Link between increased gut hormones signaling satiety and reduced food reward following gastric bypass surgery for obesity

CONTEXT: Roux-en-Y gastric bypass (RYGB) surgery is an effective long-term intervention for weight loss maintenance, reducing appetite, and also food reward, via unclear mechanisms. OBJECTIVE: To investigate the role of elevated satiety gut hormones after RYGB, we examined food hedonic-reward responses after their acute post-prandial suppression. DESIGN: These were randomized, placebo-controlled, double-blind, crossover experimental medicine studies. PATIENTS: Two groups, more than 5 months after RYGB for obesity (n = 7-11), compared with nonobese controls (n = 10), or patients after gastric banding (BAND) surgery (n = 9) participated in the studies. INTERVENTION: Studies were performed after acute administration of the somatostatin analog octreotide or saline. In one study, patients after RYGB, and nonobese controls, performed a behavioral progressive ratio task for chocolate sweets. In another study, patients after RYGB, and controls after BAND surgery, performed a functional magnetic resonance imaging food picture evaluation task. MAIN OUTCOME MEASURES: Octreotide increased both appetitive food reward (breakpoint) in the progressive ratio task (n = 9), and food appeal (n = 9) and reward system blood oxygen level-dependent signal (n = 7) in the functional magnetic resonance imaging task, in the RYGB group, but not in the control groups. RESULTS: Octreotide suppressed postprandial plasma peptide YY, glucagon-like peptide-1, and fibroblast growth factor-19 after RYGB. The reduction in plasma peptide YY with octreotide positively correlated with the increase in brain reward system blood oxygen level-dependent signal in RYGB/BAND subjects, with a similar trend for glucagon-like peptide-1. CONCLUSIONS: Enhanced satiety gut hormone responses after RYGB may be a causative mechanism by which anatomical alterations of the gut in obesity surgery modify behavioral and brain reward responses to food.

Increased expression of transglutaminase-1 and PPARgamma after vitamin E treatment in human keratinocytes

In skin, vitamin E acts as the predominant lipophilic antioxidant with a protective function against irradiation and oxidative stress. In addition to that, vitamin E can also modulate signal transduction and gene expression. To study whether the four natural tocopherol analogues (α-, β-, γ-, δ-tocopherol) can influence transcriptional activity by modulating the activity of nuclear receptors, a human keratinocytes cell line (NCTC 2544) was transfected with plasmids containing the luciferase reporter gene under control by direct repeat elements (DR1–DR4), representing binding sites for four different classes of nuclear receptors. In this model, the tocopherols positively modulated only the reporter construct containing a consensus element for peroxisome proliferator-activated receptors (PPARs). The induction was strongest with γ-tocopherol and was most likely the direct consequence of stimulation of PPARγ protein expression in keratinocytes. Vitamin E treatment also led to increased expression of a known PPARγ target gene involved in terminal keratinocytes differentiation, the transglutaminase-1.

Increased hospital-based physical rehabilitation and information provision after intensive care unit discharge: the RECOVER randomized clinical trial.

