Ohjauskeinot ilmastoa vähemmän kuormittaviin elintarvikevalintoihin

Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutukset ovat huomattavat, noin neljännes kulutuksen ilmastovaikutuksista liittyy elintarvikkeisiin ja syömiseen. Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastomyötäisyys on yhä enemmän esillä eri maiden elintarvikkeisiin liittyvissä strategioissa, ohjelmissa, ohjeistuksissa, suosituksissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaisia ohjauskeinoja voidaan käyttää ohjaamaan elintarvikkeiden kulutusta ja tuotantoa ilmastomyötäisemmäksi, mitkä keinot ovat käyttökelpoisimpia, millaisia haasteita ohjauskeinojen käyttöön liittyy ja millaisena eri elintarvikesektoriin vaikuttavien tahojen roolia ohjauksessa pidetään. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi eri ohjauskeinojen vahvuuksia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja uhkia. Tutkimus keskittyi elintarvikkeiden kulutukseen, mutta ohessa selvitettiin myös tuotantoon liittyviä ohjauskeinoja. Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluina. Haastatteluja tehtiin yhteensä 24 kappaletta. Haastateltavat olivat elintarviketeollisuudesta, alkutuotannosta, kaupan alalta, politiikasta, valtionhallinnosta ja asiantuntijayrityksestä, tutkimuslaitoksista sekä kuluttaja- ja kansalaisjärjestöistä. Elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ohjaaminen ilmastonäkökulmasta on haasteellista. Ilmastomyötäiseen ruokavalioon siirtymistä pidettiin tärkeänä. Siksi voidaan katsoa, että ohjausta tarvitaan ja ainakin alustava tahtotila ohjaavien keinojen käyttöönottoon on jo olemassa. Toisaalta oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ohjausta ei tulisi perustaa vain ilmastonäkökulmaan. Informaatio-ohjaus nähtiin kuluttajien ohjaamisessa keskeisenä keinona. Suurin osa haastateltavista käyttäisi ohjauskeinona informaatio-ohjausta, vaikka sen vaikuttavuudesta oltiin montaa mieltä. Elintarvikkeiden kuluttajahintoihin vaikuttamisen katsottiin ohjaavan kuluttajien valintoja. Hintaan vaikuttamisen nähtiin tapahtuvan lähinnä erilaisten veroratkaisujen kautta. Maataloustukiin vaikuttamista pidettiin myös ohjaavana keinona. Koulutusta, joukkoruokailua ja ilmastonäkökulman sisältäviä ravitsemussuosituksia pidettiin potentiaalisina keinoina vaikuttaa ruokailutottumuksiin. Tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että tutkimustiedon lisääminen elintarvikkeiden ilmastokuormasta, ohjauskeinojen vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on edellytys tehokkaalle elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ilmastonäkökulman huomioivalle ohjaukselle.

Opiskelun ohjaus etälukiossa

Tutkimus tarkastelee opiskelijoiden kokemuksia opiskelun ohjauksesta etälukiossa. Etälukio on opetushallituksen syksyllä 1997 aloittama itseopiskeluväylä, jonka kautta voi suorittaa joko koko lukion oppimäärän tai yksittäisiäkursseja. Tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena on ensinnäkin etälukiolaisten ohjauksen tarve ja heidän ohjauksensa toteutus. Ohjauksen toteutuksen tarkastelu jakaantuu kahteen osioon, kaksi-kolme kertaa kuussa järjestettävän lähiopetuksen tarkasteluun sekä faksin, kirjeen, puhelimen ja sähköpostin kautta tapahtuvan ohjauksen tarkasteluun. Keskeistä tutkimuksessa on myös opiskelijoiden ohjaukseen liittyvien kokemusten tarkastelu sekä se, millä tavoin ohjauksella on tuettu opiskelijoiden itsenäisten opiskeluvalmiuksien kehittymistä. Tutkimuksen teoriatausta jakaantuu kahteen osaan. Ensiksi analysoidaan etäopiskelun uusiin opiskeluympäristöihin keskeisesti liittyvää käsitettä avoin opiskeluympäristö, jonka määrittely on osoittautunut vaikeaksi. Toisen keskeisen osan teoriataustaa muodostaa ohjaus-käsitteen tarkastelu. Tutkimuksessa käytettiin kahta tiedonhankintamenetelmää. Kvantitatiiviseen kyselylomakkeeseen toukokuussa 1998 vastasi 115 opiskelijaa etälukion pilottialueilta Satakunnasta, Savosta ja Varsinais-Suomesta. Kyselylomakkeella hankittuja tietoja täydennettiin haastatteluilla joulukuussa 1998. Etälukiolaisten ohjauksen tarkastelu osoitti, että etälukio-opiskelu eroaa vain vähän muusta aikuislukio-opiskelusta. Suurimmalla osalla etälukiolaisista on tavoitteena ylioppilastutkinto, jonka sisällöt ja vaatimukset selkeästi rajoittavat yksilöllisyyden ja joustavuuden toteutumista etälukiossa. Etälukion opiskeluympäristön avoimuuden määrittely tarkemmin on jatkossa olennaisen tärkeätä. Tulokset osoittavat, että etälukiolaisten ohjaustarve oli ollut alhainen. Etälukion suorittaminen itsenäisesti osoittautui mahdolliseksi. Suurimman osan ohjauksesta opiskelijat olivat saaneet osallistumalla lähiopetukseen. Lähiopetus osoittautui luonteeltaan opettajajohtoiseksi ryhmäopetukseksi. Opiskelijat kokivat, että lähiopetukseen oleva aika on rajallinen, joten henkilökohtaisen ohjauksen pyytäminen lähiopetuksessa ei ollut ollut mahdollista. Opiskelijoista 40% oli hyödyntänyt lähiopetuksen lisäksi tarjottua ohjausta joko vain hyvin vähän tai ei lainkaan. Opiskelijoista yli puolet ei ollut käyttänyt sähköpostia lainkaan tai oli käyttänyt sitä vain harvemmin kuin kerran kuussa. Internetin ja sähköpostin käyttötaidoilla ei koettu olevan suurta merkitystä etälukio-opiskelussa. Opiskelijoiden ohjaukseen liittämät kokemukset olivat positiivisia. Tärkeintä opiskelijoille oli tieto siitä,että ohjausta oli tarvittaessa ollut saatavilla, vaikka sitä oli vain vähän hyödynnetty. Etälukiolaiset eivät kokeneet etälukio-opiskelun vaatineen uusien itsenäisten opiskelutaitojen oppimista. Avainsanat: avoin opiskeluympäristö, etäopiskelu, opiskelun ohjaus, tutorointi, aikuisopiskelu, etälukio Keywords: open learning, distance education, student guidance, tutoring, adult education, upper secondary distance learning

