16

This clinical handbook is a valuable resource for any health professional who works with adolescents and young adults, whether in paediatric or adult acute care facilities or in the community. As a handbook it provides ready access to practical, clinically relevant and youth specific information. This clinical handbook fills a clear gap, as most adolescent texts are primarily directed at paediatricians. This handbook extends its scope beyond paediatrics for three important reasons. First, many adolescents are managed by adult trained clinicians who have not had much exposure to or training in adolescent health. Secondly, the important health conditions of adolescents are often the important health conditions in young adults. Thirdly, with increased survival rates in chronic illness over the last two to three decades, it is becoming essential that clinicians in adult health care are able to assess and manage conditions that have their origins in childhood.

Le réalisme des relations : étude des réponses apportées au problème de la différence entre la relation et son fondement (1250-1350)

La question de savoir si la relation est différente réellement de son fondement se rencontre fréquemment dans les textes médiévaux à partir du milieu du treizième siècle. Elle se pose avant tout dans un cadre aristotélicien de discussion des catégories et revient à se demander si la catégorie de relation ajoute véritablement une chose supplémentaire, la relation, dans la réalité. Cette question s'inscrit dans une représentation réaliste des relations : pour la plupart des auteurs du treizième et du quatorzième siècle, le fait que des choses soient réellement reliées entre elles ne fait pas de doute. Deux hommes de même taille sont bel et bien égaux, c'est-à-dire réellement reliés entre eux par une relation d'égalité. La difficulté est alors de comprendre comment ces choses sont reliées entre elles, ou encore, ce qu'est exactement cette relation dont il est alors question. Faut-il dire que l'égalité dans chacun des hommes de même taille est une nouvelle chose qui s'ajoute à la substance de chacun d'eux et aux accidents de taille, appartenant à la catégorie de quantité, sur lesquels ces relations d'égalité sont fondées ? Ou faut-il dire que l'égalité est réelle d'une autre manière, c'est-à-dire sans pour autant ajouter une nouvelle chose à ce à quoi elle advient ? Ce problème, qui se rencontre déjà dans les tensions existant entre les différents exposés qu'Aristote a consacrés à cette catégorie, a reçu de multiples réponses. Celles-ci nous éclairent sur la manière dont le réel est appréhendé au Moyen-Âge et sur les débats ontologiques de l'époque. Le travail ici résumé entreprend de délimiter précisément ces réponses et propose une manière de les classer. -- Realism about relations: study of the answers given to the problem of the difference between a relation and its foundation (1250-1350) Summary Whether relation is really distinct from its foundation or not is a question that can easily be found in medieval texts from the mid-thirteenth century onwards. It comes from an aristotelian background, the discussion about the categories, and asks if the category of relation really posits another thing, i.e. a relation, in reality. It results from a realist perspective on relations. In fact, most thirteenth and fourteenth century thinkers held without doubt that things outside the mind are really connected between them. Two men sharing the same height are really equal, that is, really linked to each other by a relation of equality. What is then left to understand is how these things are linked between them, or the exact nature of the aforementioned relation. Should we say that the equality in each of the equally sized men is a new thing that adds to the substance of each of them and to the accidents of height, belonging tho the category of quantity, on which these relations are founded? Or should we say that equality is real in another way, that is, without adding a new thing to the subject acquiring it? We can already find this issue in Aristotle himself, emerging from disagreeing texts devoted to this category. It received various answers that enable us to understand better how reality was defined in the Middle Age and some of the ontological debates of the time. The work that is here summed up attempts to precisely delineate these various answers and to provide a way of classifying them.

