Conflicts and online community social capital:the influence of conflict management practices

Conflicts are part and parcel of online community dynamics (De Valck 2007; Harrison and Jenkins 1996; Kozinets 2001) – from flames about publishing inappropriate content (De Zwart and Lindsay 2009) to battles to win high status positions (Campbell, Fletcher and Greenhill 2009) and stigmatization of illegitimate insiders (Tikkanen, Hietanen, Henttonen, and Rokka 2009) up to bashing and smearing campaigns (Bocij 2002). As the concept of community presumes unity, marketers may be inclined to suppress any dissonance in their online brand communities thinking that it may hurt brand image or community attractiveness. However, Fournier and Lee (2009) advise marketers to embrace the conflicts that make communities thrive. As tensions and conflict cannot be avoided this seems logical advice. Nevertheless, are all tensions and conflicts created equally? Are some not more constructive (or destructive) than others? Thus, should all tensions and conflicts really be embraced, and what can be done to channel tensions and conflicts such that they do not become destructive? These questions form the starting point of this paper.

An activity theory approach to strategy as practice

This chapter introduces activity theory as an approach for studying strategy as practice. Activity theory conceptualizes the ongoing construction of activity as a product of activity systems, comprising the actor, the community with which that actor interacts and those symbolic and material tools that mediate between actors, their community and their pursuit of activity. The focus on the mediating role of tools and cultural artefacts in human activity seems especially promising for advancing the strategy-as-practice agenda, for example as a theoretical resource for the growing interest in sociomateriality and the role of tools and artefacts in (strategy) practice (for example, Balogun et al. 2014; Lanzara 2009; Nicolini 2009; Spee and Jarzabkowski 2009; Stetsenko 2005). Despite its potential, in a recent review Vaara and Whittington (2012) identified only three strategy-as-practice articles explicitly applying an activity theory lens. In the wider area of practice-based studies in organizations, activity theory has been slightly more popular (for example, Blackler 1993; 1995; Blackler, Crump and McDonald 2000; Engeström, Kerosuo and Kajamaa 2007; Groleau 2006; Holt 2008; Miettinen and Virkkunen 2005). It still lags behind its potential, however, primarily because of its origins as a social psychology theory developed in Russia with little initial recognition outside the Russian context, particularly in the area of strategy and organization theory, until recently (Miettinen, Samra-Fredericks and Yanow 2009). This chapter explores activity theory as a resource for studying strategy as practice as it is socially accomplished by individuals in interaction with their wider social group and the artefacts of interaction. In particular, activity theory’s focus on actors as social individuals provides a conceptual basis for studying the core question in strategy-as-practice research: what strategy practitioners do. The chapter is structured in three parts. First, an overview of activity theory is provided. Second, activity theory as a practice-based approach to studying organizational action is introduced and an activity system conceptual framework is developed. Third, the elements of the activity system are explained in more detail and explicitly linked to each of the core SAP concepts: practitioners, practices and praxis. In doing so, links are made to existing strategy-as-practice research, with brief empirical examples of topics that might be addressed using activity theory. Throughout the chapter, we introduce key authors in the development of activity theory and its use in management and adjacent disciplinary fields, as further resources for those wishing to make greater use of activity theory.

Market orientation, innovation capability and business performance:insights from the global financial crisis

Purpose - The paper aims to examine the role of market orientation (MO) and innovation capability in determining business performance during an economic upturn and downturn. Design/methodology/approach - The data comprise two national-level surveys conducted in Finland in 2008, representing an economic boom, and in 2010 when the global economic crisis had hit the Finnish market. Partial least square path analysis is used to test the potential mediating effect of innovation capability on the relationship between MO and business performance during economic boom and bust. Findings - The results show that innovation capability fully mediates the performance effects of a MO during an economic upturn, whereas the mediation is only partial during a downturn. Innovation capability also mediates the relationship between a customer orientation and business performance during an upturn, whereas the mediating effect culminates in a competitor orientation during a downturn. Thus, the role of innovation capability as a mediator between the individual market-orientation components varies along the business cycle. Originality/value - This paper is one of the first studies that empirically examine the impact of the economic cycle on the relationship between strategic marketing concepts, such as MO or innovation capability, and the firm's business performance.

