Jytky. Eduskuntavaalien 2011 mediajulkisuus

Jytkyillä viitattiin 1900-luvun alussa hurjiin maalaistansseihin. Vuosisataa myöhemmin Timo Soini risti jytkyksi perussuomalaisten vaalivoiton. Käsissäsi oleva Jytky on tutkimus, joka läpivalaisee kevään 2011 eduskuntavaalien mediajulkisuuden. Oliko vaalijulkisuus samanlaista Eirasta Inariin? Mikä merkitys oli television vaalitenteillä? Millaisen jännitteen EU:n talouskriisin syveneminen vaalikamppailuun toi? Ketkä puoluejohtajista olivat valokeilassa, ketkä jäivät varjoon? Miten Timo Soini isännöi puoluettaan kampanjoinnin kiihtyessä? Teoksessa osoitetaan, että populistisen haastajan viesti välittyi. Perussuomalaisten mediakuva oli kuitenkin ristiriitainen: Soinin joukkojen gallup-menestystä rummuttaneet jutut saivat rinnalleen uhkakuvien sävyttämän tulkinnan impivaaralaisesta perus-Suomesta. Vaalijulkisuutta hallinneen agendan loi yhtenäistä uutisvirtaa tuottanut etelän media – Helsingissä sijaitsevat yhteistoimitukset ja suuret mediatalot. Sosiaalisessa mediassa uutiset kuitenkin elivät omaa elämäänsä ja tiedotusvälineiden tuottama kuva tuli haastetuksi. Kirjan kirjoittajat ovat Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijoita. Teos on Helsingin Sanomain Säätiön rahoittaman tutkimushankkeen loppuraportti.

Heinäveden reitin valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen maisemanhoidon esisuunnitelma

Heinäveden reitti kuuluu valtioneuvoston hyväksymään luetteloon valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista. Näille alueille laaditaan maisemanhoitosuunnitelmia, joiden ohjaamina tunnistettuja maisema-arvoja voidaan eri toimijoiden yhteistyöllä ylläpitää, hoitaa ja palauttaa. Heinäveden reitti kulkee Heinäveden, Savonlinnan, Varkauden ja Enonkosken kuntien alueilla Vuoksen vesistön keskivaiheilla. Se on maisemallisesti monipuolisimpia sisävesiliikenteen reittejä Suomessa ja siihen liittyy monia arvokkaita liikenne- ja teollisuushistoriallisia muistomerkkejä. Reitin merkitys kasvoi erityisesti 1800- ja 1900-luvun taitteessa, kun Vuoksen vesistön laaja kanavaverkosto toteutettiin. Esisuunnitelman tavoitteena on tunnistaa reitin tärkeät ja sille ominaiset piirteet, kohdentaa ne paikallisesti ja esittää sekä perustella ne alueet, joille yksityiskohtainen maisemanhoitosuunnitelma laaditaan. Reitiltä on selvitetty laajan lähdeaineiston perusteella maisemakokonaisuudet, luontoarvot ja suojelukohteet, asutuksen, teollisuuden ja liikenteen historian piirteet sekä alueen maankäyttö, kaavatilanne, matkailu ja palvelut. Alueen kaavoista tärkein on laaja-alainen Heinäveden reitin rantaosayleiskaava vuodelta 2002. Johtopäätöksinä selvityksistä on todettu reitillä olevan merkittäviä luontoarvoja, jotka jaksottuvat kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kanavajaksojen ja teollisen historian ympäristöjen kanssa vuorotellen. Reitille ja sen imagolle merkityksellisintä ovat maisemalliset ja toiminnalliset solmukohdat, joita ovat erityisesti kanavat ja niiden ympäristöt. Esisuunnitelmassa on tunnistettu seitsemän kohdealuetta, joille esitetään laadittavaksi tarkemmat maisemanhoitosuunnitelmat. Maisemanhoitosuunnitelmat kohdistetaan alueille, joilla on maisemallisten arvojen rinnalla kulttuuri- ja teollisuushistoriallisia tai muita, yleensä ihmisen käden luomia arvoja. Näiden lisäksi kahdeksanneksi suunnittelukohteeksi on esitetty yleispiirteisempää luonnonmaiseman hoitosuunnitelmaa, jossa tarkastellaan arvokasta vesistömaisemaa kokonaisuutena, metsien merkitystä lähi- ja kaukomaisemassa sekä esitetään metsänhoidon toimenpide-ehdotuksia maisemallisten arvojen ylläpitämiseksi.

