323 resultados para SCREWS
Resumo:
Tämän työn tavoitteena oli suunnitella esimerkkirakenne vaikeisiin olosuhteisiin tarkoitetusta sähkömoottorista. Ensisijaisesti tarkasteltavia osia sähkömoottorin rakenteessa olivat roottoriakseli, laakerointi sekä laakerikilvet. Laakeroinnista tarkasteltiin laakerivaurioiden syntymistä, tarvittavaa esijännitysvoimaa sekä jälkivoitelua. Lisäksi momenttiakselista tarkasteltiin sen vääntövärähtelyominaisuuksia sekä rungosta ja laakerikilvistä niiden jännityksiä B5-kiinnitysasennossa, eli laippakiinnityksessä. Työstä pyrittiin tekemään suunnitteluohje vastaavanlaisiin suunnittelutehtäviin. Tämän työn kirjallisessa osassa tarkasteltiin oikosulkumoottorin rakennetta ja laakerointia, josta perehdyttiin erityisesti erilaisiin kuormitustilanteisiin, voiteluun sekä kestoiänlaskentaan. Lisäksi tarkasteltiin roottoridynamiikkaa ja ominaismuotojen laskentaa. Kokonaisen roottorin, sisältäen roottoriakselin, –levypaketin, laakeroinnin ja ylikuormitussuojan, pienimmäksi ominaistaajuudeksi saatiin 62,1 Hz:ä, joka oli kuitenkin lähes kaksinkertainen verrattaessa roottorin käyntinopeuteen (33,3 Hz:ä). On siis varmaa, että roottorin kestoikä ei heikkene sen ominaistaajuuksien aiheuttamasta resonanssista. Pelkän roottoriakselin pienimmäksi ominaistaajuudeksi saatiin 448,0 Hz:ä. Verrattaessa tätä taajuutta roottorin käyntinopeuteen nähtiin, että roottoriakselin ominaistaajuuksien puolesta rakenne oli selvästi alikriittinen. Tarkasteltaessa roottoriakselin vääntövärähtelyn ominaistaajuutta 12,6 Hz:ä nähtiin, että se oli pienempi kuin moottorin pyörimisnopeus. Tämä ei kuitenkaan ollut moottorin kestoiän kannalta vakavaa. Koska todellisista sähkömoottorin käyttöolosuhteista ei ollut tarkkaa tietoa, tutkittiin laakeroinnin kestoikää kahdessa ääriolosuhteessa, joko moottoriin kohdistuva tärinä oli kokoajan suurin mahdollinen tunnettu tai tärinää ei ollut ollenkaan. Todellinen tilanne on jossakin näiden kahden ääriolosuhteen välissä. Oli kuitenkin varmaa, että tarkasteltava rakenne kestää halutun kestoiän eli 10000 tuntia laakeroinnin puolesta. Laakerikilpien ominaistaajuudet olivat korkeita eikä niillä ollut vaikutusta rakenteen kestoikään. Laakerikilpien korkeat ominaistaajuudet johtuivat niiden jäykästä rakenteesta ja suuresta materiaalipaksuudesta. Tarkasteltaessa momenttiakselin vääntövärähtelyn ominaistaajuutta 7,2 Hz:ä nähtiin, että se oli pienempi kuin moottorin pyörimisnopeus. Tämä ei kuitenkaan ollut moottorin kestoiän kannalta vakavaa, jos ominaistaajuus ja sen kerrannaiset ohitettaisiin sähkömoottorin käytössä hetkellisesti eikä moottoria käytettäisi vääntövärähtelyn taajuudella. Tarkasteltaessa B5-asennon jännityksiä nähdään, että ne kasvoivat rungon ja laakerikilven välisissä kiinnitysruuveissa yllättävän suuriksi. Normaalin ruuvin murtoraja on 640 MPa:a, kun jännitys rungon ja laakerikilven välisissä kiinnitysruuveissa oli suurimmillaan 400 MPa:a. Rakenne oli kuitenkin varmalla puolella kestävyyden suhteen, koska keskimääräinen vetojännitys ruuveissa oli noin 200 MPa:a. Ruuvien jännityksiä voidaan pienentää lisäämällä kiinnitys-ruuvien lukumäärää tai kasvattamalla niiden kokoa. Koko moottorin kiinnitysruuveissa jännitys oli vain 4 MPa:a, koska osan kuormituksesta kantoi laakerikilven olakkeet.
