Overspeed HIIT in Lower-Body Positive Pressure Treadmill Improves Running Performance.

PURPOSE: Optimal high-intensity interval training (HIIT) regimens for running performance are unknown, although most protocols result in some benefit to key performance factors (running economy (RE), anaerobic threshold (AT), or maximal oxygen uptake (V˙O2max)). Lower-body positive pressure (LBPP) treadmills offer the unique possibility to partially unload runners and reach supramaximal speeds. We studied the use of LBPP to test an overspeed HIIT protocol in trained runners. METHODS: Eleven trained runners (35 ± 8 yr, V˙O2max, 55.7 ± 6.4 mL·kg·min) were randomized to an LBPP (n = 6) or a regular treadmill (CON, n = 5), eight sessions over 4 wk of HIIT program. Four to five intervals were run at 100% of velocity at V˙O2max (vV˙O2max) during 60% of time to exhaustion at vV˙O2max (Tlim) with a 1:1 work:recovery ratio. Performance outcomes were 2-mile track time trial, V˙O2max, vV˙O2max, vAT, Tlim, and RE. LBPP sessions were carried out at 90% body weight. RESULTS: Group-time effects were present for vV˙O2max (CON, 17.5 vs. 18.3, P = 0.03; LBPP, 19.7 vs. 22.3 km·h; P < 0.001) and Tlim (CON, 307.0 vs. 404.4 s, P = 0.28; LBPP, 444.5 vs. 855.5, P < 0.001). Simple main effects for time were present for field performance (CON, -18; LBPP, -25 s; P = 0.002), V˙O2max (CON, 57.6 vs. 59.6; LBPP, 54.1 vs. 55.1 mL·kg·min; P = 0.04) and submaximal HR (157.7 vs. 154.3 and 151.4 vs. 148.5 bpm; P = 0.002). RE was unchanged. CONCLUSIONS: A 4-wk HIIT protocol at 100% vV˙O2max improves field performance, vV˙O2max, V˙O2max and submaximal HR in trained runners. Improvements are similar if intervals are run on a regular treadmill or at higher speeds on a LPBB treadmill with 10% body weight reduction. LBPP could provide an alternative for taxing HIIT sessions.

Sugar-and artificially sweetened beverages and intrahepatic fat : a randomized controlled trial.

OBJECTIVE: To test the hypothesis that substituting artificially sweetened beverages (ASB) for sugar-sweetened beverages (SSB) decreases intrahepatocellular lipid concentrations (IHCL) in overweight subjects with high SSB consumption. METHODS: About 31 healthy subjects with BMI greater than 25 kg/m(2) and a daily consumption of at least 660 ml SSB were randomized to a 12-week intervention in which they replaced SSBs with ASBs. Their IHCL (magnetic resonance spectroscopy), visceral adipose tissue volume (VAT; magnetic resonance imaging), food intake (2-day food records), and fasting blood concentrations of metabolic markers were measured after a 4-week run-in period and after a 12-week period with ASB or control (CTRL). RESULTS: About 27 subjects completed the study. IHCL was reduced to 74% of the initial values with ASB (N = 14; P < 0.05) but did not change with CTRL. The decrease in IHCL attained with ASB was more important in subjects with IHCL greater than 60 mmol/l than in subjects with low IHCL. ALT decreased significantly with SSB only in subjects with IHCL greater than 60 mmol/l. There was otherwise no significant effect of ASB on body weight, VAT, or metabolic markers. CONCLUSIONS: In subjects with overweight or obesity and a high SSB intake, replacing SSB with ASB decreased intrahepatic fat over a 12-week period.

Reduction and Analysis Methods of Indigo

Throughout history indigo was derived from various plants for example Dyer’s Woad (Isatis tinctoria L.) in Europe. In the 19th century were the synthetic dyes developed and nowadays indigo is mainly synthesized from by-products of fossil fuels. Indigo is a so-called vat dye, which means that it needs to be reduced to its water soluble leucoform before dyeing. Nowadays, most of the industrial reduction is performed chemically by sodium dithionite. However, this is considered environmentally unfavourable because of waste waters contaminating degradation products. Therefore there has been interest to find new possibilities to reduce indigo. Possible alternatives for the application of dithionite as the reducing agent are biologically induced reduction and electrochemical reduction. Glucose and other reducing sugars have recently been suggested as possible environmentally friendly alternatives as reducing agents for sulphur dyes and there have also been interest in using glucose to reduce indigo. In spite of the development of several types of processes, very little is known about the mechanism and kinetics associated with the reduction of indigo. This study aims at investigating the reduction and electrochemical analysis methods of indigo and give insight on the reduction mechanism of indigo. Anthraquinone as well as it’s derivative 1,8-dihydroxyanthraquinone were discovered to act as catalysts for the glucose induced reduction of indigo. Anthraquinone introduces a strong catalytic effect which is explained by invoking a molecular “wedge effect” during co-intercalation of Na+ and anthraquinone into the layered indigo crystal. The study includes also research on the extraction of plant-derived indigo from woad and the examination of the effect of this method to the yield and purity of indigo. The purity has been conventionally studied spectrophotometrically and a new hydrodynamic electrode system is introduced in this study. A vibrating probe is used in following electrochemically the leuco-indigo formation with glucose as a reducing agent.

