Opettajan antaman palautteen yhteys oppilasryhmien motivaatioon liikuntatunneilla

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettajan käyttämä palautteenantomalli vaikutti oppilasryhmien toimintaan liikuntatunneilla motivaation näkökulmasta. Palautteenantomalleina käytettiin joko runsasta ja kannustavaa palautetta tai niukkaa ja neutraalia palautetta. Vertailua tehtiin kahden palautteenantomallin välillä. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat erään satakuntalaisen koulun seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisten tyttöjen liikuntaryhmät. Tutkimusaineisto kerättiin kevättalvella 2015. Menetelminä tässä tutkimuksessa käytettiin osallistuvaa havainnointia, piilohavainnointia, videointia ja sen analysointia, tutkimuspäiväkirjaa, kyselylomakkeita sekä vierailevia havainnoitsijoita ja havaintomatriiseja. Tutkimuksen aineiston hankinnassa pyrittiin monipuolisuuteen, jotta vaikeasti tutkittava ilmiö saisi useita tarkastelumahdollisuuksia analysointivaiheessa. Liikuntatunneilla, joilla palautteenantomallina oli niukka ja neutraali palaute, esiintyi enemmän passiivisuutta sekä tehtävän välttelyä kuin niillä tunneilla joilla palautteenantomalli oli runsas ja kannustava. Oppilaiden aktiivisuustaso saattoi olla hyvinkin alhainen useiden minuuttien ajan. Saman oppituntisuunnitelman mukaisella tunnilla, jolla annettiin runsaasti kannustavaa palautetta, oli oppilaiden toiminta aktiivisempaa ja ilmapiiri niukan ja neutraalin palautteenantomallin tunteihin nähden vapautuneempaa. Tottelemattomuutta ja häiriö käyttäytymistä esiintyi kuitenkin enemmän runsaan ja kannustavan palautteenantomallin oppitunneilla. Oppilaat vastasivat kyselylomakkeisiin usein havaintojen vastaisesti, joten oppilaan itsetuntemuksen varaan tutkimuksessa ei voida juuri luottaa. Osallistuva havainnointi ja liikunnanlehtorin tekemä piilohavainnointi osoittautuivat tärkeimmiksi ilmapiiriä kuvaileviksi menetelmiksi. Videoista tehdyistä havainnoista taasen saatiin arvokasta tietoa esimerkiksi tehtävän välttelystä sekä aktiivisuustasosta.

Iatrogeeniset laryngeaalihermovauriot kilpirauhaskirurgiassa Tyksissä vuonna 2011 - insidenssi ja altistavat tekijät

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää iatrogeenisten eli hoidon aiheuttamien laryngeaalihermovaurioiden insidenssi kilpirauhaskirurgisilla potilailla Tyksissä vuonna 2011 sekä mahdolliset hermovauriolle altistavat tekijät. Tutkimushypoteesina on, että tutkimusaineistosta on mahdollisesti osoitettavissa laryngeaalihermovaurioille altistava, preoperatiivinen tekijä. Yhtäältä tutkimus toimii laryngeaalihermovaurioiden insidenssiä kartoittavana instrumenttina kilpirauhaskirurgisilla potilailla Tyksissä. Toisaalta tutkimuksessa mahdolliset esille tulevat laryngeaalihermovaurion riskitekijät saattavat vaikuttaa hoitokäytäntöihin ja näin ollen vähentää iatrogeenisia laryngeaalihermovaurioita tulevaisuudessa. Tutkimuksen aineistona on Tyksissä vuonna 2011 kirurgisesti leikatut kilpirauhaspotilaat eli sekä kilpirauhas- että lisäkilpirauhaspotilaat. Tutkimuksessa suoritettiin sähköisen potilastietojärjestelmän tietokantahaku käyttäen kilpirauhaskirurgisia toimenpidekoodeja, jonka tuloksena oli vuonna 2011 Tyksissä leikatut kilpirauhaspotilaat. Jokaiselta potilaalta kirjattiin sähköisestä potilastietojärjestelmästä systemaattisesti mahdollinen laryngeaalihermovaurion aiheuttama äänihuulihalvaus sekä tämän tutkimuksen kannalta oleelliset muuttujat. Tilastollinen analyysi suoritettiin JMP Pro 12 -ohjelmalla. Vuonna 2011 Tyksissä leikattiin 221 kilpirauhaskirurgista potilasta. Laryngeaalihermovaurioiden insidenssi oli 7,4 prosenttia, josta pysyviä oli 4,6 ja ohimeneviä 2,8 prosenttia. Aikaviive leikkauksesta hermovauriodiagnoosin oli pitkä, keskimäärin 102 päivää ja mediaani 51 päivää. Uusintaleikkaus oli merkittävin tilastollisesti merkitsevä hermovaurion riskitekijä. Aineistossa huomiota kiinnitti leikkausten aikainen alhainen recurrens-hermon visualisaatioprosentti – recurrens-hermoista visualisoitiin 71 prosenttia niissä leikkauksissa, joissa kirjallisuudessa visualisaation katsotaan olevan erittäin tärkeää. Kirurgeilla, joiden leikkausten seurauksena aiheutui huomattavasti enemmän hermovaurioita, oli potilasaineiston suhteen hermovauriolle alttiimman iäkkäämmän potilasmateriaalin sekä laajempien leikkausten painottuminen.