Importance: critical illness results in disability and reduced health-related quality of life (HRQOL), but the optimum timing and components of rehabilitation are uncertain. Objective: to evaluate the effect of increasing physical and nutritional rehabilitation plus information delivered during the post–intensive care unit (ICU) acute hospital stay by dedicated rehabilitation assistants on subsequent mobility, HRQOL, and prevalent disabilities. Design, Setting, and Participants: a parallel group, randomized clinical trial with blinded outcome assessment at 2 hospitals in Edinburgh, Scotland, of 240 patients discharged from the ICU between December 1, 2010, and January 31, 2013, who required at least 48 hours of mechanical ventilation. Analysis for the primary outcome and other 3-month outcomes was performed between June and August 2013; for the 6- and 12-month outcomes and the health economic evaluation, between March and April 2014. Interventions: during the post-ICU hospital stay, both groups received physiotherapy and dietetic, occupational, and speech/language therapy, but patients in the intervention group received rehabilitation that typically increased the frequency of mobility and exercise therapies 2- to 3-fold, increased dietetic assessment and treatment, used individualized goal setting, and provided greater illness-specific information. Intervention group therapy was coordinated and delivered by a dedicated rehabilitation practitioner. Main Outcomes and Measures: the Rivermead Mobility Index (RMI) (range 0-15) at 3 months; higher scores indicate greater mobility. Secondary outcomes included HRQOL, psychological outcomes, self-reported symptoms, patient experience, and cost-effectiveness during a 12-month follow-up (completed in February 2014). Results: median RMI at randomization was 3 (interquartile range [IQR], 1-6) and at 3 months was 13 (IQR, 10-14) for the intervention and usual care groups (mean difference, −0.2 [95% CI, −1.3 to 0.9; P = .71]). The HRQOL scores were unchanged by the intervention (mean difference in the Physical Component Summary score, −0.1 [95% CI, −3.3 to 3.1; P = .96]; and in the Mental Component Summary score, 0.2 [95% CI, −3.4 to 3.8; P = .91]). No differences were found for self-reported symptoms of fatigue, pain, appetite, joint stiffness, or breathlessness. Levels of anxiety, depression, and posttraumatic stress were similar, as were hand grip strength and the timed Up & Go test. No differences were found at the 6- or 12-month follow-up for any outcome measures. However, patients in the intervention group reported greater satisfaction with physiotherapy, nutritional support, coordination of care, and information provision. Conclusions and Relevance: post-ICU hospital-based rehabilitation, including increased physical and nutritional therapy plus information provision, did not improve physical recovery or HRQOL, but improved patient satisfaction with many aspects of recovery.

Effectiveness of a nurse-led case management home care model in Primary Health Care. A quasi-experimental, controlled, multi-centre study

Background Demand for home care services has increased considerably, along with the growing complexity of cases and variability among resources and providers. Designing services that guarantee co-ordination and integration for providers and levels of care is of paramount importance. The aim of this study is to determine the effectiveness of a new case-management based, home care delivery model which has been implemented in Andalusia (Spain). Methods Quasi-experimental, controlled, non-randomised, multi-centre study on the population receiving home care services comparing the outcomes of the new model, which included nurse-led case management, versus the conventional one. Primary endpoints: functional status, satisfaction and use of healthcare resources. Secondary endpoints: recruitment and caregiver burden, mortality, institutionalisation, quality of life and family function. Analyses were performed at base-line, and at two, six and twelve months. A bivariate analysis was conducted with the Student's t-test, Mann-Whitney's U, and the chi squared test. Kaplan-Meier and log-rank tests were performed to compare survival and institutionalisation. A multivariate analysis was performed to pinpoint factors that impact on improvement of functional ability. Results Base-line differences in functional capacity – significantly lower in the intervention group (RR: 1.52 95%CI: 1.05–2.21; p = 0.0016) – disappeared at six months (RR: 1.31 95%CI: 0.87–1.98; p = 0.178). At six months, caregiver burden showed a slight reduction in the intervention group, whereas it increased notably in the control group (base-line Zarit Test: 57.06 95%CI: 54.77–59.34 vs. 60.50 95%CI: 53.63–67.37; p = 0.264), (Zarit Test at six months: 53.79 95%CI: 49.67–57.92 vs. 66.26 95%CI: 60.66–71.86 p = 0.002). Patients in the intervention group received more physiotherapy (7.92 CI95%: 5.22–10.62 vs. 3.24 95%CI: 1.37–5.310; p = 0.0001) and, on average, required fewer home care visits (9.40 95%CI: 7.89–10.92 vs.11.30 95%CI: 9.10–14.54). No differences were found in terms of frequency of visits to A&E or hospital re-admissions. Furthermore, patients in the control group perceived higher levels of satisfaction (16.88; 95%CI: 16.32–17.43; range: 0–21, vs. 14.65 95%CI: 13.61–15.68; p = 0,001). Conclusion A home care service model that includes nurse-led case management streamlines access to healthcare services and resources, while impacting positively on patients' functional ability and caregiver burden, with increased levels of satisfaction.

Improved accuracy of co-morbidity coding over time after the introduction of ICD-10 administrative data.