Estimation of Water Circulation in a Mediterranean Salt Marsh and its Relationship with Flooding Causes

Variations in water volume in small depressions in Mediterranean salt marshes in Girona (Spain) are described and the potential causes for these variations analysed. Although the basins appear to be endorrheic, groundwater circulation is intense, as estimated from the difference between water volume observed and that expected from the balance precipitation / evaporation. The rate of variation in volume (VR = AV / VAt) may be used to estimate groundwater supply ('circulation'), since direct measurements of this parameter are impossible. Volume.conductivity figures can also be used to estimate the quantity of circulation, and to investigate the origin of water supplied to the system. The relationships between variations in the volume of water in the basins and the main causes of flooding are also analysed. Sea storms, rainfall levels and strong, dry northerly winds are suggested as the main causes of the variations in the volumes of basins. The relative importance assigned to these factors has changed, following the recent regulation of freshwater flows entering the system

RFID-teknologian hyödyntäminen puolustusvoimien yksilöseurattavan materiaalin hallinnassa - CASE: maavoimat, Karjalan Prikaati

RFID-teknologian käyttöönotto on vakaassa kasvussa ja kiinnostus tekniikan soveltami-seen on erityisesti yksilöseurannan alueella. Diplomityössä on tutkittu RFID -teknologian mahdollisuuksia puolustusvoimien normaaliolojen kriittisen yksilöseurattavan materiaalin hallintaan. Case-joukko-osastona tutkimuksessa on toiminut Karjalan Prikaati. Tutkimus-aihetta on tarkasteltu prosessiajattelun näkökulmasta, mutta myös tiedon keräämistä on käsitelty. RFID-pohjainen tieto eroaa perinteisellä tavalla kerätystä tiedosta. RFID-teknologian hyödyntäminen tarjoaa kuitenkin entistä monipuolisemman ja virheettö-mämmän tiedon keräämisen reaaliajassa, joten se tukee hyvin prosessimaista toimintaa. Tutkimuksen painopisteenä on ollut logistiikan resurssien käytön tehostaminen RFID-teknologiaan tukeutuvan prosessimaisen toiminnan kautta. Tehokas prosessimainen toi-minta soveltuu hyvin sotilasorganisaatioihin. Prosessien määrittely ja kuvaaminen autta-vat tunnistamaan niissä ilmeneviä ongelmia ja samalla kuvaamaan mahdollisten muutos-ten vaikutukset prosesseihin sekä organisaatioihin. Perusteet prosessien uudelleen suun-nittelulle lähtevät prosessimaisen toiminnan tunnistamisesta ja kuvaamisesta. Case-joukko-osaston nykytilan kartoituksessa havaittiin, että joukko-osastotasolta on tähän asti puuttunut kokonaisvaltainen prosessimainen toimintatapa. Nykytila-analyysin pohjalta tutkimustyössä rakennettiin yksilöseurattavan materiaalin käsittelyä kuvaava toimintaprosessi, joka muodostui kuudesta eri osaprosessista. Tutki-mustyölle valitun painopisteen mukaisesti osaprosesseista viisi liittyi logistiikkaan ja kun-nossapitoon yksi. Tämän jälkeen keskityttiin tutkiman RFID-tekniikan avulla saavutetta-via keskeisiä hyötyjä. RFID-teknologian ja prosessimaisen toiminnan avulla joukko-osastotasolla on saavutettavissa useita hyötyjä verrattuna nykytilan toimintaan. Uudessa toimintatavassa keskeisiä tunnistettuja hyötyjä ovat toiminnan automatisoituminen, teho-kas tiedonkeruu, toiminnan hyvä laatu ja tehokkuus. Toiminnan tehokkuutta organisaati-on logistisissa toiminnoissa on siis mahdollista kasvattaa ja samalla lisätä näkyvyyttä toimitusketjun sisälle ja sen eri vaiheisiin. Lisäksi RFID-teknologian käyttöönotolla pys-tytään tukemaan hyvin puolustusvoimien kunnossapidon strategista kumppanuutta.

