Väkivalta, antisemitismi ja konflikti Mel Gibsonin elokuvassa The Passion of The Christ

Tutkielman tarkoituksena on tutkia Mel Gibsonin elokuvaa The Passion of the Christ. Tarkastelussa mukana on myös Gibsonin muu tuotanto. Tutkielma edustaa poikkitieteellistä lähestymistapaa käyttäen eksegetiikan apuvälineitä kuten lähdekritiikkiä, mutta myös elokuvatutkimuksen välineitä. Tutkimuskysymyksiä nousee lähinnä kaksi, joista seuraa kolmas kysymys: 1. Onko elokuva juutalaisvastainen? Tarkastelen lähdekritiikin avulla mitä evankeliumeja Gibson on käyttänyt elokuvassaan. Mitä muita lähteitä hän on käyttänyt? Mikä on Gibsonin omaa ilmaisua? 2. Miksi elokuva on väkivaltainen? Mitä väkivalta palvelee elokuvassa? 3. Millainen on elokuvamaailman konflikti? Pohdin elokuvamaailman sisälle rakennettua konfliktia, mutta viittaan sillä myös konfliktiin, jonka elokuva itsessään synnytti. Kysymysten ratkaisu vaatii elokuvassa käytettyjen lähteiden tutkimista, mutta myös kysymysten tarkastelua osana laajempaa kokonaisuutta, jossa on mukana koko Gibsonin elokuvatuotanto. On myös selvää, ettei Gibson ole yhtä kuin hänen elokuvansa, mutta toisaalta hänen elokuviaan ei voi tarkastella irrotettuna ohjaajasta itsestään. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen elokuvaa ilmiönä ja elokuvasta käytyä ennakkokeskustelua. Luvussa kaksi tarkastelen Gibsonin taustaa. Millaisista lähtökohdista Gibson lähti tekemään elokuvaa? Luvussa kolme esittelen käsikirjoituksesta alkavan elokuvan yleisen tuotantoprosessin. Tutkielman päälähteenä olen käyttänyt Brentanon kirjaa The Dolorous Passion of Our Lord Jesus Christ. Kirja pohjautuu 1800-luvulla eläneen katolisen nunnan, Anne Catherine Emmerichin näkyihin. Luvussa neljä tarkastelen Gibsonin muuta tuotantoa, ja tuon keskusteluun mukaan Scorsesen elokuvan Jeesuksesta. Gibsonin muu tuotanto on jäänyt tutkijoilta liian vähälle huomiolle. Elokuva The Passion of the Christ on nähtävä osana Gibsonin muuta tuotantoa. Näin ollen elokuvaa The Passion of the Christ voidaan ymmärtää paremmin. Luvussa viisi käyn elokuvan The Passion of the Christ läpi kappale kerrallaan tutkimalla, mitä lähteitä Gibson on käyttänyt elokuvassaan. Mitä hän on ottanut evankeliumeista, mitä Emmerichiltä ja mikä on hänen omaa ilmaisuaan? Luvussa kuusi käyn läpi elokuvan vastaanottoa niin raamatuntutkijoiden kuin suuren yleisön parissa. Tutkielmassa todetaan, ettei Gibson ole antisemitisti, vaan ksenofobinen rasisti. Hänen elokuvansa ovat ksenofobisesti rasistisia. Gibsonin kaikista elokuvista on löydettävissä itseään toistavia piirteitä, joissa esiintyy muukalaiskammoa ja väkivaltaa. Gibsonin nimittäminen antisemitistiksi ei tekisi Gibsonille oikeutta. Juutalaiset ovat vain osa laajempaa kokonaisuutta. Väkivalta palvelee kaikissa elokuvissa uuden, Jumalan valtakunnan syntymistä. Konflikti syntyy uuden ja vanhan valtakunnan kansalaisten välillä. Uhrien veren kautta syntyy Jumalan valtakunta. Johtopäätöksillä on merkitystä niin Gibsonin kuin hänen elokuviensa ymmärtämiselle. Elokuvan The Passion of the Christ tulevissa tutkimuksissa on otettava huomioon, ei vain Gibsonin tausta ja lähteet, vaan myös Gibsonin muu elokuvatuotanto.

