The role of lysine-41 in RNase A catalysis - A quantum chemical study on the active site ligand complex

Several mechanisms have been proposed to explain the action of enzymes at the atomic level. Among them, the recent proposals involving short hydrogen bonds as a step in catalysis by Gerlt and Gassman [1] and proton transfer through low barrier hydrogen bonds (LBHBs) [2, 3] have attracted attention. There are several limitations to experimentally testing such hypotheses, Recent developments in computational methods facilitate the study of active site-ligand complexes to high levels of accuracy, Our previous studies, which involved the docking of the dinucleotide substrate UpA to the active site of RNase A [4, 5], enabled us to obtain a realistic model of the ligand-bound active site of RNase A. From these studies, based on empirical potential functions, we were able to obtain the molecular dynamics averaged coordinates of RNase A, bound to the ligand UpA. A quantum mechanical study is required to investigate the catalytic process which involves the cleavage and formation of covalent bonds. In the present study, we have investigated the strengths of some of the hydrogen bonds between the active site residues of RNase A and UpA at the ab initio quantum chemical level using the molecular dynamics averaged coordinates as the starting point. The 49 atom system and other model systems were optimized at the 3-21G level and the energies of the optimized systems were obtained at the 6-31G* level. The results clearly indicate the strengthening of hydrogen bonds between neutral residues due to the presence of charged species at appropriate positions. Such a strengthening manifests itself in the form of short hydrogen bonds and a low barrier for proton transfer. In the present study, the proton transfer between the 2'-OH of ribose (from the substrate) and the imidazole group from the H12 of RNase A is influenced by K41, which plays a crucial role in strengthening the neutral hydrogen bond, reducing the barrier for proton transfer.

The purposes of history? Curriculum studies, invisible objects and twenty-first century societies

A new intellectual epoch has generated new enterprises to suit changed beliefs and circumstances. A widespread sentiment in both formal historiography and curriculum studies reduces the “new” to the question of how knowledge is recognized as such, how it is gained, and how it is represented in narrative form. Whether the nature of history and conceptions of knowledge are, or ought to be, central considerations in curriculum studies and reducible to purposes or elevated as present orientated requires rethinking. This paper operates as an incitement to discourse that disrupts the protection and isolation of primary categories in the field whose troubling is overdue. In particular, the paper moves through several layers that highlight the lack of settlement regarding the endowment of objects for study with the status of the scientific. It traces how some “invisible” things have been included within the purview of curriculum history as objects of study and not others. The focus is the making of things deemed invisible into scientific objects (or not) and the specific site of analysis is the work of William James (1842-1910). James studied intensely both child mind and the ghost, the former of which becomes scientized and legitimated for further study, the latter abjected. This contrast opens key points for reconsideration regarding conditions of proof, validation criteria, and subject matters and points to opportunities to challenge some well-rehearsed foreclosures within progressive politics and education.

Hyperexpression of biologically active human chorionic gonadotropin using the methylotropic yeast, Pichia pastoris

Human chorionic gonadotropin (hCG), a heterodimeric glycoprotein hormone, is composed of an alpha subunit noncovalentlv associated with the hormone-specific beta subunit. The objective of the present study was recombinant expression of properly folded, biologically active hCG and its subunits using an expression system that could be used for structure-function studies while providing adequate quantities of the hormone for immunocontraceptive studies. We report here expression of biologically active hCG and its subunits using a yeast expression system, Pichia pastoris. The recombinant hGG alpha and hCG beta subunits were secreted into the medium and the levels of expression achieved at shake culture level were 24 and 2.7-3 mg/l secretory medium respectively. Go-expression of both subunits in the same cell resulted in secretion of heterodimeric hGG into the medium. The pichia-expressed hCG was immunologically similar to the native hormone, capable of binding to the LH receptors and stimulating a biological response in vitro. Surprisingly, the maximal response obtained was twice that obtained with the native hGG. The le level of expression of hCG achieved was 12-16 mg/l secretory medium and is expected to increase several-fold in a fermenter. Thus the Pichia expression system is capable of hyperexpressing properly folded, biologically active hGG and is suitable for structure-function studies of the hormone.