Tulevaisuuden älykotiliiketoiminnan toimitusverkoston kartoitus

Tutkimus kartoitetaan tulevaisuuden älykotiliiketoiminnan palvelutuottaja-verkostoa. Lisäksi delphi-prosessia seuraten, pyritään kyselyn kautta vali-doimaan tulevaisuudesta tehty skenaario. Kysely tehtiin 42 yrityksen stra-tegiasta vastaavalle johtajalle. Selvitettäviä asioita olivat skenaarion liike-toiminnallinen kiinnostavuus, toteutumiskelpoisuus ja yrityksen siinä ha-luama rooli. Lisäksi selvitettiin mm. yritysten yhteistyökyvykkyyttä, innova-tiivisuutta, asiakassuuntautuneisuutta ja teknologinen valmiutta. Pääpaino oli selvittää verkoston muodostaja eli johtaja yritys. Kysely validoi kaikkien vastanneiden osalta tulevan skenaarion. Tulosten perusteella pystyttiin erottamaan 12 potentiaalista johtajaa. Nämä erottui-vat kyselyn kaikilla osa-alueilla parempina kuin muut yritykset. Potentiaali-set johtajat näkivät tulevaisuuden optimistisempana kuin muut ja lisäksi ne harjoittavat jo nyt liiketoimintaa, joka on lähellä kuvattua älykotipalveluver-kostoa. Tuloksia voidaan hyödyntää muodostettaessa palveluverkostoa uusille markkinoille. Kuvatun mallin toteutuminen vaatii kuitenkin julkisen sektorin palvelutoiminnan uudistusta, sillä se sisältää useita rinnakkaisia prosesseja julkisen terveydenhuollon kanssa.

Kadeteille annettavan lentoturvallisuuskoulutuksen kehittäminen johtamisen näkökulmasta

Lentoturvallisuutta on tutkittu verraten paljon eri näkökulmista, mutta johtamismenetelmien ja johtajaominaisuuksien tarkastelua ei ole tehty. Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on lentäjän henkisen maailman ja sen rajoitusten ymmärtäminen, sekä tämän ymmärryksen kautta sellaisten johtamismenetelmien löytäminen joilla lentoturvallisuutta on mahdollista parantaa. Inhimillistä suorituskykyä ja käyttäytymistä tutkiessa nousee esille arvojen, asenteiden ja motivaation merkitys. Näyttää siltä, että lentäjän asenteella ja halulla suoriutua tehtävästä on enemmän merkitystä kuin millään yksittäisellä ominaisuudella tai tekijällä. Tämä havainto vahvistuu ilmavoimien virallisten lentoturvallisuutta käsittelevien asiakirjojen kautta. Asia on siis varmasti huomioitu eri johtoportaissa, mutta lähinnä suunnittelun toimenpitein. Käyttäytymiseen vaikuttavassa johtamisessa esiin nousee arvoihin vaikuttaminen. Arvojen kautta pystytään vaikuttamaan asenteisiin ja motivaatioon, jotka viime kädessä vaikuttavat käyttäytymiseen. Käyttäytymisen tärkeys nousee esiin lentäjän henkisen toiminnan näkyvänä osana. Lähes jokaisessa management-pohjaisessa johtamismenetelmässä vaikuttaa olevan viittauksia alaisten tai organisaation arvomaailmaan. Näiden menetelmien tarkastelun lisäksi näkemystä haetaan organisaatiokulttuurin ja leadershipin alueilta. Organisaatiokulttuurin tarkastelu tulee mukaan tutkimukseen pakon sanelemana näkökulman antajana, eikä sitä juurikaan tutkita syvemmin. Leadershipin ja transformationaalisen johtajuuden merkitys arvoihin tulee myös tutkimuksen edetessä ilmeiseksi. Kadettikurssin koulutukseen osallistuvat lennonopettajat ovat aina myös johtajan roolissa. Tämä tulee tiedostaa jo pelkästään lentopalveluksessa olemassa olevien piilo-opetustavoitteiden saavuttamiseksi. Oma esimerkki sekä oikeanlainen johtajuus vaikutta-vat ratkaisevalla tavalla kadettien arvomaailmaan. Vaikutus asenteisiin on paljon suurempi kuin virallisissa koulutustilaisuuksissa voidaan mitenkään saada aikaiseksi. Arvoihin vaikuttavalla johtamisella on mahdollista vaikuttaa siten, että johdettavan joukon käyttäytyminen saadaan mahdollisimman tasalaatuiseksi ja vastaamaan mahdollisimman tarkasti johdon tavoitteita. Kyseinen tavoite voi olla esimerkiksi turvallinen lentosuoritus. Hankaluutena on arvovaikuttamisen läsnäolon tiedostaminen kaikissa tilanteissa sekä vaikutusta tuottavan johtajajoukon laajuus.