Aija ja Meija, Anja ja Minja : Kaksitavuisten ija- ja nja-päätteisten naistennimien yleistyminen ja suosionvaihtelu

Tutkielmassa tarkastellaan kahden etunimityypin yleistymistä ja suosionvaihtelua. Tutkittavat nimityypit ovat kak-sitavuiset ija-päätteiset naisennimet (kuten Eija, Maija ja Raija), joita tutkielmassa kutsutaan Aija-tyypiksi, ja kak-sitavuiset nja-päätteiset naisennimet (kuten Pinja, Ronja ja Tanja), joita kutsutaan Anja-tyypiksi. Tavoitteena on tutkia kahden naisennimityypin syntymistä ja suosiota. Mikä on nimien alkuperä ja onko uuden nimen mallina käytetty mahdollisesti toista, yleistä nimeä? Mitkä nimistä ovat yleistyneet ensimmäisinä ja mitkä nimet ovat jää-neet harvinaisiksi? Milloin ija- ja nja-päätteiset nimet ovat suosituimmillaan, ja miten nimityyppien suosiot ovat vaihdelleet? Tutkimuksen aineisto on saatu Väestörekisterikeskuksen tilastoista, jotka sisältävät tiedot vuonna 1965 elossa ol-leista ja sen jälkeen syntyneistä suomalaisista. Aineistoon on poimittu viisivuotiskausittain vuosilta 1870 1999 kaikki ija- ja nja-loppuiset nimet, jotka on annettu ensimmäisiksi etunimiksi suomenkielisille tytöille. Aineistoon kuuluu myös vastaavat tiedot yksittäisiltä vuosilta 2000 2009. Lisäksi työssä tukeudutaan monin paikoin Väestö-rekisterikeskuksen nimipalveluun, joka on Väestörekisterikeskuksen internetsivuilla toimiva hakupalvelu. Aineisto sisältää yhteensä 46 Aija-tyypin nimeä ja 66 Anja-tyypin nimeä. Työn tutkimusmetodi on kvantitatiivinen: etunimi-tyyppien yleistymistä selvitetään ja kuvataan taulukoiden ja kaavioiden avulla. Työssä hyödynnetään soveltuvin osin innovaatiotutkimuksen teorioita ja tilastotieteen menetelmiä. Sekä (K)+V+ija että (K)+V+nja ovat nimimuotteja. Niiden mukaan on helppo muodostaa uusia nimiä, jotka yleen-sä ongelmitta tunnistetaan (naisten)nimiksi. Alun perin nämä muotit on tunnettu lähinnä lempinimimuotteina, jotka todennäköisesti ovat alkujaan lainaa. Myöhemmin Aija- ja Anja-tyypin nimiä on alettu antaa myös virallisiksi ni-miksi, ja viimeistään 1900-luvun alusta lähtien tämän mallin mukaisilla nimillä on ollut kiistatta virallisen etuni-men asema. Tutkielmassa osoitetaan, että tutkittavat etunimityypit ovat kuuluneet etunimistöön jo 1800-luvun puolella. Monet Aija-tyypin nimet yleistyvät 1900-luvun alussa ja ovat yleisimmillään 1900-luvun puolivälissä. Suosionhuipun aikana ija-päätteisen nimen saa keskimäärin useampi kuin joka kymmenes tyttö. Anja-tyypillä ei ole yhtä selkeää suosionhuippua, vaan tyyppi on tasaisen suosittu 1900-luvun ajan. 2000-luvulla Anja-tyyppi on selvästi Aija-tyyppiä suositumpi. Etunimien suosionvaihtelututkimuksissa on tähän asti tukeuduttu prosenttilukuihin: mitä suuremman osuuden vuo-sittain syntyneistä lapsista kunkin nimen haltijat muodostavat, sitä suositumpi nimi on. Tutkielmassa kyseenalaiste-taan näin yksiselitteinen nimen suosion määritelmä. Vuosittain annettujen erilaisten nimien määrä on kasvanut merkittävästi 1900-luvun puolivälistä lähtien. Samalla valikoima, josta nimet valitaan, on kasvanut. Tämä suuri muutos nimenannossa pitäisi ottaa huomioon etunimien suosionvaihtelututkimuksissa. Vuoden yleisimmin valittu nimi 2000-luvulla ei voi saada yhtä suurta prosenttiosuutta kuin vuoden kärkinimi 1950-luvulla, mutta se ei välttä-mättä tee nimestä vähemmän suosittua.

