Datanomiopiskelijoiden yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen Helsinki Business Collegessa

Diplomityön Datanomiopiskelijoiden yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen Helsinki Business Collegessa tavoitteena on tulkita opintohallituksen datanomikoulutusta antavan oppilaitoksen määräävää ja ohjaavaa dokumentaatiota yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta siten, että koulutusta voitaisiin kehittää kustannustehokkaasti nykyistä paremmin yrittäjyyttä vahvistavaksi. Datanomitutkintoon johtavan koulutuksen määräävät dokumentaatiot ovat Opetushallituksen tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon (datanomi) tutkinnon perusteet sekä Helsinki Business Collegen datanomikoulutuksen opetussuunnitelma. Tutkimusmetodina käytetään laadullista, hermeneuttista metodia. Hermeneuttinen metodi korostaa tutkijan esiymmärrystä, ja se sopii tekstien tulkintaan. Teksti voi olla muutakin kuin tekstiä sen tavanomaisessa merkityksessä, mutta tässä tutkimuksessa nimenomaan tekstejä: määräyksiä, suunnitelmia ja tieteellistä tietoa kasvatuksesta, opetusympäristöistä, työtavoista ja tekniikoista sekä yrittäjyydestä. Tutkimuksen tuloksena luotiin muutoskuvauksia ja esimerkkejä oppilaitoksen opetussuunnitelman, työtapojen ja opetustekniikoiden kehittämiseksi. Hermeneuttiseen menetelmään kuuluvaa lopullista toteutusta ei tämän tutkimuksen puitteissa voitu tehdä. Tutkimus tehtiin yksittäisen oppilaitoksen datanomi opetusta varten, mutta tuloksia voi hyvin käyttää myös muissa oppilaitoksissa ja toisien ammattialojen opetuksen tarpeisiin. Tutkimus osoitti, että nykyistä opetussuunnitelmaa kehittämällä datanomien yrittäjyyttä ja työelämävalmiuksia voidaan parantaa kustannustehokkaasti. Jatkotutkimusta tarvitaan kustannuslaskentaan ennen muutoksia sekä yrittäjyyden lisääntymisen seurantatutkimusta uuden opetussuunnitelman mukaan opiskelleiden datanomien valmistuttua.

Vesimakrofyyttiseurantojen kehittäminen Saimaan alueella : Väliraportti, kesä 2000

Vesikasvillisuustutkimuksia tehtiin Puruveden Hummonselällä ja Haukiveden Niittylahdella tarkoituksena vertailla erilaisia vesikasvillisuuden tutkimusmenetelmiä ja arvioida niiden käyttökelpoisuutta vesipuitedirektiivin mukaisten seurantojen tarpeisiin. Järvikohteilla tehtiin rannalta ulapalle päin kahdenlaisia tutkimusaloja: neliömetrin kokoisista näyteruuduista koostuvia linjoja, joilla tehtiin tarkkoja lajistoselvityksiä ja lajien runsausmittauksia, sekä näiden viereen 10 metriä leveitä sarkoja, joilla tehtiin nopeammat kasvillisuusselvitykset. Kerätyn aineiston avulla mm. verrattiin eri ihmisten tekemiä lajien runsausarvioita, tutkittiin sukeltamisen, harauksen ja haravankäytön käyttökelpoisuutta kasvillisuustutkimuksessa, selvitettiin näytealojen määrän ja sijainnin merkitystä ja pohdiskeltiin maastomenetelmien toteuttamiseen liittyviä käytännön ongelmia. Johtopäätöksenä todettiin mm., että pienten kasvillisuusruutujen tutkiminen on hidasta, mutta sen hyöty on tekijästä riippumattomien runsaustietojen saaminen lajeista. Suuremman näytealan ylimalkaisella tutkimisella saadaan nopeasti kerättyä lajilista, mutta lajien runsauksista täytyisi tällöin tyytyä arvioihin, jotka tässäkin tutkimuksessa vaihtelivat tekijästä riippuen. Järkevintä voisi olla käyttää kummankin tyyppisiä näytealoja, eli pieniä ruutuja frekvenssien selvittämiseksi ja suuria näytealoja mahdollisimman kattavan lajilistan nopeaksi keräämiseksi. Sukeltaminen todettiin nopeaksi ja tarkaksi menetelmäksi syvien pohjien tutkimiseen. Haraamalla saadut tiedot olivat epävarmoja verrattuna sukeltamalla saatuihin. Haravan avulla kasvit irtosivat pohjasta tehokkaasti ja nousivat pintaan näkyville. Kivikkopohjaisilla ja avoimilla rannoilla lajimäärät olivat pienempiä kuin suojaisilla ja muta- tai hiekkapohjaisilla rannoilla. Seurannassa tutkimusalojen sijaintipaikkoja voisi vakioida siten, että tutkimusaloja ei sijoiteta kivikkorannoille, joissa pohjan laadun vaikutus lajimääriin on suuri, eikä kovin suojaisille rannoille, missä paikallisten kuormitustekijöiden vaikutus voi olla merkittävä. Koska kasvillisuus ja eri kasvilajit esiintyvät järvillä laikuittaisesti, tutkimusalojen sijoittelu suunnilleen tasaisten välimatkojen etäisyydelle toisistaan olisi järkevää; linjoilla kuitenkin siten, että kaikki syvyysvyöhykkeet otetaan huomioon tasapuolisesti. Tällöin järven kasvillisuudesta saataisiin mahdollisimman kattava kokonaiskuva. Tästä tutkimuksesta vedetyt johtopäätökset eivät välttämättä ole sovellettavissa kaikkiin järvityyppeihin. Tulevaisuudessa tutkimustietoa tarvittaisiinkin erilaisista järvityypeistä, ja ennen kaikkea siitä, mitkä kasvillisuusmuuttujat erilaisilla järvityypeillä ovat seurannan kannalta oleellisia ja millaisilla otosmäärillä saadaan riittävän hyvät lajistotiedot ja lajeista luotettavat runsaustiedot Lisäksi haravaaja erilaisia haroja käyttämällä saatua kasvillisuustietoa tulisi verrata sukeltamalla saatuun tietoon syvien pohjien kasvillisuudesta.

