Moninaisuudessaan pirstaleinen. Talouskriisin kehystäminen Suomen, Ranskan ja Ison-Britannian sanomalehdissä

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan talouskriisin tapahtumien ja päätösten korostumista ja rajautumista Suomen, Ranskan ja Ison-Britannian sanomalehtien kehyksissä. Tutkielman tarkoituksena on vertailla sanomalehtien välisiä eroja talouskriisin i) poliittisessa, taloudellisessa ja kulttuuris-moraalisessa kehyksissä ja ii) kansallisessa ja eurooppalaisessa kehyksissä. Tutkielmassa kehyksellä viitataan sanomalehtien tapaan korostaa ja rajata talouskriisin tapahtumia tietystä näkökulmasta. Tulosten vertailun perusteella arvioidaan, havaitaanko talouskriisin kontekstissa sanomalehtien kehysten yhtenäistymistä. Lisäksi pohditaan, voidaanko tulosten valossa vetää johtopäätöksiä kansallisten julkisuuskäytäntöjen eurooppalaistumisesta. Talouskriisissä on kysymys pankki- ja valtioiden velkakriisin ohella myös euroalueen rakenteellisista ongelmista. Euroopan unionin rakenteita ja päätöksiä kritisoidaan usein demokraattisen legitimiteetin puutteesta. Ratkaisuksi on esitetty yhtenäisen eurooppalaisen julkisuuden kehittymistä. Käytännössä kuitenkin jäsenvaltiot muodostavat kulttuureiltaan kirjavan yhteisön, jota halkovat erilaiset kansalliset ja alueelliset jakolinjat ja EU-politiikan intressit. Tutkimuksen lähtökohtana on Jürgen Habermasin julkisuusteoria sekä Daniel C. Hallinin ja Paolo Mancinin mediakulttuurien luokittelu kansallisesti jäsentyneiden poliittis-taloudellisten järjestelmien ja kulttuuristen ominaispiirteiden näkökulmasta. Aineiston analyysi perustuu Erving Goffmanin ja Robert M. Entmanin kehysanalyysin menetelmään. Tutkimusaineisto kerätään yhdestä kunkin maan laatusanomalehdestä, jonka oletetaan edustavan keskeisintä kansallista EU-julkisuuden kanavaa. Viitekehyksessä kiinnitetään huomiota myös media-alan murrokseen, joka nykyisin yhä voimakkaammin muovaa sisältöjä ja luo monipuolisempia ja avoimempia julkisuuskanavia. Tulokset osoittavat, että talouskriisiä kehystetään suhteessa tarkastelun kohteena olevien maiden mediakulttuureihin ja harjoitettuun EU-politiikkaan. Talouskriisi herättää laajemmin keskustelua EU:n rakenteista ja integraation tulevaisuudesta, mutta kriisin seurausten vaikutukset piirtyvät laveasti ilman konkreettista sisältöä. Tulokset osoittavat sanomalehtien talouskriisin kehystämisen politisoituneen luonteen. Vastaavasti kehyksistä välittyvä talouspoliittinen näkökulma jää pintapuoliseksi. Talouskriisin kulttuuris-moraalinen näkökulma on sanomalehtien kehyksissä rajoittunut ja suppea. Kansallisten erojen painottuminen sanomalehtien kehyksissä osoittaa, että laadullinen näkökulma EU-politiikan sisällöstä käytävään keskusteluun ja jäsenvaltioiden välillä vallitsevista eroista soveltuu jatkossakin keskeiseksi EU-julkisuuden tutkimuksen painopisteeksi.

