Paperinkeräysyhtiön ympäristölupa sekä energiajakeen vastaanoton, haketuksen ja hyötykäytön suunnittelu ja kannattavuuden arviointi

Papinniemi Oy harjoittaa paperiteollisuuskuidun jatkojalostus- ja paperinkeräystoimintaa. Yhteensä raaka-ainetta tulee käsiteltäväksi noin 10 000 t/a. Työn tavoitteena oli uudistaa yhtiön jätelain (1072/1993) 42 §:n mukainen jätelupa hakemalla toiminnalle uusi ympäristönsuojelulain (86/2000)mukainen ympäristölupa. Lupahakemus toimitettiin Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen Lap-peenrannan toimipisteeseen 22.6.2006. Hakemuksen kuulutusajan ja lausuntokierroksen jälkeen ympäristökeskus teki asiasta myönteisen ympäristölupapäätöksen 1.11.2006. Lupapäätöksen kuulu-tusaika on 30 päivää, jonka jälkeen päätös saa lainvoiman, ellei siitä valiteta. Papinniemi Oy:n tulee tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi 30.6.2017 mennessä. Papinniemi Oy aikoo tulevaisuudessa laajentaa toimintaansa energiajakeen vastaanotto- ja kierrä-tyspolttoaineen valmistustoimintaan. Työn toisena tavoitteena oli laatia suunnitelma ja kannatta-vuuslaskelma ko. toiminnan aloittamiseksi. Saatujen tulosten perusteella kierrätyspolttoaineen val-mistus on kannattavaa, mikäli energiajakeen saatavuus Imatran seudulla on vähintään 1700 t/a. Täl-löin yhden kierrätyspolttoainetonnin valmistuskustannus on 90 ¤. Kustannus vastaa edullisimman Imatralla kilpailevaa toimintaa harjoittavan yrityksen energiajakeen vastaanottohintaa. Polttokel-poista jätettä tuottaville yrityksille tehdyn kyselyn perusteella energiajakeen saatavuus Imatran seu-dulla on noin 3000 t/a, jolloin yhden kierrätyspolttoainetonnin valmistuskustannus on 51,49 ¤. Vaikka kierrätyspolttoaineen hinta romahti EU:n jätteenpolttodirektiivin (2000/76/EY) vaatimusten voimaantulon myötä vuoden 2006 alussa, tullee kierrätyspolttoaineen hinta nousemaan lähivuosina takaisin direktiiviä edeltäneelle tasolle (24 ¤/t). Tällöin energiajakeen vastaanottohinta toiminnan kannattavuusrajalla on 27,49 ¤/t. Kierrätyspolttoaineiden käyttöä tulevaisuudessa lisännee muiden polttoaineiden hinnan nousu, meneillään olevakierrätyspolttoaineiden standardisoimistyö, jätteiden hyödyntämisasteen parantamistavoitteet, jätteiden kaatopaikkasijoituskustannusten nousu ja päästö-kaupan vaikutus.

Metsäteollisuuden ympäristölupa- ja valvontakäytäntöjen kehittämismahdollisuudet

Tämän kehityshankkeen tarkoituksena oli selvittää metsäteollisuuslaitosten ympäristölupa- ja valvontakäytäntöjen toimivuutta ja yhdenmukaisuutta sekä tarkastella erilaisia kehittämisvaihtoehtoja. Raportin alkupuolella on käsitelty metsäteollisuuslaitosten nykyisiä valvontakäytäntöjä sekä niiden vastaavuutta parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimusten kanssa. Erikseen on käsitelty rakennemuutoksen vaikutuksia liittyen uudentyyppisiin toimintoihin ja erilaisten laitosten lopettamiskäytäntöihin. Metsäteollisuuslaitosten toimintaa säätelevä lainsäädäntö ajankohtaisine muutoksineen on käyty läpi seuraavassa luvussa. Ympäristölupamääräysten yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia käsitellään aiemmin tehtyjen selvitysten ja viimeisimpien lupapäätösten avulla. Lisäksi tarkastellaan keskeisiä valvonnan periaatteita. Lupa- ja valvontakäytäntöjen kehittämisvaihtoehtoja käydään läpi virkamiestyöryhmissä tehtyjen esitysten sekä muiden selvitysten ja teollisuuden kannanottojen pohjalta. Yksi keskeinen kehittämisalue näyttäisi olevan viranomaisten yhteistyön kehittäminen. Lisäksi tarkastellaan lainsäädännön uudistamismahdollisuuksia liittyen erityisesti teollisuuden päästödirektiivin (IED) täytäntöönpanoon ja ympäristönsuojelulain uudistamiseen. Raportin yhteenvedossa annetaan tämän hankkeen työryhmän kannanotto ympäristölupa- ja valvontakäytäntöjen kehittämiseksi. Lupakäytäntöjen osalta huomiota kiinnitetään mm. lupamääräysten yhdenmukaisuuteen, lupaprosessin sujuvuutta edistäviin tekijöihin sekä BAT-päätelmien voimaantuloon varautumiseen. Valvontakäytäntöjen osalta korostetaan keskeisten tehtävien priorisointia, viranomaisten yhteistyön lisäämistä ja kevennettyjen menettelyjen kehittämistä.

