Nykyveistoksen, katsojan ja tilan vuorovaikutteisuudesta: Markus Copperin, Markus Kåhren ja Kimmo Schroderuksen teokset nykytaiteen välineproblematiikan valossa

Tutkielmassani tarkastelen nykykuvanveiston ominaislaatua ja suhdetta modernismin jälkeen syntyneisiin uusiin taiteen tekemisen muotoihin, kuten installaatioon ja performanssiin. Uudet taidemuodot mursivat modernistisen käsityksen välineestä, joka keskittyi taideteoksen fyysiseen olemukseen. Autonomisen veistosobjektin ihanteen sijaan uusissa taiteen tekemisen muodoissa teoksen suhde tilaan ja katsojaan muuttui merkitykselliseksi. Tutkielman tavoitteena on pohtia välineissä tapahtuvaa muutosta kuvanveiston näkökulmasta. Analysoin kolmen suomalaisen nykytaiteilijan, Markus Copperin, Markus Kåhren ja Kimmo Schroderuksen, teoksia ja avaan niiden kautta näkökulmia kuvanveistossa modernismin jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin. Taiteilijoiden ammatti-identiteetti on kytköksissä kuvanveistoon. Tutkielman lähtökohtana on ajatus siitä, että kuvanveisto ei ole pysähtynyt modernistisen veistoksen tai monumentaalikuvanveiston perinteisiin. Veistoksen suhde tilaan ja katsojaan voi olla uusien ilmaisumuotojen tavoin merkityksellinen. Tutkielma selvittää nykyveistoksen olemisen tavan piirteitä. Keskeinen tutkimuskysymys on miten teoksen vuorovaikutteinen suhde tilaan ja katsojaan ilmenee ja mikä on sen merkitys teokselle. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Rosalind Kraussin käsitys välineestä postmodernissa viitekehyksessä. Aineiston analysointia tukevat myös Kraussin malli kuvanveiston laajentuneesta kentästä sekä installaatiota ja paikkasidonnaista taidetta käsittelevä tutkimuskirjallisuus. Tutkielmassa analysoitavaan aineistoon kuuluvat Copperin, Kåhren ja Schroderuksen teokset ovat pääosin 2000-luvulta. Tarkastelen niitä kolmesta näkökulmasta: ensin teoksen materiaalisuuden, toiseksi teoksen tilallisuuden ja kolmanneksi teoksen ja katsojan välisen suhteen kautta. Tutkielman aineistona on käytetty myös taiteilijoiden haastatteluja. Haastatteluaineisto perustelee teoksissa tehtyjä valintoja ja kertoo taiteilijoiden toiminnan motiiveista. Nykykuvanveisto näyttäytyy tutkielmassa monimuotoisena ja sisäisesti heterogeenisenä taiteen tekemisen käytäntönä. Tutkielman johtopäätöksissä totean, että taiteilijoiden teokset problematisoivat käsityksen veistoksesta tilassa sijaitsevana erillisenä objektina. Teokset määrittyvät eri tavoin suhteessa tilaan ja katsojaan: suhde voi olla riippuvuussuhde tai kieltävä. Katsojasta saattaa tulla etäisen tarkkailijan sijaan teokseen osallistuja. Teoksen, tilan ja katsojan välistä rajaa voi olla vaikea määritellä. Tällöin vuorovaikutteisuus katsojaan ja tilaan määrittää teoksen olemusta, jolloin tämän suhteen huomioiminen on edellytys teoksen olemuksen ymmärtämiselle.

Voiko tämän syödä? : Myrkyllisten ja syötävien kasvien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen

The purpose of the research was to determine how well Finnish children and youngsters in different ages recognize poisonous and eatable wild plant species and to which characteristics they pay attention to when identifying plants. The purpose was also to find out, how well the pupils and students can estimate if the wild plants are either poisonous or eatable. The goal was to gather knowledge about what factors explain these recognition and estimation skills. Also information was wanted about attitudes of children and youngsters towards recognizing and learning the poisonous and eatable wild plants. The research was made on subjects of 48 children and youngsters from grade 6 in primary school, grade 8 in lower- secondary school and vocational school. Both quantitative and qualitative methods were used. A plant recognition test, where 38 pictures on plants was presented, was made for the all subjects. The subjects were requested to name the plants and classify them to be either poisonous or eatable. In addition six students were interviewed from each class, altogether 18 subjects. The themes of the interviews were the attitudes towards eatable and poisonous wild plants and to learn to recognize species. During the interview pictures of plants were looked at and the subjects told which characteristics they pay attention to when trying to recognize it. The results showed that on average wild plants were recognized insufficiently. Standard variation in responses was large in all classes researched. The subjects got better results in classifying of the plants to be either poisonous or eatable than in naming the plants. This research shows that even when a subject cannot name a plant it is still possible for the subject to classify the plant to be either poisonous or eatable. Gender and being an immigrant explained the recognition skills of poisonous and eatable plants so that girls were somewhat better to recognize plant species and native Finns recognized poisonous and eatable plants better that immigrants. Age did not explain the skills to recognize species directly, since students in lower- secondary school recognized the poisonous and eatable plants better than primary school and vocational school students. In skills to estimate plants poisonous or eatability there was no difference according to gender, age, or immigrant background. The subjects considered the skills to recognize poisonous and eatable plants important. Learning to recognize plants at school was not considered interesting however. Since the recognition of plants in neighborhood belongs to tasks of general education it is important to think about how the teaching could be made interesting. According to findings of this study, especially the recognition of poisonous plants was considered important by the subjects. This knowledge as well as teaching about possibilities to utilize plants could be used as a way to motivate and teach the students. Avainsanat Nyckelord - Keywords Plant species recognition, recognition of poisonous plants, recognition of eatable plants, plant species education

Lectio Praecursoria: Jännittäminen ja opiskelukyky

Aineisto on Keskustakampuksen kirjaston digitoimaa ja kirjasto vastaa aineiston käyttöluvista.

Jean Sibelius -viulukilpailun näkyvyys, argumentointi ja viihteellisyys valtakunnallisessa lehdistössä 1965 ja 2005

Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu on järjestetty Suomessa kymmenen kertaa vuodesta 1965 lähtien, ja se on vakiinnuttanut asemansa musiikki-instituutiona niin Suomen kulttuurielämässä kuin valtakunnallisessa mediassa. Tässä tutkimuksessa selvitetään kilpailun reseptiota, eli millaista näkyvyyttä Sibelius-viulukilpailu on saanut valtakunnallisissa viestintävälineissä vuosina 1965 ja 2005. Journalistisesta aineistosta poimitaan esiin niitä teemoja ja ilmaisun tapoja, jotka ovat korostuneet kilpailuun liittyvissä teksteissä. Tutkimuksessa pohditaan, onko toimittajien kirjoittamien tekstien argumentointi muuttunut neljänkymmenen vuoden aikana, ja kuinka internet sekä median viihteellistyminen ovat muuttaneet journalistista kilpailua eri viestinten kesken. Tutkimusongelmia lähestytään kvalitatiivisesti viestinnän oppiaineen tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Ensin sisällönanalyysin avulla hahmotetaan kokonaiskäsitys aineistosta, minkä jälkeen yksittäisiin teksteihin pureudutaan argumenttianalyysin keinoin. Tutkimusaineisto on rajattu valtakunnallisiin viestintävälineisiin, joita ovat suurimmat sanoma- ja aikakauslehdet, Yleisradion kilpailuaiheiset televisio- ja radio-ohjelmat sekä viulukilpailun internet-sivut. Sanomalehdissä julkaistu aineisto on laajuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi tarkimpana analyysikohteena; muu tutkimusaineisto täydentää lehtitekstien perusteella tehtyjä havaintoja. Tutkimustulokset osoittavat, että Sibelius-viulukilpailu on ollut näkyvästi esillä valtakunnallisessa lehdistössä niin vuonna 1965 kuin 2005. Molempina vuosina kilpailun näkyvyys pohjautui hyvin vahvasti painettuun sanomalehteen. Lehdistöaineistosta erottuivat selvästi kansallisuuden, rodun ja sukupuolen käsittelyn näkökulmat, vaikka kielellinen ilmaisu onkin ajan mittaan neutraloitunut. Sisällönanalyyttinen tarkastelu ja argumenttianalyysit osoittavat, että toimittajien käyttämä argumentointi on muuttunut neljän vuosikymmenen aikana. Toimittajien työnkuva on monipuolistunut, ja viihteellisyys on vähitellen soluttautunut iltapäivälehdistä niin sanottuihin laatumedioihin . Internet on tehnyt kilpailun reaaliaikaisesta seuraamisesta entistä nopeampaa ja helpompaa.

