"Oma entinen on palannut takaisin elämään" : Kuntoutuksen vaikuttavuus aikuisena kuuroutuneiden henkilöiden elämänhallintaan ja psykososiaaliseen hyvinvointiin

Objective The objective of this study was to learn about the psychosocial well-being and life management of Finnish adults with late deafness or hearing loss and to observe the effectiveness of the rehabilitation courses they participated in. Methods For my study I used indicators which were suitable for the evaluation of life management and psychosocial well-being of late-deafened adults. The first part of the study was conducted during 2009 as a questionnaire on three rehabilitation courses in Kopola, a course center of the Finnish Federation of Hard of Hearing. The follow-up study was done at the third period of the courses during 2009 2010. The questionnaire contained both open and structured questions. The questionnaire consisted of five areas concerning life management and psychosocial well-being: sense of coherence (life management), human relations and social support, mood, self-esteem and satisfaction with life. I also asked the participants to reflect on their experiences of group rehabilitation. Results and conclusions The participants consisted of seven women and three men. They were approximately 63 years old and were all retired. Loss of hearing was described to have affected their social life, free time, and in general made their lives more difficult. From the course the participants hoped to gain new skills such as signed speech and lip-reading, uplift their mood, accept their loss of hearing and experience peer support. After the courses they replied that they had more close relations with whom they also were a little more in contact with. More participants were satisfied with e.g. their ability to take care of themselves, their free time, financial situation, family life, mental resources and physical shape. Majority of the participants showed symptoms of depression when the courses started, but at the end of the courses these signs had moderated or disappeared for most of them. The participants felt that during the rehabilitation they had been heard, respected, accepted and been taken care of. The course provided the possibility for confiding, and the discussions gave the participants support and consolidation. In conclusion, the course affected positively on the acclimatization to the hearing loss and the empowerment of the participants. The results of this study can be utilized in disability services, the development of rehabilitation and in the social- and health services of senior citizens.

Combination antiretroviral therapy -associated lipodystrophy : insights into pathogenesis and treatment

Introduction: Combination antiretroviral therapy (cART) has decreased morbidity and mortality of individuals infected with human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1). Its use, however, is associated with adverse effects which increase the patients risk of conditions such as diabetes and coronary heart disease. Perhaps the most stigmatizing side effect is lipodystrophy, i.e., the loss of subcutaneous adipose tissue (SAT) in the face, limbs and trunk while fat accumulates intra-abdominally and dorsocervically. The pathogenesis of cART-associated lipodystrophy is obscure. Nucleoside reverse transcriptase inhibitors (NRTI) have been implicated to cause lipoatrophy via mitochondrial toxicity. There is no known effective treatment for cART-associated lipodystrophy during unchanged antiretroviral regimen in humans, but in vitro data have shown uridine to abrogate NRTI-induced toxicity in adipocytes. Aims: To investigate whether i) cART or lipodystrophy associated with its use affect arterial stiffness; ii) lipoatrophic SAT is inflamed compared to non-lipoatrophic SAT; iii) abdominal SAT from patients with compared to those without cART-associated lipoatrophy differs with respect to mitochondrial DNA (mtDNA) content, adipose tissue inflammation and gene expression, and if NRTIs stavudine and zidovudine are associated with different degree of changes; iv) lipoatrophic abdominal SAT differs from preserved dorsocervical SAT with respect to mtDNA content, adipose tissue inflammation and gene expression in patients with cART-associated lipodystrophy and v) whether uridine can revert lipoatrophy and the associated metabolic disturbances in patients on stavudine or zidovudine based cART. Subjects and methods: 64 cART-treated patients with (n=45) and without lipodystrophy/-atrophy (n=19) were compared cross-sectionally. A marker of arterial stiffness, heart rate corrected augmentation index (AgIHR), was measured by pulse wave analysis. Body composition was measured by magnetic resonance imaging and dual-energy X-ray absorptiometry, and liver fat content by proton magnetic resonance spectroscopy. Gene expression and mtDNA content in SAT were assessed by real-time polymerase chain reaction and microarray. Adipose tissue composition and inflammation were assessed by histology and immunohistochemistry. Dorsocervical and abdominal SAT were studied. The efficacy and safety of uridine for the treatment of cART-associated lipoatrophy were evaluated in a randomized, double-blind, placebo-controlled 3-month trial in 20 lipoatrophic cART-treated patients. Results: Duration of antiretroviral treatment and cumulative exposure to NRTIs and protease inhibitors, but not the presence of cART-associated lipodystrophy, predicted AgIHR independent of age and blood pressure. Gene expression of inflammatory markers was increased in SAT of lipodystrophic as compared to non-lipodystrophic patients. Expression of genes involved in adipogenesis, triglyceride synthesis and glucose disposal was lower and of those involved in mitochondrial biogenesis, apoptosis and oxidative stress higher in SAT of patients with than without cART-associated lipoatrophy. Most changes were more pronounced in stavudine-treated than in zidovudine-treated individuals. Lipoatrophic SAT had lower mtDNA than SAT of non-lipoatrophic patients. Expression of inflammatory genes was lower in dorsocervical than in abdominal SAT. Neither depot had characteristics of brown adipose tissue. Despite being spared from lipoatrophy, dorsocervical SAT of lipodystrophic patients had lower mtDNA than the phenotypically similar corresponding depot of non-lipodystrophic patients. The greatest difference in gene expression between dorsocervical and abdominal SAT, irrespective of lipodystrophy status, was in expression of homeobox genes that regulate transcription and regionalization of organs during embryonal development. Uridine increased limb fat and its proportion of total fat, but had no effect on liver fat content and markers of insulin resistance. Conclusions: Long-term cART is associated with increased arterial stiffness and, thus, with higher cardiovascular risk. Lipoatrophic abdominal SAT is characterized by inflammation, apoptosis and mtDNA depletion. As mtDNA is depleted even in non-lipoatrophic dorsocervical SAT, lipoatrophy is unlikely to be caused directly by mtDNA depletion. Preserved dorsocervical SAT of patients with cART-associated lipodystrophy is less inflamed than their lipoatrophic abdominal SAT, and does not resemble brown adipose tissue. The greatest difference in gene expression between dorsocervical and abdominal SAT is in expression of transcriptional regulators, homeobox genes, which might explain the differential susceptibility of these adipose tissue depots to cART-induced toxicity. Uridine is able to increase peripheral SAT in lipoatrophic patients during unchanged cART.