Logistiikan analyysimenetelmät : puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän suorituskyky

Tutkimuksen päämääränä on kuvailla millaiset logistiikan suorituskyvyn analyysimenetelmät ja suorituskykymittarit soveltuvat Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän johtamiseen ? Päämäärästä on muotoiltu neljä tutkimuskysymystä, jotka ovat: 1. Mistä muodostuu logistiikan suorituskyky ja miten sitä voidaan analysoida ? 2. Miten logistiikan suorituskykyä voidaan analysoida mittaamalla ? 3. Mitä tietoa on logistiikan suorituskyvystä oltava käytössä Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän johtamista ? 4. Miten ja millä menetelmillä logistiikan suorituskykyä analysoidaan a. toimitusketjua johtavassa yrityksessä ? b. toimitusketjuun kuuluvassa palveluyrityksessä ? Kaksi ensimmäistä tutkimuskysymystä muodostavat tutkimuksen teoriaperustan ja niiden selvittämiseen on käytetty bibliometristä analyysiä, laadullista sisällönanalyysin ja käsitetutkimuksen menetelmiä. Kolmas ja neljäs tutkimuskysymys muodosta-vat tutkimuksen empiirisen osan. Kolmatta tutkimuskysymystä on selvitetty delfoi-menetelmää soveltaen yhdellä kysymyskierroksella 15:sta Puolustusvoimien logistiikan asiantuntijalta. Neljättä tutkimuskysymystä on selvitetty tapaustutkimuksella seuraavissa kansallisissa yrityksissä: Nokia, Inex, Würth, DHL ja Schenker. Tutkimuksessa on logistiikka määritelty on yritysten materiaalivirtojen sekä näihin liittyvien pääoma- ja tietovirtojen hallinnaksi toimitusketjuissa ja toimitusverkoissa toimivien yritysten välillä. Logistiikan suorituskyvyn määritelmänä tässä tutkimuksessa käytetään Sinkin vuonna 1985 julkaisemaa teoriaa, jossa logistiikan suorituskyvyn toisiinsa kiinnittyviä osa-alueita ovat tehokkuus, vaikuttavuus, laadukkuus, tuottavuus, työn laatu, innovatiivisuus ja kannattavuus. Innovatiivisuuteen on tutkimuksessa lisätty toimitusketjutoiminnan perusedellytys, yritysten välinen yhteistoimintakyky. Suorituskyvyn analysoinnin päämenetelmiä on kolme: mittaaminen, simulointi ja analyyttinen mallintaminen. Tutkimuksessa on keskitytty analyysimenetelmissä mittaamiseen. Logistiikan suorituskyvyn mittaamisen primäärilähteitä ovat bibliometrisen analyysin perusteella Neelyn, Beamonin ja Gunasekaranin tutkimusraportit. Niiden kautta on tutkimuksessa kuvattu SCOR-prosessikehysmalli, mikä sisältää valmiit logistiikan suorituskykymittarit eri johtamisen tasoille ja logistiikkaprosessien mallintamismallit. Tutkimuksen perusteella Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän suorituskyvyn analysoimiseen soveltuvat erittäin hyvin seuraavat suorituskykymittarit: toimitusvarmuus, toimituskyky (ml. tuotanto- ja varastointikyky), toimitusaika, tuotannon joustavuus (ml. toimitusten joustavuus), hankintakustannukset ja varaston riitto. Tapaustutkimuksen yrityksissä on logistiikan suorituskyvyn analysoimisen päämene-telmänä käytössä mittaaminen. Käytetyimmät suorituskykymittarit ovat toimitusketjua johtavissa yrityksissä toimitusvarmuus, toimitusaika ja varaston riitto sekä hankinta- ja ylläpitokustannukset. Toimitusketjuun kuuluvissa kahdessa kuljetusyrityksessä seurataan logistiikan suorituskykyä vastaavilla mittareilla; toimitusvarmuus, toimitus-aika ja kustannustehokkuus. Tapaustutkimuksien tulokset tukevat analyysiä Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään parhaiten soveltuvista suorituskykymittareista. Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän suorituskyvyn analysoiminen tulee keskittyä nykytilan analysoimiseen mittaamalla ja tulevaisuusennusteiden analysoimiseen simuloimalla.

Undervattensmiljön i norra Östersjön : Viktigt att tänka på vid havsnära planering

Undervattensmiljön i skärgårdarna och de kustnära områdena i norra Östersjön är mångformiga och produktiva. Arternas levnadsmil-jöer styrs bl.a. av bottentyp, exponeringsgrad och ljustillgång. Kunskap och information om undervattensarterna är av stor vikt för en hållbar planering av kust- och havsmiljön. Denna rapport beskriver indelningen av de viktigaste undervattenshabitaten i norra Östersjöns kustvatten samt hur ett naturvärde på dessa miljöer kan uppskattas på basen av de olika ekologiska funktioner som habitatet uppfyller. De mest inflytelserika mänskliga hoten, både små- och storskaliga, som allvarligt kan hota habitatens fortbestånd behandlas också. Habitaten som beskrivs är både av typen hårdbotten och mjukbotten. Hårdbottenssamhällena bildar distinkta bälten från ytan mot bott-nen: trådalgszonen, zonen med stora fleråriga brunalger (Fucus vesiculosus, F. radicans), rödalgszonen och blåmusselzonen (Mytilus edulis/trossulus). Mjukbottensamhällena är uppbyggda kring ålgräs (Zostera marina), andra vattenlevande kärlväxter eller kransalger. En stor del av både de grunda och djupa mjukbottnarna saknar vegetation och samhällena struktureras då av ryggradslösa djur i och på sedi-mentytan. Habitaten har klassificerats och värderats enligt en tvåstegsmodell. Först har habitaten namngivits efter den dominerande arten eller artgruppen som bestämts enligt täckningsgrad. Därefter har varje habitat getts ett värde enligt sin ekologiska betydelse. Naturvärdet är indelat i skalan 1-5. Projektet NANNUT – The Nature and Nurture in the Northern Baltic Sea – har gjort inventeringar av undervattensmiljön på olika håll av kusterna och skärgårdarna i Finland 2010-2011. Målsättningen har varit att utveckla enkla och kostnadseffektiva metoder både för kartering och värdering av undervattenshabitat. Det huvudsakliga undersökningsområdet var förlagt till Raseborgsstad i södra Finland.