Jäteveden pitkäilmastus-simultaanisaostuksen reaktionopeuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä

Engl. summary: Reaction rates amd factors affecting them at extended aeration : simultaneous precipitation of wastewater

Roudan muodostumisesta ja esiintymisestä Suomessa vuosina 1955-1975

Engl. summary: On the formation and occurrence of soil frost in Finland 1956 to 1975

Kirjallisuusosa: Alzheimerin taudin rottamallien vastaavuus tautiin ihmisessä ja mallien käyttökelpoisuus

Kirjallisuusosa: Alzheimerin taudin hoitoon olisi tarvetta uusille taudinkulkuun vaikuttaville lääkeaineille. Niiden kehittämiseksi tarvitaan eläinmalleja, joissa esiintyy taudin patofysiologisia piirteitä. Rottamalleista vanhemmat skopolamiini- tai MK-801-häirintä sekä ikääntyneiden rottien käyttö eivät kovin hyvin vastaa taudin patofysiologiaa, vaikka niissä eläimen muisti käyttäytymiskokeissa onkin heikentynyt. Uudemmat transgeeniset rottamallit ja mallit, joissa annetaan Aβ:a aivoihin, ilmentävät huomattavasti paremmin Alzheimerin taudin kaltaista tilaa aivoissa ainakin Aβ:n osalta. Taupatofysiologiaa ei silti kummassakaan näistä malleista juuri esiinny. Toisaalta Aβ:lla näyttäisi olevan huomattavasti tau:ta suurempi rooli taudissa, joten sen ilmeneminen mallissa onkin keskeisempi tekijä. Nämä mallit ilmentävät melko suurelti osin yhtä hyvin Alzheimerin taudin patofysiologiaa. Aβ:n antaminen on hieman yksinkertaisempi suorittaa käytännössä, sillä siinä ei tarvitse luoda transgeenista kantaa. Toisaalta transgeenisessa mallissa Aβ-patofysiologia syntyy enemmän Alzheimerin taudin kaltaisesti solujen sisällä eikä valmiita aggregoituvia Aβ-peptidejä anneta ulkopuolelta aivoihin. Molemmat mallit ovat kuitenkin käyttökelpoisia, ja soveltuvat erityisesti Aβ:an vaikuttavien lääkeaineiden kehittämiseen. Kokeellinen osa: Kokeen tarkoituksena oli validoida kohotettu ristikko-sokkelo (elevated plus-maze, EPM) hiirillä kognitiomallina. Kokeessa käytettiin kahden koekerran (trial, T) menetelmää, jossa koekertojen pituus oli viisi minuuttia. Näin saatiin useita oppimista kuvaavia parametreja. Hiirille yritettiin saada muistihäiriö aikaviiveen avulla (koekertojen väli 1-18 vrk) tai antamalla muskariinireseptoriantagonistia skopolamiinia (0,1-0,8 mg/kg i.p.) 30 minuuttia ennen T1:tä. Nämä kokeet suoritettiin sekä C57BL/6J- että ICR:(CD-1)-hiirillä. Aikaviivekokeissa ainut ryhmä, jolla oli viitettä unohtamisesta, oli ICR:(CD-1)-hiirien 18 vrk:n ryhmä. Tämän perusteella tutkittiin vielä 21 vuorokauden aikaväli, mutta selvää muistihäiriötä ei esiintynyt. Skopolamiini ei häirinnyt muistia ICR:(CD-1)-hiirillä, mutta C57BL/6J-hiirillä 0,2 mg/kg:n annoksesta ylöspäin merkitsevä muistihäiriö esiintyi. Näin ollen jatkokokeissa käytettäväksi valittiin skopolamiinin annos 0,2 mg/kg C57BL/6J-hiirillä, ja siinä tutkittiin donepetsiilin (0,3, 0,8 ja 1,5 mg/kg s.c), memantiinin (5,0 ja 10,0 mg/kg s.c) ja kokeellisen 5-HT6-antagonistin SB742457:n (1,5 ja 6,0 mg/kg s.c) muistia parantavia vaikutuksia. Tutkittavat lääkeaineet annettiin 40 minuuttia ennen T1:tä ja skopolamiini 30 minuuttia ennen. Memantiinilla (5,0 mg/kg) oli selkeä skopolamiinin heikentämää kognitiota parantava vaikutus ja donepetsiilillakin (1,5 mg/kg) suuntaus tähän. Tulosten perusteella malli näyttäisi soveltuvan muisti- ja oppimisvaikutusten tutkimiseen käytettäväksi malliksi.