Ympäristölupien myöntämisperusteiden alueellisten erojen tasoittamismahdollisuudet kuntatasolla eläinsuojien, polttonesteiden jakeluasemien sekä kivenlouhimokokonaisuuksien osalta

Diplomityössä on tarkasteltu kunnissa myönnettyjen ympäristölupien myöntämiskriteereitä ja niiden yhtenäistämismahdollisuuksia eläinsuojien, polttonesteiden jakeluasemien sekä kivenlouhimokokonaisuuksien osalta. Työssä tutkittiin ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisialupapäätöksiä viidestä kunnasta. Lupapäätöksissä havaittiin eroja kuntien välillä kaikkien lupakokonaisuuksien osalta. Pääasiassa erot kohdistuivat ympäristölautakunnan antamiin lupamääräyksiin. Lupien myöntämiskriteereiden yhtenäistäminen kuntatasolla vaatii aikaa ja resursseja, mutta ei ole mahdotonta. Yhtenäistämiskeinoja ovat kunnan sisäinen muistilista, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulinjan tulkitseminen, ympäristönsuojelulain tulkinnan syventämien, alueellisten ympäristökeskusten taitojen hyödyntäminen sekä kuntien välinenyhteistyö. Kutakin yhtenäistämiskeinoa voi käyttää itsenäisenä keinona, mutta tehokkaampi tulos saada yhdistämällä kaikki viisi keinoa. Keinojen yhtenäistäminen on paras toteuttaa kunnan ympäristötarkastajien koulutuksella.

Parhaat käyttökelpoiset tekniikat (BAT) perunankuorimoiden jätteiden käsittelyssä -käytäntöjä Euroopan maista