Resumo:
Objectives: The growing interest in minimally invasive surgery, together with the possibility of fitting prostheses with immediate function, have led to the development of software capable of planning and manufacturing a surgical guide and prosthesis that can be placed upon conclusion of the implant surgery step. The present study evaluates the surgical and prosthetic complications of implant treatment with the guided surgery technique, together with patient comfort during and after treatment. Patients and methods: A retrospective observational study was made of 19 patients with partially or totally edentulous upper and/or lower maxillae, involving the placement of a total of 122 implants. All cases were planned and operated upon with the guided surgery technique. Results: A total of 122 implants were placed in 14 males and 5 females. The intraoperative surgical complications comprised a lack of primary stability, while the postoperative complications consisted of infections and a lack of implant osteointegration. Ten implants failed. The prosthetic complications in turn comprised loosening of the provisional prosthesis screws, prosthesis tooth fracture, and a lack of passive fit of the immediate prosthesis. The degree of patient satisfaction was evaluated using a verbal scale. Conclusions: Implant restoration with the guided surgery technique and immediate functional loading is a predictable procedure, provided patient selection and the surgical technique are adequate, affording lesser postoperative morbidity and increased patient satisfaction thanks to the immediate restoration of esthetics and function
Resumo:
Ankle fractures in adults are usually managed by open reduction internal fixation. In elderly patients the surgical dilemma relates to bone quality. Osteoporosis is the enemy of internal fixation, and secure purchase of screws in osteopenic bone may be difficult to achieve. Insufficient screw purchase may lead to loss of reduction, wound breakdown, and infection. Postoperative management after osteosynthesis usually requires an extended period of restricted weight bearing. However, this is not feasible in older patients as a result of their lack of strength in the upper extremities and frequent comorbidities. Therefore, augmen- ted methods of internal fixation and specific surgical techniques have been developed using metal and bone cement. This permits this fragile population to begin early full weight bearing in a removable brace.
Resumo:
Study design: A retrospective study of image guided cervical implant placement precision. Objective: To describe a simple and precise classification of cervical critical screw placement. Summary of Background Data: "Critical" screw placement is defined as implant insertion into a bone corridor which is surrounded circumferentially by neurovascular structures. While the use of image guidance has improved accuracy, there is currently no classification which provides sufficient precision to assess the navigation success of critical cervical screw placement. Methods: Based on postoperative clinical evaluation and CT imaging, the orthogonal view evaluation method (OVEM) is used to classify screw accuracy into grade I (no cortical breach), grade la (screw thread cortical breach), grade II (internal diameter cortical breach) and grade III (major cortical breach causing neural or vascular injury). Grades II and III are considered to be navigation failures, after accounting for bone corridor / screw mismatch (minimal diameter of targeted bone corridor being smaller than an outer screw diameter). Results: A total of 276 screws from 91 patients were classified into grade I (64.9%), grade la (18.1%), and grade II (17.0%). No grade III screw was observed. The overall rate of navigation failure was 13%. Multiple logistic regression indicated that navigational failure was significantly associated with the level of instrumentation and the navigation system used. Navigational failure was rare (1.6%) when the margin around the screw in the bone corridor was larger than 1.5 mm. Conclusions: OVEM evaluation appears to be a useful tool to assess the precision of critical screw placement in the cervical spine. The OVEM validity and reliability need to be addressed. Further correlation with clinical outcomes will be addressed in future studies.
Uma célula simples para adaptação de eletrodos seletivos comerciais em sistemas de análises em fluxo
Resumo:
A simple flow cell for potentiometric detection is described. It was assembled by making use of two perspex pieces fixed together by means of four screws, and allow the connection of plane membrane conventional electrodes to flow system. Details about its construction are presented. The device performance was evaluated by making use of a cyanide ion-selective electrode. The relative standard deviation was about 0.5% with a detection limit of 8.0 x 10-6 mol CN- dm-3. Under experimental conditions, the linear range was 10-5 to10-2 mol dm-3.
