Pimeä hehku : Satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa

Satanism in the Finnish Youth Culture of the 1990s The aim of this study was to investigate Satanism among Finnish youth in the 1990s. Thematic interviews of young Finnish Satanists are the basic material of this study. The research employs a theoretical framework derived from narrative psychology and the role-theoretical thinking of Dan P. McAdams. The young Satanists in Finland have been divided into two different groups: the criminal and drug using "devil-worshipping gangs"; and the more educated and philosophically oriented "Satanists" (Heino 1993). What can we say about this division? In the 1990s around Finland, there were young people calling themselves as devil- worshippers (either singular or in groups). They were strongly committed to a mythical devilish and cosmic battle, which they believed was going on in this world. They had problems with their mental health, also in their family socialization and peer groups. In their personal attitudes they were either active fighters or passive tramps. There were also rationally oriented young Satanists, that were ritually active and mainly atheistic. They strongly expressed their personal experiences of being individual and of being different than others. In their personal attitudes they were critical fighters and active survivors. They saw their lives through the satanistic 'finding-oneself experience'. They understood themselves as a "postmodern tribe" (Michel Maffesoli's sosiocultural concept): their sense of themselves was that of a dynamic collectivity which is social, dynamic, nonlocal and mythically historical. Death and black metal culture in the 1990s formed a common space for youth culture, where young individuals could work out their feelings and express their attitudes to life using dark satanic themes and symbols. The sense of "otherness" (also other than satanic) and collective demands for authenticity were essential tools that were used for identity work here. Personal disengagement from satanic/satanistic groups were observed to be gradual or quite rapid. Religious conversions back-and-forth also accured. At the end of the 1990s all off satanism in Finland bore a negative devil-worshipping stigma. Ritual homicide in South-Finland (Kerava/Hyvinkää) was connected to Satanism, which then became unpopular both in the personal life stories and alternative youth cultural circles at the beginning of the 2000s.

"Innokas punikki". Hyvinkään punakaartilaisnaiset sisällissodan jälkiselvittelyissä 1918.

Hyvinkääläiset työläisnaiset ottivat vuoden 1918 sisällissotaan osaa punakaartin riveissä ruoanlaittajina, sairaanhoitajina sekä asetta kantaneina sotilaina. Valkokaartia tukemaan saapuneet saksalaissotilaat saavuttivat Hyvinkään huhtikuun 20. päivä, ja pitäjä valloitettiin. Osa hyvinkääläisnaisista oli tässä vaiheessa siirtynyt jo pohjoisemmille rintamille. Valkoiset etenivät kuitenkin voittoisasti kohti pohjoista, ja suurin osa hyvinkääläisnaisista oli antautunut 1. toukokuuta mennessä. Tämä tutkimus tarkastelee Hyvinkään punakaartilaisnaisiin kohdistuneita kuulustelututkimuksia ja toimenpiteitä sisällissodan jälkiselvittelyissä, jotka alkoivat huhtikuussa ja jatkuivat vuoden loppuun saakka. Samalla tuon esiin runsaasti uutta tietoa Hyvinkään punakaartilaisnaisten toimista sisällissodassa sekä heidän taustoistaan. Tärkeimpiä lähteitä tutkimuksessani ovat erilaiset Kansallisarkistossa säilytettävät oikeusasiakirjat: Hyvinkään pitäjän kenttäoikeuksien pöytäkirjat, viralliset esitutkintapöytäkirjat sekä valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden aktit. Lisäksi olen etsinyt tietoa sodassa ja sen jälkiselvittelyissä surmansa saaneista punaisista hyvinkääläisnaisista. Tässä tärkeimpinä lähteinäni ovat olleet Suomen Sotasurmat 1914–1922 -projektin nimitiedosto sekä valkokaartin kirjanpidosta löytyneet vangitsemistiedot. Olen hyödyntänyt suuren tietomäärän käsittelyssä tilastollisia menetelmiä. Tarkastelen naisia kuitenkin paljon myös yksilötasolla, sillä juuri yksilötarinat rikastuttavat paikallishistoriallista tutkimusta. Tutkimukseni perusteella punaisiksi luokiteltuja hyvinkääläisnaisia menehtyi sisällissodan jälkiselvittelyissä 27 – heistä suurin osa Lahden ja Hämeenlinnan seudulla, missä viimeiset taistelut käytiin. Menehtyneistä naisista moni oli vasta 16–17-vuotias. Myös hyvinkääläisnaisia joutui suurille vankileireille – tässä yhteydessä tarkastelen kahden naisen vankileirimuistelmia. Kotipaikkakunnalla tutkittiin samanaikaisesti kenttäoikeuksissa 64 hyvinkääläisnaista. Kenttäoikeuksien tehtävänä oli kartoittaa punakaartilaisten toimintaa sekä heidän tietojansa paikkakunnalla ja lähiseuduilla tapahtuneista murhista sekä ryöstöistä. Kenttäoikeuksissa kuulustelluista naisista valtaosa vapautettiin lyhyen vankeuden jälkeen. Jälkiselvittelyjen virallisessa vaiheessa 116 hyvinkääläistä punakaartilaisnaista joutui kuulusteluihin. Heistä vajaa puolet oli toiminut sodan aikana erilaisissa huoltotehtävissä mm. punakaartin ruokalassa. 25 naista oli epäiltynä Hyvinkäällä huhtikuussa perustetussa aseellisessa naiskaartissa toimimisesta. Loput olivat toimineet punaisten hallinnossa tai sairaanhoitotehtävissä kotipaikkakunnalla ja rintamilla. Kuulustelujen perusteella 81 naista sai vuoden 1918 jälkipuoliskolla syytteen valtiorikosoikeudessa; heistä suurin osa avunannosta valtiopetokseen. Tutkimukseni kattaa näin kaikkiaan noin 150 hyvinkääläistä punakaartilaisnaista. Tutkimukseni valottaa heidän toimintaansa sodan aikana sekä arvioi rankaisutoimenpiteiden motiiveja. Tutkimukseni mukaan asetta kantaneisiin naisiin suhtauduttiin jälkiselvittelyissä keskimäärin hyvin ankarasti. Muiden punakaartilaisnaisten osalta rankaisutoimenpiteissä ei ollut yhtenäistä linjaa. Perunankuorinta punakaartin ruokalassa saattoi olla tuomittava rikos siinä missä kaartilaisten matkoilla liikkuminen ja ryöstetyn tavaran kätkeminen.

