Siirrettävän kompressorin käyttö maakaasuputkiston huoltotöissä

Maakaasuputkiston huolto- ja muutostöiden yhteydessä joudutaan tyhjentämään putkisto kaasusta, jotta voidaan taata turvalliset työskentelyolosuhteet. Nykyisin putkisto tyhjennetään johtamalla kaasu ilmakehään, avaamalla putkiston ulospuhallusventtiilit. Koska maakaasu (metaani) on merkittävä kasvihuonekaasu, on ympäristövaatimusten tiukentuessa etsittävä vaihtoehtoisia keinoja vähentää päästöjä. Lisäksi, talteen otettu kaasu voidaan myydä edelleen, ja näin ollen saavuttaa säästöjä. Tässä työssä on tutkittu mahdollisuuksia komprimoida kaasu siirrettävän kompressorin avulla putkisto-osuudesta toiseen ilman, että kaasua jouduttaisiin puhaltamaan ilmakehään. Työssä päädyttiin johtopäätökseen, että siirrettävän kompressorin hankinta ei ole tällä hetkellä kannattavaa, sen korkeiden investointikustannusten vuoksi. Kuitenkin mahdollinen päästömaksu metaanille, kaasun arvon nousu, sekä tekniikan parantuminen voivat nostaa menetelmän varteenotettavaksi vaihtoehdoksi hyvinkin nopeasti. Tämän vuoksi jatkotutkimuksen tekeminen aiheesta on perusteltua.

Uuden robottisolun ohjelmointitavan mahdollisuudet pienille ja keskisuurille yrityksille

Robotin ohjelmointi on aikaa vievää ja tarvitsee robotin ohjelmoinnin tuntevan operaattorin toimimaan robotin opettajana. Saadakseen robottisolun kustannustehokkaaksi operaattorilla olisi hyvä olla useampi solu hoidettavanaan samaan aikaan. Tämä ei ole suuri ongelma suurille yrityksille, joissa voi olla kymmeniä robottisoluja. Jos kyseessä on pieni tai keskisuuri yritys, automatisointi-investointi voi jäädä tekemättä ohjelmoinnin vaikeuden aiheuttaman ongelman vuoksi. Diplomityössä keskityttiin tutkimaan robotisointia pienten ja keskisuurten yritysten kannalta. Teoriaosassa on keskitytty robottisolun suunnittelun kannalta tarvittaviin perustietoihin robotin rakenteesta, ohjausjärjestelmästä, ohjelmoinnista sekä turvallisuudesta. Näiden perustietojen lisäksi on huomioitu hitsauksen automatisointia sekä taluttamalla ohjelmoitavan robottisolun tekninen konsepti. Taluttamalla ohjelmoitavan robottisolun konseptin käsittelyosassa on myös perehdytty taluttamalla ohjelmoinnin vaatimiin komponentteihin kuten voima/vääntö-anturi. Robottisolun suunnittelu on tehtävä koneasetuksen vaatimusten mukaan. Turvallisuus osiossa on käsitelty koneasetuksen vaatimuksia koneensuunnittelulle ja käytännön osassa on käsitelty Winnovan taluttamalla ohjelmoitavan robottisolun suunnittelua koneasetuksen ohjeiden mukaan. Käytännön osassa on tutkittu taluttamalla ohjelmoinnin tuomia etuja muihin ohjelmointimenetelmiin nähden sekä suoritettu investointilaskelmat taluttamalla ohjelmoitavasta ja opettamalla ohjelmoitavasta robottisolusta. Koetuloksista nähdään taluttamalla ohjelmoinnin olevan nopeampi ja yksinkertaisempi tapa ohjelmoida robottia kuin opettamalla ohjelmointi. Investointilaskelmien vertailusta nähdään taluttamalla ohjelmoinnin tulevan opettamalla ohjelmointia edullisemmaksi vaihtoehdoksi käyttökustannusten edullisuuden ansiosta.