Kokemuksia tieteellisten jatko-opintojen ohjauksesta Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osastolla : Tavoitteeksi suunnitelmallinen ohjaus jatko-opiskelijan kasvun tueksi

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osaston jatko-opintojenohjauksen nykykäytännöt ja kartoittaa jatko-opiskelijoiden kokemuksia jatko-opintojen ohjauksesta. Lisäksi haluttiin kehittää ohjauksen käytäntöjä. Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja pääasialliset tutkimusmenetelmät olivat grounded theory ja teemahaastattelu. Jatko-opiskelijoita haastateltiin yhteensä 18 Tuotantotaloudenosaston kaikilta jatkokoulutuslinjoilta: perinteiseltä linjalta, valtakunnallisesta tohtoriohjelmasta ja teollisuuden tohtoriohjelmasta ExIMasta. Tutkimuksen teoriapohjana olivat konstruktivistinen oppimiskäsitys ja sosiaalikonstruktivismi. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tutkimuksen teon elementit ja selvittämään, kuinka tutkijankoulutusprosessia tulisi konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti tukea. Tieteellisen tiedon tuottamista sosiaalisena prosessina ja ryhmän tukea tutkimuksen teossa käsiteltiin sosiaalikonstruktivistisen teorian avulla. Tutkimuksen päätulokseksi saatiin, että jatko-opiskelijan tutkimusprosessin ohjaamiseen kaivataan suunnitelmallisuutta ja struktuuria. Tutkimuksen tuloksena esitetyn ohjausmallin mukaan opiskelija halutaan aktivoida pohtimaan omia tavoitteitaan ja tutkimuksen teon etenemistä sekä ohjaustarpeitaan jatahoja, joista ohjausta voi hakea. Tämän prosessin tueksi sekä jatko-opiskelijan ja ohjaajan avuksi tutkimuksessa esitetään käytännön työkalu, ohjaussuunnitelma. Yksilöohjauksen järjestäminen on kaikilla jatkokoulutuslinjoilla opiskelijan omalla vastuulla, ja usein ohjaustilanteiden järjestäminen koetaan vaikeaksi. Jatko-opiskelijoilla on useita ohjaustahoja, esimerkiksi oman korkeakoulun ja muiden korkeakoulujen professorien lisäksi tutkijakollegat ja teollisuuden edustajat. Yksilöohjaus on menetelmä- ja sisältötukea, henkistä tukea, kannustusta, keskustelua, ideoita ja ajatusten jäsennystä. Vertaisohjaukseen kuuluu näiden lisäksi samassa tilanteessa olevien ihmisten tuki, palaute ja kritiikki. Hyvän ohjauksen elementtejä ovat kannustaminen ja innostaminen, neuvominen ja jäsentäminen sekä seuranta ja säännöllisyys. Ohjauksessa tulisi lisäksi ottaa huomioon jatkotutkinnon erilainen merkitys eri opiskelijoille. Jatkotutkinto merkitsee joillekin ajokorttia akateemiseen maailmaan, toisille ammatillista kehitystä teollisuudessa. Tutkimuksen teon eri vaiheissa tarvitaan erilaista ohjausta: alkuvaiheessa tiukkaa ohjausta, jotta tutkimuksen oikeat urat löytyvät, raakatyön vaiheessa tukea ja kannustusta, jotta aineistonkeruu ja analyysi onnistuvat, ja loppuvaiheessa tutkimusraportin kommentointia. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen voidaan hoitaa joitakin ohjausalueita paremmin kuin nykykäytännöillä. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä olivat grounded theoryn osalta Strauss & Corbinin(1990) teos, ohjauksen osalta Aittolan (1995), Aittolan & Määtän (1997, 1998) tutkimukset ja Ackerin,Hillin & Blackin (1994) tutkimukset sekä konstruktivismin osalta von Wrightin (1996) ja Tynjälän (1999) tutkimukset. Avainsanat: Tieteelliset jatko-opinnot, teollisuuden tohtoriohjelma, ohjaus, tutorointi, mentorointi, konstruktivismi, sosiaalikonstruktivismi, grounded theory Keywords: Postgraduate education, Ph.D. studies, industry-university collaboration in Ph.D. studies, constructivism, social constructivism, grounded theory, tutoring, mentoring, supervision

