Tiimin sisäisen vuorovaikutuksen esteet ja edistäjät, case Etelä-Karjalan Osuuspankki

Tutkimuksen tavoitteena on löytää tekijöitä, jotka edistävät ja toisaalta estävät vuorovaikutusta tiimissä. Tutkimuksen managerialisena tavoitteena on luoda uusia sisäistä vuorovaikutusta edistäviä toimintatapoja kohdeorganisaation sijoitustiimissä. Teoreettisessa osassa tiimin sisäiseen vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan tiimin sisäisen sosiaalisen pääoman, tiimin viestintävalmiuksien ja teknologisten ja sosiaalisten verkostorakenteiden kautta. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan kohdeyrityksen sijoitustiimin sisäisen vuorovaikutukseen tilaa ja selvitetään tekijöitä, jotka vaikuttavat vuorovaikutuksen myönteiseen kehittymiseen. Tutkimus osoittaa, että tiimin sisäinen sosiaalinen pääoma: verkostosuhteet, luottamus ja yhteiset pelisäännöt edistävät tiimin vuorovaikutusta. Sosiaaliset suhdeverkostot nousevat yhdeksi tärkeimmistä edistäjistä. Vuorovaikutuksen esteitä – tiimin hajautuneisuus ja kiire - voidaan minimoida sähköisten kommunikaatiovälineiden tarkoituksenmukaisella käytöllä. Esimiehen tärkeä rooli on näiden vuorovaikutusprosessien käynnistämisessä ja ylläpitämisessä.

Tietämysperustainen aluenäkemys: Case Kanta-Häme

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida alueellista kehitystä tietämysperustaisesta aluenäkemyksestä käsin Kanta-Hämeen maakunnassa. Tarkoituksena oli myös selvittää millaisia resursseja alueella on tai tulisi olla tulevaisuuden kestävää kilpailukykyä ajatellen. Tietämysperustaisen aluenäkemyksen mukaan kaikista alueella käytettävissä olevista resursseista alueen kestävän kilpailukyvyn lähteenä on tieto, erityisesti hiljainen tieto. Kirjallisuus korostaa myös innovaatioiden merkitystä kilpailukyvyn lähteenä. Työssä käytetystä näkökulmasta katsoen innovaatiot ovat epälineaarisia ja vuorovaikutteisia oppimisprosesseja, joissa sosiaaliset tekijät, kuten yhteistyö ja oppiminen ovat tärkeitä. Työn empiirinen osuus koostuu ryhmähaastatteluista ja yrityskyselystä. Ryhmähaastatteluja käytettiin alueen nykyisen teknotaloudellisen tilanteen ymmärtämiseksi. Ryhmä koostui viidestätoista alueen kehittäjäorganisaatioihin kuuluneesta toimijasta. Ryhmähaastattelujen perusteella yhteistyö, vuorovaikutus ja sosiaalinen pääoma olivat niiden tekijöiden joukossa, jotka vaikuttavat alueen pitkän aikavälin kehittämiseen. Ryhmähaastattelujen avulla oli myös mahdollista muodostaa joitakin ehdotuksia alueen kilpailukykyä koskevista kehittämisen edellytyksistä. Nämä ehdotukset täytyy testata tulevaisuudessa. Tarvitaan myös tarkempaa tutkimusta esimerkiksi sen ymmärtämiseksi, mitkä tekijät vaikuttavat sosiaalisen pääoman muotoutumiseen alueen eri toimijoiden välillä. Yrityskysely koostui 86 yrityksen tiedoista. Kysely toteutettiin kesällä 2004. Tuote- ja palveluinnovaatioilla ja innovaatiotoimintaan tehdyillä tutkimus- ja kehittämispanostuksilla mitaten alueen yrityksissä on innovaatiotoimintaa. Kyselyn perusteella oli myös mahdollista saada selville joitain yritysten innovaatioympäristön kannalta tärkeitä tekijöitä. Toisaalta eräät tulokset olivat osittain ristiriitaisia. Tämän vuoksi esimerkiksi alueen yritysten innovaatiokyvykkyyteen on lähitulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota.