Musiikin ymmärtäminen Gadamerin filosofisen hermeneutiikan valossa

Tutkielma käsittelee musiikin ymmärtämistä Hans-Georg Gadamerin filosofiseen hermeneutiikkaan nojautuen. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitä musiikin ymmärtäminen eri konteksteissa voi hermeneutiikan näkökulmasta tarkoittaa, ja mitä Gadamerin hermeneutiikka voi tuoda tämän kysymyksen käsittelyyn. Gadamer on etenkin taiteeseen liittyen 1900-luvun tärkeimpiä filosofeja. Kuitenkin hänen filosofista hermeneutiikkaansa on sovellettu musiikkiin huomattavan vähän. Pyrin tässä tutkimuksessa selvittämään sekä Gadamerin omia että häneltä vaikutteita saaneiden musiikintutkijoiden käsityksiä musiikista ja sen ymmärtämisestä. Erityisesti kiinnitän huomioita Gadamerin ajatukseen ymmärtämisen dialogisuudesta. Pyrin myös rakentamaan teorioista synteesiä ja esittämään omat huomioni ja käsitykseni siitä, mitä musiikin ymmärtäminen hermeneutiikan näkökulmasta voi olla. Hermeneuttisesti tarkasteltuna musiikki on kauttaaltaan vahvasti kiinni sosiaalisissa ja kielellisissä käytännöissä ja traditioissa. Se mitä musiikki ylipäänsä on, riippuu ajasta, paikasta ja kontekstista. Näin ollen myös kysymys siitä, mitä musiikin ymmärtäminen on, saa useita erilaisia, toisiinsa liittyviä vastauksia. Gadamerin hermeneutiikan pohjalta voidaan sanoa, että kaikkeen musiikin havaitsemiseen liittyy tulkintaa ja ymmärtämistä. Musiikin ymmärtäminen on aina sidoksissa ennakko-oletuksiin ja kieleen, ja näin ollen sitä voidaan kuvata hermeneuttisen kehän avulla. Myös musiikista vaikuttuminen esimerkiksi tietynlaisen tunteen tuntemisena tai uudenlaisena kokemisen tapana on sidoksissa kulttuurisiin merkityksiin ja näin ollen sisältää ymmärtämisen elementin. Ennen kaikkea Gadamerin pohjalta voidaan sanoa, että musiikin ymmärtäminen vaatii dialogista osallistumista siihen traditioon, jossa musiikkia tehdään, esitetään ja kuunnellaan.

Uraauurtava avaus musisoivasta tutkijuudesta

Kirjallisuusarvostelu

Mitä salaperäisin veikko : Sherlock Holmesin mieskuvan rakentaminen Granadan tuottamissa TV-sarjoissa 1984-1994

Tarkastelen tutkielmassani brittiläisen Granadan vuosina 1984–1994 tuottamien TV-sarjojen rakentamaa mieskuvaa niiden päähenkilöstä Sherlock Holmesista. Millaisena miehenä Sherlock Holmes näyttäytyy sarjan esittämässä viktoriaanisessa kulttuurissa ja millaisen kuvan sarja antaa mieheydestä 1980–1990-lukujen brittiläisessä televisiotuotannossa? Olennaisessa osassa aiheen tutkimista on pääaineiston sijoittaminen tutkimuskontekstiinsa 1980–90-luvuille, jolloin Iso-Britanniassa tehtiin lukuisia 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun sijoittuvia, ns. perinne-elokuvia. Sarjat on sovitettu Sir Arthur Conan Doylen kirjoittamista tarinoista ja ne liittyvät myös vahvasti Sherlock Holmesin audiovisuaaliseen perinteeseen. Mieskuvan rakentumisen tarkastelussa nostan esiin kaksi teemaa: sosiaaliset suhteet ja eksentrisyyden. Millainen mies Sherlock Holmes on veljensä, ystävänsä tai sarjassa nähtävien naishahmojen seurassa? Millä tavalla nämä sosiaaliset suhteet luovat Holmesin mieskuvan monimuotoisuutta? Millä tavoin Sherlock Holmes voidaan nähdään eksentrisenä kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta tarkasteltuna? Eksentrisyydestä puhuessani nostan esiin sarjoissa Holmesia esittävän Jeremy Brettin, jonka oma persoona kietoutuu hänen tulkintaansa tiiviisti. Pohdin mm. miesten välistä ystävyyttä ja horjuvan terveyden vaikutusta mieskuvaan. Pääaineistonani toimivat Granadan tuottamat TV-sarjat, jotka sisältävät 41 jaksoa. Analysoin sarjojen kohtauksia ja avaan tutkimusteemojani niiden kautta. Kiinnitän huomiota pieniin yksityiskohtiin, kuten repliikkeihin, eleisiin ja äänenpainoihin. Niiden kautta rakentuu Sherlock Holmesin moniulotteinen mieskuva. Sosiaaliset suhteet luovat eksentrisyydelle elinympäristön, ja erikoinen käyttäytyminen nousee parhaiten esiin kanssakäymisessä toisten hahmojen kanssa. Holmes käyttäytyy eri ihmisten seurassa selkeästi erilaisin tavoin, jotka riippuvat esimerkiksi vastapuolen sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Holmesin eksentrisyys jakautuu kahtia positiivisen puolen linkittyessä vahvasti hänen työhönsä ja negatiivisten piirteiden tullessa esiin maanis-depressiivisyyttä sairastaneen Jeremy Brettin tulkinnassa.

