Projektinhallintaprosessin suorituskykymittariston kehittäminen

Yritysten toimintaympäristöjen muuttuminen, organisaatioiden rajojen hämärtyminen ja aineettoman pääoman merkityksen korostuminen vaikeuttavat sekä onnistuneen strategian luontia, että sen toteuttamista. Strategisten mittausjärjestelmien avulla pyritään kehittämään ja varmistamaan strategian toteutuminen liiketoiminnassa. Parhaimmillaan hyvä mittaristo kertoo mitkä ovat yrityksen strategiset tavoitteet ja mihin yritys tulevaisuudessa haluaa panostaa. Suorituskyvyn mittaamisessa on perinteisesti keskitytty taloudellisiin mittareihin. Taloudelliset luvut ovat usein menneeseen viittaavia seuraustekijöitä, ei tulevaisuuteen katsovia mittareita. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli projektiliiketoimintaa harjoittavan yrityksen projektinhallintaprosessin suorituskykymittariston kehittäminen. Tavoitteena oli rakentaa projektinhallintaprosessille tasapainoinen suorituskykymittaristo, joka ottaa huomioon myös aineettoman pääoman. Tutkimuksen tutkimusote oli toimintaanalyyttinen, jonka lisäksi tutkimus sisältää konstruktiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusotteen piirteitä. Tutkimuksen tuloksia arvioitaessa havaitaan, että valitut mittarit ovat kiinteästi sidoksissa projektinhallintaprosessin kriittisiin menestystekijöihin. Kriittiset menestystekijät puolestaan valittiin tunnistetuista menestystekijöistä, jotka määriteltiin yrityksen strategiaan ja visioon perustuen. Mittariston tasapainoisuus näkyy aineettoman ja aineellisen pääoman mittareiden välillä kattaen samalla tasapainon ennakoivien ja seurausmittareiden kesken. Haasteellisinta oli projektinhallintaprosessin aineettoman pääoman mittaaminen, jota ei aikaisemmin ole mitattu. Aineettoman pääoman mittaaminen tasapainoisen mittariston viitekehyksessä on mahdollista, mutta vaatii organisaation ymmärryksen miksi aineetonta pääomaa mitataan ja miten se vaikuttaa kokonaisvaltaiseen suorituskykyyn.

Taselaskentajärjestelmän kehittäminen pohjoismaisille sähkömarkkinoille

Pohjoismaisia sähkömarkkinoita ollaan avaamassa myös vähittäismarkkinoiden osalta. Jotta vähittäismarkkinoista saataisiin toimiva, kaikille avoin ja tasapuolinen kauppapaikka, on markkinamenetelmiä yhtenäistettävä. Yhtenäistäminen tarkoittaa muutoksia ennen kaikkea taseselvityksessä ja viestiformaateissa. Tämä tarkoittaa lisätyötä eri markkinaosapuolille ja heidän järjestelmätoimittajilleen. Tässä työssä tutkittiin näköpiirissä olevien muutosten vaikutuksia järjestelmätoimittajan valmiiseen jakeluverkonhaltijoille suunnattuun tietojärjestelmätuotteeseen. Tavoitteena oli selvittää, mitä muutoksia markkinoille on tulossa lähivuosina, tutkia mitkä niiden tuomat vaatimukset ovat tuotteelle ja minkälaisia muutoksia tuotteeseen nämä markkinamuutokset aiheuttavat. Tutkimuksen pohjalta pystyttiin arvioimaan vaadittavat toimenpiteet ja markkinoilla tapahtuvien muutosten vakavuus kohteena olevalle tietojärjestelmälle. Tutkimuksen sivutuotteena havaittiin myös muita kehityskohteita, jotka toisivat tuotteelle lisäarvoa.

Sukupolvien välinen tiedon jakaminen organisaatiossa - lapioidaanko vanhaa vai luodaanko uutta?