Resumo:
Trusses are structural systems commonly used in projects, being employed mainly in roof structures, present in most rural buildings. The design of trusses, as well as other structural systems, requires the determination of displacements, strains and stresses. However, the project is developed from an ideal model of calculation, considering free rotation between the elements of a connection. This paper presents a computer program for the analysis of bidimensional wooden trusses with connections formed with two screws per node. The formulation is based on the flexibility method, taking into account the influence of the effect of semi-rigid connections formed by two screws. An example of a structure is presented and analyzed by the program developed here, highlighting the importance of behavior analysis on semi-rigid connections.
Resumo:
Voimansiirtolinjojen ristikkopylväiden rakentamisessa on tyypillisesti käytetty osittaiskierteisiä ruuveja, mutta työmaatyöskentelyä helpottaisi siirtyminen täyskierteisten ruuvien käyttöön. Tämä mm. vähentäisi käytettävien ruuvinimikkeiden määrää. Tämän diplomityön tarkoituksena on selvittää laskemalla ja Ftower -laskentaohjelmaa käyttämällä, onko siirtyminen täyskierteisten ruuvien käyttöön mahdollista. Tarkastelua suoritetaan lisäksi myös FEM -analyysilla. Lisäksi tarkastellaan myös muita voimansiirtolinjojen ruuviliitoksiin liittyviä ongelmia, ja pyritään löytämään näihin ratkaisuehdotuksia.
Resumo:
Receipt from A. Jeffrey of St. Catharines regarding payment for screws and white glue, June 30, 1876.
Resumo:
Receipt from Pratt and Co. of Buffalo, New York, Wholesale Dealers in Hardware for payment on screws, fasteners, locks, keys and other hardware. This document is stained, July 21, 1876.
Resumo:
Objectif: Nous avons effectué une étude chez 135 patients ayant subis une chirurgie lombo-sacrée avec vissage pédiculaire sous navigation par tomographie axiale. Nous avons évalué la précision des vis pédiculaires et les résultats cliniques. Méthodes: Cette étude comporte 44 hommes et 91 femmes (âge moyen=61, intervalle 24-90 ans). Les diamètres, longueurs et trajectoires des 836 vis ont été planifiés en préopératoire avec un système de navigation (SNN, Surgical Navigation Network, Mississauga). Les patients ont subi une fusion lombaire (55), lombo-sacrée (73) et thoraco-lombo-sacrée (7). La perforation pédiculaire, la longueur des vis et les spondylolisthesis sont évalués par tomographies axiales postopératoires. Le niveau de douleur est mesuré par autoévaluations, échelles visuelles analogues et questionnaires (Oswestry et SF-36). La fusion osseuse a été évaluée par l’examen des radiographies postopératoires. Résultats: Une perforation des pédicules est présente pour 49/836 (5.9%) des vis (2.4% latéral, 1.7% inférieur, 1.1% supérieur, 0.7% médial). Les erreurs ont été mineures (0.1-2mm, 46/49) ou intermédiaires (2.1 - 4mm, 3/49 en latéral). Il y a aucune erreur majeure (≥ 4.1mm). Certaines vis ont été jugées trop longues (66/836, 8%). Le temps moyen pour insérer une vis en navigation a été de 19.1 minutes de l΄application au retrait du cadre de référence. Un an postopératoire on note une amélioration de la douleur des jambes et lombaire de 72% et 48% en moyenne respectivement. L’amélioration reste stable après 2 ans. La dégénérescence radiologique au dessus et sous la fusion a été retrouvée chez 44 patients (33%) and 3 patients respectivement (2%). Elle est survenue en moyenne 22.2 ± 2.6 mois après la chirurgie. Les fusions se terminant à L2 ont été associées à plus de dégénération (14/25, 56%). Conclusion: La navigation spinale basée sur des images tomographiques préopératoires est une technique sécuritaire et précise. Elle donne de bons résultats à court terme justifiant l’investissement de temps chirurgical. La dégénérescence segmentaire peut avoir un impact négatif sur les résultats radiologique et cliniques.