Tykistön kantaman kasvattaminen

Puolustusvoimissa on viime vuosina ollut meneillään erilaisia tutkimuksia kaukovaikuttamisesta. Vaikka erilaisia päätöksiä kaukovaikuttamisen toteuttamisesta on tehty, on silti perusteltua jatkaa asian tutkimista ja etsiä vaihtoehtoja nyt käytössä oleville ampumatarvikkeille. Tällä hetkellä raskaat raketinheittimet ja ilmavoimien ilmasta - maahan kyky ovat Suomelle ainoita kaukovaikuttamisen mahdollisuuksia, kun niille sopivat ampumatarvikkeet saadaan hankittua suunnitellusti. Tykistön ampumatarvikkeiden ja tykistöaseiden kehitys on ollut viime vuosina nopeaa, ja uusia kantamaa kasvattavia ratkaisuja kehitetään parhaillaan ja näistä ratkaisuista osa on jo otettu käyttöön. Tutkimuksessa perehdytään kirjallisuustutkimuksen keinoin erilaisiin kranaatin kantamaa kasvattaviin ratkaisuihin. Niitä käsitellään sekä kranaatin rakenteen osalta että tykkien rakenteellisten muutosten osalta. Kranaattien rakenteellinen kehitys on johtanut useiden yksinkertaisten sekä monimutkaisempien ratkaisuiden hyödyntämiseen kantaman lisäämiseksi. Kranaatin nopeutta kiihdyttäviä, hidastuvuutta pienentäviä sekä lentoominaisuuksia parantavia ratkaisuita on otettu käyttöön tai niitä tutkitaan parhaillaan. Ruutia käyttävien tykkien kehittyminen kantaman kasvamisen osalta on ollut hyvin pientä. Kantaman kasvattamiseksi on etsitty uusia keinoja 1900-luvun alkupuolelta asti. Vasta nykyinen teknologinen kehitys on mahdollistanut toimivien prototyyppien rakentamisen ja siten luonut perustan uudenlaisten rakenteellisten ratkaisuiden käytölle tykeissä. Ampumatarvikkeiden osalta työssä käsitellään erilasten avusteiden käyttöä kranaateissa, sekä kranaattien liito-ominaisuuksia. Tykkien osalta työssä käsitellään erilaisten ajoaineiden käyttöä ja niiden vaatimia rakenteellisia muutoksia tykkien rakenteissa.

Stalin : teräksinen sotilasjohtaja

Josif Vissarionovitš Stalin on yksi 1900-luvun historian tunnetuimmista henkilöistä. Hän kohosi georgialaisesta suutarinpojasta Neuvostoliiton diktaattoriksi, jonka suorasta tai epäsuorasta käskystä miljoonat menettivät henkensä tai joutuivat vankileireille. Stalin toimi myös koko maailman suurimpien asevoimien ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana. Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen kirjallisuustutkimus. Stalinin toimintaa sotilasjohtajana käsitellään eri ajanjaksoina silloin, kun hän on ollut suorassa johtosuhteessa punaarmeijaan. Tutkimus on rajattu aikavälille 1918–1945 ja sen painopiste on toisen maailmansodan tapahtumissa. Tutkimusongelmana on: millainen Stalin oli sotilaallisena johtajana? Tutkimuksen lähteet ovat julkaistuja teoksia. Aineisto koostuu pääosin muistelmista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty deduktiivisen päättelyn keinoja. Tutkimusta lähestytään sotilasjohtajuuden näkökulmasta. Olisiko Neuvostoliitto pärjännyt toisessa maailmansodassa ilman Stalinia? Todennäköisesti olisi. Voidaan spekuloida, miten sodassa olisi käynyt, jos Stalin ei olisi tuhonnut Neuvostoliiton pätevimpiä upseereja ja sotataidon kehittäjiä. Todennäköisesti Neuvostoliiton tappiot olisivat olleet paljon pienemmät. Toisaalta Stalin ei sodan alun jälkeen ollut taakaksi Neuvostoliiton sotaponnistuksille. Toisin kuin Hitler, jonka kyvyt sotilasjohtajana vain heikkenivät sodan edetessä, Stalin oppi koko sodan ajan uusia asioita eikä tehnyt samoja virheitä uudelleen. Silti Stalinia voidaan parhaimmillaankin eli vuosina 1944–1945 pitää korkeintaan keskinkertaisena sotilasjohtajana.

Pioneeritaktiikka sotatieteellisenä käsitteenä : teoriaa seuraava tulkitseva käsiteanalyysi pioneeritaktiikan käsitteestä