Tutkimus perehtyy eläköityvien työntekijöiden ja heidän seuraajiensa väliseen tiedon siirtämiseen asiantuntijatyössä. Tavoitteeni on selvittää, liittyykö tähän organisaatiossa tapahtuvaan sukupolvien väliseen tiedon siirtämiseen uuden tiedon kehittämistä eli tiedon rakentamista. Toisin sanoen, onko tiedon siirtäminen kokeneilta, eläköityviltä työntekijöiltä heidän seuraajilleen pelkästään organisaatiossa olemassa olevan tiedon säilyttämistä – siirtämällä sitä yksilöltä toiselle – vai liittyykö siirtämiseen uuden, organisaatiolle merkityksellisen tiedon rakentamista. Sukupolvien välillä tapahtuvaa tiedon siirtämistä ja siihen mahdollisesti liittyvää tiedon rakentamista kutsun sukupolvien väliseksi tiedon jakamiseksi. Artikulaatiomenetelmän avulla saamani tulokset osoittavat, että sukupolvien välisen tiedon jakamisen muotoutumista ohjaavat aloittelijan käsitykset oman työn tavoitteista, tiedontarpeista ja työtehtävistä. Ne eivät perustu vain työn viralliseen määrittelyyn vaan myös siihen, millaisena aloittelija itse työtään pitää eli miten hän priorisoi annettuja tavoitteita ja työtehtäviä. Tutkimuksessa aloittelevat asiantuntijat pitävät työtään ensisijaisesti joko ylläpitotyönä tai kehitystyönä. Ylläpitotyötä tekevät eivät välttämättä tarvitse työssään sukupolvien välillä siirrettäväksi määriteltyä tietoa. Siksi he eivät välttämättä siirrä tietoa heille nimetyn kokeneen asiantuntijan kanssa, joskin he suotuisissa olosuhteissa voivat niin tehdä. He eivät rakenna tietoa, sillä heidän näkemyksensä oman työn tavoitteista ja toiminnoista eivät anna aihetta uuden tiedon rakentamiseen. Kehitystyötä tekevät puolestaan tarvitsevat työssään välttämättä sukupolvien välillä siirrettäväksi määriteltyä tietoa. Siksi he, olosuhteista riippumatta, siirtävät tietoa heille nimetyn kokeneen asiantuntijan kanssa. He myös rakentavat tietoa, sillä heidän työnsä tavoitteet ja toiminnot tarjoavat lähtökohdat uuden tiedon rakentamiselle. Sukupolvien välistä tiedon siirtämistä käsittelevässä kirjallisuudessa on aiemmin keskitytty kuvaamaan joko siirrettävää tietoa tai tiedon siirtämisessä käytettäviä keinoja. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella sukupolvien välistä tiedon jakamista – eli siirtämistä ja rakentamista – ohjaavat siis kuitenkin aloittelevan työntekijän käsitykset oman työn tiedontarpeista ja käytännöistä. Siksi sukupolvien välisen tiedon jakamisen tutkimuksen ja suunnittelun lähtökohdaksi tulisi ottaa – tiedon sisällön ja jakamisen keinojen ohella – se työn konteksti, jossa aloittelija tulkitsee ja toteuttaa tiedon jakamista. Alan kirjallisuudessa ei ole aiemmin tarkasteltu sitä mahdollisuutta, että tiedon siirtämiseen voisi liittyä tiedon rakentamista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat siis kuitenkin tämän olevan mahdollista. Tiedon rakentamisessa yhdistetään toisiinsa kokeneen asiantuntijan jo organisaatiossa olemassa olevaa tietoa ja aloittelijan mukanaan tuomaa, organisaatiolle uutta tietoa. Tästä kokeneen ”vanhan” ja aloittelijan ”uuden” tiedon yhdistelmästä rakennetaan vuorovaikutuksessa organisaatiolle uutta merkityksellistä tietoa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että organisaation uudistumisen edellytys on jäsenten vuorovaikutuksessa tapahtuva uuden tiedon kehittäminen. Organisaation uudistuminen puolestaan luo edellytyksiä organisaation kilpailukyvyn parantamiselle. Tätä taustaa vasten tiedon rakentaminen on organisaation uudistumisen mahdollistaja ja edelleen sen kilpailukyvyn vahvistaja. Kun sukupolvien väliseen tiedon siirtämiseen liittyy tiedon rakentamista, organisaatio ”lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla”: tiedon siirtämisessä organisaatio säilyttää olemassa olevaa tietoaan ja siten ylläpitää kilpailukykyään; tiedon rakentamisessa organisaatio kehittää uutta tietoa ja siten parantaa kilpailukykyään