Nuorten hyvinvointi, opiskelu ja opinto-ohjaus erityisen koulutustehtävän saaneessa lukiossa

This is a case-study of students well-being studying in Sibelius Upper Secondary School which has got a special educational task in dance and music. The first purpose of this study is to analyse the students well-being, motivation, studying satisfaction and try to find out what kind of problems the students meet when studying in Upper Secondary School. The second purpose of this study is to try find means in counselling to help students in their Upper Secondary School Studies. The data were gathered in three parts. The first questioning was based on Allardt s (1976; 1998) well-being theory. In this questioning (N = 187) the students described their satisfaction in having (material things), loving (social relationships) and being (free time). The second data was collected by interviews (N = 19). The third data is a follow-up questioning (N = 10) for graduated students. The whole data was analysed with qualitative methods. The gathered qualitative data were compared with the quantitative data gathered by the National Institute for Health and Welfare. Results of this study indicate that the students in this case-study are mainly satisfied with their well-being, social and material things in their studying environment including counselling and teaching. The research results show that some of the students are exhausted due too muchtime spent in studying. This was verified also in the quantitative data gathered by the National Institute for Health and Welfare. These students suffer for the lack of free time and rest. Students who are motivated and have reached the autonomous way of studying do better in their Upper Secondary School Studies than those who study in unautonomous way.A quite wide range of students tend to make individual studying programmes and spend four or more years in Upper Secondary School instead of the three year programme. The individual programme gives them more time for practicing their special skills in the field of the school s special educational task and to give themselves more time for studying the basic subjects of the Upper Secondary School. Some of the students who tend to take extra years in Upper Secondary School have difficulties in their studying skills and are unsure of their studying motivation. The competition among students in Upper Secondary School with the special educational task causes stress and exhaustion for some of the studied students. These students have difficulties with integrating themselves into the social environment. For the other students the school s social environment works as a motivator for their studies and increases their well-being in their studies. According to the results of the follow-up questioning in this study the students value most the network with the other students they made while studying at the Sibelius Upper Secondary School. According to this study the students would need more counselling in all stages of their Upper Secondary School Studies. The autonomous students do quite well in their studies despite of the small amount of given counselling. They would also need more counselling in planning their further studies after Upper Secondary School. The biggest challenges to student counselling in Sibelius Upper Secondary School are helping the students to find their individual ways of studying and helping them to learn the ways of autonomous studying skills. Keywords: Upper Secondary School with a special educational task, well-being, talent, Upper Secondary School, Young person in Upper Secondary School, motivation, counselling, studying

Èvoljucija sistemy glasnyh fonem v nekotoryh russkih govorah Vologodskoj oblasti

The present dissertation analyses 36 local vernaculars of villages surrounding the northern Russian city of Vologda in relation to the system of the vowels in the stressed syllables and those preceding the stressed syllables by using the available dialectological researches. The system in question differs from the corresponding standard Russian system by that the palatalisation of the surrounding consonants affects the vowels much more significantly in the vernaculars, whereas the phonetic difference between the stressed and non-stressed vowels is less obvious in them. The detailed information on the local vernaculars is retrieved from the Dialektologičeskij Atlas Russkogo Jazyka dialect atlas, the data for which were collected, for the most part, in the 1940 s and 1950 s. The theoretical framework of the research consists of a brief cross-section of western sociolinguistic theory related to language change and that of historical linguistics related to the Slavonic vowel development, which includes some new theories concerning the development of the Russian vowel phonemes. The author has collected dialect data in one of the 36 villages and three villages surrounding it. During the fieldwork, speech of nine elderly persons and ten school children was recorded. The speech data were then transcribed with coded information on the corresponding etymological vowels, the phonetic position, and the factual pronunciation at each appearance of vowels in the phonetic positions named above. The data from both of the dialect strata were then systematised to two corresponding systems that were compared with the information retrievable from the dialect atlas and other dialectological literature on the vowel phoneme system of the traditional local vernacular. As a result, it was found out (as hypothesised) that the vernacular vowel phoneme system has approached that of the standard language but has nonetheless not become similar to it. The phoneme quantity of the traditional vernacular is by one greater than that of the standard language, whereas the vowel phoneme quantity in the speech of the school children coincides with that in the standard language, although the phonetic realisations differ to some extent. The analysis of the speech of the elderly people resulted in that it is quite difficult to define the exact phoneme quantity of this stratum due to the fluctuation and irregularities in the realisation of the old phoneme that has ceased to exist in the newest stratum. It was noticed that the effect of the quality of the surrounding consonants on the phonetic realisation of the vowel phonemes has diminished, and the dependence of the phonetic realisation of a vowel phoneme on its place in a word in relation to the word stress has become more and more obvious, which is the state of affairs in the standard language as well.

