376 resultados para Kosonen, Katariina
Resumo:
Tämä raportti on laadittu Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen Metsäklusterin tutkimusverkosto puitteissa vuoden 2007 aikana Lappeenrannan teknillisen yliopiston Sähkötekniikan osastolla. Varsinainen raporttiosuus koostuu neljästä pääkappaleesta. Ensimmäisessä pyritään hahmottamaan laitediagnostiikan kehitysnäkymiä. Toisessa tehdään lyhyt kartoitus sähkötekniikkaan liittyvästä kunnossapidon yliopistotutkimuksesta, jota tehdään suomalaisissa yliopistoissa. Neljännessä kappaleessa keskitytään sähkökäyttöjen diagnostiikan kansainvälisen tutkimuksen kartoitukseen. Viimeisessä kappaleessa käsitellään yleisesti ottaen laitediagnostiikassa hyödynnettävien menetelmien ja tekniikoiden tutkimusta. Pääasiallisina tutkimusmenetelminä tässä raportissa hyödynnetään tieteellisiä julkaisuja ja eri organisaatioiden www-sivuja.
Resumo:
Tämän tutkimuksen aiheena on tilintarkastuksen historiallinen kehittyminen Suomessa runsaan sadan vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida osakeyhtiön tilintarkastuksen kehitystä ja yhdistää vuosisadan kehityspiirteet tilintarkastuksen kokonaiskuvaksi. Tutkittava periodi alkaa 1800-luvun lopulta ja päättyy 2000-luvun taitteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista tilintarkastusinstituutiota, joka jaetaan kolmeen osaan: tilintarkastusta säätelevään normistoon (normit), tilintarkastajajärjestelmään (toimijat) ja tilintarkastuksen sisältöön (tehtävät). Tutkimuksessa tavoitellaan vastauksia kysymyksiin: mitä tarkastettiin, milloin tarkastettiin, kuka tarkasti ja miten tarkastettiin eri aikakausina? Tutkimus perustuu historialliseen lähdeaineistoon, jonka muodostavat tutkimusajanjakson lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat, viranomaisten ohjeet ja päätökset, alan järjestöjen suositukset, ammattilehtien artikkelit sekä laskentatoimen ja tilintarkastuksen ammattikirjallisuus. Metodologisesti tutkimus on teoreettinen, kvalitatiivinen historiantutkimus, jossa lähdeaineistoa käsitellään lähdekriittisesti ja osittain sisältöanalyysin keinoin. Tilintarkastusta säätelevässä normistossa keskeisiä lakeja ovat olleet osakeyhtiölaki, kirjanpitolaki ja tilintarkastuslaki. Lakisääteinen tilintarkastus alkoi vuoden 1895 osakeyhtiölaista, joka uudistui vuonna 1978 ja jälleen vuonna 1997. Kirjanpitolainsäädäntö on uudistunut viidesti: 1925 ja 1928, 1945, 1973, 1993 sekä 1997. Vuoden 1994 tilintarkastuslakiin koottiin tilintarkastuksen säädökset useista laeista. Muita normistoja ovat olleet EY:n direktiivit, Kilan ohjeet, KHT-yhdistyksen suositukset, Keskuskauppakamarin säännökset ja viimeisimpinä IAS- ja ISA-standardit. Ammattimainen tilintarkastajajärjestelmä saatiin maahamme kauppiaskokousten ansiosta. Ammattimaisena tilintarkastuksen toimijana aloitti Suomen Tilintarkastajainyhdistys vuonna 1911, ja sen toimintaa jatkoi KHT-yhdistys vuodesta 1925 alkaen. Tilintarkastajien auktorisointi siirtyi Keskuskauppakamarille vuonna 1924. HTM-tilintarkastajat ovat olleet alalla vuodesta 1950 lähtien. Kauppakamarijärjestö on toiminut hyväksyttyjen tilintarkastajien valvojana koko ammattimaisen tilintarkastustoiminnan ajan. Valtion valvontaa suorittaa VALA (Valtion tilintarkastuslautakunta). Koko tutkittavan periodin ajan auktorisoitujen tilintarkastajien rinnalla osakeyhtiöiden tarkastajina ovat toimineet myös maallikot.Tilintarkastuksen tehtäviin kuului vuoden 1895 osakeyhtiölain mukaan hallinnon ja tilien tarkastus. Myöhemmin sisältö täsmentyi tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon tarkastukseksi. Tutkimusajanjakson alussa tilintarkastus oli manuaalista kaikkien tositteiden prikkausta ja virheiden etsimistä. Myöhemmin tarkastus muuttui pistokokeiksi. Kertatarkastuksesta siirryttiin jatkuvaan valvontatarkastukseen 1900-luvun alkupuolella. Dokumentoinnista ja työpapereista alkaa olla havaintoja 1930-luvulta lähtien. Atk-tarkastus yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin myös riskianalyyseihin alettiin kiinnittää huomiota. Hallinnon tarkastuksen merkitys on kasvanut kaiken aikaa. Tilintarkastuskertomukset olivat tutkimusajanjakson alussa vapaamuotoisia ja sisällöltään ilmaisurikkaita ja kuvailevia. Kertomus muuttui julkiseksi vuoden 1978 osakeyhtiölain myötä. Myöhemmin KHT-yhdistyksen vakiokertomusmallit yhdenmukaistivat ja pelkistivät raportointia. Tutkimuksen perusteella tilintarkastuksen historia voidaan jakaa kolmeen kauteen, jotka ovat tilintarkastusinstituution rakentumisen kausi (1895 - 1950), vakiintumisen kausi (1951 - 1985) ja kansainvälistymisen ja julkisuuden kausi (1986 alkaen). Tutkimusajanjakson jokaisella vuosikymmenellä keskusteltiin jatkuvasti tilintarkastajien riittävyydestä, alalle pääsyn ja tutkintojen vaikeudesta, tilintarkastajien ammattitaidon tasosta,hallinnon tarkastuksen sisällöstä, tilintarkastuskertomuksesta sekä maallikkotarkastajien asemasta. 