Marketing performance assessment systems and the business context

Purpose ‐ This study provides empirical evidence for the contextuality of marketing performance assessment (MPA) systems. It aims to introduce a taxonomical classification of MPA profiles based on the relative emphasis placed on different dimensions of marketing performance in different companies and business contexts. Design/methodology/approach ‐ The data used in this study (n=1,157) were collected using a web-based questionnaire, targeted to top managers in Finnish companies. Two multivariate data analysis techniques were used to address the research questions. First, dimensions of marketing performance underlying the current MPA systems were identified through factor analysis. Second, a taxonomy of different profiles of marketing performance measurement was created by clustering respondents based on the relative emphasis placed on the dimensions and characterizing them vis-á-vis contextual factors. Findings ‐ The study identifies nine broad dimensions of marketing performance that underlie the MPA systems in use and five MPA profiles typical of companies of varying sizes in varying industries, market life cycle stages, and competitive positions associated with varying levels of market orientation and business performance. The findings support the previously conceptual notion of contextuality in MPA and provide empirical evidence for the factors that affect MPA systems in practice. Originality/value ‐ The paper presents the first field study of current MPA systems focusing on combinations of metrics in use. The findings of the study provide empirical support for the contextuality of MPA and form a classification of existing contextual systems suitable for benchmarking purposes. Limited evidence for performance differences between MPA profiles is also provided.

Effective forms of market orientation across the business cycle:a longitudinal analysis of business-to-business firms

Macroeconomic developments, such as the business cycle, have a remarkable influence on firms and their performance. In business-to-business (B-to-B) markets characterized by a strong emphasis on long-term customer relationships, market orientation (MO) provides a particularly important safeguard for firms against fluctuating market forces. Using panel data from an economic upturn and downturn, we examine the effectiveness of different forms of MO (i.e., customer orientation, competitor orientation, interfunctional coordination, and their combinations) on firm performance in B-to-B firms. Our findings suggest that the impact of MO increases especially during a downturn, with interfunctional coordination clearly boosting firm performance and, conversely, competitor orientation becoming even detrimental. The findings further indicate that both the role of MO and its most effective forms vary across industry sectors, MO having a particularly strong impact on performance among B-to-B service firms. The findings of our study provide guidelines for executives to better manage performance across the business cycle and tailor their investments in MO more effectively, according to the firm's specific industry sector.

A knowledge driven approach towards the validation of externally acquired traceability datasets in supply chain business processes

The sharing of near real-time traceability knowledge in supply chains plays a central role in coordinating business operations and is a key driver for their success. However before traceability datasets received from external partners can be integrated with datasets generated internally within an organisation, they need to be validated against information recorded for the physical goods received as well as against bespoke rules defined to ensure uniformity, consistency and completeness within the supply chain. In this paper, we present a knowledge driven framework for the runtime validation of critical constraints on incoming traceability datasets encapuslated as EPCIS event-based linked pedigrees. Our constraints are defined using SPARQL queries and SPIN rules. We present a novel validation architecture based on the integration of Apache Storm framework for real time, distributed computation with popular Semantic Web/Linked data libraries and exemplify our methodology on an abstraction of the pharmaceutical supply chain.

What counts versus what can be counted:the complex interplay of market orientation and marketing performance measurement

Market orientation (MO) and marketing performance measurement (MPM) are two of the most widespread strategic marketing concepts among practitioners. However, some have questioned the benefits of extensive investments in MO and MPM. More importantly, little is known about which combinations of MO and MPM are optimal in ensuring high business performance. To address this research gap, the authors analyze a unique data set of 628 firms with a novel method of configurational analysis: fuzzy-set qualitative comparative analysis. In line with prior research, the authors find that MO is an important determinant of business performance. However, to reap its benefits, managers need to complement it with appropriate MPM, the level and focus of which vary across firms. For example, whereas large firms and market leaders generally benefit from comprehensive MPM, small firms may benefit from measuring marketing performance only selectively or by focusing on particular dimensions of marketing performance. The study also finds that many of the highest-performing firms do not follow any of the particular best practices identified.

Is more capability always beneficial for firm performance? Market orientation, core business process capabilities, and business environment

This study examines the role of capabilities in core marketing-related business processes–product development management (PDM), supply chain management (SCM) and customer relationship management (CRM)–in translating a firm’s market orientation (MO) into firm performance. The study is the first to examine the interplay of all three business process capabilities simultaneously, while investigating how environmental conditions moderate their performance effects. A moderated mediation analysis of 468 product-focused firms finds that PDM and CRM process capabilities play important mediating roles, whereas SCM process capability does not mediate the relationship between MO and performance. However, the relative importance of the capabilities as mediators varies along the degree of environmental turbulence, and under certain conditions, an increase in the level of business process capability may even turn detrimental.