The Effects of Reduction Mammaplasty

Symptomatic hypertrophic breasts cause a health burden with physical and psychosocial morbidity. The value of reduction mammaplasty in the treatment of symptomatic breast hypertrophy has been consistently reported by patients and has been well recognised by plastic surgeons for a long time. However, the scientific evidence of the effects of reduction mammaplasty has been weak or lacking. During the design of this study most of the previous studies were retrospective and the few prospective studies had methodological limitations. Therefore, an obvious need for prospective randomised studies was present. Nevertheless, practical and ethical considerations seemed to make this study design impossible, because the waiting time for the operation was several years. The legislation and subsequent introduction of the uniform criteria for access to non-emergency treatment in Finland removed these obstacles, as all patients received their treatment within a reasonable time. As a result, a randomised controlled trial with a six-month follow-up time was designed and conducted. In addition, a follow-up study with two to five years follow-up was also carried out later. The effects of reduction mammaplasty on the patients breast-related symptoms, psychological symptoms, pain and quality of life was assessed. In addition, factors affecting the outcome were investigated. This study was carried out in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Finland. Eighty-two out of the approximately 300 patients on the waiting list in 2004 agreed to participate in the study. Patients were randomised either to be operated (40 patients) on or to be followed up (42 patients). The follow-up time for both groups was six months. The patients were operated on by plastic surgeons or trainees at the Department of Plastic Surgery at Helsinki University Central Hospital or at the Department of Surgery at Hyvinkää Hospital. The patients completed five questionnaires: the SF-36 and the 15D quality of life questionnaires, the Finnish Breast-Associated Symptoms questionnaire (FBAS), a mood questionnaire (Raitasalo s modification of the short form of the Beck Depression Inventory, RBDI), and a pain questionnaire (The Finnish Pain Questionnaire, FPQ). Sixty-two out of the original 82 patients agreed to participate in the prospective follow-up study. In this study, patients completed the 15D quality of life questionnaire, the Finnish Breast-Associated Symptoms questionnaire, and the RBDI mood questionnaire. After six months follow-up, patients who had undergone reduction mammaplasty had a significantly better quality of life, fewer breast-associated symptoms and less pain, and they were less depressed or anxious when compared to patients who had not undergone surgery. The change in quality of life was more than two times the minimal clinically important difference. The patients preoperative quality of life was significantly inferior when compared to the age-standardised general population. This health burden was removed with reduction mammaplasty. The health loss related to symptomatic breast hypertrophy was comparable to that of patients with major joint arthrosis. In terms of change in quality of life, the intervention effect of reduction mammaplasty was comparable to that of hip joint replacement and more pronounced than that of knee joint replacement surgery. The outcome of reduction mammaplasty was affected more by preoperative psychosocial factors than by changes in breast dimensions. The effects of reduction mammaplasty remained stable at two to five years follow-up. In terms of quality of life, symptomatic breast hypertrophy causes a considerable health loss comparable to that of major joint arthrosis. Patients who undergo surgery have fewer breast-associated symptoms and less pain, and they are less depressed or anxious and have an improved quality of life. The intervention effect is comparable to that of major joint replacement surgery, and it remains stable at two to five years follow-up. The outcome of reduction mammaplasty is affected by preoperative psychosocial factors.

