Asemakaavoitus Helsingin seudun kasvun hallinnassa

Many Finnish municipalities need to control their growth. In this research growth is understood as developments of land utilisation and also as a wide range of other changes that have mainly ap-peared as a result of a long term growth in population. The development growth control contains four areas: 1. adequate productivity of town planning, 2. stationing the growth to needs led and for sustainable developments, 3. quality of the developing environment, and 4. producing growth with communicative and transparent process. The aim of the research is to represent connection between town planning and development growth control. Research defines the role of town planning in the municipalities development growth control. In addition research focuses on links between town planning and development growth control in history, present and in the development work for the future. According to the hypothesis the extensive examination of town planning enables better growth control and promotes appropriate response to municipal changes regarding housing delivery. As an example there are five outskirt municipalities in the Helsinki region. They are called Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula and Sipoo. The decision was to use examples based on a contingence theory. According to the theory there is no one correct way to operate. Therefore development should be based on individual municipal needs. In the research, municipality s needs were collected by 20 semi- structured interviews from municipal officials. In addition there were group interviews in Uusimaa Regional Council and in Uusimaa Regional Environmental Centre. There was also secondary material collected from official papers and statistics. Operationalisation was the analysis tool between empiric and literature reviews. The role of town planning has evolved during the 20th century from a more simple town plan level to operative stage in town planning hierarchy. Outskirt municipalities town planning was established during the 1960s. Since then one of the most important aims in the town planning has been to produce growth and building possibilities. Currently the challenge is to reach the satisfying rate of productivity and to meet increased housing demand. Other challenges include locating the appropriate geographical areas for growth; and the balance between required developments and planning permission decisions. Findings concluded that town planning should be more viable and it should have better ability to co-operate and operate in the changing operational environment. Municipality s ability to receive growth can increase and growth control can advance by planned and workable town planning. It is essential to take wide perspective of the each municipality's unique needs to improve productivity rather than to focus simply on productivity.

Suomen kasvuseutujen monilla kunnilla on tarve hallita kasvua. Tutkimuksessa kasvulla tarkoitetaan muutosten kokonaisuutta, joka ilmenee maankäytön kehittymisenä ja laaja-alaisina haasteina. Sen taustalla on mm. pitkään jatkunut väestönkasvu. Hallitussa kasvussa huomioidaan neljä osa-aluetta, jotka ovat 1. kaavoituksen riittävä tuottavuus, 2. kasvun tarpeenmukainen ja kestävän kehityksen mukainen sijainti, 3. kehittyvän ympäristön laatu ja 4. kasvun tuottaminen vuorovaikutteisella, avoimella ja sujuvalla prosessilla. Tutkimuksessa rajattiin asemakaavoituksen rooli kunnan kasvun hallinnassa sekä tarkasteltiin asemakaavoituksen ja kasvun hallinnan kohtaamista historiassa, nykyisyydessä sekä tulevaisuuden asemakaavoitusta kehitettäessä. Hypoteesina oli, että laajaalaisella asemakaavoituksen tarkastelulla edistetään sekä kasvun hallintaa että asemakaavoituksen valmiuksia vaihteleviin kuntien kehitysvaiheisiin. Tutkimusesimerkkinä käytettiin viittä Helsingin seudun kehyskuntaa, jotka olivat Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula ja Sipoo. Kuntaesimerkkien käyttö perustui kontingenssiteoriaan. Sen mukaan yhtä oikeaa toimintamallia ei ole olemassa, vaan kehittäminen tulee perustua kunkin kunnan yksilöllisiin tarpeisiin. Kuntien tilanteiden kartoittamiseksi kerättiin teemahaastatteluaineistoa 20 kuntien viranhaltijalta. Lisäksi tutkimuksen esivaiheessa tehtiin ryhmähaastatteluita Uudenmaan liitossa sekä Uudenmaan ympäristökeskuksessa. Sekundaariaineistona käytettiin mm. asiakirjoja ja tilastoja. Kirjallisuuden ja empirian välisen sillan rakentamisessa ja aineiston analysoinnissa käytettiin operationalisointia. Asemakaavoituksen rooli on muovautunut 1900-luvun aikana ainoasta kaavatasosta kaavoitushierarkian operatiiviseksi osaksi. Kehyskuntien kasvun ja kaavoituksen voimistuessa 1960-luvulta lähtien asemakaavoituksen tärkeimpiä tehtäviä on ollut riittävien rakentamismahdollisuuksien ja kasvun tuottaminen. Edelleenkin asemakaavoituksen haasteena on tuottavuuden riittävyys ja tonttipulaan vastaaminen. Tämän lisäksi kasvun hallintaan liittyviä asemakaavoituksen haasteita ovat mm. kasvun sijoittuminen sekä tähän liittyen asemakaavoituksen ja luparatkaisuiden suhde. Johtopäätöksenä todettiin, että kunti-en asemakaavoitukseen tulisi lisätä sujuvuutta, yhteistyövalmiuksia sekä kykyä toimia muuttuneessa toimintaympäristössä. Suunnitelmallisen, toimivan asemakaavoituksen kautta kunnan kasvun vastaanottokyky lisääntyisi ja kasvun hallinta parantuisi. Yksiselitteiset päätökset ja tavoitteet tuottavuuden lisäämisestä eivät riitä. Niiden ohella tarvitaan kokonaisnäkemyksiä sekä kussakin kunnassa yksilöllisistä käytäntöjen kehittämistä.