Muotoilun lisääminen teräskalusteisiin Salvagninin S4+P4 – linjan avulla

Diplomityössä tavoitteena on esitellä Salvagninin S4+P4–linjan ja työkalujen ominaisuuksia muotoilun lisäämiseksi teräskalusteisiin. Lähtökohtana on muotoilun ja massaräätälöinnin tehokkaampi lisääminen ja hyödyntäminen nykyisessä tuotevalikoimassa. Teoriaosuudessa käydään lyhyesti läpi ohutlevyjen valmistukseen liittyvät kriittiset rajoitukset levytyökeskuksella. Teoriaosuudessa esitellään laajemmin Salvagninin–linjan ja työkalujen ominaisuuksia ja rajoituksia sekä vertaillaan linjan eroja perinteisiin revolverilevytyökeskuksiin. Lisäksi pohditaan muiden kriittisten työvaiheiden asettamia rajoituksia tuotteiden muotoilun lisäämiseksi. Käytännön osuudessa esitetään teollisten muotoilijoiden suunnitelmat uusiksi ovimalleiksi. Uusien tuotteiden valmistuksesta esitellään tehdyt testiajot ja niiden pohjalta kuvataan arvioinnit niiden valmistettavuudesta. Diplomityön tuloksena syntyi uusien ovimallien kustannustehokkaat ja Salvagninin– linjaan optimoidut valmistusohjeet. Tutkimustulosten mahdollisuuksien lisäksi esitettiin myös eräitä jatkokehitysehdotuksia uusien tuotteiden suunnitteluun.

Lentoreserviupseerikurssin koulutuksen ydinaines

Ilmavoimissa tehtiin organisaatiouudistus vuonna 2005. Samassa yhteydessä lentoreserviupseerikurssi siirrettiin silloisesta Ilmasotakoulusta Kauhavalta Ilmavoimien viestikouluun Tikkakoskelle. Kurssin opetuksen sisältö rakennettiin lentoteorioiden ja lentokoulutuksen osalta sellaisenaan Kauhavan opetussuunnitelmasta. Muut varusmieskoulutuksen oppiaineet toteutettiin Tikkakoskella käytössä olleiden suunnitelmien ja käytänteiden mukaisesti. Lentoreserviupseerikurssin koulutuksen sisältö vakiintui kolmen ensimmäisen kurssin aikana nykyiseen muotoonsa, jota käytetään tutkielmassa yhtenä vertailukohtana. Tämän tutkielman tarkoitus oli tutkia lentoreserviupseerikurssin koulutuksen sisältöä. Tutkielma esittää kirjallisuuteen perustuvan sisältöanalyysin avulla vastaukset tutkielman pääongelmaan: Mikä on lentoreserviupseerikurssin koulutuksen ydinainesta? Sisältöanalyysi perustuu vuonna 2012 käytössä oleviin lentoreserviupseerikurssin opetussuunnitelmiin ja läpivienteihin, puolustusvoimien varusmieskoulutuksen ohjeisiin ja määräyksiin sekä aikaisempiin lentoreserviupseerikurssia koskeviin tutkimuksiin. Viimeisimmästä lentoreserviupseerikurssia laajemmin käsittelevästä tutkimustyöstä on jo lähes kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1994 esiupseerikurssin tutkielmassa Jorma Manninen tutki lentoreserviupseerikurssin kehittämistä. Hän ei rajannut tutkielmaa, vaan käsitteli lentoreserviupseerikurssin koulutuksen lisäksi myös