Resumo:
Introducción: El Deslizamiento Epifisiario Capital Femoral es la enfermedad de la cadera más común en adolescentes entre los 9 y 16 años. Es de causa idiopática, más frecuente en hombres, se clasifica en 4 estadios según criterios clínicos y radiológicos. Se buscó evaluar la evolución de los deslizamientos moderados y severos tratados con una de las dos técnicas propuestas. Metodología Se realizó un estudio descriptivo con pacientes que fueron llevados a fijación in situ o luxación controlada entre 2008 y 2011. Resultados: Se incluyeron 26 pacientes, los cuales el 65.4% se les realizó luxación quirúrgica controlada y el 34.6% fijación in situ. El 70,6% de pacientes tenían DECF inestable y 70,5% tenían desplazamiento severo. La evaluación de la escala WOMAC para dolor, rigidez y capacidad funcional encontró mejores beneficios para el grupo de fijación in situ, estadísticamente significativos (p<0,05), no solo en términos de dolor, rigidez y capacidad funcional sino menor frecuencia de complicaciones. Las complicaciones más frecuentes en el grupo de luxación quirúrgica controlada fueron un caso de infección, 7 casos (41,2%) de necrosis avascular de cabeza femoral, 5 casos (29,4%) de condrolisis y 2 casos (11,8%) de pseudoartrosis; En el grupo de fijación in situ, solo 1 (11,1%) presentó Infección del Sitio Operatorio y 1 (11,1%) Condrolisis. Resultados significativos solo para necrosis avascular. Discusión: Los pacientes con deslizamientos moderados y severos manejados con fijación in situ tuvieron una mejor resultado con menor proporción de complicaciones.
Resumo:
Introducción: Las fracturas intertrocantéricas han llegado a nuestros días con una mayor incidencia dado el envejecimiento de la población, con fracturas más complejas, menos estables y asociadas a osteoporosis, se estima que representan aproximadamente 1,75 millones de años de vida perdidos ajustados a discapacidad es decir 0,1% de la carga de morbilidad a nivel mundial. Existe consenso en el tratamiento quirúrgico de este tipo de fracturas, presentando una incidencia variable de fallos, principalmente cuando son inestables, entre estos el denominado “cuto ut”. La utilización de un método de fijación con placa y tornillo helicoidal (DHHS) aparentemente disminuye la incidencia de dichos fallos con respecto a otras técnicas. Metodología: Por medio de una muestra calculada en 128 de pacientes con fracturas intertrocantéricas operados con DHS y DHHS entre el 2007 y el 2012 en La Clínica San Rafael de la ciudad de Bogotá, Colombia, se realizó un análisis multivariado para determinar si existe o no diferencias significativas en los índices de fallo entre estas dos técnicas. Resultados: Los pacientes incluidos en el estudio 54 (42,1%) fueron hombres y 74 (57,8%) fueron mujeres. 75 fueron operados con DHHS y 53 con DHS; en cuanto a las comorbilidades las principales fueron Hipertensión con 40 pacientes para DHS y 30 para DHHS, para el caso de Diabetes Mellitus fueron 13 y 9 para DHS y DHHS, respectivamente; en cuanto al tipo de fractura más común la principal fue la clasificación Tronzo II con 9 pacientes para DHS y 13 para DHHS. Conclusión. Para el estudios se evidencia que para los 3 desenlaces principales evaluados, 1. El porcentaje de re intervención (p=0,282), 2. La supervivencia en el primer año (p=0,499) y 3. El desempeño funcional con la escala de Oxford (p=0,06); no hubo diferencias estadísticamente significativas entre los grupos.
