Outcome of human papillomavirus infection among men in the Finnish Family HPV Study

Ihmisen papilloomaviruksen taudinkuva suomalaisperheiden seurantatutkimuksen mieskohortissa Tieto ihmisen papilloomaviruksen (HPV) yhteydestä eri anatomisten alueiden sairauksien syntyyn on lisännyt mielenkiintoa miehen papilloomavirustulehduksen taudinkulun selvittämiseksi. Tämä väitöskirjatyö on osa suomalaista seurantatutkimusta, jossa tutkitaan HPVinfektioiden tartuntareittejä 329 perheessä. Väitöstyössä keskitytään tutkimukseen osallistuneiden 131 miehen aineistoon. Suun limakalvonäytteet otettiin seitsemässä aikapisteessä. Lisäksi otettiin sukuelinalueen näytteet kahdella seurantakäynnillä. Riskitekijöitä kartoittava kyselytutkimus teetettiin tutkimuksen alkutilanteessa sekä viimeisellä seurantakäynnillä. Oireettomat HPV infektiot olivat alkutilanteessa yleisiä molemmilla sukupuolilla (miesten suu 18,3 % ja sukuelinalue 35,9 %, naisten suu 17,2 % ja kohdunsuu 18,8 %), mutta HPV:n genotyyppien vastaavuus partnerien välillä oli vähäinen. Naisen, mutta ei miehen, seksuaalinen riskikäyttäytyminen oli yhteydessä pariskunnan HPV tyyppien vastaavuuteen. Partnerin ja siviilisäädyn vaihtaminen lisäsivät miehen riskiä saada uusia HPV infektioita. Miehen suun limakalvonäytteistä löytyi kaikkiaan 17 eri HPV tyyppiä. Suun HPV-tulehduksen esiintyvyys vaihteli eri aikapisteissä 15 %:sta 31 %:iin. Uusien HPV tulehdusten ilmaantumisaika vaihteli 3,9 ja 25,7 kuukauden välillä. Suun HPV infektio parani valtaosalla miehistä. Suun krooninen HPV-infektio todettiin 14 %:lla miehistä. Näiden infektioiden keskimääräinen kesto vaihteli 6.0:sta 30.7:ään kuukauteen. Tupakointi lisäsi korkean riskin HPV tyyppien aiheuttamien suun kroonisten infektioiden riskiä, kun taas aikaisemmin sairastetut sukuelinten kondyloomat suojasivat siltä. Tuloksemme osoittavat, että miehen oireeton HPV tulehdus on yleinen suussa ja sukuelinten alueella. Vakaa parisuhde suojaa uusilta HPV tulehduksilta. Tupakoinnilla on keskeinen merkitys suun HPV-infektion kroonistumisessa.

