Metsähallituksen luontopalveluyksiköiden nimitykset ja ammattinimikkeet : suomalais-venäläinen sanastotyö

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää Metsähallituksen luonnonsuojeluorganisaation yksiköiden nimitysten ja tärkeimpien ammattinimikkeiden venäjänkieliset vastineet. Yleensä terminologiset pro gradu -tutkielmat käsittelevät yleiskäsitteitä ja niitä vastaavia termejä. Omassa työssäni painotus on poikkeuksellisesti sellaisissa käsitteissä, jotka eivät ole puhtaita yleiskäsitteitä vaan joilla on rajatumpi, tiettyyn organisaatioon rajoittuva sisältö ja joita kielellisellä tasolla vastaavat termien sijasta joko erisnimet (luontopalvelujen yksiköiden nimitykset) tai nimikkeet (eri työtehtävien nimitykset, ammattinimikkeet). Terminologisen sanastotyön lähtökohtana on käsite ja käsiteanalyysi. Tutkielmani perustuu Metsähallituksen luonnonsuojeluorganisaation käsitteisiin ja niihin viittaaviin suomenkielisiin nimityksiin. Käsiteanalyysi tehdään tutkittavan aineiston lähde- ja vastinekielellä. Se perustuu käsitepiirteisiin ja käsitteiden välisiin suhteisiin sekä näiden suhteiden perusteella muodostuviin käsitejärjestelmiin, jotka jaetaan kolmeen perusmalliin: geneerinen, koostumussuhteinen ja funktiosuhteinen käsitejärjestelmä. Määritelmä on käsitteen kielellinen kuvaus. Se rajaa käsitteen antamalla tietoa sen sisällöstä ja alasta sekä suhteista muihin käsitteisiin. Viestintää varten tarvitaan käsitettä vastaava kielellinen ilmaus, nimitys. Nimitys voi olla termi, nimike tai erisnimi. Sanastotöissä nimikkeitä on käsitelty vain vähän, sillä terminologian asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä nimikkeen asemasta suhteessa termiin ja erisnimeen. Tutkielmassani käsittelen termiä, nimikettä ja erisnimeä nimityksen alalajina. Sanastotyössä nimikkeelle ei anneta määritelmää kuten termille, vaan ainoastaan kuvaus suhteessa ylempään käsitteeseen. Sanastotyössä vastineet jaetaan luontaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Luontaisia vastineita ovat täydet vastineet ja lähivastineet eli osittaiset vastineet. Keinotekoista vastinetta tarvitaan, kun vastinekielessä ei ole lähdekielen käsitettä vastaavaa käsitettä. Keinotekoinen vastine voidaan muodostaa kääntämällä, lainaamalla, selittämällä tai liittämällä selitys suoraan käännökseen. Metsähallituksen luontopalveluyksiköiden ja ammattinimikkeiden venäjänkielisten vastineiden löytämistä hankaloitti se, että Suomen ja Venäjän luonnonsuojeluorganisaatiot poikkeavat toisistaan huomattavasti ja käsitteiden vastaavuus vaihtelee. Nimikkeille on vaikea löytää täysiä vastineita, koska nimikkeen kuvaus sisältää viittauksia piirteisiin, jotka ovat eri maissa erilaisia. Eri maiden nimikkeistä puhuttaessa kyse on analogeista ja usein vain näennäisistä vastineista. Siksi tutkielmassa esittämäni vastineet ovat pääasiassa lähivastineita tai suoria käännöksiä. Metsähallituksella on paljon luonnonsuojeluyhteistyötä Venäjän kanssa. Tiedon välittämiseksi mahdollisimman tarkasti ja tarkoituksenmukaisesti tarvitaan nimityksiä, jotka viittaavat kyseisen alan käsitteisiin systemaattisesti. Tutkielmaani toivat haasteita käsitejärjestelmien laatiminen, käsitteiden analysointi ja niiden välisten suhteiden selvittäminen sekä vastine-ehdokkaiden kerääminen ja karsiminen. Työn tuloksena syntyi käsiteanalyysin avulla koottu sanasto Metsähallituksen luontopalvelujen käyttöön.

