lisääntyneeseen sydäninfarktin riskiin. Tässä tutkimuksessa selvitettin myotilinin ja pallainin toimintaa. Kokeissa löydettiin uusia palladinin 90-92kDa alatyyppiin sitoutuvia proteiineja. Yksi niistä on aktiinidynamiikkaa säätelevä profilin. Profilinilla on kahdenlaisia tehtäviä; se edesauttaa aktiinisäikeiden muodostumista, mutta se voi myös eristää yksittäisiä aktiinimolekyylejä ja edistää säikeiden hajoamista. Solutasolla palladinin ja profilinin sijainti on yhtenevä runsaasti aktiinia sisältävillä solujen reuna-alueilla. Palladinin ja profilinin sidos on heikko ja hyvin dynaaminen, joka sopii palladinin tehtävään aktiinisäideiden muodostumisen koordinoijana. Toinen palladinin sitoutumiskumppani on aktiinisäikeitä yhteensitova -aktiniini. -Aktiniini liittää solutukirangan solukalvon proteiineihin ja ankkuroi solunsisäisiä viestintämolekyylejä. Sitoutumista välittävä alue on hyvin samankaltainen palladinissa ja myotilinissa. Luurankolihaksen liiallinen toistuva venytys muuttaa Z-levyjen rakennetta ja muotoa. Prosessin aikana syntyy uusia aktiinifilamenttejä sisältäviä tiivistymiä ja lopulta uusia sarkomeereja. Löydöstemme perusteella myotilinin uudelleenjärjestyminen noudattaa aktiinin muutoksia. Tämä viittaa siihen, että myotilin liittää yhteen uudismuodostuvia aktiinisäikeitä ja vakauttaa niitä. Myotilin saattaa myös ankkuroida viesti- tai rakennemolekyylejä, joiden tehtävänä on edesauttaa Z-levyjen uudismuodostusta. Tulostemme perusteella arvelemme, että myotilin toimii Z-levyjen rakenteen vakaajana ja aktiinisäikeiden säätelijänä. Palladinin puute johtaa sikiöaikaiseen kuolemaan hiirillä, mutta myotilinin puutoksella ei ole samanlaisia vaikutuksia. Tuotettujen myotilin poistogeenisten hiirten todetiin syntyvän ja kehittyvän normaalisti eikä niillä esiintynyt rakenteellisia tai toiminnallisia häiriöitä. Toisaalta aiemmissa kokeissa, joissa hiirille on siirretty ihmisen lihastautia aikaansaava myotilingeeni, nähdään samankaltaisia kuin sairailla ihmisillä. Näin ollen muuntunut myotilin näyttä olevan lihaksen toiminnalle haitallisempi kuin myotilinin puute. Myotilinin ja palladinin yhteisvaikutusta selvittääksemme risteytimme myotilin poistegeenisen hiiren ja hiirilinjan, joka ilmentää puutteellisesti palladinin 200 kDa muotoa. Puutteellisesti 200 kDa palladinia ilmentävien hiirten sydänlihaksessa todettiin vähäisiä hienorakenteen muutoksia, mutta risteytetyillä hiirillä tavattiin rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia myös luurankolihaksessa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palladinin 200 kDa muoto säätelee sydänlihassolujen rakennetta. Luurankolihaksessa sen sijaan myotilinilla ja palladinilla näyttäisi olevan päällekkäisiä tehtäviä.