Yhä suurempi osa suurkeittiöistä ja ravintoloista käyttää ruuan valmistuksessa valmiiksi prosessoituja kasviksia, jotka hankitaan pääasiassa lähellä sijaitsevista tilakuorimoista. Kuorimoilla syntyy suuria määriä jätettä, enimmäkseen kuorijätteitä, multaa ja jätevettä. Tässä työssä tarkastellaan perunankuorimoiden kuorintamenetelmiä ja kuorintaprosessia, prosessissa syntyviä jätteitä ja niiden käsittelyä sekä ympäristöasioiden hallintamenetel-miä kuorimoilla Suomessa ja muissa EU-maissa. Työn tavoitteena oli selvittää, minkälainen on lainsäädäntö ja minkälaiset ovat kuorimotoimintaa koskevat lupakäytännöt Ruotsissa, Saksassa, Belgiassa ja Iso-Britanniassa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko näissä maissa määritelty, millainen on perunankuorimoille soveltuva paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) erityisesti jätteiden käsittelyssä. Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (96/61/EY) ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi edellyttää perunankuorimoilta toimintaansa ympäristöluvan. Laitosten koko, joilta ympäristölupa vaaditaan, vaihtelee suuresti eri maissa. Myös kuorimoiden jäteveden puhdistusvaatimukset vaihtelevat maittain. Belgi-assa ja Saksassa perunankuorimoilla syntyville jätevesille on asetettu päästöraja-arvot laissa. Kansallinen BAT-ohjeistus vihanneksia ja hedelmiä jatkojalostavalle teollisuudelleon tehty Belgiassa ja Iso-Britanniassa. Sen sijaan Saksassa ja Ruotsissa kansallista ohjeistusta ei ole tehty. Kansallisten BAT-ohjeistusten pohjalta Euroopan yhteisöjen komissio on julkaissut tammikuussa 2006 elintarviketeollisuudelle BAT-vertailuasiakirjan eli BREFin (BAT Referense Document), joissa kuvataan yleisellä tasolla BAT-tekniikoiksi sovitut tekniikat mm. perunan prosessoinnissa. Tässä työssä tuli ilmi, että kokoerot Suomen ja tässä työssä tarkasteltavien maiden kuo-rimoiden välillä ovat suuret. Voidaankin todeta, että tässä työssä tarkastelluissa BAT - ohjeistuksissa ja Euroopan komission BREF-dokumentissa esitetyt BAT-tekniikat etenkin jätevedenpuhdistuksessa eivät suoraan ole sovellettavissa Suomen olosuhteisiin kuorimoidemme pienestä koosta johtuen. Kiinteiden kuorintajätteiden käsittelyssä BAT-tekniikoiksi ulkomailla on määritelty lä-hinnä rehukäyttö, kompostointi ja peltoon levitys. Perunankuorimoiden jäteveden puhdistuksessa BAT-tekniikaksi Belgiassa on määritelty primääripuhdistus ja sekundääripuhdistus aerobisella menetelmällä. Iso-Britanniassapuolestaan BAT-tekniikkaa on primää-ripuhdistus, sekundääripuhdistus aerobisesti tai anaerobisesti ja tertiääripuhdistus, mikäli se on taloudellisesti mahdollista toteuttaa. Kuorijätteiden kompostointi on tällä hetkelläSuomessa melko harvinaista, sillä jätteiden suuri vesipitoisuus ja kylmä ilmastomme vaikeuttavat kompostointia. Kompostointimah-dollisuuksia ja kompostointiprosessin optimointia kuorintajätteille sopivaksi tulisikin tutkia tulevaisuudessa yhtenä jätteiden käsittelyvaihtoehtona. Kuorimoiden jätevesien puhdistuksessa tulevat Suomessa kysymykseen lähinnä yksinkertaiset kiinteistökohtaiset pienpuhdistamot, kuten panospuhdistamot. Pienpuhdistamolaitteistoihin liittyvää tutki-mus-ja kehitystyötä on viime vuosina tehty paljon ja sitä olisi tärkeää jatkaa edelleen, jotta löydettäisiin entistä kustannustehokkaampia ratkaisuja.

Poistevesijakeiden ominaisuuksien vaikutukset paperitehdasintegraatin jätevesien käsittelyssä

Työssä käsitellään paperitehdasintegraatin synnyttämien poistevesijakeiden ominaisuuksien vaikutuksia jäteveden käsittelyyn, käyttökustannuksiin ja päätöksentekoon jatkossa. Poistevesien muodostama jätevesikuormitus on kasvanut valkaistujen tuotteiden osuuden kasvaessa integraatin kokonaistuotannosta. Tehdasintegraatti on hakenut uutta ympäristölupaa vuonna 2004. Vesistöpäästölupa-arvojen voidaan lupaharkintamenettelyn perusteella arvioida kiristyvän. Poistevesijakeissa on aineryhmiä, joista osa on jäteveden puhdistamolla heikosti hajoavia. Suunniteltu tuotantolinjan muutos neutraaliprosessiksi lisää heikosti hajoavien aineryhmien osuutta kokonaiskuormituksesta. Jäteveden puhdistamon käyttökustannukset muodostuvat käytetyistä kemikaaleista, energiasta ja henkilöstökustannuksista. Puhdistamon kuormituksen muuttuminen vaikuttaa käyttökustannuksiin suhteellisen vähän. Poikkeuksellisten päästöjen minimoiminen jälkipuhdistusvaiheessa saattaa kaksinkertaistaa jäteveden puhdistamon kemikaalikustannukset. Jätevesikuormituksen mahdollisesti kasvaessa suhteessa päästölupa-arvoihin joudutaan harkitsemaan investointeja. Biologisen käsittelyn suorituskyvyn jäädessä riittämättömäksi toimenpiteet tulee kohdistaa tuotannon poistevesijakeiden ominaisuuksien muuttamiseen poistevesijakeiden erilliskäsittelyillä tai tuotantoprosessien optimoinnilla.