Ekotuotteet kuluttajan arjessa – vastuullisuutta, puhtautta ja arjen luksusta

Tutkielmassa tarkastellaan kuluttajien näkemyksiä ekotuotteiden valintaan vaikuttavista tekijöistä. Analysoin ekotuotteiden hankintaa kolmen teeman kautta. Ne ovat vihreys ja vastuullisuus, puhtaus tuotevalinnoissa sekä niin sanottu arjen luksus. Tutkimukseni empiirinen osa koostuu 10 teemahaastattelusta. Tutkimuskohteena on ekokauppa Ruohonjuuressa ostoksiaan tekevät kuluttajat. Haastateltavia etsin ilmoituksella ekokauppa Ruohonjuuresta sekä kaupan Facebook-sivuilta. Lisäksi oma haastattelupäivä Ruohonjuuren myymälässä tuotti haastateltavia mukaan tutkimukseen. Kirjoitin haastatteluista yhteenvedon ja analysoin aineistoa teemoittelun avulla. Nykyiset ympäristöongelmat vaikuttavat siihen, millaisena koemme arjen tulevaisuudessa. Vihreä ja vastuulllinen kuluttaja ottaa huomioon kulutuspäätöksiensä vaikutukset ympäristöön. Vihreät kulutuspäätökset tarkoittavat kestäviä kulutustapoja kuten jätteiden lajittelua, kirpputorikierrättämistä ja ympäristöä säästävien ekotuotteiden valintaa. Aineiston perusteella voi todeta, että ekotuotteiden ympäristömyönteisyyteen liitetään läheisesti luomutuotanto ja luomutuotteet. Ekotuotteet nähdään myös eettisinä ja moraalisina valintoina, joiden avulla halutaan vaikuttaa myös muiden hyvinvointiin. Ekotuotteisiin kohdistuu siten monenlaisia odotuksia, mutta myös epäilyjä. Aineistoni perusteella tuotetta ei välttämättä koettu ekotuotteeksi, jos sen valmistamiseen on käytetty paljon resursseja. Kuluttajat ovat kiinnostuneita ruoan alkuperästä ja sen aitoudesta. Ekotuotteet koetaan muita tuotteita päinvastoin puhtaiksi vaihtoehdoiksi. Puhtaus ekotuotteissa mielletään laadultaan turvallisiksi ja terveellisiksi tuotteiksi, jotka maistuvat hyvältä. Haastatteluaineiston perusteella voi todeta, että ekotuotteet koettiin myös arjen ostosten erikoisuudeksi. Arjen luksus lisää käyttäjälleen mielihyvän elämyksiä. Ekotuotteita ostamalla rakennetaan myös omaa elämäntyyliä ja erottaudutaan muista. Aineiston perusteella ekokauppaan mennään kiertelemään, tekemään heräteostoksia ja etsimään uutuuksia. Shoppailu ekokaupassa voi olla nautinnollista ja miellyttävää toimintaa, vaikka ostamista vain harkitaan. Ekotuote lahjana kertoo lahjan antajasta ja tuo lahjan saajalle palan luksusta vaikkapa luomusuklaan muodossa.