Tavaraliikenteen ulkoiset kustannukset Suomessa

Nykyään EU:lta tulee direktiivejä, joiden lähtökohta on luoda vihreämpi ja vähemmän vahinkoa yhteiskunnalle tuottava tavaraliikennekulttuuri. Näitä näkökohtia ovat ilmastonmuutos, pakokaasupäästöt, ruuhkat, melu ja onnettomuudet. EU:n julkaisemassa Valkosessa kirjassa tuotiin esille näitä ongelmakohtia eli ulkoisia vaikutuksia. Nykyään liikenneinfrastruktuurien hankearvioinneissa on käytössä Liikenne- ja Viestintäministeriön ohje ja sisävesien osalta Merenkulkulaitoksen tuottama ohje. Nämä ohjeet eivät kuitenkaan ole nykypäivän tutkimuksien perusteella oikein hinnoiteltuja. EU:ssa on päätetty, että kuljetuksien osalta tulisi myös ottaa huomioon ulkoiset kustannukset, joten tässä työssä paneudutaan näihin ulkoisiin vaikutuksiin ja kustannuksiin Suomessa. Tässä työssä käydään läpi tieliikenteen, rautatieliikenteen ja sisävesiliikenteen ulkoisia kustannuksia ja vertaillaan saatuja tuloksia eri liikennevälineiden kesken. Työssä käsitellään ulkoisia kustannuksia Suomen kohdalta ja käytetään laskennassa nykytutkimuksia ja kustannuksia. Saatujen tulosten perusteella voidaan arvioida eri liikennemuotojen ulkoisia kustannuksia ja tuloksia voidaan käyttää hankearvioinneissa hankkeiden taloudellisuutta tutkittaessa.

Julkishallinnon sähköisten palveluiden arkkitehtuurit

Sähköinen asiointi on yleistynyt viime vuosien aikana nopeasti. Toimivia julkishallinnon sähköisiä palveluita kehitetään jatkuvasti yhä uusiin tarkoituksiin. Tällä hetkellä sähköisten palveluiden tarjontaa leimaa hajanaisuus. Jokainen palveluita tarjoava organisaatio kehittää palveluita itsenäisesti, omalla tavallaan. Palveluiden kehittäminen asiakaslähtöisesti edellyttää palvelukokonaisuuksien suunnittelua arkkitehtuuritasolla. Yksittäisten sovellusten kehittämisen lisäksi on huomioitava näiden sovellusten toimivuus yhteen, osana suurempaa kokonaisuutta. Palvelukeskeisessä arkkitehtuurisuunnittelussa lähtökohta on se, että jokainen yksittäinen sovellus on itsessään palvelu, joka tuottaa määritelmänsä mukaisen tulosteen sellaisessa muodossa, jota muut sovellukset kykenevät ymmärtämään. Työn tuloksena havaittiin, että vaikka sähköiselle hallinnolle on kehitetty useita viitearkkitehtuureja, on käytännön työ palveluiden integroimiseksi vielä kesken. Yksittäisten palveluiden liittäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi vaatii määrätietoista arkkitehtuurisuunnittelua sekä kansallista suunnittelun koordinointia. Tiedon jakaminen organisaatiorajojen yli muodostaa joukon kysymyksiä, joihin ei ole vielä vastausta. Tietosuojaa ja yksityisyyttä ei voida uhrata sähköistä hallintoa suunniteltaessa.