Uusien ympäristölupien ja ympäristölainsäädännön muutosten vaikutukset savukaasunpuhdistuslaitekantaan

Työn tarkoituksena oli selvittää Alstom Finland Oy:n pääasiakkaiden ympäristö-lupatilanne sekä tarkastella, miten Alstomin toimittamat hiukkastenpuhdistuslait-teet täyttävät muuttavat lainsäädännön vaatimukset. Lisäksi työssä arvioitiin lai-tosten hiukkaspäästöjen vähentämisestä syntyvää savukaasunpuhdistuslaitteiden investointitarvetta. Työn teoriaosuus sisältää katsauksen ympäristölupakäytäntöön sekä Valtioneu-voston asetuksiin, jotka koskevat laitosten hiukkaspäästöjä. Lisäksi työssä on kä-sitelty parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisia hiukkaspäästörajoja ja tekniikoita sekä hiukkasten muodostumista että raskasmetallien sitoutumista hiukkasiin. Kaikkiaan työssä mukana olevia laitoksia oli 49, joista tarkemmin tarkasteltiin 12 laitosta. Suurin osa laitoksista ei ollut saanut tai hakenut ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa, joten niillä on velvollisuus hakea lupaa siirtymäsään-nöksen mukaisesti vuoden 2004 loppuun mennessä. Tarkemmassa tarkastelussa olevien laitosten hiukkaspäästömittaustuloksia vertailtiin nykyisiin sekä uu-siin/oletettuihin ympäristölupien hiukkaspäästörajoihin. Tarkastelussa mukana olevasta seitsemästä soodakattilalaitoksesta, joilla ei vielä ollut uutta ympäristölu-paa, 43 % ylitti arvioidun uuden luparajan 50 mg/m3(n):ssa ja kolmesta meesauu-nia käyttävästä laitoksesta yksi sekä viidestä muusta kattilasta kaksi.

Ympäristömittauksia säätelevä lainsäädäntö ja ympäristölupakäytäntö

Ympäristölainsäädäntö on kattava ja alati uusien vaatimusten sekä tarpeiden mukaan kehittyvä. Sillä on olennainen merkitys ympäristönsuojelussa ja siihen liittyvissä erilaisten päästöjen vähentämistavoitteissa sekä kontrolloinnissa, joiden toteuttamiseksi tarvitaan erilaisia mittausmenetelmiä. EU:n ja Suomen lainsäädännöt säätelevät tarkasti ympäristömittauksiin liittyviä periaatteita ja käytäntöjä, joita on lainsäädäntöjen muutoksilla vuosittain tarkennettu ja yhtenäistetty vastaamaan ympäristönsuojelun periaatteita. Koska ympäristölainsäädäntö on kattava, vaatii sen ehtojen toteuttaminen lupaprosessien sekä lainsäädännön tarkoituksen ymmärtämistä ja siitä johtuen ympäristömittauslainsäädäntö on monesta tekijästä riippuvainen. Työssä perehdytään Suomen ympäristölainsäädäntöön ympäristömittausten sekä ympäristölupa-asioiden osalta ja tarkastellaan kaasumaisten päästöjen, hiukkaspäästöjen, vesipäästöjen sekä melun lainsäädännön mukaista seurantaa, valvontaa sekä raportointivelvollisuuksia ympäristölupakäytäntöjen kautta. Tavoitteena on ympäristömittauksia säätelevän lainsäädännön kuvaaminen, lainsäädännön merkityksen selvittäminen ympäristömittausten kannalta sekä erityisesti lainsäädännön uudistusten aiheuttamien muutospaineiden tunnistaminen. Työssä on käsitelty erikseen yleisesti ympäristömittauksiin vaikuttavaa lainsäädäntöä sekä lainsäädäntöä, joka säätelee kaasumaisten päästöjen, hiukkaspäästöjen, vesipäästöjen sekä melun mittausta. Tarkastelussa ovat lisäksi erikseen määräysten toimeenpanemista helpottavat mittauskäytäntöjen yhtenäistävät standardit. Työssä on tarkasteltu päästöjen mittaamisen merkitystä, siihen liittyvän lainsäädännön syntymistä ja niiden kautta lupaprosessien toimintaa sekä merkitystä. Lisäksi on pyritty vastaamaan kysymyksiin mittauskäytäntöjen riittävyydestä, ympäristönsuojelulain (YSL) periaatteiden toteutumisesta sekä ympäristömittauksien roolista luonnonsuojelun lähtöodotuksien täyttämiseksi. Ympäristölupien edellyttämien mittauksien ja siihen liittyvän sääntelyn eroavaisuuksia sekä tasavertaisuutta on tarkasteltu erilaisten ympäristölupien välillä. Lopussa on tarkasteltu tulossa olevien lainsäädännöllisten uudistusten, erityisesti tulevan mittauslaitelain ja teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin, IED:n, vaikutuksia mittauskäytäntöihin sekä lainsäädännön uudistusten aiheuttamia muutospaineita. Työn tavoitteena on lisäksi tiedon tuottaminen osaksi Ympäristömittaukset –kurssin oppimateriaalia.