koulutusympäristöä, arviointia ja rekrytointia. Tässä tutkielmassa keskitytään koulutuksen sisältöön ja siihen mitä osaamisvaatimuksia lentoreserviupseerikurssilaisella kurssin päättyessä on ja mitä pitäisi olla. Tutkielmassa käsitellään koulutusympäristöä, arviointia ja rekrytointi vain lyhyesti. Tutkielman merkittävimmät muutosehdotukset koskevat ase- ja ampumakoulutusta sekä johtaja- ja kouluttajakoulutusta. Lentoreserviupseerikurssin koulutukseen esitetään liitettävän sotilaan perustaitojen opettaminen kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Erityisesti ase- ja ampumakoulutuksessa painotus esitetään siirrettäväksi rynnäkkökivääristä lentoupseerin palvelusaseeseen, pistooliin. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen toteuttaminen tuntikehyksen puitteissa onnistuu aliupseeri- ja reserviupseerikurssikausilla täysimääräisesti, kun noudatetaan tutkielman esittämiä tuntikehyksiä. Johtamistaidon jatkokurssin toteuttaminen katsotaan tutkielmassa perustelluksi pitää jo reserviupseerikurssikaudella, vaikka puolustusvoimien ohjeessa se ohjataan pidettäväksi kokelaskauden lopulla. Lentoreserviupseerikurssin kevään tuntikehyksessä ei tämän hetkisillä vaatimuksilla ole tilaa, koska lentokoulutus ja pelastautumiskoulutus vievät koko kevään opetusajan. Tämä asia voi muuttua, jos lentoreserviupseerikurssin kevääseen pystytään palauttamaan Kauhavalla toteutettu pienkenttäleiri tai Utti mahdollistaisi laskuvarjohyppyleirin siirtämisen syksyyn. Tutkielman haasteena oli muodostaa lentoreserviupseerikurssin osaamisvaatimukset, koska perustehtävää tarkempia vaatimuksia ei lentoreserviupseerikurssille ole määritetty. Kurssin kriittiset osaamisvaatimukset tulisi määrittää Ilmasotakoulun tai Ilmavoimien esikunnan toimesta. Pelkkä kadettikurssin ilmasotalinjan ohjaajaopintosuunnan aloitusvahvuuden täyttäminen tiedoiltaan, taidoiltaan ja asenteeltaan sopivilla ehdokkailla ei riitä määrittämään kaikkien oppiaineiden opetusvaatimuksia ja koulutuksen ydinainesta. Tästä johtuen on mahdollista, että tutkimustyön johtopäätökset voivat olla joltain osin vääristyneitä ja tehty liian suppean aineiston perusteella. Osaamisvaatimukset ja opetussuunnitelmat tulisi määrittää Ilmasotakoulun opetussuunnitelmaohjeen mukaisesti. Siinä opetussuunnitelmatyö ohjataan toteutettavaksi syklisenä prosessina, joka alkaa perustehtävän määrittelyllä. Perustehtävän ja kriittisten osaamisvaatimuksien määrittelyyn jälkeen olisi koulutuksesta vastaavalla joukko- ja perusyksiköllä perusteet laatia tarkka opetussuunnitelma. Tutkielmassa ei käsitellä puolustusvoimauudistuksen vaikutuksia, koska lopulliset päätökset muutoksista tehdään vasta kesällä 2012.