Landscape-scale soil erosion modelling and ecological restoration for a mountainous watershed in Sichuan, China

Sichuanissa Tiibetin ylängön metsäkato on pysähtynyt mutta eroosio-ongelmat jatkuvat Viikin tropiikki-instituutin tutkija Ping ZHOU kartoitti trooppisen metsänhoidon alaan kuuluvassa väitöskirjatyössään maaperän eroosioalttiutta ja sen riippuvuutta metsäkasvillisuudesta Jangtsen tärkeää sivuhaaraa Min-jokea ympäröivällä n. 7400 neliökilometrin suuruisella valuma-alueella Sichuanin Aba-piirikunnassa. Aineistonaan hän käytti muun muassa satelliittikartoitustietoja ja mittaustuloksia yli 600 maastokoealalta. Tutkimuksen nimi suomeksi on "Maaperän eroosion mallinnus ja vuoristoisen valuma-alueen ekologinen ennallistaminen Sichuanissa Kiinassa". Aikaisempien tutkimusten perusteella oli tiedossa että metsien häviäminen tällä alueella pysähtyi jo 1980-luvun alussa. Sen jälkeen on metsien pinta-ala hitaasti kasvanut etupäässä sen vuoksi, että teollinen puunhakkuu luonnonmetsissä kiellettiin kokonaan v. 1998 ja 25 astetta jyrkemmillä rinteillä myös maatalouden harjoittaminen on saatu lopetetuksi viljelijöille tarjottujen taloudellisten houkuttimien avulla. Täten myös pelto- ja laidunmaata on voitu ennallistaa metsäksi. Ping Zhou pystyi jakamaan 5700 metrin korkeuteen saakka kohoavan vuoristoalueen eroosioalttiudeltaan erilaisiin vyöhykkeisiin rinteen kaltevuuden, sademäärän, kasvipeitteen ja maalajin perusteella. Noin 15 prosentilla tutkitun valuma-alueen pinta-alasta, lähinnä Min-joen pääuomaa ympäröivillä jyrkillä rinteillä, eroosioriski oli suuri tai erittäin suuri. Eri tyyppisellä kasvillisuudella oli hyvin erilainen vaikutus eroosioalttiuteen, ja myös alueen sijainti vuoriston eri korkeuksilla vaikutti eroosioon. Säästyneet lähes luonnontilaiset havumetsät, joita on etupäässä vuoriston ylimmissä osissa 2600-4000 metrin korkeudella, edistävät tehokkaasti metsän luontaista uudistumista ja levittäytymistä vaurioituneille alueille. Säilyneiden metsien puulajikoostumus antoi tutkimuksessa mahdollisuuden ennustaa metsien tulevaa kehitystä koko tutkitulla valuma-alueella sen eri korkeusvyöhykkeissä ja eri maaperätyypeillä. Ennallistamisen kannalta ongelmallisimpia olivat alueet joilta metsäpeite oli lähinnä puiden teollisen hakkuun vuoksi kokonaan hävinnyt ja joilla maaperä yleisesti oli eroosion pahoin kuluttama. Näillä alueilla ei ole tehty juuri mitään uudistamis- tai ennallistamistoimenpiteitä. Niillä metsien ennallistaminen vaatii myös puiden tai pensaiden istuttamista. Tähän sopivia ovat erityisesti ilmakehän typpeä sitovat lajit, joista alueella kasvaa luontaisena mm. sama tyrnilaji joka esiintyy myös Suomessa. Työssä tutkittiin yli kahdeksankymmenen paikallisen luontaisen puulajin (joista peräti noin kolmannes on havupuulajeja) ekologisia ominaisuuksia ja soveltuvuutta metsien ennallistamiseen. Avainasemassa työn onnistumisen kannalta ovat nyt paikalliset asukkaat, joiden maankäytön muutokset ovat jo selvästi edistänet luonnonmetsän ennalleen palautumista. Suomen Akatemia rahoitti vuosina 2004-2006 VITRI:n tutkimushanketta, josta Ping Zhou'n väitöskirjatyö muodosti keskeisen osan. Kenttätyö Sichuanissa avasi mahdollisuuden hedelmälliseen monitieteiseen yhteistyöhön ja tutkijavaihtoon Kiinan tiedeakatemian alaisen Chengdun biologiainstituutin (CIB) kanssa; tämä tieteellinen kanssakäyminen jatkuu edelleen.