Arktisen meriteknologian ennakointi : Uudenmaan pk-yritysten näkökulmasta

Uudellamaalla voi olla johtava rooli Suomessa ja maailmassa arktisessa meriteknologiassa myös jatkossa. Tämä edellyttää muun muassa koulutuksen, tutkimuksen ja muun toiminnan suuntaamista palvelemaan arktisen meriteknologian kysyntää. Hankkeessa pyrittiin määrittämään arktisen meriteknologian sisältöä ja käsitettä, tarkastelemaan mahdollisuuksia etenkin Uudenmaan ja muun Suomen pk-yritysten näkökulmasta, tunnistamaan ”miniklustereita” muun muassa kansainvälistymisinstrumenttien soveltamiseksi, tunnistamaan koulutustarpeita ja löytämään suosituksia valtakunnantason politiikalle. Ennakoinnin ydinmenetelmänä oli Delfoi-prosessi, jota täydensi tulevaisuusverstas ja viestintäympäristön käyttö Internetissä osoitteessa www.amtuusimaa.net. Toimintaympäristön muutoksia arvioitiin vuoteen 2030 ja tarvittavia kehittämistoimia viiden vuoden aikajänteellä. Tulosten perusteella ”Arktinen meriteknologia on mereen liittyvää teknologiaa merellä, ilmassa, meren alla tai maalla. Teknologia liittyy etenkin kaasun- ja öljyntuotantoon ja kaivostoimintaan. Teknologia toimii arktisissa olosuhteissa ja se on etenkin 1) kylmän, lumen ja jään kestävää, 2) luontoa vähän rasittavaa, 3) teknologia toimii pitkien etäisyyksien toimintaympäristössä. Hankkeessa testattiin noin 50 asiantuntijoiden kehittämää hankealoitetta. Alustavasti esitetään toteutettavaksi seuraavat hankkeet, jotka pääasiassa perustuvat Delfoi-paneelin 2. haastattelukierroksen perusteella tehtyyn arvottamiseen. ”Hard / kovat kärjet” – vaatii päätöksiä laajalla rintamalla ja ”isännän otetta” (muun muassa valtion) ja investointeja: Offshore-koulutuksen kehittäminen, Öljyntorjuntalaboratorion perustaminen ja siihen tukeutuvan koulutus- ja kehittämistoiminnan edistäminen, Materiaalien kylmässäkäyttäytymisen tutkimusohjelma ja testiolosuhteiden luominen, AMT-teknologian esille tuominen viestinnässä, Yhteistyömahdollisuudet tuotannossa suomalaisten ja venäläisten toimijoiden kanssa -selvitys ja valtion ja suuryhtiöiden strategioiden tarkistus ja liittoutuminen relevanttien toimijoiden kanssa. ”Medium-hankkeissa” muun muassa projektirahoituksen oikealla ja ohjelmallisella suuntaamisella saadaan merkittäviä tuloksia aikaan - korostavat ELY:n, oppilaitosten/kuntien/maakuntien ja yliopiston roolia: Telakoiden tuottavuuden nosto (edellyttää tilauskuormaa, aloite kuuluu myös ”hard” ryhmään), Projektiosaamisen vahvistaminen, Arktisen meriteknologian jäämallilaboratorio suureksi ja kansainväliseksi, Jäämanagement toiminnan koulutus ja simulaattori, Työnjohtotason koulutus ja Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi. ”Soft–hankkeet” korostavat muun muassa kehittämisorganisaatioiden, yritysten ja yhdistysten roolia: Kronstadin telakkayhteistyöhön ja teollisuuspuistokonseptiin varautuminen, Alan keksintöjen ja keksijöiden esille nostaminen, Meri- ja kaivosteollisuuden yhteisten mahdollisuuksien etsiminen ja Viestintä / ennakointiraportin tulosten toimeenpano viestinnän keinoin. Kiistanalaisista merkittäviä mahdollisuuksia sisältävistä teemoista voidaan nostaa muun muassa seuraavat: Arktisen meriteknologian klusterin laajentaminen Ouluun ja Pietariin, Arktiset risteilyalukset ja Arktisen sisävesiliikenteen laivat ja järjestelmät.

Lääkäripalveluyritysten tunnistamat kilpailuedut ja toimialan kilpailuvoimat

Tutkimuksessa kuvataan yksityisten lääkäripalveluyritysten kilpailuetuja. Tutkimus ottaa kantaa taloustieteissä esiintyviin kilpailuetuteorioihin ja pyrkii löytämään toimialan kilpailuvoimia. Tutkimuksessa syvennytään myös toimialan rakenteeseen, sen merkitykseen kilpailuedun luomisessa sekä peilataan alan kirjallisuutta toimialan todelliseen rakenteeseen. Empiirisen aineiston kerääminen toteutetaan teema-haastattelumenetelmällä. Haastattelu on laadullinen tutkimus, jonka tarkoitus on paljastaa toimialan kilpailuvoimia ja selvittää, miten yritykset säilyttävät kilpailuetujaan. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytetään viiden kilpailuvoiman mallia ja yrityksen resurssiperustaista näkemystä. Tutkimus osoittaa toimialan olevan monitahoinen ja kompleksinen kokonaisuus, joka koostuu monia toisiaan tukevista osista. Yritykset tuottavat lääkäripalveluiden lisäksi myös muita palveluita, jotka osaltaan tukevat kilpailuetua tutkittavassa liiketoiminnassa. Haastattelujen perusteella voidaan todeta kilpailuetujen syntyvän tekijöistä kuten sosiaaliset prosessit, jotka syntyvät yrityksissä jokapäiväisen toiminnan sivutuotteena. Lisäksi tärkeitä ovat yritysten ja asiakkaiden väliset suhteet sekä yrityksen suhteet omaan työvoimaansa, jolla palvelut tuotetaan.

Vuoristo-Karabahin konflikti Etelä-Kaukasian turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ja konfliktin ratkaisumahdollisuudet