Varareittisuunnitelma kantateille 78 ja 81 sekä valtatielle 4 Kemin kohdalla

Pääteillä esiintyvien häiriöiden, kuten onnettomuuksien, tietöiden, tapahtumien ja poikkeuksellisten ruuhkatilanteiden varalle tarvitaan varareittejä, joille liikenne voidaan häiriön sattuessa ohjata joko kokonaan tai osittain. Varareitit ja niiden opastus tulee olla ennalta suunniteltuja, jolloin niiden käyttöönotto sujuu häiriötilanteessa mahdollisimman vaivattomasti eri viranomaisten yhteistyönä. Häiriötilanteiden hallinnassa paitsi suunnitellut varareitit ja niiden liikenteen ohjaus, myös tiivis yhteistyö eri viranomaisten välillä on oleellista tilanteen sujuvan hoitamisen kannalta. Tässä raportissa on esitetty kantateille 78 ja 81 sekä valtatielle 4 Kemin kohdalla liikenteen häiriötilanteissa käytettävät varareitit, häiriöpaikalla tapahtuvan liikenteenohjauksen periaatekuva sekä varareittien liikenteenohjaussuunnitelmat. Suunnittelualueella on, kuten pääsääntöisesti koko Suomen tieverkolla, varsin vähän lyhyitä ja aina kaikelle liikenteelle soveltuvia varareittejä. Tämän vuoksi suunnitelmassa määritettiin varsinkin raskaan liikenteen tarpeita ajatellen myös pidempiä varareittejä. Pidemmille varareiteille liikennettä ohjattaessa korostuu tiedotuksen ja liikenteenohjauskaluston tärkeys. Varareitin aktivoinnissa ja liikenteenohjauksen järjestämisessä korostuu yhteistyö liikenneviraston tieliikennekeskuksen kanssa. ELYkeskus vastaa kustannuksista, urakoitsijan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, jotka syntyvät urakoitsijan toiminnasta häiriöhallintatilanteen purkamisessa.

Vesien tila hyväksi yhdessä : Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2012

Tähän vesienhoitosuunnitelmaan on koottu tiedot vesien tilasta sekä vesienhoitokaudella 2016–2021 tarvittavat toimenpiteet vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi Tornionjoen vesienhoitoalueella. Suunnitelma kattaa Suomalais-ruotsalaisen vesienhoitoalueen Suomen puoleisen alueen. Toimenpiteillä vähennetään rehevöitymistä ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden esiintymistä sekä vesistöjen rakenteessa ja hydrologiassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia. Vesienoitoalueen vesien tilaan on vaikuttanut niin haja- ja pistekuormitus kuin maa- ja vesiympäristön fyysinen muokkaaminen. Vesistöjä muuttavat tekijät painottuvat vesienhoitoalueen eteläosaan. Eniten vesistöjen tilaa ovat muuttaneet uittoperkaukset sekä suo- ja metsäojitukset. Tengeliönjoen vesistössä vesistöjen säännöstely ja rakentaminen ovat muuttaneet vesien tilaa. Alueen ihmistoiminnasta sisävesiin tulevasta ravinnekuormituksesta huomattava osuus tulee hajakuormituksena maa- ja metsätaloudesta sekä hajaasutuksesta. Pistemäinen ravinnekuormitus on pääosin peräisin teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevesistä. Teollisuuden ja taajamien jätevesien puhdistukseen on panostettu viime vuosikymmeninä voimakkaasti ja pistekuormitus ei ole nykyisellään erityisen suuri vesiensuojelullinen ongelma. Kaivosteollisuus vesienhoitoalueella on mahdollisesti kasvussa, mikä lisää vesistöjen pilaantumisriskiä etenkin metallien ja vesille haitallisten aineiden osalta. Osalla pohjavesialueista kuormittava toiminta, kuten pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten otto, asutus, teollinen toiminta, polttoaineiden ja kemikaalien varastointi, liikenne ja kuljetukset voivat aiheuttaa vaaraa pohjavesien hyvälle laadulle. Vesienhoitoalueen vesistöt purkautuvat Perämereen, joka on kuormitukselle herkkä murtovesialue. Valtaosa sen ravinne- ja kiintoainekuormituksesta tulee jokivesien mukana, joten kuormituksen vähentäminen valuma-alueilla parantaa myös rannikkovesien tilaa. Rannikkovesiin kohdistuu myös suoraa kuormitusta teollisuuslaitoksista ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoista. Rannikkovesien tilan parantaminen kytkeytyy merenhoidon suunnitteluun.