Arvojen sisäistäminen organisaatiossa - esteet ja edistäjät. Case: Stora Enso Anjalan tehtaat

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää minkälaisia arvojen sisäistämisen esteitä ja edistäjiä organisaatiossa ilmenee ja onko vuorovaikutuksella merkitystä arvojen sisäistämisessä. Case-tutkimuksella selvitän Stora Enson konsernin arvojen sisäistämisen tilaa Anjalan tehtailla sekä pyrin löytämään tutkimustulosten perusteella keinoja ja toimenpide-ehdotuksia arvojen konkretisoimiseksi.Tutkimusmenetelminä käytän kvantitatiivista lomakekyselyä ja kvalitatiivisia puoliksi strukturoituja teemahaastatteluja sekä virtuaalihaastatteluja. Arvojen sisäistämisen esteet organisaatiossa voidaan jakaa neljään ryhmään: arvoprosessin esteisiin, johdon ja esimiesten toimintaan liittyviin esteisiin sekä organisaatioon ja yksilöön liittyviin esteisiin. Arvojen sisäistämisen edistäjät puolestaan painottuvat suurimmaksi osaksi esimies-alais –yhteistoiminnan onnistumiseen. Tärkeimpinä ovat säännölliset kehityskeskustelut, palautteen antaminen, työn- ja vastuunjako, säännölliset osastopalaverit, selkeät tavoitteet, tasapuolisuus, vuorovaikutus ja tiedottaminen, sosiaalinen tuki ja välittäminen. Esimies-alais –toiminnan lisäksi arvot itsessään, organisaatioon liittyvät tekijät sekä osaamispääoman hallinta organisaatiossa toimivat myös arvojen edistäjinä.

Global virtual teamwork. Building and communicating trust through technology

Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli tarkastella luottamuksen rakentumista virtuaalitiimissä. Keskeistä tarkastelussa olivat luottamuksen lähteiden löytäminen, suhteen rakentuminen sekä teknologiavälitteinen kommunikaatio. Myös käytännön keinoja ja sovelluksia etsittiin. Tässä tutkimuksessa luottamus nähtiin tärkeänä yhteistyön mahdollistajana sekä keskeisenä elementtinä ihmisten välisten suhteiden rakentumisessa. Tämä tutkimus oli empiirinen ja kuvaileva tapaustutkimus. Tutkimuksessa kvalitatiivista aineistoa kerättiin pääasiassa web-pohjaisen kyselyn sekä puhelinhaastattelun avulla. Aineistonkeruu toteutettiin siis pääasiassa virtuaalisesti. Saatu aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tässä työssä teemoja etsittiin tekstistä pääasiassa teoriasta johdettujen oletusten perusteella. Tutkimuksen tuloksena oli, että luottamusta rakentavia mekanismeja ovat, karkeasti luokiteltuna, yhteiset päämäärät ja vastuut, kommunikaatio, sosiaalinen kanssakäyminen ja informaation jakaminen, toisten huomioiminen ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Mekanismit eivät suuresti eronneet luottamuksen rakentumisen mekanismeista perinteisessä kontekstissa. Virtuaalitiimityön alkuvaiheessa luottamus pohjautui käsityksille toisten tiimin jäsenten kyvykkyydestä. Myös institutionaalinen identifioituminen loi pohjaa luottamukselle alkuvaiheessa. Muuten luottamus rakentui vähän kerrassaan tehtävään liittyvän kommunikaation ja sosiaalisen kommunikaation kautta. Tekojen merkitys korostui erityisesti ajan myötä. Työssä esitettiin myös käytännön keinoja luottamuksen rakentamiseksi. Olemassa olevien teknologioiden havaittiin tukevan hyvin suhteen rakentumista tiedon jakamiseen ja sen varastoimiseen liittyvissä tehtävissä. Sen sijaan vuorovaikutuksen näkökulmasta tuen ei nähty olevan yhtä kattavaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin parannuksella sosiaalisissa suhteissa voitaneen saada enemmän aikaan kuin parannuksilla teknologian suhteen.