Etelä-Kaukasiassa sijaitseva, Azerbaidzhanin neuvostotasavaltaan kuulunut, mutta etnisesti armenialaisenemmistöinen Vuoristo-Karabahin alue sijaitsee Azerbaidzhanin tunnustetulla alueella, mutta on käytännössä Armenian hallinnassa. Vuoristo-Karabahin konflikti on niin sanottu jäätynyt konflikti. Tällä tarkoitetaan konfliktia, jossa ei käydä aktiivisia taisteluja, mutta jonka pohjalla olevat ristiriidat ovat edelleen ratkaisematta. Armenia ja Azerbaidzhan ovat kamppailleet alueen hallinnasta vuoden 1994 tulitaukosopimuksesta lähtien. Konfliktin ratkaisua on yritetty pääsääntöisesti ETYJ:n Minskin ryhmän välityksellä, mutta mo-lempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua ei ole löytynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Vuoristo-Karabahin konfliktin muodostumiseen johtaneet syyt sekä sen ratkaisumahdollisuudet. Tutkimuksen pääkysymys on: Miksi Vuoristo-Karabahin konfliktia ei ole kyetty ratkaisemaan ja millaisia mahdollisia kehitys-polkuja sen ratkaisemiseksi on löydettävissä? Tutkimuksessa tarkastellaan Etelä-Kaukasian alueen valtioiden lisäksi myös ulkopuolisten, alueella vaikuttavien valtioiden toimintaa ja intressejä koko aluetta kohtaan. Tutkimus on toteutettu pääosin asiakirjatutkimuksena, jota on täydennetty osallistumalla kahteen aihetta käsitelleeseen seminaariin. Lisäksi saatua aineistoa on täydennetty asiantuntijakeskusteluilla. Tutkimuksen keskeisen aineiston muodostavat monipuolisen tutkimuskirjallisuuden lisäksi YK:n ja ETYJ:n raportit sekä seminaariesitykset ja keskustelut. Tutkimuksen viitekehys muodostuu muuttuvan geopolitiikan ja kuvitteellisen maantieteen lähestymistavasta, jossa Etelä-Kaukasian tilassa käytävä geopoliittinen kamppailu tapahtuu erilaisin mielikuvien varaan rakennettujen kokonaisuuksien kautta.Tutkimuksen alussa tarkastellaan konfliktin muodostumista ja siihen johtaneita syitä. Seuraavissa luvuissa perehdytään alueen historiaan ja konfliktin osapuoliin sekä näiden näkemyksiin konfliktista. Tutkimuksen keskeisen osan muodostaa kokonaisuus, jossa tarkastellaan alueella vaikuttavien toimijoiden suhteita ja näiden vaikutusta konfliktin mahdolliseen ratkaisuun. Tutkimuksen tuloksena on muodostettu muutamia mahdollisia kehityspolkuja, jotka voisivat toteutua nykyisten olosuhteiden vallitessa. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että konfliktin ratkaiseminen on haastavaa. Periaatteellista halua konfliktin ratkaisemiseksi löytyy kaikilta osapuolilta, mutta todennäköistä on, että konflikti säilyy ratkaisemattomana myös jatkossa. Tähän vaikuttavat eri osapuolien toisistaan merkittävästi poikkeavat näkemykset alueen hallinnasta. Konfliktin ratkaisemiseksi ei myöskään ole nähtävissä vain yhtä vaihtoehtoa. Todennäköiseltä vaikuttaa myös se, että konflikti ei ratkea ilman ulkopuolista sovittelijaa. Kokonaisuutena voidaan todeta, että kaikista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta on erittäin todennäköistä, että konfliktia ei ilman merkittävää kehitystä tulla ratkaisemaan lähitulevaisuudessa. Konflikti jatkuu nykyisen kaltaisena jäätyneenä konfliktina, jonka vaikutukset näkyvät koko alueen tilanteessa vielä pitkään.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenneturvallisuussuunnitelma . Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjanmaa

Liikenneturvallisuus syntyy monen tekijän summana. Liikenneympäristö mahdollistaa turvallisen liikkumisen, mutta käyttäjien asenteet ja valinnat ratkaisevat eniten. Liikenneturvallisuudelle on asetettu tavoitteeksi 0-visio, jonka mukaan kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Käytännössä tavoite merkitsee liikennekuolemien määrän puolittamista ja loukkaantuneiden merkittävää vähentämistä vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on nykytilanteeseen nähden haasteellinen edel-lyttäen kaikkien toimijoiden sitoutumista liikenneturvallisuudelle asetettujen tavoitteiden määrätietoiseen edistämiseen. Keski-Pohjanmaan maakunnan liikenneturvallisuustavoite on vielä astetta tiukempi: ei yhtään liikennekuolemaa vuoteen 2020 mennessä. Etelä-Pohjanmaan liikenneturvallisuussuunnitelma ohjaa liikenneturvallisuustyötä Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa. Etelä-Pohjanmaan ELY-alueen liikenneturvallisuuden visio, tavoitteet ja toimenpiteet on muodostettu suunnittelualueen nykytila-analyysien, valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman ja alueen sidosryhmien kanssa käydyn vuorovaikutuksen perusteella. Toimenpideohjelma sisältää neljä painopistealuetta, joita ovat: liikenneturvallisuustyön organisointi, riskikäyttäytymisen vähentäminen, kestävien kulkutapojen lisääminen ja turvallisuusnäkemyksen ohjaavuus toiminnassa. Liikenneturvallisuuden erityisiä riskiryhmiä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella ovat nuoret (15–25-vuotiaat) ja ikääntyneet (yli 65-vuotiaat). Riskikäyttäytymisen ongelmia suunnittelualueella ovat ylinopeudet, turvalaitteiden käyttämättömyys, alkoholin ja heikentyneen ajokyvyn aiheuttamat riskit. Vaikutustarkastelu osoittaa, että fyysisen liikenneympäristön parantamista tarvitaan, mutta se ei riitä turvallisuustavoitteen saavuttamiseen. Liikenneturvallisuustyön selkeä organisointi luo mah-dollisuuden saavuttaa kaikki liikkujat ja vaikuttaa riskikäyttäytymiseen, mikä on avain turvallisuustavoitteen saavuttamiseen. Omassa toiminnassaan ELY-keskus sitoutuu asettamaan liikenneturvallisuuden keskeiseksi toimintaa ohjaavaksi tavoitteeksi, haastaen muut sidosryhmät mukaan. Turvallisuustavoitteen saavuttamisessa tarvitaan useiden eri hallinnonalojen ja sidosryhmien aktiivista toimintaa ja sitoutumista toimenpiteiden edistämiseen ja toteuttamiseen.