A Rapid Bioassay for Measuring Inhibin Activity

A sensitive and rapid bioassay of inhibin is described. Swiss albino female mice, 27 days old, weighing 25-30 g, were primed with 20 IU hCG, given in 2 equal doses, administered at 0900 h and 1800 h. An increment of 200% in uterine weight could be observed when the animals were autopsied the next day at 1000 h. The validity of the endpoint chosen, as a function dependent on FSH, was shown by the fact that neutralization of endogenous FSH by FSH antiserum led to an inhibition of uterine weight increase. Further injection of the inhibin material caused an actual reduction in the heightened levels of FSH (ng/ml) brought about by hCG: Control, 207 ± 13.6; hCG, 365 ± 28.8 and hCG inhibin, below the detection level of radioimmunoassay. Inhibin preparation from ovine testicular extract when tested at 3 dose levels showed a dose dependent and significant suppression in uterine weight increase. The assay was statistically validε = 2.5; slope = 23.9; λ = 0.104 and intra- and interassay variation = 8.3% and 11.7%, respectively. Since the mouse uterine weight assay is specific, has greater sensitivity and is uniformly reproducible, it is suggested that this assay procedure is ideally suited to assess the activity of different inhibin test preparations as well as to follow the purification of inhibin activity from crude material.

Performance comparison of batch and continuous flow surface aeration systems

The oxygen transfer rate and the corresponding power requirement to operate the rotor are vital for design and scale-up of surface aerators. The aeration process can be analyzed in two ways such as batch and continuous systems. The process behaviors of batch and continuous flow systems are different from each other. The experimental and numerical results obtained through the batch systems cannot be relied on and applied for the designing of the continuous aeration tank. Based on the experimentation on batch and continuous type systems, the present work compares the performance of both the batch and continuous surface aeration systems in terms of their oxygen transfer capacity and power consumption. A simulation equation developed through experimentation has shown that continuous flow surface aeration systems are taking more energy than the batch systems. It has been found that batch systems are economical and better for the field application but not feasible where large quantity of wastewater is produced.

Museo yhteiskunnan peilinä? - pääkaupunkiseudulle perustetut kulttuurihistorialliset museot 1875-2010