Sosiaalisen median odotuksia ja käyttötarpeita osana asiantuntijaorganisaation viestintää

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani työyhteisön viestintätapojen muutosta ja sosiaalisen mediai roolia muutoksessa. Tutkimukseni tavoitteena on jäsentää ja ymmärtää sosiaalisen median roolia työyhteisön viestinnässä ja tarkastella miten sosiaalinen media taipuu tietoperustaisen asiantuntiorganisaation tarpeisiin. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa selvitän sitä, miten työn tekemisessä tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet työyhteisön tapaa ja tarvetta viestiä. Työn tekemisen uusia muotoja ja verkostoitumista jäsennän tutkimuskirjallisuuden Alvesson (2000), Gruber & Palonen (2007), Kasvio & Tjäder (2007), Sennett (2007) kautta. Työn uusia muotoja voidaan kuvata käsitteillä asiantuntijakeskeisyys, tietointensiivisyys ja tietoperustainen työ. Kuva tutkimuksessani myös sosiaalisen median käsitettä sekä sen tunnusomaisuuksia. Tarkastelen tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation odotuksia ja käyttötarpeita sosiaaliselle medialle Elisa Juholinin (2008) määrittelemän työyhteisöviestinnän uuden agendan (agendamalli) viitekehykses Tutkimukseni empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta yhden tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation jäsenten kautta. Tavoitteeni on selvittää 1) millaisia odotuksia asiantuntijaorganisaatiossa työskentelevillä on sosiaalisen median käytöstä osana työyhteisön viestintää sekä 2) millaisia käyttötarpeita asiantuntijaorganisaatiossa työskentelevillä on sosiaalis* median käytöstä osana työyhteisön viestintää. Tutkimusotteeni on laadullinen, ja aineiston keruur menetelmänä käytän fokusryhmäkeskustelua sekä teemahaastattelua. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Aineiston koodauksessa käytin Atlas.ti -ohjelmaa. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että tärkeimpänä sosiaalisen median odotuksiin ja käyttötarpeisiin liittyi ajatus käyttäjälähtöisyydestä ja vuorovaikutuksesta. Käyttäjälähtöisyys ja vuorovaikutus näkyivät erityisesti odotuksena viestinnän rutiinien, tiedon ja osaamisen jakamisena entistä avoimempaan ; vuorovaikutteisempaan suuntaan. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sosiaalisen median sovelluksilla on mahdollista tukea vuorovaikutusta juuri niissä työyhteisöviestinnän tehtävissä, joissa vuorovaikutus jää helposti vähäiseksi. Sosiaalisen median sovelluksia tarvitaan myös tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation osaamisen ja ns. hiljaisen tiedonjakamiseen. Tutkimuksen perusteella sosiaalinen media osana työyhteisön viestintää taipuu tiedontarpeen tyydyttäjänä, tarjoaa vaihtoehdon viestintäkanaville ja viestinnän toimintamalleille, mahdollistaa osallistumaan ja vaikuttamaan työyhteisön asioihin sekä tarjoaa tavan koota työyhteisössä olevaa osaamista ja hiljaista tietoa.