Tilintarkastajan selvitys ja erityistarkastus yrityssaneerauksessa : teoria ja käytännön soveltaminen

Yrityssaneerausmenettelyn tarkoituksena on saada velkainen yritys taas tuloskuntoon toiminnan ja velkojen järjestelyn avulla. Tilintarkastajan tehtävänä tässä prosessissa on yrityssaneeraukseen haettaessa tuottaa tietoa, minkä perusteella tuomioistuin voi tehdä päätöksen siitä, onko yritys saneerauskelpoinen. Tieto tuodaan esille selvityksessä velallisen taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi, kun yritys on päässyt yrityssaneeraukseen, tilintarkastaja tekee erityistarkastuksen eli tarkastaa yrityksen toiminnan yrityssaneerausta edeltävältä ajalta. Tämä auttaa selvittäjää päättämään jatkotoimista yrityksessä. Erityistarkastuksessa tarkastellaan etenkin sitä, onko velkojien välillä toteutunut tasapuolisuus ja onko tapahtunut rikoksia. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, kuinka hyvin selvityksen ja erityistarkastuksen käytäntö vastaa asiantuntijoiden suosituksia. Tutkielman teoriaosassa käytettiin aineistona pääasiassa aiheeseen liittyvää lakitietoa ja erityistarkastukseen, tilintarkastukseen sekä yrityssaneeraukseen liittyvää kirjallisuutta. Empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Haastateltavana oli kolme aiheen tuntevaa tilintarkastajaa. Teemoina haastatteluissa olivat tilintarkastajan selvityksen ja erityistarkastuksen lisäksi tilintarkastajan rooli yrityssaneerauksessa sekä tilintarkastajan selvityksen ja erityistarkastuksen merkitys yrityssaneerauksen kannalta. Tutkimuksen tulos oli, että tilintarkastajan selvitys ja erityistarkastus käytännössä vastaavat pääosin asiantuntijoiden suosituksia. Esimerkiksi kannanottoon yrityssaneerauksen aloittamisesta suhtauduttiin suosituksissa ja empiriassa samalla tavalla. Suhtautuminen oli varovaista, sillä päätöksenteko haluttiin säilyttää tuomioistuimella. Lisäksi selvitys ja erityistarkastus olivat samantyylisiä prosesseina sekä suositusten että empirian perusteella. Tosin selvityksen tekemisestä prosessina ei ollut paljon tietoa teoriassa. Sekä selvitys että erityistarkastus alkavat toimeksiannosta sopimisella ja jatkuvat aineiston hankkimisella, jota seuraa varsinainen tarkastus. Tämän jälkeen on vuorossa raportin tai selvityksen kirjoitus. Alustava raportti tai selvitys saatetaan antaa vielä toimeksiantajalle tarkastettavaksi. Koko prosessin ajan ollaan yhteydessä selvittäjään. Sekä suosituksissa että empiriassa tuli esille lisäksi samoja tarkastustoimenpiteitä ja -kohteita. Eräs ero suositusten ja empirian välillä oli siinä, voiko sama tilintarkastaja tehdä sekä selvityksen että erityistarkastuksen. Suositusten perusteella muodostui kuva, että sama tilintarkastaja voisi tehdä molemmat. Empirian perusteella kuitenkin selvisi, että näin ei välttämättä aina tapahdu riippumattomuussyistä.

Osaamisen riskit pk-yrityksen radikaalissa ja pitkänaikavälin muutoksessa

Yritysmaailma on jatkuvassa muutoksessa ja yritysten on pysyttävä muutoksessa mukana. Radikaaleista muutoksista puhutaan, kun yrityksen muutos muokkaa yrityskulttuuriakin pysyvästi. Pitkänaikavälin muutos on kyseessä, kun koko muutos kestää useista kuukausista jopa vuosiin. Radikaalit ja pitkänaikavälin muutokset ovat haastavia tilanteita organisaatioille ja näihin muutostilanteisiin liittyy paljon riskejä. Erityisesti pk-yrityksessä oleva osaaminen on elintärkeää pääomaa. Usein juuri ainutlaatuisen osaamisen ansiosta pk-yritys erottuu edukseen kilpailijoistaan. Radikaaleissa ja pitkänaikavälin muutoksissa on tärkeää tunnistaa osaamisen riskit ja osata hallita niitä. Tämän tutkimuksen päätutkimusongelmana onkin: Miten osaamiseen liittyviä riskejä hallitaan pk-yrityksen radikaalissa ja pitkäjänteisessä muutoksessa? Tämä tutkimus on luoteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusstrategiana tutkimuksessa on case- eli tapaustutkimus. Empiirinen aineisto on koottu teemahaastatteluin. Haastateltavia oli kuusi ja kaikki heistä olivat pk-yrityksen ylintä johtoa ja parissa tapauksessa myös yrityksen omistajia. Kohdeorganisaatiot valikoituivat yritysten erilaisuuden vuoksi. Organisaatiot ovat eri toimialoilta sekä hyvin erikokoisia. Haastateltavien organisaatioiden kohtaamat radikaalit ja pitkänaikavälin muutokset ovat: laajentuminen yritysostoin, ulkoistaminen, johdon- ja sukupolvenvaihdos sekä muut rakenteelliset muutokset. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kohdeorganisaatioissa osaamisen riskienhallinta ei poikkea pk-yrityksissä muiden riskien hallinnasta. Pk-yritysten resurssien niukkuus tuo omat haasteensa osaamisen riskienhallintaan Tulosten perusteella voidaan todeta, että riskienhallinta on usein pk-yrityksissä osa päivittäistä johtamista. Näin ollen radikaalissa ja pitkänaikavälin muutoksessa riskienhallinta on tärkeää sitoa luontevaksi osaksi muutosjohtamista. Riskienhallinta alkaa aina riskien tunnistamisesta ja niiden analysoinnista. Tämän jälkeen valitaan hallittavat riskit ja riskienhallintakeinot. Hallintakeinot valikoituvat riskien merkittävyyden mukaan.