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan museoita osana yhteiskunnan historiakulttuuria; niitä tapoja joiden pohjalta käsityksiä menneestä tuotetaan ja käytetään. Aihetta lähestytään kysymällä millaisia kulttuurihistoriallisia museoita pääkaupunkiseudulle on perustettu ja millaiset teemat eivät ole olleet museon arvoisia. Tutkielmassa selvitetään onko pääkaupunkiseudulle perustetuissa kulttuurihistoriallisissa museoissa havaittavissa ajallista aaltoa sen suhteen millaisille aiheille on perustettu oma museo. Lopuksi pohditaan esimerkkitapausten valossa sitä, miten erilaisia teemoja edustavien museoiden perustamistarvetta on perusteltu omana aikanaan. Etsimällä vastauksia tutkimuskysymyksiin pyritään samalla hahmotetaan sitä, millaista yhteiskunnallista historiakulttuuria museot ovat olleet osa. Työn ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin millaisia kulttuurihistoriallisia museoita pääkaupunkiseudulla on ollut. Museoviraston ja Suomen museoliiton aineistojen avulla on listattu kooste vuosien 1875-2010 välillä pääkaupunkiseudulla olleista museoista. Museoiden perustamiseen ja museokentältä katoamiseen liittyvää koostetta on täydennetty Helsingin matkailuyhdistyksen julkaisujen tiedoilla sekä museoiden omilla tiedonannoilla. Tutkielman museot on luokiteltu edustamiensa teemojen mukaan. Tarkoituksena on ollut hahmotella miten pääkaupunkiseudun kulttuurihistoriallisten museoiden kenttä on muuttunut 135 vuoden aikana. Työn toisessa vaiheessa tarkasteltiin neljän esimerkkitapauksen kautta museokentän ajallista muutosta ja sitä millaisia perusteluita museoiden perustamiselle on annettu sekä millaista keskustelua museon perustamisesta on omana aikanaan käyty. Esimerkkitapausten tarkastelun lähteinä käytettiin arkistomateriaalia, aikakauden lehdissä museoista käytyä keskustelua ja museoista kirjoitettuja historiikkeja. Pääkaupunkiseudun kulttuurihistoriallisissa museoissa on tutkielman mukaan havaittavissa löyhä ajallinen muutos. Kulttuurihistoriallisten museoiden edustamat historian kertomukset ovat muuttuneet ja pirstaloituneet 135 vuoden aikana virallisesta, kansallisesta historian kertomuksesta kohti useita pienempiä historian kertomuksia ja erilaisten ryhmien omaa historiaa. 1800-1900-lukujen taitteessa perustettiin pääosin valtiollisia ja instituutioiden historiaan keskittyneitä museoita sekä suurmiehille omistettuja henkilöhistoriallisia museoita. Valtiolliset ja henkilöhistorialliset teemat näkyvät museoissa läpi koko tutkielman tarkasteluajanjakson. Kansallisen historian katse suuntasi paikalliseen 1900-luvun alussa ja 1980-luvulla, jolloin perustettiin erityisen paljon paikallishistoriallisia ja alueellisia museoita. 1970-1990-luvuilla museokenttää hallitsivat monet tekniikkaan, teollisuuteen ja yrityshistoriaan keskittyneet museot. Tultaessa 2000-luvulle museot edustivat lapsiin, nuoriin, koulutukseen ja monikulttuurisuuteen liittyviä teemoja. Tutkielman toisen vaiheen esimerkkitapausten tarkastelu osoitti, että erilaisia teemoja edustavien museoiden perustamistarvetta perustellaan hyvin samankaltaisesti. Niin 1800-luvun lopussa kuin 1900-luvun lopussa museoiden tarvetta perusteltiin kasvatus- ja sivistystyöllä ja aihealueen arvostuksen kasvulla. Museon perustamisen koettiin osoittavan Suomen kuuluvan osaksi länsimaisia sivistysyhteiskuntia. Museoiden perustamisen taustalla on usein ollut asiaa ajanut yhdistys. Kuitenkin museohanke on ollut vuosikausien projekti ja konkretisoitunut usein vasta kun museon tiloihin ja talouteen liittyvät kysymykset on saatu kuntoon. Tutkielman loppupäätelmien myötä hahmottui monia historiantutkimuksellisen lisätarkastelun arvoisia aiheita museoista osana yhteiskunnan historiakulttuuria. Avainsanat – Nyckelord – Keywords kulttuurihistorialliset museot, historiakulttuuri, historiankäyttö, yhteiskunta