Measuring Processes of a New Packaging Solutions with the Balanced Scorecard, case DigiCup

The aim of this study was to create a Balanced Scorecard to the DigiCup solution. The first goal was to create process descriptions to the few critical processes. The second goal was to define appropriate measurements, according to customer survey as well as following the Balanced Scorecard process description, to manage the critical success factors. The overall goal of this study was to create a performance measurement system for the solution which guides the operation towards continuous improvement. This study was conducted by using both qualitative and quantitative methods, and the analysis was done by using a case study method. The material was gathered from the current customers, the management and the employees using structured, semi-structured and open group and individual interviews. The current customers were divided into retailers and direct customers of the DigiCup solution. The questions which the customers were asked were related to the information about interviewee, company, business strategy, market, satisfaction survey and future requirements. The management defined the strategy and took part in specifying the perspectives, objectives and measurements to the Balanced Scorecard of the DigiCup solution. The employees participated into the choosing of the metrics. The material consisted from altogether sixteen interviews. At the beginning of the study the product development, the order-delivery as well as the printing processes was chosen to be the critical processes of the DigiCup solution. These processes were concentrated on already in the literature review while trying to find the characteristics of these processes as well as the critical success factors and the appropriate measurements, which could be utilized when creating the Balanced Scorecard to the DigiCup solution according to the customer survey. The appropriate perspectives, objectives and measurements were found to the DigiCup solution. The chosen measures works as a basis for the development of IT-reporting tool. As a conclusion it can be stated that when discussing a new business, where the objectives are changing according to which development’s phases the company is in, the measurement should be updated often enough.

Palkitseminen Palveluyrityksessä

Henkilöstö on yrityksen menestyksen kulmakivi. Henkilöstön suorittaessa oikeita asioita yritys voi saavuttaa tavoitteensa. Suorituskykyperusteisella palkitsemisella taataan oikeudenmukainen ja kannustava palkitseminen. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa tutkitaan suorituskyvyn johtamista ja erilaisia palkitsemismuotoja sekä edellisten johtamista prosessina. Case-tutkimuksena listattuja teoreettisia aihealueita sovelletaan reaalimaailman yrityksessä. Kohdeyrityksessä suoritetaan myös lomakekysely, jolla mahdollistetaan henkilöstön mukaanotto kehitystoimintaan. Palkitseminen on yrityksen keino kannustaa henkilöstöä tehokkuuteen. Palkitsemisen tulee olla mahdollisimman yksinkertaista ja sen on ohjattava yrityksen tavoitteita edesauttaviin suoritteisiin. Palkitsemismuotoja ovat aineeton ja taloudellinen palkitseminen. Palkitsemisen lähtökohtana ovat tavoitteet ja näille asetettavat mittarit, joilla resursseja ohjataan. Esimiehet mahdollistavat tavoitteiden saavuttamisen, jonka vuoksi heitä on koulutettava suorituskyvyn johtamiseen ja palkitsemiseen. Tällöin yrityksen tavoitteet jalkautuvat läpi yrityksen. Osallistamalla henkilöstö palkitsemisen suunnitteluun, palkitsemisesta on saatavissa kannustava ja oikeudenmukainen. Arvioinnissa ja kyselytutkimuksessa kohdeyrityksen suurimmiksi ongelmakohdiksi nousivat viestintä, esimiestoiminta, seuranta, epäoikeudenmukaisuus ja toiminnan kehittymättömyys. Kehitysehdotus kattaa edellisiä ongelmakohtia korjaavia toimenpiteitä, jolloin kohdeyrityksen palkitsemisesta on saatavissa toiminnan ohella kehittyvä, kannustava ja toimintaa ohjaava kokonaisuus.