Suomen metsäteollisuuden päästökehitys vuoteen 2020

Metsäteollisuudessa on käynnissä rakennemuutos, joka tuo haasteita toimialan ympäristöasioiden hallintaan sekä ympäristölupia myöntävän ja valvovan viranomaisen toimintaan. Lähivuosina tulee myös runsaasti voimaan uutta lainsäädäntöä, joka vaikuttaa metsäteollisuuden ympäristöasioiden hallintaan. Tämän työn tarkoituksena oli arvioida Suomen kemiallisen metsäteollisuuden päästökehitystä vuoteen 2020 huomioiden metsäteollisuuden uusi tuotanto sekä lähivuosina voimaan tuleva ympäristölainsäädäntö, erityisesti päivitettävänä oleva massa- ja paperiteollisuuden BREF-asiakirja. Päästökehitystä arvioitiin viiden skenaarion avulla. Vesistöpäästöjen osalta tarkasteltiin COD- ja AOX-päästöjä sekä typpi- ja fosforipäästöjä, ja ilmapäästöjen osalta sellun tuotannon rikki- ja typpioksidi- sekä hiukkaspäästöjä. Massan- ja paperintuotannon oletettiin pysyvän muutaman prosentin nykyistä tasoa korkeammalla tasolla. Uuden tuotannon osalta kahdessa skenaariossa huomioitiin nestemäisten biopolttoaineiden tuotanto kolmella laitoksella, yhteensä 600 000 t/a. Päästölaskennassa käytettiin päivitettävänä olevan massa- ja paperiteollisuuden BREF-asiakirjan BAT-päätelmissä annettuja luonnoksia uusista päästötasoista. Skenaarioiden pohjalta havaittiin, että massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmien mukaiset päästötasot eivät tuo merkittäviä muutoksia metsäteollisuuden vesistöpäästöihin vuoteen 2020 mennessä. Biojalosteiden tuotannon vaikutus vesistöpäästöihin todettiin myös hyvin vähäiseksi. Sen sijaan ilmaan johdettavat päästöt pienenevät huomattavasti: hiukkaspäästöt vähenivät 42–50 prosenttia uusien päästötasojen myötä. Biojalosteiden tuotannon vaikutus oli myös merkittävämpi kuin ilmapäästöihin kuin vesistöpäästöihin. Prosentuaalisesti eniten biojalostus lisäsi rikkidioksidipäästöjä.

Ristiinan Parkatinkankaan pohjavesialueen suojelusuunnitelma

Suojelusuunnitelma on laadittu Parkatinkankaan pohjavesialueelle EAKR-osarahoitteisessa Pohjavesien suojeluohjelma, Itä-Suomi -hankkeessa. Hankkeen muut rahoittajat ovat Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Mikkelin Vesilaitos, Pieksämäen Vesi, Savonlinnan Vesi ja JJR (Juva-Joroinen-Rantasalmi). Parkatinkankaan pohjavesialue on luokiteltu vesipuitedirektiivin mukaiseksi selvityskohteeksi. Pohjavesialueella Löytö-Vitsiälän vesiosuuskunnan vedenottamo. Alueella sijaitsee ampumarata, jolla on ympäristölupa. Pohjavesialueella sijaitsevan entisen murskausaseman maaperän ja pohjaveden tila tulee tutkia. Parkatinkankaan poikki kulkevan tien 4321 suojausmahdollisuudet tulee selvittää. Pohjavesialueen lounaiskulmassa pellolta valuu maa-ainesta pohjaveden muodostumisalueelle päin peltoeroosion vuoksi. Peltoeroosio tulee estää ja selvittää mahdollisuudet suojavyöhykkeiden perustamiselle. Pohjavesialueella on vähäinen määrä asutusta. Uusi jätevesiasetus tuli voimaan 15.3.2011 ja kiinteistöt, jotka eivät täytä vähimmäisvaatimuksia jätevesien puhdistustasolle, on saatettava asetuksen mukaisiksi viimeistään viidessä vuodessa asetuksen voimaantulosta. Parkatinkankaalla on ollut runsaasti maa-ainestenottoa. Suojakerrospaksuudet ovat paikoin ohuet. Tällä hetkellä voimassa on yksi maa-ainesten ottolupa. Uusia maa-ainestenottoalueita, asfalttiasemia tai murskausasemia ei pidä perustaa luonnontilaisille alueille. Edellä mainitusta periaatteesta voidaan poiketa, mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, että hydrogeologiset olosuhteet alueella ovat sellaiset, että toimintojen sijoittumisesta ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottoalueiden lähisuoja-alueilla ei tule suorittaa lainkaan maa-ainestenottoa. Vanhat maa-ainestenottoalueet tulee kunnostaa ja maisemoida ottolupien mukaisesti. Kaavoituksessa on huomioitava se, että riskitoimintoja ohjataan pohjavesialueiden ulkopuolelle tai määrätään toiminnallisia rajoituksia. Suojelusuunnitelmien yhteydessä laadittiin toimenpideohjelmat, joissa esitetään toimenpidesuositukset toiminnoittain, joissa esitetään vastuutahot, valvontavastuutahot ja aikataulut. Toimenpideohjelmia seurataan ja päivitetään vuosittain. Etelä-Savon ELY-keskuksen tulisi olla seurantaryhmän koollekutsuja. Suojelusuunnitelmien seurantaryhmät ja vesienhoitosuunnitelmien työryhmät voidaan yhdistää. Suunnitelma tulee viedä Ristiinan kunnanvaltuuston hyväksyttäväksi.