Determinants of farmer retirement and farm succession in Finland

In the past decade, the Finnish agricultural sector has undergone rapid structural changes. The number of farms has decreased and the average farm size has increased when the number of farms transferred to new entrants has decreased. Part of the structural change in agriculture is manifested in early retirement programmes. In studying farmers exit behaviour in different countries, institutional differences, incentive programmes and constraints are found to matter. In Finland, farmers early retirement programmes were first introduced in 1974 and, during the last ten years, they have been carried out within the European Union framework for these programmes. The early retirement benefits are farmer specific and de-pend on the level of pension insurance the farmer has paid over his active farming years. In order to predict the future development of the agricultural sector, farmers have been frequently asked about their future plans and their plans for succession. However, the plans the farmers made for succession have been found to be time inconsistent. This study estimates the value of farmers stated succession plans in predicting revealed succession decisions. A stated succession plan exists when a farmer answers in a survey questionnaire that the farm is going to be transferred to a new entrant within a five-year period. The succession is revealed when the farm is transferred to a suc-cessor. Stated and revealed behaviour was estimated as a recursive Binomial Probit Model, which accounts for the censoring of the decision variables and controls for a potential correlation between the two equations. The results suggest that the succession plans, as stated by elderly farmers in the questionnaires, do not provide information that is significant and valuable in predicting true, com-pleted successions. Therefore, farmer exit should be analysed based on observed behaviour rather than on stated plans and intentions. As farm retirement plays a crucial role in determining the characteristics of structural change in agriculture, it is important to establish the factors which determine an exit from farming among eld-erly farmers and how off-farm income and income losses affect their exit choices. In this study, the observed choice of pension scheme by elderly farmers was analysed by a bivariate probit model. Despite some variations in significance and the effects of each factor, the ages of the farmer and spouse, the age and number of potential successors, farm size, income loss when retiring and the location of the farm together with the production line were found to be the most important determi-nants of early retirement and the transfer or closure of farms. Recently, the labour status of the spouse has been found to contribute significantly to individual retirement decisions. In this study, the effect of spousal retirement and economic incentives related to the timing of a farming couple s early retirement decision were analysed with a duration model. The results suggest that an expected pension in particular advances farm transfers. It was found that on farms operated by a couple, both early retirement and farm succession took place more often than on farms operated by a single person. However, the existence of a spouse delayed the timing of early retirement. Farming couples were found to co-ordinate their early retirement decisions when they both exit through agricultural retirement programmes, but such a co-ordination did not exist when one of the spouses retired under other pension schemes. Besides changes in the agricultural structure, the share and amount of off-farm income of a farm family s total income has also increased. In the study, the effect of off-farm income on farmers retirement decisions, in addition to other financial factors, was analysed. The unknown parameters were first estimated by a switching-type multivariate probit model and then by the simulated maxi-mum likelihood (SML) method, controlling for farmer specific fixed effects and serial correlation of the errors. The results suggest that elderly farmers off-farm income is a significant determinant in a farmer s choice to exit and close down the farm. However, off-farm income only has a short term effect on structural changes in agriculture since it does not significantly contribute to the timing of farm successions.

Spatial variation of climate and the impact of disturbances on local climate and forest recovery in northern Finland