Kastraation vaihtoehdot: Immunokastraation vaikutus kasvuun ja rehunkulutukseen

Lähes kaikki karjuporsaat kastroidaan Suomessa ja muualla EU:ssa ensimmäisen elinviikon aikana. Kastraation syynä on ns. karjun haju. Karjun haju on uroksen sukupuolihormonien (etenkin androstenonin ja skatolin) vaikutuksesta aiheutuva epämiellyttävä haju leikkaamattoman karjun lihassa. Kastroimalla estetään androstenonin tuotanto, jolloin lihaan ei muodostu karjun hajua. Kastraatio suoritetaan tavallisesti ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Toimenpide on hyvin kivulias ja heikentää eläinten hyvinvointia. Kastraatio heikentää myös porsaiden rehuhyötysuhdetta ja aiheuttaa lihan rasvoittumista. Edellä mainittujen syiden vuoksi porsaiden rutiininomaisesta kastroimisesta pyritään luopumaan lähivuosina. Kirurgisen kastraation korvaajaksi on ehdotettu useita eri menetelmiä. Menetelmät eroavat toisistaan huomattavasti kustannustehokkuuden, käytännöllisyyden ja hyvinvointivaikutuksien osalta. Tutkimuksia vaihtoehtoisista karjunhajun ehkäisymenetelmistä on useita. Sukupuolilajitellun siemennesteen käyttö ja karjunhajun hävittäminen jalostamalla eivät ole vielä toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Haisevien karjujen tunnistaminen teuraslinjalta ei ole vielä nykytekniikalla mahdollista ilman liian suurta turhien hylkäyksien määrää. Rauhoitus- ja kivunlievitysmenetelmiä on tutkittu runsaasti. Lisätutkimuksia vaaditaan kuitenkin riittävän edullisen sikalaolosuhteissa helposti toteutettavan menetelmän kehittämiseksi. Huonosti toteutettu anestesia ei paranna porsaiden hyvinvointia. Yksi varteenotettava vaihtoehto on immunokastraatio. Immunokastraatiossa porsaille annetaan injektiona valmistetta, joka estää sukupuolielinten normaalin kehityksen, hormonituotannon ja sitä kautta myös karjun hajua. Immunokastraatio on todettu useissa tutkimuksissa turvalliseksi sioille ja kuluttajille sekä tehokkaaksi karjunhajun ehkäisyssä. Tutkimuksissa on saatu myös viitteitä immunokastraation edullisesta vaikutuksesta porsaiden kasvuun ja rehunkäytön tehokkuuteen. Tässä tutkimuksessa todettiin suomalaisilla lihasioilla immunokastraation pienentävän merkittävästi lihan rasvapitoisuutta leikkoihin verrattuna. Paremmasta rehunkäytön hyötysuhteesta ei saatu tilastollisesti merkitsevää (p<0,05) eroa, mutta asiaa on syytä tutkia tarkemmin. Ennen immunokastraation laajamittaista käyttöä on myös selvitettävä kuluttajien ja sikatilallisten asenteet valmisteen käyttöä kohtaan. Tähänastisten tutkimustulosten valossa immunokastraatiota voidaan pitää hyvin lupaavana vaihtoehtona rutiininomaiselle kirurgiselle kastraatiolle sekä tuotannon taloudellisuuden että eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Jumala valon, rakkauden ja elämän kommunikaationa : Kevin Vanhoozerin kommunikatiivinen teismi

Tutkielman tehtävänä on selvittää, mitä Kevin Vanhoozer tarkoittaa kommunikatiivisella teismillä. Tutkielman tärkein lähde on Kevin Vanhoozerin teos Remythologizing Theology, jossa hän esittelee kommunikatiivista teismiä. Kommunikatiivinen teismi liittyy yhteen Vanhoozerin kehittämän remytologisaation metodin kanssa, joka kehittelee eteenpäin hänen aikaisemman tuotantonsa hermeneuttisia teemoja. Tutkielmassa esitellään Vanhoozerin puheaktiteoriapohjaista käsitystä kommunikaatiosta ja jumalallisesta draamasta osana hänen kommunikatiivista teismiään, sekä tarkastellaan Vanhoozerin hermeneutiikkaa, joka on kommunikatiivisen teismin taustalla. Kommunikatiivinen teismi käsittelee Jumalan kommunikaatiota ja hänen olemustaan tämän kommunikaation perusteella. Kommunikatiivinen teismi tarkastelee Jumalan kommunikaatiota Raamatussa ja sitä, miten kommunikaatio ilmenee sekä Kolminaisuuden sisällä että Jumalan ja ihmisten välillä. Jumalan kommunikaation sisältönä on kommunikatiivisen teismin mukaan valo, rakkaus ja elämä eri tavoin. Jumalan ja maailman suhdetta tarkastellaan kirjailija-metaforan kautta: Jumala on maailman kirjailija, maailma hänen teoksensa ja ihmiset sen sankareita.