Teknologinen kehitys hyvinvointivaltiossa

Tämän diplomityön tavoitteena on luoda poikkitieteellinen katsaus teknologisen kehityksen vaikutuksiin hyvinvointivaltion perusrakenteille, kuten työnteko, yrityskulttuuri, peruskoulutus sekä innovaatiopolitiikka. Työ pyrkii osoittamaan myös hyvinvointivaltion roolin Suomen kilpailu- ja innovaatiokyvyn kannalta. Työn viitekehys rakentuu teknisten-, yhteiskuntatieteiden, sosiologian sekä tämän päivän heikkojen signaalien varaan. Työ yhdistää erilaiset näkökulmat yhdeksi kokonaisuudeksi, josta myös lukija voi luoda oman näkemyksensä. Johtopäätöksinä työssä huomataan hyvinvointivaltion roolin suuruus puhuttaessa suomalaisesta innovaatio- ja kilpailukyvystä. Tasa-arvoinen peruskoulutusjärjestelmä, tulonsiirrot sekä sosiaalinen turvaverkko ovat olleet luomassa pohjaa nykyiselle hyvinvoinnillemme sekä kilpailukyvyllemme. Kuitenkin nämä järjestelmät ovat jäämässä ajastaan jälkeen, sillä niitä ei ole suunniteltu kansallisvaltioiden väliseen kilpailuun. Yksityistäminen ja globaalille kilpailulle avautuminen ovat nähty maailmalla ratkaisuna tähän ongelmaan, kuten Englannissa tehtiin 40 vuotta sitten. Yksityistämisen vaikutukset hyvinvointivaltioon ovat kuitenkin arvaamattomia, sillä hyvinvointivaltio on vielä varsin tutkimaton käsite. Teknologinen kehitys on ollut luomassa kilpailuetuamme ja siitä voidaan olettaa myös luovan tulevaa kilpailuetua. Suomeen on saatava uudenlainen johtamisen- ja yhteiskunnallisen ymmärtämisen kulttuuri, joka huomioi myös globalisaation mukanaan tuomia muutoksia. Se yhdistettynä teknologian kehitykseen ja innovaatiopolitiikkaan saattaa olla Suomen tulevaisuuden kannalta ratkaiseva innovatiivinen kilpailuetu.

Tyypin 1 diabeteksen matemaattisista ennustamismenetelmistä

Tutkielmassa käsitellään matemaattisia ennustamismenetelmiä, jotka soveltuvat tyypin 1 diabeteksen ennustamiseen. Aluksi esitellään menetelmiä, jotka soveltuvat puuttuvia havaintoja sisältävien aineistojen paikkaamiseen. Paikattua aineistoa on mahdollista analysoida useilla tavallisilla tilastollisilla menetelmillä, jotka sopivat täydellisiin aineistoihin. Seuraavaksi pyritään mallintamaan aineistoa semiparametrisilla komponenttimalleilla (eng. mixture model), jolloin mallin muotoa ei ole tiukasti etukäteen rajoitettu. Sen jälkeen sovelletaan kolmea luokittelevaa ennustajaa: logistista regressiomallia, eteenpäinsyöttävää yhden piilotason neuroverkkoa ja SVM-menetelmää (eng. support vector machine). Esiteltäviä menetelmiä on sovellettu todelliseen aineistoon, joka on kerätty Turun yliopistossa käynnissä olevassa tutkimusprojektissa. Projektin tavoitteena on oppia ennustamaan ja ehkäisemään tyypin 1 diabetesta (Type 1 diabetes prediction and prevention project, lyh. DIPP-projekti). Erityisesti projektissa on pyritty löytämään uusia tuntemattomia taudinaiheuttajia. Tässä tutkielmassa paneudutaan sen sijaan kerätyn havaintoaineiston matemaattisiin analysointimenetelmiin. Parhaat ennusteet saatiin perinteisellä logistisella regressiomallilla. Tutkielmassa kuitenkin todetaan, että tulevaisuudessa on mahdollista löytää parempia ennustajia parantamalla muita edellä mainittuja menetelmiä. Erityisesti SVM-menetelmä ansaitsisi lisähuomiota, sillä tässä tutkielmassa sitä sovellettiin vain kaikkein yksinkertaisimmassa muodossa.