Les noms mythologiques du Banquet de Platon en traduction

Tutkielman aihe on mytologisten nimien kääntäminen Platonin Pitojen kuudessa käännöksessä (ranska, englanti, saksa, suomi, ruotsi, viro). Lähtökohtana oli selvittää, mikä käännösstrategia heijastaa selkeimmin Platonin periaatetta, jonka mukaan etymologia kuvaa nimen tarkoitteen luonnetta. Käännöksiä tarkastellaan kontrastiivisen analyysin keinoin. Käännösten mytologisia nimiä sisältäviä otteita analysoidaan ja vertaillaan sekä keskenään että alkutekstin kanssa. Tarkoituksena on selvittää, miten ja missä nimien merkitys välittyy käännösten lukijoille. Tutkielmassa käsitellään myös nimiin liittyviä käännösongelmia sekä syitä erilaisiin strategiavalintoihin. Tähän pyritään esittelemällä kääntäjien ja asiantuntijoiden näkemyksiä nimien kääntämisestä. Tiedot perustuvat sähköpostitse ja suullisesti tehtyihin haastatteluihin. Aiheen valinta johtuu siitä, että haluttiin osoittaa, miten paljon mytologisten nimien kääntäminen tai kääntämättä jättäminen voi vaikuttaa käännösten ymmärrettävyyteen ja helppolukuisuuteen. Kääntäjät ja asiantuntijat eivät kuitenkaan usein tiedosta tätä ongelmaa vaan lähestyvät nimiä pääasiassa kahdella vastakkaisella tavalla, joko kääntämällä ta transkriboimalla. Heidän näkemyksensä asiasta ovat hyvin erilaisia ja ristiriitaisia, eikä kompromissia ei ole syntynyt. Teoreettinen viitekehys on käännösteoreettinen. Ensin määritellään käännösstrategiat, joita nimien kääntämisessä käytetään - yleensä ja tutkituissa käännöksissä. Käsitteiden jaottelun peruslähtökohtana on se, missä määrin strategia paljastaa käännösyksikön merkityksen. Käännösanalyysin tueksi esittellään antiikin etymologian ja personifikaation käyttöä. Käännösosuudessa analysoidaan käännöksiä ja niitä verrataan alkuteksteihin. Kontrastiivisen analyysin avulla osoitetaan, että Pitojen mytologiset nimet eivät ole erisnimiä ja selvitetään, missä määrin niitä käsitellään käännöksissä yleis- ja missä määrin erisniminä. Käännösanalyysissä tutkitaan käännösratkaisuja ja nimien ja niihin perustuvien sanaleikkien merkityksen välittymistä juoksevassa tekstissä. Perusoletus oli se, että nimien kääntäminen on ongelmallista. Haluttiin selvittää, missä määrin niiden sisältämä informaatio välittyy lukijalle käännöksissä. Analyysi osoittaa, että kääntäminen välittää tehokkaimmin nimien merkityksen. Se on kuitenkin vaikeaa, koska nimillä ei ole vastineita, jotka kattaisivat niiden semanttiset, filosofiset ja kulttuuriset konnotaatiot. Nimet tuottavat ongelmia myös informaatiotiheyden kannalta. Jos ne käännetään, osa konnotaatioista jää välittämättä. Jos ne transkriboidaan, ne jäävät opaakeiksi. Tekstin koherenssi rikkoutuu, jos samat nimet milloin transkriboidaan, milloin käännetään. Jos nimien johdoksiin perustuvat sanaleikit käännetään mutta mytologiset nimet transkriboidaan, yhteys katoaa. Lopuksi tarkastellaan strategianvalinnan syitä, joita ovat nykyaikaistetun lähtötekstin vaikutus, eri käännöstraditiot, kääntäjien mieltymykset, filosofiset teoriat sekä kohdeyleisö. Kääntäjän on mietittävä, mikä on lukijalle tarkoituksenmukaista. Analyysin mukaan transkriboidut nimet ovat usein opaakkeja ja tekevät tekstistä vaikeaselkoisen. Analyysin selkein tulos lienee se, että nimien merkityksen eksplisitointi juoksevassa tekstissä ilmentää parhaiten niiden tärkeää etymologiaa. Tämä havainto voisi ehkä saada kääntäjät ja asiantuntijat pohtimaan ratkaisujaan ja johtaa kompromisseihin, joissa merkitys ja muut aspektit yritettäisiin välittää yhdessä. Tutkimus voi lisäksi valaista Platonin etymologian käyttöä sekä personifikaatiota, jota on tutkittu vähän. Avainsanat: Platon, Pidot, Erisnimet, Kääntäminen, Etymologia, Kontrastiivinen analyysi