Resumo:
Introducción: En la práctica neuroquirurgica el uso de tornillos pediculares torácicos ha venido en aumento en el tratamiento de diferentes patologías de la espinales. Desde la descripción original, se confirma la adecuada canalización del trayecto mediante el uso del palpador, sin embargo la validez y seguridad de dicho instrumento es limitada y existe riesgo de complicaciones complejas. En este estudio se comprueba la seguridad y validez del uso del palpador para diagnosticar la integridad del trayecto pedicular torácico. Metodología: Se canalizaron pedículos torácicos en especímenes cadavéricos los cuales de manera aleatoria se clasificaron como normales (íntegros) o anormales (violados). Posteriormente cuatro cirujanos de columna, con diferentes grados de experticia, evaluaron el trayecto pedicular. Se realizaron estudios de concordancia obteniendo coeficiente Kappa, porcentaje total de precisión, sensibilidad, especificidad, VPP y VPN y el área bajo la curva ROC para determinar la precisión de la prueba. Resultados: La precisión y validez en el diagnostico del trayecto pedicular y localización del sitio de violación tienen relación directa con la experiencia y entrenamiento del cirujano, el evaluador con mayor experiencia obtuvo los mejores resultados. El uso del palpador tiene una buena precisión, área bajo la curva ROC 0.86, para el diagnostico de las lesiones pediculares. Discusión: La evaluación precisa del trayecto pedicular, presencia o ausencia de una violación, es dependiente del grado de experiencia del cirujano, adicionalmente la precisión diagnostica de la violación varía según la localización de esta.
Resumo:
Internal tapered connections were developed to improve biomechanical properties and to reduce mechanical problems found in other implant connection systems. The purpose of this study was to evaluate the effects of mechanical loading and repeated insertion/removal cycles on the torque loss of abutments with internal tapered connections. Sixty-eight conical implants and 68 abutments of two types were used. They were divided into four groups: groups 1 and 3 received solid abutments, and groups 2 and 4 received two-piece abutments. In groups 1 and 2, abutments were simply installed and uninstalled; torque-in and torque-out values were measured. In groups 3 and 4, abutments were installed, mechanically loaded and uninstalled; torque-in and torque-out values were measured. Under mechanical loading, two-piece abutments were frictionally locked into the implant; thus, data of group 4 were catalogued under two subgroups (4a: torque-out value necessary to loosen the fixation screw; 4b: torque-out value necessary to remove the abutment from the implant). Ten insertion/removal cycles were performed for every implant/abutment assembly. Data were analyzed with a mixed linear model (P <= 0.05). Torque loss was higher in groups 4a and 2 (over 30% loss), followed by group 1 (10.5% loss), group 3 (5.4% loss) and group 4b (39% torque gain). All the results were significantly different. As the number of insertion/removal cycles increased, removal torques tended to be lower. It was concluded that mechanical loading increased removal torque of loaded abutments in comparison with unloaded abutments, and removal torque values tended to decrease as the number of insertion/removal cycles increased. To cite this article:Ricciardi Coppede A, de Mattos MdaGC, Rodrigues RCS, Ribeiro RF. Effect of repeated torque/mechanical loading cycles on two different abutment types in implants with internal tapered connections: an in vitro study.Clin. Oral Impl. Res. 20, 2009; 624-632.doi: 10.1111/j.1600-0501.2008.01690.x.
Resumo:
Purpose: The aim of this study was to compare the accuracy of fit of three types of implant-supported frameworks cast in Ni-Cr alloy: specifically, a framework cast as one piece compared to frameworks cast separately in sections to the transverse or the diagonal axis, and later laser welded. Materials and Methods: Three sets of similar implant-supported frameworks were constructed. The first group of six 3-unit implant-supported frameworks were cast as one piece, the second group of six were sectioned in the transverse axis of the pontic region prior to casting, and the last group of six were sectioned in the diagonal axis of the pontic region prior to casting. The sectioned frameworks were positioned in the matrix (10 N(.)cm torque) and laser welded. To evaluate passive fit, readings were made with an optical microscope with both screws tightened and with only one-screw tightened. Data were submitted to ANOVA and Tukey-Kramer`s test (p < 0.05). Results: When both screws were tightened, no differences were found between the three groups (p > 0.05). In the single-screw-tightened test, with readings made opposite to the tightened side, the group cast as one piece (57.02 +/- 33.48 mu m) was significantly different (p < 0.05) from the group sectioned diagonally (18.92 +/- 4.75 mu m) but no different (p > 0.05) from the group transversally sectioned (31.42 +/- 20.68 mu m). On the tightened side, no significant differences were found between the groups (p > 0.05). Conclusions: Results of this study showed that casting diagonally sectioned frameworks lowers misfit levels of prosthetic implant-supported frameworks and also improves the levels of passivity to the same frameworks when compared to structures cast as one piece.