Luottotappioiden minimointi irtaimen vuokrassa - Case: Finnrowing Oy

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten vuokranantajan luottotappioriskin todennäköisyyttä voidaan pienentää ja kuinka riskin realisoitumisesta aiheutuvat seuraukset saataisiin mahdollisimman pieneksi. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena yhden tapauksen tapaustutkimuksena, joka perustuu sekä teoreettiseen että empiiriseen aineistoon. Tutkimuksessa käytetty oikeuskirjallisuus koostuu pääasiassa varallisuusoikeutta, sopimusoikeutta, yhtiöoikeutta ja insolvenssioikeutta käsittelevistä teoksista. Aineistona on lisäksi käytetty lainsäädäntöä ja oikeustapauksia. Tutkimuksen empiiriseen osuuteen liittyvä aineisto muodostuu erityisesti tutkielman tekijän omista havainnoista. Tutkielmaa varten on lisäksi haastateltu kohdeyrityksen toimitusjohtajaa. Tutkimuksessa pyritään käsittelemään riskienhallintaa kokonaisuutena, joka alkaa jo ennen vuokrasuhteen solmimista. Tavoitteena on minimoida luottotappioriskiä niin pitkälle, kuin se on liiketoiminnan siitä kärsimättä mahdollista. Käytännössä kaikkia riskejä ei kuitenkaan ole mahdollista välttää ja perintään on siksi osattava varautua jo etukäteen. Tutkimuksessa selvitetään, mitä vuokrasopimuksessa tulee ottaa huomioon perinnän kannalta. Lisäksi analysoidaan erilaisia vuokranantajan käytössä olevia perintäkeinoja ja niiden käyttökelpoisuutta case-yhtiössä.

Kuivurin pölynhallintajärjestelmä

Lämminilmakuivaus on viljan kuivaamisen menetelmistä ylivoimaisesti käytetyin. Siinä kuivurissa olevan viljakerroksen läpi puhalletaan lämmintä ilmaa, kunnes viljan kosteuspitoisuus laskee tavoitetasoon. Viljan jyvistä irtoaa aina pölyä niiden hangatessa toisiaan vasten. Viljankuivaamoiden pölyisyyttä on normaalisti pyritty vähentämään poistamalla leijuvaa pölyä viljan liikkeen epäjatkuvuuskohdista. Pölyä kulkeutuu kuitenkin kuivaamon ulkopuolelle myös kuivaukseen käytetyn ilman mukana. Poistoilman pölypitoisuus ei tavallisesti ole korkea, mutta kuivaamiseen käytetyistä suurista ilmamääristä johtuen pölyä voi kertyä poistoilmakanavan ympäristöön huomattavia määriä. Tämän diplomityön tavoitteena onkin viljankuivurin poistoilman pölypitoisuuden vähentämiseen soveltuvan pölynhallintajärjestelmän kehittäminen. Selvityksessä tarkasteltiin ensinnäkin kuivurin poistoilman pölypitoisuuteen liittyvää kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä sekä raja-arvoja. Lähdemateriaalin perusteella kartoitettiin pölypitoisuuden vähentämiseen soveltuvia menetelmiä sekä kilpailijoiden toteuttamia ratkaisuja. Myös muita pölynhallintajärjestelmän edellytyksiä selvitettiin. Teoreettisessa tarkastelussa teknistaloudellisesti parhaaksi osoittautunut pölynhallintaratkaisu jalostettiin prototyypiksi. Sen toimintakykyä testattiin erotustehokkuuden mittaamiseen soveltuvan koelaitteiston avulla. Testitulosten perusteella kyseinen pölynhallintajärjestelmä todettiin toimivaksi ja pienellä jatkokehittelyllä myös kaupalliseen käyttöön soveltuvaksi. Testitulosten hyödyntämismahdollisuuksien lisäksi diplomityössä esitetään myös muutamia jatkokehitysehdotuksia.