Suomalaiset antisankarit : Suomalaisuusdiskurssi kolmessa 1980-luvun elokuvassa

Tutkimuksen aiheena on suomalaisuusdiskurssi elokuvissa Täältä tullaan, elämä! (1980, ohjaus Tapio Suominen), Ajolähtö (1982, ohjaus Mikko Niskanen) ja Arvottomat (1982, ohjaus Mika Kaurismäki). Tutkimuksen kohteena ovat elokuvien sisältö ja aikalaisten lehdistöarviot elokuvista. Elokuvia analysoidaan kahdella tasolla: pintatasolla jossa tutkitaan elokuvien kerrontaa ja tyyliä ja syvemmällä tasolla, jossa tutkitaan elokuvien merkitysrakenteita semiotiikan ja analyyttisen psykologian keinoin. Elokuvatekstien pintatason tutkimuksessa käytän päälähteenä David Bordwellin ja Kirstin Thompsonin kirjaa Film Art: An Introduction (1990, 3. ed.). Merkitysrakenteiden analyysissa käytän Algirdas Julien Greimasin semanttista neliötä ja aktanttikaavaa ja Ronald Barthesin teorioita kirjasta Mytologioita (1957/1994). Elokuvien sankaruuden tutkimisessa sovelletaan Carl Gustav Jungin teorioita kollektiivisesta alitajunnasta ja sankarin arkkityypistä. Suomalaisuusdiskurssin analyysissa käytän pohjana Michel Foucaultin teosta The Archaeology of knowledge (1972/1985) ja samaa teokseen teoreettisesti paljolti pohjautuvaa Päivi Rantasen teosta Suolatut säkeet. Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen (1997). Rantasen teos tuo tutkittavien elokuvien suomalaisuusdiskurssin analyysiin historiallista perspektiiviä. Kontekstina elokuva-analyyseille tarkastelen myös elokuvateollisuuden rakennemuutoksia 1980-luvulla ja elokuva-arvosteluja. Suomalaisuusdiskurssi korostuu elokuvien sovittamattomissa ristiriidoissa. Elokuvien kerronnan ja tyylin, narratiivisen merkitysrakenteen ja jungilaisen analyysin tutkimustuloksina on, että elokuvien sisäisistä ristiriidoista voi havaita suomalaisuusdiskurssin pyrkimystä muutokseen. Elokuvien realistisuus sitoo elokuvia perinteiseen topeliaanis-runebergiläiseen suomalaisuuteen, mutta elokuvissa on myös uudenlaisia suomalaisuustulkintoja jotka tulevat ilmi päähenkilöiden toiminnan kautta. Elokuvien analyysi osoittaa, että elokuvien suomalaisuusdiskurssi ei ole vielä valmis täysin sisäistämään muun muassa kansainvälistymistä (Ajolähtö) ja yksilöllisempää suomalaisuutta (Täältä tullaan, elämä! ja Arvottomat). Tarve uudenlaiseen suomalaisuuden määrittelyyn kuitenkin näkyy sekä elokuvateksteissä että elokuva-arvosteluissa. Tutkimusta voisi jatkaa analysoimalla eri aikakausien elokuvia ja vertailemalla niiden suomalaisuusdiskurssia toisiinsa.

Liian huono kansalaiseksi? : Kansalaisihanne sterilisaatioasiakirjoissa v. 1935-1949

Tutkimuksessa tarkastellaan moderniin kansalaisuuteen sisältyneitä normeja ja ihanteita, joita analysoidaan vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamisessa syntyneiden asiakirjojen kautta. Pyrkimyksenä on löytää asiakirjoihin implisiittisesti kirjatut hyvän elämän ja kansalaisuuden kriteerit. Työn laajemman kehyksen muodostaa suomalaisen modernisaation ja ns. uuden keskiluokan analyysi erityisesti lääketieteen ja huoltotoimen asiantuntijaviranomaisten avulla. Rotuhygienian tarkastelu avaa uuden väylän tutkia moderniin kansalaisuuteen liittyneitä määreitä. Rotuhygienia ja erityisesti sen käytäntöön soveltaminen sterilisaatiolain muodossa tarjoaa kansalaisuuden näkökulmalle konkreettisen ja fokusoidun tutkimuskohteen. Sterilisaatioasiakirjoissa kristallisoituu lääketieteellisin perustein tehty huonon kansalaisen määrittely. Tutkimus rakentuu kolmesta pääluvusta. Ensin käydään läpi vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamista yleisesti aikaisemman tutkimuksen perusteella, minkä jälkeen tarkennetaan kuvaa otoksista saatujen tulosten avulla. Seuraavassa luvussa tarkastellaan hyvän elämän kriteerejä oikeanlaisen elämänkulun hahmottamisen avulla. Viimeinen pääluku keskittyy modernin kansalaisen muotokuvan rakentamiseen normeiksi määrittyvien fysionomisten ja seksuaalisten sekä luonne- ja älykkyysominaisuuksien palasilla. Normaali, terve kansalainen oli lapsesta asti sekä fyysisiltä että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan normien mukaan kehittynyt. Hänessä ei ilmennyt diagnosoitavia häiriötiloja vaan hänen yksilöllinen elämänsä noudatti sisäsyntyistä "luonnollista" elämänkulkua. Fyysiseltä olemukseltaan ihannekansalainen oli sopusuhtainen, säännönmukainen ja mahdollisimman symmetrinen. Normaali kansalainen oli alistanut viettinsä rationaalin alle. Hän hallitsi tunteitaan ja elämäänsä järkevästi niitä itse tietoisesti ohjaillen. Seksuaaliviettinsä ihannekansalainen oli rajannut porvarillisen avioliiton alueelle, ja sielläkin sukupuolielämän tehtävänä oli reproduktio uusien kansalaisten tuottajana. Viettielämän hallitsemattomuus ja ylivalta suhteessa yksilön järjen tahtoon osoitti sisäsyntyistä rappiota, degeneraatiota, jolloin vajaan, epänormaalin yksilön elämä oli jäänyt lapsen tai lähes eläimen tasolle. Normaali kansalainen kulki jatkuvan yksilöllisen kehityksen polkua, jonka tarkoituksena oli saattaa atavistiset piirteet ja vietit järjen ja sivistyksen tuoman hallinnan alle.Ihannekansalaisen evolutionääriseen kehitykseen kuului valintojen tekeminen yhteneväisinä kansallisvaltion päämäärien kanssa. Hän kykeni elättämään itsensä ja perheensä mahdollisimman itsenäisesti muiden apuun turvautumatta. Hän eli kristillisten moraaliarvojen mukaisesti rehellisyydessä, säästäväisyydessä ja anteeksiannossa. Modernin ihannekansalaisen kasvatus alkoi kotona, jossa häntä oli hoidettu ja kasvatettu normien mukaisesti sekä oikeanlaisessa tunnesuhteessa äitiinsä. Indoktrinoiva kasvatus ja ohjaus ihannekansalaisuuteen jatkui koulussa. Tutkimukseni osoittaa kristilliseen opetukseen sisältyneiden arvojen ja moraalikäsitysten jatkumon objektiiviksi kutsutuissa moderneissa (luonnon-)tieteissä. Tieteen avulla perustellut käsitykset työnteosta, sukupuolimoraalista sekä auktoriteetin ylivallasta ovat verrattavissa luterilaisen opin sisältöihin. Avainsanat: Kansalainen, sterilisaatio, rotuhygienia, moderni keskiluokka, älykkyys