Hirvensalmen Vilkonharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma

Suojelusuunnitelma on laadittu Hirvensalmen Vilkonharjun pohjavesialueelle EAKR-osarahoitteisessa Pohjavesien suojeluohjelma, Itä-Suomi -hankkeessa. Hankkeen muut rahoittajat ovat Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Mikkelin Vesilaitos,Pieksämäen Vesi, Savonlinnan Vesi ja JJR (Juva-Joroinen-Rantasalmi). Vilkonharjua ei ole luokiteltu vesipuitedirektiivin mukaiseksi riski- tai selvityskohteeksi. Pohjavesialueella ei ole vedenottamoita, mutta alueelle on suunniteltu rakennettavan uusi varavedenottamo lähivuosina tai mahdollisesti tekopohjavedenottamo. Vilkonharjun päällä kulkee suojaputketon paineviemäri, johon on liittynyt noin 20 kiinteistöä. Asutusta pohjavesialueella on vain vähän. Alueen pohjoisosassa on hevos- ja karjatilat. Peltoviljelyä on lähinnä pohjavesialueen reuna-alueilla. Pohjavesialueella kulkee päällystettyjä ja sorateitä, joiden pölynsidontaan käytetään suolaa. Pohjaveden kloridipitoisuudet alueella tulisi tutkia, kuten myös tien suojausmahdollisuudet, jos pohjavedenotto alkaa. Pohjavesialueen eteläosassa sijaitsee puunjalostuslaitos, jolla on ympäristölupa. Alueella on ollut runsaasti maa-ainestenottoa ja suojamaakerrospaksuudet ovat paikoin hyvin ohuet. Tällä hetkellä voimassa on yksi maa-aineslupa. Alueen pohjoisosassa on ollut aiemmin öljysora-asema ja sota-aikainen polttoainevarasto, joiden vaikutus pohjaveden laatuun tulee tutkia. Alueen eteläosassa on toimintansa lopettanut sementtivalimo. Osalle vanhoista maa-ainesten ottoalueista on tuotu jätteitä. Alueet tulee siistiä ja seurata kotitarveottoa. Kompostimaisen aineksen/multamaisten ylijäämämaiden varastoinnin ja mahdollisen käsittelemisen lopettaminen tai ympäristöluvan hakeminen mikäli alueella suunnitellaan tehtäväksi muualta tuotujen massojen käsittelyä. Uusia maa-ainestenottoalueita, asfalttiasemia tai murskausasemia ei pidä perustaa luonnontilaisille alueille. Edellä mainitusta periaatteesta voidaan poiketa, mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, että hydrogeologiset olosuhteet alueella ovat sellaiset, että toimintojen sijoittumisesta ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottoalueiden lähisuoja-alueilla ei tule suorittaa lainkaan maa-ainestenottoa. Vanhat maa-ainestenottoalueet tulee kunnostaa ja maisemoida. Koepumppauksen järjestämistä suunnitellaan SEVERI- hankkeessa (Mikkelin seudun vedenhankinnan varmistaminen), jossa alueelta rantaimeytyksen avulla käyttöön saatava vesimäärä tutkitaan. Suuri osa Vilkonharjusta on merkitty kaavoissa geologisesti arvokkaaksi muodostumaksi. Kaavoituksessa on huomioitava se, että riskitoimintoja ohjataan pohjavesialueiden ulkopuolelle tai määrätään toiminnallisia rajoituksia. Suojelusuunnitelmien yhteydessä laadittiin toimenpideohjelmat, joissa esitetään toimenpidesuositukset toiminnoittain, joissa esitetään vastuutahot, valvontavastuutahot ja aikataulut. Toimenpideohjelmia seurataan ja päivitetään vuosittain. Etelä-Savon ELY-keskuksen tulisi olla seurantaryhmän koollekutsuja. Suojelusuunnitelmien seurantaryhmät ja vesienhoitosuunnitelmien työryhmät voidaan yhdistää. Suunnitelma tulee viedä Hirvensalmen kunnanvaltuuston hyväksyttäväksi.