Porin Kuudennen osan tarinoista rakennettu kulttuuriperintö

Tutkimus käsittelee viranomaisten ja asukkaiden välistä vuorovaikutusta kaavaprosessin aikana. Tutkimusalueena on valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu Porin Kuudes osa, joka on yksi laajimmista yhtenäisenä säilyneistä 1800-luvun lopun puukaupunkialueista Suomessa. Hermeneuttis-fenomenologista otetta soveltava tutkimus perustuu muistitietoaineistoon, joka avaa näkökulman paikallisen kulttuuriperinnön syntymiseen, periytymiseen ja muutokseen. Kuudennen osan vuonna 2012 voimaan tulleessa asemakaavamuutoksessa suojeltiin 405 rakennusta. Sekä viranomaiset että asukkaat haluavat säilyttää arvokkaan ympäristön jälkipolville. Asukkaiden ja viranomaisten lähtökohdat arvottamiselle ovat kuitenkin erilaiset. Asiantuntijoiden näkemys kulttuuriympäristön arvoista perustuu eksplisiittiseen viralliseen tietoon, joka heijastaa positivistista käsitystä maailmasta mitattavista objekteista koostuvana kokonaisuutena. Asukkaiden arvostus asuinaluetta ja sen rakennuksia kohtaan puolestaan nousee sukupolvelta toiselle siirretyn aineettoman perinnön yhteisöllisestä merkityksestä. Heidän kokemuksensa kiteytyy kodin ja kotiseudun käsitteissä ja se tuodaan esiin rakennuksiin liittyvissä tarinoissa. Tulkinta on virallista tietoa haastavaa ja täydentävää. Kestäviä suojelupäätöksiä voidaan tehdä vain viranomaisten ja asukkaiden väliseen tasa-arvoiseen vuoropuheluun perustuen. Tutkimus nostaa asukkaiden kokemuksellisen, paikkaan sitoutuneen hiljaisen tiedon virallisen tiedon rinnalle, kulttuurisesti kestävän maankäytön suunnittelun perustaksi. Koska ihminen toimii sellaisten asioiden puolesta, jotka hän kokee arvokkaaksi, asukaslähtöinen rakennussuojelu on lähtökohtaisesti yhteisön omakseen kokeman aineettoman kulttuuriperinnön suojelua.

Suunnittelulla ja ruo´on hyötykäytöllä tehokkuutta rantojen hoitoon : Tuloksia ja kokemuksia VELHO-hankkeesta

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toteuttamassa VELHO-hankkeessa kehitettiin kustannustehokkaita ratkaisuja ranta-alueiden umpeenkasvun aiheuttamiin ongelmiin luomalla uusi konsepti ranta-alueiden monikäyttösuunnitteluun, edistämällä järviruo’on hyötykäyttöä ja valmistelemalla esityksiä uuteen maaseudun kehittämisohjelmaan. Tässä julkaisussa esitellään työn tulokset ja johtopäätökset. Hankkeessa laadittiin kolme ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmaa: Mynälahden Sarsalanaukko ja Musta-aukko, Oukkulanlahti – Naantalinaukko ja Eurajoen - Luvian rannikko. Suunnitelmissa sovitettiin yhteen ranta-alueiden eri käyttömuotoja ja pyrittiin löytämään optimaalinen verkosto hyötykäyttöön leikattavien ruovikoiden, avoimena pidettävien merenrantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille. Kustannustehokkuuteen pyrittiin kohdentamalla hoitotoimet laajoihin kokonaisuuksiin sekä järviruo’on hyötykäytöllä. Suunnitelmat laadittiin laajassa osallistavassa prosessissa. Hankkeessa laadituissa ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmissa esitettiin erilaisia maankäyttötavoitteita ja hoitosuosituksia yli 2000 hehtaarille. Ruovikoiden ja rantaniittyjen lisäksi suunnittelun kohteena olivat myös rantojen läheiset peltoalueet, reunavyöhykkeet ja muut perinnebiotoopit. Hoitotoimilla tavoitellaan alueiden luonnon monimuotoisuuden ja vesien tilan paranemista, maiseman avartumista ja virkistyskäytön helpottumista. Ruovikoiden erilaisia leikkuumenetelmiä (talvileikkuut, vesileikkuut, maaleikkuut) testattiin 90 hehtaarin alalla. Rantaniittyjen kunnostuksessa testattiin maaleikkuun lisäksi ruovikon niittomurskausta. Ruokomassan hyötykäyttökokeissa testattiin kahden eri ruokolaadun eli tuoreen kesäruo’on ja kuivan talviruo’on esikäsittelyä ja hyötykäyttöä energiantuotannossa (poltto, biokaasutus) ja maataloudessa (maanparannusaine, viherlannoite, kuivike, katemateriaali). Maaseudun kehittämisohjelmaan tehtiin esityksiä tukimuotojen kehittämiseksi: rantaniittyjen kunnostuksen lisääminen ja hoidon laadun parantaminen, ruovikoiden vesileikkuut ravinteiden poistajina sekä ruokomassojen käyttö maan orgaanisen aineen lisääjänä. Hankkeen kokemusten mukaan yksi kustannustehokkaimmista hoito- ja käyttöketjuista on ruovikon leikkuu loppukesällä ja siitä kertyvän massan käyttö ranta-alueiden läheisillä pelloilla viherlannoitteena ja maanparannusaineena. Yhden hehtaarin ruovikon kesäleikkuulla poistetaan keskimäärin 80 kg typpeä ja 7 kg fosforia. Vesiensuojelullisten hyötyjen lisäksi leikkuulla parannetaan umpeenkasvusta kärsivien lajien elinoloja, lisätään rantojen vetovoimaisuutta ja edistetään luonnonhoitoyrittäjyyden edellytyksiä. Peltokäytössä käsittelyketju on lyhyt eikä se vaadi pitkiä kuljetusmatkoja. Ruokomassa kierrättää ravinteita takaisin pelloille ja parantaa maan rakennetta. Järviruo’on hyötykäytöllä ei pystytä kattamaan koko leikkuu- ja käyttöketjun kustannuksia. Leikkuusta ja hyötykäytöstä saatavien monien eri aineellisten ja aineettomien ekosysteemipalveluhyötyjen vuoksi toimintaan on tarpeen suunnata yhteiskunnan tukea ja luoda käytännön toteutusta edistäviä tukimuotoja. Kustannustehokkuutta voidaan edelleen parantaa laitteita ja menetelmiä kehittämällä.