Contrast : a concept in language and its development in Medieval Spanish

The purpose of this PhD thesis is to investigate a semantic relation present in the connection of sentences (more specifically: propositional units). This relation, which we refer to as contrast, includes the traditional categories of adversatives - predominantly represented by the connector but in English and pero in Modern Spanish - and concessives, prototypically verbalised through although / aunque. The aim is to describe, analyse and - as far as possible - to explain the emergence and evolution of different syntactic schemes marking contrast during the first three centuries of Spanish (also referred to as Castilian) as a literary language, i.e., from the 13th to the 15th century. The starting point of this question is a commonplace in syntax, whereby the semantic and syntactic complexity of clause linkage correlates with the degree of textual elaboration. In historical linguistics, i.e., applied to the phylogeny of a language, it is commonly referred to as the parataxis hypothesis A crucial part of the thesis is dedicated by the definition of contrast as a semantic relation. Although the label contrast has been used in this sense, mainly in functional grammar and text linguistics, mainstream grammaticography and linguistics remain attached to the traditional categories adversatives and concessives. In opposition to this traditional view, we present our own model of contrast, based on a pragma-semantic description proposed for the analysis of adversatives by Oswald Ducrot and subsequently adopted by Ekkehard König for the analysis of concessives. We refine and further develop this model in order for it to accommodate all, not just the prototypical instances of contrast in Spanish, arguing that the relationship between adversatives and concessives is a marked opposition, i.e., that the higher degree of semantic and syntactic integration of concessives restricts some possible readings that the adversatives may have, but that this difference is almost systematically neutralised by contextual factors, thus justifying the assumption of contrast as a comprehensive onomasiological category. This theoretical focus is completed by a state-of-the-question overview attempting to account for all relevant forms in which contrast is expressed in Medieval Spanish, with the aid of lexicographic and grammaticographical sources, and an empirical study investigating the expression of corpus in a corpus study on the textual functions of contrast in nine Medieval Spanish texts: Cantar de Mio Cid, Libro de Alexandre, Milagros de Nuestra Sehora, Estoria de Espana, Primera Partida, Lapidario, Libro de buen amor, Conde Lucanor, and Corbacho. This corpus is analysed using quantitative and qualitative tools, and the study is accompanied by a series of methodological remarks on how to investigate a pragma-semantic category in historical linguistics. The corpus study shows that the parataxis hypothesis fails to prove from a statistical viewpoint, although a qualitative analysis shows that the use of subordination does increase over time in some particular contexts.

Myyttinen nainen johtajana – diskurssianalyysi ”naisjohtajan” kuvan rakentumisesta mediatekstissä

Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisista näkökulmista naisesta johtajana kirjoitetaan ja löytyykö mediateksteistä viittauksia myytteihin, arkkityyppeihin tai stereotypioihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysiä, jonka avulla valittuja tekstejä tutkitaan. Tässä tutkimuksessa media on rajattu käsittämään sanoma- ja aikakauslehdet. Media muokkaa, mallintaa ja uusintaa lukijan käsityksiä naisesta johtajana. Mediatekstissä johtajuus määrittyy miehisen maailmankuvan kautta. Roolijako miehen ja naisen välillä on kirjoituksissa selvä. Naiseen johtajana liitetään sukupuoli, perhe ja yksityiselämä, mies mielletään kirjoituksissa pelkästään johtajaksi. Perheen merkitys naisen johtajakuvassa on hyvin voimakas. Asenteiden ja uskomusten muutostarpeet ovat olemassa, mutta muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti. Media ylläpitää ja uusintaa vanhoja arvoja ja asenteita. Myytit, arkkityypit ja stereotypiat vaikuttavat alitajuisesti sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Ne säilyvät ja vaikuttavat kansantaruissa, mytologioissa ja uskomuksissa, kuten myös mediatekstissä. Medialla voidaan katsoa olevan merkitystä ”naisjohtajan” kuvan rakentumiseen.

Triplement subalternes

La poeta i traductora Maria-Mercè Marçal moltes vegades va escriure sobre la seva «triple rebel·lió» per haver nascut dona, de classe baixa i nació oprimida. Amb el temps ella mateixa va explicar que de les tres circumstàncies dues van pesar més, la condició de dona i la llengua. En aquest article voldríem afegir-n’hi una altra: la traducció. En els països catalans la història de la traducció en femení, potser pel fet de ser dones, catalanes i traductores, està impregnada de trets no hegemònics. La tria d’originals, els textos introductoris a les versions i els comentaris que han rebut mostren que tenim al davant una genealogia femenina traductològica en català, la qual, però, en bona part ha estat invisibilitzada fins ara.