Influenza in children – Diagnosis, treatment and prevention

Background: The burden of influenza on children is substantial. Although mortality rates are low, the incidence of influenza is highest in children, among whom also complications are frequent. A more accurate recognition of influenza in children could enable the rational use of antiviral drugs and help to avoid unnecessary courses of antibiotics. Limited data exists on the efficacy of oseltamivir treatment and the trivalent inactivated influenza vaccine (TIV) in children. Aims and methods: We sought for signs and symptoms that could help clinicians to diagnose influenza on clinical grounds in a case-control study in children <13 years of age. We further assessed the feasibility of different diagnostics methods during the early stage of the illness in children aged 1-3 years. The efficacy of early oseltamivir treatment (started <24h from the onset of symptoms) was evaluated in a randomized controlled trial (RCT) conducted in children 1-3 years of age, and the effectiveness of TIV to prevent laboratory-confirmed influenza was determined in a prospective, observational cohort study conducted among children aged 9 months to 3 years of age. Results: Fever was the only symptom predicting influenza in children. The sensitivity of conventionally used laboratory methods to detect influenza during the first 24h of illness was 92%. The sensitivity of the influenza rapid test in the same setting was 90% for influenza A and 25% for influenza B. Early oseltamivir treatment shortened the duration of the illness in children with influenza A by 3.5-4.0 days, but no efficacy was observed against influenza B. The effectiveness of TIV was 84% against the wellmatched influenza A, while no effectiveness against the mismatched influenza B was observed. Conclusions: Laboratory diagnostics are needed for a reliable diagnosis of influenza in children and were found sensitive already during the early stage of the illness. Early oseltamivir treatment was highly effective against influenza A, but no efficacy was seen against influenza B. TIV is effective also in young children if a good match between the vaccine and circulating strain is achieved.

Yhtymän esikunnan tilanneymmärryksen kehittäminen operaatioiden johdossa.

Informaatiosodankäynti ja sen tärkein tavoite, informaatioylivoiman saavuttaminen vihollisen joukoista, on noussut yhdeksi tärkeimmistä asevoimien tulevaisuuden tavoitteista. Informaatioylivoiman konseptia ja sen saavuttamiseen liittyviä seikkoja voidaan tutkia tilanneymmärryksen mallin kautta. Tutkimuksessa vertaillaan tilanneymmärryksen muodostamisen teoriaa yhtymän esikunnan käytäntöihin ja löytää sitä kautta vastaus pääongelmaan. Vertailu tehdään pehmeää systeemimetodologiaa hyväksikäyttäen. Tulevaisuuskuva rakentuu verkostokeskeisen sodankäynnin keskeisimpiin oletuksiin ja teorioihin. Tilannekuvaan ja siihen liittyvät käsitteet ovat epäselviä ja niiden käyttö ei ole johdonmukaista. Tässä tutkimuksessa on luotu selkeät määritelmät eri käsitteille ja niiden välisille suhteille. Tilanneymmärrys muodostuu ensiksi yksilössä ja sen jälkeen vasta ryhmässä, kuten yhtymän esikunnassa. Yksilön tilanneymmärryksen taso riippuu siitä kuinka hyvin hänen tietonsa vastaavat hänen tilanneymmärryksensä vaatimuksiin ja tavoitteisiin. Ryhmän jäsenten on siis tunnettava riittävän hyvin omien tavoitteidensa ja tilanneymmärryksensä tietotarpeiden lisäksi, kaikkien ryhmän jäsenten tavoitteet ja tietotarpeet. Muiden ryhmän jäsenten tilanneymmärrykseen liittyvien tarpeiden tunteminen on erityisen tärkeää siksi, ettei heitä turhaan rasiteta sellaisella tiedolla, jota he eivät tarvitse.