Ohjaukselliset käytännöt yliopisto-opintojen alkuvaiheessa : Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden merkitykselliset kokemukset ensimmäisen opiskeluvuoden ohjauksesta

In this Master's Thesis I study guidance practises, which facilitate first year students' integration into the university. Besides formal guidance, for example tutoring and peer tutoring, general student advising and introduction courses, I address my research to informal everyday guidance practices. I aim to highlight existing supportive practices, which are meaningful from the university students' perspective. My aim is to study what kind of guidance practises exists in university and how these practises support first year student. The aim of the guidance practises is to facilitate new university student to integrate into the academic community. I study the implementation of this aim as a development of an academic identity, which requires that students have an opportunity for guided participation in academic practises. The research is based on phenomenological-hermeneutic research tradition, and my aim is to produce information of students' everyday experiences and meanings. My informants were students of agriculture and forestry at University of Helsinki. I gathered research material utilizing the critical incident technique in 11 theme interviews, which I carried out with individuals, pairs or small groups. During interviews I asked the students to describe and evaluate their first year guidance experiences, especially those that were extreme positive or negative. Based on my research I specified four meaningful guidance practices: care of students, transparency of the practises of the learning community, presence of guidance in everyday activities of a student and communal reflection to studies. I represent the character and components of the guidance practises, and I also describe the meaning of those practises to university students. Keywords: Guidance practices, guidance, first year studies, academic community, integration, academic identity,critical incidents

Suomalaisten jääkiekkovalmentajien johtamiskäyttäytyminen

Tutkimuksen kohteena olivat jääkiekon valmentajakoulutukseen vuosina 1998 ja 1999 osallistuneet 30 valmentajaa. Valmentajien johtamistoimintaa arvioi yhteensä 245 pelaajaa ja lisäksi valmentajat arvioivat itse omaa johtamistoimintaansa. Menetelmänä käytettiin 360 asteen CPE (Change, Production, Employee)-johtamisarviota. Kuuden faktorin malli nousi tulkinnallisesti tarkoituksenmukaisimmaksi. Faktorit nimettiin seuraavasti: visiointi ja muutos, kontrolli, pelaajien positiivinen huomiointi, reiluus jaoikeudenmukaisuus, kehitys ja toimeenpano ja valmentava yksilöllinen ohjaus. Faktoreiden sisäinen konsistenssi vaihteli välillä .70 ja .80. Pelaajat arvioivat valmennuspäälliköt merkitsevästi valmentajia korkeammalla visiointi ja muutosfaktorilla, pelaajien positiivisessa huomioinnissa sekä kehitys ja toimeenpanofaktorilla. Korkeammin koulutetut arvioitiin myös korkeammallavisiointi ja muutosfaktorilla kuin vähemmän koulutusta saaneet. Jatkotarkastelua varten aineisto klusteroitiin ja klustereiden määräksi valittiin 5. Korkean profiilin valmentajat olivat itsearvioinneissaan varovaisempia, kun taas matalamman profiilin valmentajat olivat taipuvaisia itsensä yliarviointiin. Tulokset näyttäisivät tukevan käsitystä siitä, että johtaminen valmentamisessa on laadullisesti erilaista kuinjohtaminen työelämässä ja että valmentajan johtamistoiminnan arvioimiseen ei voida suoraan soveltaa työelämän tarpeisiin kehitettyjä mittareita. Valmennuskulttuurissa on vähitellen nostamassa päätään muutossuuntautunut ja ihmiskeskeisempi valmennuskulttuuri, jossa pelaajat nähdään enemmän kehityskykyisinä yksilöinä kuin kasvottomana pelaaja-materiaalina. Urheilu ei voi elää tyhjiössä, vaan ulkopuolisen maailman odotukset ja muutospaineet muuttavat väistämättä myös valmennuskulttuuria muun maailman kehityksen tahdissa.

Kohti ulkorajoja : Lukion toimintakulttuurikuvaus ohjauksen ja johtamisen näkökulmasta

