O diário de turma no 4º ano de escolaridade

Relatório de Estágio apresentado à Escola Superior de Educação de Lisboa para obtenção de grau de mestre em Ensino do 1.º e 2.ºCiclo do Ensino Básico

Challenging Educational Underdevelopment: The Cuban Solidarity Approach as a Mode of South-South Cooperation

The Capacity to Share is the first book to document how Cubans share their highly developed educational services with other low-income states, especially those in Africa, Latin America, and the Caribbean. A variety of international and Cuban authors break new ground in presenting this research. They investigate the experiences of people who have studied in Cuba on scholarships from the Cuban government, the implications for their home countries, and the work of Cuban teachers and administrators to support education in other countries. The authors discuss how the Cuban "solidarity" approach prioritizes global educational cooperation for mutual support, rather than imposing conditional aid. The book offers original and unusual insights into issues of culture, education, aid, development, and change as they relate to low-income states.

Introduction: Cuba's Capacity to Share

The Capacity to Share is the first book to document how Cubans share their highly developed educational services with other low-income states, especially those in Africa, Latin America, and the Caribbean. A variety of international and Cuban authors break new ground in presenting this research. They investigate the experiences of people who have studied in Cuba on scholarships from the Cuban government, the implications for their home countries, and the work of Cuban teachers and administrators to support education in other countries. The authors discuss how the Cuban "solidarity" approach prioritizes global educational cooperation for mutual support, rather than imposing conditional aid. The book offers original and unusual insights into issues of culture, education, aid, development, and change as they relate to low-income states.

The Cuban Revolution and Internationalism: Structuring Education and Health

The Capacity to Share is the first book to document how Cubans share their highly developed educational services with other low-income states, especially those in Africa, Latin America, and the Caribbean. A variety of international and Cuban authors break new ground in presenting this research. They investigate the experiences of people who have studied in Cuba on scholarships from the Cuban government, the implications for their home countries, and the work of Cuban teachers and administrators to support education in other countries. The authors discuss how the Cuban "solidarity" approach prioritizes global educational cooperation for mutual support, rather than imposing conditional aid. The book offers original and unusual insights into issues of culture, education, aid, development, and change as they relate to low-income states.

Cuba's Education System: A Foundation for "The Capacity to Share"

The Capacity to Share is the first book to document how Cubans share their highly developed educational services with other low-income states, especially those in Africa, Latin America, and the Caribbean. A variety of international and Cuban authors break new ground in presenting this research. They investigate the experiences of people who have studied in Cuba on scholarships from the Cuban government, the implications for their home countries, and the work of Cuban teachers and administrators to support education in other countries. The authors discuss how the Cuban "solidarity" approach prioritizes global educational cooperation for mutual support, rather than imposing conditional aid. The book offers original and unusual insights into issues of culture, education, aid, development, and change as they relate to low-income states.

A consolidação da relação entre a teoria e a prática na construção da profissionalidade docente

Relatório de Estágio apresentado à Escola Superior de Educação de Paula Frassinetti para obtenção do grau de Mestre em Educação Pré-Escolar e Ensino do 1º Ciclo do Ensino Básico, Sob orientação Professora Doutora Brigite Carvalho da Silva | Mestre Maria Ivone Couto Monforte das Neves.

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

Predicamento de seguridad yemení

Con el inicio del periodo Post-Guerra Fría el Sistema Internacional comienza a experimentar un incremento en el fortalecimiento de su componente social; la Sociedad de Estados alcanza un mayor nivel de homogenización, el estado, unidad predominante de esta, comienzan atravesar una serie de transformaciones que obedecerán a una serie de cambios y continuidades respecto al periodo anterior. Desde la perspectiva del Realismo Subalterno de las Relaciones Internacionales se destacan el proceso de construcción de estado e inserción al sistema como las variables que determinan el sentimiento de inseguridad experimentado por las elites estatales del Tercer Mundo; procesos que en el contexto de un nuevo y turbulento periodo en el sistema, tomara algunas características particulares que darán un sentido especifico al sentimiento de inseguridad y las acciones a través de las cuales las elites buscan disminuirlo. La dimensión externa del sentimiento de inseguridad, el nuevo papel que toma la resistencia popular como factor determinante del sentimiento de inseguridad y de la cooperación, así como del conflicto, entre los miembros de la Sociedad Internacional, la inserción como promotor de estrategias de construcción de Estado, son alguno de los temas puntuales, que desde la perspectiva subalterna, parecen salir a flote tras el análisis del sistema en lo que se ha considerado como el periodo Post-Guerra Fría. En este sentido Yemen, se muestra como un caso adecuado no solo para poner a prueba las postulados de la teoría subalterna, veinte años después de su obra más prominente (The third world security Predicament), escrita por M. Ayoob, sino como un caso pertinente que permite acercarse más a la comprensión del papel del Tercer Mundo al interior de la Sociedad Internacional de Estados.

The Capacity to Share : A Study of Cuba's International Cooperation in Educational Development

Since 1959, international cooperation has been a key feature of Cuba’s commitment to egalitarian social well-being. Aspects of this experience have been well documented , in general and with reference to specific initiatives across human development and occupational sectors. Others have been little examined, of which education is one. This book describes the internationalism of Cuban education policy as practised in Cuba and in other parts of the Global “South.”