Opiskelijaprofiili Aalto yliopiston kauppakorkeakoulun suomenkielisissä maisteriohjelmissa

Korkeakoulujen maisteriohjelmissa opiskelevien aikuisopiskelijoiden osuus Suomen yliopistoissa on 2000-luvulla lisääntynyt maisteriohjelmatarjonnan kasvun myötä, mutta tutkimusta näistä uusista korkea-asteen opiskelijaryhmistä on vasta vähän. Tutkielmassa hahmotettiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun, entiseltä nimeltään Helsingin kauppakorkeakoulun, suomenkielisissä maisteriohjelmissa opiskelevien aikuisopiskelijoiden profiilia. Profiiliin sisällytettiin demografiset tekijät, opiskeluun liittyvät motivationaaliset orientaatiot ja opiskelun nivoutuminen elämänkulkuun. Tutkielmaa taustoitettiin reproduktio-, motivaatio- ja elämänvaiheteorioilla ja osallistumistutkimuksilla. Tutkimuksen aineisto hankittiin sähköisen puolistrukturoidun Webropol-lomakekyselyn avulla. Kysely kohdennettiin erillisvalintaisiin suomenkielisiin maisteriohjelmiin Johtaminen, Kaupan strateginen johtaminen, Talouselämän viestintä, Yritysjuridiikka, Laskentatoimi sekä Logistiikka ja palvelutalous. Maisteriohjelmien opiskelijat olivat aloittaneet opintonsa pääasiallisesti vuosina 2007–2010 ja heistä 141 oli tutkimushetkellä helmi-maaliskuussa 2011 läsnäolevina opiskelijoina kauppakorkeakoulussa. Kyselyn vastausprosentti oli 31,9. Vastanneista naisia oli 73 prosenttia ja miehiä 27 prosenttia. Aineiston avoimet kysymykset analysoitiin teemoittelulla, muu aineisto SPSSohjelmalla lähinnä ristiintaulukoinnein. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun suomenkielisissä maisteriohjelmissa opiskeleva aikuinen on tyypillisimmin helsinkiläinen 30-vuotias tradenomi-tutkinnon suorittanut nainen, joka koko- tai osa-aikaisen työssäkäynnin ohessa opiskelee päätoimisesti johtaminen-maisteriohjelmassa. Vastaajien vanhempien pohjakoulutus oli yleisimmin ylioppilas, korkein koulutus opistoasteinen ammattikoulutus ja ammattiasema ylempi toimihenkilö. Merkityksellisin syy hakeutua koulutukseen oli tiedollisista intresseistä henkilökohtainen kasvu ja välineellisistä intresseistä urakehitys. Kielteisin opiskeluun liitetty tekijä oli opintojen työläys ja siitä aiheutuva ajan riittämättömyys. Mahdollisuudet aikuisena suorittaa ylempi korkeakoulututkinto koettiin hyviksi. Maisteriohjelmat ovat erityisesti tradenomien väylä ylempään korkeakoulututkintoon. Toisaalta niiden koulutuspoliittinen tavoite toimia alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden aikuisopiskelijoiden jatkokoulutusväylänä näyttää epäonnistuneen, sillä tutkimukseen vastanneista merkittävä osa ilmoitti olevansa ei-aikuisopiskelija. Maisteriohjelmat ovat lisänneet Bolognan prosessin tavoittelemaa liikkuvuutta, mikä näkyi kandidaatintutkinnon jälkeisenä koulun vaihtona. Maisteriohjelmien valintaperusteita tulisi kuitenkin yksinkertaistaa ja suunnata maisteriohjelmissa opiskelu päätoimisuuden sijasta työn ohessa tapahtuvaksi.