Leikkikenttä : teatteri- ja draamakasvatus osana teatteritapahtumaa

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani teatteri- ja draamakasvatusta osana teatteritapahtumaa käyttämällä tapausesimerkkinä Nälkäteatteri ry:n syksyllä 2010 tuottamaa ala-asteikäisille suunnattua MUMMO-esitys ja draamatyöpajakokonaisuutta. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka tavoitteena on tutkia teatteritapahtuman käsitettä ja prosessia erityisesti lapsille suunnatun teatteri- ja draamakasvatuksen näkökulmasta. Työni tarkoituksena on antaa teatteri- ja draamakasvatukselle tilaa teatteritapahtumassa ilman, että ne jäisivät vain taiteellisen esityksen sivutuotteiksi. Esitän teatteritapahtuman käsitteen yhdeksi vaihtoehdoksi nähdä tämä kokonaisuus ilman, että mikään teatteri-ilmaisun alue jäisi muiden varjoon. Työni teoreettinen viitekehys perustuu Willmar Sauterin esittämään tapaan kokea teatteri tapahtumana. Pohdin teatteritapahtuman rakennetta ja mahdollisuuksia käyttämällä Sauterin sekä hänen teoriaansa tukeutuvien tutkijoiden esittämiä ajatuksia. Teoriataustana teatteri- ja draamakasvatukselle käytän Hannu Heikkisen draamakasvatuksen ja Tapio Toivasen koulussa tapahtuvan teatteritoiminnan määrittelyä ja analyysia. Tapausesimerkkini analyysissa esittelen myös Marvin Carlsonin ajatuksia muun muassa yleisöjen strategioista ja odotuksista sekä yleisön ja esiintyjien suhteesta. Menetelminä tapausesimerkkini tutkimuksessa ovat yleisötutkimus (työssäni havainnointi ja kyselyt) sekä draamakasvatuksen tutkimus (työssäni toimintatutkimus, osallistuminen, havainnointi ja kyselyt). Käytän aineistona MUMMO-esitys- ja draamatyöpajakokonaisuuteen laatimiani työpajasuunnitelmia sekä havaintojani, kokemuksiani ja muistiinpanojani esityöpajoista ja esityksistä sekä varsinaisista draamatyöpajoista. Näiden lisäksi materiaalinani on MUMMO-esityksen ohjaajan sekä projektiin osallistuneiden luokkien opettajien vastauksia heille laatimistani sähköpostikyselyistä. Tutkimukseni osoittaa, että teatteritapahtuman käsite voi sisällyttää myös teatteri- ja draamakasvatuksen toimintoja määritelmäänsä. Teatteritapahtuma voi olla tasaveroisesti myös teatteri- ja draamakasvatusta, jos se kehystetään taitavasti sellaiseksi. Niin draamakasvatuksen kuin yleisemminkin teatteritapahtuman onnistumisen kannalta, erityisen tärkeäksi osoittautuvat säännöt ja sopimuksen teko. Draamasopimus nousee tärkeäksi tekijäksi luottamuksen ja turvallisuuden vahvistamisessa. Draamakasvatukselliset tavoitteet toteutuvat tutkimukseni perusteella parhaiten, jos sisällöille ja toiminnalle annetaan draamatyöskentelyn vaatima aika kehittyä. Draamakasvatukselle pitää sallia myös tietynlainen keskeneräisyys, joka parhaimmillaan edistää siihen osallistuvien oppimista. Avainsanaksi teatteritapahtuman kommunikaatiolle muodostuu tutkimuksessani kokemuksellisuus. Se yhdistää niin teatteriesityksen kokonaisvaltaista kokemista kuin teatteri- ja draamakasvatuksen oppimiseen tähtäävää työtapaa ja sisältöjä. Esitän tutkimustuloksieni pohjalta vielä ehdotuksen, että teatteri- ja draamakasvatusta sisältävä teatteritapahtuma voisi olla vastavuoroinen ja produktiivinen symbioosi, jota ohjaisi ja kehystäisi opetussuunnitelman, draamasopimuksen, draamatekstin ja esitystekstin sisältävä tapahtumateksti.