Mycorrhizal Association and Microbial Activity of Soil Cultivated with Cassava After Application of Mesotrione and Fluazifop-p-Butyl

Soil is a very heterogeneous environment that allows the establishment of wide range of microorganisms populations, whose balance is affected by biotic and abiotic factors. This study has aimed to assess the effect of doses of mesotrione and fluazifop-p-butyl herbicides and two assessment periods on microbial activity and biomass of soil cultivated with cassava Cacau-UFV cultivar, besides the root colonization by arbuscular mycorrhizal fungi. Two trials were conducted in a protected environment where was realized post-emergence application of mesotrione in the doses of 72, 108, 144 and 216 g ha-1 and fluazifop-p-butyl in the doses of 100, 150, 200 and 300 g ha-1, besides a control without application. Soil samples were collected for determination of soil respiratory rate (RR), microbial biomass carbon (MBC), metabolic quotient (qCO2), and colonization of roots by arbuscular mycorrhizal fungi at the 30 and 60 days after applications (DAA) of the herbicides. Fluazifop-p-butyl increased the RR, MBC and the percentage of cassava roots colonized by mycorrhizal fungi in the assessment performed at 60 DAA. The larger effects of mesotrione on soil microbial indicators were up to 30 DAA, being the changes minimized at 60 DAA. It is concluded that the herbicides alter the soil microbial indicators, with effects dependent of the product, of dose applied and also of the period of assessment.

Eucalypt Growth Submitted to Management of Urochloa spp.

The objective of this work was to evaluate the initial growth and the physiological characteristics of eucalypt submitted to different managements of signalgrass. The experiment was conducted in a protected environment, using a randomized blocks design with five repetitions. The treatments were arranged in a (5 x 2) + 1 factorial design, and the first factor corresponded to the types of weed management (no control; chemical control keeping the signalgrass shoot on the soil; chemical control with removal of the signalgrass shoot; mechanical control keeping the signalgrass shoot on the soil, and mechanical control with removal of the signalgrass shoot); the second factor corresponded to the two weeds species (U. brizantha and U. decumbens) and a control relative to the eucalypt in monoculture. The eucalypt growth was not affected by the presence of the Urochloa species until 50 days after treatments (DAT). However, the coexistence of these species with eucalypt for 107 DAT reduced the collar diameter, total dry matter, and the leaf area, but did not alter the characteristics related to photosynthesis and transpiration. The control method adopted, with removal or maintenance of the signalgrass shoot, regardless of species, did not change the initial eucalypt growth. It can be concluded that the coexistence of eucalypt with Urochloa decumbens or Urochloa brizantha for 105 days reduces the eucalypt growth. However, the use of chemical or mechanical control, with or without removal of signalgrass residue, were effective methods to prevent interference of these weeds.