Upseerien virkauran kehittyminen puolustusvoimissa 1981–2010

Upseerien virkaura on pidentynyt viidestä seitsemään vuodella valtion eläkelakiin vuoden 1995 alusta voimaantulleiden muutosten johdosta. Muutosten vaikutuksia on edelleen voimistanut eläkkeitä leikkaavan elinaikakertoimen käyttöönotto. Tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin kuvata ajalli-sesti upseerien virkauran muuttumista vuosina 1981–2010. Tutkimus sai alkunsa Upseeriliiton esi-tyksestä, ja se tehtiin ensisijaisesti puolustusvoimien sekä sidosryhmien käyttöön. Opinnäyte on empiirinen tutkimus, jossa vertailtiin tilastollisin menetelmin eri vuosina valmistu-neiden kadettikurssien palvelusuria. Tutkimuksen viitekehyksen teoreettisen perustan muodostavat ympäröivissä järjestelmissä tapahtuneet muutokset tarkasteltavalla ajanjaksolla. Virkauran tiedettiin muuttuneen 1990- ja 2000-luvuilla tapahtuneiden eläkeiän nousun, koulutusjärjestelmäuudistusten ja puolustusvoimien rakennemuutosten myötä. Tutkimuksen perusjoukkona ovat puolustusvoimissa vuosina 1981–2010 palvelleet upseerit. Perusjoukosta vertailtiin viittä tänä aikana valmistunutta kadettikurssia. Tutkimusasetelmalla pyrittiin löytämään selkeästi mitattavia ja vertailtavia eroja. Tutkimuksella selvitettiin, miten kurssien palvelusurat eroavat toisistaan ja miten tulokset suhteutu-vat teoriana käsiteltyihin muutoksiin. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodosti Puolustusvoimi-en palkattua henkilöstöä koskeva rekisteritieto. Viitekehyksessä esitetyt muutokset ovat selvästi havaittavissa tutkimuksen tuloksissa. Esiupseeri-kurssi ja samalla yleisesikuntaupseerikurssi ovat siirtyneet suhteellisesti jo myöhemmäksi vir-kauralla kuin ne olivat ennen eläkeuudistusta. Vaikka ylennykset eivät ole enää samalla tavoin si-doksissa käytettävissä oleviin virkoihin, ne ovat silti osin sidottuja suoritettuun jatkokoulutukseen. Jatkokoulutuksen siirtäminen myöhemmäksi virkauralla on siis samalla myöhentänyt esiupseerien ja yleisesikuntaupseerien ylennyksiä. Virkauran pidentyminen ja koulutusjärjestelmän muutokset ovat nähtävissä selvinä eroina kurssien välillä. Organisaatiossa tapahtuneiden muutosten arviointi on tehtävärakenteen valossa haasteelli-sempaa, mutta myös niistä on havaittavissa viitteitä. Tulosten perusteella tullaan siihen johtopää-tökseen, että upseerin ura on pidentynyt ajallisesti ja suhteellisesti eniten uran alkuvaiheessa, ennen esiupseeri- ja yleisesikuntaupseerikurssia. Samalla voidaan todeta, että upseerien siirtyminen esiup-seeritason suunnittelu- ja komentajatehtäviin on myöhentynyt.

Organisaatioiden tilapreferenssit : strategialähtöisen preferenssityökalun kehittäminen