BACKGROUND: Co-morbidity information derived from administrative data needs to be validated to allow its regular use. We assessed evolution in the accuracy of coding for Charlson and Elixhauser co-morbidities at three time points over a 5-year period, following the introduction of the International Classification of Diseases, 10th Revision (ICD-10), coding of hospital discharges.METHODS: Cross-sectional time trend evaluation study of coding accuracy using hospital chart data of 3'499 randomly selected patients who were discharged in 1999, 2001 and 2003, from two teaching and one non-teaching hospital in Switzerland. We measured sensitivity, positive predictive and Kappa values for agreement between administrative data coded with ICD-10 and chart data as the 'reference standard' for recording 36 co-morbidities.RESULTS: For the 17 the Charlson co-morbidities, the sensitivity - median (min-max) - was 36.5% (17.4-64.1) in 1999, 42.5% (22.2-64.6) in 2001 and 42.8% (8.4-75.6) in 2003. For the 29 Elixhauser co-morbidities, the sensitivity was 34.2% (1.9-64.1) in 1999, 38.6% (10.5-66.5) in 2001 and 41.6% (5.1-76.5) in 2003. Between 1999 and 2003, sensitivity estimates increased for 30 co-morbidities and decreased for 6 co-morbidities. The increase in sensitivities was statistically significant for six conditions and the decrease significant for one. Kappa values were increased for 29 co-morbidities and decreased for seven.CONCLUSIONS: Accuracy of administrative data in recording clinical conditions improved slightly between 1999 and 2003. These findings are of relevance to all jurisdictions introducing new coding systems, because they demonstrate a phenomenon of improved administrative data accuracy that may relate to a coding 'learning curve' with the new coding system.

Global virtual teamwork. Building and communicating trust through technology

Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli tarkastella luottamuksen rakentumista virtuaalitiimissä. Keskeistä tarkastelussa olivat luottamuksen lähteiden löytäminen, suhteen rakentuminen sekä teknologiavälitteinen kommunikaatio. Myös käytännön keinoja ja sovelluksia etsittiin. Tässä tutkimuksessa luottamus nähtiin tärkeänä yhteistyön mahdollistajana sekä keskeisenä elementtinä ihmisten välisten suhteiden rakentumisessa. Tämä tutkimus oli empiirinen ja kuvaileva tapaustutkimus. Tutkimuksessa kvalitatiivista aineistoa kerättiin pääasiassa web-pohjaisen kyselyn sekä puhelinhaastattelun avulla. Aineistonkeruu toteutettiin siis pääasiassa virtuaalisesti. Saatu aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tässä työssä teemoja etsittiin tekstistä pääasiassa teoriasta johdettujen oletusten perusteella. Tutkimuksen tuloksena oli, että luottamusta rakentavia mekanismeja ovat, karkeasti luokiteltuna, yhteiset päämäärät ja vastuut, kommunikaatio, sosiaalinen kanssakäyminen ja informaation jakaminen, toisten huomioiminen ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Mekanismit eivät suuresti eronneet luottamuksen rakentumisen mekanismeista perinteisessä kontekstissa. Virtuaalitiimityön alkuvaiheessa luottamus pohjautui käsityksille toisten tiimin jäsenten kyvykkyydestä. Myös institutionaalinen identifioituminen loi pohjaa luottamukselle alkuvaiheessa. Muuten luottamus rakentui vähän kerrassaan tehtävään liittyvän kommunikaation ja sosiaalisen kommunikaation kautta. Tekojen merkitys korostui erityisesti ajan myötä. Työssä esitettiin myös käytännön keinoja luottamuksen rakentamiseksi. Olemassa olevien teknologioiden havaittiin tukevan hyvin suhteen rakentumista tiedon jakamiseen ja sen varastoimiseen liittyvissä tehtävissä. Sen sijaan vuorovaikutuksen näkökulmasta tuen ei nähty olevan yhtä kattavaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin parannuksella sosiaalisissa suhteissa voitaneen saada enemmän aikaan kuin parannuksilla teknologian suhteen.