1990-luvun keskeisimmät keskusteluaiheet olivat konsultointi, riippumattomuus, odotuskuilu sekä tilintarkastuksen taso ja laadunvalvonta. Analysoitaessa tilintarkastuksen muutoksia runsaan sadan vuoden ajalta voidaan todeta, että tilintarkastuksen ydintehtävät eivät juurikaan ole muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Osakeyhtiön tilintarkastus on edelleenkin laillisuustarkastusta. Sen tarkoituksena on yhä kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastus. Tilintarkastajat valvovat osakkeenomistajien etua ja raportoivat heille tarkastuksen tuloksista. Tilintarkastuksen ulkoinen maailma sen sijaan on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kansainvälistyminen on lisännyt säännösten määrää, odotuksia ja vaatimuksia on nykyisin enemmän, uusi tekniikka mahdollistaa nopean tiedonkulun ja valvonta on lisääntynyt nykypäivää kohti tultaessa. Tilintarkastajan pätevyys perustuu nykyään tietotekniikan, tietojärjestelmien ja yrityksen toimialantuntemukseen. Runsaan sadan vuoden takaisen lain vaarinpitovaatimuksesta on tultu virtuaaliaikaiseen maailmaan!
Resumo:
Jyväskylän yliopiston psykologian professorin virkaanastujaisesitelmä 23.11.2005
Resumo:
Selostus: Taikinaan lisättyjen gluteenin ja transglutaminaasin vaikutus kauraleivän rakenteeseen
Resumo:
Työn tavoitteena oli selvittää kotimaan tuotekuljetusten nykytila ja löytää mahdollisia kehityskohteita kuljetustoiminnan kehittämiselle. Kotimaan tuotekuljetuksiin kuuluivat kotimaan asiakaskuljetukset sekä viennin esikuljetukset satamiin. Tarkoituksena oli saada aikaan hallittu kokonaisuus kotimaan kuljetusten osalta. Kuljetusten kehittäminen aloitettiin selvittämällä Finnforestin kotimaan kuljetusten nykytila. Kotimaan tuotekuljetuksia tutkittiin haastattelujen, vierailuiden, voimassa olevien sopimusten ja yrityksen oman tietojärjestelmän avulla. Selvityksessä havaittuihin ongelmiin pyrittiin löytämään mahdollisia ratkaisuja. Kuljetusten kehittämiskohteita löytyi paljon. Kuljetuksia tulisi hoitaa tulevaisuudessa konsernitasolta, jotta kotimaan kuljetuksia saadaan yhdenmukaistettua ja kuljetuskumppanien määrää karsittua. Ristiin kuljetuksen vähentäminen pienentäisi vuosittaisia kuljetuskustannuksia. Kuljetusten suunnittelu ja kehittely helpottuisi tulevaisuudessa, jos yrityksessä otettaisiin käyttöön EDI –yhteydet sekä kuljetuksia seurattaisiin jatkuvasti ongelmien havaitsemiseksi ajoissa.
Resumo:
Diplomityön tavoitteena on selvittää yritysten välistä verkostoitumista ja kehittää menetelmä, jolla voidaan kuvata yritysverkostoon perustuvaa liiketoimintaa. Menetelmää sovelletaan tutkimuskohteena olevaan älykotiliiketoimintaan, siten että muodostetaan liiketoimintaa kuvaava toimintotason arvoverkko. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Yritysten välisen verkostoitumisen voidaan todeta yleistyneen nopeasti kaikilla aloilla. Verkosto voi muodostua esimerkiksi jonkin vahvan toimijan ympärille, jolloin verkosto toimii keskusyrityksen intressien mukaisesti. Verkostoyritykset voivat olla myös kilpailijoita keskenään. Yritys voi toimia samanaikaisesti useassa eri verkostossa. Yritysverkoston suunnitteluun tarkoitettu arvoverkon muodostusprosessi perustuu arvoverkkotutkimukseen. Muodostusprosessissa määritetään asiakasryhmät, joille tuotteita/palveluja halutaan tarjota. Jos yrityksen omat resurssit eivät riitä toimintojen toteuttamiseen, ne hankitaan ulkopuolelta. Tämän jälkeen kartoitetaan ulkoiset toimijat, jotka toteuttavat kyseistä toimintoa. Kartoitusten perusteella muodostetaan toimintotason arvoverkko liiketoimintakonseptin hahmottamiseksi. Tutkituista toimijoista valitaan omaa osaamista parhaiten täydentävät partnereiksi. Vastaavalla tavalla voidaan myös etsiä kokonaan uusia liiketoimintakokonaisuuksia.