Turvallinen koulu? : Helsinkiläisten peruskoulujen turvallisuuskulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä

Objectives. This study concentrated on the aspect of physical safety in the learning environment of primary and secondary schools in Helsinki. Taking a broad perspective, the study analysed the safety culture of Helsinki schools, ranked them with a point rating system, and thoroughly investigated reasons behind their differences. Safety culture in educa-tional institutions has not been studied previously although research related to safety culture in business is abundant and some studies have considered safety culture in the healthcare sector. The study focused on the attitudes and practices of teachers concerning safety. The main research question is as follows: "What factors related to safety culture distinguish schools with an exceptional safety culture from those weaker one?" Research methods. The study used a mixed-methods approach. It s quantitative part charted the safety attitudes, values and expertise of employees in selected schools. The study also analysed physical safety in selected schools through specific safety inspections. The 14 schools in the study were selected randomly, two from each district. Altogether 388 of 475 employees returned a Webropol questionnaire (N= 475, 81,68 %). The qualitative part of the study analysed the reasons behind perceived differences in school s safety cul-ture using theme interviews with school principals. Elements of a phenomenographic research approach were also used. Results and conclusions. According to the study the distinctive features of good safety cultures in the Helsinki schools included a well-developed understanding of safety hazards and the requirements of basic safety, good safety management practices, a developed understanding of the systematic nature of safety, an appreciation of safety evidenced through everyday practices and open and communal safety-related work. The study offers result-based safety culture improvements for teachers, those responsible for school safety, principals, educational administrators, teacher educators and authorities.

Determination of intestinal permeability in healthy horses using the contrast medium iohexol

Tämä lisensiaatin tutkielma koostuu kolmesta osasta; kirjallisuuskatsauksesta, kokeellisesta osasta ja liitteistä. Iohexol on ionisoitumaton, trijodattu ja vesiliukoinen röntgenvarjoaine. Iohexolia on hyödynnetty lääketieteessä useita vuosia. Iohexolia on käytetty muun muassa angio- ja myelografiassa, lisäksi iohexolia on hyödynnetty arvioitaessa munuaiskerästen suodattumisnopeutta sekä suoliston läpäisevyyden muutoksia. Hevosen tulehduksellisessa suolistosairaudessa (Inflammatory bowel disease, IBD) suoliston rakenne ja sen läpäisevyys muuttuu; tyypillistä on tulehdussolujen kertyminen suoliston seinämään ja myös sidekudosmuodostusta saattaa esiintyä. Suolisto muutoksia saatetaan havaita sekä ohut- että paksusuolessa. IBD aiheuttaa hevoselle laihtumista, johtuen ravintoaineiden puutteellisesta imeytymisestä ja proteiinien menetyksestä suoleen suoliston häiriötilan yhteydessä. Tällä hetkellä IBD:n diagnostiikka perustuu tyypillisiin oireisiin, kliiniseen tutkimukseen, verinäytteisiin, glukoosin imeytymistestiin ja peräsuolesta otettuun koepalaan. IBD:n diagnostiikka on kuitenkin erittäin haastavaa ja tutkimusmenetelmiin liittyy lukuisia ongelmia, jotka vähentävät niiden luotettavuutta IBD:n diagnostiikassa. Tutkimuksemme tarkoituksena on kehittää hevosen IBD:n diagnostiikkaa entistä helpompaan, luotettavampaan ja turvallisempaan suuntaan. Tämän alustavan tutkimuksen tavoitteet olivat: (1) tutkia voidaanko iohexol havaita hevosen seerumissa oraalisen annostelun jälkeen ja (2) muodostaa iohexolin pitoisuuskuvaaja ajan funktiona terveillä hevosilla. Materiaalimme koostui kymmenestä terveestä hevosesta, joilla ei ollut havaittu laihtumista tai ripulia. Ennen iohexolin annostelua hevosille suoritettiin kliininen tutkimus ja verinäytteet otettiin maha-suolikanavan sairauden poissulkemiseksi. Hevosille suoritettiin myös mahalaukun tähystys. 16 tunnin paaston jälkeen 1 ml/kg Iohexolia annosteltiin 10 % -liuoksena nenämahaletkulla suoraan mahaan ja verinäytteet otettiin 0, 30, 60, 120, 180, 240, 300 ja 360 minuuttia annostelun jälkeen. Iohexolin pitoisuus määritettiin käyttämällä korkean erotuskyvyn nestekromatografiaa. Iohexolin pitoisuuksista tietyillä ajanhetkillä muodostettiin kuvaaja. Hevosilla ei havaittu maha-suolikanavan sairauksia. Kaikki hevoset olivat hyvässä kuntoluokassa ja mahalaukun tähystyksessä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Verinäytteiden tulokset olivat viiterajoissa. Kaikki hevoset sietivät iohexolia hyvin ja haittavaikutuksia ei havaittu. Iohexol oli havaittavissa seerumissa 60 minuutin kuluttua annostelusta. Kuvaajassa voitiin havaita kaksi huippua. Statistiset menetelmät tukivat löydöksiä. Iohexol testi oli yksinkertainen suorittaa ja siihen ei liittynyt haittavaikutuksia. Annos 1ml/kg oli havaittavissa seerumissa. Iohexolin pitoisuuskuvaaja muodosti kaksi huippua, ja tämänkaltainen ilmiö on kuvattu kirjallisuudessa aikaisemmin useiden lääkkeiden tapauksessa. Hevosella ilmiö liittyy todennäköisesti maha-suolikanavan rakenteellisiin ja fysiologisiin eroavaisuuksiin ja lisätutkimuksia ilmiön varmistamiseksi tarvitaan. Iohexol näyttää olevan potentiaalinen merkkiaine suoliston läpäisevyyden arviointiin ja lisätutkimuksia IBD:tä sairastavien hevosten seerumin iohexolin pitoisuuksista verrattuna terveiden hevosten seerumin iohexolin pitoisuuksiin on suunnitteilla.