Yrittäjyyttä Euroopan sosiaalirahaston tuella : Yrittäjyyskasvatushankkeet Kaakkois-Suomessa ohjelmakaudella 2007 - 2012

Tämä julkaisu on yhteenveto Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (sekä niiden edeltäjäorganisaatioiden lääninhallituksen ja TE-keskuksen) vuosina 2007–2012 (tilanne 23.2.2012). rahoittamista Euroopan sosiaalirahaston projekteista, joilla pyritään kehittämään yrittäjyyskasvatusta ja lisäämään yrittäjyyttä. Projekteista esitetään lyhyesti hankkeen keskeiset tiedot; hallinnoijan yhteystiedot, projektin kohdealue, tavoitteet ja tulokset. Lisäksi projekteista esitetään tarkempia esimerkkejä niissä kehitetyistä malleista ja välineistä. Tarkasteltavissa hankkeissa on pyritty kehittämään erityisesti ammatillisen koulutuksen ja yritysten yhteistyötä, rikastamaan opetusta yrittäjyyteen valmentavalla opetusohjelmalla ja opetusmenetelmillä. Selvityksessä on käytetty lähteenä hankkeiden Eura2007-järjestelmään kirjattuja loppu- ja väliraportteja sekä projektisuunnitelmia ja näissä esitettyjä tietoja. Näitä tietoja täydennettiin projektien yhteyshenkilöille lähetetyllä kyselyllä ja kyselystä saaduilla vastauksilla ja materiaalilla. Lisäksi apuna käytettiin hankkeiden omia julkaisuja. Selvityksen on laatinut ELY-keskuksen toiminnanohjauspäällikkö Eija Karhatsu ja aineiston kokosi korkeakouluharjoittelija, hum. kand. Teemu Räihä.

Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka : Monialaiset merelliset turvallisuusnäkymät

Euroopan unioni on merellinen suurvalta. Euroopalla on yli 70 000 kilometriä rannikkoa ja se rajoittuu kahteen valtamereen, Atlanttiin ja Pohjoiseen Jäämereen sekä neljään mereen, Itämereen, Pohjanmereen, Välimereen ja Mustaan mereen. 90 % EU:n ulkomaankaupasta ja 40 % EU:n sisäisestä kaupasta kulkee meriteitse ja EU:n jäsenvaltiot omistavat 40 % kaikesta maailman kauppameriliikenteen tonnistosta. Euroopan unioni on viime vuosina pyrkinyt kehittämään merellisten asioiden hallintaa ja koordinointia unionin sisällä. Kehittämistoimenpiteiden alustaksi on luotu Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka (Integrated Maritime Policy, IMP). IMP on vuodesta 2007 alkaen konkretisoitunut useiksi rinnakkain eteneviksi monikansallisiksi kehittämishankkeiksi, joissa myös Suomi on ollut aktiivisesti mukana. IMP:n yhtenä tavoitteena on luoda Eurooppalainen merivalvontaverkosto, jolla varmistetaan merten turvallinen käyttö ja Euroopan merirajojen turvaaminen. Komissio on kannustanut erityisesti rannikkovartiostojen ja muiden asiaan liittyvien virastojen välistä yhteistyötä ja on sitoutunut parantamaan valvontajärjestelmien yhteensopivuutta näiden välillä. Suomea pidetään kansainvälisesti edelläkävijänä viranomaisyhteistyössä. Hyvänä esimerkkinä kansallisesta viranomaisyhteistyöstä toimii METO - yhteistyö Rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien, Liikenneviraston ja Liikenteen turvallisuusviraston välillä. Yhteistyö on rakennettu hyvin pitkälti merivalvonnan ympärille, joten Suomella on ollut erinomaiset edellytykset olla mukana ja osaltaan johtaa IMP:n kehittämishankkeita. Tämän tutkimusraportin tarkoituksena on toimia johdatuksena yhdennetyn meripolitiikan sisältöön. Lähestymiskulmaksi on valittu IMP:n kehittämishankkeet ja niiden vaikutukset kansallisen tason viranomaistoimintaan merellisten turvallisuustehtävien osalta Rajavartiolaitoksen näkökulmasta. Tutkimusraportti antaa vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mitä tarkoitetaan Euroopan unionin yhdennetyllä meripolitiikalla? Mistä lähtökohdista ja millä tavoin yhdennetty meripolitiikka on muodostettu? Mitkä ovat yhdennetyn meripolitiikan ensisijaiset tavoitteet ja päämäärät? Miten yhdennetty meripolitiikka ilmentää Euroopan integraatiokehitystä? Mitä yhdennetyn meripolitiikan toimeenpanoon liittyviä kehittämishankkeita on käynnistetty ja/tai toteutettu? Mitkä ovat kehittämishankkeiden suoranaiset vaikutukset ja nähtävissä olevat hyödyt sekä mahdolliset haasteet kansallisella tasolla? Mikä on Rajavartiolaitoksen rooli kehittämishankkeiden edellyttämisen toimenpiteiden toteuttamisessa?