Tutkimuksessa analyysin kohteena on pioneeritaktiikan käsite, jota ei ole aiemmin käsitetutkimuksella tutkittu. Käsitetutkimuksen on tarvetta korostaa kansainvälisesti yhteensopivien prosessien käyttöönotto. Pioneeritaktiikan käsitteen tutkimista voidaan perustella sekä sotatieteellisen tutkimuksen tiedonintresseillä että sotataidon soveltamiseen liittyvällä käytännön ongelmalla. Tutkimuksen päämääränä on rakentaa sotatieteellinen teoriapohja pioneeritaktiikan käsitteelle. Tätä teoreettista ymmärrystä, tutkimuksen tuloksia, voidaan hyödyntää vuosina 2013 – 2015 tuotettavan pioneeritaktiikan oppaan kirjoittamisessa. Tutkimusongelmana on selvittää ja kuvailla, mikä on pioneeritaktiikan käsitteen olemus suhteessa sotataidon käsitteisiin ja taistelun elementteihin. Tutkimusongelman lähtökohtana on yhtäältä sotatieteellinen intressi tutkia sotataidon peruskäsitteistöä sekä ottaa osaa sotataidon teorian rakentamiseen liittyvään tieteelliseen keskusteluun. Näkökulman tähän tutkimukseen muodostaa teoreettinen viitekehys, jonka kautta tutkimusaineistoa tulkitaan. Teoreettinen viitekehys on rakennettu analysoimalla sotataidon käsitteitä lähdeaineiston perusteella. Tutkimus on laadullinen, ei-empiirinen tutkimus, jossa käytetään tutkimusmenetelminä tulkitsevaa käsitetutkimusta sekä sisällönanalyysia. Tutkimusote noudattelee hermeneuttista ajattelua. Käsitetutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa tutkimuksen kohteena ovat käsitteiden sisällöt ja merkitykset sekä käsitteiden suhteet muihin käsitteisiin. Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty klassisista sotateoreetikoista Carl von Clausewitzia ja Antoine Henri Jominia sekä 1900-luvun teoreetikoista J.F.C. Fulleria. Merkittävänä lähteenä tutkimuksessa on myös Mika Huttusen Monimutkainen taktiikka. Lisäksi keskeisinä lähteinä ovat yhdysvaltalaiset, brittiläiset, suomalaiset sekä Naton ohjesäännöt ja normit. Raportin aluksi määritetään sotataidon ja sodankäynnin tasojen käsitteet. Tämän jälkeen käsitteistöön liitetään taistelun ulottuvuuksien ja elementtien käsitteet. Seuraavaksi käsitejärjestelmään liitetään pioneeritoiminnan käsite. Tämä muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Neljännessä luvussa selvitetään, mitkä ovat pioneeritaktiikan ylä- ja rinnakkaiskäsitteet sekä keskeiset käsitepiirteet. Tämä asemoi pioneeritaktiikan käsitteen suhteessa sotataidon käsitteeseen ja erottaa sen muista samankaltaisista käsitteistä. Viidennessä luvussa selvitetään pioneeritaktiikan sisäisiä käsitteitä kuten vaikutus, resurssien käyttö, sekä tuotteet ja palvelut. Pioneeritaktiikan sisältöä tulkitaan taistelun elementtien tuli, liike, suoja, johtaminen, tiedustelu ja ylläpito kautta. Tutkimuksen tulosten perusteella pioneeritoiminnan käyttäminen sodankäynnin tukemiseen on oma käsitealueensa. Tämä käsitealue ilmenee strategisella, operatiivisella ja taktisella tasolla. Taktisella tasolla tätä taitoa voidaan kutsua termillä pioneeritaktiikka. Käsite voidaan ymmärtää sekä oppina että opin soveltamisena taistelun tukemiseksi. Toimintana pioneeritaktiikka tarkoittaa suunnittelua, toimeenpanoa, johtamista ja arviointia. Pioneeritaktiikan yläkäsitteinä ovat taito käyttää pioneeritoimintaa operatiivisen tason toiminnan tukemiseen sekä taktiikan käsite. Pioneeritaktiikan läheisimpiä rinnakkaiskäsitteitä ovat sellaiset ilmiöt, jotka esiintyvät kaikilla sodankäynnin tasoilla koskettaen kaikkia taisteluvoiman osatekijöitä. Tällaisia käsitteitä ovat esimerkiksi johtamisjärjestelmä-, huolto-, ja tiedustelutaktiikka. Pioneeritaktiikan alakäsitteinä voidaan pitää esimerkiksi pioneerijoukkojen taktiikkaa, liikkeenedistämis-, suluttamis-, suojelu ja linnoittamistaktiikkaa. Tutkimustuloksia arvioitaessa on huomattava, että tulkitsevassa tutkimuksessa ei voida välttää subjektiivisuutta. Tutkimus ei ole välttämättä toistettavissa samanlaisin lopputuloksin. Mikäli joku toinen tutkija toteuttaa tutkimuksen täsmälleen samalla menetelmällä, hän saattaa päätyä erilaisiin lopputuloksiin. Tutkimuksen merkitystä arvioitaessa on ymmärrettävä, että laadullisella tutkimuksella ei saada, eikä ole tarkoituskaan saada lopullisia vastauksia tutkimuksen kohteen olemuksesta. Tutkimuksen merkitys on ymmärryksen syventämisessä ja laajentamisessa tutkimuksen kohteesta. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda teoriapohja pioneeritaktiikan oppaan kirjoittamiseksi. Tämä tutkimus kertoo mitä kokonaisuuksia pioneeritaktiikan oppaan tulee kattaa. Vastaukset niihin kysymyksiin, jotka koskevat pioneeritaktiikan soveltamista on ratkaistava jatkotutkimuksessa sekä oppaan kirjoitustyön yhteydessä.

”Se oli niinko luannollist vissiin, ko kaikki oli samaa.” Avioliiton ulkopuolisten lasten ja heidän äitiensä asema Yläneellä ja Yläneen Vanhankartanon elinpiirissä 1920-1950 –luvulla

