The Biopolitics of Gender

This dissertation inquires into the relationship between gender and biopolitics. Biopolitics, according to Michel Foucault, is the mode of politics that is situated and exercised at the level of life. The dissertation claims that gender is a technology of biopower specific to the optimisation of the sexual reproduction of human life, deployed through the scientific and governmental problematisation of declining fertility rates in the mid-twentieth century. Just as Michel Foucault claimed that sexuality became a scientific and political discourse in the nineteenth century, gender has also since emerged in these fields. In this dissertation, gender is treated as neither a representation of sex nor a cultural construct or category of identity. Rather, a genealogy of gender as an apparatus of biopower in conducted. It demonstrates how scientific and theoretical developments in the twentieth century marshalled gender into the sex/sexuality apparatus as a new technology of liberal biopower. Gender, I argue, has become necessary for the Western liberal order to recapture and re-optimise the life-producing functions of sex that reproduce the very object of biopolitics: life. The concept of the life function is introduced to analyse the life-producing violence of the sex/sexuality/gender apparatus. To do this, the thesis rereads the work of Michel Foucault through Gilles Deleuze for a deeper grasp of the material strategies of biopower and how it produces categories of difference and divides population according to them. The work of Judith Butler, in turn, is used as a foil against which to rearticulate the question of how to examine gender genealogically and biopolitically. The dissertation then executes a genealogy of gender, tracing the changing rationalities of sex/sexuality/gender from early feminist thought, through mid-twentieth century sexological, feminist, and demographic research, to current EU policy. According to this genealogy, in the mid-twentieth century demographers perceived that sexuality/sex, which Foucault observed as the life-producing biopolitical apparatus, was no longer sufficiently disciplining human bodies to reproduce. The life function was escaping the grasp of biopower. The analysis demonstrates how gender theory was taken up as a means of reterritorialising the life function: nature would be disciplined to reproduce by controlling culture. The crucial theoretical and genealogical argument of the thesis, that gender is a discourse with biopolitical foundations and a technology of biopower, radically challenges the premises of gender theory and feminist politics, as well as the emancipatory potential often granted to the gender concept. The project asks what gender means, what biopolitical function it performs, and what is at stake for feminist politics when it engages with it. In so doing, it identifies biopolitics and the problem of life as possibly the most urgent arena for feminist politics today.

Tämä väitöskirja tarkastelee sukupuolen ja biopolitiikan välistä suhdetta. Biopolitiikka perustuu ranskalaisen filosofin Michel Foucault n käsitteeseen, jolla viitataan politiikkaan joka sijaitsee ja toimii elämän tasolla ottamalla elämän hallinnoinnin politiikan kohteeksi. Väitöskirja tutkii, miten 1900-luvun toisella puoliskolla noussut sosiaalisen sukupuolen diskurssi on kytkeytynyt biopolitiikkaan erityisesti liittyen pyrkimykseen pysäyttää laskeva syntyvyys länsimaissa. Tunnetusti Foucault ei tutkinut seksuaalisuutta taipumuksena tai identiteettinä, vaan tieteellisenä ja poliittisena diskurssina, joka mahdollistui 1800-luvulla. Tähän näkökulmaan nojaten tämä väitöskirja kumoaa aikaisempia väitteitä sosiaalisesta sukupuolesta (gender) biologisen sukupuolen (sex) representaationa, kulttuurisena konstruktiona tai identiteetin kategoriana tarkastelemalla sosiaalisen sukupuolen teoriaa historiallisesti rakentuneena biopoliittisena diskurssina. Teoreettisesti työ hyödyntää Foucault n lisäksi ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ajatuksia tarttuakseen syvemmin biovallan materiaalisiin strategioihin. Väitöskirjassa tarkastellaan genealogisesti sosiaalista sukupuolta eli gender -diskurssia. Tässä yhteydessä väitetään, että sosiaalinen sukupuoli nousi ensimmäistä kertaa tieteellisen ja filosofisen tutkimuksen kohteeksi vasta 1900-luvun puolivälissä. Tällöin käsite rakentui seksologian tutkimuksissa ymmärtämään ja oikeuttamaan sukupuolen korjausleikkauksia. Pian feministit muokkasivat käsitettä argumentoidakseen biologisen sukupuolen determinismiä vastaan. Samoihin aikoihin väestötieteilijät kiinnittivät yhä enemmän huomiota sosiaalisesti konstruoituihin rakenteisiin, jotka saattoivat vaikuttaa syntyvyyden laskuun tai kasvuun. Mikä tärkeintä, tieteilijät totesivat, että manipuloimalla sosiaalista sukupuolta olisi mahdollista hallita paremmin biologisen sukupuolen reproduktiivista tuottavuutta. Tutkimuksen ajankohtaisimmat havainnot liittyvät sukupuolten väliseen tasa-arvopolitiikkaan Euroopan unionin tasolla analysoituna. 1990- ja 2000-luvuilla länsimaissa kehitetty sukupuolten välinen tasa-arvopolitiikka pohjautuu laajalti pyrkimykseen muokata sosiaalisia sukupuolirakenteita ja -normeja erityisesti naisten työ- ja perhe-elämän yhdistämisen kannalta joustavammaksi mahdollistaen näin ollen syntyvyyden nousun. Sukupuolten välinen tasa-arvopolitiikka voidaan täten luonnehtia biopoliittiseksi projektiksi. Väitöskirjan tulokset kyseenalaistavat vahvasti sosiaalisen sukupuolen diskurssin käyttökelpoisuuden feministiselle politiikalle. Loppupäätelmissä esitetäänkin, että biopolitiikan kyseenalaistaminen olisi aihetta ottaa vakavan pohdinnan kohteeksi sekä feministisen politiikan että tutkimuksen saralla.