Yritysverojärjestelmän hyvyys, merkitys ja verosuunnittelun painopistealueet yrittäjien sekä asiantuntijoiden näkökulmista

Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata hyvän verojärjestelmän ominaisuuksien toteutumista nykyisessä pienten osakeyhtiöiden yritysverojärjestelmässä. Lisäksi tavoitteena on selvittää yritysverotuksen painoarvo yritystoimintaa säätelevässä lainsäädännössä sekä yritysverotuksen keskeiset teemat asiantuntijakirjoitusten perusteella. Verosuunnittelun ja verotuksen merkitystä yrityskentässä selvitetään myös yrittäjien näkökulmasta ja verrataan asiantuntijakirjoituksiin. Tutkimuksen teoriassa käydään läpi hyvän verojärjestelmän periaatteet sekä pienen osakeyhtiön verosuunnittelukeinot. Empiirisessä osassa tutkimuksen kyselyaineistoa käsiteltiin varianssianalyysilla (ANOVA) sekä asiantuntija-artikkelit jaettiin suhteellisiin pää- ja alaryhmiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nykyinen yritysverojärjestelmä ei ole tarpeeksi yksinkertainen ja se luo epätasa-arvoa verovelvollisten joukossa. Muuten oikeudenmukaisuus toteutuu melko hyvin nykyisessä yritysverojärjestelmässä. Veroilla halutaan myös jonkin verran ohjata verovelvollisen käyttäytymistä ja näin ollen täysin neutraaliinkaan verojärjestelmään ei päästä. Kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta Suomen nimellinen verotus on EU-maiden keskiarvoa hieman korkeampi, mutta verotuksella ei karkoteta tuotannontekijöitä. Oikeusvarmuus ja ennakoitavuus toteutuvat hyvin. Yritysverotus on ollut esillä alan lehdissä runsaasti ja erityisesti kansainvälinen yritysverotus on saanut painoarvoa. Asiantuntijat näkevät verosuunnittelun monimuotoisempana kuin yrittäjät, jotka pitävät suunnittelua lähinnä palkan ja osingon edullisuuden vertailuna.

LVDC-tiedonsiirtokanavan mallinnus

Yleisesti sähkönjakelussa käytettyä vaihtosähköä ollaan korvaamassa tasasähköllä pienjänniteverkoissa. Vaihtojännitteeseen verrattuna tasajännitteen käyttö mahdollistaa korkeampien jännitetasojen käytön ja paremman sähkönlaadun ja sitä kautta paremman käyttövarmuuden. Sähköverkossa käytettävien muuntajien ja suuntaajien osalta tarvitaan uudenlaisia rakenteita ja kehitystä, että tasajännitejakelun käyttöönotto olisi mahdollista. Oikeiden ratkaisujen löytämiseksi on tehty jo paljon tutkimusta, mutta valmiita järjestelmiä ei vielä ole laajemmin otettu käyttöön. Tasajänniteverkot tarvitsevat myös ohjauksen, säädön ja valvonnan takia tiedonsiirto-ominaisuuksia. Tietoa on mahdollista siirtää samassa kaapelissa, jota käytetään myös sähkön siirtoon. Haasteita asettavat mm. kaapeliin kytketyminen ja tiedonsiirtokanavassa esiintyvät häiriöt. Työssä muodostetaan malli tiedonsiirtokanavasta, jonka avulla voidaan mallintaa verkon käyttäytymistä eri taajuuksilla sekä simuloida sähköverkkoon muodostettavia tiedonsiirtokanavia.