‘Just how (re)usable is Research Data? A legal perspective’ - A poster summarizing the recommendations of the OpenAIRE legal and licensing study.

Poster at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014

High irradiance and temperature inhibit the germination of spores of the fern Rumohra adiantiformis (Forst.) Ching (Dryopteridaceae)

Rumohra adiantiformis (Forst.) Ching is a fern (Dryopteridaceae) which is used to compose floral arrangements. Fertile fronds were harvested in the "Permanently Protected Area" of Ilha Comprida, São Paulo, Brazil. Sterilized spores were germinated in Mohr liquid medium modified by Dyer. The effect of 72%, 54%, 17% and 9% of total irradiance on germination under field conditions, was analyzed. Experiments were carried out in March (I), April (II) and August of 2000 (III). Under 54% and 72% of total irradiance in Experiment I (March) the germination was completely inhibited and partially inhibited under 72% of total irradiance in Experiment II (April). The lowest mean germination time () was observed under 9% of total irradiance in Experiments II (11.62 days) and III (8.80 days) respectively, followed by 17% in Experiment III (10.12 days) and 9% of total irradiance in the Experiment I (11.62 days ). The effect of temperatures of 15 ± 1, 20 ± 1, 25 ± 1 and 30 ± 1 ºC on germination was also analyzed. The lowest mean germination time (7.93 days) was observed at 25 ± 1 °C followed by 20 ± 1 °C. The highest mean germination time was observed at 15 ± 1 °C (12.10 days) followed by 30 ± 1 °C (10.63 days), which inhibited germination. The germination of R. adiantiformis was photoinhibited by high irradiance and partially inhibited by the highest temperature tested.

Plant species and habitat structure in a sand dune field in the brazilian Caatinga: a homogeneous habitat harbouring an endemic biota

One dune habitat in the semi-arid Caatinga Biome, rich in endemisms, is described based on plant species composition, woody plant density, mean height and phenology and a multivariate analysis of the micro-habitats generated by variables associated to plants and topography. The local flora is composed mainly by typically sand-dweller species of Caatinga, suggesting the existence of a phytogeographic unity related to the sandy areas in the Caatinga biome, which seems to be corroborated by faunal distribution. Moreover, some species are probably endemic from the dunes, a pattern also found in vertebrates. The plant distribution is patchy, there is no conspicuous herbaceous layer and almost 50% of the ground represents exposed sand. Phenology is not synchronized among species, occurring leaves budding and shedding, flowers development and anthesis, fruits production and dispersion both in rainy and dry seasons. Leaf shedding is low compared to the level usually observed in Caatinga areas and about 50% of the woody individuals were producing leaves in both seasons. Spectrum of dispersal syndromes shows an unexpected higher proportion of zoochorous species among the phanerophytes, accounting for 31.3% of the species, 78.7% of the total frequency and 78.6% of the total density. The habitat of the dunes is very simple and homogeneous in structure and most of environmental variance in the area is explained by one gradient of woody plants density and another of increase of Bromelia antiacantha Bertol. (Bromeliaceae) and Tacinga inamoena (K. Schum.) N.P. Taylor & Stuppy (Cactaceae) toward valleys, which seem to determine two kinds of protected micro-habitats for the small cursorial fauna.