The hemispheric asymmetry of solar activity during the last century and the solar dynamo

We believe the Babcock-Leighton process of poloidal field generation to be the main source of irregularity in the solar cycle. The random nature of this process may make the poloidal field in one hemisphere stronger than that in the other hemisphere at the end of a cycle. We expect this to induce an asymmetry in the next sunspot cycle. We look for evidence of this in the observational data and then model it theoretically with our dynamo code. Since actual polar field measurements exist only from the 1970s, we use the polar faculae number data recorded by Sheeley (1991, 2008) as a proxy of the polar field and estimate the hemispheric asymmetry of the polar field in different solar minima during the major part of the twentieth century. This asymmetry is found to have a reasonable correlation with the asymmetry of the next cycle. We then run our dynamo code by feeding information about this asymmetry at the successive minima and compare the results with observational data. We find that the theoretically computed asymmetries of different cycles compare favorably with the observational data, with the correlation coefficient being 0.73. Due to the coupling between the two hemispheres, any hemispheric asymmetry tends to get attenuated with time. The hemispheric asymmetry of a cycle either from observational data or from theoretical calculations statistically tends to be less than the asymmetry in the polar field (as inferred from the faculae data) in the preceding minimum. This reduction factor turns out to be 0.43 and 0.51 respectively in observational data and theoretical simulations.

Active Adaptive Gyrostabiliser Control System

A gyrostabiliser control system and method for stabilising marine vessel motion based on precession information only. The control system employs an Automatic Gain Control (AGC) precession controller (60). This system operates with a gain factor that is always being gradually minimized so as to let the gyro flywheel (12) develop as much precession as possible - the higher the precession, the higher the roll stabilising moment. This continuous gain change provides adaptation to changes in sea state and sailing conditions. The system effectively predicts the likelihood of maximum precession being reached. Should this event be detected, then the gain is rapidly increased so as to provide a breaking precession torque. Once the event has passed, the system again attempts to gradually decrease the gain.

Comparison of active-set method deconvolution and matched-filtering for derivation of an ultrasound transit time spectrum

The quality of ultrasound computed tomography imaging is primarily determined by the accuracy of ultrasound transit time measurement. A major problem in analysis is the overlap of signals making it difficult to detect the correct transit time. The current standard is to apply a matched-filtering approach to the input and output signals. This study compares the matched-filtering technique with active set deconvolution to derive a transit time spectrum from a coded excitation chirp signal and the measured output signal. The ultrasound wave travels in a direct and a reflected path to the receiver, resulting in an overlap in the recorded output signal. The matched-filtering and deconvolution techniques were applied to determine the transit times associated with the two signal paths. Both techniques were able to detect the two different transit times; while matched-filtering has a better accuracy (0.13 μs vs. 0.18 μs standard deviation), deconvolution has a 3.5 times improved side-lobe to main-lobe ratio. A higher side-lobe suppression is important to further improve image fidelity. These results suggest that a future combination of both techniques would provide improved signal detection and hence improved image fidelity.

Die Personennamen und Titel der mittelmongolischen Dokumente : Eine lexikalische Untersuchung

The present research is an investigation into the corpus of personal names and titles that are found in sources from the Middle Mongolian period, that is the time from the 13th to the beginning of the 15th century. The entry for every name or title has been divided into three parts: occurence(s) of a given name in Middle Mongolian sources (primary sources), etymology, and occurence(s) in sources other than Middle Mongolian (secondary sources). Culturally and lingistically the corpus can be divided into six sub-groups: Mongolian, Turkic (Old, Middle and Modern), Arabo-Persian (Islamic), Indo-Iranian and Tibetan (Buddhist), as well as Chinese. Among these, the largest group is formed by Mongolian and Turkic, followed by Chinese (mostly titles), Indo-Iranian, Arabo-Persian and Tibetan. With regard to the primary and secondary occurences the research is based mainly on primary sources including text-publications and dictionaries. Every name or title is documented as completely as possible within a Central Asian framework. However, due to the divergency of the sources available as well as diachronical importance, each sub-group has been dealt with slightly differently, but consistently. The corpus of investigated names and titles gives a fairly correct picture of the multi-ethnical composition of the Mongolian world-empire. It also shows the foreign influences on Mongolian names and titles, being in this respect a mirror of the influences that are visible in other parts of the Middle Mongolian culture too. Furthermore, the investigated corpus reflects the transitory stage of the 13th to 15th century in Central Asian history, and includes thus material from the past (Indo-Iranian, Old and Middle Turkic), and material that points to the future (Arabo-Persian, Tibetan, Modern Turkic).