Aluekehittämisverkostojen arviointi : Verkostotoimijanäkökulma MAL- ja hyvinvointiverkostoihin aluekehittämisen välineinä

The Finnish regional development system has gone through structural reforms from state centered governed system to multi-actor governance, based on negotiation and cooperation. One of the reforms has been the regional cohesion and competitiveness program (COCO) established in 2010. The aim of the program is to increase competitiveness through all the regions and balance the regional development by supporting networking. The main focus of the program is to improve the methods and tools for regional development. In the program there are seven thematic networks founded around topics seen important national wide. This thesis explores regional development networks and their evaluation COCO:s two thematic networks, Wellbeing and Land use, housing and transportation as examples. The aim of the thesis is to explore the network actors understanding of thematic networks as tools for regional development. In particular, the study focuses on how the actors see the possible network level outcomes and wider effects of the networking activity. In addition, the central themes of the study are the prerequisite for successful network processes and improvement of the network process effectiveness by evaluation. The research material in this study consist the interviews of the network coordinators and national and regional actors participating in the network activities. The interviews were conducted in spring 2011. Based on the research results, the networks act on national regional and network level and across them. The cooperation is based on official and unofficial relations. The structure of the networks seemed to be self-organizing and controlled at the same time. The structural elements were found to set the framework for the network process and evaluation. According to the results, the networks enabled the more effective operation of the national development system, support of the regions and political lobbying. For the regions the networks offered support for areal development, new resources and possibility to influence national discourse. As conclusion, the role of the network was to disseminate information, create possibilities for collaboration and execute projects and studies and to effect on national policy making. These factors determined the effectiveness of the networks. However, because different regions were satisfied with different network level outcomes, the utilization of the networks in the regions should be evaluated by their own objectives. Resources, motivation, competence and perceptions of the effects were found to affect the successful implementation of the network process and cooperation in networks. Some network level obstacles could be overcome with coordination, but the challenge was the ability and motivation of the areas to utilize the networks as resources and see them as part of the comprehensive development agenda. Thus, the development should focus on how to increase awareness on how to improve regional cooperation processes and how multiple regional actors could enhance their working by utilizing the networks.

Social and material deprivation among youth in Finland : causes, consequences, and coping.

Background: Social and material deprivation is associated with poor health, decreased subjective well-being, and limited opportunities for personal development. To date, little is known about the lived experiences of Finnish low-income youths and the general purpose of this study is to fill this gap. Despite the extensive research on socioeconomic income disparities, only a few scholars have addressed the question of how low socioeconomic position is experienced by disadvantaged people themselves. Little is known about the everyday social processes that lead to decreased well-being of economically and socially disadvantaged citizens. Data: The study is based on the data of 65 autobiographical essays written by Finnish low-income youths aged 14-29 (M=23.51, SD=3.95). The research data were originally collected in a Finnish nationwide writing contest “Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä” [Everyday Experiences of Poverty] between June and September of 2006. The contest was partaken by 850 Finnish writers. Methods and key concepts: Autobiographical narratives (N=65) of low-income youths were analyzed based on grounded theory methodology (GTM). The analysis was not built on specific pre-conceived categorizations; it was guided by the paradigm model and so-called “sensitizing concepts”. The concepts this study utilized were based on the research literature on socioeconomic inequalities, resilience, and coping. Socioeconomic inequalities refer to unequal distribution of resources, such as income, social status, and health, between social groups. The concept of resilience refers to an individual’s capacity to cope despite existing risk factors and conditions that are harmful to health and well-being. Coping strategies can be understood as ways by which a person tries to cope with psychological stress in a situation where internal or externals demands exceed one’s resources. The ways to cope are cognitive or behavioral efforts by which individual tries to relieve the stress and gain new resources. Lack of material and social resources is associated with increased exposure to health-related stressors during the life-course. Aims: The first aim of this study is to illustrate how youths with low socioeconomic status perceive the causes and consequences of their social and material deprivation. The second aim is to describe what kind of coping strategies youths employ to cope in their everyday life. The third aim is to build an integrative conceptual framework based on the relationships between causes, consequences, and individual coping strategies associated with deprivation. The analysis was carried out through systematic coding and orderly treatment of the data based on the grounded theory methodology. Results: Finnish low-income youths attributed the primary causes of deprivation to their family background, current socioeconomic status, sudden life changes, and contextual factors. Material and social deprivation was associated with various kinds of negative psychological, social, and material consequences. Youths used a variety of coping strategies that were identified as psychological, social, material, and functional-behavioral. Finally, a conceptual framework was formulated to link the findings together. In the discussion, the results were compared and contrasted to the existing research literature. The main references of the study were: Coping: Aldwin (2007); Lazarus & Folkman (1984); Hobfoll (1989, 2001, 2002). Deprivation: Larivaara, Isola, & Mikkonen (2007); Lister (2004); Townsend (1987); Raphael (2007). Health inequalities: Dahlgren & Whitehead (2007); Lynch. et al. (2000); Marmot & Wilkinson (2006); WHO (2008). Methods: Charmaz (2006); Flick (2009); Strauss & Corbin (1990). Resilience: Cutuli & Masten (2009); Luthar (2006).