Seed characteristics and dispersal of dimorphic fruit segments of Cakile maritima Scopoli (Brassicaceae) population of southern Brazilian coastal dunes

Cakile maritima occurs sporadically along the southern Brazilian coast, where it is restricted to more protected sites at the base of foredunes. Somatic dimorphism in C. maritima is manifested as morphologically distinct upper and lower fruit segments (silicules). The two morphs were tested for differences in size, number of seeds, dispersal ability and natural establishment. In the C. maritima population of southern Brazil, the lower silicule has more seeds than upper silicule, and lower seeds are more likely to abort than the upper ones. Seeds from upper segments were significantly larger than those from lower ones; however, their mass ranges overlap. The mean silicule mass was not significantly different from both segments, but the silicule/seed mass ratio from upper and lower segments was significantly different. Both segments had high ability to float in sea water, more than 50% were still afloat after 70 days. Nevertheless, dispersal occurs mainly to landward due to dominant wind action. Most of the seedlings were restricted to within a one-metre radius of the mother plant, and were principally derived from lower fruit segments.

Sähkönjakeluverkkoyhtiöiden kokemuksia liiketoiminnan taloudellisesta sääntelystä kolmannella valvontajaksolla 2012 - 2015

TIIVISTELMÄ Tekijä: Jouni Pyykkö Työn nimi: Sähkönjakeluverkkoyhtiöiden kokemuksia liiketoiminnan taloudellisesta sääntelystä kolmannella valvontajaksolla 2012 - 2015 Vuosi: 2014 Paikka: Hyvinkää Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Tuotantotalous. 115 sivua, 9 kuvaa, 2 taulukkoa Tarkastajat: Professori Timo Pihkala ja Tutkijatohtori Marita Rautiainen Hakusanat: Jakeluverkkoyhtiö, regulaatio ja sääntely Euroopan unionin 1990 -luvulla aloittama sähkömarkkinoiden kehittäminen on merkinnyt Suomessakin suuria muutoksia toimialan yrityksille. Sähköenergian kauppa ja tuotanto on saatettu vapaan markkinaehtoisen kilpailun piriin. Sen sijaan sähkönsiirron ja -jakelun liiketoiminnot on toteutettu alueellisten luonnollisten monopolien turvaamina liiketoimintamalleina. Monopolin kautta toteutettu liiketoiminta aiheuttaa merkittäviä eturistiriitoja sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan sidosryhmille. Nämä ristiriidat voivat johtaa kuluttajan kannalta kohtuuttomaan sähkönsiirron hinnoitteluun. Toisaalta liiketoiminnan on turvattava jakeluverkkoyhtiölle riittävät kannusteet liiketoiminnan harjoittamiseen sekä turvata riittävät investointitasot sähköverkkoihin sähkönlaadun ja toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Näiden eri sähkönjakeluliiketoiminnan sidosryhmien tarpeiden tasapainottamiseen käytetään Suomessa energiamarkkinaviranomaisen toteuttamaa verkkoyhtiöiden sääntelyä eli regulaatiota. Sääntelyn tavoitteena on turvata jakeluverkkoliiketoiminnan osapuolten ristiriitaiset edut niin, että kokonaisuuden aiheuttama hyvinvointitappio on mahdollisimman pieni. Tässä työssä tarkastellaan sääntelyn toimivuutta ja ongelmakohtia jakeluverkkoyhtiöiden liiketoiminnan näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla yhdeksää jakeluverkkoyhtiön edustajaa. Tavoitteena on löytää jakeluverkkoyhtiöiden näkökulmasta esiin nousevat sääntelyyn liittyvät ongelmat ja liiketoiminnan haasteet. Tutkielmassa luodaan myös kuvaus keskeisistä valvontamenetelmistä sekä toimenpiteistä, joilla jakeluverkkoyhtiöiden näkökulmasta sääntelymallia voisi parantaa ja tehostaa.