Organisaatioille tyypillinen jatkuva muutos on haaste työympäristölle ja informaatioteknologian ke-hitys onkin muokannut työn luonnetta sekä muuttanut käsityksiämme työympäristöstä. Jotta kiinteis-töalalla voidaan vastata näihin muutoksiin tehokkaasti, tulisi toimialalla olla riittävästi tietoa tilan-käyttäjistä sekä heidän tarpeistaan ja preferensseistään. Tämän tutkimuksen taustalla vaikuttavat tu-levaisuuden tarpeiden ja preferenssien kartoittamiseksi vaaditut menetelmät, joiden avulla voidaan mitata ja analysoida näitä muutoksia. Tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa työkalu, jonka avulla voidaan kartoittaa tilojen käyttäjäorganisaatioiden strategioiden kannalta merkittävimmät tilankäyt-töpreferenssit. Seuraavat tutkimuskysymykset avustavat tavoitteen saavuttamisessa. 1. Mitä strategi-siin valintoihin liittyviä seikkoja tulee huomioida preferenssityökalussa, jotta se kartoittaa riittävällä tasolla käyttäjäorganisaation strategiaa? 2. Mitä yksittäisiä organisaation tilankäyttöpreferenssejä preferenssityökalun tulee kartoittaa ja miten nämä tilankäyttöpreferenssit sijoittuvat organisaatioiden strategisiin näkökulmiin? Tutkielma laaditaan osana tilankäyttäjien preferenssit ja tarpeet muuttuvas-sa toimintaympäristössä -tutkimushanketta (2008–2011). Hanke on KTI Kiinteistötieto Oy:n, Aal-to‐yliopiston teknillisen korkeakoulun (TKK) Real Estate Research -tutkimusryhmän ja Built Envi-ronment Services -tutkimusryhmän yhteisprojekti. Tämän tutkimuksen tavoitteen ollessa organisaatioiden tilankäyttöpreferenssejä kartoittavan työkalun kehittäminen, valikoituu tutkimusmetodiksi konstruktiivinen tutkimusote, jonka avulla kyetään tuot-tamaan tieteellinen kontribuutio tekemällä soveltavasti suuntautunutta tutkimusta. Työkalun kehittä-misessä lähtökohtana toimivat organisaatioiden strategiat ja siksi strategiaan perehdytään teoreettisen kirjallisuuden avulla. Tilankäyttöpreferenssejä kartoittavan työkalun kehittämisen yhteydessä näkö-kulmaa avartaa myös empiirinen aineisto, jonka muodostaa keväällä 2009 osana tilankäyttäjien pre-ferenssit ja tarpeet muuttuvassa toimintaympäristössä -tutkimushanketta toteutettu kysely. Preferenssityökalun suunnittelun lähtökohtana on oletus, että organisaation strategiset tavoitteet voi-vat pohjautua joko kasvuun tai tuottavuuteen. Tämän pohjalta kyetään määrittämään, mitkä kuudesta Lindholmin (2006) mallin mukaisesta kiinteistöstrategian lisäarvokanavasta organisaation tulisi hyö-dyntää, jotta ne parhaiten tukisivat organisaation strategisia valintoja. Kyselyä hyödyntäen saadaan käsitys organisaatioiden tilakäyttöpreferensseistä ja nämä löydökset muodostavat työkalun preferens-sejä kartoittavan osuuden. Näistä lähtökohdista muodostuu organisaatioiden tilankäyttöpreferenssejä kartoittava työkalu, joka perustuu organisaatioiden strategisiin tavoitteisiin.

Lujien hitsattavien terästen käyttäytyminen -60 °C:ssa

Opinnäytetyö on osa Arctic Materials Technologies Development -projektia, jonka tavoitteena on kehittää perusteita arktisten alueiden sovelluksiin suunnittelun ja valmistuksen kannalta. Arktisella alueella sijaitsee useita potentiaalisia öljy- ja maakaasuesiintymiä, joiden hyödyn-täminen tulee vuosi vuodelta kannattavammaksi ilmaston lämpenemisestä johtuvan merijään heikkenemisen vuoksi. Alin suunnittelulämpötila arktisilla alueilla on -60 °C, mikä aiheuttaa haasteita sekä materiaalinvalinnalle että hitsaukselle. Ferriittisillä teräksillä esiintyy lämpötilasta riippuvaa sitkeyden vaihtelua, jota kutsutaan transi-tiokäyttäytymiseksi. Lämpötilan laskiessa teräksen iskusitkeys sekä murtumissitkeys laske-vat. Arktisissa sovelluskohteissa käytetään yleisesti niukkaseosteisia, mikroseostettuja hie-noraeteräksiä, joille on ominaista erinomaiset sitkeys-, lujuus- sekä hitsattavuusominaisuudet vaativissakin olosuhteissa. Lujat termomekaanisesti valssatut ja nuorrutetut hienoraeteräkset kattavat myötölujuusluokat 355…700 MPa. Tutkimuksissa on saatu vaihtelevia tuloksia ma-teriaalien isku- ja murtumissitkeydestä -60 °C:ssa. Erityisesti sitkeysominaisuudet hitsiaineen ja muutosvyöhykkeen alueiden välillä ovat vaihtelevia. Pienemmällä lämmöntuonnilla ja seostetuilla lisäaineilla saavutetaan kuitenkin pääsääntöisesti parempia sitkeysarvoja. Asiku-laarinen ferriitti sekä alabainiitti ovat toivottavia mikrorakenteita liitoksessa, niiden pienen raekoon johdosta.