Peli on elämää. Etnografiaa roolipelaamisesta

Tämä tutkimus on etnografinen kuvaus roolipeliharrastuksesta ja yritys määritellä tätä harrastusta. Tutkimuksen keskeinen aineisto on koottu teemakirjoituksin, joista suurin osa on saatu sähköpostin välityksellä eri puolelta Suomea. Paradigmaltaan tämä työ on lähinnä antropologista folkloristiikkaa, jossa ei keskitytä yksittäisiin perinnetuotteisiin, vaan tarkastelukohteena on roolipelaaminen kokonaisuutena, roolipelin käyttö ja merkitys harrastusyhteisössä. Roolipelaaminen on jotakin sellaista, mitä ei ole ollut olemassa ennen 1970-lukua ja mitä ei voi täysin palauttaa mihinkään muuhun toimintaan. Roolipeleissä, varsinkin sen pöytäpelimuodossa, ovat yleensä selvästi mukana pelaamisen tunnusmerkit, kun taas livepelaaminen voi muisttuttaa enemmän leikkimistä tai improvisoitua näyttelemistä. Roolipelaamisen eri muodoissa leikin ja pelin osuus vaihtelee, mutta useimmiten molemmat ovat läsnä. Tutkimuksen rakenteellisena viitekehyksenä olen käyttänyt Gary Alan Finen muotoilemaa roolipelaajan identiteetin kolmijakoa, joka perustuu Erving Goffmanin rooliteorioihin. Tämän mukaisesti olen tarkastellut roolipelaamista roolipelaajan kolmella minuustasolla, nimittäin henkilön, pelaajan ja pelihahmon tasoilla. Kussakin tasossa omia erityispiirteitään, mutta ne kaikki vaikuttavat jatkuvasti myös toinen toisiinsa. Henkilön ja pelaajan tasot ovat aina tavallaan läsnä pelihahmossa, sillä pelihahmo ei pysty kokonaan sulkemaan pois tietoja ympäröivästä maailmasta ja pelikontekstista. Toisaalta pelihahmon toiminta antaa yksilölle henkilökohtaisia kokemuksia ja elämyksiä tietyissä tilanteissa olemisesta, vaikka tämä oleminen onkin kuvitteellista. Roolipeliharrastus koostuu neljästä keskeisestä osa-alueesta, jotka ovat roolin vaihtaminen, pelimaailma, vuorovaikutus ja pelin sosiaalinen aspekti. Roolin vaihtamiseen kuuluvat sekä pelihahmo että samastumisprosessi. Pelimaailma on kokonaisuus, joka sisältää sekä pelin kuvitteellisen maailman että seikkailun, pelin ”juonen”. Vuorovaikutus on keskeinen osa roolipelin rakennetta. Siihen kuuluvat pelin viralliset säännöt, muut peliä varten sovitut säännöt ja ne säännöt, jotka lausumattomina ohjaavat toimintaa. Tähän kuuluu sekä pelihahmon että pelaajan toiminta pelin aikana. Tärkeä osa roolipeliharrastusta on myös roolipelaamisen sosiaalinen konteksti, mitä ilman tätä harrastusta ei voi kuvata ja ymmärtää täysin. Kaiken kaikkiaan roolipeli voidaan nähdä lähes karnevaalin tapaisena kokonaisuutena, jossa yhdessä irrottaudutaan tavallisesta arkisesta olotilasta ja siirrytään vähäksi aikaa toisenlaiseen maailmaan, jossa vallitsevat aivan erilaiset säännöt.

Katsaus Bolognan konservatorion huilunsoiton opetukseen : ohjelmisto ja vuorovaikutus tuntitilanteessa

Opinnäytetyössäni tarkastelen Bolognan konservatorion huilunsoiton opetusta. Työ on vaihto-opiskelijan silmin tehty katsaus vieraan kulttuurin opetuskäytäntöihin ja niitä ohjaavaan opetussuunnitelmaan. Tarkastelussa painottuu myös vertaileva näkökulma suomalaiseen musiikkioppilaitosjärjestelmään. Kohtaamani erilainen opetus- ja soittokulttuuri herätti kysymään, miten tuntitilannetyöskentely vaikuttaa oppimistuloksiin. Opetustilanteiden osalta keskityn tarkastelemaan ohjelmiston käyttöä ja vuorovaikutusta tunneilla sekä käsittelen lyhyesti opetuksessa esiintyviä rooleja. Taustana tarkastelulle esittelen opetussuunnitelmaa ja sen opetukselle asettamia tavoitteita. Näin pyrin avaamaan lukijalle yleisemmin huilun soiton opetusta Bolognan konservatoriossa. Työn kirjallisena aineistona olen käyttänyt Bolognan konservatorion opetussuunnitelmaa ja tuntitilanteista tekemiäni muistiinpanoja. Havainnoin yhden huilunsoitonopettajan työskentelyä kuuden eri oppilaan kanssa keväällä 2005. Oppilaat olivat iältään 12-20 vuotiaita ja soittaneet 3-6 vuotta. Lisäksi kirjallisuutena käytän suomalaisesta musiikkioppilaitosjärjestelmästä kirjoitettuja teoksia. Hyödynnän työssäni myös Bolognan konservatorion huilunsoitonopettajien ja -opiskelijoiden kanssa käymiäni keskusteluja. Lähestymistavakseni olen valinnut suomalaisen musiikinopiskelijan subjektiivisen näkökulman. Olen poiminut tarkastelun kohteeksi muutamia kiinnostavia tuntitilanteissa ilmeneviä teemoja, mutta aihe tarjoaa runsaasti materiaalia lisätutkimusta varten. Työn tarkoitus on herättää kysymään, mitä voisimme oppia toisen kulttuurin opetuskäytännöistä. Toivon työn antavan ideoita erityisesti huilunsoitonopettajille oman opetuksen kehittämiseen ja suomalaisessa soitinmusiikin opetuksessa vallitsevien käytäntöjen pohtimiseen.