Els préstecs hipotecaris

Els préstecs hipotecaris són préstecs a llarg termini que es tramiten a través d’un banc o qualsevol altra entitat financera i a canvi cobren interessos i prenen el teu habitatge com a garantia del pagament del préstec. La traducció d’aquest tipus de textos pot enfocar-se com una traducció jurada depenent del tipus d’encàrrec del client. És important la informació prèvia a la traducció sobre el tema, tant en la cultura d’origen com en la d’arribada. També s’ha de tenir en compte la quantitat de tecnicismes que ens poden aparèixer en el text i per tant, la necessitat d’utilitzar diccionaris i bases terminològiques especialitzades en el tema. Aquest treball és una traducció i anàlisi traductològic d’un préstec hipotecari de l’Estat de Massachusets al català.

Naiskiintiöt ja työelämän tasa-arvo – diskurssianalyysi sukupuolikiintiöiden rakentumisesta eräiden suomalaisten lehtien teksteissä

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ”sukupuolikiintiöt yritysten hallituksissa” rakentuvat suomalaisessa mediassa ja sitä kautta; nähdäänkö sukupuolikiintiöt toimivana keinona saavuttaa työelämän tasa-arvo. Tutkielmassa luodaan silmäys sukupuolirooleihin sekä niitä uusintaviin ja ylläpitäviin rakenteisiin yhteiskunnassa. Edelleen tavoitteena on selvittää, murtavatko naiskiintiöt liike-elämässä ja politiikassa vallitsevia johtajuuden sukupuolirooleja. Tutkielmassa käsitellään tasa-arvoa yhteiskunnallisessa, johtajuustutkimuksellisessa ja feministisessä valossa. Sukupuolikiintiöistä kirjoitettaessa voidaan havaita erilaisia suhtautumistapoja niiden vaikutuksesta tasa-arvon toteutumiseen. Tutkielmassa esimerkkeinä käytettyjä lehtitekstejä leimaavat vastakkainasettelut, voimakkaat tunteet ja jakautuminen eri leireihin. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kriittistä, valtaorientoitunutta diskurssianalyysiä, joka on antoisa viitekehys mediamaailman käytäntöjen tutkimiseen kontekstissaan. Media on tässä tutkimuksessa rajattu käsittämään tiettyjä suomalaisia sanoma-, aikakausi- ja iltapäivälehtiä. Tutkimuksen pääongelmaksi nousevat tavat, joilla sukupuolikiintiöistä mediassa kirjoitetaan sekä asenteet, joita ne lukijoille välittävät. Tämän tutkimuksen keskeisinä tuloksina voidaan esittää yleisimmät suhtautumistavat sukupuolikiintiötä kohtaan mediassa, sekä kolme diskurssia, jotka useimmiten kiintiökeskusteluissa esiintyvät. Pätevyys- diskurssi painottaa yksilön pätevyyttä ensisijaisena valintakriteerinä hallitusjäseniä valittaessa. Uhka- diskurssi esittää sukupuolikiintiöt uhkavaatimuksena, johon tullaan turvautumaan kulttuuristen muutosten hitauden vuoksi. (Epä)tasa-arvo- diskurssi näkee sukupuolikiintiöt tasa-arvoa edistävänä keinona, mutta toisaalta kokee naiskiintiöt epätasa-arvoisina ja miehiä sortavina.