Proofs, Paradoxes, and Probabilities : The Logical Turn of Philosophy in Finland

This monograph describes the emergence of independent research on logic in Finland. The emphasis is placed on three well-known students of Eino Kaila: Georg Henrik von Wright (1916-2003), Erik Stenius (1911-1990), and Oiva Ketonen (1913-2000), and their research between the early 1930s and the early 1950s. The early academic work of these scholars laid the foundations for today's strong tradition in logic in Finland and also became internationally recognized. However, due attention has not been given to these works later, nor have they been comprehensively presented together. Each chapter of the book focuses on the life and work of one of Kaila's aforementioned students, with a fourth chapter discussing works on logic by authors who would later become known within other disciplines. Through an extensive use of correspondence and other archived material, some insight has been gained into the persons behind the academic personae. Unique and unpublished biographical material has been available for this task. The chapter on Oiva Ketonen focuses primarily on his work on what is today known as proof theory, especially on his proof theoretical system with invertible rules that permits a terminating root-first proof search. The independency of the parallel postulate is proved as an example of the strength of root-first proof search. Ketonen was to our knowledge Gerhard Gentzen's (the 'father' of proof theory) only student. Correspondence and a hitherto unavailable autobiographic manuscript, in addition to an unpublished article on the relationship between logic and epistemology, is presented. The chapter on Erik Stenius discusses his work on paradoxes and set theory, more specifically on how a rigid theory of definitions is employed to avoid these paradoxes. A presentation by Paul Bernays on Stenius' attempt at a proof of the consistency of arithmetic is reconstructed based on Bernays' lecture notes. Stenius correspondence with Paul Bernays, Evert Beth, and Georg Kreisel is discussed. The chapter on Georg Henrik von Wright presents his early work on probability and epistemology, along with his later work on modal logic that made him internationally famous. Correspondence from various archives (especially with Kaila and Charlie Dunbar Broad) further discusses his academic achievements and his experiences during the challenging circumstances of the 1940s.

The Biopolitics of Gender

This dissertation inquires into the relationship between gender and biopolitics. Biopolitics, according to Michel Foucault, is the mode of politics that is situated and exercised at the level of life. The dissertation claims that gender is a technology of biopower specific to the optimisation of the sexual reproduction of human life, deployed through the scientific and governmental problematisation of declining fertility rates in the mid-twentieth century. Just as Michel Foucault claimed that sexuality became a scientific and political discourse in the nineteenth century, gender has also since emerged in these fields. In this dissertation, gender is treated as neither a representation of sex nor a cultural construct or category of identity. Rather, a genealogy of gender as an apparatus of biopower in conducted. It demonstrates how scientific and theoretical developments in the twentieth century marshalled gender into the sex/sexuality apparatus as a new technology of liberal biopower. Gender, I argue, has become necessary for the Western liberal order to recapture and re-optimise the life-producing functions of sex that reproduce the very object of biopolitics: life. The concept of the life function is introduced to analyse the life-producing violence of the sex/sexuality/gender apparatus. To do this, the thesis rereads the work of Michel Foucault through Gilles Deleuze for a deeper grasp of the material strategies of biopower and how it produces categories of difference and divides population according to them. The work of Judith Butler, in turn, is used as a foil against which to rearticulate the question of how to examine gender genealogically and biopolitically. The dissertation then executes a genealogy of gender, tracing the changing rationalities of sex/sexuality/gender from early feminist thought, through mid-twentieth century sexological, feminist, and demographic research, to current EU policy. According to this genealogy, in the mid-twentieth century demographers perceived that sexuality/sex, which Foucault observed as the life-producing biopolitical apparatus, was no longer sufficiently disciplining human bodies to reproduce. The life function was escaping the grasp of biopower. The analysis demonstrates how gender theory was taken up as a means of reterritorialising the life function: nature would be disciplined to reproduce by controlling culture. The crucial theoretical and genealogical argument of the thesis, that gender is a discourse with biopolitical foundations and a technology of biopower, radically challenges the premises of gender theory and feminist politics, as well as the emancipatory potential often granted to the gender concept. The project asks what gender means, what biopolitical function it performs, and what is at stake for feminist politics when it engages with it. In so doing, it identifies biopolitics and the problem of life as possibly the most urgent arena for feminist politics today.

