Interaction between primary and secondary sporocysts of Schistosoma mansoni and the internal defence system of Biomphalaria resistant and susceptible to the parasite

The outcome of the interaction between Biomphalaria and Schistosoma mansoni depends on the response of the host internal defence system (IDS) and the escape mechanisms of the parasite. The aim of this study was to evaluate the responsiveness of the IDS (haemocytes and soluble haemolymph factors) of resistant and susceptible Biomphalaria tenagophila lineages and Biomphalaria glabrata lineages in the presence of in vitro-transformed primary sporocysts and secondary sporocysts obtained from infected B. glabrata. To do this, we assayed the cellular adhesion index (CAI), analysed viability/mortality, used fluorescent markers to evaluate the tegumental damage and transplanted secondary sporocysts. B. tenagophila Taim was more effective against primary and secondary sporocystes than the susceptible lineage and B. glabrata. Compared with secondary sporocysts exposed to B. tenagophila, primary sporocysts showed a higher CAI, a greater percentage of dead sporocysts and were labelled by lectin from Glycine max and Alexa-Fluor 488 fluorescent probes at a higher rate than the secondary sporocysts. However, the two B. tenagophila lineages showed no cercarial shedding after inoculation with secondary sporocysts. Our hypothesis that secondary sporocysts can escape the B. tenagophila IDS cannot be confirmed by the transplantation experiments. These data suggest that there are additional mechanisms involved in the lower susceptibilty of B. tenagophila to S. mansoni infection.

Changes induced in Biomphalaria glabrata (Say, 1818) following trials for artificial stimulation of its internal defense system

Biomphalaria glabrata can react through different pathways to Schistosoma mansoni miracidium penetration, according to the degree of resistance/susceptibility presented by different snail strains, which is a genetically determined character, resistance being the dominant feature. However, it has been observed that previous susceptible snail strain may change its reactive behavior along the course of infection, exhibiting later a pattern of cercarial shedding and histopatopathological picture compatible with high resistance. Such observation suggests the possibility of B. glabrata to develop a sort of adaptative immunity face a schistosome infection. To explore on this aspect, the present investigation looked for the behavior of S. mansoni infection in B. glabrata previously subjected to different means of artificial stimulation of its internal defense system. Snails previously inoculated with irradiated miracídia (Group I); treated with S. mansoni antigens (Group II) or with a non-related parasite antigen (Group III) were challenged with 20 viable S. mansoni miracidia, and later looked for cercarial shedding and histopathologic changes at different times from exposition. Nodules of hemocyte accumulations were found at the site of antigen injection. These nodules resembled solid granulomas, and were larger and more frequent in snails injected with S. mansoni products as compared to those injected with Capillaria hepatica. However, the presence of such granulomas did not avoid the S. mansoni challenge infection from developing in a similar way as that seen in controls. The data are indicative that hemocytes are able to proliferate locally when stimulated, such capacity also remaining localized, not being shared by the population of hemocytes located elsewhere within the snail body.

Report on a review of selected general and application controls over the Iowa Department of Transportation’s Internal Billing System for the period April 6, 2009 through July 31, 2009

Report on a review of selected general and application controls over the Iowa Department of Transportation’s Internal Billing System for the period April 6, 2009 through July 31, 2009

Analysis of air flow past and through the 2415-3S airfoil for an unmanned aerial vehicle with internal propulsion system

This paper deals with the prediction of velocity fields on the 2415-3S airfoil which will be used for an unmanned aerial vehicle with internal propulsion system and in this way analyze the air flow through an internal duct of the airfoil using computational fluid dynamics. The main objective is to evaluate the effect of the internal air flow past the airfoil and how this affects the aerodynamic performance by means of lift and drag forces. For this purpose, three different designs of the internal duct were studied; starting from the base 2415-3S airfoil developed in previous investigation, basing on the hypothesis of decreasing the flow separation produced when the propulsive airflow merges the external flow, and in this way obtaining the best configuration. For that purpose, an exhaustive study of the mesh sensitivity was performed. It was used a non-structured mesh since the computational domain is three-dimensional and complex. The selected mesh contains approximately 12.5 million elements. Both the computational domain and the numerical solution were made with commercial CAD and CFD software, respectively. Air, incompressible and steady was analyzed. The boundary conditions are in concordance with experimental setup in the AF 6109 wind tunnel. The k-e model is utilized to describe the turbulent flow process as followed in references. Results allowed obtaining velocity contours as well as lift and drag coefficients and also the location of separation and reattachment regions in some cases for zero degrees of angle of attack on the internal and external surfaces of the airfoil. Finally, the selection of the configuration with the best aerodynamic performance was made, selecting the option without curved baffles.