Towards a Strategic Sales Channel Partnership: A Case Study from the IT Services Industry

Strategic partnerships have become a key to competitive advantage and success in a dynamic, global business environment. Partnering provides a strategic response to complex offerings that need multiple sources of technology and knowledge, allowing companies to offer a wider range of services and solutions to meet their customers’ needs. Companies that collaborate with strategic partners in sales channels may significantly grow their business and improve their prospects of winning major contracts. As a consequence, companies are increasingly transforming their go-to-market strategies and sales channel structures to align with the need to create added value to customers together with a business partner. The research objective of this case study is to review and assess the success of an established sales channel partnership in IT services industry and to find ways how to develop it towards a strategic collaboration. The research consists of two main parts. The first part reviews the literature, concluding with the identification of the critical success factors for partnering. The second part sets out for the case findings, focusing on how the success of the established sales channel partnership is perceived by key executives within the partner organizations, and further what actions are required to make the sales channel partnership and joint go-to-market more strategic.

Käännetty arvonlisäverovelvollisuus rakennusalan harmaan talouden taltuttajana

Rakennusalan on jo pitkään mielletty kärsivän vakavista harmaan talouden aiheuttamista ongelmista, jotka ovat osaltaan kaventaneet valtion verotuloja, muokanneet alan kilpailua epäterveeseen suuntaan ja hankaloittaneet rehellisen yrittäjyyden toimintaedellytyksiä. Ongelmia kitkemään on valjastettu useita erilaisia hankkeita, joista yksi on tässä tutkielmassa käsiteltävä rakentamispalveluiden käännetty arvonlisäverovelvollisuus. Tämän työkalun on määrä lainsäädännön kautta karsia epärehellistä toimintaa ja tervehdyttää toimialaa, mutta sen on myös nähty tuovan sekä yrityksille että viranomaisille suuren joukon rahamääräisiä ja ei-rahamääräisiä kustannuksia sekä uusia sopeutumistarpeita. Tässä tutkielmassa punnitaan, miten hyvin käännetty arvonlisäverovelvollisuus on onnistunut sille asetetuissa tavoitteissa suhteessa sen tuomiin kustannuksiin. Tutkielman tarkoituksena on kustannushyötyanalyysin avulla pyrkiä antamaan edellytykset pohtia kyseisen lainmuutoksen tarkoituksenmukaisuutta. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan hyödynsaajia ja kustannustenkantajia ja kohdennetaan näille havaitut vaikutukset. Tutkielmassa hyödynnetään kustannus-hyötyanalyysin tekniikkaa ja yhdistellään kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia aineistoja. Aineistot koostuvat teemahaastatteluista ja tilastotiedoista. Erilaisia aineistoja käyttämällä pystytään hankkimaan ilmiöstä syvempää tietämystä, laaja-alaisempia ja täsmällisempiä tuloksia, sekä lisäämään tulosten validiteettia. Kustannus-hyötyanalyysi vaatii yleisesti tuekseen monipuolisen ja puolueettoman aineiston. Käännetyn arvonlisäveron vaikutuskohteet on jaoteltu tutkielmassa yhteiskuntaan, viranomaisiin ja alan yrityksiin. Kustannuksia ja hyötyjä ei ole pyritty muokkaamaan yhteismitallisiksi, vaan tarkoitus on pikemminkin tunnistaa käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden erilaiset seuraukset ja niiden kohteet. Menettelyn merkittävimmät kustannukset eivät niinkään liity käyttöönoton ongelmiin, kuten järjestelmä- ja koulutuskuluihin, vaan menettelystä syntyviin tulkintaepäselvyyksiin, joiden taustalla on lainkohdassa avoimeksi jätetyt sanavalinnat. Tulkintojen moniselitteisyys ja tämän seuraukset ovat hankaloittaneet yritysten veroasioiden hoitoa, kasvattaneet sopimuskustannuksia, luoneet intressiristiriitoja alan yritysten välille, rapauttaneet uskoa viranomaisiin ja lainsäädäntöön sekä lisänneet viranomaisten resurssitarvetta. Toisaalta menettelyn käyttöönotto lisää valtion verokertymää. Sen on nähty toimivan hyvin yhdessä verotilin ja muiden prosessuaalisten uudistusten kanssa, jos tulkintaongelmia ei ilmene. Lisäksi sekä viranomaisten tietoisuus alan toimijoista että yritysten taloudellinen osaaminen on kehittynyt. Alalla näkyy myös orastavia merkkejä tervehtymisestä ja harmaan talouden talttumisesta. Koska paluun vanhaan menettelyyn uskotaan nykytilanteessa olevan mahdotonta, on voimavarat alalla suunnattu lainmuutoksen vastustamisesta sen kehittämiseen.

Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot: Luvia ja Eurajoki

Luvian ja Eurajoen kuntien alueella toteutettiin maa- ja metsätalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma 2009–2010. Hankkeessa etsittiin maatalousympäristöstä ja osin metsäalueilta erityisesti ei-tuotannollisella investointituella toteutettavaksi soveltuvia kosteikkoja ja ympäristötuen erityistuella hoidettavaksi soveltuvia luonnon monimuotoisuuskohteita. Samalla tarkasteltiin suojavyöhykkeiden tarvetta kaltevilla ja tulvahaitoista kärsivillä pelloilla. Alueelta löydettiin runsaasti luonnon monimuotoisuuskohteita sekä useita kosteikkokohteita, mutta maaston tasaisuus ja uomien reunoille ulottuva viljely rajoittaa monien kosteikkojen rakentamismahdollisuuksia. Useat kohteet ovat mukana erityisesti maisema- tai luonnon monimuotoisuussyistä, joten niiden toteuttaminen olisi ympäristön kannalta kuitenkin suotuisaa. Hankkeessa kartoitettiin erikseen myös metsäluonnon monimuotoisuuskohteita, joita maanomistaja voi halutessaan hoitaa tai suojella valtakunnallisen METSO-ohjelman keinoilla. Alueelta löytyi noin 40 selvää METSO-kohdetta.

Tuloskortin kritiikki kontingenssiteorian avulla tarkasteltuna : Case: Suomalainen yritys osana yhdysvaltalaista konsernia