Helikobakteeri ja sylki

Helicobacter pylori -infektio on yksi tavallisimpia infektiotauteja maailmassa. Bakteeri aiheuttaa aina tulehduksen mahalaukun limakalvolla, joka voi johtaa peptiseen haavatautiin ja jopa mahasyöpään. Helikobakteerin diagnostiikassa käytetään usein hyväksi bakteerin ureaasiaktiivisuutta. Bioteknologiayritys Biohitin ureaasipikatesteillä voidaan määrittää mahalaukun helikobakteeri-infektio biopsianäytteen avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voisiko Biohitin kehittämiä pikatestejä käyttää helikobakteerin toteamiseen myös sylkinäytteistä. Ureaasipikatestien lisäksi bakteerin läsnäolo syljessä tarkistettiin PCR-menetelmän avulla. Ureaasipikatestien perusteella 40 sylkinäytteestä saatiin 31 positiivista ja 9 negatiivista tulosta. PCR-menetelmän avulla helikobakteeri pystyttiin toteamaan yhdestä sylkinäytteestä. Tutkimus osoitti, ettei ureaasipikatestiä voi käyttää helikobakteerin luotettavaan toteamiseen sylkinäytteestä.

”En mä nyt mitää sateenkaarikorviksia käytä!” Sukupuolen ja seksuaalisuuden ruumiillinen tuottaminen toimisto- ja myymälätyöyhteisöissä

Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella sukupuolen ja seksuaalisuuden tuottamista työelämässä. Hahmotan sukupuolen ja seksuaalisuuden Judith Butlerin tavoin ruumiillisena ja esityksellisenä tekemisenä, jota tuotetaan julkisen toiston kautta. Olen yhdistänyt butlerilaiseen näkemykseen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta Erving Goffmanin ajatuksia itsensä esittämisestä ja elämästä teatterina näyttämömetaforineen. Hahmotan siis sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiaalisina konstruktioina, joita tuotetaan jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa ruumiillisen toiminnan kautta. Tässä tutkielmassa viittaan ruumiillisella toiminnalla ulkonäköön, käyttäytymiseen, liikehdintään sekä puheääneen ja -tyyliin. Haastattelin tutkimustani varten kymmentä toimistossa ja myymälässä työskentelevää henkilöä. Pyrin lähestymään queer-teoreettisesta ajattelusta vaikuttuneena sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioita joustavasti. Annoin haastateltavien määritellä itse sukupuolensa ja seksuaalisuutensa. Lähestyin haastateltavien kuvauksia sukupuolesta ja seksuaalisuudesta subjektiuden ja toimijuuden näkökulmista tarkastellen samalla, miten heidän sukupuolensa ja seksuaalisuutensa ovat mahdollistaneet ja rajoittaneet heidän toimintaansa työelämässä. Haastateltavien oli ajoittain vaikea puhua sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, minkä koen johtuvan osittain heteronormatiivisuuden institutionalisoidusta luonnollisuudesta, mutta myös suomalaisesta tasa-arvodiskurssista, jossa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta puhutaan vähätellen ja työelämän kontekstissa vältellen. Tarkastelin haastateltavien kertomuksia diskursiivisina narratiiveina, eli tulkitsin haastateltavien kertomia kertomuksia yhdeksi mahdolliseksi tavaksi puhua sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja työyhteisöstä. Ensimmäisenä tavoitteenani oli selvittää, miten toimisto- ja myymälätyöyhteisöissä tuotetaan sukupuolta ja seksuaalisuutta ruumiillisena toimintana. Haastateltavien kertomien tarinoiden perusteella sukupuolta ja seksuaalisuutta tuotetaan suomalaisissa toimisto- ja myymälätyöyhteisöissä ensinnäkin kaksijakoisten sukupuolityylien avulla. Toiseksi sukupuolityylien heteroseksuaalista luonnetta voidaan toisintoistaa lisäämällä ulkonäköön ei-heteroseksuaalisesta suuntautumisesta kertovia merkkejä, vaikkei työyhteisössä halutakaan korostaa sen enempää sukupuolta kuin seksuaalisuuttaakaan. Sekä toimisto- että myymälätyössä sukupuolta ja seksuaalisuutta korostava näyttäytyminen ja käyttäytyminen on kielletty, tai ainakaan usea haastateltava ei halunnut niitä tehdä. Tulkitsin tämän johtuvan ensinnäkin haastateltavien tekemästä kategorisesta rajanvedosta työn ja vapaa-ajan välille: liiallinen sukupuolen ja seksuaalisuuden korostaminen olisi työn kontekstissa epäsiistiä ja kielisi epäkompetentista toimijuudesta. Toimistossa ja myymälässä työskentelevien työntekijöiden halukkuus olla korostamatta sukupuolta ja seksuaalisuuttaan johtuu tulkintani mukaan myös työelämässä sovellettavasta vaikutelmanhallinnasta, jossa työntekijän on luotava vaikutelma itsestään pätevänä, ammattitaitoisena ja ruumiittomana työntekijänä. Asiakaspinnalla tehtävässä työssä vaikutelmaa ei kuitenkaan luoda vain itsestä, vaan esteettisen ja emotionaalisen ruumiinhallinnan avulla myös organisaation tuotteista ja palveluista. Suomalaisessa kulttuurissa työntekijöiden toimijuuden tila onkin tulkintani mukaan ristiriitainen: sukupuolittunut ja seksuaalinen ruumis tulisi peittää ja piilottaa, mutta toisaalta sitä on tuotava kaksijakoisten sukupuolityylien ja esteettisen ja emotionaalisen vaikutelmanhallinnan kautta esiin.