Anticonvulsant and proconvulsant roles of nitric oxide in experimental epilepsy models

The effect of acute (120 mg/kg) and chronic (25 mg/kg, twice a day, for 4 days) intraperitonial injection of the nitric oxide (NO) synthase (NOS) inhibitor NG-nitro-L-arginine (L-NOARG) was evaluated on seizure induction by drugs such as pilocarpine and pentylenetetrazole (PTZ) and by sound stimulation of audiogenic seizure-resistant (R) and audiogenic seizure-susceptible (S) rats. Seizures were elicited by a subconvulsant dose of pilocarpine (100 mg/kg) only after NOS inhibition. NOS inhibition also simultaneously potentiated the severity of PTZ-induced limbic seizures (60 mg/kg) and protected against PTZ-induced tonic seizures (80 mg/kg). The audiogenic seizure susceptibility of S or R rats did not change after similar treatments. In conclusion, proconvulsant effects of NOS inhibition are suggested to occur in the pilocarpine model and in the limbic components of PTZ-induced seizures, while an anticonvulsant role is suggested for the tonic seizures induced by higher doses of PTZ, revealing inhibitor-specific interactions with convulsant dose and also confirming the hypothesis that the effects of NOS inhibitors vary with the model of seizure

Specific fluorogenic substrates for neprilysin (neutral endopeptidase, EC 3.4.24.11) which are highly resistant to serine- and metalloproteases

Two intramolecularly quenched fluorogenic peptides containing o-aminobenzoyl (Abz) and ethylenediamine 2,4-dinitrophenyl (EDDnp) groups at amino- and carboxyl-terminal amino acid residues, Abz-DArg-Arg-Leu-EDDnp (Abz-DRRL-EDDnp) and Abz-DArg-Arg-Phe-EDDnp (Abz-DRRF-EDDnp), were selectively hydrolyzed by neutral endopeptidase (NEP, enkephalinase, neprilysin, EC 3.4.24.11) at the Arg-Leu and Arg-Phe bonds, respectively. The kinetic parameters for the NEP-catalyzed hydrolysis of Abz-DRRL-EDDnp and Abz-DRRF-EDDnp were Km = 2.8 µM, kcat = 5.3 min-1, kcat/Km = 2 min-1 µM-1 and Km = 5.0 µM, kcat = 7.0 min-1, kcat/Km = 1.4 min-1 µM-1, respectively. The high specificity of these substrates was demonstrated by their resistance to hydrolysis by metalloproteases [thermolysin (EC 3.4.24.2), angiotensin-converting enzyme (ACE; EC 3.4.24.15)], serineproteases [trypsin (EC 3.4.21.4), a-chymotrypsin (EC 3.4.21.1)] and proteases present in tissue homogenates from kidney, lung, brain and testis. The blocked amino- and carboxyl-terminal amino acids protected these substrates against the action of aminopeptidases, carboxypeptidases and ACE. Furthermore, DR amino acids ensured total protection of Abz-DRRL-EDDnp and Abz-DRRF-EDDnp against the action of thermolysin and trypsin. Leu-EDDnp and Phe-EDDnp were resistant to hydrolysis by a-chymotrypsin. The high specifity of these substrates suggests their use for specific NEP assays in crude enzyme preparations

Inhibition of rat microsomal lipid peroxidation by the oral administration of D002

The effect of D002, a defined mixture of higher primary alcohols purified from bee wax, on in vivo and in vitro lipid peroxidation was studied. The extent of lipid peroxidation was measured on the basis of the levels of thiobarbituric acid reactive substances (TBARS). When D002 (5-100 mg/kg body weight) was administered orally to rats for two weeks, a partial inhibition of the in vitro enzymatic and non-enzymatic lipid peroxidation was observed in liver and brain microsomes. Maximal protection (46%) occurred at a dose of 25 mg/kg. D002 behaved differently depending on both the presence of NADPH and the integrity of liver microsomes, which suggests that under conditions where microsomal metabolism was favored the protective effect of D002 was increased. D002 (25 mg/kg) also completely inhibited carbon tetrachloride- and toluene-induced in vivo lipid peroxidation in liver and brain. Also, D002 significantly lowered in a dose-dependent manner the basal level of TBARS in liver (19-40%) and brain (28-44%) microsomes. We conclude that the oral administration of D002 (5, 25 and 100 mg/kg) for two weeks protected rat liver and brain microsomes against microsomal lipid peroxidation in vitro and in vivo. Thus, D002 could be useful as a dietary natural antioxidant supplement. More studies are required before these data can be extrapolated to the recommendation for the use of D002 as a dietary antioxidant supplement for humans.