Tutkielman aiheena on tuloskortin kritiikki ja sen analysointi kontingenssiteorian näkökulmasta. Tutkimuksen kohdeyrityksen tuloskortin kritiikkiä on verrattu laskentatoimen tieteellisessä keskustelussa esitettyyn kritiikkiin. Tuloskortin kritiikin ja kontingenssiteorian näkökulmien perusteella tutkimuksen kohdeyrityksen suorituskyvyn mittaamisen kehittämiskohteita on tunnistettu. Tutkimuksen kohdeyritys on suomalainen korkean teknologian yritys, joka on osa yhdysvaltalaista globaalia konsernia. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu kontingenssiteoriaan ja tuloskortin ja suorituskyvyn mittaamisen doktriiniin. Tutkimus on luonteeltaan toimintaanalyyttinen. Tutkimusaineisto koostuu tieteellisistä artikkeleista, kirjallisuudesta ja kohdeyrityksessä suoritetuista teemahaastatteluista. Tutkielman teoriaosa alkaa Balanced Scorecardin ja muiden tuloskorttien esittelyllä ja vertailulla. Kontingenssiteorian käsittely perustuu tieteellisessä kirjallisuudessa yleisiin tilannetekijöihin: ulkoinen ympäristö, teknologia, strategia ja organisaatiorakenne. Muista tilannetekijöistä käsiteltiin kulttuuripiiri, joka on relevantti tutkimuksen kohdeyrityksen tarkastelussa. Teoreettisen osan selkärangan muodostaa tuloskortin kritiikin analysointi, joka on jaettu Balanced Scorecardin kritiikkiin ja yleiseen tuloskortin kritiikkiin. Kritiikin sisältöä on tulkittu myös kontingenssiteorian avulla. Tutkimuksen kohdeyritys käyttää kolmea erilaista tuloskorttimallia. Tuloskortin kritiikki kohdeyrityksessä vastaa pääosin tieteellisessä keskustelussa esitettyä kritiikkiä. Tuloskortin näkökulmien väliset suhteet, liityntä strategiaan, puutteellinen ajallinen ulottuvuus ja rooli top-down –johtamismallin työkaluna olivat yleisimmät kritiikin kohteet. Kohdeyrityksessä esille nousivat myös tutkimuksen ja tuotekehityksen mittaamisen haasteellisuus, organisaation funktionaaliset rajaaidat, yhdysvaltalainen toiminnanohjaamisen malli ja kohdeyrityksen rooli osana globaalia konsernia. Kontingenssitekijöistä kritiikkiä eniten selittävät ulkoinen ympäristö, organisaatiorakenne ja kulttuuripiiri. Tutkimuksen kohdeyrityksessä tuloskortin kehittämistarpeet kohdistuvat organisaatiorakenteen muokkaamiseen, tuloskortin tavoitteiden viestintään henkilöstölle, tietoteknisiin ratkaisuihin ja konsernin osana toimimiseen. Kontingenssitekijöiden huomioiminen antaa tutkimuksen perusteella hyvän lähtökohdan tuloskortin ja yleisesti suorituskyvyn mittaamisen kehittämiselle yrityksissä.

Maatalousalueen monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Kiuruveden alue

Pohjois-Savon kolmas monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluhanke toteutettiin vuonna 2011 Iisalmen reitin latvoilla Kiuruveden alueella. Kartoitusalue valittiin ensisijaisesti järvien heikentyneen tilan, rehevöitymisongelmien ja karjavaltaisen maatalouden takia. Yleissuunnittelun tarkoituksena oli löytää alustavasti kohteita, joihin kosteikkoja voitaisiin perustaa tai ennallistaa mahdollisimman vähäisin toimenpitein. Kohteiden toteutukseen on mahdollista hakea maatalouden ei-tuotannollisten investointien tukea ja hoitoon ympäristötuen erityistukea. Kaikki tässä yleissuunnitelmassa esitetyt toimenpidesuosituksen ovat vapaaehtoisia ja maanomistaja päättää itse mahdollisesta toteutuksesta. Aikaisemmin alavilla seuduilla kosteikkoja oli varsin yleisesti, mutta peruskuivatusten yhteydessä peltojen läheisyydessä olleet kosteikot usein kuivatettiin tai täytettiin maalla. Monivaikutteiset kosteikot edistävät maatalouden vesiensuojelua pidättämällä pelloilta huuhtoutuvia ravinteita ja kiintoainesta, luovat vaihtelua maisemaan ja lisäävät luonnonmonimuotoisuutta luoden uusia elinympäristöjä eliöille. Kosteikoilla on myös tärkeä merkitys virkistyskohteina ja monesti ne voivat toimia myös riistakosteikkoina. Kesän maastokartoituksissa arvioitiin noin 40 kohteen soveltuvuus monivaikutteisen kosteikon perustamispaikaksi. Osa arvioiduista kohteista oli kartoitettu jo aikaisemmin Iisalmen reitin vesistöt kuntoon- hankeessa. Näiden kohteiden osalta arviointeja täydennettiin tarpeen mukaan luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kartoituksessa ei juuri löytynyt luontaisia kosteikkopaikkoja, sillä suurin osa kohteista sijaitsee viljelykäytössä olevalla pellolla tai ojitetulla puustoisella suolla. Kohteiden toteuttaminen on usein mahdollista mutta työlästä, sillä monet kohteet vaativat massiivikaivua. Arvioiduista kohteista 36 voisi soveltua kosteikon perustamispaikaksi. Näiden kohteiden osalta yleissuunnitelmassa on esitetty kohdekohtaisia perustietoja, joita voidaan hyödyntää päätettäessä kosteikon perustamisesta ja myös varsinaisen hankesuunnitelman valmistelussa. Kosteikkokohteiden valuma-alueelta ja kosteikkopaikan läheisyydestä kartoitettiin luonnon monimuotoisuus kohteita, kuten perinnebiotooppeja ja metsäsaarekkeita. Näiden kohteiden arvokkaiden ominaispiirteiden ylläpitäminen vaatii aktiivista hoitoja ja raportissa onkin esitetty mahdollisia hoitotoimenpiteitä, joiden avulla kohteiden arvoa voitaisiin nostaa. Kartoitusalueelta arvioitiin noin 40 luonnon monimuotoisuuskohdetta. Ne ovat metsäsaarekkeita, pellon ja metsän välisiä reunavyöhykkeitä, vanhoja latoja ympäristöineen, puukujanteita sekä yksittäisiä maisemapuita. Kohteet ovat maatalouden erityistuen tukiehdot täyttäviä tai maisemallisesti arvokkaita.