Numerical analysis of air flow past the 2415-3S airfoil for an unmanned aerial vehicle with internal propulsion system

This paper deals with the prediction of pressure and velocity fields on the 2415-3S airfoil which will be used for and unmanned aerial vehicle with internal propulsion system and in this way analyze the air flow through an internal duct of the airfoil using computational fluid dynamics. The main objective is to evaluate the effect of the internal air flow past the airfoil and how this affects the aerodynamic performance by means of lift and drag forces. For this purpose, three different designs of the internal duct were studied; starting from the base 2415-3S airfoil developed in previous investigation, basing on the hypothesis of decreasing the flow separation produced when the propulsive airflow merges the external flow, and in this way obtaining the best configuration. For that purpose, an exhaustive study of the mesh sensitivity was performed. It was used a non-structured mesh since the computational domain is tridimensional and complex. The selected mesh contains approximately 12.5 million elements. Both the computational domain and the numerical solution were made with commercial CAD and CFD software respectively. Air, incompressible and steady was analyzed. The boundary conditions are in concordance with experimental setup in the AF 6109 wind tunnel. The k-ε model is utilized to describe the turbulent flow process as followed in references. Results allowed obtaining pressure and velocity contours as well as lift and drag coefficients and also the location of separation and reattachment regions in some cases for zero degrees of angle of attack on the internal and external surfaces of the airfoil. Finally, the selection of the configuration with the best aerodynamic performance was made, selecting the option without curved baffles.

STUDIES ON HAEMOLYMPH CONSTITUENTS OF PILA VIRENS (LAMARCK) AND THE EFFECTS OF PESTICIDES ON THE ACTIVITY PATTERN OF SELECTED ENZYMES

The present study is an attempt to understand the physiological responses of a freshwater gastropod, in terms of haematological parameters, in normal conditions as well as in various natural and man made altered conditions of the environment.Pila virens, a freshwater prosobranch,commonly found in paddy fields, ponds, and streams of Kerala is selected as the test animal for the present investigation. Various haemolymph constituents such as total carbohydrate, glycogen, total protein, total lipid, urea,ammonia,sodium,potasium, calcium, and chloride which are directly involved in the control and maintenance of different physiological systems, were analysed in the present study. Selected haematological parameters like total haemocyte number, and packed cell volume were also determined. Besides , the activity pattern of selected haemolymph enzymes such as acid phosphatase (ACP), alkaline phosphatase (ALP),Glutamate-oxaloacetate transaminase (GOT), and glutamate-pyruvate transaminase (GPT), all having diagnostic value in terms of internal defence system and metabolism of the organism, were also studied.

The influence of hydrocortisone on cellular defence mechanisms of Biomphalaria glabrata

Since the internal defense system of mollusks consists of cellular and humoral mechanisms, we examined the role of hydrocortisone in mollusks defense cells and the influence of this steroid on the development of Schistosoma mansoni in its intermediary host. Hydrocortisone had an immunosuppressive action in Biomphalaria glabrata, as reflected in the reduced number of defense cells and the altered cell physiology. Histopathological analysis showed that hydrocortisone facilitated the intramolluscan development of S. mansoni, by reducing the extent of the inflammatory response, seen as a greater number of viable sporocysts with no surrounding hemocytes.

Internal Message para Joomla

El proyecto Internal Message consiste en el desarrollo de un sistema de mensajería interna que comunique de forma fiable y segura a los usuarios de cualquier sistema de gestión de contenidos Joomla.

Information System ProcessInnovation Adoption, Adaptation, Learning, and Unlearning: A Longitudinal Case Study