Suomalaisten teollisuusyritysten ympäristöraportointi vuosina 1980 - 2009 : kolmen tapausesimerkin tarkastelu.

Tutkimuksessa tarkastellaan niitä muutoksia, joita suomalaisten yritysten ympäristöraportoinnissa 1980-luvulta eteenpäin on tapahtunut, ja uusinstitutionaalisen taloushistorian sekä legitimaatioteorian käsityksiin nojautuen pyritään selvittämään syitä näille muutoksille. Tutkimusaineiston muodostavat kolmen toimialaltaan erilaisen suomalaisen teollisuusyrityksen (KONE, Rautaruukki ja Metsäliitto) vuosikertomukset sekä erilliset yhtysvastuuraportit vuosilta 1980-2009. Aineiston avulla tarkastellaan sitä määrällistä ja laadullista muutosta, joka ympäristöraportoinnissa kolmen vuosikymmenen aikana tapahtui, ja muun lähdeaineiston avulla etsitään selityksiä näille muutoksille. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällön analyysia. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että institutionaalinen paine on saanut yritykset julkaisemaan ympäristöä koskevaa informaatiota enemmän kuin lainsäädännöllinen ohjaus tai perinteiset liike-elämän vaatimukset. Institutionaalisen paineen muodostumiseen puolestaan ovat vaikuttaneet muun muassa ympäristötietoisuuden lisääntyminen, liiketoiminnan kansainvälistyminen, ympäristöasioiden huomiointi mediassa, muutokset lainsäädännössä ja erilaisissa suosituksissa sekä muut liiketoimintaympäristön muutokset. Tässä työssä tarkasteltujen yritysten ympäristöraportoinnin kehitys on ollut hyvin paljon samansuuntaista, mutta jonkin verran eroja myös esiintyy. Pääasiassa ympäristöraportoinnin määrä lisääntyi nopeasti 1990-luvun alun jälkeen, jolloin ympäristöasioista alettiin raportoida monipuolisemmin, tavoitteena ilmeisesti oman yrityksen toiminnan puolustaminen. Vuosituhannen vaihteessa ympäristöraportointi omaksuttiin osaksi laajempaa yhteiskuntavastuun raportointia, ja raportoinnin teemoiksi nousivat muun muassa kestävän kehityksen tavoitteet, koko yrityksen sitoutuminen tavoitteisiin sekä ympäristöasioiden huomiointi yhtenä yrityksen perusarvoista. Tässä tutkimuksessa näitä tuloksia arvioidaan DiMaggion ja Povvellin organisaatioteorian käsittein, ja raportoinnin muutokseen vaikuttava institutionaalinen paine jaetaan kolmeen tämän teorian mukaiseen ryhmään: pakottava paine (lainsäädäntö ja pakottavat normit), mimeettinen paine (yritysten pyrkimys samanlaisuuteen muiden toimintaa matkimalla) sekä normatiivinen paine (ammattimaistuminen, asiantuntijoiden vallan kasvu). Kolmen tapausesimerkin tarkastelu osoittaa, että pakottava paine on koko ajan ollut tärkeä raportointiin vaikuttanut tekijä, mimeettinen paine korostui ympäristöraportoinnin lisääntymisen alkuaikoina ja normatiivisen paineen merkitys puolestaan on korostunut tarkasteluajanjakson loppupuolella.

Näkemyksiä käsityöopetuksen kehitystarpeista yhtenäisessä perusopetuksessa

The objective of this study was to find out what development targets craft teachers could identify in the comprehensive school classes 1 through 9 after the curriculum of the year 2004 had declared craft education uniform in textile and technical craft. Earlier research had shown that after this curricular reform craft education had been carried out in dissimilar ways in different municipalities and schools. This causes differences in the contents of teaching and thus in learning outcomes on national level. The most problematic situations occur on the 7th grade when the classes contain pupils with very heterogeneous skill levels. My intention is to find general themes in craft education that are significant when considering developmental objectives. The problem was explored by four research questions as follows: What kind of problems have craft teachers confronted during the application of the curriculum 2004, what are the most important objectives and contents in craft for the comprehensive school, how craft education should be arranged in the future and what prerequisites should be considered to generate high quality craft education? The study was carried out by a qualitative research approach. The informants consisted of 21 persons, out of which 15 were textile or technical teachers and six were textile or technical teacher students. The research data was collected in the form of short open narratives, based on a partially structured inquiry. Respectively content analysis was applied for analysis of the narratives. Research results revealed that craft teachers were mainly satisfied in uniform craft and hoped that both textile and technical craft could be compulsory school subjects for both genders. Textile and technical craft should be defined as separate independent school subjects, both of which should be developed with broader and high quality contents. Craft subjects should be allocated more teaching time. Teachers asked for a more logically proceeding curriculum, initiating from the beginning to the end of the compulsory school. It was suggested that this could be done by a qualified subject teacher. A uniform curriculum solution must be found for the whole country.