Hankintatoimen, varaston- ja materiaalienhallinnan kehittäminen

Työn tavoitteena on kehittää kohdeyrityksen hankintatoimea sekä varaston- ja materiaalienhallintaa kokonaisvaltaisesti. Pääpaino kehittämisessä kohdistuu materiaalitarvelaskennan systematisointiin ja parantamiseen sekä oikeiden varastonohjausmuotojen valintaan ja implementointiin. Teoreettisesti työ perustuu näin ollen erityisesti varastonohjauksen sekä materiaalitarvelaskennan kirjallisuuteen. Keskeiseksi kehityskohteeksi tunnistetaan varastotietojen ajantasaisuuden ja oikeellisuuden vaatimus. Tältä pohjalta työssä voidaan kehittää materiaalitarvelaskentajärjestelmä sekä tunnistaa ja implementoida valitut varastonohjausmuodot. Tärkeimmät toimittajat/nimikeryhmät käsitellään työssä tarkemmin ja kokonaiskustannusten analyysilla tunnistetaan, kuinka niiden hallintaa tulee jatkaa ja jatkokehittää. Kokonaisuutena, työn tuloksena saavutetaan kohdeyritykseen systemaattisesti ja taloudellisesti toimiva hankintatoimi, joka perustuu tehokkaaseen materiaalitarvelaskentaan ja perustellusti valittuihin varastonohjausmuotoihin. Tuotannonsuunnittelun tärkeys tunnistetaan erittäin suureksi ja se onkin jatkokehityskohteista kohdeyritykselle merkittävin tässä yhteydessä.

Uuden muoviteollisuustuotteen kehittäminen analyyttista hierarkiaprosessia hyödyntäen

Tämä diplomityö on tehty case yritykselle nimeltä yritys X. Yritys X valmistaa alueelliseen lämmön- ja käyttöveden jakamiseen tarkoitettuja eristettyjä muoviputkia. Viime vuosina yrityksen kilpailijat ovat onnistuneet kehittämään omien vastaavien tuotteidensa ominaisuuksia, minkä seurauksena yritys X:n asema markkinoilla on heikentynyt. Vastauksena kiristyneeseen markkinatilanteeseen yritys X on kehittänyt kolme uutta potentiaalista tuotekonseptia, joista yhtä suunnitellaan kehitettäväksi nykyisen tuotteen rinnalle. Uusien tuotekonseptien keskinäinen vertailu on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi. Tämän työn päätavoitteena on hyödyntää analyyttista hierarkiaprosessia ja antaa sen perusteella suositus parhaan tuotekonseptin valinnasta. Työ sisältää kirjallisen osion, jossa käydään läpi tuotekehitystoimintaa yleisesti sekä esitellään analyyttisen hierarkiaprosessin hyödyntäminen yksityiskohtaisesti. Työn jälkimmäisessä osiossa paneudutaan tarkemmin käytännön ongelmaan ja esitellään kuinka analyyttista hierarkiaprosessia on hyödynnetty yritys X:n tapauksessa. Keskeisinä tuloksina työn lopussa esitellään analyyttisen hierarkiaprosessin avulla määritetyt päätöskriteerien painoarvot, vaihtoehtojen saamat kokonaispainoarvot sekä annetaan suositus uuden tuotekonseptin valinnasta.

Työn osituksen kehittäminen kustannusten kirjaamisen ja seurannan tarkentamiseksi projekteissa

Työn päätavoite on selvittää kohdeyrityksen projektien tehtävien jakoon ja työn jäsentämiseen käytettävän työn osituksen rakenteen ongelmat projektikustannusten kirjaamisessa. Tämän lisäksi tavoitellaan kustannusläpi-näkyvyyden kasvua, mittaamisen helpottumista ja kustannusarvioinnin tarkentumista antamalla kehitys-ehdotuksia rakenteen tarkentamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Työ on laadullista ja toiminnallista tapaus-tutkimusta. Teoriaosuuden aineistona on tieteellisiä artikkeleita, kirjoja, lehtiä ja muita aiheeseen liittyviä julkaisuja. Empiirinen osa koostuu yrityksen sisäisistä haastatteluista sekä esikuva-analyysihaastatteluista. Kehitysehdotusten analysointiin ja valintaan käytetään GAP–analyysiä ja toteutettavuustarkastelua. Työn keskeisimpänä tuloksena on neljä kehitysehdotusta, jotka pohjautuvat teorioiden suosituksiin työn osituksen rakenteen sisällöstä. Tällä työllä pyritään myös tuomaan esille kehitystarvetta yrityksessä ja antamaan suunta sekä alkusysäys kehitysprosessille kohti toimivampaa projektien kustannusseurantaa.