Emergenssi tieteessä ja teologiassa : Huomioita Philip Claytonin emergenssiteoriasta

Tässä työssä tarkastellaan emergenssiä luonnontieteellisenä, metafyysisenä ja teologisena käsitteenä, ja erityisesti Philip Claytonin emergenssiteoriaa. Tutkimuskohteena on Philip Claytonin kirja Mind and Emergence From Quantum to Consciousness ja tutkimusmetodina käsitteellinen analyysi. Kun emergenssiä tarkastellaan metafyysisenä teoriana, se on mahdollista nähdä fysikalismille ja dualismille vaihtoehtoisena filosofisena katsantokantana todellisuuteen. Fysikalismi on havaittavaa todellisuutta koskeva näkemys, jonka mukaan kaikki ilmiöt ovat lopulta palautettavissa fysiikkaan ja selitettävissä fysiikan käsittein. Dualismi taas on näkemys, että erityisesti ihmisen mieli ja tietoisuus ovat jotain fysikaaliseen maailmaan nähden täysin erilaista ja siitä riippumatonta. Emergenssiteoriassa maailman nähdään kehittyvänä kokonaisuutena, jossa kompleksisuuden kasvun myötä syntyy jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet eivät ole palautettavissa niihin rakenteisiin, joiden pohjalta ne ovat syntyneet. Niiden syntymistä ei ole mahdollista luonnontieteellisin tai muinkaan menetelmin ennakoida. Emergenssin heikossa muodossa tämä ennakoimattomuus on vain episteeminen, tiedon mahdollisuuksiin liittyvä rajoitus, ja kausaalisia vaikutuksia esiintyy ainoastaan fysikaalisten objektien tasolla. Metafyysinen teoria edellyttää kuitenkin vahvaa emergenssiä, jossa syntyvillä ominaisuuksilla on fysikaalisesta perustastaan riippumatonta kausaalista vaikutusta. Tätä kutsutaan alaspäin -kausaalisuudeksi. Käsitys todellisuudesta on monistinen ja holistinen. Kaikki olemassa oleva on kehittynyt samasta aineksesta, mutta ei ole palautettavissa siihen. Maailmassa on ontologisesti toisistaan poikkeavia todellisuuden tasoja. Todellisuus on enemmän kuin osiensa summa. Emergenssille on tarjottu myös teologisia sovelluksia. Kun fysikalismissa uskonnolliselle uskolle ei jää tilaa ja dualismi on luonnontieteen näkökulmasta ongelmallinen, emergenssistä on etsitty filosofista viitekehystä, jossa luonnontiede ja uskonto olisivat sovitettavissa yhteen. Ensimmäisessä luvussa käsitellään fysikalismia ja dualismia ja erityisesti filosofista ja luonnontieteellistä kritiikkiä, jota niitä vastaan voidaan esittää. Toisessa luvussa tarkastellaan erilaisia mahdollisuuksia määritellä emergenssin käsite ja esitellään erityisesti Philip Claytonin käsityksiä heikosta ja vahvasta emergenssistä, emergenssistä luonnontieteissä sekä ihmismielestä fysikaaliseen maailmaan nähden emergenttinä ilmiönä. Emergenssi mainitaan monien sellaisten ilmiöiden yhteydessä, joita on pyritty tutkimaan kaaosteorian ja kompleksisuuden tutkimuksen keinoin. Työn kolmannessa luvussa pyritään antamaan kuva emergenssin suhteesta näihin teorioihin ja ylipäätään moderniin fysiikkaan. Philip Clayton on luonut emergenssiteorian pohjalta myös teologisen teorian, jossa käsitys Jumalasta luojana ja Jumalan vaikutus maailmassa pyritään sovittamaan yhteen emergentin todellisuuskäsityksen kanssa. Tätä teologista teoriaa esitellään ja arvioidaan työn neljännessä luvussa.