Aromatic, microporous polymer networks with high surface area generated in Friedel-Crafts-type polycondensations

A series of novel, microporous polymer networks (MPNs) have been generated in a simple, acid catalysed Friedel-Crafts-type self-condensation of A(2)B(2)- and A(2)B(4)-type fluorenone monomers. Two A2B4-type monomers with 2,7-bis(N, N-diphenylamino) A or 2,7-bis [4-(N, N-diphenylamino) phenyl] D substitution of the fluorenone cores lead to MPNs with high S(BET) surface areas of up to 1400 m(2) g(-1). Two MPNs made of binary monomer mixtures showed the highest Brunauer-Emmett-Teller (BET) surface areas S(BET) of our series (SBET of up to 1800 m(2) g(-1)) after washing the powdery samples with supercritical carbon dioxide. Total pore volumes of up to 1.6 cm(3) g(-1) have been detected. It is observed that the substitution pattern of the monomers is strongly influencing the resulting physicochemical properties of the microporous polymer networks (MPNs).

Coupled phonons, magnetic excitations, and ferroelectricity in AlFeO3: Raman and first-principles studies

We determine the nature of coupled phonons and magnetic excitations in AlFeO3 using inelastic light scattering from 5 to 315 K covering a spectral range from 100 to 2200 cm(-1) and complementary first-principles density functional theory-based calculations. A strong spin-phonon coupling and magnetic ordering-induced phonon renormalization are evident in (1) anomalous temperature dependence of many modes with frequencies below 850 cm(-1), particularly near the magnetic transition temperature T-c approximate to 250 K, and (2) distinct changes in band positions of high-frequency Raman bands between 1100 and 1800 cm(-1); in particular, a broad mode near 1250 cm(-1) appears only below T-c, attributed to the two-magnon Raman scattering. We also observe weak anomalies in the mode frequencies similar to 100 K due to a magnetically driven ferroelectric phase transition. Understanding of these experimental observations has been possible on the basis of first-principles calculations of the phonons' spectrum and their coupling with spins.

Si isotope variability in Proterozoic cherts

We report Si-isotopic compositions of 75 sedimentologically and petrographically characterized chert samples with ages ranging from similar to 2600 to 750 Ma using multi-collector inductively coupled plasma mass spectrometry. delta Si-30 values of the cherts analyzed in this study show a similar to 7 parts per thousand range, from -4.29 to +2.85. This variability can be explained in part by (1) simple mixing of silica derived from continental (higher delta Si-30) and hydrothermal (lower delta Si-30) sources, (2) multiple mechanisms of silica precipitation and (3) Rayleigh-type fractionations within pore waters of individual basins. We observe similar to 3 parts per thousand variation in peritidal cherts from a single Neoproterozoic sedimentary basin (Spitsbergen). This variation can be explained by Rayleigh-type fractionation during precipitation from silica-saturated porewaters. In some samples, post-dissolution and reprecipitation of silica could have added to this effect. Our data also indicate that peritidal cherts are enriched in the heavier isotopes of Si whereas basinal cherts associated with banded iron formations (BIF) show lower delta Si-30. This difference could partly be due to Si being derived from hydrothermal sources in BIFs. We postulate that the difference in delta Si-30 between non-BIF and BIF cherts is consistent with the contrasting genesis of these deposits. Low delta Si-30 in BIF is consistent with laboratory experiments showing that silica adsorbed onto Fe-hydroxide particles preferentially incorporates lighter Si isotopes. Despite large intrabasinal variation and environmental differences, the data show a clear pattern of secular variation. Low delta Si-30 in Archean cherts is consistent with a dominantly hydrothermal source of silica to the oceans at that time. The monotonically increasing delta Si-30 from 3.8 to 1.5 Ga appears to reflect a general increase in continental versus hydrothermal sources of Si in seawater, as well as the preferential removal of lighter Si isotopes during silica precipitation in iron-associated cherts from silica-saturated seawater. The highest delta Si-30 values are observed in 1.5 Ga peritidal cherts; in part, these enriched values could reflect increasing sequestration of light silica during soil-forming processes, thus, delivering relatively heavy dissolved silica to the oceans from continental sources. The causes behind the reversal in trend towards lower delta Si-30 in cherts younger than 1.5 Ga old are less clear. Cherts deposited 1800-1900 Ma are especially low delta Si-30, a possible indication of transiently strong hydrothermal input at this time. (C) 2012 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Power Controlled Reverse Channel Training Achieves an Infinite Diversity Order in a TDD-SIMO System with Perfect CSIR