Young Actors in Transnational Agoras : Multi-sited Ethnography of Cosmopolitan Micropolitical Orientations

This study examines young people s political participation in transnational meetings. Methodologically the study aims to shed light on multi-sited global ethnography. Young people are viewed here as a social age group sensitive to critical, alternative and even radical political participation. The diversity of the young actors and their actions is captured by using several different methods. What is more, the study spurs us coming from the Global North to develop social science research towards methodological cosmopolitanism and to consider our research practices from a moral cosmopolitan perspective. The research sites are the EU Presidency Youth Event (2006 Hyvinkää, Finland), the Global Young Greens Founding Conference (2007 Nairobi, Kenya), the European Social Forum (2008 Malmö, Sweden) and three World Social Forums (2006 Bamako, Mali; 2007 Nairobi Kenya and 2009 Belém, Brazil). The data consists of participant observation, documents and media articles of the meetings, interviews, photos, video, and internet data. This multidisciplinary study combines youth research, development studies, performative social science and political sociology. In this research the diverse field of youth political participation in transnational agoras is studied by using a cross-table of cosmopolitan resources (or the lack of them) and everydaymakers expert citizen dichotomy. First, the young participants of the EU Presidency youth event are studied as an example of expert citizens with cosmopolitan resources (these resources include, for example, language skills, higher education and international social network). Second, the study analyses those everyday-makers who use performative politics to demonstrate their political missions here and now. But in order to make the social movement global they need cosmopolitan resources to be able to use the social media tools and work globally. Third, the study reflects upon the difficulties of reaching those actors who lack cosmopolitan resources, either everyday-makers or expert citizens. The go-along method and the use of the interpreters are shown as ways to reach these young people s political missions. Fourth, the research underlines the importance of contact zones (i.e. spaces or situations where the aforementioned orientations and their differences temporarily disappear or weaken) for deeper democracy and for boosted dialogue between different kinds of participants. Keywords: political participation, young people, multi-sited ethnography, youth research, political sociology, development studies, performative social science

Riihimäen tehokkaat henkilökuljetukset yhteistyötä lisäämällä ja raja-aidoista luopumalla

Tässä työssä on asetettu Riihimäen seudullisen joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet nykyisen, aikavälille 2010–2016 asetetun palve-lutason jälkeiseen aikaan. Palvelutasomäärittelyssä on sovellettu uutta Liikenneviraston julkaisun 31/2015 mukaista joukkoliikenteen palvelutason määrittelyohjetta. Ohjeen mukaisesti määritellyn palvelutason lisäksi työssä esitetään alueen kaikkien avoimien henkilö-kuljetusten muodostama seudullinen palvelutaso, johon on otettu muukaan myös ne liikenteet, joiden asiakaspohja ei täytä palvelu-tasoluokitellun joukkoliikenteen mukaisia numeerisia kriteerejä. Käytännössä tämä tarkoittaa kyliä tai tiesuuntia joiden asukasluku on alle 650. Seudullisen liikenteen pysäkit on luokiteltu työssä Digiroad -tietokantaan tallennettuja tietoja hyödyntäen neljään eri luokaan. Termi-naali -tasoisina pysäkkeinä on esitetty Riihimäen matkakeskus ja Hyvinkään linja-autoasema. Toiseksi korkeimpaan luokkaan valittiin Lopen linja-autoasema, Oitin keskustaajaman katoksellinen pysäkki sekä VT3 rampeilla sijaitsevat pikavuoropysäkit Riihimäellä ja Hyvinkäällä. Muut pysäkit on jaettu vilkkaisiin ja peruspysäkkeihin. Lisäksi työn aikaan on otettu kantaa suunnittelualueella vuonna 2015 päättyneiden Uudenmaan ELY-keskuksen toimivaltaan kuulu-neiden liikenteiden toteutukseen sekä laadittu hankintasuunnitelma vuonna 2016 päättyvien liikenteiden toteutuksesta jatkosta. Näiden akuuttien tarpeiden lisäksi työn lopussa ideoitiin uudenlaista, nykyistä voimakkaammin eri toimijoiden tarpeita huomioivaa tapaa suun-nitella ja kilpailuttaa alueen joukkoliikennettä ja henkilökuljetuksia alueellisina kokonaisuuksina innovaatiokumppanuuteen perustuvaa hankintaprosessia hyödyntäen. Työn aikana opiskelijatyönä toteutetun käyttäjäkyselyn tuloksia voitiin huomioida erityisesti Riihimäen paikallisliikenteeseen suunnitel-luissa pienissä reittimuutoksissa, joista keskeisimpiä olivat Merkoksen kaupallisten palveluiden alueen sekä Valion tehtaan kytkeminen mukaan paikallisliikenteen reitteihin. Riihimäen palveluliikenteen osalta keskeisimmäksi kehittämistarpeeksi osoittautui tiedottamisen lisääminen niin kaupungin organisaation sisällä kuin myös ulospäin asiakkaille.