Yhtymän esikunnan tilanneymmärryksen kehittäminen operaatioiden johdossa.

Informaatiosodankäynti ja sen tärkein tavoite, informaatioylivoiman saavuttaminen vihollisen joukoista, on noussut yhdeksi tärkeimmistä asevoimien tulevaisuuden tavoitteista. Informaatioylivoiman konseptia ja sen saavuttamiseen liittyviä seikkoja voidaan tutkia tilanneymmärryksen mallin kautta. Tutkimuksessa vertaillaan tilanneymmärryksen muodostamisen teoriaa yhtymän esikunnan käytäntöihin ja löytää sitä kautta vastaus pääongelmaan. Vertailu tehdään pehmeää systeemimetodologiaa hyväksikäyttäen. Tulevaisuuskuva rakentuu verkostokeskeisen sodankäynnin keskeisimpiin oletuksiin ja teorioihin. Tilannekuvaan ja siihen liittyvät käsitteet ovat epäselviä ja niiden käyttö ei ole johdonmukaista. Tässä tutkimuksessa on luotu selkeät määritelmät eri käsitteille ja niiden välisille suhteille. Tilanneymmärrys muodostuu ensiksi yksilössä ja sen jälkeen vasta ryhmässä, kuten yhtymän esikunnassa. Yksilön tilanneymmärryksen taso riippuu siitä kuinka hyvin hänen tietonsa vastaavat hänen tilanneymmärryksensä vaatimuksiin ja tavoitteisiin. Ryhmän jäsenten on siis tunnettava riittävän hyvin omien tavoitteidensa ja tilanneymmärryksensä tietotarpeiden lisäksi, kaikkien ryhmän jäsenten tavoitteet ja tietotarpeet. Muiden ryhmän jäsenten tilanneymmärrykseen liittyvien tarpeiden tunteminen on erityisen tärkeää siksi, ettei heitä turhaan rasiteta sellaisella tiedolla, jota he eivät tarvitse.

Esikunnalla on käytössään useita tiedon hankkimista, käsittelyä ja esittämistä helpottavia järjestelmiä. Johtamiseen ja tiedonjakamiseen on olemassa useita käyttökelpoisia teknisiä ja muita apuvälineitä. Esikunnissa on tarkoin ohjeistettu ja suunniteltu, tehokkaaseen suunnitte-luun ja päätöksentekoon tähtäävä, työjärjestys ja toimintamalli. Kaikista edellä mainituista seikoista huolimatta tehokas päätöksenteko tuntuu olevan haasteellista. Tehokas tiedon jakaminen esikunnan sisällä edellyttää tarkempaa yksilöintiä siitä, mitä tietoa pitäisi olla saatavilla kullakin yksilöllä ja ryhmällä. Tämä edellyttää kaikilta esikunnan toimijoilta syvällisempää ymmärrystä erilaisista tietotarpeista ja tavoitteista. Nykyiset tilannekuvan seurantaan ja tietojen jakamiseen käytettävät ohjelmistot eivät tätä tarvetta tue. Yhtymätason esikunnassa näyttäisi olevan selkeä tarve kokopäiväiselle tiedonhallinnasta vastaavalle upseerille. Usein esikunnan suurimmat ongelmat ovat käyttökelpoisen informaation puute, taistelukentältä saatavan tilannetiedon epätäydellisyys, epäilykset saatavissa olevien tietojen oikeellisuudesta ja epävarmuus tehtävän päätöksen vaikutuksista tai sen vaihtoehtojen käytettävyydestä. Johtamisen olennaisimpia ongelmia näyttää siis olevan epävarmuuden sietokyky. Tilanneymmärryksen kehittäminen ja siihen liittyvät prosessit parantavat selkeästi tätä kykyä.