ARVONLISÄVEROTUS SIJOITUSPALVELUISSA : rajanveto verottoman rahoituspalvelun ja verollisen palvelun välillä

Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, joka pääsääntöisesti koskee kaikkea vaihdantaa. Euroopan unionin jäsenvaltiot kuuluvat yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään ja arvonlisäverodirektiivien puitteissa ne säätävät omat arvonlisäverolakinsa. Arvonlisäverotuksessa on tietyt suoritteet, kuten rahoituspalvelut, jätetty poikkeuksellisesti sen ulkopuolelle. Rahoituspalvelujen verottomuutta on perusteltu muun muassa verotusteknisillä vaikeuksilla ja sillä että niiden verottaminen olisi kansainvälisestikin ongelmallista. Arvonlisäverolaissa on määritelty verottomat rahoituspalvelut, joita ovat maksuliike, valuutanvaihto, arvopaperikauppa, takaustoiminta, luotonantajan harjoittama luoton hallinta, luotonanto ja muu rahoituksen järjestäminen sekä takaisin maksettavien varojen hankinta yleisöltä ja muu varainhankinta. Arvonlisäverottomat rahoituspalvelut ovat olennaisesti osa sijoituspalveluja ja niiden arvonlisäverotuksessa raja verottomien rahoituspalvelujen ja verollisten palvelujen välillä on osoittautunut erityisen hankalaksi ja tulkinnanvaraiseksi. Selkeiden sääntöjen puuttuessa rahoituspalvelujen tuottajille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia lähinnä selvitystyön takia. Sijoituspalvelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia palveluita, joiden tarjoamiseen vaaditaan Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain tai Sijoitusrahastolain mukainen Finanssivalvonnan myöntämä toimilupa. Verotonta rahoituspalvelua tarjoavat yritykset ovat useimmiten verovelvollisia jostakin harjoittamastaan toiminnasta, sillä luettelo verottomista rahoituspalveluista on tyhjentävä ja sen soveltamisalaa tulkitaan suppeasti. Käsitteenä vapautuksen kohteena oleva rahoituspalvelu on kuitenkin epätarkka. Verotuksellisesti ongelmallisten palvelukokonaisuuksien myynnissä konsultoinnin, neuvonnan ja teknisen toteuttamisen korostuminen sekä verottoman toiminnan epäolennaisuus kokonaisuuteen nähden ovat antaneet perusteita verottamiselle. Lainsoveltajan näkökulmasta erityisen tulkinnallisiksi saattavat tulla hoidon tai neuvonnan ja arvopaperinvälityksen erot. Neutraalisuuden periaatteen mukainen arvonlisäverotuksen vähennysoikeudella on tässä oma merkityksensä. Vähennystä koskevat kysymykset tulevat arvioitaviksi ainakin silloin, kun rahoitustoimenpiteiden yhteydessä on käytetty juridisia tai muita asiantuntijapalveluja. Tällöin on ratkaistava onko kustannus osa arvonlisäverollisen toiminnan yleiskuluja vai kohdistuuko kustannus arvonlisäverottomaan toimintaan. Näin ollen on tarpeellista täsmentää, mitkä toimet ovat osa rahoituspalvelua ja muodostavat erillisen kokonaisuuden, ja millä on verosta vapautetun palvelun erillinen ja olennainen luonne. Oikeudellinen ongelma muodostuu siitä, milloin toimet kuuluvat rahoituspalvelua koskevan vapautuksen soveltamisalaan.

Yrityksen Internet-sivut osana integroitua markkinointiviestintää : case Fiskars Boats ja Buster