The aim of this qualitative study is to chart the operational context of the upper-secondary school principals and the historical, cultural and structural factors that steer their day-to-day work. The concepts regarding the study environment and operational culture are defined and analysed in terms of how they are interrelated. Furthermore it is explained why the upper-secondary schools must describe their operational culture within the curriculum. The study also aims to connect the description of the operational culture with the operational system of the upper-secondary school and to analyse the descriptions of the five upper-secondary schools in relation to the commitment to developing a study environment conducive to learning and participation, as well as conducive to supporting interaction. Interview data is used to provide the background for the description of the operational culture and to particularise the results of the analysis. According to the theory used in this study, the steering sources of the day-to-day work of the upper-secondary school are the rules system of the state, the municipality, the curriculum, and on the level of the upper-secondary school administration. The research data consist of the literature concerning the steering, steering forms and the principals professional picture in general terms, from 1950 to the present, and the steering texts concerning the educational environment and operational culture. Furthermore the research data include five descriptions of the operational culture concerning the upper-secondary school, the action reports and student guides. The methods of analysis include the level model and content analysis. The first is a part of the theory used in this study. For the purpose of content analysis, moreover, classifying grounds are established on the basis of theoretical and empirical research data. A result of this study is that, from the perspective of steering, the function of describing the operational culture is clearly linked to the evaluation supporting the goals and the vision of a learning organization. From an administrative point of view, a description is a problem-solving strategy and an instrument of evaluation. The study environment is a structural context in and through which the actors of the school create, change and renew the elements of the structure rooted in the context; this structure is their historically and culturally mediated way of thinking and acting. The initial situation and orientation of the students affect the emphasis of the operational culture descriptions; principals also have their own personal style of leadership. Key words: source of steering, educational environment, operational culture, self-evaluation, learning organisation

Läksi puut ylenemähän : Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla

Tutkimuksen tavoitteena on historiantutkimuksen menetelmiä käyttäen selvittää metsänhoidon teorian sekä käytännön metsänhoidon kehitysvaiheet ja näihin vaikuttaneet tekijät, keskiajalta lähtien 1870-luvulla tapahtuneeseen metsäteollisuuden läpimurtoon saakka. Tutkimus tarkastelee Suomen metsiä, niiden käyttöä ja metsänhoidon alkuvaiheita Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina. Vastauksia haetaan erityisesti seuraaviin pääkysymyksiin: - miten eri metsänkäyttömuodot ja -käyttäjät vaikuttivat metsiin ja metsänhoidon edistymiseen? - millä tavoin maanomistuksen kehitys vaikutti metsien käyttöön ja hoitoon? - millaisiin päämääriin ja yhteiskunnallisiin taustatekijöihin metsien käytön julkinen ohjaus perustui? - mitä käytännön vaikutuksia valtion metsäpolitiikalla ja ohjauksella oli metsänhoidon kehitykseen? - missä ja miten kehittyivät Suomessa sovellettu metsänhoidon teoria ja käytännön menetelmät? - mitkä tekijät säätelivät metsänhoidon teorioiden soveltamista käytäntöön? - mikä oli naapurimaiden metsänhoidon sekä kansainvälisten yhteyksien merkitys metsänhoidon kehitykselle Suomessa? - miten vuosisatainen pelko metsien ja puun loppumisesta vaikutti metsänhoidon kehitykseen? - millainen merkitys puun arvon kehityksellä oli metsänhoidon alkuun saattamiselle ja edistymiselle? Suomessa harjoitettiin 1870-luvulle saakka pääasiassa talonpoikaista metsänkäyttöä. Maaseudun väestö hankki toimeentulonsa metsistä eränkäynnin, kaskiviljelyn, laiduntamisen, rakennushirsien valmistamisen, tervantuotannon ja paikoin myös potaskan tai sysien valmistamisen avulla. Erityisesti rannikkoseuduilla tuotettiin "isorakennuksen puita", lehtereitä, mastopuita ja muuta erikoispuutavaraa. Lautojen ja lankkujen sahaus laajeni vähitellen, saavuttaen 1800-luvun lopulla hallitsevan aseman myyntiin tarkoitettujen metsäntuotteiden tuotannossa. Polttopuun sekä muun kotitarvepuun kulutus säilyi suurimpana puunkäytön ryhmänä pitkälle 1900-luvulle saakka. Mainituista metsänkäyttömuodoista erityisesti kaskeaminen ja sitä seuraava laiduntamisvaihe sekä tervaspuiden koloaminen "autioittivat" laajoja metsäalueita. Tiheimmin asutuilla seuduilla esiintyi pulaa poltto- ja rakennuspuusta myöhäiskeskiajalta alkaen. Nämä ongelmat sekä laivanrakennuksen ja vuoriteollisuuden puunsaannin turvaamisen tarve johtivat 1600-luvun puolivälissä pysyvään metsänkäytön julkiseen ohjaukseen. Tuolloin Ruotsin valtakunnan metsälainsäädännön kivijalaksi tuli kestävyyden periaate, josta kruunu kylläkin joutui tinkimään moneen otteeseen. Valtion jatkuva rahantarve oli käytännössä metsäpolitiikan tärkein taustavoima sekä Ruotsin vallan että autonomian aikana. Jo 1600-luvulla ruvettiin vaatimaan talonpoikien yhteismaiden jakamista omistajilleen vastuullisemman metsänkäytön nimissä. Isoajakoa saatiin Suomessa odottaa 1770-luvulle saakka. Etelä-Suomessa se valmistui melko nopeasti, 1800-luvun puoliväliin mennessä. Sillä olikin myönteinen, metsien säästävämpään käsittelyyn johtava vaikutus. Valtiosta tuli isonjaon myötä erityisesti Pohjois-Suomessa merkittävä metsänomistaja 1800-luvun jälkipuoliskolla. Valtion metsähallinto, jota maaherrat ja sivistyneistö vaativat perustettavaksi jo 1700-luvun puolivälissä, aloitti toimintansa maanlaajuisesti 1860-luvulla. Se oli ensimmäinen merkittävä metsänhoidon organisaatio, ja vasta sen myötä metsänkäyttöä ohjaavilla säädöksillä ja ohjeilla alkoi olla käytännön merkitystä. Yksityismetsiä varten ei tällaista organisaatiota vielä perustettu, niitä rasittivat pahoin nousevan sahateollisuuden määrämittahakkuut pitkälle 1900-luvun puolelle. Turun Akatemiassa tehtiin mittavaa metsänhoidon menetelmiä koskevaa sekä myös metsäpoliittista tutkimustyötä 1700-luvun jälkipuoliskolla. Tulokset eivät vielä sanottavasti siirtyneet käytäntöön, lähinnä puun alhaisen arvon ja tarvittavien organisaatioiden puuttumisen takia. Kun valtion metsähallintoa ja Suomen omaa metsäopetusta ryhdyttiin perustamaan 1800-luvun puolivälissä, haettiin metsänhoidon mallia alan johtavaksi maaksi kehittyneestä Saksasta. Tultaessa 1870-luvulle, oli Evolla jo käynnissä voimakas kehitystyö maamme olosuhteisiin soveltuvien menetelmien luomiseksi saksalaisen teorian pohjalta. Metsänhoidon tiedot ja taidot olisivat jo tässä vaiheessa riittäneet kestävän metsätalouden harjoittamiseen kaikkien omistajaryhmien metsissä, jos tarvittavat organisaatiot olisi kyetty perustamaan ja metsäammattilaisia olisi koulutettu tarpeeksi. Metsänhoidon kehitystä hidastivat 1800-luvun lopulla lähinnä valtion heikko talous ja poliittiset näkemyserot. Metsäteollisuuden 1870-luvulta alkanut voimakas kasvu ja lisääntyvä puuntarve pakottivat kuitenkin valtiovallan pitämään huolta puuntuotannon jatkuvuudesta. Metsäteollisuuden kasvavan viennin kautta lisääntyvät verotulot ja kan-santalouden myönteinen kehitys antoivat vähitellen mahdollisuuden metsänhoidon edistämiseen ammattilaisten koulutuksen, kansalaisten neuvonnan, lainsäädännön ja viranomaisten toiminnan kautta. Tämä tutkimus lähestyy aihettaan metsähistorian, taloushistorian, yhteiskuntahistorian ja ympäristöhistorian näkökulmista. Ajankohtaista merkitystä sillä on kehitysmaiden sekä Itä-Euroopan siirtymätalouksien metsänhoidon edistämiselle, missä suomalaiset metsäammattilaiset ovat mukana lukuisten kehityshankkeiden asiantuntijoina. Kymmenissä maissa metsätalous kamppailee samanlaisten ongelmien kanssa kuin Suomessa ja naapurimaissa 100 - 300 vuotta sitten. Meidän kokemuksistamme on näille kansantalouksille hyötyä valtion- ja yksityismetsätalouden metsänhoito-organisaatioita sekä metsälainsäädäntöä kehitettäessä.