Arvojohtaminen ja omistajalähtöinen johtaminen eettisessä tarkastelussa

Liikkeenjohdollisten oppien tekstit välittävät uusien johtamiskäytäntöjen ja oivallustensa lisäksi lukijoilleen myös niitä arvoja ja etiikkakäsityksiä, joille uudet opit pohjautuvat. Koska tällaisen kirjallisuuden kuluttajat ovat usein yritysten päätöstentekijöitä, näiden näkemysten vaikutuspiiri saattaa olla hyvinkin laaja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää kahden viimeaikaisen liikkeenjohdollisen opin eettisiä taustoja. Arvojohtaminen on johtamisoppi, jonka mukaan yrityksen tulee määrittää omat arvonsa, joiden normittamisen avulla yritystä voidaan johtaa. Arvojohtamisessa arvot nähdään ensisijaisesti välineinä, ja yrityksen johto asetetaan keskeisimmäksi oikean ja väärän määrittäjäksi. Omistajalähtöinen johtaminen puolestaan perustuu väitteelle, että yrityksen toimien oikeellisuutta voidaan mitata niiden omistajille tuottamalla varallisuudella. Finanssikapitalismin lailla se uskoo vakaasti markkinoiden itsesäätelyyn ja yksilön omaan kykyyn tehdä kypsiä ja eettisiä valintoja.

Les Contes du Monte-Cristo. Alexandre Dumas and His "Tales for Old and Young Children"

Between 1857 and 1859 Alexandre Dumas published eleven tales from the Brothers Grimm and Hans Christian Andersen's collections in his magazine Le Monte-Cristo. The texts have a particular status, between translation and rewriting. Dumas includes them in a causerie (chat) with the readers of his magazine, and they are framed in a story where an adult tells tales to children. This results in several modifications of the originals-such as the addition of explicative comments-which I study through a comparison of "Petit-Jean et Gros-Jean" and Andersen's "Little Claus and Big Claus." Underrated and forgotten, Dumas's tales are nonetheless representative of his particular style and bear witness to his storytelling skills. They also show similarities between Dumas and Andersen, who actually became acquainted in Paris in 1843.

Argumentoivasta imagokuvaelmasta ekspoloristiseen selviytymiskertomukseen : vanhuspolitiikan tulkintakehyksen rakentuminen kunnallisissa teksteissä

Abstract: from an argumentative image tableau to an exploratory survival story - evolution of the interpretative frame of geriatrci policies in municipal texts

Apartar y girar los ojos en los textos latinos

This article presents some of the conclusions drawn from our research on eye gestures in Latin texts. This investigation is part of a broader study on gestures in Ancient Rome. We have established a classification of eye gestures that comprises two major categories based on the nature of the gestures: gestures that involve eyelid movements and those that consist of iris movements. This paper focuses on two gestures which belong to this second category: staring and rolling the eyes. We analyse the way these gestures were made, how they were referred to by Roman writers and the meanings that may be inferred from their use in literary texts.

Välimiehen esteellisyys ja korvausvastuu

Tutkielman tarkoituksena oli välimiehen vastuun johtaminen korvausperusteen ollessa esteellisyys. Tutkielmassa paneuduttiin syvällisesti välimiehen asemaan, velvollisuuksiin, esteellisyyteen ja vastuun johtamiseen. Tutkimusmetodi oli lainopillinen systematisointi ja tulkinta, ja jossain määrin käsiteanalyysi. Tutkimusaineisto koostui ennakkopäätöksen KKO:2005:14 lisäksi suurimmalta osalta lakiartikkeleista ja -teksteistä. Tutkielmassa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että välimiehen esteellisyys voi johtaa korvausvastuuseen, kun tuottamus ja syy-yhteys vahinkoon todetaan. Tuottamus voi KKO:2005:14 mukaisesti ilmetä myös velvollisuuden laiminlyöntinä. Tällaisena rikottuna velvoitteena toimi välimiesmenettelylain 9.2 §. Todettavissa on, ettei välimiehen korvausvastuun määrittyminen etenkin esteellisyyden kyseessä ollessa ole selkeää eikä yksioikoista.