Kasvatuskumppanuus somalinkielisten äitien kokemana : Moniku-hankkeen päiväkodeissa Helsingissä

Opinnäytetyömme liittyy MONIKU -Sosiaalinen vahvistaminen pääkaupunkiseudun monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa- hankkeeseen. Työmme käsittelee kasvatuskumppanuutta somalinkielisten äitien kokemana. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Keräsimme aineiston haastattelemalla kuutta somalinkielistä äitiä kolmesta Helsingin päiväkodista. Käytimme haastattelumenetelmänä yksilöhaastattelua. Kaikki haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joiden teemat käsittelivät Davis Hiltonin kumppanuusmallia. Tuloksien mukaan somalinkieliset äidit olivat tyytyväisiä suomalaiseen päivähoitoon. Kumppanuusmal-liin liittyvät ominaisuudet, kuten avoin ja rehellinen vuorovaikutus sekä luottamus, olivat sujuvan yhteistyön perusedellytyksiä. Äidit pitivät tärkeänä, että heidän kulttuuria ja uskontoa kunnioitetaan ottamalla heidän toiveensa huomioon lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa. Monikulttuurisessa päivähoidossa kieliongelmat luovat haasteita kommunikaatiolle ja tätä kautta myös kumppanuussuh-teelle. Päiväkodin työntekijöiden ja äitien välinen kumppanuussuhde toteutui kuitenkin hyvin ottaen huomioon yhteisen kielen puuttumisen. Äidit kokivat tulkin käytön tärkeäksi varsinkin päivähoidon aloitus- ja kasvatuskeskusteluissa. Tulosten perusteella äidit toivoivatkin enemmän tulkin avulla käytäviä keskusteluita. Äitien mukaan hyvän yhteistyön perusedellytykset ovat yhteisymmärrys ja kunnioitus. Yhteistyön laatua voidaan parantaa muun muassa lisäämällä tulkin käyttöä, somalinkielisiä työntekijöitä ja koulutusta. Lähes jokaisen haastateltavan päiväkodissa on somalinkielinen työntekijä, joka lisää luottamusta ja tukee maahanmuuttajataustaisen lapsen omaa kulttuuri-identiteettiä ja äidinkieltä. Myös henkilökunnan monikulttuuriseen koulutukseen tulisi kiinnittää huomiota aikaisempaa enemmän.

Työn ja perheen suhteen sosiaalinen rakentuminen eri ikäisten puheessa

Tämän tutkielman tavoite on selvittää, miten eri ikäiset ihmiset puhuvat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Tarkoituksena on tuoda esille haastattelujen puheessa vakiintuneita diskursseja, jotka luovat sosiaalista todellisuutta. Aineistona käytetään kandeksaa eräässä Etelä-Karjalan Osuuspankin konttorissa tehtyä teemahaastattelua. Näitä haastatteluja analysoidaan diskurssianalyyttisesti. Haastateltujen puheessa toistuu kandeksan eri diskurssityyppiä: ihannediskurssi, "normaali" -diskurssi, organisaatio joustajana -diskurssi, omatuntodiskurssi, stressidiskurssi, minä päätän -diskurssi, ylitehokkuusdiskurssi sekä ikä ja asenteet -diskurssi.