Hazard Risk Management in Large Nordic Companies' Operations in Russia

The objective of this research was to describe how Nordic companies manage hazard risks in their operations in Russia and how the local business environment is considered to affect the hazard risks. Research methods used in this research were literature review and expert interviews. Twelve Nordic industrial companies operating in different fields of industry were interviewed. Large Nordic companies typically guide risk management centralized from the parent company on behalf of the whole company group and the risk management standards and policies are integrated in all subsidiaries. Parent companies typically control hazard risk management in Russia by regular risk management reporting, auditing the Russian sites and by training local managers and employees to risk management work. Many companies have experienced several losses in the first years of operating in Russia before the risk management policies have been implemented in Russian subsidiaries. The companies have learned to take local characteristics better into account by experience and most companies are quite satisfied with their current risk management standards in Russia. The interviews indicate that companies experience especially the poor quality of infrastructure, some features in Russian organizational culture and high level of criminality to increase hazard risks in Russia. However, understanding these features and risks in the business environment makes the management of these risks possible. Risks related to infrastructure can be managed in advance by decreasing dependencies of infrastructure and considering the infrastructure quality already when planning the business operations. Also good local network is often considered critical in order to overcome the complications related to infrastructure. Russian personnel has typically different attitude towards risk management than Nordic personnel and neglecting safety and maintenance and concealing losses is more typical in Russia. By training and guiding the local personnel risk management and safety work and desired ways of actions these risks can be decreased. Criminality risks are often managed to certain extent by investing in security, increasing supervising and paying attention to reliability of the employees and other interest groups of the company.

Tieteestä utopiaksi?

Kirjallisuusarvostelu

Lounais-Suomen ympäristöohjelma 2010–2013 : Ohjelmakauden 2007–2012 välitarkistus

Lounais-Suomen ympäristöohjelma on ohjelmakauden 2007–2012 välitarkistus. Se toteuttaa lyhyellä aikavälillä Lounais-Suomenympäristöstrategiaa 2020. Ohjelma sisältää strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset tavoitteet ja toimenpiteet vuosille 2010–2013. Tarkistus on toteutettu alueen keskeisten toimijoiden laajana yhteistyönä. Toimenpiteiden toteuttajia ovat Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueen kunnat ja muut julkishallinnon organisaatiot, toiminnanharjoittajat, järjestöt ja muut yhteisöt sekä asukkaat. Ympäristöohjelman tarkistuksessa korostuivat entistä enemmän ilmastonmuutokseen ja sitä kautta energiaan ja yhdyskuntarakenteeseen liittyvät asiat. Tarkistuksen yhteydessä päädyttiin jatkamaan ohjelmakautta vuodella eteenpäin, vuoteen 2013. Tarkistuksen yhteydessä toimenpiteitä päivitettiin ottaen huomioon tapahtuneet muutokset toteuttajatahoissa ja uudet sektorikohtaiset ohjelmat ja suunnitelmat. Ympäristöohjelman rakenne muutettiin strategian jaottelun mukaiseksi. Tästä poiketen ympäristötutkimusta ja -seurantaa käsiteltiin omana aiheena nimeten sille painopisteet sekä muut tavoitteet ja kehittämistarpeet. Ympäristöohjelman teemoina ovat pintavedet, ilmastonmuutos, pohjavedet ja maaperä, ympäristövastuullisuus ja ekotehokkuus, alueiden käyttö ja yhdyskuntarakenne, ympäristövaikutukset ja –riskit, luonnon monimuotoisuus, kulttuuriympäristö ja luonnonmaisema, elinympäristö, luonnonvarat sekä ympäristötutkimus ja ympäristön tilan seuranta. Ympäristöohjelma soveltuu työvälineeksi ja tueksi alueen toimijoiden laatiessa omia strategioita, ohjelmia ja toimintasuunnitelmiaan. Se toimii myös vahvana perusteena, kun hankkeille haetaan rahoitusta eri rahoituslähteistä. Ympäristöohjelman tarkistusta on rahoitettu maakuntien kehittämisrahalla Varsinais-Suomen liitosta ja Satakuntaliitosta. Muita rahoittajia ovat olleet Turun ja Porin kaupungit sekä Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Välityömarkkinatoimijoiden yritysyhteistyön hyvät käytännöt Pohjois-Pohjanmaalla -käsikirja