Vesien tila hyväksi yhdessä : Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2012

Vesienhoitosuunnitelma on yleistasoinen suunnitteluasiakirja, johon on koottu ajantasaisin tieto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesistä, niiden tilasta ja tilan parantamistarpeista. Vesienhoitosuunnitelmasta löytyvät muun muassa vesien tilan arvioinnin tulokset sekä pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Sen keskeinen osa on yhteenveto vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimenpiteistä ja arvio niiden vaikuttavuudesta vesienhoitokautta 2016–2021 varten. Yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on vesienhoitosuunnitelmaa käyttökelpoisempi asiakirja, mikäli tarvitsee tietoa toimenpiteistä. Toimenpideohjelman toteuttamisen vaikutuksista laadittu ympäristöselostus muodostaa vesienhoitosuunnitelman luvun 13. Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen vesistöistä osa sijaitsee Norjan alueella ja vesistöt muodostavat Suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen. Paatsjoen vesistö ulottuu myös Venäjän alueelle, mutta Venäjän puoleiset alueet eivät kuulu vesienhoitoalueeseen. Tämä vesienhoitosuunnitelma käsittelee kansainvälisen vesienhoitoalueen Suomen puoleista osaa pinta- ja pohjavesineen.

Vesien tila hyväksi yhdessä : Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2012

Vesienhoitosuunnitelma on yleistasoinen suunnitteluasiakirja, johon on koottu ajantasaisin tieto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesistä, niiden tilasta ja tilan parantamistarpeista. Vesienhoitosuunnitelmasta löytyvät muun muassa vesien tilan arvioinnin tulokset sekä pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Sen keskeinen osa on yhteenveto vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimenpiteistä ja arvio niiden vaikuttavuudesta vesienhoitokautta 2016–2021 varten. Yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on vesienhoitosuunnitelmaa käyttökelpoisempi asiakirja, mikäli tarvitsee tietoa toimenpiteistä. Toimenpideohjelman toteuttamisen vaikutuksista laadittu ympäristöselostus muodostaa vesienhoitosuunnitelman luvun 13. Kemijoen vesienhoitoalueeseen kuuluvat Simojoen, Kemijoen ja Kaakamojoen vesistöt sekä rannikkoalueen ns. välialueet, koko alueen rannikkovedet ja pohjavedet.

Uusi Saksa, uusi Eurooppa – uusi ulkopolitiikka? Suomi ja Saksan kysymys 1989−1990.

Tämä tutkielma käsittelee Suomen ulkoasianhallinnon suhtautumista Saksojen yhdistymisprosessiin 1989−1990. Jaetusta Saksasta oli vuosien saatossa tullut niin olennainen osa kylmän sodan voimatasapainoa Euroopassa, että vastaus Saksan kysymyksen vaati myös ratkaisua siitä, miten koko Euroopan turvallisuus tulevaisuudessa järjestettäisiin ja kenen tai minkä toimesta tämä tapahtuisi. Siksi yhdistyminen olikin monipolvinen prosessi, jossa erilaiset visiot Euroopan tulevaisuudesta kamppailivat. Voittajaksi selviytyi lopulta Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Yhdysvaltain ajama malli, jossa DDR liitettiin osaksi Länsi-Saksaa ja yhdistynyt Saksa jäi sekä EY:n että Naton jäseneksi. Suomalaisdiplomaatit suhtautuivat Saksojen kysymyksen kehitykseen alusta asti varsin varovaisesti. Toisen maailmansodan jälkeisen perinnön selvittäminen ja Saksan kysymyksen ratkaiseminen vastasi Suomen tavoitteita poistamalla jännitystä ylläpitäneen tekijän Euroopassa. Lisäksi Saksojen yhdistymiskehitys näytti suomalaisarvioiden mukaan vahvistavan Suomelle tärkeän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen, Etykin, roolia. Suomen suhtautumista Saksan kysymyksen ratkaisuun voidaankin kuvata Etyk-optimismiksi. Suomalaisten Etyk-optimismi koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen koski turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuneen muutoksen laajuutta: Berliinin muurin murruttua koko toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan kahtiajakoon perustunut Jaltan järjestys oli kaatumassa ja edessä oli koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän muutos. Ajattelun toinen osa koski ”Jaltan” korvaajaa, joka suomalaisten arvioiden ja toiveiden mukaan rakentuisi Etykin pohjalle. Suomalaisilla olikin koko Saksan yhdistymisprosessin ajan vahva usko siihen, että juuri Etyk on se järjestys, jonka perusteella uusi Eurooppa rakennettaisiin. Saksan kysymyksen ratkaisun synnyttämä uusi turvallisuuspoliittinen ympäristö loi Suomelle myös mahdollisuuden muuttaa asemaansa. Syntyi Operaatio PAX, salainen suunnitelma, jonka avulla Suomi tulkitsi syksyllä 1990 uudelleen Pariisin rauhansopimusta sekä YYA-sopimusta. Operaatio oli irtiotto vanhoista ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista ja siten myös Suomessa 1990-luvulla tapahtuneen ulkopoliittisen suunnanmuutoksen ensimmäinen askel. Sen avulla Suomi asemoi itseään uuteen kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen.