Pärjätäkseen pitää olla sosiaalinen, aktiivinen ja menestyvä ihminen. Kaikkea hyvää vaan heille, mutta entäs me muut? Vertaistuki Yksinäisyys-nettiryhmässä avunsaajan ja avunantajan näkökulmista.

Yksinäisyyden merkitys hyvinvointia uhkaavana tekijänä on viimeaikoina noussut esiin yhä enenevissä määrin. Yksinäiset korkeakouluopiskelijat ovat erityisen haavoittuvassa elämäntilanteessa, sillä nuoren aikuisen elämään liittyvät erityiset kehitykselliset haasteet. Tärkeää on, että opiskelijat saavat tukea tilanteeseensa, jotta yksinäisyyden kauaskantoisilta vaikutuksilta vältyttäisiin. Vertaistuki voi monen kohdalla olla tärkeää, ja Internet mahdollistaa matalan kynnyksen paikan avun hakemiseen. Tutkielmassani perehdyn Nyyti ry:n ylläpitämään, korkeakouluopiskelijoille tarkoitettuun Yksinäisyys-nettiryhmään, ja siinä esiintyvään vertaistukeen. Erityisen tutkimusasetelmastani tekee vertaistuen tarkastelu sen kaksijakoisuuden kautta: millaisia avunsaajana olemisen ja avunantajana toimimisen tapoja kirjoituksista on löydettävissä, ja miten ne suhteutuvat toisiinsa. Näin voidaan ymmärtää paremmin keskustelijoiden tarpeita ja odotuksia, ja sitä, miten ryhmä pystyy niihin vastaamaan. Aineistoa on tutkittu sisällönanalyysin menetelmin. Näyttäisi siltä, että ryhmään kohdistetaan enemmän odotuksia ja tarpeita kuin mihin se pystyy vastaamaan. Avunsaajana olemisen luokkia oli yhteensä 15, jotka kuvasivat viittä eri ulottuvuutta. Ulottuvuudet olivat kokemuksellisuus, kontrolliodotus, vaikeusaste, suhde tietoon ja odotuksellisuus. Avunantajana toimimisen kohdalla luokkia muodostui kahdeksan, jotka kuvasivat neljää ulottuvuutta. Näitä olivat empatia, eteenpäin suuntaavuus, opastus ja kyseenalaistus. Avunsaajana oleminen hallitsi nettiryhmän keskusteluja, ja sitä kuvastavat tekstit olivat paitsi määrällisesti pidempiä, myös sisällöllisesti rikkaampia. Suhteutettaessa avunsaajan ja avunantajan tapoja toisiinsa havaitaan, että ryhmässä osoitettu tuki pystyy hyvin vastaamaan moniin odotuksiin, mutta toisaalta jokin tuenmuoto saattaa olla päinvastainenkin joidenkin luokkien tarpeille. Voikin olla, että vertaistuesta on keskustelijoille hyötyä tiettyyn tasoon asti, mutta suuri määrä erilaisia tarpeita ja odotuksia tekee mahdottomaksi niihin kaikkiin vastaamisen. Hyvä jatkotutkimuksen aihe olisi haastatteluin selvittää kirjoittajien omia näkemyksiä siitä, mistä kokevat ryhmään kirjoittaessaan hyötyvänsä. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat olleet: Weiss, R.S. (1973). Loneliness: the experience of emotional and social isolation, Kraut, R. ym (1998). Internet paradox. A social technology that reduces social involvement and psychological well-being?, Jung, J. (1987) Toward a social psychology of social support., Dennis, C-L. (2003). Peer support within a health care context: a concept analysis.