Amifostine (WR-2721), a cytoprotective agent during high-dose cyclophosphamide treatment of non-Hodgkin's lymphomas: a phase II study

Clinical trials indicate that amifostine may confer protection on various normal tissues without attenuating anti-tumor response. When administered prior to chemotherapy or radiotherapy, it may provide a broad spectrum of cytoprotection including against alkylating drugs. The mechanism of protection resides in the metabolism at normal tissue site by membrane-bound alkaline phosphatase. Toxicity of this drug is moderate with hypotension, nausea and vomiting, and hypocalcemia being observed. We report a phase II study using amifostine as a protective drug against high-dose cyclophosphamide (HDCY) (7 g/m2), used to mobilize peripheral blood progenitor cells (PBPC) and to reduce tumor burden. We enrolled 29 patients, 22 (75.9%) affected by aggressive and 7 (24.1%) by indolent non-Hodgkin's lymphoma (NHL), who were submitted to 58 infusions of amifostine and compared them with a historical group (33 patients) affected by aggressive NHL and treated with VACOP-B followed by HDCY. The most important results in favor of amifostine were the reduction of intensity of cardiac, pulmonary and hepatic toxicity, and a significant reduction of frequency and severity of mucositis (P = 0.04). None of the 29 patients died in the protected group, while in the historical group 2/33 patients died because of cardiac or pulmonary toxicity and 2 patients stopped therapy due to toxicity. Amifostine did not prevent the aplastic phase following HDCY. PBPC collection and hematological recovery were adequate in both groups. The number of CFU-GM (colony-forming units-granulocyte/macrophage) colonies and mononuclear cells in the apheresis products was significantly higher in the amifostine group (P = 0.02 and 0.01, respectively). Side effects were mild and easily controlled. We conclude that amifostine protection should be useful in HDCY to protect normal tissues, with acceptable side effects.

Properties of a constitutive alkaline phosphatase from strain 74A of the mold Neurospora crassa

A constitutive alkaline phosphatase was purified to apparent homogeneity as determined by polyacrylamide gel electrophoresis from mycelia of the wild strain 74A of the mold Neurospora crassa, after growth on acetate and in the presence of saturating amounts of inorganic phosphate (Pi) for 72 h at 30ºC. The molecular mass was 58 kDa and 56 kDa as determined by exclusion chromatography and SDS-PAGE, respectively. This monomeric enzyme shows an apparent optimum pH ranging from 9.5 to 10.5 and Michaelis kinetics for the hydrolysis of p-nitrophenyl phosphate (the Km and Hill coefficient values were 0.35 mM and 1.01, respectively), alpha-naphthyl phosphate (the Km and Hill coefficient values were 0.44 mM and 0.97, respectively), ß-glycerol phosphate (the Km and Hill coefficient values were 2.46 mM and 1.01, respectively) and L-histidinol phosphate (the Km and Hill coefficient values were 0.47 mM and 0.94, respectively) at pH 8.9. The purified enzyme is activated by Mg2+, Zn2+ and Tris-HCl buffer, and is inhibited by Be2+, histidine and EDTA. Also, 0.3 M Tris-HCl buffer protected the purified enzyme against heat inactivation at 70ºC(half-life of 19.0 min, k = 0.036 min-1) as compared to 0.3 M CHES (half-life of 2.3 min, k = 0.392 min-1) in the same experiment.