Chronic disease management programmes for adults with asthma (intervention Review)

BACKGROUND: The burden of asthma on patients and healthcare systems is substantial. Interventions have been developed to overcome difficulties in asthma management. These include chronic disease management programmes, which are more than simple patient education, encompassing a set of coherent interventions that centre on the patients' needs, encouraging the co-ordination and integration of health services provided by a variety of healthcare professionals, and emphasising patient self-management as well as patient education. OBJECTIVES: To evaluate the effectiveness of chronic disease management programmes for adults with asthma. SEARCH METHODS: Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL), Cochrane Effective Practice and Organisation of Care (EPOC) Group Specialised Register, MEDLINE (MEDLINE In-Process and Other Non-Indexed Citations), EMBASE, CINAHL, and PsycINFO were searched up to June 2014. We also handsearched selected journals from 2000 to 2012 and scanned reference lists of relevant reviews. SELECTION CRITERIA: We included individual or cluster-randomised controlled trials, non-randomised controlled trials, and controlled before-after studies comparing chronic disease management programmes with usual care in adults over 16 years of age with a diagnosis of asthma. The chronic disease management programmes had to satisfy at least the following five criteria: an organisational component targeting patients; an organisational component targeting healthcare professionals or the healthcare system, or both; patient education or self-management support, or both; active involvement of two or more healthcare professionals in patient care; a minimum duration of three months. DATA COLLECTION AND ANALYSIS: After an initial screen of the titles, two review authors working independently assessed the studies for eligibility and study quality; they also extracted the data. We contacted authors to obtain missing information and additional data, where necessary. We pooled results using the random-effects model and reported the pooled mean or standardised mean differences (SMDs). MAIN RESULTS: A total of 20 studies including 81,746 patients (median 129.5) were included in this review, with a follow-up ranging from 3 to more than 12 months. Patients' mean age was 42.5 years, 60% were female, and their asthma was mostly rated as moderate to severe. Overall the studies were of moderate to low methodological quality, because of limitations in their design and the wide confidence intervals for certain results.Compared with usual care, chronic disease management programmes resulted in improvements in asthma-specific quality of life (SMD 0.22, 95% confidence interval (CI) 0.08 to 0.37), asthma severity scores (SMD 0.18, 95% CI 0.05 to 0.30), and lung function tests (SMD 0.19, 95% CI 0.09 to 0.30). The data for improvement in self-efficacy scores were inconclusive (SMD 0.51, 95% CI -0.08 to 1.11). Results on hospitalisations and emergency department or unscheduled visits could not be combined in a meta-analysis because the data were too heterogeneous; results from the individual studies were inconclusive overall. Only a few studies reported results on asthma exacerbations, days off work or school, use of an action plan, and patient satisfaction. Meta-analyses could not be performed for these outcomes. AUTHORS' CONCLUSIONS: There is moderate to low quality evidence that chronic disease management programmes for adults with asthma can improve asthma-specific quality of life, asthma severity, and lung function tests. Overall, these results provide encouraging evidence of the potential effectiveness of these programmes in adults with asthma when compared with usual care. However, the optimal composition of asthma chronic disease management programmes and their added value, compared with education or self-management alone that is usually offered to patients with asthma, need further investigation.

Kuntouttavan työn kehitysmahdollisuudet ja taloudelliset vaikutukset metsäteollisuusyrityksessä