Pohjanmaan maankäyttö-, liikenne- ja logistiikkaselvitys

Maankäyttö-, liikenne- ja logistiikkaselvitys on tehty Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelman rinnalla tukemaan suunnitelmaa sekä toimimaan maakuntakaavoituksen taustatietona. Selvitys kartoittaa laajasti maakunnan maankäytön, liikenteen ja logistiikan nykytilaa, yhteistoiminnan sujuvuutta ja kehittämistarpeita. Liikennejärjestelmäsuunnitelmassa kehittämisen painopistealueiksi on määritelty maankäytön tiivistäminen, palvelurakenteet, saavutettavuuden kannalta tehokkaiden alueiden kehittäminen, maankäytön muutosalueiden määrittäminen sekä joukko- ja kevytliikenteen edistäminen. Näitä painopisteitä on painotettu myös tässä maankäyttö-, liikenne- ja logistiikkaselvityksessä. Selvityksen taustaksi tehtiin laaja nykytila-analyysi, jossa tarkasteltiin maakunnan maankäytön, liikenteen ja logistiikan nykytilaa. Työn tausta-aineistoa kerättiin myös kahdella kyselyllä. Toinen suunnattiin Pohjanmaan alueella toimivien teollisuuden ja kaupan yrityksille tavoitteena selvittää niiden näkemyksiä kuljetustarpeista, liikenneverkon puutteista ja maankäyttöön liittyvistä tarpeista. Toinen kysely suunnattiin Pohjanmaan kunnille ja sillä selvitettiin kuntien maankäyttöön ja liikenteen kehittämiseen liittyviä kehitystarpeita. Maankäytön nykytilan ja sen kehittämissuuntien tarkentamiseksi marraskuussa 2011 järjestettiin lisäksi kuntien kaavoituksesta vastaaville henkilöille suunnattu työpaja. Tavoitteena oli löytää seutukuntien merkittävimmät kasvukohteet, elinkeinoelämälle tärkeät kohteet ja väylät sekä tuoda esiin eri seutukuntien erityistarpeet.