An evaluation framework for educational reform projects for teacher quality improvements in developing countries : a case study of Egyptian education reform

The role of the evaluation for Official Development Assistance (ODA) enterprises including educational development has become critical after increasing “aid fatigue” experienced by the international community in the 1990s. To date, however, monitoring and evaluating outcomes of the projects has been limited to the project life. Consequently these have been mainly through the international aid agencies. Furthermore, the monitoring and evaluation led by international aid agencies have paid little attention to aspects of the sustainability of technical cooperation in educational development. To sustain the impact of technical cooperation, the reinforcement of evaluation has drawn increasing attention in light of the emerging modalities in international development. Therefore this research was inspired to investigate alternative evaluation frameworks for an educational reform project for teacher quality improvement that may increase possibilities for long term sustainability. Importantly, the new modalities in international development and educational issues provide new options. In addition, the research reviewed theoretical and practical issues surrounding evaluation in general, and highlighted the evaluation of education reform projects. The research reported explored via case studies, the evaluation processes employed by the Egyptian education reform projects implemented by the Japan International Cooperation Agency (JICA) and the United Nations Children’s Fund (UNICEF). The case studies used three data sources (archival and relevant documents, a survey questionnaire and interviews) to illuminate the contextually-embedded evaluation processes. The research found that process evaluation is a potential alternative method since it is likely to be locally institutionalised, which may yield long-term sustainability of the projects.

The development of the South Carolina Coastal Information Network and portal site: Bringing training opportunities and educational resources to coastal community officials and the public

The South Carolina Coastal Information Network (SCCIN) emerged as a result of a number of coastal outreach institutions working in partnership to enhance coordination of the coastal community outreach efforts in South Carolina. This organized effort, led by the S.C. Sea Grant Consortium and its Extension Program, includes partners from federal and state agencies, regional government agencies, and private organizations seeking to coordinate and/or jointly deliver outreach programs that target coastal community constituents. The Network was officially formed in 2006 with the original intention of fostering intra-and inter- agency communication, coordination, and cooperation. Network partners include the S.C. Sea Grant Consortium, S.C. Department of Health and Environmental Control – Office of Ocean and Coastal Resource Management and Bureau of Water, S.C. Department of Natural Resources – ACE Basin National Estuarine Research Reserve, North Inlet-Winyah Bay National Estuarine Research Reserve, Clemson University Cooperative Extension Service and Carolina Clear, Berkeley-Charleston-Dorchester Council of Governments, Waccamaw Regional Council of Governments, Urban Land Institute of South Carolina, S.C. Department of Archives and History, the National Oceanic and Atmospheric Administration – Coastal Services Center and Hollings Marine Laboratory, Michaux Conservancy, Ashley-Cooper Stormwater Education Consortium, the Coastal Waccamaw Stormwater Education Consortium, the S.C. Chapter of the U.S. Green Building Council, and the Lowcountry Council of Governments. (PDF contains 3 pages)

The PERINE Project : cooperation between European Education Databases

Resumen basado en el del autor. El nombre del proyecto, PERINE, es el acr??nimo de Pedagogical and Educational Research Information Network for Europe, y fue coordinador del proyecto ante el organismo patrocinador, la Comisi??n Europea

Cultural and Educational Society of Muslims "Narodna Uzdanica" /"National Hope"/ 1923-1941

Ibrahim Kemura. The Muslim Cultural-Educational Society Narodna uzdanica from 1923/4 to 1941 One of the features of the cultural history of the Bosniacs between the two world wars (1918-1941) was a cultural and educational society named Narodna uzdanica, which was a significant institutional and cultural-intellectual centre of the Bosniac people in Bosnia and Herzegovina. Narodna uzdanica expressed the aspirations and needs of the Bosniac citizens who were its main support and axis and was aimed at fulfilling their interests. This was reflected in an ideological-cultural orientation towards the West and the adoption of positive western achievements while at the same time stressing its Slavic origins and individuality, the education of young people and the formation of a European-type civic intelligentsia, adaptation to life in capitalist society, the development of modern trade and crafts, the emancipation of women, and cultural education based on European values. Thus conceived, the programme enjoyed the support of a wider circle of members, the reading public and the cultural consumers of those particular elements such as education and economic prosperity which it sought to achieve. The political involvement of Narodna uzdanica and its use as a platform for the leading Bosniac political party Jugoslovenska muslimanska organizacija (JMO - Yugoslav Muslim Organisation) which had founded the society, played a significant role in the socio-political life and development of Bosniacs. The opposition to the ruling regime, often expressed through close cooperation with similar Croat organisations and through the pro-Croat attitude of some of the society's leading figures, offered both the regime and Narodna uzdanica's political adversaries grounds for describing it as separatist and Croat and served as a pretext for repressive measures to hinder its normal operations. This research proved these accusations to be groundless, showing that the pro-Croat orientation was primarily political and cultural and that throughout its existence Narodna uzdanica was active in the cultural and educational renaissance of Bosniacs, helping to strengthen their national identity.