Metsäteollisuudessa henkilöstön keski-ikä on monen muun toimialan tavoin noussut merkittävästi viime vuosina. Samaan aikaan työt ovat monipuolistuneet, ja henkilöstöä on vähennetty kustannustehokkuuden nimissä. Osittain näiden tekijöiden seurauksena sairauspoissaolot ovat nousseet, ja niiden aiheuttamat kustannukset ovat vuosittain hyvin merkittävät. Lisäksi työkyvyttömyys- ja tapaturmaeläköitymisten kustannukset ovat keskimäärin nousseet uuden maksuluokkajärjestelmän käyttöönoton myötä. Sairauspoissaolojen alentamisen ja eläköitymisten ehkäisemiseksi on vuosien varrella hyödynnetty erilaisia käytäntöjä ja toimintamalleja, joiden vaikutusalueet vaihtelevat työturvallisuudesta työhönpaluun tukemiseen. Erilaisia uudelleensijoituksia ja työtehtävien räätälöintejä on mahdollisuuksien mukaan pyritty toteuttamaan, mutta näiden esteenä on pääosin ollut yhteistyön ja tiedon puute, haastava ajankohta, sekä erilaiset negatiiviset asenteet. Kuntouttavalla työllä tarkoitetaan eri osapuolten kanssa yhdessä sovittua, määräaikaista ja normaalista poikkeavaa toimintaa, jolla pyritään vähentämään osatyökykyisen työntekijän pitkiä poissaoloja sekä poistamaan mahdollinen varhaisen eläköitymisen uhka. Tämän tutkimuksen aikana kehitetyn kuntouttavan työn uuden toimintamallin tavoitteena on edelleen lisätä tietoisuutta ja yhteistyötä eri osapuolten välillä sekä vaikuttaa omalta osaltaan työnantajan sairauspoissaolojen ja eläköitymisten aiheuttamiin kustannuksiin.

Näkökohtia tutkimusyhteistyössä tapahtuvasta lisensoinnista

Pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli perehtyä erilaisiin yritysten välisessä tutkimusyhteistyössä käytettäviin lisensiointijärjestelyihin. Tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään miten tutkimusyhteistyö on kehittynyt 2000-luvulla ja miten erilaiset tutkimusyhteistyöjärjestelyt vaikuttavat kun yritys pyrkii varmistamaan itselleen kilpailuetua. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin kirjallisuuden lisäksi myös teemahaastatteluin. Haastateltavat olivat alan asiantuntijoita. Yritysten verkostoituminen on lisääntynyt, mutta teknologinen yhteistyö toimialojen sisällä on vähentynyt. Yritysten sisällä keksintöjen pitää yhä enemmän liittyä yrityksen strategiaan ja liiketoimintaan. Tutkimusyhteistyössä on usein ratkaistava kuinka menetellään, kun siinä syntyvään tietoon liittyy tutkimusyhteistyön ulkopuolisia teollisoikeuksia, jotka ovat tutkimuksen ja tulosten hyödyntämisen kannalta tarpeellisia. Tällaisissa tapauksissa lisensointi on hyvä vaihtoehto. Yleisin järjestely tutkimusyhteistyössä on kahden yrityksen välinen yhteistyö. Yrityksissä on kasvavaa kiinnostusta Open Innovation –ajattelun suuntaan.

NORDEFCO:n rooli Suomen turvallisuuspolitiikassa

Pohjoismaat ovat tehneet yhteistyötä kautta historian. Pohjoismaiden yhteistyön tuloksina ovat muun muassa passi- ja liikkumisen vapaus sekä yhteinen sosiaaliturvasopimus. Nykyi-nen puolustuspoliittinen yhteistyö on saanut alkunsa yhteisistä rauhanturvaoperaatioista. Yh-teistyö jatkui pitkään samankaltaisena, kunnes kylmän sodan päätyttyä yhteistyö alkoi vähi-tellen tiivistyä. Kallistuva puolustusmateriaali sekä maailmanlaajuinen talouskriisi ajoivat Pohjoismaat miettimään uusia vaihtoehtoja kansallisten puolustusten kehittämiseksi. Helmi-kuussa 2009 Thorvald Stoltenberg julkaisi raportin, jossa oli 13 ehdotusta Pohjoismaiden puolustusyhteistyön tiivistämiseksi. Marraskuussa 2009 yksi ehdotuksista toteutui. Päätettiin yhdistää NORDCAPS, NORDAC ja NORDSUP yhdeksi organisaatioksi, ”Nordic Defence Co-operation”, NORDEFCO:ksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella Pohjoismaiden yhteistyöorganisaatiota Nordic Defence Co-operatioa (NORDEFCO). Tutkimusongelmana on selvittää: Mikä on NORDEF-CO:n rooli osana Suomen turvallisuuspolitiikkaa? Roolia tutkitaan turvallisuuspoliittisten se-lontekojen, virallisten asiakirjojen sekä julkisen median kautta. NORDEFCO:n päätarkoituksena on vahvistaa osapuolten kansallista puolustusta, selvittää yhteisiä syynenergiaetuja ja löytää tehokkaita, yhteisiä ratkaisuja eri aloilta. NORDEFCO-rakenteen tavoitteena on selvittää sekä luoda edellytykset käytännön yhteistyölle. Sen kautta selvitetään yhteistyölle mahdolliset kohteet ja niitä tarjotaan jalostettavaksi eteenpäin. NOR-DEFCO on vain yhteistyöorganisaatio. Käytännön yhteistyö toteutetaan maiden virallisissa organisaatioissa. Julkinen media tietää NORDEFCO:n päätavoitteet, mutta pienempiä osata-voitteita media ei tiedä. NORDEFCO on luonut uuden ulottuvuuden Pohjoismaiden puolus-tusyhteistyölle ja sen rooli yhteistyön edellytysten luojana tulee kasvamaan.