Kehä V -opastuksen ja viitoituksen esisuunnitelma

Kehä V:ksi kutsutaan valtatie 25:n ja kantatie 55:n muodostamaa kehämäistä yhteyttä Hangosta Porvooseen. Tämä työ pohjautuu Kehä V - hankkeeseen, jonka tarkoituksena on nostaa tieyhteyden profiilia ja korostaa sen asemaa yhtenä laajentuvan pääkaupunkiseudun kehäväylistä. Tämän työn tarkoitus on selvittää viitotuksen uusimisen toteuttamisedellytyksiä ja muutoksen aiheuttamia kustannuksia. Työ on esisuunnittelua, jossa esitetään teemakarttamuodossa ehdotukset viitoitettavista kohteista. Työn yhteydessä tehtiin maastokäynti, jossa inventointiin viitoituksen nykytila, sekä toteutettiin työpaja eli workshop, jossa Kehä V:n lähialueiden kuntien, kauppakamarien ja maakuntaliittojen edustajien kanssa ideoitiin viitoitusperusteita. Nykyisin opastettavia kohteita on tieyhteydellä useita perustuen viitoituskohdeluetteloon. Opasteissa käytetään pääasiassa vain kaukokohteita. Kaukokohteet vaihtuvat sijainnin mukaan samoin kuin opastettavien kohteiden lukumäärä viitoissa. Samantyyppisissäkin liittymissä voidaan käyttää erilaista viitoitusperiaatetta ja viitoitettavat kohteet voivat vaihdella sen mukaan, mistä suunnasta liittymää lähestytään. Suuriinkin teollisuus- ja logistiikkakeskittymiin opastetaan vasta ihan kohteen lähellä. Muita kulkumuotoja, kuten rautateitä, ei ole nykyisin huomioitu viitoituksessa. Muuttuvia opasteita reitin varrella on vain muutamia ja niistäkään osa ei ollut käytössä maastokäynnin ajankohtana. Työssä ehdotetaan nykyisten kehäväylien opastusperiaatteiden soveltamista myös Kehä V:llä. Tällöin saapumissuunnista opastetaan kylteillä ”Kehä V itään/länteen” sekä seuraavan lähi- tai kaukokohteen nimellä. Opastettaviksi kohteiksi valittiin Hanko, Lohja, Hyvinkää, Mäntsälä ja Porvoo. Hanko ja Porvoo ovat tieosuuden päätepisteet ja välikohteet tukevat solmukohtaopastusta sijaitessaan pääteiden liittymissä. Lisäksi ehdotettiin opastusta Hangon satamaan ja Porvoon öljysatamaan sekä Hyvinkään rautatieasemalle jo pääteiltä alkaen. Työn yhteydessä syntyi paljon ideoita muiden kuin kiinteiden opasteiden käytöstä. Workshopin yhteydessä tuli esille idea Kehä V -internetportaalista. Internetsivusto toimisi ikään kuin virtuaaliväylänä. Sivustolta voisi hakea reittitietoja Kehä V:n alueelta sekä mm. sopivia pysähdys- tai levähdyspaikkoja ja suunnitella näin matkaa etukäteen. Kehä V:n internetportaalin yhteyteen voisi kehittää palvelun, jonka avulla navigaattoriin voi ladata erilaisia teemoja, kuten teollisuus- ja yritysalueita. Myös infopisteitä voisi hyödyntää aiempaa enemmän. Infopisteet voisivat helposti tarjota laajempaakin karttamateriaalia, kuten teollisuus-, ja yritysalueiden opaskartat. Yhtenäisen ilmeen luominen koko Kehä V:n tieympäristövarusteille on ollut esillä jo aiemmissakin projektin vaiheissa. Tällä tavoin pystytään vaikuttamaan laadukkaan mielikuvan syntymiseen tien käyttöympäristössä. Laadukas mielikuva liitettäisiin sitä kautta myös väylän varrella oleviin paikkakuntiin, yrityksiin ja väylähankkeeseen ylipäätään. Tieympäristövarustuksen design olisi keino erottua muista kehäväylistä, koska sitä ei ole liiaksi käytetty. Projektista voisi saada pilottihankkeen, joka pidemmällä tähtäimellä hyödyttäisi koko Suomen väyläilmeen ja laadukkaampien liikenteenohjaustuotteiden kehittymistä.

Toimintakykyinen ja oppiva henkilötiedusteluoperaattori

Henkilötiedustelua aiheena ei ole suomalaisessa sotatieteellisessä tutkimuksessa aiemmin tutkittu. Henkilötiedustelu tai HUMINT = Human Intelligence on nykyään yhä käytetympi termi sotilaiden keskuudessa, vaikka vain harva tietää, mitä työskentely todellisuudessa pitää sisällään. Tutkimuksessa tutkittiin henkilötiedustelijan toimintakykyä, kehyksenään sotilaspedagoginen viitekehys sotilaan toimintakyvylle. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään asiakokonaisuuksia, joita HUMINT- operaattorin koulutuksessa tulisi ottaa huomioon, pyrkimyksenä henkilötiedustelukoulutuksen mahdollinen kehittyminen tulevaisuudessa. Tämän lisäksi tässä tutkimuksessa luotiin lukijalle pintapuolinen kuva henkilötiedustelutyöstä ennen toimintakykyä ja oppimista käsitteleviä kappaleita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, tutkimusmetodina oli hermeneuttinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysitapana käytettiin teoriasidonnaista analyysiä. Tutkimuskysymykset laadittiin selvittämään henkilötiedustelijan toimintakykyä sekä oppimista 1) miten sotilaan toimintakyvyn nelikenttämalli toteutuu henkilötiedustelijan työssä ja 2) mitkä ovat keskeisimmät kehittämisen kohteet suomalaisessa henkilötiedustelukoulutuksessa? Tutkimuksessa havaittiin, että henkilötiedustelijan toimintakyvyn tärkeimmiksi osa-alueiksi nousivat psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Lisäksi tutkimustulokset osoittivat, että koulutuksen painopistettä tulisi kehittää nimenomaan lähteen käsittelyyn sekä puhuttamiseen.