Internetin kasvun ja teknologian digitalisoitumisen myötä media on pirstaloitunut yhä enenevässä määrin, ja massamedioista on siirrytty yhä enemmän pienempien ja kapea-alaisempien medioiden käyttöön. Vastaukseksi tähän haasteeseen yrityksille on esitetty integroitua markkinointiviestintää. Integroidussa markkinointiviestinnässä pyritään yhdistelemään eri markkinointiviestinnän kanavia siten, että yhden markkinointikanavan vahvuudet korvaavat toisen kanavan heikkouksia. Integroidussa markkinointiviestinnässä kuluttajille pyritään luomaan monen kanavan välityksellä selkeä ristiriidaton viesti. Viimeisten vuosien aikana monissa uutisissa ja tutkimuksissa on keskitytty sosiaaliseen mediaan ja jätetty yritysten Internet-sivut pienemmälle huomiolle, vaikka ne näyttelevätkin erittäin suurta osaa kuluttajien hakiessa tietoa yrityksistä ja niiden tuotteista tai palveluista. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia Internet-sivujen hyödyntämistä osana integroitua markkinointiviestintää. Tutkimuksen yleinen osatavoite jaetaan seuraaviin osaongelmiin: 1) Mitä integroitu markkinointiviestintä on? 2) Mitkä ovat Internet-sivujen markkinointiviestinnälliset ominaisuudet? 3) Miten yrityksen Internet-sivuja voidaan hyödyntää erityisesti integroidussa markkinointiviestinnässä? Tutkielman teoriatausta perustuu integroidusta markkinointiviestinnästä ja Internet-sivuista tehtyihin aiempiin tutkimuksiin. Tutkielmassa on käytetty metodina kvalitatiivista case- eli tapaustutkimusta, jossa tarkoituksena on muodostaa tutkittavasta aiheesta syvällinen käsitys valitun case-tapauksen avulla. Tutkielman empiirisessä osuudessa haastatellaan yhtä integroidun markkinointiviestinnän asiantuntijaa ja kolmea valitun case-yrityksen työntekijää, jotka työskentelevät markkinoinnin ja Internet-sivujen parissa. Tutkielman tulokset osoittavat, että integroidun markkinointiviestinnän määritelmästä on epäselvyyttä. Integroidun markkinointiviestinnän asiantuntija näkee, että kyseessä on laaja strateginen prosessi, jossa hän korostaa tavoitteellisuutta ja toiminnallisuutta. Case-yrityksessä integroitu markkinointiviestintä nähdään enimmäkseen markkinoinnin taktisten toimenpiteiden koordinoinnin työkaluna. Case-yritys näkee Internet-sivut lähinnä teknisten tietojen tiedonjakopaikkana ja ylimääräisenä ”myyntimiehenä”. Sivujen markkinointipotentiaaliin ei juurikaan uskota; sen sijaan sosiaalinen media nähdään potentiaalisempana kanavana markkinoinnille. Tutkielman perusteella caseyritys ei hyödynnä integroitua markkinointiviestintää ja Internet-sivuja niin tehokkaasti kuin tutkimusten ja markkinointikirjallisuuden mukaan olisi mahdollista. Tämä kielii paitsi sekä integroidun markkinointiviestintätoiminnan että Internet-sivujen siihen kytkemisen haasteellisuudesta käytännön liike-elämässä, myös siitä, että kehitettävää vielä on näissä asioissa sekä tutkitussa yrityksessä että hyvin todennäköisesti useimmissa muissakin yrityksissä.

Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2013 : Energia-ala

Kainuun ELY-keskus ja TE-toimisto kartoittivat kevään 2013 aikana energia-alan yritysten työvoima-, koulutus- ja muita kehittämistarpeita sekä alan kehitysnäkymiä. Kartoituksen työnantajakäynneillä haastateltiin yhteensä 12 yritystä. Haastateltujen yritysten henkilöstömäärä oli yhteensä 244 henkeä. Vaikka yritykset arvioivat henkilöstön kokonaismäärän kasvavan maltillisesti, 2,9 %, seuraavan vuoden aikana, tullaan eläköityvien tilalle tarvitsemaan runsaasti uutta työvoimaa lähivuosina. Neljäsosa yritysten työntekijöistä oli yli 55-vuotiaita ja seuraavan kahden vuoden aikana eläkkeellä jääviä arvioitiin olevan 15 henkeä (6,1 % henkilöstöstä). Yrityksissä oli tarkkoja rekrytointisuunnitelmia yhteensä 16 henkilön verran. Kainuun energia-alalla nähdään kasvupotentiaalia erityisesti metsäenergian hyödyntämisessä. Alalle kaivataan esimerkiksi polttoaineen tuotantoketjun hallinnan ja lämpöyrittäjyyden koulutusta. Haastatelluilla yrityksillä oli myös muita yritystoiminnan kehittämistarpeita sekä investointisuunnitelmia.

Morfologian hallinta nikkelin sulfidisaostuksessa

Diplomityön tarkoituksena oli tutkia nikkelin sulfidisaostuksessa syntyvien kiteiden morfologiaa ja siihen vaikuttavia parametreja. Syntyvien kiteiden kasvua ja morfologiaa tutkittiin kiteen muodostumisen ja kasvun teorioiden avulla. Saostuksen olosuhteet, kuten lämpötila, paine ja pH vaikuttavat muodostuvien kiteiden morfologiaan. Muilla parametreilla, kuten liuoksen ylikylläisyydellä, epäpuhtauksilla, lisäaineilla, sekoituksella ja reaktioajalla on myös suuri merkitys. Kokeiden avulla haluttiin liuoskoostumuksen, saostusolosuhteiden ja muiden komponenttien vaikutusta nikkelisulfidikiteiden morfologiaan. Kokeissa käytettiin kahta eri sulfidilähdettä: natriumvetysulfidia ja rikkivetyä. Puolipanoskokeissa nikkelipitoisuus oli 1,5 g/l, paine 101,3 kPa ja sekoitusnopeus 650 rpm. Saostuskokeet tehtiin natriumsulfaatti- 5 g/l ja ammoniumsulfaattiliuoksissa 300 g/l. Saostuskokeissa muuttujia olivat saostimen konsentraatio ja määrä, rauta- ja magne-siumepäpuhtaudet, lämpötila ja lisäaineet. Diplomityön kokeellisessa osassa morfologiaa tutkittiin suoraan valomikroskoopin ja pyyhkäisyelektronimikroskoopin (SEM) avulla. Morfologiaa tutkittiin myös epäsuorasti laskeutumisnopeuden, keskimääräisen partikkelikoon, ja ominaispinta-alamittausten avulla. Saostimen pitoisuuden vaikutukset partikkelimuotoon olivat pieniä, mutta vaikutukset ominaispinta-alaan ja partikkelikokoon olivat suuria. Natriumlauryylisul-faatti ja EDTA ohjasivat partikkelien rakennetta levymäisemmäksi, joka johti hitaaseen laskeutumisnopeuteen. Polyakryylihappo lisäaineena muuttaa partikkelien morfologiaa kuutiomaisemmaksi. Flokkulanttien ja raudan morfologiset vaikutukset olivat pieniä. Partikkelikoko ja omaispinta-ala pienenivät selvästi magnesiumpitoisuuden kasvaessa. Lämpötilan kasvattaminen lisäsi epäsäännöllisten kiteiden määrää ja muodostuneet kiteet olivat enemmän neulamaisia.