Ohjelmistotestauksen käytänteet Suomessa

Ohjelmistotestauksen merkitys on kasvanut sen mukaan mitä enemmän ohjelmisto-tuotteet vaikuttavat jokapäiväisesseen elämämme. Tämän vuoksi yritysten investointien ja laadunvarmentamisen yhteys on ilmeinen. Organisaatiot panostavat yhä enemmän ei–funktionaaliseen testaukseen, kuten turvallisuuden, suorituskyvyn ja käytettävyyden testaamiseen. Tämän työn tarkoituksena on tutkia ohjelmistotestauksen nykytilannetta Suomessa. Syy tähän on uudistaa ja parantaa ohjelmistotestauksen kurssitarjontaa Turun yliopistossa vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla yritysten tarvetta. Opinnäyte on toteutettu replikaatio-tutkimuksena. Pääosa kyselystä sisältää kysymyksiä ohjelmistotestauksen menetelmistä ja työkaluista testausprosessin toimintojen aikana. Lisäksi on yleisiä kysymyksiä yrityksistä ja niiden ohjelmistotestausympäristöistä. Kyselyssä otetaan myös kantaa yritysten käyttämiin monenlaisiin testaus-tasoihin, -tyyppeihin ja testauksessa kohdattuihin haasteisiin. Tämä opinnäyte perustuu testausprosessistandardeihin. Ohjelmistotestausstandardit ovat keskeisessä asemassa tässä työssä, vaikka ne ovat olleet viime aikoina vahvan kritiikin kohteena. Epäilys standardien välttämättömyyteen on syntynyt muutoksista ohjelmistokehityksessä. Tämä työ esittelee tulokset ohjelmistotestauksen käytännöistä. Tuloksia on verrattu aiheeseen liittyvän aiemman kyselyn (Lee, Kang, & Lee, 2011) tuloksiin. Ajanpuutteen havaitaan olevan suuri haaste ohjelmistotestauksessa. Ketterä ohjelmistokehitys on saavuttanut suosiota kaikissa vastaajien yrityksissä. Testauksen menetelmät ja työkalut testauksen arviointiin, suunnitteluun ja raportointiin ovat hyvin vähäisessä käytössä. Toisaalta testauksen menetelmien ja työkalujen käyttö automaattiseen testauksen toteuttamiseen ja virheiden hallintaan on lisääntynyt. Järjestelmä-, hyväksyntä-, yksikkö- ja integraatiotestaus ovat käytössä kaikkien vastaajien edustamissa yrityksissä. Kaikkien vastaajien mielestä regressio- sekä tutkiva- ja ei-funktionaalinen testaus ovat tärkeitä tekniikoita.