In this letter, we analyze the Diversity Multiplexinggain Tradeoff (DMT) performance of a training-based reciprocal Single Input Multiple Output (SIMO) system. Assuming Channel State Information (CSI) is available at the Receiver (CSIR), we propose a channel-dependent power-controlled Reverse Channel Training (RCT) scheme that enables the transmitter to directly estimate the power control parameter to be used for the forwardlink data transmission. We show that, with an RCT power of (P) over bar (gamma), gamma > 0 and a forward data transmission power of (P) over bar, our proposed scheme achieves an infinite diversity order for 0 <= g(m) < L-c-L-B,L-tau/L-c min(gamma, 1) and r > 2, where g(m) is the multiplexing gain, L-c is the channel coherence time, L-B,L-tau is the RCT duration and r is the number of receive antennas. We also derive an upper bound on the outage probability and show that it goes to zero asymptotically as exp(-(P) over bar (E)), where E (sic) (gamma - g(m)L(c)/L-c-L-B,L-tau), at high (P) over bar. Thus, the proposed scheme achieves a significantly better DMT performance compared to the finite diversity order achieved by channel-agnostic, fixed-power RCT schemes.

Non-polio enteroviruses and their association with acute diarrhea in children in India

A causative agent in approximately 40% of diarrhea] cases. still remains unidentified. Though many enteroviruses (EVs) are transmitted through fecal-oral route and replicate in the intestinal cells, their association with acute diarrhea has not so far been recognized due to lack of detailed epidemiological investigations. This long-term, detailed molecular epidemiological study aims to conclusively determine the association of non-polio enteroviruses (NPEVs) with acute diarrhea in comaparison with rotavirus (RV) in children. Diarrheal stool specimens from 2161 children aged 0-2 years and 169 children between 2 and 9 years, and 1800 normal stool samples from age-matched healthy children between 0 and 9 years were examined during 2008-2012 for enterovirus (oral polio vaccine strains (OPVs) and NPEVs). Enterovirus serotypes were identified by complete VP1 gene sequence analysis. Enterovirus and rotavirus were detected in 19.01% (380/2330) and 13.82% (322/2330) diarrheal stools. During the study period, annual prevalence of EV- and RV-associated diarrhea ranged between 8% and 22%, but with contrasting seasonal prevalence with RV predominating during winter months and NPEV prevailing in other seasons. NPEVs are associated with epidemics-like outbreaks during which they are detected in up to 50% of diarrheic children, and in non-epidemic seasons in 0-10% of the patients. After subtraction of OPV-positive diarrheal cases (1.81%), while NPEVs are associated with about 17% of acute diarrhea, about 6% of healthy children showed asymptomatic NPEV excretion. Of 37 NPEV serotypes detected in diarrheal children, seven echovirus types 1, 7, 11, 13, 14, 30 and 33 are frequently observed, with Ell being more prevalent followed by E30. In conclusion, NPEVs are significantly associated with acute diarrhea, and NPEVs and rotavirus exhibit contrasting seasonal predominance. This study signifies the need for a new direction of research on enteroviruses involving systematic analysis of their contribution to diarrheal burden. (C) 2013 Elsevier B.V. All rights reserved.

Solvatochromism of 9,10-phenanthrenequinone: An electronic and resonance Raman spectroscopic study

Solvent effects play a vital role in various chemical, physical, and biological processes. To gain a fundamental understanding of the solute-solvent interactions and their implications on the energy level re-ordering and structure, UV-VIS absorption, resonance Raman spectroscopic, and density functional theory calculation studies on 9,10-phenanthrenequinone (PQ) in different solvents of diverse solvent polarity has been carried out. The solvatochromic analysis of the absorption spectra of PQ in protic dipolar solvents suggests that the longest (1n-pi(1)*; S-1 state) and the shorter (1 pi-pi(1)*; S-2 state) wavelength band undergoes a hypsochromic and bathochromic shift due to intermolecular hydrogen bond weakening and strengthening, respectively. It also indicates that hydrogen bonding plays a major role in the differential solvation of the S-2 state relative to the ground state. Raman excitation profiles of PQ (400-1800 cm(-1)) in various solvents followed their corresponding absorption spectra therefore the enhancements on resonant excitation are from single-state rather than mixed states. The hyperchromism of the longer wavelength band is attributed to intensity borrowing from the nearby allowed electronic transition through vibronic coupling. Computational calculation with C-2 nu symmetry constraint on the S-2 state resulted in an imaginary frequency along the low-frequency out-of-plane torsional modes involving the C=O site and therefore, we hypothesize that this mode could be involved in the vibronic coupling. (C) 2015 AIP Publishing LLC.