Savonlinnan Punkasalmen, Punkaharjun ja Kuikonniemen pohjavesialueiden suojelusuunnitelman päivitys

Suojelusuunnitelma on laadittu Savonlinnan Punkasalmen, Punkaharjun ja Kuikonniemen pohjavesialueille EAKR-osarahoitteisessa Pohjavesien suojeluohjelma, Itä-Suomi -hankkeessa. Hankkeen muut rahoittajat ovat Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Mikkelin Vesilaitos, Pieksämäen Vesi, Savonlinnan Vesi ja JJR (Juva-Joroinen-Rantasalmi). Savonlinnan pohjavesialueista vain Punkasalmen pohjavesialue on luokiteltu vesipuitedirektiivin mukaiseksi riskialueeksi. Punkasalmen pohjavesialueen vedessä on havaittu torjunta-ainejäämiä, joiden päästölähteen selvitystyö on parhaillaan käynnissä. Verkostovedessä on todettu yli talousvesiasetuksen raja-arvon oleva pitoisuus torjunta-ainetta vuonna 2003 ja lähtevästä vedestä vuonna 2006. Vedenottamon kuilukaivosta on todettu yli raja-arvon olevia pitoisuuksia torjunta-aineita ja myös siiviläputkikaivosta on todettu torjunta-aineita pieniä pitoisuuksia. Punkasalmen pohjavedessä näkyy tiesuolauksen vaikutus, vaikkakin vedenottamon kloridipitoisuudet eivät ole niin korkeita kuin aikaisemmin ovat olleet. Punkaharjun pohjavesialueella on tiesuolauksen aiheuttama kloridipitoisuus ollut varsin korkea, korkeimmillaan se oli vuosina 1974-75 yli 50 mg/l. Vuonna 1995 vedenottamon raakaveden kloridipitoisuus on ollut 14 mg/l, vedenlaadun ollen siltä osin kohtalaista. Kuikonniemen vedenottamon ollessa aiemmin käytössä korkeita Fe ja Mn-pitoisuuksia on esiintynyt. Punkasalmen pohjavesialueella sijaitsevalla kiinteistöllä (ent. Shell-huolto, Kauppatie 11) tulisi maaperän tila selvittää riittävällä määrällä maa- ja pohjavesinäytteitä. Punkasalmen pohjavesialueella sijaitsee polttonestesäiliöitä, joiden kunto ja tila tulee tarkastaa. Jakeluaseman ympäristölupa tulee päivittää ja luvassa tulee antaa määräykset pohjaveden ja maaperän tarkkailusta. Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntamot ja etenkin pohjavedenottamoiden läheisyydessä sijaitsevat muuntamot tulee vaihtaa öljyttömään muuntajaan tai niihin tulee rakentaa riittävät suojaukset. Pohjavesialueilla lannoitteiden sekä torjunta-aineidenkäyttö tulee rajoittaa mahdollisimman vähäiseksi. Uusia maa-ainestenottoalueita, asfalttiasemia tai murskausasemia ei pidä perustaa luonnontilaisille alueille. Edellä mainitusta periaatteesta voidaan poiketa, mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, että hydrogeologiset olosuhteet alueella ovat sellaiset, että toimintojen sijoittumisesta ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottoalueiden lähisuoja-alueilla ei tule suorittaa lainkaan maa-ainestenottoa. Kaavoituksessa on huomioitava se, että riskitoimintoja ohjataan pohjavesialueiden ulkopuolelle tai määrätään toiminnallisia rajoituksia. Suojelusuunnitelmien yhteydessä laadittiin toimenpideohjelmat, joissa esitetään toimenpidesuositukset toiminnoittain, joissa esitetään vastuutahot, valvontavastuutahot ja aikataulut. Toimenpideohjelmia seurataan ja päivitetään vuosittain. Etelä-Savon ELY-keskuksen tulisi olla seurantaryhmän koollekutsuja. Suojelusuunnitelmien seurantaryhmät ja vesienhoitosuunnitelmien työryhmät voidaan yhdistää. Suunnitelma tulee viedä Savonlinnan kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi.