Tutkimukseni käsittelee avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ja heidän äitiensä asemaa 1920-1950 –luvun suomalaisessa agraariyhteiskunnassa. Tarkastelu keskittyy Yläneen kuntaan ja siellä sijaitsevaan Vanhankartanon alueeseen. Tavoitteenani on kuvata sekä au-lasten ja äitien asemaa, että siinä tarkasteluajankohtana mahdollisesti tapahtunutta muutosta. Tutkimusaineistoni muodostuu kartanon työläisperheissä lapsuuttaan viettäneiden henkilöiden haastatteluista, sekä Yläneen kunnan ja seurakunnan arkistolähteistä. Muistelijoina on sekä avioperheiden että isättömien kotien lapsia. 1900-luvun alkupuolella aviottomat lapset muodostivat yhteiskunnalle paitsi moraalisen ja sosiaalisen ongelman, myös taloudellisen taakan. Tutkimuskirjallisuuden valossa näytti siltä, että köyhyys oli suurempi stigma ja haitta kuin yksittäinen tekijä, kuten aviottomat lapset tai isättömyys. Aineistoni tukee johtopäätöstä, että näin todellakin oli. Köyhyys oli läsnä niin taloudellisena, sosiaalisena kuin kokemuksellisena ulottuvuutena. Nöyryyttäväksi koettuun köyhäinapuun turvautuminen johti kunnan viranomaisten harjoittamaan tarkkailuun. Yläneellä aviottomien perheiden valvontaan vaikutti keskeisesti vuonna 1922 voimaan astunut laki avioliiton ulkopuolisista lapsista lastenvalvojineen. Taloudellisten edunvalvontatehtävien lisäksi lastenvalvoja kiinnitti huomiota lasten kasvatukseen ja kotioloihin. Syyttävä sormi osoitti äiteihin, joita moitittiin siveettömästä ja pahatapaisesta elämästä. Valvonnan painopiste oli kuitenkin selvästi lasten elatuksen järjestämisessä. Elatusvelvollisia oli vaikea saada tilille ja maksetut elatusmaksut olivat liian pieniä turvaamaan lapsen elatuksen. Tästä huolimatta huomattava enemmistö yläneläisistä au-lapsista hoidettiin ilman köyhäinhoidon avustuksia kotihoidossa äitinsä tai tämän omaisten luona. Avioton lapsuus ei automaattisesti johtanut poikkeavan ja pelottavan lapsuuden kokemuksiin. Lapsen elämänkulku oli pitkälti riippuvainen äidin jaksamisesta ja hänen elämäntapansa hyväksymisestä. Yläneellä yhteisön harjoittama ns. epävirallinen valvonta ei näytä kohdistuneen erityisesti avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai aviottomiin lapsiin. Vanhankartanon työväen yhteisön suhtautuminen au-lapsiin erosi osin merkittävästi sekä tilallisten luokkakulttuurista että virallisen tahon katsantokannasta. Kartanon tiiviissä yhteisössä asukkaiden suhteellisen yhteneväinen arvomaailma pohjautui tilattomien luokkakulttuuriin. Perimysongelmia tai yhteisön sisäistä kilpailua ei syntynyt, koska muonapalkan myötä usein kaikki elämän perusedellytykset oli sidottu työnantajaan. Avioton lapsi ei siis ollut suuri häpeä tai taloudellinen uhka. Haastateltavien kohdalla oli kyse suhteellisen tavalliseksi koetusta maaseudulla vietetystä lapsuusajasta, johon jätti jälkensä Vanhankartanon omintakeinen elämäntapa. Perheiden monimuotoisuus ja isättömien lasten runsaslukuisuus olikin niin luonnollinen asiantila, etteivät kertojat muistaneet siitä aina erikseen edes mainita.

[Uusia kirjoja]

Kirjallisuusarvostelu

Mannen som objekt och problem : Heikki Waris och betydelsen av kön i vetenskaplig socialpolitik, ca 1930-1970

I avhandlingen analyseras betydelsen av kön i den vetenskapliga socialpolitiken vid 1900-talets mitt, i synnerhet med fokus på Heikki Waris (1901–1989) produktion. Waris var Finlands första professor i socialpolitik, som efter andra världskriget etablerades som ett akademiskt ämne vid de finländska universiteten, och Waris blev känd som en av tidens främsta auktoriteter på den finländska socialpolitiken. Vid en tid då välfärdsstaten etablerades och samhället genomgick en snabb moderniseringsprocess, fokuserade den socialpolitiska forskningen på problem och frågor som främst ansågs beröra den manliga delen av befolkningen, såsom alkoholkonsumtion och relationer inom det industriella arbetet. Detta trots att de nordiska staterna senare skulle bli kända som så kallade kvinnovänliga välfärdsstater, där frågor om kvinnors position och jämställdhet beaktades. I avhandlingen belyses hur de texter Waris skrev, samt den forskning som han initierade, skapade ideal baserade på sundhet, ekonomiskt ansvarstagande, aktivitet och medvetenhet samt hur dessa ideal var kopplade till män och manlighet. Förutom att visa hur ideal konstruerades, studeras även de olika formerna och funktionerna av kön i den socialpolitiska litteraturen. Behandlades kön endast som demografisk kategori eller fanns det ett djupare intresse för mäns och kvinnors positioner och roller? Vilka förhållanden ville Waris och de andra socialpolitikerna belysa med att lyfta fram frågor om kön i sina texter? Waris var även en auktoritet på den snabba moderniseringsprocess som Finland hade genomgått sedan industrialiseringen vid 1800-talets slut. I avhandlingen argumenteras för att män och kvinnor på varierande sätt blev symboler för samhällelig förändring. ------------------------ Väitöskirjassa tutkitaan sukupuolen merkitystä sosiaalipolitiikan tutkimuksessa 1900-luvun puolivälissä. Lähtökohtana on Heikki Wariksen (1901–1989) tieteellinen tuotanto. Waris toimi Suomen ensimmäisenä sosiaalipolitiikan professorina ja kehitti sosiaalipolitiikkaa akateemisena aiheena Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Waris tunnettiin yhtenä aikansa merkittävimpänä suomalaisen sosiaalipolitiikan asiantuntijana. Hyvinvointivaltion rakentumisaikana sosiaalipolitiikan tutkimus keskittyi miehiin liittyviin ongelmiin ja kysymyksiin, kuten alkoholin kulutukseen. Väitöskirjassa osoitetaan miten Wariksen teksteissä, ja Wariksen ohjaamissa väitöskirjoissa rakennettiin terveellisyydelle, elättäjyydelle, aktiivisuudelle sekä tietoisuudelle pohjautuva ihanne, joka oli kytketty miehiin ja miehuuteen. Lisäksi tutkitaan sukupuolen muotoja ja funktioita sosiaalipoliittisessa kirjallisuudessa. Oliko sukupuoli pelkkä väestöllinen kategoria vai osoittivatko sosiaalipolitiikan tutkijat syvällisempää mielenkiintoa miesten ja naisten asemaa sekä rooleja kohtaan? Mitkä asiat huomioitiin sukupuolen avulla? Waris oli myös industrialismin aiheuttaman yhteiskuntamuutoksen asiantuntija. Väitöskirjassa osoitetaan miten miehiä ja naisia käsiteltiin eri tavalla muutoksen symboleina.