Pakkausmerkinnän vaikutus kuluttajan ostokäyttäytymiseen elintarvikekriisissä – tapaustutkimus Lisäaineeton-pakkausmerkinnästä valmisruoassa

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella pakkausmerkinnän vaikutusta kuluttajan ostokäyttäytymiseen lisäaineita käsittelevässä elintarvikekriisissä Tutkittavia osa-alueita olivat ostoaikomus, asenteet, luottamus, informaatio ja havaittu riski. Lisäksi tutkimuksella pyrittiin selvittämään, kuinka tärkeä ominaisuus lisäaineettomuus on ruoan valinnassa ja kuinka kiinnostuneita vastaajat ovat lisäaineettomuudesta kertovista pakkausmerkinnöistä. Tutkimus rajattiin koskemaan valmisruokaa, koska sen mielletään tutkimusten mukaan sisältävän paljon lisäaineita. Tutkimuksen teoriaosuus muodostui lisäaineita, elintarvikekriisejä, kuluttajan ostokäyttäytymistä ja pakkausmerkintöjä käsittelevästä kirjallisuudesta. Keskeisenä kuluttajakäyttäytymisen teoriana tutkimuksessa oli Izek Ajzenin luoma ”Theory of planned behaviour” eli ns. suunnitellun käyttäytymisen malli. Kuluttajan käyttäytymistä kriisitilanteesta mallinnettiin ns. SPARTA-teorian avulla, jossa luottamus ja havaittu riski on erotettu omiksi käyttäytymiseen vaikuttaviksi muuttujikseen. Teorian loppuosio käsitteli pakkausmerkintöjä ja niiden tehtäviä tuotteessa. Kirjallisuuden perusteella teoriaosion lopuksi tunnistettiin ne pakkausmerkintöjen tavoitteet, joita niille asetettiin kriisitilanteessa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta tutkimusmenetelmää: kokeellista ja survey-tutkimusta. Kokeellisessa osiossa pyrittiin tutkimaan, onko pakkausmerkinnällä tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kriisikäyttäytymisen osa-alueisiin. Tutkimuksen kuvaileva osio suoritettiin survey-menetelmän avulla. Aineisto kerättiin informoidun kyselyn avulla pääkaupunkiseudun ostoskeskuksissa syksyllä 2011. Aineisto koostuu 110 vastaajan tiedoista, jotka olivat 15–79 -vuotiaita. Aineiston analyysissä käytettiin useita tilastollisia menetelmiä, kuten Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa, ristiintaulukointia ja ?2 -riippumattomuustestiä ja Wilcoxonin mediaanitestiä. Lisäaineettomuus oli tärkeä ominaisuus ruoan valinnassa 66 % vastaajista. Lisäaineettomuus oli tärkeä valintaperuste erityisesti naisille, iäkkäämmille vastaajille ja heille, jotka liittivät lisäaineisiin suuremman riskin. Vastaajista 76 % oli kiinnostunut näkemään lisää lisäaineettomuudesta kertovia pakkausmerkintöjä. Naiset olivat merkinnöistä miehiä kiinnostuneempia. Lisäaineeton-pakkausmerkinnällä oli tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kuluttajan ostoaikomukseen, asenteisiin ja luottamukseen. Merkinnät lisäsivät ostoaikomusta ja luottamusta. Suurin vaikutus merkinnöillä oli asenteisiin, jotka paranivat. Havaittuun riskiin tai informaatioon pakkausmerkinnällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.

Brändijohtamisen strategiset välineet: brändi-identiteetin ja brändimielikuvan vertaileva tutkimus

Tutkielman tavoitteet Tämän Pro gradu-tutkielman tavoitteena on selventää brändi-identiteetin ja brändimielikuvan suhdetta sekä osoittaa, että on hedelmällistä vertailla brändi-identiteettiä ja brändimielikuvaa. Tutkimusongelmana on, kuinka www-sivujen avulla voidaan johtaa johdonmukaista brändiä ja, mitä brändin johto hyötyy tarkasteltaessa brändi-identiteettiä ja brändimielikuvaa? Case-brändeinä toimivat tässä tutkimuksessa Vero Moda ja H&M. Tutkielman toteutus Tutkielman teoreettinen osa käsittelee brändiä, brändi-identiteettiä ja www-sivuja brändin johtamisen näkökulmasta. Brändimielikuvaa käsitellään kuluttajan näkökulmasta. Tutkielman käsitteellinen viitekehys esitellään teoriaosuuden lopussa. Empiirinen osuus on lähestymistavaltaan laadullinen. Aineisto koostuu jo olemassa olevasta luonnollisesta aineistosta ja kuluttajien haastatteluista. Haastattelut ovat luonteeltaan teemahaastatteluja. Valmiina oleva aineisto analysoidaan sisällönanalyysillä ja teemahaastattelut analysoidaan teemoittelun avulla. Tutkimustulokset Tutkimustulosten valossa voidaan osoittaa, että brändi-identiteetin ja bändimielikuvan vertailevasta tutkimuksesta on hyötyä brändijohtamiselle. Brändin johtamisen näkökulmasta brändi-identiteetin ja brändimielikuvan voidaan katsoa olevan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Brändi-identiteetti heijastaa niitä mielikuvia, joita brändiin halutaan johdon kannalta liittää. Brändimielikuva taas syntyy vastaanottajan mielessä lähetettyjen signaalien pohjalta. Brändin johtamisen www-sivuilla voidaan katsoa olevan onnistunutta, jos kuluttajan brändimielikuva ja wwwsivujen brändi-identiteetin ns. tavoitemielikuva ovat mahdollisimman samanlaisia. Tärkeää on, että www-sivut ovat brändin näköisiä ja tukevat muita viestintäkanavia. Lisäksi www-sivujen voidaan katsoa toimivan ikään kuin käyntikortteina ja vaivattomina vaateliikkeinä. Molempien case-brändien www-sivujen brändi-identiteetit vastasivat ainakin osittain kuluttajien muodostamia brändimielikuvia.