The Environmental Status of the Port of HaminaKotka

This study is a part of the Ecologically Friendly Port Ust-Luga (EFP) project. The purpose of this study is to examine the environmental status of the Finnish ports and, more specifically, the Port of HaminaKotka. An analysis of the environmental status is performed mainly as a literature review, because the Finnish ports must comply with Finnish and EU legislation and with the binding international regulations and conventions created by different organizations. The International Maritime Organisation (IMO) has done groundbreaking work in the field of maritime safety and maritime environmental protection. The MARPOL convention has a great impact on decreasing pollution from international shipping and it applies to 99% of the world’s merchant tonnage. Pollution prevention covers: Oil pollution, Chemical pollution, Air pollution and GHG Emissions, Dumping of Wasted and Other Matters, Garbage, Sewage, Port Reception Facilities, Special Areas under MARPOL and Particularly Sensitive Sea Areas. There is also Pollution Prevention for other treaties like anti-fouling systems used on ships, the transfer of alien species by ships’ ballast water and the environmentally sound recycling of ships. There are more than twenty different EU and international regulations that influence ports and port operations in Finland. In addition, there is also national legislation that has an effect on Finnish ports. For the most part, the legislation for ports is common in the EU area, but the biggest and most important difference between the legislation in Finland and other EU countries is due to the Act on Environmental Impact Assessment Procedure. The Act states that the environmental impact assessment procedure shall be applied to projects that may have significant adverse environmental impacts, due to the special features of Finland`s nature and environment. In this Act, the term environmental impact refers to the direct and indirect effects inside and outside Finnish territory of a project or operations on human health, living conditions and amenity; soil, water, air, climate, organisms, interaction between them and biodiversity; community structure, buildings, landscape, townscape and cultural heritage; utilization of natural resources. In Finland, the Environmental Permit requires that ports collect all necessary information concerning environmental effects and make required reports to the Finnish authorities, stakeholders and the public. Commonly, environmental reporting is public and environmental achievements are emphasized in reporting and in media. At the moment, the problem in environmental reporting is that it’s difficult to compare data from different ports. There is enough data concerning the environmental effects and performance, but the manner of reporting and the quality of the data varies between ports. There are differences in the units and codes used, in some cases the information is not sufficient and it can even be rather unreliable. There are also differences regarding the subjects that are emphasized in reporting.

Tuulipuistorakentamisen ympäristövaikutusten arvioiminen kaavoitus- ja lupaprosesseissa sekä prosessien kehittäminen

Tutkielman tavoitteena on toimia katsauksena siitä, minkä kaltainen kokonaisprosessi tuulipuistohankkeiden ympäristövaikutusten arviointi Suomessa tällä hetkellä on. Käsiteltävät lupa- ja kaavoitusprosessit ovat ennen hankkeen varsinaista rakennustyötä tehtäviä selvityksiä. Näiden asioiden tarkasteleminen on tärkeää, koska on arvioitu, että Suomessa on huomattava määrä tuulivoimahankkeita jumissa hallinnollisten esteiden takia. Eri prosesseja on selvitetty viranomaisille tarkoitettujen oppaiden ja ohjeiden avulla. Selvityksistä huomataan, että eri prosesseissa tarkasteltavat asiat ovat välttämättömiä, mutta niiden muodostama kokonaisprosessi on kankea ja hidas. Tutkielmassa on ehdotuksia siitä, miten kokonaisprosessia voidaan parantaa. Lisäksi parannusehdotuksia on esitetty muutamalle yksittäiselle selvitysprosessille. Parannusehdotukset perustuvat Ruotsissa ja Tanskassa käytettävien prosessien eroavaisuuksiin Suomen vastaaviin nähden sekä työn tekijän omiin huomioihin.