Maa-ainesten ottoalueiden nykytila ja kunnostustarveselvitys Pohjois-Savossa : Sokka -projekti Pohjois-Savossa 2007-2009

Pohjois-Savon soranottoalueiden kartoitus ja kunnostustarve –hankkeen tavoitteena oli kartoittaa alueella sijaitsevia vanhoja maa-aineksenottoalueita ja selvittää niiden tila ja kunnostustarve. Työ on tehty osana valtakunnallista soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA)-hanketta. Kartoituksessa pyrittiin käymään läpi kaikki pohjavesialueilla sijaitsevat vanhat soran- ja hiekanottoalueet, sekä merkittävimmät pohjavesialueiden ulkopuoliset kohteet. Tavoitteena oli erityisesti kartoittaa mahdollisia pohjaveteen kohdistuvia riskejä. Kaikki kohteet rajattiin paikkatieto-ohjelmalla. Kohteet tarkistettiin maastossa, jolloin arvioitiin myös alueen jälkihoidon tila. Kohteet luokiteltiin jälkihoidon tilan mukaan viiteen ja kunnostustarpeen mukaan neljään luokkaan. Jälkihoitoluokat olivat: jälkihoidettu, osittain jälkihoidettu, muotoiltu, jälkihoitamaton ja toiminnassa oleva. Kunnostustarpeeltaan kohteet luokiteltiin seuraavasti: suuri, kohtalainen, vähäinen. Neljänteen luokkaan, kunnostustarve lupaehtojen mukainen, kuuluivat alueet, joilla oli voimassa oleva maa-aineslupa. Alueita kuvattiin lisämääreillä metsittymässä, metsittynyt ja kotitarve. Kunnostustarpeeseen vaikuttivat jälkihoidon tilan lisäksi muun muassa kohteen sijainti suhteessa vedenottamoon ja asutukseen. Kartoituksessa oli mukana 1098 aluetta, joiden yhteispinta-ala on 21 km2. Alueita, joilla maa-ainesluvan mukainen ottamistoiminta on päättynyt, oli 847. Näiden alueiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 10 km2. Pinta-aloista laskettuna toiminnassa olevien kohteiden osuus oli 44 %. Toimintansa lopettaneissa kohteissa jälkihoitamattomia oli 28 %, muotoiltuja 10 %, osittain jälkihoidettuja 12 % ja täysin jälkihoidettuja 5 %. Kunnostustarve arvioitiin suureksi 76 kohteella, näistä 64 sijaitsi pohjavesialueilla. Kunnostustarve arvioitiin suureksi 16 %:lla ja kohtalaiseksi 26 %:lla niistä kohteista, joilla ei ole voimassa olevaa maa-ainestenottolupaa. Kunnostustarve on vähäinen 58 %:lla kohteista. Pohjavesialueilla sijaitsevista kohteista kunnostustarve on suuri 25 %:lla ja kohtalainen 31 %:lla alueista. Kunnostustarve on vähäinen 44 %:lla kohteista. Soranottoalueiden yleisimpiä kunnostustoimia ovat alueen siistiminen, pohjavettä suojaavan maakerroksen muodostaminen, suojaverhoilu pintamateriaalilla, aluskasvillisuuden kylvöt ja puiden istutukset. Lisäksi alueen epätarkoituksenmukainen käyttö pyritään estämään esimerkiksi teiden sulkemisella.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma : Simo

Luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa maaseutuympäristöjen vesistönsuojelua sekä auttaa arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita. Simon kunta valikoitui suunnittelualueeksi, koska kylissä on useita aktiivitiloja sekä halu hoitaa kaunista kulttuuri- ja kylämaisemaa. Simojoki on myös kuuluisa tulvaniityistään. Lisäksi alueella on jo ennestään lukuisia maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia. Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat maatalousalueiden kosteikoista jokien ja ojien suistojen reheviin tulvaniittyihin vanhoihin hakamaihin ja metsälaitumiin. Vesistönsuojelun näkökulmasta pelloilta tapahtuvaa huuhtoumaa voidaan merkittävästi pienentää hoitamalla nykyiselläänkin varsin leveitä reunavyöhykkeitä sekä vanhoja säännöstelyn myötä vettyneitä tulvapeltoja ja -niittyjä, joiden kautta vedet valuvat Simojokeen ja Perämereen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat Simojoen ja Viantiejoen suistoalueiden tulvaniityt. Hoidetut tulvaniityt pidättävät osaltaan yläpuolisilta valuma-alueilta tulevaa ravinnekuormaa. Maatalousalueille perustettavilla kosteikoilla voidaan merkittävästi pienentää pelloilta valuvaa ravinnekuormaa. Suunnitelmaan valittiin 47 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on 158 hehtaaria. Pinta-alat vaihtelevat pienikokoisista ketolaikuista useiden hehtaarien tulvaniittyihin. Perinnebiotooppien yhteispinta-ala on 131 hehtaaria. Valtaosa perinnebiotoopeista sijoittuu saarien ja rantojen tulvavyöhykkeelle, missä kevättulvat ovat ylläpitäneet niittykasvillisuutta perinteisen maankäytön loppumisen jälkeenkin. Kosteikkojen rooli on nykyisellä tukikaudella korostunut, toivottavasti kylistä löytyisi intoa lähteä toteuttamaan kosteikkoja suunnitelmassa ehdotettuihin paikkoihin. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä kyläyhdistysten, maanviljelijöiden ja asukkaiden kanssa. Pensoittuneiden jokivarsien ja kylien viljelysmaisemien avaamiseksi tarvitaan nyt aktiivisia hoitotoimia. Simossa on erinomaisia maisemanhoitajia ylämaankarja-, nauta-, hevos- ja lammastiloilla. Tässä yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille voidaan hakea perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettuja maatalouden ympäristötuen erityistukimuotoja. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön rajautuville peltoalueille voi hakea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea tai hoitaa jo olemassa olevia reunavyöhykkeitä. Suunnitelmassa ehdotettujen kosteikkojen perustamiseen voi hakea ei-tuotannollista investointitukea.