Sosiaalityön asiantuntijuus moniammatillisessa psykiatrisessa avohoitotyössä

Tämän pro gradu –tutkielman aihe on sosiaalityön asiantuntijuus moniammatillisessa psykiatrisessa avohoitotyössä. Tutkielman tehtävä on analysoida psykiatrisessa avoterveydenhuollossa työskentelevien eri ammattialojen asiantuntijoiden kokemuksia ja käsityksiä sosiaalityön roolista ja asemasta moniammatillisessa toimintaympäristössä. Tutkimustyötä ohjaavat seuraavat kysymyksenasettelut: Mikä on sosiaalityön asiantuntijuuden rooli psykiatrisessa avohoitotyössä? Miten eri työntekijäryhmät ja työntekijät määrittelevät sosiaalityön asemaa ja tehtäviä psykiatrisessa avohoidossa? Onko havaittavissa eroja sosiaalityöntekijöiden ja muiden psykiatrisen avohoidon ammattiryhmien tavassa määritellä sosiaalityön asemaa ja tehtäviä psykiatrisessa hoitotyössä? Miten psykiatrinen sosiaalityö mahdollisesti poikkeaa muusta terveydenhuollon sosiaalityöstä, mitkä ovat sen erityispiirteitä? Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta. Haastattelut toteutettiin osassa Helsingin kaupungin psykiatriayksikön avopalveluiden toimipisteitä kesän 2011 aikana. Haastateltaviksi valikoitui viisi sosiaalityöntekijää, kolme sairaanhoitajaa ja kaksi psykologia. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Litteroidut haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Analyysin aikana aineistosta muodostettiin teemoja sosiaalityön työnkuvaan, erityisosaamiseen sekä moniammatilliseen yhteistyöhön liittyen. Sosiaalityöntekijöiden työnkuva näyttäytyi tutkimustuloksissa kaksijakoisena. Sosiaalityöntekijät toimivat usein sekä hoitavina työntekijöinä että erityistyöntekijöinä. Hoitavina työntekijöinä toimiessaan sosiaalityöntekijät osallistuivat potilaiden hoitoon supportiivisten ja terapeuttishenkisten keskustelukäyntien kautta. Erityistyöntekijän rooli puolestaan näyttäytyi konsultatiivisena, jolloin sosiaalityöntekijät toimivat yhteiskunnallisten ja sosiaalisten kysymysten erityisasiantuntijoina. Sosiaalityön erityisasiantuntijuuden osa-alueiksi nousivat sosiaaliturva- ja sosiaalipalvelut, yhteiskuntatieteellinen näkökulma, tuki ja kuunteleminen sekä verkostot, tiedottaminen ja työn kehittäminen. Muiden työntekijöiden haastatteluissa korostui erityisesti sosiaalityön asema sosiaaliturva- ja sosiaalipalveluiden asiantuntijana-ammattina. Sosiaalityöntekijät puolestaan nostivat esiin yhteiskuntatieteellisen näkökulman sekä ihmissuhdetyön osaamisen merkitystä psykiatrisessa sosiaalityössä. Etenkin sosiaalityöntekijät kokivat kaksijakoisen työnkuvansa ajoittain hankalaksi sekä toivat esiin toivetta työnkuvan selkeyttämisestä erityisasiantuntijan roolin suuntaan. Sosiaalityön osaaminen ja rooli psykiatriassa eivät aina näyttäytyneet selkeinä myöskään muiden ammattiryhmien edustajille, vaan sosiaalityöstä ja sen sisällöistä kaivattiin lisää tietoa. Moniammatillisessa yhteistyössä korostui vuorovaikutuksen ja avoimen työilmapiirin sekä mahdollisimman selkeän työnjaon merkitys. Yhteistyötä vaikeutti etenkin resurssien puute ja kiire. Sekä sosiaalityöntekijät että muut työntekijät korostivat aktiivisen ja vuorovaikutteisen työotteen merkitystä juuri terveydenhuollon sosiaalityössä, kun sosiaalityötä tehdään ensisijaisesti lääke- ja hoitotieteen toimintaympäristössä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Sosiaalityö Terveydenhuolto Psykiatria Asiantuntijuus Moniammatillisuus