GaN- ja AlGaN-puolijohteiden pintaominaisuuksista ja niiden muokkauksesta

Yhdistepuolijohde galliumnitridi (GaN) on energiatehokkaiden valkoisten ledien päämateriaali. GaN on kestävä materiaali; sillä on muun muassa alhainen säteilyreagointi ja suuri jännitekestävyys, minkä vuoksi GaN soveltuu hyvin myös maanpuolustus- ja avaruussovelluksiin. Sen iso energia-aukko mahdollistaa materiaalin käytön suurteho- ja suurtaajuussovelluksissa, ja sen suuri lämpökapasiteetti ja lämmönjohtavuuskyky avaavat edelleen uusia mahdollisuuksia materiaalin käytölle muun muassa tehovahvistimissa mikroaaltotaajuudella. GaN:ä käytetään myös sinisten ja violettien ledien valmistuksessa. Kun yhdisteeseen lisätään alumiinia, saadaan alumiinigalliumnitridin (AlGaN) energia-aukkoa ja muita ominaisuuksia säädeltyä alumiinin määrää muuttamalla. AlGaN-pintojen ominaisuuksia on tutkittu suhteellisen vähän, vaikka niiden merkitys kasvaa jatkuvasti kehitettäessä nanoteknologian sovelluksia. AlGaN-pintojen tutkiminen on tärkeää, koska monissa sovelluksissa juuri pinnat ja rajapinnat ovat huomattavassa asemassa laitteiden toiminnan kannalta. Pinnoilla sijaitseva atomien epäjärjestys, kidevirheet ja epäpuhtausatomit sekä atomien kemiallinen sidosympäristö kiinnostavat tutkijoita. Myös erilaisten pintakäsittelyjen vaikutusten tunteminen edellä mainittuihin ominaisuuksiin on tärkeää hyvien pintojen valmistuksen saavuttamiseksi. Tämän pro gradu -tutkielman on tarkoitus tutustua III–V-puolijohteiden GaN:n ja AlGaN:n pintaominaisuuksiin ja niiden muokkaukseen materiaalifysiikan pintatieteen menetelmillä. Mg-piristeisille Al0,5Ga0,5N-näytteille tehdyt LEED- ja STM-mittaukset osoittavat, että AlGaN-pinnat tarjoavat hyvän lähtökohdan bulkille tyypillisten ominaisuuksien tutkimiseen. XPS- ja SR-PES-mittaukset osoittavat, että Mg-piristys vaikuttaa aktivoituvan noin 700 °C:n lämmityksessä, ja näytteet sisältävät aiemmissa tutkimuksissa havaitun vedyn lisäksi happea ja hiiltä, jotka vaikuttavat magnesiumin aktivoitumiseen ja siitä syntyvään aukkokonsentraatioon. LEED-, STM- ja resistiivisyysmittaukset tukevat tehtyjä XPS- ja SR-PES-mittauksia. Al0,5Ga0,5N-näytteen energia-aukossa sijaitsevien aktiivisten vastaanottajatilojen määritettiin sijaitsevan 200–600 meV valenssivyön maksimin yläpuolella riippuen jälkilämmityksen kestosta.