Euroopan unionin sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi asetettujen vero-oikeudellisten toimien vaikutukset Suomen arvonlisäverojärjestelmään

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää EU:n jäsenyyden ja EU-oikeuden vaikutuksia Suomen arvonlisäverojärjestelmään; mikä on voimassa olevan oikeuden sisältö yhteisötasolla sekä kansallisessa arvonlisäverojärjestelmässä ja millainen on vallitseva arvonlisäverotusta koskeva oikeusjärjestelmä EU kontekstissa. Päätavoitteena on tutkia EU-oikeuden vaikutusta KHO:n laintulkintoihin ja Euroopan unionin tuomioistuimen arvonlisäverotukseen liittyviä tulkintoja sekä sitä, kuinka nämä tulkinnat ovat vaikuttaneet Suomen arvonlisäverojärjestelmän normeihin ja niiden soveltamiseen. Tutkimuksessa aiheen tarkastelu on rajattu sekundäärioikeuden puolelta vaikutusten tutkimiseen arvonlisäveron vähennysoikeuden osalta. Tutkimuksen pääteemoina ovat vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus, vähennysoikeuden suhdeluku ja vähennysoikeuden rajoitukset. Tavoitteena on oikeusdogmaattisesti tulkita ja systematisoida arvonlisäverojärjestelmän soveltamisalaan liittyvää oikeusjärjestystä vähennysoikeuden osalta ja tavoitella ristiriidattomuutta unionin järjestelmän ja Suomen arvonlisäverojärjestelmän välillä. Tutkimuksessa selvisi, että EU:lla on ollut vaikutusta sekä varsinaiseen verotukseen että veropoli-tiikan muotoutumiseen. Arvonlisäverotuksen eurooppalaistuminen on näyttäytynyt jatkuvana oikeuslähdepohjan muutoksena ja sen vaikuttamisena etenkin oikeuden soveltamiseen. Yhteisessä arvonlisäverojärjestelmässä vallankäyttö on siirtynyt osittain pois kansallisista poliittisista ja oikeudellisista rakenteista EU-tason rakenteisiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteinen arvonlisäverojärjestelmä ja EUT:n oikeuskäytäntö on vähinten vaikuttanut Suomessa vähennysoikeuden rajoituskysymyksiin. Sitä vastoin suhdelukua koskevaan käytäntöön EUT:lla on ollut vaikutusta. Näkyvimmin EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukanaan tuoma vaikutus liittyy arvonlisäveron vähennysoikeuden syntymiseen ja laajuuteen.

Neuvostoliiton liikkeen edistäminen Afganistanin sodassa 1979-1989

Joulupäivänä 1979 syttyneessä Afganistanin sodassa vuosina Neuvostoliitto toteutti historiansa viimeisen strategisen iskun. Iskun tavoitteena oli keskeisten kohteiden miehittäminen, myötämielisen hallituksen aseman vakiinnuttaminen ja sotilaallisen vastuun luovuttaminen. Operaation pituudeksi oli suunniteltu 3 – 6 kuukautta. Alkumenestyksestä huolimatta strateginen isku muuttui kymmenen vuotta kestäneeksi veriseksi kulutussodaksi, jonka lopputulos oli Neuvostoliiton osalta kuitenkin häpeällinen vetäytyminen alkuvuodesta 1989. Sissien kokonaistulenkäytössä miina-ase oli keskeisessä asemassa. Maan ankarat olosuhteet vaikeuttivat neuvostojoukkojen toimintaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty julkisista lähteistä. Analysointikeinona käytettiin aineistolähteistä analyysia. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään miten neuvostoliittolaiset joukot pyrkivät vastaamaan kumouksellisen osapuolen miinasotaan Afganistanin sodassa vuosina 1979 - 1989? Afganistanin sotaan lähteneet neuvostojoukot päätyivät olosuhteisiin, mitkä poikkesi-vat suuresti siitä mihin joukkojen taktiikka ja kalusto oli suunniteltu. Tämä ilmiö korostui pioneerijoukkojen toiminnassa, sillä ainoastaan pioneeriaselaji kykenee parantamaan taistelukentän olosuhteita. Miinasodankäynti on aina riippuvainen kolmesta eri tekijästä: olosuhteista, vastustajasta ja omasta toiminnasta. Tutkimuksen keskeistä antia on afgaanisissien suluttamisen ja neuvostopioneerien raivaamisen välinen vuorovaikutusketju seuraaminen. Ketju on suorastaan klassinen esimerkki aseen ja vasta-aseen välisessä kilpajuoksussa vaadittavasta reaktiivisuudesta ja adaptoitumisesta

Lentokadettien isometrisen maksimivoiman ja dynaamisen kestovoiman viitearvot : testausta muodon vuoksi?