Keittiömaailman matkassa 20 vuotta : Tutkimus erään keittiökalustevalmistajan johtavan markkina-aseman rakentamisesta ja säilyttämisestä

A View into the World of Kitchen: Development and retention of a leading position in the market of kitchen interiors - a case study of 20 years. This study focuses on the development of a kitchen interiors company, presently called Novart Inc., into the leading company of the industry from 1980´s to the present. The objective of the study is to describe the effects of strategic choices, the decisions of the management and the owner´s direction and control to the build up and the retaining of the leading position in the market. From theory point of view, strategic choices refer to com-pany purchases as corporate-level strategies, and business and marketing strategies. The empirical research was carried out in two phases and it is based on various company documents and records, and on the intensive interviews of seven key executives in the company. An abductive research design was utilized. The company gained the leading position in the kitchen market in Finland by company purchases, and the company has been able to retain the position. Firstly the goal was to expand to retail market and, secondly, the company has maintained the balance of supply and demand by closing the purchased production units when needed. The simultaneous use of these two strategic goals is a kind of a new observation, and the strategy may be suitable only for market leaders. During the latter part of the research period the strategy of com-pany purchases has been abandoned and the leading position in the market has been main-tained by developing systematically business and marketing capability. In the business and marketing strategies the distribution channels and the brands have been emphasized. During the research period the company has almost totally abandoned the long distribution channels and started to use its own channels built and named after the main brands. These are A la Carte, Parma and Petra. At the moment, in the beginning of the 21st century, a new distribution channel, the concept of the Kitchen World, is being built in addition to the channels mentioned above. The management´s decision making and the implementation the decisions have been well-considered. The executives emphasized the valuing of the importance of the decisions dif-ferently except the two decisions named the most important ones, i.e., the decisions to start own production of the raw material and to concentrate the business only to one company. The executive staff has also succeeded in managing crisis and threats of bankruptcy, and the company has been managed profitable. During all the four terms of ownership: Puolimatka Corporation, the Hankkija/Novera Corporation, the ownership period of the "bank", and the Nobia Corporate the ownership direction and control has been somewhat different. All the owners have paid attention to economic issues. The direction of cash flows and investments was at its strongest during the Hankkija/Novera term. For the last owner Nobia the production and marketing of the kitchen interiors has been the core business, which thus has strengthened the business and marketing capabilities of the target company of this research. A common denominator during all the four terms of ownership has been owners' trust gained by the professional skills of the management of the target company. This has lead to greater independence of the management of the company and less owners´ direction. Keywords: leading position, marketing strategy, management decisions, acquisition, corporate governance