Täysipainoinen osallistuminen integraatioon välttämätöntä. Elinkeinoelämän valmistautuminen Länsi-Euroopan yhdentymiskehitykseen 1987–1992

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Suomen elinkeinoelämän etujärjestöjen, Teollisuuden Keskusliiton (TKL) ja Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK) valmistautumista Länsi-Euroopan integraation syvenemiseen vuosina 1987–1992. Tutkimukseni perustuu Elinkeinoelämän keskusarkiston TKL:a, STK:a ja näiden yhteisorganisaatioita käsittelevään arkistomateriaaliin. Tutkimukseni metodina on historiantutkimuksen lähdekritiikki. Suomen kauppapoliittinen ympäristö oli vahvassa murroksessa 1980-luvun puolivälistä syvenemään alkaneen Euroopan yhdentymiskehityksen ja hiipuvan idänkaupan vuoksi. Samaa aikakautta kuvasivat nopea teknologinen kehitys, itäblokin murtuminen, maailmankaupan vapautuminen ja Suomen kansainvälistyminen. Suomen osallistumista länsi-integraatioon rajoitti merkittävällä tavalla Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus, ja Suomen harjoittama puolueettomuuspolitiikka. Ennen keväällä 1992 jätettyä EY-jäsenyyshakemusta Suomi oli pyrkinyt osallistumaan Länsi-Euroopan taloudelliseen integraatioon, mutta välttämään poliittista integraatiota ulkopoliittisista rajoitteista johtuen. Elinkeinoelämä pyrki valmistautumaan integraatioon läheisessä yhteistyössä Suomen valtionjohdon kanssa. Elinkeinoelämän etujärjestöt tiedostivat hyvin Suomen ulkopolitiikan virallisen linjan, joka muuttui merkittävällä tavalla vasta Neuvostoliiton kaaduttua joulukuussa 1991. Suomen kauppapoliittinen asema riippui pitkälti Neuvostoliitosta. Tutkimukseni näkökulmana on elinkeinoelämän etujärjestöjen tahto vaikuttaa Suomen osallistumiseen Länsi-Euroopan integraatioprosessiin. 1980-luvun puolivälin jälkeen yhä vahvemmin läntiseen kauppaan nojanneen Suomen teollisuuden ja työnantajien etujärjestöt aktivoituivat seuraamaan ja vaikuttamaan yhdentymiskehitykseen eriasteisesti. Integraatioseuranta ja yhdentymiskehitykseen vaikuttaminen pitivät sisällään asiantuntijavierailuja, muistioiden laatimista, kirjeenvaihtoa ja tapaamisia Suomen valtiojohdon, EY-komission johtajien, EY- ja EFTA-maiden teollisuusjärjestöjen ja virkamiesjohdon kanssa, integraatioseminaarien järjestämistä ja julkisen keskustelun muokkaamista integraatiomyönteiseen suuntaan eri keinoin. Teollisuuden ja työnantajien etujärjestöt pitivät länsi-integraatioon osallistumista välttämättömänä taloudellisen kilpailukyvyn turvaamiseksi Suomen päämarkkina-alueilla Länsi-Euroopassa. Integraation toivottiin vauhdittavan Suomen rakennemuutosta sekä avaavan suojattuja kotimarkkina-aloja kilpailulle.