Kielellinen erityisvaikeus : oirekuva ja familiaalisuus potilasasiakirjojen perusteella

Goals. Specific language impairment (SLI) has a negative impact on child s speech and language development and interaction. Disorder may be associated with a wide range of comorbid problems. In clinical speech therapy it is important to see the child as a whole so that the rehabilitation can be targeted properly. The aim of this study was to describe the linguistic-cognitive and comorbid symptoms of children with SLI at the age of five, as well as to provide an overwiew of the developmental disorders in the families. The study is part of a larger research project, which will examine paths of development and quality of life of children with SLI as young adults. Methods. The data consisted of patient documents of 100 5-year old children, who were examined in Lastenlinna mainly at 1998. Majority of the subjects were boys, and children s primary diagnosis was either F80.1 or F80.2, which was most common, or both. The diagnosis and the information about the linguistic-cognitive status and comorbid symptoms were collected from reports of medical doctors and experts of other fields, as well as mentions related to familiality. Linguistic-cognitive symptoms were divided into subclasses of speech motor functions, prosessing of language, comprehension of language and use of language. Comorbid symptoms were divided into subclasses of interaction, activity and attention, emotional and behavior problems and neurologic problems. Statistical analyses were based mainly on Pearson s Chi Square test. Results and conclusions. Problems in language processing and speech motor functions were most common of the linguistic-cognitive symptoms. Most of the children had symptoms from two or three symptom classes, and it seemed that girls had more symptoms than boys. Usually children did not have any comorbid symptoms, or had them from one or three symptom classes. Of the comorbid symptoms the most prevalent ones were problems in activity and attention and neurological symptoms, which consisted mostly of motoric and visuomotoric symptoms. The most common of the comorbid diagnoses was F82, specific developmental disorder of motor function. According to literature children with SLI may have problems in mental health, but the results of this study did not confirm that. Children with diagnosis F80.2 had more linguistic-cognitive and comorbid symptoms than children with diagnosis F80.1. The cluster analyses based on all the symtoms revealed four subgroups of the subjects. Of the subjects 85 percent had a positive family history of developmental disorders, and the most prevalent problem in the families was delayed speech development. This study outlined the symptom profile of children with SLI and laid a foundation for the future longitudinal study. The results suggested that there are differences between linguistic-cognitive symptoms of boys and girls, which is important to notice especially when assessing and diagnosing children with SLI.

UNTAES 1996 - 1998 - onnistunut kriisinhallintaoperaatio? : Entisen serbitasavallan liittäminen osaksi Kroatiaa YK:n pääsihteerin ja Kroatian valtion näkökulmista.

UNTAES oli YK:n kriisinhallintaoperaatio Kroatiassa vuosina 1996 1998, jonka tarkoitus oli auttaa Kroatian sodan jälkeen Kroatian valtiota ja Itä-Slavonian serbiyhteisöä Erdutin rauhansopimuksen täytäntöönpanossa, ja järjestää väliaikaishallinto Itä-Slavonian, Baranjan ja Länsi-Sirmiumin alueella siihen saakka kunnes alue, osa sodanaikaista serbitasavaltaa, olisi hallinnollisesti liitetty osaksi Kroatian valtiota. Useissa lähteissä on väitetty UNTAES-operaatiota onnistuneeksi kriisinhallintaoperaatioksi. Tämän tutkimuksen tavoite on tarkastella onnistumisväitteelle esitettyjä perusteita vertailemalla toisiinsa YK:n pääsihteerin raporteissa ja Kroatian hallituksen YK:lle osoittamissa kirjeissä esitettyjä näkökulmia operaation etenemisestä. Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää kriisinhallinnan käsitteen määrittelyn, konfliktin jälkeisten kehitysvaiheiden ja väliaikaishallinnon järjestämisen teoreettisen tarkastelun sekä Kroatian sodan historiallisen taustoituksen. Myös etnisten ryhmien ja monikansallisten kriisinhallintatoimijoiden kulttuurista kohtaamista käsitellään lyhyesti. Aineisto koostuu yhteensä kymmenestä YK:n pääsihteerin raportista, joista kunkin pituus on 5-18 sivua, sekä yhdestätoista Kroatian pysyvän YK-suurlähettilään välittämästä tai kirjoittamasta kirjeestä, joista kunkin pituus on liitteineen 2-40 sivua. Aineiston analyysiprossessissa on neljä eri vaihetta: aineiston luokittelu ja taulukointi, narratiivien koostaminen aineistosta, eri toimijoiden poimiminen aineistosta ja sijoittaminen A.J. Greimasin aktanttimallin kaavioon ja aktanttimallin soveltaminen ja tulkitseminen tutkimuskysymyksen näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tulos on, että teknisesti Itä-Slavonian reintegraatiota voidaan perustellusti pitää onnistuneena, mutta UNTAES-operaation mandaattiin kirjatut operatiivisia tavoitteita laajemmat tavoitteet multietnisen yhteisön luomisesta eivät täysin toteutuneet operaation aikana. Aineiston mukaan eri toimijoiden välisessä yhteistyössä ja rauhansopimukseen täytäntöönpanossa on ollut puutteita. Pakolaisia on palannut sodan jälkeen alueelle odotuksia vähemmän, ja etnisten ryhmien väliset suhteet olivat jännitteiset operaation loputtua 1998. YK:n mandaattiin kirjatut tavoitteet multietnisen yhteiskunnan luomisesta olivat idealistisia siihen nähden että alueella asuvat serbit ja kroaatit olivat sotineet toisiaan vastaan vain joitakin kuukausia ennen UNTAES-operaation alkamista.