The structure and function of northern ecosystems are strongly influenced by climate change and variability and by human-induced disturbances. The projected global change is likely to have a pronounced effect on the distribution and productivity of different species, generating large changes in the equilibrium at the tree-line. In turn, movement of the tree-line and the redistribution of species produce feedback to both the local and the regional climate. This research was initiated with the objective of examining the influence of natural conditions on the small-scale spatial variation of climate in Finnish Lapland, and to study the interaction and feedback mechanisms in the climate-disturbances-vegetation system near the climatological border of boreal forest. The high (1 km) resolution spatial variation of climate parameters over northern Finland was determined by applying the Kriging interpolation method that takes into account the effect of external forcing variables, i.e., geographical coordinates, elevation, sea and lake coverage. Of all the natural factors shaping the climate, the geographical position, local topography and altitude proved to be the determining ones. Spatial analyses of temperature- and precipitation-derived parameters based on a 30-year dataset (1971-2000) provide a detailed description of the local climate. Maps of the mean, maximum and minimum temperatures, the frost-free period and the growing season indicate that the most favourable thermal conditions exist in the south-western part of Lapland, around large water bodies and in the Kemijoki basin, while the coldest regions are in highland and fell Lapland. The distribution of precipitation is predominantly longitudinally dependent but with the definite influence of local features. The impact of human-induced disturbances, i.e., forest fires, on local climate and its implication for forest recovery near the northern timberline was evaluated in the Tuntsa area of eastern Lapland, damaged by a widespread forest fire in 1960 and suffering repeatedly-failed vegetation recovery since that. Direct measurements of the local climate and simulated heat and water fluxes indicated the development of a more severe climate and physical conditions on the fire-disturbed site. Removal of the original, predominantly Norway spruce and downy birch vegetation and its substitution by tundra vegetation has generated increased wind velocity and reduced snow accumulation, associated with a large variation in soil temperature and moisture and deep soil frost. The changed structural parameters of the canopy have determined changes in energy fluxes by reducing the latter over the tundra vegetation. The altered surface and soil conditions, as well as the evolved severe local climate, have negatively affected seedling growth and survival, leading to more unfavourable conditions for the reproduction of boreal vegetation and thereby causing deviations in the regional position of the timberline. However it should be noted that other factors, such as an inadequate seed source or seedbed, the poor quality of the soil and the intensive logging of damaged trees could also exacerbate the poor tree regeneration. In spite of the failed forest recovery at Tunsta, the position and composition of the timberline and tree-line in Finnish Lapland may also benefit from present and future changes in climate. The already-observed and the projected increase in temperature, the prolonged growing season, as well as changes in the precipitation regime foster tree growth and new regeneration, resulting in an advance of the timberline and tree-line northward and upward. This shift in the distribution of vegetation might be decelerated or even halted by local topoclimatic conditions and by the expected increase in the frequency of disturbances.

Traditionally Protected Forests and Sacred Forests of Zigua and Gweno Ethnic Groups in Tanzania

In Tanzania, indigenous forests can still be found whose existence is based on the management systems of precolonial society. This study covers material from over 900 forests. There are similar types of forests elsewhere in Africa, and similar forests can also be found in indigenous cultures on every continent. In this study they are called traditionally protected forests (TPFs). They have a high level of endemism and a rich biodiversity. The field study was carried out during the years 1997-2003 using participatory methods. An active debate is going on concerning the capacity of local communities to manage their environment. The role of indigenous people and their institutions in the development of the physical environment is a central issue in the debate. This study discusses the opportunities that the local people have had to decide on how to conserve, maintain, utilise, and manage their environment during different political periods. The study explains what kinds of changes have taken place in these forests and institutions in northeastern Tanzania among the matrilinear Zigua and patrilinear Gweno ethnic groups. About 2% of the land area of the communities was still protected by the precolonial structures. The communities have established their protection systems for different reasons, not only because of their beliefs but also because of different secular and clearly environmentally motivated reasons. There are different TPF types. Less than half of them are directly related to spirituality, and more than half are not. In earlier research elsewhere, it has been commonly understood that spiritual reasons played the main role in the protection of these environments. This study is also part of the postcolonial geographical discussion on the precolonial landscape and environmental management which was started by Carl Sauer. In the Zigua case study villages, only two out of five first comer clans have performed rain rituals in the past 30 years. Many of the most respected sacred sites do not have a ritual maker or even a person who knows how to perform rituals any longer. The same is happening with male initiation rites. In all case study villages there have been illegal cuts in the TPFs, but variations can be seen between the communities. The number of those who neither respect indigenous regulations nor accept indigenous penalties is growing. Positive developments have also taken place. Nowadays, the Forest Act of 2002 is in effect, which works as a cornerstone of community-based land ownership and also allows elders to protect TPFs, and by-laws are created with the support of different projects. Moreover, during the field study it was found that many young people are ignorant about their village's TPF sites, but interested in learning about their history and values.