Accounting for individual variability in the von Bertalanffy growth model

Estimation of von Bertalanffy growth parameters has received considerable attention in fisheries research. Since Sainsbury (1980, Can. J. Fish. Aquat. Sci. 37: 241-247) much of this research effort has centered on accounting for individual variability in the growth parameters. In this paper we demonstrate that, in analysis of tagging data, Sainsbury's method and its derivatives do not, in general, satisfactorily account for individual variability in growth, leading to inconsistent parameter estimates (the bias does not tend to zero as sample size increases to infinity). The bias arises because these methods do not use appropriate conditional expectations as a basis for estimation. This bias is found to be similar to that of the Fabens method. Such methods would be appropriate only under the assumption that the individual growth parameters that generate the growth increment were independent of the growth parameters that generated the initial length. However, such an assumption would be unrealistic. The results are derived analytically, and illustrated with a simulation study. Until techniques that take full account of the appropriate conditioning have been developed, the effect of individual variability on growth has yet to be fully understood.

Da hatte das Pferd die Nüstern voll. Gebrauch und Funktion von Phraseologie im Kinderbuch : Untersuchungen zu Erich Kästner und anderen Autoren

Da hatte das Pferd die Nüstern voll. Gebrauch und Funktion von Phraseologie im Kinderbuch. Untersuchungen zu Erich Kästner und anderen Autoren. [Da hatte das Pferd die Nüstern voll. Fraseologian käyttö ja tehtävä lastenkirjallisuudessa. Tutkimuksia Erich Kästnerin ja muiden kirjailijoiden tuotannossa.] Usein oletetaan, että idiomit ovat lapsille vaikeita ymmärtää, koska niiden merkitystä ei voi kokonaisuudessaan johtaa rakenteeseen kuuluvien yksittäisten sanojen merkityksestä. Silti lastenkirjallisuudessa idiomeja käytetään paljon ja monessa eri tehtävässä. Tässä tutkimuksessa tarkistetaan fraseologian (idiomien ja sanalaskujen) käytön koko skaala saksankielisessä lastenkirjallisuudessa Erich Kästnerin (1899-1976) klassikoista tähän päivään asti. Kolmen eri korpuksen avulla (905 idiomiesimerkkiä kuudesta Kästnerin lastenkirjasta, 333 idiomia kahdesta Kästnerin aikuisromaanista ja 580 esimerkkiä kuudesta eri kirjailijoiden kirjoittamasta lastenkirjasta) pyritään vastamaan mm. seuraaviin kysymyksiin: Kuinka paljon ja minkälaisia idiomeja teksteissä käytetään? Miten idiomit sijoitetaan teksteihin, minkälaisia suhteita kontekstiin rakentuu? Millaisia eroavaisuuksia idiomien käytössä on havaittavissa ensinnäkin saman kirjailijan (Kästnerin) lastenkirjojen ja aikuisille tarkoitettujen kirjojen välillä sekä toisaalta eri kirjailijoiden kirjoittamien lastenkirjojen välillä? Tutkimuksesta käy ilmi, että idiomien käyttö vaihtelee lastenkirjallisuudessa ensisijaisesti kirjailijoittain, joka näkyy erilaisten ’fraseologisten profiilien’ esiintyminä. Parafraasien käyttö (idiomin rinnalle asetetaan synonyyminen ei-idiomaattinen ilmaisu) on varsin yleistä kaikissa tutkituissa lastenkirjoissa. Kästnerin lastenkirjoissa parafraasin käyttö on selvästi yleisempää kuin aikuisromaaneissa. Näyttää siltä, että lastenkirjallisuudessa siis tietoisesti tai tiedostumatta otetaan huomioon lasten rajoitettu fraseologinen kompetenssi.