Suorituskyvyltään erittäin tehokkaat hävittäjäkoneet sekä koulutuskäytössä olevat harjoitushävittäjät aiheuttavat lentäjälle suuria psykofysiologisia rasituksia. Nopeasti alkava suuri tai pitkään kestävä positiivinen kiihtyvyys yhdessä muiden tekijöiden kanssa vähentää lentäjän toimintakykyä ja voi aiheuttaa äkillisen ilman ennakkovaroitusta tulevan tajuttomuuden. Kiihtyvyysympäristössä toimimista voidaan helpottaa sopivalla lentäjävalinnalla ja erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. Edellä mainittujen lisäksi lentäjä voi vaikuttaa kiihtyvyydensietoonsa verenpainekontrollia ja neuromuskulaarista koordinaatiota parantavalla liikunnalla. Harjoittelun on oltava tavoitteellista ja voimasuorituskykyä parantavaa. Lihasvoimaa lentäjä tarvitsee ryhdin ylläpitämiseen ja kiihtyvyysaltistuksen aikaiseen vastaponnistukseen. Kaikkia lihaksiaan jännittämällä ja rintaontelon painettaan nostamalla, lentäjä aiheuttaa tavoitteellisen valtimoverenpaineennousun sydämessään, jolloin kiihtyvyydestä aiheutuvat ylimääräiset pumppausvaatimukset voidaan kumota. Kasvaneella valtimopaineella turvataan aivojen hapetus, jolloin toimintakyvyn säilyttäminen suuressa G-altistuksessa on edelleen mahdollista. Oikein suoritettuna vastaponnistuksella saavutetaan noin +4 Gz:n lisäys lentäjän luonnolliseen kiihtyvyydensietoon. Vastaponnistus on hyvin raskas isometrinen suoritus ja sen onnistumiseen vaikuttaa oleellisesti lentäjän voimasuorituskyky. Tutkimuksessa analysoitiin tilastollisin menetelmin fysikaalisista mittauksista 9 vuoden aikana saatuja lentokadettien voima-arvoja. Tutkimus kartoitti hävittäjälentäjälle tärkeiden lihasryhmien isometrisen maksimivoiman ja dynaamisen kestovoiman tasoja. Lentokadettipopulaation voimaa verrattiin tykistössä palvelevan varusmiesryhmän (n=20), liikuntatoimen virkailijoiden (n=12) ja Suomisarjan jääkiekkojoukkueen (n=19) saamiin tuloksiin. Tutkimuksessa pohdittiin populaation voimasuorituskyvyn riittävyyttä ammatin vaatimuksiin. Tutkimus kuvaili lentokadetin voimasuorituskyvyn kehittämisen erityispiirteitä sotilaspedagogisessa viitekehyksessä. Koulutusajattelun perusmallista muodostettu viitekehys mahdollisti ilmavoimien 25 vuotta kestäneen fyysisen suorituskyvyn tutkimustoiminnan kokonaisvaltaisen tarkastelun. Viitekehyksen avulla oli mahdollista tarkastella myös ilmavoimien voimatestaus- ja valmennuskulttuurin nykytilaa. Tutkimuksessa perehdyttiin laajasti G-sietokykyä koskevaan teoriaan ja muodostettiin mm. vatsalihasten biomekaaninen malli, joka helpottaa keskivartalon toiminnan arviointia inerti-aalisessa kuormituksessa. Teoreettisen tarkastelun perusteella havaittiin keskivartalon voi-man olevan erittäin merkittävä tekijä lentäjän tukirankavaivojen ennaltaehkäisyssä. Lentokadettien voimaominaisuudet olivat keskimäärin tykistössä palvelevien varusmiesten ja liikuntatoimen virkamiesten(41-61-vuotiaita) tasolla. Vaikka lentäjien ja jääkiekkoilijoiden lajivaatimusten voidaan ajatella vastaavan hyvin paljon toisiaan, oli jääkiekkoilijoiden kes-kimääräinen vatsa- ja jalkalihasten isometrinen maksimivoima huomattavasti kadetteja suu-rempi. Vatsalihasten dynaamista kestovoimaa mittaavassa testissä huonoimpien lentokadetti-en tulokset sijoittuivat puolustusvoimien nuorten sotilaiden viitearvoissa tyydyttävään tai jopa huonoon kuntoluokkaan. Alhaisten voimatasojen katsotaan olevan lento- ja työturvallisuusriski. Heikoimpien lentäjien voidaan olettaa olevan kykenemättömiä kiihtyvyyskuormituksesta aiheutuvan lannerangan välilevypaineen pienentämiseen. Lannerankaan kohdistuva liian suuri kuormitus aiheuttaa vähitellen kulumista, mikä ilmenee hävittäjälentäjille tyypillisinä tukirankavaivoina. Lentokadettien tuloksissa oli hyvin suurta hajontaa. Vahvimpien lentokadettien tulokset oli-vat jääkiekkoilijoiden tasolla, mutta heikoimmat ylsivät juuri sotilaslentäjien valintatestien alimpien hyväksyttävien tulosten tuntumaan. Valintatestit mahdollistavat kehityskelpoisen hakijan valinnan lentäjäkoulutukseen, jossa voimaominaisuuksia olisi tarkoitus kehittää. 1980- ja 1990-luvulla lentäjien laiskaa harjoittelua perusteltiin tiedon puutteella, mutta mikä nyt on vialla, kun kaikilla ”rauta ei salilla nouse”?