Autuus on katsojan silmässä : lukijakeskeinen tutkimus autuaaksijulistuksista Matt. 5 : 1-12

Autuus on katsojan silmässä: lukijakeskeinen tutkimus autuaaksijulistuksista Matt. 5 : 1-12 on reseptioanalyyttisellä metodilla tehty tutkimus siitä, miten akateeminen tutkimuskirjallisuus ja kymmenen valikoitua Jeesus-elokuvaa ovat ymmärtäneet autuaaksijulistusten merkityksen. Kartoitettuaan autuaaksijulistusten tulkintahistoriaa ja Jeesus-elokuvien kulttuurihistoriaa tutkielma kääntyy reseptiohistorialliseksi analyysiksi. Akateemisen tutkimuskirjallisuuden ja Jeesus-elokuvien esittämät tulkinnat Matteuksen evankeliumin autuaaksijulistuksista rinnas-tetaan suhteessa autuaaksijulistusten tyyliin, sisältöön, rakenteeseen ja merkitykseen. Autuaaksijulistusten tyylin tulkinnan analysointi tapahtuu vertailemalla millainen narratiivinen sijainti autuaaksijulistuksille on tarinassa annettu, millaiseksi elokuvat ja tutkimuskirjallisuus tulkitsevat julistusten esitykselliset puitteet sekä mitä näkemyksiä niillä on julistusten kohdeyleisöstä ja Jeesuksen esiintymistavasta. Autuaaksijulistusten sisällön analysointi tarkoittaa yksittäisten autuaaksijulistusten merkityksen selvittelyä. Tämä tapahtuu edelleen Jeesus-elokuvien ja tutkimuskirjallisuuden tekemiä tulkintoja vertailemalla. Näiden lisäksi tekijä esittää oman käännöksensä autuaaksijulistuksista eksegeettisen analyysin keinoin. Käännöksen tavoitteena ei kuitenkaan ole sanatarkkuus, vaan dynaamisuus lukijan tulkinnan säilyttämiseksi. Autuaaksijulistusten rakenteen analysointi esittelee muutamia erilaisia malleja, joiden mukaan tutkimuskirjallisuudessa Matteuksen evankeliumin autuaaksijulistuksia on ryhmitelty. Tässä alaluvussa elokuva-aineiston ja tutkimuskirjallisuuden erot ovat selkeimmin näkyvillä, sillä elokuvat pyrkivät ryhmittelyn sijasta luomaan autuaaksijulistuksille kokonaan uuden rakenteen, joka sopii elokuvakerrontaan julistuslistaa paremmin. Autuaaksijulistusten merkitystä analysoitaessa tutkielmassa asetetaan rinnan kolme Jeesus-elokuvaa, jotka edustavat tulkintahistoriasta tuttuja tulkinnallisia pääsuuntia: autuaaksijulistukset tulkitaan joko eettisiksi kehotuksiksi tai lupauksiksi armosta. Kolmas Jeesus-elokuva edustaa kontroversiaalista näkemystä, joka kiistää molemmat edellä mainitut tulkintatavat. Johtopäätöksissä osoitetaan reseptiohistorialliseen analyysiin viitaten, että tulkintojen muotoutuminen ei ole yksinkertaista. Tulkintaan vaikuttavat paitsi tulkitsijan ennakkokäsitykset, myös tulkittava teksti ja tulkintatilanne. Johtopäätöksissä puolustetaan myös populaarikulttuurin teologisten elementtien tutkimusta osana eksegetiikkaa.