Eurajoen - Luvian ranta-alueiden monikäyttösuunnitelma

Ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmassa esitellään Eurajoen – Luvian ranta-alueille maankäytön ja hoidon tavoitteet, joilla pyritään muun muassa ylläpitämään lajistollista monimuotoisuutta, alueen linnustollisia arvoja ja vahvistamaan alueella taantunutta pikku-apolloperhoskantaa. Lisäksi suunnitelman esittämillä toimilla edistetään alueen perinnemaisemien hoitoa, parannetaan lahtien vesien tilaa, parannetaan virkistyskäytön edellytyksiä, sekä palautetaan entistä avointa maisemaa. Kasvillisuudeltaan umpeutuva ja vesialueiltaan mataloituva rannikkoalue, sekä uhanalaisen perhosen umpeutuvat elinympäristöverkostot tarvitsevat pikaisia hoitotoimia, jotta esimerkiksi vesialueen rehevöityminen ja ranta-alueiden umpeenkasvu voitaisiin pysäyttää. Tavoitteena on, että suunnitelmassa esitetyt maankäyttö- ja hoitosuositukset innostaisivat palauttamaan avoimia, niitettyjä ja/tai laidunnettuja rantamaisemia. Etenkin Luvian lahtiketjusta löytyi runsaasti hienoja, hoitamisen arvoisia ruovikoituvia rantaniittyjä ja niihin liittyviä puustoisia reuna-alueita, joista olisi palautettavissa maisemallisestikin upeita hakamaita. Samalla mahdollinen jo umpeutuneiden entisten merenlahtien ruovikoiden hyödyntäminen toisi alueen luonnonhoitoon kustannustehokkuutta. Vesiruovikoiden vesileikkuu jokisuistoalueilla poistaisi ravinteita rehevistä ja matalista lahdista, sekä hidastaisi maankohoamisen ja jokisuiston sedimentoitumisen aiheuttamaa rantaviivan luontaista siirtymistä. Suunnittelualueen koko on 2800 hehtaaria, joista n. 540 hehtaarille esitetään maankäyttötavoitteita. Kunnostettavaksi soveltuvia rantaniittyjä on 246 ha. Näistä osa on jo hoidon piirissä, mutta niilläkin tarvitaan täydentäviä hoitotoimia, kuten ruovikon äestystä tai murskausta (yhteensä 6 ha). Avoimia rantaniittyjä täydentämään on ehdotettu luonnonhoitopeltoja n. 50 hehtaaria, sekä niiden lisäksi vesiensuojelullisia suojavyöhykkeitä perustettavaksi muutama hehtaari. Niitä täydentävät maatalouden yleissuunnitelmassa esitetyt suojavyöhyketarpeet etenkin Eurajoen ja Lapinjoen valuma-alueille. Lisäksi suunnittelualueelta kartoitettiin muita avoimia niittyjä 13 hehtaaria, sekä 164 hehtaaria puustoisia perinnemaisemia. Mahdollisia maalla kasvavan ruovikon hyödyntämiskohteita löytyi noin 100 hehtaaria, mutta pääosa näistäkin soveltuisi myös uudelleen kunnostettavaksi perinnemaisemiksi (rantaniityiksi ja niityiksi) joko niittämällä tai laiduntamalla. Niitto- tai laidunnushoitoa suositellaankin kaikkiaan n. 450 hehtaarille ranta-alueita. Tämä palauttaisi luontoarvoja ja maisemaa avoimuudessaan samalle tasolle, kuin se on ollut niitto- ja laiduntalouden ”kulta-ajalla” 1900-luvun alussa. Suunnitelmassa käsitellään laajimmat maankäyttö- ja hoitosuositusalueet tekstien ja karttojen kera. Suppeammat hoitoalueet löytyvät vain maankäyttö- ja hoitosuosituskartoilta. Koko alueen rantoja ja kaikkia saaria ei aika- ja resurssipulan vuoksi voitu kartoittaa, vaan pienimmistä saarista ja ruovikoista annetaan suunnitelmassa maankäytön ja hoidon yleisohjeet. Suunnitelmassa esitetyt ranta-alueiden maankäyttö- ja hoitosuositukset ovat maanomistajille vapaaehtoisia, eikä niiden noudattaminen ole sitovaa.

Esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja merenrantaniityistä

Ranta-alueidemme tila on heikentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Vesistöjen rehevöityminen sekä ranta-alueiden laidunnuksen ja niiton huomattava vähentyminen 1950-luvun jälkeen ovat johtaneet avointen rantaniittyjen ja vesialueiden umpeenkasvuun. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hanke testasi ja kehitti ranta-alueiden hoidon suunnittelua kolmella alueella Lounais-Suomessa. Ranta-alueiden monikäyttösuunnittelulla tarkoitetaan rantojen kokonaisvaltaista tarkastelua, jossa huomioidaan aiempi maankäyttöhistoria, nykyhetken tilanne, maanomistajan mielipide alueen kehittämisestä sekä tulevaisuuden maankäyttömahdollisuudet. Tavoitteena on sovittaa yhteen ranta-alueiden eri käyttömuotoja. Hyödynnettävien ruovikoiden, avoimena ylläpidettävien rantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille pyritään löytämään optimaalinen verkosto siten, että suunnittelualueiden vesien ja luonnon tilan parantaminen hyödyttää myös paikallisia asukkaita ja yrittäjiä. Tässä raportissa esitellään yhden toiminta-alueen ranta-alueiden monikäyttösuunnittelualueen valintaa varten tehty esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja kunnostettavista merenrantaniityistä. Esiselvitys tehtiin pääosin paikkatietotarkasteluna koko Satakunnan rannikolla. Keskeisenä taustatietona oli v. 2008 julkaistu Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus- raportti, sekä maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuutta ja kosteikkoja käsittelevät yleissuunnitelmat. Hyödyntämällä vanhoja maankäyttökarttoja (venäläiset topografikartat 1900-luvun alusta), sekä uusimpia peruskarttoja ja ilmakuva-aineistoja alueen karttatarkastelussa pyrittiin löytämään potentiaaliset kunnostettavat merenrantaniityt, laajimmat yhtenäiset ruovikkoalueet, maisemallisesti ja virkistyskäytön kannalta merkitykselliset alueet sekä kohteet, joista maastokäyntien yhteydessä luultavimmin löytyisi vanhan maankäytön, pitkään jatkuneen niiton tai laidunnuksen, johdosta arvokasta lajistoa. Satakunnan rannikon laajojen, potentiaalisten kunnostettavien merenrantaniittyjen, sekä hyödynnettävien maa- ja vesiruovikoiden yhteisalaksi saatiin n. 1800 hehtaaria. Maalle sijoittuu näistä noin 1200 hehtaaria ja vesiruovikoita on n. 600 hehtaaria. Kohteet on esitetty kartoilla. Eniten potentiaalista merenrantaniityksi kunnostettavaa alaa on Porissa, jossa on myös eniten jo hoidon piirissä olevaa alaa. Nämä sijoittuvat suurelta osin Natura 2000-alueille. Toiseksi eniten on mahdollista rantaniittyalaa Eurajoella. Merenrantaniittyverkoston täydentämiseen soveltuvia kohteita kannattaa siis etsiä nimenomaan näiltä alueilta. Myös vesiruovikoita on runsaasti Porissa ja Merikarvialla, joten puhtaasti pinta-alatarkastelun perusteella nämä vaikuttavat hyvin potentiaalisilta ranta-alueiden monikäyttösuunnittelukohteina vesiruovikoiden hyödyntämisen osalta. Vesiruovikkokeskittymistä on laajin (190 ha) Merikarvian Peipunlahti-Pooskerinlahti-Merimaanlahti. Hoitotoimia tulisi suunnata sinne, missä on ollut laajalti pitkään jatkunutta perinteistä maankäyttöä ja laajoja kunnostuskelpoisia kokonaisuuksia. Rehevöitymisen ja umpeenkasvun aiheuttamien haittojen lieventämisen lisäksi saadaan näille alueille suunnatulla hoidolla samalla runsaasti luonnon monimuotoisuushyötyjä, sillä nämä kohteet ovat usein kasvillisuudeltaan ja lajistoltaan edelleen rikkaita ja nopeimmin uudelleen kunnostettavissa, mikä säästää kunnostukseen käytettävissä olevia niukkoja resursseja. Ranta-alueiden monikäyttösuunnittelun tapaiselle suunnittelulle on tarvetta Satakunnan rannikolla jo tehdyn suunnittelun (Eurajoki-Luvia) lisäksi etenkin Merikarvian Peipun-Pooskerinlahdessa, Porin Ahlaisten Mustalahden alueella ja Keikveden alueella. Myös Porin Preiviikinlahdella ja mahdollisesti Kokemäenjokisuussa voi Natura-alueilla olla jatkossa tarvetta alueille laadittuja hoito- ja käyttösuunnitelmia tarkempaan toimenpidesuunnitteluun. Raporttiin on poimittu esimerkkinä myös joitakin indikaattorilajeja, jotka voivat vaikuttaa Satakunnan rannikolla monikäyttösuunnittelualueen valintaan tai rajaukseen, sekä suunnittelun tavoitteiden asettamiseen.

Suomalaisen geofysiikan ensiaskeleita

Kirjallisuusarvostelu

Johdatus suomalaiseen sotilassosiologian tutkimukseen : joitakin piirteitä sotilassosiologian tutkimuskohteista, menetelmistä ja puolustusvoimissa tehdyistä tutkimuksista