La fureur divine et son détournement en Nb 25

The story Numbers of 25 which reports the incident of Baal Peor is one among several texts in the book of Numbers focusing on divine wrath, its cause and its consequences. The present article offers a detailed analysis of the account which is difficult to understand because of certain jumps in the plot and because of its allusive style. Scholars mostly agree with the idea that the story grew in two or three stages. A lot of commentators believe that the original story contains only the apostasy of Peor caused by the Moabites (vv. 1-5). A subsequent story would focus on Pinchas' action against Zimri and Kospi, and a third layer is linked to the story of the war between Israel and Midian (Numbers 31). The problem of this theory however is that it seems impossible to reconstruct an original story about the matter of Peor; one does not find a satisfying end within vv. 1-5. Furthermore, v. 5, which belongs to the first, "Moabite", section, is already linked to the theme of Midian which dominates the second and the third passage. Moreover, the assemblage of different themes and motifs seem having been done with care: Regarding the two abuses of Israel reported in the story--idolatry and intermarriage--, they often go together in late polemical Deuteronomistic and post-Deuteronomistic layers (Ezra-Nehemiah). The double focus on Midian and Moab could both be polemically directed against certain Moses traditions found in the books of Exodus and Deuteronomy (concerning Moses' marriage with a Midianite women on the one hand and his stay and death and burial in Moab - in the vicinity of Beth Peor - on the other hand). As in several ANE traditions also in the Hebrew Bible the motif of "divine wrath" serves to interpret fatal historical events; in Num 25 as in other Biblical stories however it is doubtful whether the alleged incident (the plague) really have taken place and the story's plot is anchored in ancient Israel's history.

Elaborated Literary Violence: Genre and Ideology of the Two Stories I Sam 22,6-23 and II Sam 21,1-14

The present article focuses on two stories dealing with acts of big blood shed. I Sam 22,6-23 relates the massacre of the priests of Nob; II Sam 21,1-14 is about the execution of seven descendents of Saul, as atonement for Saul's attempt to exterminate the Gibeonites. Most researchers consider both stories or at least certain parts of them old.1 For both stories few verses are regarded as secondary. In this paper I try to reassess the analysis of these stories and will point to indices favoring a late date of origin for both of them. They concern the language in use, intertextual connections and particular motifs. A further indication consists in the fact that the reported events of the stories lack significant resonance in the corpus of the Hebrew Bible. There are only two texts, I Sam 2,33 and Ps 52,2, which allude or refer to I Sam 22,6-23.With regard to the importance of the related events and acts this silence in the Biblical context is astonishing. Interestingly, also in the Book of Chronicles one does not find any allusions to these stories. This raises the question whether the latter were composed after the formation of the book of Chronicles.

Interventions présumées des scribes concernant le motif de l'arbre sacré dans le Pentateuque

Abstract: This article deals with several presumed scribal interventions which all concern the sacred tree motif. One finds deliberate changes in the MT, in the Septuagint, in Targum Onkelos and in the Vulgate. The Greek translators of Genesis and Samuel (1-2 Kingdoms) avoided rendering the word אשׁל "tamarisk" by its equivalent μυρίκη, chosing instead the word ἄρουρα "field". Similarly, the Greek translator of Genesis, in the passage of the death of Rebecca's nurse Deborah, passed over the motif of her burial under a grand tree. According to the hypothesis of the present article, all four changes are related to one other; they might be due to the translator's fear to connect the respective texts with traditions and customs concerning the Egyptian god Osiris. On the other side, a scribe of the proto-Massoretic tradition modified the readings mentioning the large tree of Mamre close to Hebron. By changing the noun's number from singular to plural the corrector tried to conceal the existence and importance of the sacred tree in the tradition of Abraham. By contrast, the scribe did not modify texts related to the sacred tree of Shechem. This disparity of treatment may be explained by the fact that, in the view of the Judean scribe, the tree of Shechem would put the Samaritans in a bad light. Finally, the authors of Targum Onkelos and of the Vulgate intervened almost systematically in Pentateuchal texts having the terms אֵלוֹן) אלון or אַלּוֹן ), which always designate a holy tree. The two expressions are rendered by terms referring to plains (Targum Onkelos) or a valley (Vulgate).