Suomalaisten julkisesti listattujen senttiosakkeiden suoriutuminen verrattuna OMX Helsinki Small Cap -indeksin muihin osakkeisiin

Senttiosakkeista tehtyjä tutkimuksia on olemassa hyvin rajoitetusti, ja ne ovat keskittyneet lähinnä senttiosakelistautumisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia julkisesti noteerattuja senttiosakkeita ja niiden suoriutumista kymmenen vuoden ajanjaksolla vuosina 2006–2015. Tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisiin julkisesti noteerattuihin senttiosakkeisiin sijoittaminen kannattavaa toimintaa ja minkälaisia tuottoja on odotettavissa senttiosakkeisiin sijoittamalla. Tutkimusaineisto koostui tutkielmassa tehdyn määritelmän mukaisista senttiosakkeista ja muista Small Cap -indeksin osakkeista, joita kutsuttiin puolestaan ei-senttiosakkeiksi. Tuotot laskettiin osakkeiden päivittäisistä tuottoindekseistä. Tuottoja verrattiin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tuottojen tarkastelun tueksi senttiosakkeille ja ei-senttiosakkeille laskettiin seuraavat menestysmittarit: Sharpen luku, Treynorin indeksi ja Jensenin alfa. Lopuksi verrattiin vielä seuraavia tunnuslukuja: ROE (%), E/P-luku, P/B-luku, osinkotuotto-% ja velan suhde omaan pääomaan (%). Saatujen tulosten perusteella suomalaiset julkisesti noteeratut senttiosakkeet ovat lyhyellä aikavälillä kannattavia sijoituskohteita, mutta mitä pidemmäksi tarkasteluperiodi kasvoi, sitä huonommin ne suoriutuivat. Lisäksi senttiosakkeet hävisivät kaikilla tarkasteluperiodeilla ei-senttiosakkeille. Suurimmat positiiviset tuotot olivat kuitenkin yksittäisillä senttiosakkeilla. Senttiosakkeisiin havaittiin liittyvän paljon riskejä, kuten suuri volatiliteetti, suuret negatiiviset tuotot ja konkurssin mahdollisuus. Myös kaikki menestysmittarit ja tunnusluvut indikoivat senttiosakkeiden olevan ei-senttiosakkeita huonompia sijoituskohteita. Sijoittajien on oltava erityisen tarkkoja senttiosakkeiden kanssa, sillä niihin sijoittaminen on pitkälti verrattavissa uhkapelaamiseen.

Osakeindeksioption implisiittisen volatiliteetin informaatiosisältö

Volatiliteetilla mitataan arvopaperin toteutuneen tuoton epävarmuutta ja sillä on keskeinen rooli riskienhallinnassa sekä arvopapereiden hinnoittelussa. Volatiliteetin estimoimiseen on kaksi vaihtoehtoista lähestymistapaa. Historiallinen volatiliteetti estimoidaan toteutuneesta hintadatasta, kun taas implisiittinen volatiliteetti voidaan johtaa optioiden markkinahinnoista käyttämällä Black-Scholes-Merton-hinnoittelumallia tai vaihtoehtoisesti Britten-Jonesin ja Neubergerin kehittämää mallia (mallivapaa implisiittinen volatiliteetti), joka ei ole riippuvainen mistään tietystä hinnoittelumallista, vaan johdetaan suoraan optioiden markkinahinnoista. Implisiittinen volatiliteetti edustaa näin ollen markkinaosapuolten näkemystä option jäljellä olevana juoksuaikana toteutuvasta volatiliteetista. Toteutuvan volatiliteetin ennustamista implisiittisen ja historiallisen volatiliteetin avulla on tutkittu laajalti 1970-luvulta lähtien ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia sekä historiallisen ja implisiittisen volatiliteetin keskinäisessä vertailussa että kahden eri implisiittisen volatiliteetin vertailussa. Tämän tutkielman tavoite on selvittää ennustaako implisiittinen volatiliteetti toteutuvaa volatiliteettia. Tutkielmassa syvennytään erityisesti vertailemaan historiallisen volatiliteetin, Black–Scholes-implisiittisen sekä mallivapaan implisiittisen volatiliteetin paremmuutta toteutuvan volatiliteetin ennusteina. Tutkielman empiirinen osuus on suoritettu eurooppalaisella aineistolla käyttämällä EURO STOXX 50 -indeksin, siihen liittyvien osto-optioiden sekä VSTOXX-volatiliteetti-indeksin hintatietoja vuosilta 2006–2014. Aikasarjatutkimus on suoritettu ei-päällekkäisillä havainnoilla niin, että jokaista volatiliteettiennustetta kohden on tasan yksi kuukauden mittainen periodi, jolta toteutunut volatiliteetti lasketaan. Empiirinen tarkastelu on suoritettu PNS-regressioanalyysillä, jolla on ensin tutkittu jokaisen volatiliteettiennusteen kykyä selittää toteutuvaa volatiliteettia sekä erikseen että yhdessä. Tulosten perusteella mallivapaa implisiittinen volatiliteetti on harhainen, mutta tutkituista ennusteista selkeästi tehokkain ennustamaan toteutuvaa volatiliteettia ja sisällyttää itseensä sekä Black–Scholes-implisiittisen että historiallisen volatiliteetin sisältämän informaation