The effect of a segmental, localized lower limb cooling protocol on muscular strength and balance

The human neuromuscular system is susceptible to changes within the thermal environment. Cold extrinsic temperatures can significantly reduce muscle and nervous system function and communication, which can have consequences for motor performance. A repeated measures design protocol exposed participants to a 12°C cold water immersion (CWI) up to the ankle, knee, and hip to determine the effect that reduced skin and muscle temperature had on balance and strength task execution. Although a linear reduction in the ability to perform balance tasks was seen from the control condition through to the hip CWI, results from the study indicated a significant reduction in dynamic balance (Star Excursion Balance Test reach distance) performance from only the hip CWI (P<0.05). This reduced performance could have been due to an increase in joint stiffness, increased agonist-antagonist co-contraction, and/or reduced isokinetic muscular strength. Reduced physical performance due to cold temperature could negatively impact outdoor recreational athletics.

Productividad, innovación y uso de tecnologías de información y las comunicaciones (tic) como factores de desarrollo de la micro, pequeña y mediana empresa (mipyme) en Bogotá.

Las TIC han impactado en el funcionamiento de las organizaciones y han aportado a su proceso evolutivo, generando diversos efectos de acuerdo a la función que estas cumplen dentro de la organización. Las TIC como consecuencia se convierten en una estrategia de gestión en un entorno complejo donde permiten alcanzar mejoras en la organización social, la actividad económica, el bienestar y el acceso a la información y el conocimiento. (Cáceres Carrasco & Aceytuno Pérez, 2008)Con el fin de entender los beneficios de las TIC, se deben brindar a los directores herramientas que permitan formular modelos de negocios efectivos de cara a los mercados y enfocadas a la satisfacción de los clientes. Adicionalmente, para las organizaciones el añadir valor, no sólo hace referencia al servicio que están prestando; hay otros factores diferentes al uso de herramientas TIC y la innovación que también son igual de importantes como: los procesos de apoyo, de gestión que se encuentran de fondo y que hacen posible brindar un servicio al mercado, en estos procesos se encuentran aplicaciones de procedimientos amigables y fáciles de articular, temas como la responsabilidad empresarial, relación y comunicación con competidores dentro del mismo sector, es justamente en las relaciones con los clientes, que las TIC y el uso de Internet puede tener incidencia en los modelos de negocios a través de actividades como el comercio electrónico, el mercadeo electrónico, el mercadeo en línea entre otros. Existen investigaciones acerca de estos temas: innovación, TI, pero no se han establecido relaciones entre ellos, debido a su novedad. Diferentes experiencias laborales de los investigadores en el uso de las TIC como herramienta en la organización de información permiten que surja la idea de llevar a cabo este proyecto abarcando la realidad bogotana de las MiPyme. La presente investigación con un enfoque cualitativo hace una revisión bibliográfica, y bajo la mirada teórica se analiza la relación que tienen los factores de desarrollo que se evidenciaron como son la innovación y el uso de herramientas TIC, como variables dependientes de la productividad de las MiPyme en Bogotá, Colombia, involucrando temas que se relacionan con distintos campos como la tecnología, políticas gubernamentales, y economía.

The effects of maternal depression and parental conflict on children's peer play

Background Little is known about the relative effects of exposure to postnatal depression and parental conflict on the social functioning of school-aged children. This is, in part, because of a lack of specificity in the measurement of child and parental behaviour and a reliance on children's reports of their hypothetical responses to conflict in play. Methods In the course of a prospective longitudinal study of children of postnatally depressed and well women, 5-year-old children were videotaped at home with a friend in a naturalistic dressing-up play setting. As well as examining possible associations between the occurrence of postnatal depression and the quality of the children's interactions, we investigated the influence of parental conflict and co-operation, and the continuity of maternal depression. The quality of the current mother-child relationship was considered as a possible mediating factor. Results Exposure to postnatal depression was associated with increased likelihood, among boys, of displaying physical aggression in play with their friend. However, parental conflict mediated the effects of postnatal depression on active aggression during play, and was also associated with displays of autonomy and intense conflict. While there were no gender effects in terms of the degree or intensity of aggressive behaviours, girls were more likely to express aggression verbally using denigration and gloating whereas boys were more likely to display physical aggression via interpersonal and object struggles. Conclusions The study provided evidence for the specificity of effects, with strong links between parental and child peer conflict. These effects appear to arise from direct exposure to parental conflict, rather than indirectly, through mother-child interactions.