Sotilassosiologia on yksi Maanpuolustuskorkeakoulussa edustettuina olevista sotatieteistä. Äärimmilleen tiivistäen voisi sanoa, että sotilassosiologiassa tutkitaan pienten ja suurempien sotilasryhmien käyttäytymistä rauhan ajan koulutuksessa ja sodan olosuhteissa. Sotilassosiologia on monipuolisen, teoreettiseen käsitteenmuodostukseen pyrkivä, mutta tiukasti empiirisiin mittauksiin perustuva tutkimusala, jolla on runsaasti yhtymäkohtia ja käytännön soveltamismahdollisuuksia joukko-osastojen ja muiden sotilaslaitosten arkipäivän toiminnassa. Mikäli nämä joukko-osastot ja sotilaslaitokset joskus joutuisivat sotaan, yhtymäkohtia sotilassosiologiaan löytyy tässäkin toimintaympäristössä. Tästä ovat ulkomaisina esimerkkeinä Israelin ja USA:n asevoimien monet uudehkot, empiiriset sodan ajan sotilassosiologiset tutkimukset. Eri maiden yliopistoissa on 1900-luvun alkupuolelta lähtien, joissakin tapauksissa aikaisemminkin, tutkittu erisuuruisia ryhmiä ja organisaatiota ja ihmisten käyttäytymistä niissä. Erityisesti näitä asioita on tutkittu sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Empiirisiä ja jopa kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia on tehty hyvin suuri määrä ja samalla tutkimusmenetelmät (mm. empiiristen aineistojen tilastolliset analyysimenetelmät) ovat kehittyneet. Sotilassosiologiassa on lähtökohtana se, että sotilassosiologinen tutkimustieto tuo ”siviili” yliopistojen sosiologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloilla (ns. ”emotieteet”) kerätyn laajan relevantin tietämyksen perustaksi tutkimuksiin, joissa on kohteena nimenomaan sotilasryhmien ja sotilasorganisaatioiden puitteissa tapahtuva sotilaiden käyttäytyminen. Tällaista sotilassosiologiaksi kutsuttua tutkimusta on tehty eri maiden asevoimien tutkimuslaitoksissa jo vuosikymmenien ajan. Tarkoituksena ei useinkaan ole ollut tehdä ”tiedettä tieteen vuoksi”, vaan asevoimien ylemmissä opetuslaitoksissa ja tutkimuslaitoksissa sekä eri sodissa kehitetyt “emotieteiden” sotilassovellutukset on useimmiten tarkoitettu hyödyttämään asevoimien toimintaa. Esimerkiksi USA:n asevoimissa panostettiin voimakkaasti soveltavaan sotilassosiologiseen tutkimukseen toisen maailmansodan aikana. Aihetta käsitellään jäljempänä tässä julkaisussa. Sotilassosiologiassa käytetään sekä laadullisia tutkimusmenetelmiä (esim. systemaattinen osallistuva havainnointi sotilasyksikössä, taisteluharjoituksen videointi ja kuva- ja äänimateriaalin analysointi, sotilaiden muistelmien ja sotaa koskevan kaunokirjallisuuden analysointi, propagandan sisällön analysointi jne.) että sosiologian ja sosiaalipsykologian määrällisiä tutkimusmenetelmiä (survey-tyyppinen kysely tilastollisine aineistojen analysointimenetelmineen, haastattelu, sosiometrinen mittaus jne.). Joitakin esimerkkejä eri menetelmien käytöstä löytyy nyt käsillä olevasta julkaisusta. Sotilassosiologialla on kiinteä linkki myös sotahistoriaan, jonka aineistoja ja menetelmiä sovelletaan tarvittaessa. Tutkimusmenetelmän valinnan kussakin tilanteessa määräävät tutkittava kohde ja tarkoituksenmukaisuus. – Sotilassosiologian tutkimusmenetelmillä on kuitenkin se erikoinen piirre, että niiden on tarvittaessa toimittava myös kenttäolosuhteissa. Kirjoittamisen helpottamiseksi julkaisuun on otettu melko runsaasti esimerkkejä sellaisista tutkimuksista, joihin kirjoittaja on itse osallistunut ja jotka siten tuntee hyvin. Tutkimustoiminnan lisäksi sotilassosiologiaa on Suomessa jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen myös opetettu esimerkiksi Kadettikoulussa. – Olennainen, ellei peräti keskeinen sodankäyntiin kuuluva piirre on aseiden käytön ja sillä uhkaamisen erikoislaatuinen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Jos oman aselajinsa taktiikassa hyvät tiedot omaavalla kadetilla tai nuorella upseerilla ei taktisen ja aselajitiedon lisäksi ole tutkimusperäistä, käyttäytymistieteellistä tietoa alaisena olevien joukkojen käyttäytymisilmiöistä ja reagointitavoista erilaisissa sodan ajan tilanteissa ja vaikeimmissa rauhanturvaamistehtävissä, mutta myös varusmieskoulutuksessa ja kertausharjoituksissa, johtamistaidolliset valmiudet eivät ole riittävät. Nämä valmiudet (tai niiden opetus) eivät tällöin luonnollisestikaan ole riittävän lujalla tieteellisellä perustalla. Tämän takia sotilassosiologiaa (sotilaspsykologian lisäksi) olisi tärkeää opettaa nykyistä enemmän kadeteille ja muille oppilasupseereille. – Kun sotilaspsykologia antaa tutkimusperusteista tietoa yksittäisen sotilaan käyttäytymisestä, olipa hän sitten miehistöön kuuluva tai johtaja, tutkii sotilassosiologia käyttäytymistä sotilasryhmissä ja eri kokoisissa organisaatioissa, jääkäriryhmistä, jääkärijoukkueista ja jaoksista alkaen. Toivottavasti tämä lähinnä kadeteille tarkoitettu suppea julkaisu voi antaa jonkinlaisen mielikuvan siitä, mihin kaikkeen sotilassosiologia puolustusvoimissa liittyy, ja mitä toistaiseksi käyttämättömiä soveltamismahdollisuuksia tämä esimerkiksi taktiikkaan verrattuna uusi sotatieteiden ala voi tulevaisuudessa vielä tarjota.