Palveluliiketoiminnan avulla kilpailukykyä konepajateollisuuteen

Suomalainen konepajateollisuus on haasteiden edessä ja selviytymisen vuoksi on tehtävä muutoksia. Tässä tutkimuksessa ratkaisuksi kilpailukyvyn parantamiseen esitetään palveluliiketoiminnan omaksumista osaksi konepajojen strategioita. Palveluliiketoiminnan omaksuminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista ja erityisesti konepajateollisuudessa, missä asenteet ovat hyvinkin perinteiset ja syvällä, muutoksen läpivieminen voi olla vaikeaa. Tutkimuksen tavoitteena on rakentaa konepajateollisuuden käyttöön palvelukonsepti, jonka avulla lisätään kilpailukykyä ja tarjotaan asiakkaalle enemmän lisäarvoa. Tutkimuksen keskeisenä aiheena on palveluliiketoiminta ja kuinka se soveltuu teollisuuteen ja erityisesti konepajateollisuuteen. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään lean toimintamallin keinoja sekä DFMA:ta osana palvelukonseptia. Tutkimus perustuu pääasiallisesti kirjallisuuteen. Tutkimuksen tuloksena rakennettiin case-yritykselle palvelukonsepti, joka soveltuu prototuotteiden valmistukseen. Konsepti on sovellettavissa muihinkin vastaaviin yrityksiin, mutta perustuu vahvasti case-yrityksen ydinosaamiseen. Tulevaisuudessa on hyvin selvää, että pelkällä ydintuotteella ei pysty ylläpitämään kilpailukykyä. Asiakkaalle on pystyttävä tarjoamaan lisäarvoa, joka määritellään aina asiakkaan näkökulmasta ja se on pystyttävä osoittamaan. Konepajojen onkin kehitettävä asiakasymmärrystään ja muututtava tuotekeskeisistä asiakaskeskeisiksi.

Virtuaalinen yhteisöllisyys ja siihen vaikuttavat tekijät

Virtuaalista yhteisöllisyyttä ja virtuaaliyhteisöissä tapahtuvaa osallistumista yhdistävää empiiristä tutkimusta ei ole toistaiseksi raportoitu tieteellisessä tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin ja analysoitiin virtuaalisen yhteisöllisyyden ja virtuaalisen osallistumisen sekä virtuaaliseen osallistumiseen vaikuttavien tekijöiden suhteita yksilön näkökulmasta virtuaaliyhteisössä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yksilön virtuaalisen yhteisöl-lisyyden kokemusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Toisena keskeisenä tutkimustavoitteena oli tarkastella yksilön odottamien etujen vaikutusta yksilön osallistumiseen virtuaaliyhteisössä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja tutkimuskohteena oli erään mediayrityksen ylläpitämä virtuaaliyhteisö. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin strukturoituna verkkokyselynä, josta saatu aineisto analysoitiin kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Tärkeimpänä tutkimuksellisena havaintona todettiin yksilön viestejä lukemalla tapahtuvan virtuaalisen osallistumisen vaikuttavan voimakkaammin yksilön kokemaan virtuaalisen yhteisöllisyyden tunteeseen kuin yksilön viestejä kirjoittamalla tapahtuvan osallistumisen. Yksilön odottamien etujen havaittiin myös poikkeavan lukemalla tai kirjoittamalla osallistuvien kohdalla. Henkilöt jotka osallistuivat virtuaaliyhteisöön viestejä lukemalla, toivoivat kognitiivisia, sosiaalisia ja hedonistisia etuja. Henkilöt jotka osallistuivat viestejä kirjoittamalla, toivoivat henkilökohtaisia, sosiaalisia ja hedonistia etuja. Henkilön sukupuolella, virtuaaliyhteisöstä saadun tiedon tarpeella ja sanomalehden tilaustottumuksilla havaittiin olevan vaikutusta yksilön osallistumisestaan toivomiin etuihin, virtuaalisen yhteisöllisyyden kokemukseen ja osallistumiseen virtuaaliyhteisöissä.

Ruokohelven käytön lisääminen Joensuun voimalaitoksen kattilassa – käytettävyys, hyötysuhde ja taloudellisuus