This thesis examines the history and evolution of information system process innovation (ISPI) processes (adoption, adaptation, and unlearning) within the information system development (ISD) work in an internal information system (IS) department and in two IS software house organisations in Finland over a 43-year time-period. The study offers insights into influential actors and their dependencies in deciding over ISPIs. The research usesa qualitative research approach, and the research methodology involves the description of the ISPI processes, how the actors searched for ISPIs, and how the relationships between the actors changed over time. The existing theories were evaluated using the conceptual models of the ISPI processes based on the innovationliterature in the IS area. The main focus of the study was to observe changes in the main ISPI processes over time. The main contribution of the thesis is a new theory. The term theory should be understood as 1) a new conceptual framework of the ISPI processes, 2) new ISPI concepts and categories, and the relationships between the ISPI concepts inside the ISPI processes. The study gives a comprehensive and systematic study on the history and evolution of the ISPI processes; reveals the factors that affected ISPI adoption; studies ISPI knowledge acquisition, information transfer, and adaptation mechanisms; and reveals the mechanismsaffecting ISPI unlearning; changes in the ISPI processes; and diverse actors involved in the processes. The results show that both the internal IS department and the two IS software houses sought opportunities to improve their technical skills and career paths and this created an innovative culture. When new technology generations come to the market the platform systems need to be renewed, and therefore the organisations invest in ISPIs in cycles. The extent of internal learning and experiments was higher than the external knowledge acquisition. Until the outsourcing event (1984) the decision-making was centralised and the internalIS department was very influential over ISPIs. After outsourcing, decision-making became distributed between the two IS software houses, the IS client, and itsinternal IT department. The IS client wanted to assure that information systemswould serve the business of the company and thus wanted to co-operate closely with the software organisations.

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Smallholder group certification in Uganda - Analysis of internal control systems in two organic export companies

The organic agricultural sector of Uganda is among the most developed in Africa in terms of its professional institutional network and high growth rates of number of certified farmers and land area. Smallholder farmers are certified organic through contract production for export companies using a group certification scheme (internal control system - ICS). The ICS is a viable and well-accepted tool to certify small-scale producers in developing countries all over the world. Difficulties in certification are still stated to be among the main constraints for Uganda’s organic sector development. Therefore, this paper reports a qualitative case study comprising 34 expert interviews in two organic fresh-produce export companies in central Uganda, aiming to explore the challenges which underlie organic certification with ICS. The study shows that farmers cannot be labelled as ‘organic by default’ but deliberately engage in organic production as a marketing strategy. The small quantities purchased by the organic companies lead to a difficult marketing situation for the farmers, causing production and infiltration risks on the farm level. These risks require increased control that challenges the companies organizationally. The risks and control needs are a reason to involve farmers in ICS procedures and innovatively adapt the ICS by means of a bypass around formal perspective restrictions. The paper discusses different perspectives on risks, risk control and certification.

The prophenoloxidase system and in vitro interaction of Trypanosoma rangeli with Rhodnius prolixus and Triatoma infestans haemolymph

The presence of the prophenoloxidase (proPO) system in the haemolymph of Rhodnius prolixus and Triatoma infestans and the role played by Trypanosoma rangeli in the in vitro activation of proPO were tested. Both R. prolixus and T. infestans whole blood preparations showed a very active ProPO system. The proPO cascade of the two insect species were differentially activated by microbial-derived extracts: laminarin was a better activator of T. infestans haemolymph than of R. prolixus blood, and lipopolysaccharides from Shigella flexneri or Pseudomonas aeroginosa caused significant proPO activation of T. infestans haemolymph but not of R. prolixus preparations. For the two insect species, neither T. rangeli from culture nor parasite lysates were able to trigger proPO activation. The presence of the parasite in R. prolixus haemolymph/laminarin assays, however, significantly reduced the level of proPO activation to that of spontaneous activating controls. The immobilization of T. rangeli in vitro in haemolymph preparations occurred in both insect species and was dependent on the proPO activation intensity. Our results suggest that the susceptibility of R. prolixus to T. rangeli haemocoel infection may be explained, at least in part, by the suppression of the insect immune defence system i.e., inhibition of proPO in the presence of this protozoan parasite.

The current state, problems and future of Germany's air and missile defence. OSW Commentary No. 105, 2013-04-10

From German point of view, air and missile defence systems are of little relevance for the protection of Germany’s territory. However, they are seen as important for conducting ‘out of area’ operations, providing military assistance to allies, and for Germany’s political and military- technical position within NATO. The Bundeswehr has been modernising its air and missile defence systems for several years. The modernisation of very short-range and short-range systems is slightly behind schedule. Plans to modernise the medium-range air and missile defence have been encountering problems since the United States decided to refrain from buying the jointly developed MEADS system. Therefore Germany is currently considering using the results of the MEADS program in the development of its own medium-range air and missile defence system, possibly in co-operation with France and Italy. Such a system would ensure protection against short-range ballistic missiles (up to 1000 km) and might become part of NATO’s ballistic missile defence, replacing the Patriot batteries which Germany is currently operating. Furthermore, Germany could expand its involvement in NATO’s ballistic missile defence in the future by buying or developing system to intercept medium- and intermediate- range ballistic missiles (up to 3000 km and 5500 km). The final decision on this matter has not yet been taken, and will be left for the successive governments of Germany to resolve. It will depend on a number of political, military and financial factors.