BIOMASS GASIFICATION TO SUBSTITUTE FOSSIL FUEL IN FOOD INDUSTRY

Food industries like biscuit and confectionary use significant amount of fossil fuel for thermal energy. Biscuit manufacturing in India is carried out both by organized and unorganized sector. The ratio of organized to unorganized sector is 60 : 40 (1). The total biscuit manufacturing in the organized sector India in 2008 was about 1.7 million metric tons (1). Accounting for the unorganized sector in India, the total biscuit manufacturing would have been about 2.9 million metric tons/annum. A typical biscuit baking is carried in a long tunnel kiln with varying temperature in different zones. Generally diesel is used to provide the necessary heat energy for the baking purpose, with temperature ranging from 190 C in the drying zone to about 300 C in the baking area and has to maintain in the temperature range of +/- 5 C. Typical oil consumption is about 40 litres per ton of biscuit production. The paper discusses the experience in substituting about 120 lts per hour kiln for manufacturing about 70 tons of biscuit daily. The system configuration consists of a 500 kg/hr gasification system comprising of a reactor, multicyclone, water scrubbers, and two blowers for maintaining the constant gas pressure in the header before the burners. Cold producer gas is piped to the oven located about 200 meters away from the gasifier. Fuel used in the gasification system is coconut shells. All the control system existing on the diesel burner has been suitably adapted for producer gas operation to maintain the total flow, A/F control so as to maintain the temperature. A total of 7 burners are used in different zones. Over 17000 hour of operation has resulted in replacing over 1800 tons of diesel over the last 30 months. The system operates for over 6 days a week with average operational hours of 160. It has been found that on an average 3.5 kg of biomass has replaced one liter of diesel.

Novel anti IGFBP2 single chain variable fragment inhibits glioma cell migration and invasion

Insulin like growth factor binding protein 2 (IGFBP2) is highly up regulated in glioblastoma (GBM) tissues and has been one of the prognostic indicators. There are compelling evidences suggesting important roles for IGFBP2 in glioma cell proliferation, migration and invasion. Extracellular IGFBP2 through its carboxy terminal arginine glycine aspartate (RGD) motif can bind to cell surface alpha 5 beta 1 integrins and activate pathways downstream to integrin signaling. This IGFBP2 activated integrin signaling is known to play a crucial role in IGFBP2 mediated invasion of glioma cells. Hence a molecular inhibitor of carboxy terminal domain of IGFBP2 which can inhibit IGFBP2-cell surface interaction is of great therapeutic importance. In an attempt to develop molecular inhibitors of IGFBP2, we screened single chain variable fragment (scFv) phage display libraries, Tomlinson I (Library size 1.47 x 10(8)) and Tomlinson J (Library size 1.37 x 10(8)) using human recombinant IGFBP2. After screening we obtained three IGFBP2 specific binders out of which one scFv B7J showed better binding to IGFBP2 at its carboxy terminal domain, blocked IGFBP2-cell surface association, reduced activity of matrix metalloprotease 2 in the conditioned medium of glioma cells and inhibited IGFBP2 induced migration and invasion of glioma cells. We demonstrate for the first time that in vitro inhibition of extracellular IGFBP2 activity by using human scFv results in significant reduction of glioma cell migration and invasion. Therefore, the inhibition of IGFBP2 can serve as a potential therapeutic strategy in the management of GBM.