Nollavisio teoriasta käytännöksi ajoharjoittelun keinoin

Työssä kartoitettiin mahdollisuudet nollavisiokeskuksen toteuttamiseksi Paimion ajoharjoitteluradan yhteyteen yhteistyössä Varsinais-Suomen Ajoharjoittelurata Oy:n, ELY-keskuksen ja Liikenneturvan kanssa. Työn lopputuloksena syntyi tarveselvitys ajoharjoitteluradan liikenneturvallisuusnäyttelyn uudistamisesta nollavision hengessä sekä nollavisioreitin toteuttamisesta. Suunnittelun taustalla olivat EU:n liikenneturvallisuustavoitteet: ylinopeuksien vähentäminen, turvalaitteiden käytön lisääminen ja liikenneraittius. Suunnittelu pohjautui Norjan Lillehammerin vastaavanlaisen nollavisiokeskuksen sisältöön ja Lillehammerin nollavisioreittiin sekä kokemuksiin niiden toteuttamisesta. Työssä esitettiin ideoita Paimion ajoharjoitteluradan liikenneturvallisuuskeskuksessa olevan näyttelyn uudistamiseksi. Ideoita näyttelyyn haettiin Lillehammerin nollavisiokeskuksesta. Nollavisiokeskuksella haettiin Suomen liikenneturvallisuusvision ja -tavoitteiden konkretisoitumista. Tavoitteena on opettaa liikennekäyttäytymistä omien kokemusten kautta sekä muokata etenkin koululaisten ja nuorten asenteita liikenteessä. Työssä suunniteltiin kaksi nollavisioreittiä Paimion ajoharjoitteluradan yhteyteen. Toinen reitti kulkee Paimiosta Turkuun ja toinen Salosta Paimioon. Ajo-opetuksen ajoharjoittelukerralla on tarkoitus tutustua liikenneturvallisuutta parantaviin toimenpiteisiin tieympäristössä ajamalla nollavisiolenkki ajo-oppilaiden kanssa läpi ja keskustelemalla mikä on toimenpiteen tavoite. Reitit on suunniteltu siten, että ne on mahdollista ajaa kahden autokoulun ajotunnin aikana. Nollavisioreittien punainen lanka on onnettomuuksien estäminen ja niiden seurauksien lieventäminen. Näin ollen reittien varrella sijaitsevat kohteet on jaettu teemoihin onnettomuustyyppien mukaan.

Ohkolanjoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma

Vantaanjoen vesistöalueella sijaitsevan Ohkolanjoen valuma-alueella laadittiin maatalousalueiden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma syksyllä 2010. Kartoituksessa löytyneet kohteet sisällytettiin yleissuunnitelmaan karttojen muodossa. Suojavyöhykkeet pidättävät tehokkaasti maatalousmaalta vesistöön kulkeutuvia ravinteita ja kiintoainesta. Maisemallisesti suojavyöhykkeet elävöittävät ympäristöä ja edistävät luonnon monimuotoisuutta maatalousalueilla. Suojavyöhykkeitä voidaan perustaa vesistöön tai valtaojaan rajoittuville tai tulvaherkille pelloille, sekä pohjavesialueille. Suojavyöhyke perustetaan ympäristötukikelpoiselle lohkolle ja tukea hakevan viljelijän täytyy olla sitoutunut ympäristötukeen. Yleissuunnittelun tavoitteena on löytää ne kohteet, joissa suojavyöhykkeistä olisi eniten hyötyä vesiensuojelun kannalta. Huomioon on otettu myös maisemalliset arvot ja luonnon monimuotoisuus. Suojavyöhykkeiden perustamiseen voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnitelmassa esitetyt kohteet ovat suosituksia, maatalouden erityistukien hakeminen on aina vapaaehtoista. Ohkolanjoen valuma-alueen yleissuunnitelmassa esitetään suojavyöhykesuositusta yhteensä 25,7 kilometrin matkalle. Tästä erittäin tarpeellisia on 11,4 km ja tarpeellisia 14,3 km. Pohjavesialueella peltoa on vain vähän.