Kielellinen erityisvaikeus : oirekuva ja familiaalisuus potilasasiakirjojen perusteella

Goals. Specific language impairment (SLI) has a negative impact on child s speech and language development and interaction. Disorder may be associated with a wide range of comorbid problems. In clinical speech therapy it is important to see the child as a whole so that the rehabilitation can be targeted properly. The aim of this study was to describe the linguistic-cognitive and comorbid symptoms of children with SLI at the age of five, as well as to provide an overwiew of the developmental disorders in the families. The study is part of a larger research project, which will examine paths of development and quality of life of children with SLI as young adults. Methods. The data consisted of patient documents of 100 5-year old children, who were examined in Lastenlinna mainly at 1998. Majority of the subjects were boys, and children s primary diagnosis was either F80.1 or F80.2, which was most common, or both. The diagnosis and the information about the linguistic-cognitive status and comorbid symptoms were collected from reports of medical doctors and experts of other fields, as well as mentions related to familiality. Linguistic-cognitive symptoms were divided into subclasses of speech motor functions, prosessing of language, comprehension of language and use of language. Comorbid symptoms were divided into subclasses of interaction, activity and attention, emotional and behavior problems and neurologic problems. Statistical analyses were based mainly on Pearson s Chi Square test. Results and conclusions. Problems in language processing and speech motor functions were most common of the linguistic-cognitive symptoms. Most of the children had symptoms from two or three symptom classes, and it seemed that girls had more symptoms than boys. Usually children did not have any comorbid symptoms, or had them from one or three symptom classes. Of the comorbid symptoms the most prevalent ones were problems in activity and attention and neurological symptoms, which consisted mostly of motoric and visuomotoric symptoms. The most common of the comorbid diagnoses was F82, specific developmental disorder of motor function. According to literature children with SLI may have problems in mental health, but the results of this study did not confirm that. Children with diagnosis F80.2 had more linguistic-cognitive and comorbid symptoms than children with diagnosis F80.1. The cluster analyses based on all the symtoms revealed four subgroups of the subjects. Of the subjects 85 percent had a positive family history of developmental disorders, and the most prevalent problem in the families was delayed speech development. This study outlined the symptom profile of children with SLI and laid a foundation for the future longitudinal study. The results suggested that there are differences between linguistic-cognitive symptoms of boys and girls, which is important to notice especially when assessing and diagnosing children with SLI.

Tavoitteet. Kielellinen erityisvaikeus haittaa lapsen puheen ja kielen kehitystä sekä vuorovaikutusta. Häiriöön voi liittyä monenlaisia rinnakkaisongelmia, ja lapsen kokonaistilanteen hahmottaminen on tärkeää puheterapeuttisen kuntoutuksen oikein kohdistamiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata viisivuotiaiden kielihäiriölasten kielellis-kognitiivista ja muuta oireistoa sekä luoda katsaus suvuissa esiintyviin kehityksellisiin häiriöihin. Tutkimus on osa suurempaa tutkimushanketta, jossa tarkastelellaan kielihäiriölasten kehityspolkuja ja elämän laatua nuorina aikuisina. Menetelmät. Aineistona olivat 100 Lastenlinnassa pääosin vuonna 1998 tutkitun 5-vuotiaan lapsen potilasasiakirjat. Enemmistö tutkituista oli poikia. Lapsilla oli ensisijaisina diagnooseinaan F80.1 ja / tai F80.2, ja yleisin diagnoosi oli F80.2. Lääkärien ja erityistyöntekijöiden lausunnoista kerättiin tiedot diagnooseista, kuvaukset kielellis-kognitiivisesta suoriutumisesta ja rinnakkaisoireista sekä maininnat sukulaisten kehityksellisistä häiriöistä. Kielellis-kognitiiviset oireet jaettiin puhemotoriikan, kielen prosessoinnin, kielen ymmärtämisen ja kielen käytön oireisiin. Rinnakkaisoireet luokittuivat vuorovaikutuksen, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin sekä neurologisiin oireisiin. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin pääosin Pearsonin khii toiseen -testiä. Tulokset ja johtopäätökset. Kielellis-kognitiivisista oireista tavallisimmat olivat kielen prosessoinnin ja puhemotoriikan ongelmat. Yleisimmin lapsilla oli oireita kahdesta tai kolmesta oireluokasta, ja tytöillä näytti olevan enemmän oireita kuin pojilla. Yleisimmin rinnakkaisoireita ei ollut lainkaan tai oli yhdestä tai kolmesta oireluokasta. Rinnakkaisoireista tavallisimmat olivat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden ongelmat sekä neurologiset oireet, jotka koostuivat pääosin motorisista ja visuomotorisista oireista. Rinnakkaisdiagnooseista yleisin oli F82, motoriikan kehityshäiriö. Kirjallisuuden esittämiä mielenterveyden ongelmia tutkittujen rinnakkaisdiagnoosit eivät ilmentäneet. Diagnoosiin F80.2 liittyi huomattavasti enemmän niin kielellis-kognitiivisia kuin rinnakkaisoireitakin. Tutkituista klusteroitui koko oireprofiilin perusteella neljä alaryhmää. Jokin kehityksellinen häiriö oli tutkittujen suvuista 85 prosentilla, ja yleisin suvuissa esiintyvä häiriö oli viiveinen puheenkehitys. Tutkimus antoi kuvan viisivuotiaiden kielihäiriön kokonaisoireprofiilista ja loi pohjan tulevalle pitkittäistutkimukselle. Tulokset viittasivat siihen, että sukupuolten välillä on eroja kielelliskognitiivisen oireilun suhteen, mikä on tärkeää tiedostaa etenkin kielihäiriölasten arvioinnissa ja diagnosoinnissa.