KATSAUS NORO- JA ROTAVIRUSDIAGNOSTIIKAN MONIMUOTOISUUTEEN SEKÄ NOPEAN RNA-TESTIN KEHITYS NOROVIRUKSELLE

Gastroenteriitti on akuuttitila, jossa oireita ovat esimerkiksi oksentelu ja ripulointi. Yleisimpiä taudin aiheuttajia ovat bakteerit ja virukset. Erityisesti norovirus (NoV) ja rotavirus kykenevät aiheuttamaan laajoja epidemioita. Haasteena näiden diagnostiikassa ovat näytematriisit, jotka häiritsevät määrityksiä. Muita haasteita ovat esimerkiksi kustannustehokkuus ja kiire, sillä yksittäiset infektiot leviävät herkästi epidemiaksi asti. Lisäksi testien olisi sovelluttava sekä kliinisiin laboratorioihin että kenttätyöhön. Immunodiagnostiikkaan perustuvat määritykset ovat rutiinikäytössä tehokkaita seulontatarkoituksessa. Tarkempaa seulontaa varten on ratkaisuksi ehdotettu nukleiinihappodiagnostiikkaa. Menetelmänä se on tehokas ja erittäin spesifinen. Heikkoutena on hitaus ja alhainen soveltuvuus kenttäolosuhteisiin. Tämän takia on kehitetty isotermisiä monistustekniikoita, jotka eivät olisi sidottu kliiniseen laboratorioympäristöön. Yksi tällainen tekniikka on monivaiheinen nukleiinihapposekvenssiin perustuva monistus (NASBA). Tutkielman kokeellisessa osassa tutkittiin lantanidikelaattien komplementaatioon perustuvan reportterimenetelmän soveltuvuutta NASBA-tekniikkaan. Reaaliaikaisen käänteiskopiointipolymeraasiketjureaktion tuloksista havaittiin, että monistumisen kanssa oli haasteita. NoV-reaktiot monistuivat vaihtelevasti ja NASBA-monistuksissa havaittiin, että NoV-reaktiot eivät monistuneet vaikka reaktio-olosuhteita muunnettiin. Syyksi tähän muodostui sekundaarimallinnuksessa templaatin sekundaarirakenteet, jotka muodostuvat NASBA-monistuksen syklisessä vaiheessa. Rakenteet kykenevät hidastamaan ja keskeyttämään käytettyjen entsyymien toimintaa. NASBA-tekniikka on haasteellinen, mutta potentiaalinen tekniikka, jota kyettäisiin käyttämään myös kenttäolosuhteissa. Tekniikan etuja ovat kehitettävyys ja muokattavuus, sillä se ei ole sidottu yhteen tiettyyn leima- tai laiteteknologiaan.

Low-Volatility Anomaly in Helsinki Stock Exchange

International research shows that low-volatility stocks have beaten high-volatility stocks in terms of returns for decades on multiple markets. This abbreviation from traditional risk-return framework is known as low-volatility anomaly. This study focuses on explaining the anomaly and finding how strongly it appears in NASDAQ OMX Helsinki stock exchange. Data consists of all listed companies starting from 2001 and ending close to 2015. Methodology follows closely Baker and Haugen (2012) by sorting companies into deciles according to 3-month volatility and then calculating monthly returns for these different volatility groups. Annualized return for the lowest volatility decile is 8.85 %, while highest volatility decile destroys wealth at rate of -19.96 % per annum. Results are parallel also in quintiles that represent larger amount of companies and thus dilute outliers. Observation period captures financial crisis of 2007-2008 and European debt crisis, which embodies as low main index annual return of 1 %, but at the same time proves the success of low-volatility strategy. Low-volatility anomaly is driven by multiple reasons such as leverage constrained trading and managerial incentives which both prompt to invest in risky assets, but behavioral matters also have major weight in maintaining the anomaly.