Lean, Six Sigma ja Total Welding Management hitsaavassa verkostossa

Diplomityössä tarkastellaan hitsaavan verkoston laadunhallintaa ja siinä ilmeneviä erilaisia ongelmakohtia. Tämän lisäksi työssä tarkastellaan kolmen eri laatutyökalun Lean, Six Sigma ja Total Welding Management soveltamista hitsaavan verkoston laadunhallinnassa. Teoriaosassa käsitellään sekä yleisesti että hitsauksen osalta laatua ja laadunhallintaa, sekä edellä mainittuja laatutyökaluja. Tutkimusosaan tietoja hitsaavista verkostoista kerättiin kaikkiaan kolmesta eri verkostosta. Näiden kerättyjen tietojen pohjalta tarkasteltiin valittujen laatutyökalujen soveltuvuutta verkostomaiseen käyttöön. Verkostoitunut toiminta aiheuttaa monia uusia haasteita yritysten laadunhallinnalle verrattuna yksittäisiin hitsaaviin yrityksiin. Suurimpia tutkimuksessa havaittuja ongelmakohtia ovat suunnittelun ja valmistuksen yhteistyön erilaiset puutteet, laatutasoon ja sen varmistukseen liittyvät asiat, sekä verkoston sisälle syntyvä niin sanottu hiljainen tieto ja sen häviäminen. Tutkimuksen tarkastelujen perusteella havaittiin, että kaikkien tutkimukseen valitun kolmen laatutyökalun soveltaminen myös verkostomaisessa toiminnassa on mahdollista, mutta se vaatii huomattavasti suurempaa työpanosta kuin soveltaminen yksittäisessä yrityksessä. Myös näiden kaikkien kolmen työkalun yhtä aikainen käyttö on mahdollista. Juuri oikean työkalun valitseminen kullekin hitsaavalle verkostolle vaatii tarkkaa perehtymistä verkostoon ja sen tilanteeseen.

The key practices of customer portfolio management (CPM) process in the medical and healthcare B2B industry

The goal of this study is to deepen the understanding of the customer portfolio management process. There are many models for the process, and they are not necessarily exclusive of each other. Consequently, the inclusion of many models might even prove out to be beneficial. Other theoretical framework include the current economical situation and its propose on customer portfolio management. With an understanding of the theoretical models as a background, the empirical part of this study compares Finnish multinational medical and healthcare technology companies’ customer portfolio management practices. The empirical research was carried out with theme interviews held with 11 sales and marketing managers or directors from four different companies. The goal was to discover the most essential practices of the process steps in the companies. The result of this study is that there is a lack of systematic customer portfolio management, but most companies are aiming to improve this in the near future. The most essential practices are analysis of sales, communication level, learning, and commitment to strategy of the focal company. Special characteristics of this industry include large business networks that include customers, professional end-users, institutions, universities, researchers, and key opinion leaders. The management and analysis of this comprehensive network has been seen to be extremely important for this industry.

Keskeneräisen tuotannon hallinta sähkönjakeluverkon urakointiprojekteissa

The main objective of the study was to find new approaches to the management of work in process in a rapidly changing power distribution network contracting environment in order to improve the efficiency of the management of capital and workload. The study describes the operating environment of a power distribution network contractor based in Eastern Finland and combines various activity indicators to create a general view. The literature review discusses scientific articles on project production, work in process and working capital management, analytical tools for projects as well as Lean criteria. The analysis of two case studies dealing with the characteristics of the power distribution network restructuring, focuses on how production management and management of work in process can potentially be improved in power distribution network contracting environments. The main results are the summary of the key figures of production, the data concerning the significance of different project types for work in process as well as the ways of improving the efficiency of production and business development in the present context.