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Välityömarkkinoiden kehittäminen -hanke kuuluu TEM:n valtakunnalliseen ESR –kehittämisohjelmaan 2007–2013. Hankkeen päätavoitteena on Pohjois-Pohjanmaan välityömarkkinoiden suunnitelmallinen kehittäminen ja koordinointi. Välityömarkkinoiden sisällöllinen kehittäminen tapahtuu mm. yritysyhteistyön edistämiseen keskittyvien alueellisten työryhmien avulla; työskentelyn keskeisenä osana on toimivien yritysyhteistyömallien kehittäminen. Idea käsikirjasta syntyi hankkeen tilaaman yritysyhteistyön työpajasarjan yhteydessä vuonna 2010. Työpajoissa tunnistettiin ja kuvattiin yritysyhteistyön hyviä käytäntöjä kolmessa eri alueellisessa kehittämistyöryhmässä 1) Oulu, Haukipudas ja Pudasjärvi, 2) Raahen seutu ja Oulun eteläinen sekä 3) Koillismaa. Käsikirja koostettiin näissä kehittämisryhmissä tuotettujen tietojen pohjalta. Lisäksi käsikirjaa varten haastateltiin alkuvuonna 2011 muutamia alueen välityömarkkinatoimijoita ja yrityksiä. Käsikirjassa on kuvattu vaiheittain yritysyhteistyön malli, joka kiteytyy kolmeen päävaiheeseen: yritysyhteistyökumppaneiden tunnistamiseen ja tavoittamiseen, yrityksiin työllistämiseen sekä yritysyhteistyön ylläpitämiseen. Yritysyhteistyön eri vaiheita ovat 1) yritys- ja yhteystietojen kerääminen, 2) työnhakijoiden osaamisen ja motivaation kartoittaminen, 3) yritysten segmentointi ja kohdejoukon rajaaminen, 4) yhteyden ottaminen ja tapaamisen sopiminen, 5) yrityksen tarpeiden selvittäminen, 6) yrityksen tarpeisiin vastaaminen, 7) luottamuksen rakentaminen ja pelisäännöistä sopiminen, 8) työsuhteen seuranta ja palautteen kerääminen, ja 9) yrittäjän jatkotarpeista huolehtiminen. Käsikirja on tarkoitettu hyödynnettäväksi kaikille välityömarkkinoilla ja siihen liittyvän yritysyhteistyön parissa työskenteleville tahoille. Käsikirjan tavoitteena on levittää tietoa yritysyhteistyöhön liittyvistä toimintatavoista ja hyvistä käytännöistä sekä sitä kautta kohentaa välityömarkkinatoimijoiden tekemän yritysyhteistyön laatua ja tuloksellisuutta alueella.