Ruokohelpi soveltuu ympäristöystävällisyyden ja korkean lämpöarvon vuoksi hyvin energiantuotantoon. Fortumin Joensuun voimalaitoksella ruokohelpi on syötetty kattilaan tähän asti pääasiassa pääpolttoaineisiin, turpeeseen tai hakkeeseen seostettuna pieninä energiaosuuksina. Pääpolttoaineisiin verrattuna ruokohelvellä on alhaisempi irto- ja energiatiheys, korkeampi klooripitoisuus ja kattilaa likaavampi tuhka, mikä asettaa rajoitteita sen käytön lisäämiselle voimalaitoksella. Alhaisesta irto- ja energiatiheydestä johtuvan holvautumisen sekä tukoksien lisääntymisen ja Joensuun voimalaitoksen nykyisten kuljettimien kapasiteettiongelmien vuoksi ruokohelven osuuden lisääminen suuremmaksi kuin 5 % polttoaine-energiasisällöstä on riskialtista ja edellyttää täten investointia erilliseen ruokohelven käsittely- ja syöttöjärjestelmään. Yksi vaihtoehto on murskata ruokohelpipaalit joko sähkökäyttöisellä, puolikiinteällä ja nopeakäyntisellä Haybuster H1130 tilt -murskaimella tai kiinteällä ja hidaskäyntisellä Raumaster-murskaimella ja ohjata ruokohelpisilppu joko pitkän mekaanisen kuljettimen ja sen perässä olevien lyhyiden pneumalinjojen tai pelkkien pitkien pneumalinjojen kautta suoraan kattilapesään. Työssä tutkitut investoinnit ovat taloudellisesti sitä kannattavampia mitä enemmän ruokohelpeä voidaan vuositasolla polttaa voimalaitoksella. Ruokohelven käyttömäärää voimalaitoksella kannattanee lisätä kuljetusmatkaa pidentämällä. Investointien valinta ei ole itsestäänselvyys. Nopeakäyntinen murskain on hidaskäyntistä murskainta edullisempi investointi, tosin hidaskäyntisen murskaimen käyttövarmuus on parempi kuin nopeakäyntisen murskaimen. Kattilan käytettävyyden kannalta ruokohelven käytön lisääminen edellyttää kattilan palamistekniikan analysointia laskennallisesti virtausmallinnuksella ennen kuin lopullisia päätöksiä investointien suhteen voidaan tehdä.

The concept of solution: Industry’s insights compared to theoretical views

Many manufacturing companies have started to offer complete solutions to their customers’ unique needs due to toughening competition and customer demand. Discourse on this kind of solution business is still developing, hence, there is not an established definition for the concept of solution. The aim of the study is to profoundly identify the concept of solution and to understand how the industry’s current views differ from the theoretical concepts. The describing dimensions are identified from selected 13 theoretical notions, and from responses, that the employees of five different companies have given. The 32 interview transcripts are analyzed with thematic analysis and qualitative content analysis. According to the findings, the concept of solution is characterized by integration, customization, risk-sharing, value co-creation, long-term orientation, and desired outcomes. The industry’s insights differ in terms of them all. The results illustrate, that a solution is a bundle, and the whole solution is customized on some level for a client. A solution supplier needs to be customer-focused, in which value co-creation is only a part. The solution solves the customer’s problem, and improves both the customer’s, and the supplier’s business. Neither long-term focus nor risks-sharing were directly employed to characterize the concept of solution. Differences are mainly due to the different approaches to the definitions and inexperience of the companies.

Network Structures and Modularity among Biofuel Heating System Manufacturers

The aim of this thesis was to study network structures and modularity among biofuel heating system manufacturers in the Finnish bioenergy sector by utilizing the perspectives of numerous Finnish bioenergy specialists. The study is qualitative due to the fact that the research material was gathered with semi-structured theme interviews during May and June 2010. The research methodology used in the thesis combines conceptual and action-oriented approach. Networks, value nets, and modularity were studied from different perspectives. Three network and platform strategies were discovered and a general network structure was formed. Moreover, benefits and disadvantages of networks and modularity among biofuel heating system manufacturers were illustrated. The analysis provides a comprehensive perception of the industry. The results of the research were constructed by implementing existing theories into practice. Also future recommendations for the biofuel heating system manufacturers were given. The results can be considered to be beneficial because the number of previous studies about the subject is relatively small. The reliability of the study is eminent because the number of the interviews was inclusive.