Resumo:
Tutkielman päätavoitteena on tutkia tilinpäätösanalyysia yrityskumppanuuteen liittyvän riskin arviointivälineenä. Teoriaosan alatavoitteena on tutkia, mitä merkitystä tilinpäätösanalyysilla ja luottokelpoisuusluokituksella on yrityskumppanuuteen liittyvässä riskienhallinnassa. Toisena alatavoitteena on kartoittaa tilinpäätösanalyysin ja luottotietojen avulla, minkälainen riski yrityskumppaneihin liittyy. Kolmantena alatavoitteena on tutkia, onko yhteistyösopimuksilla vaikutusta yrityskumppaneiden kannattavuuteen. Kohdeyritys on Fortum. Teoriaosan tutkimusdoktriinina on käytetty kotimaista ja kansainvälistä kirjallisuutta ja lehtiartikkeleita. Tutkielman empiirinen osa perustuu kohdeyrityksen yrityskumppaneiden tilinpäätösanalyyseihin. Empiirisessä osassa on käytetty myös haastatteluja sekä kohdeyrityksen omaa materiaalia sekä luottotietokyselyjä Kyseessä on case-tutkimus, jossa on hyödynnetty paljon tilinpäätöksiä. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että tilinpäätösanalyysi on merkittävin toteutettavissa ole riskin arviointiväline, mikäli arvioinnin kohteena on yrityskumppanin taloudellinen tila. Luottotiedot on myös hyvä tarkistaa tässä yhteydessä. Full Text: Null
Resumo:
Tämän tutkielman tavoitteena on esitellä Suomen väliyhteisölainsäädäntö sekä tutkia, miten kansainväliset konsernit ja niihin kuuluvat suomalaiset yhteisöt voivat hyödyntää ulkomaisia väliyhteisöjä toimintansa verosuunnittelussa. Väliyhteisöjen käytön mahdollisuuksia pohditaan ottaen huomioon väliyhteisölain sille asettamat reunaehdot. Tutkielmassa käytetään sekä oikeusdogmaattista että analyyttista tutkimusotetta. Suomen väliyhteisölainsäädäntö jättää kansainvälisesti toimiville yrityksille muu-tamia mahdollisuuksia hyödyntää alhaisen verotuksen maahan perustettuja väliyhteisöjä. Huomioon on kuitenkin otettava väliyhteisölain ohella monia muitakin tekijöitä, kuten konserniyhtiöiden asuinvaltioiden sisäinen lainsäädäntö, verosopimusverkosto sekä EU:n välitöntä verotusta koskevat direktiivit. Yleissääntönä voidaankin sanoa, että väliyhteisöjärjestelyn kautta mahdollisesti saavutettavia etuja on aina arvioitava tapauskohtaisesti.
Resumo:
Virtuaalinen yhteisö voidaan määritellä ihmisten, eritasoisten suhteiden, yhteisen tarkoituksen ja tietoteknisten järjestelmien muodostamaksi kokonaisuudeksi. Järjestelmäratkaisut muodostavat yhteisön toiminnan pelikentän, virtuaaliareenan. Virtuaaliareena on siten erottamaton osa virtuaalista yhteisöä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia, millainen on virtuaalisen yhteisön kehittämisprosessi ja elinkaari. Lisäksi tutkielmassa kuvataan menetelmät, joiden avulla yhteisön jäsenten tarpeita on mahdollista kartoittaa toiminnan eri vaiheissa. Näitä menetelmiä voidaan käyttää hyväksi erityyppisten virtuaaliympäristöjen kehitystyössä. Käytännön kehittämistyötä tarkastellaan Vaikuttamo –casen kautta. Tavoitteena oli selvittää, kuinka Vaikuttamoa palveleva virtuaaliareena suunniteltiin ja mitkä tekijät ovat vauhdittaneet Vaikuttamon kehittymistä toimivaksi yhteisöksi. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja lisäksi hyödynnettiin toukokuussa 2003 toteutetun web-kyselyn aineistoa. Tulosten perusteella havaittiin, että kirjallisuudessa kuvattu kehittämisprosessi ei olisi soveltunut Vaikuttamon tarpeisiin, koska kyseessä oli kokonaan uudentyyppinen yhteisö. Vaikuttamon menestyksen avaintekijöinä voidaan pitää paikallisuutta, varsinaisen yhteisön ulkopuolista ohjausta sekä vahvoja sidoksia Hämeenlinnan alueen kouluihin ja opettajiin.