Functional outcome and health-related quality of life after traumatic brain injury in the framework of the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF)

Traumatic brain injury (TBI) affects people of all ages and is a cause of long-term disability. In recent years, the epidemiological patterns of TBI have been changing. TBI is a heterogeneous disorder with different forms of presentation and highly individual outcome regarding functioning and health-related quality of life (HRQoL). The meaning of disability differs from person to person based on the individual s personality, value system, past experience, and the purpose he or she sees in life. Understanding of all these viewpoints is needed in comprehensive rehabilitation. This study examines the epidemiology of TBI in Finland as well as functioning and HRQoL after TBI, and compares the subjective and objective assessments of outcome. The frame of reference is the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). The subjects of Study I represent the population of Finnish TBI patients who experienced their first TBI between 1991 and 2005. The 55 Finnish subjects of Studies II and IV participated in the first wave of the international Quality of life after brain injury (QOLIBRI) validation study. The 795 subjects from six language areas of Study III formed the second wave of the QOLIBRI validation study. The average annual incidence of Finnish hospitalised TBI patients during the years 1991-2005 was 101:100 000 in patients who had TBI as the primary diagnosis and did not have a previous TBI in their medical history. Males (59.2%) were at considerably higher risk of getting a TBI than females. The most common external cause of the injury was falls in all age groups. The number of TBI patients ≥ 70 years of age increased by 59.4% while the number of inhabitants older than 70 years increased by 30.3% in the population of Finland during the same time period. The functioning of a sample of 55 persons with TBI was assessed by extracting information from the patients medical documents using the ICF checklist. The most common problems were found in the ICF components of Body Functions (b) and Activities and Participation (d). HRQoL was assessed with the QOLIBRI which showed the highest level of satisfaction on the Emotions, Physical Problems and Daily Life and Autonomy scales. The highest scores were obtained by the youngest participants and participants living independently without the help of other people, and by people who were working. The relationship between the functional outcome and HRQoL was not straightforward. The procedure of linking the QOLIBRI and the GOSE to the ICF showed that these two outcome measures cover the relevant domains of TBI patients functioning. The QOLIBRI provides the patients subjective view, while the GOSE summarises the objective elements of functioning. Our study indicates that there are certain domains of functioning that are not traditionally sufficiently documented but are important for the HRQoL of persons with TBI. This was the finding especially in the domains of interpersonal relationships, social and leisure activities, self, and the environment. Rehabilitation aims to optimize functioning and to minimize the experience of disability among people with health conditions, and it needs to be based on a comprehensive understanding of human functioning. As an integrative model, the ICF may serve as a frame of reference in achieving such an understanding.