Umpimähkäinen tappaja vai tehokas aseellisen voimankäytön väline : valtiosopimusvelvoitteet ja rypäleaseiden käyttöperiaatteet Suomessa

Ihmisoikeusjärjestöt väittävät rypäleaseiden olevan umpimähkäisiä aseita ja kykenemättömiä erottamaan taistelijoita siviileistä. Aseellisen vaikuttamisen kohdistaminen vain taistelijoihin liittyy kansainväliseen humanitaarisen oikeuden sisältämän erotteluperiaatteen noudattamiseen. Tämä tapaoikeuteenkin kuuluva periaate velvoittaa kaikkia taistelijoita niin kansainvälisissä kuin valtioiden sisäisissäkin aseellisissa selkkauksissa. Kaikkia aseita voidaan käyttää umpimähkäisesti, mutta aseet eivät välttämättä ole lähtökohdiltaan umpimähkäisiä. Tässä yhteydessä tarkastelu tulee siis kohdistaa siihen, voidaanko rypäleaseiden vaikutukset kohdistaa tiettyyn tunnistettuun sotilaskohteeseen? Tässä tutkimuksessa tutkittiin Geneven vuoden 1949 yleissopimusten I lisäpöytäkirjan sekä CCW-puitesopimukseen kuuluvien II ja V pöytäkirjojen sisältämiä keskeisiä velvoitteita ja rajoitteita rypäleaseiden käyttämiseen sekä sodan räjähtämättömien jäänteiden raivausvastuuseen liittyen. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin rypäleaseiden käyttöperiaatteita, sodan räjähtämättömien jäänteiden raivausperiaatteita sekä asejärjestelmien ja ampumatarvikkeiden kunnossapitoon ja turvallisuuteen liittyviä tekijöitä Suomessa ja sitä, miten valtiosopimusvelvoitteet heijastuvat näihin periaatteisiin. Tutkimus on ajankohtainen valtioiden ja useiden ihmisoikeusjärjestöjen jatkaessa rypäleaseiden käytön estämispyrkimyksiä. Rypäleaseiden vastainen poliittinen kenttä luo painetta rypäleaseita varastoiville ja mahdollisesti käyttäville valtioille. Suomi on valmistautunut käyttämään rypäleaseita Suomen valtioon kohdistuvassa aseellisessa selkkauksessa. Tutkimuksessa havaittiin, että useat ihmisoikeusjärjestöjen väittämät rypäleaseiden käyttämiseen liittyvistä oikeudellisista asioista ovat virheellisiä. Väitteet perustuvat aseellisista selkkauksista tuotettuun informaatioon, josta esille nostetut havainnot on usein yhdistetty virheellisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteisiin. Näin ollen ihmisoikeusjärjestöt ovat julkistaneet valikoivaa, tarkoitushakuista ja osin virheellistä informaatiota rypäleaseista. Tämä on tehty vahvistamaan heidän rypäleaseiden vastaisen strategiansa mukaista sanomaa. Tällaisen tarkoitushakuisen oikeudellisen argumentaation tarkoituksena on tiettyyn kohdeyleisöön vaikuttaminen. Tässä yhteydessä kohdeyleisön voidaan katsoa olleen valtioiden poliittinen johto. Ihmisoikeusjärjestöt ovat tällä tavoin pyrkineet edistämään omia tavoitteitaan rypäleaseiden vastaisessa kampanjoinnissa, tässä myös onnistuen. Tutkimuksen tuloksina esitetään, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden keskeiset periaatteet luovat selkeät raamit rypäleaseiden vastuulliselle käyttämiselle. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sisältämät säännöt mahdollistavat tehokkaan aseellisen voimankäytön samalla luoden velvollisuuksia kaikille aseellisen selkkauksen osapuolille siviilien ja siviilikohteiden suojelemiseen liittyen. Sivullisten siviiliuhrien syntyminen aseellisen selkkauksen seurauksena ei ole sotarikos, kun se on tasapainossa sotilaallisen hyödyn kanssa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Lisäksi on huomioitava vapaaehtoisten ihmiskilpien ja siviilien, jotka suoraan osallistuvat taisteluihin, oikeudellinen asema. CCW-puitesopimuksen II ja V pöytäkirja asettavat velvollisuuksia aseiden käyttämiselle sekä siviilien suojelemiselle. Nämä velvollisuudet täydentävät sodan oikeussääntöjen periaatteita siviilien suojelemisesta aseellisen selkkauksen vaikutuksilta. CCWpuitesopimuksen V pöytäkirjan vapaaehtoiset käytännöt, niitä huolellisesti toteutettaessa, parantavat kuorma-ammusten käsittelijöiden ja käyttäjien sekä myös taistelualueille palaavien siviilien turvallisuutta. Suomessa nämä vapaaehtoiset käytännöt on otettu huomioon laajasti rypäleaseiden sekä muun räjähtävän materiaalin hankinnan, kuljetuksen, varastoinnin sekä käyttämisen yhteydessä. Lisäksi asejärjestelmien huolto ja kunnossapito on ohjeistettu tarkasti ja niitä toteutetaan myös Puolustusvoimien strategisen kumppanin kanssa. Kumppanin toimintaa valvotaan tarkastuksien sekä laatuauditointien avulla. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden koulutusjärjestelyt ja -suunnitelmat sekä rypäleaseiden käyttämiseen liittyvien toimintojen ohjaustoiminta ja selvitetyt toimintatavat luovat hyvän perustan rypäleaseiden vastuulliselle käyttämiselle Suomessa. Kuormaammusten käytön koulutusjärjestelyjä tulisi kehittää. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteet ja asesopimusten velvoitteet on ohjeistettu Maavoimissa hyvin. CCWpuitesopimuksen V pöytäkirjan velvoitteet on ohjeistettu selkeästi ja vastuuta valtiosopimusvelvollisuuksien toteuttamisesta normaali- ja poikkeusoloissa on jaettu läpi Puolustusvoimien organisaation. Näiden velvoitteiden kouluttaminen on kuitenkin osittain laiminlyöty Maavoimissa.