Asemakaavoitus Helsingin seudun kasvun hallinnassa

Many Finnish municipalities need to control their growth. In this research growth is understood as developments of land utilisation and also as a wide range of other changes that have mainly ap-peared as a result of a long term growth in population. The development growth control contains four areas: 1. adequate productivity of town planning, 2. stationing the growth to needs led and for sustainable developments, 3. quality of the developing environment, and 4. producing growth with communicative and transparent process. The aim of the research is to represent connection between town planning and development growth control. Research defines the role of town planning in the municipalities development growth control. In addition research focuses on links between town planning and development growth control in history, present and in the development work for the future. According to the hypothesis the extensive examination of town planning enables better growth control and promotes appropriate response to municipal changes regarding housing delivery. As an example there are five outskirt municipalities in the Helsinki region. They are called Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula and Sipoo. The decision was to use examples based on a contingence theory. According to the theory there is no one correct way to operate. Therefore development should be based on individual municipal needs. In the research, municipality s needs were collected by 20 semi- structured interviews from municipal officials. In addition there were group interviews in Uusimaa Regional Council and in Uusimaa Regional Environmental Centre. There was also secondary material collected from official papers and statistics. Operationalisation was the analysis tool between empiric and literature reviews. The role of town planning has evolved during the 20th century from a more simple town plan level to operative stage in town planning hierarchy. Outskirt municipalities town planning was established during the 1960s. Since then one of the most important aims in the town planning has been to produce growth and building possibilities. Currently the challenge is to reach the satisfying rate of productivity and to meet increased housing demand. Other challenges include locating the appropriate geographical areas for growth; and the balance between required developments and planning permission decisions. Findings concluded that town planning should be more viable and it should have better ability to co-operate and operate in the changing operational environment. Municipality s ability to receive growth can increase and growth control can advance by planned and workable town planning. It is essential to take wide perspective of the each municipality's unique needs to improve productivity rather than to focus simply on productivity.

Renewable Energy and Climate Policies: Studies in the Forest and Energy Sector

‪This dissertation examines the impacts of energy and climate policies on the energy and forest sectors, focusing on the case of Finland. The thesis consists of an introduction article and four separate studies. The dissertation was motivated by the climate concern and the increasing demand of renewable energy. In particular, the renewable energy consumption and greenhouse gas emission reduction targets of the European Union were driving this work. In Finland, both forest and energy sectors are in key roles in achieving these targets. In fact, the separation between forest and energy sector is diminishing as the energy sector is utilizing increasing amounts of wood in energy production and as the forest sector is becoming more and more important energy producer.‬ ‪The objective of this dissertation is to find out and measure the impacts of climate and energy policies on the forest and energy sectors. In climate policy, the focus is on emissions trading, and in energy policy the dissertation focuses on the promotion of renewable forest-based energy use. The dissertation relies on empirical numerical models that are based on microeconomic theory. Numerical partial equilibrium mixed complementarity problem models were constructed to study the markets under scrutiny. The separate studies focus on co-firing of wood biomass and fossil fuels, liquid biofuel production in the pulp and paper industry, and the impacts of climate policy on the pulp and paper sector.‬ ‪The dissertation shows that the policies promoting wood-based energy may have have unexpected negative impacts. When feed-in tariff is imposed together with emissions trading, in some plants the production of renewable electricity might decrease as the emissions price increases. The dissertation also shows that in liquid biofuel production, investment subsidy may cause high direct policy costs and other negative impacts when compared to other policy instruments. The results of the dissertation also indicate that from the climate mitigation perspective, perfect competition is the favored wood market competition structure, at least if the emissions trading system is not global.‬ ‪In conclusion, this dissertation suggests that when promoting the use of wood biomass in energy production, the favored policy instruments are subsidies that promote directly the renewable energy production (i.e. production subsidy, renewables subsidy or feed-in premium). Also, the policy instrument should be designed to be dependent on the emissions price or on the substitute price. In addition, this dissertation shows that when planning policies to promote wood-based renewable energy, the goals of the policy scheme should be clear before decisions are made on the choice of the policy instruments.‬