Language and Letters of the Bluestocking Network : Sociolinguistic Issues in Eighteenth Century Epistolary English

This study deals with language change and variation in the correspondence of the eighteenth-century Bluestocking circle, a social network which provided learned men and women with an informal environment for the pursuit of scholarly entertainment. Elizabeth Montagu (1718 1800), a notable social hostess and a Shakespearean scholar, was one of their key figures. The study presents the reconstruction of Elizabeth Montagu s social networks from her youth to her later years with a special focus on the Bluestocking circle, and linguistic research on private correspondence between Montagu and her Bluestocking friends and family members between the years 1738 1778. The epistolary language use is investigated using the methods and frameworks of corpus linguistics, historical sociolinguistics, and social network analysis. The approach is diachronic and concerns real-time language change. The research is based on a selection of manuscript letters which I have edited and compiled into an electronic corpus (Bluestocking Corpus). I have also devised a network strength scale in order to quantify the strength of network ties and to compare the results of the linguistic research with the network analysis. The studies range from the reconstruction and analysis of Elizabeth Montagu s most prominent social networks to the analysis of changing morphosyntactic features and spelling variation in Montagu s and her network members correspondence. The linguistic studies look at the use of the progressive construction, preposition stranding and pied piping, and spelling variation in terms of preterite and past participle endings in the regular paradigm (-ed, - d, -d, - t, -t) and full / contracted spellings of auxiliary verbs. The results are analysed in terms of social network membership, sociolinguistic variables of the correspondents, and, when relevant, aspects of eighteenth-century linguistic prescriptivism. The studies showed a slight diachronic increase in the use of the progressive, a significant decrease of the stigmatised preposition stranding and increase of pied piping, and relatively informal but socially controlled epistolary spelling. Certain significant changes in Elizabeth Montagu s language use over the years could be attributed to her increasingly prominent social standing and the changes in her social networks, and the strength of ties correlated strongly with the use of the progressive in the Bluestocking Corpus. Gender, social rank, and register in terms of kinship/friendship had a significant influence in language use, and an effect of prescriptivism could also be detected. Elizabeth Montagu s network ties resulted in language variation in terms of network membership, her own position in a given network, and the social factors that controlled eighteenth-century interaction. When all the network ties are strong, linguistic variation seems to be essentially linked to the social variables of the informants.

Pedagogical tools designed to promote engagement and active learning in the biomedical sciences and allied health disciplines

Perceiving students, science students especially, as mere consumers of facts and information belies the importance of a need to engage them with the principles underlying those facts and is counter-intuitive to the facilitation of knowledge and understanding. Traditional didactic lecture approaches need a re-think if student classroom engagement and active learning are to be valued over fact memorisation and fact recall. In our undergraduate biomedical science programs across Years 1, 2 and 3 in the Faculty of Health at QUT, we have developed an authentic learning model with an embedded suite of pedagogical strategies that foster classroom engagement and allow for active learning in the sub-discipline area of medical bacteriology. The suite of pedagogical tools we have developed have been designed to enable their translation, with appropriate fine-tuning, to most biomedical and allied health discipline teaching and learning contexts. Indeed, aspects of the pedagogy have been successfully translated to the nursing microbiology study stream at QUT. The aims underpinning the pedagogy are for our students to: (1) Connect scientific theory with scientific practice in a more direct and authentic way, (2) Construct factual knowledge and facilitate a deeper understanding, and (3) Develop and refine their higher order flexible thinking and problem solving skills, both semi-independently and independently. The mindset and role of the teaching staff is critical to this approach since for the strategy to be successful tertiary teachers need to abandon traditional instructional modalities based on one-way information delivery. Face-to-face classroom interactions between students and lecturer enable realisation of pedagogical aims (1), (2) and (3). The strategy we have adopted encourages teachers to view themselves more as expert guides in what is very much a student-focused process of scientific exploration and learning. Specific pedagogical strategies embedded in the authentic learning model we have developed include: (i) interactive lecture-tutorial hybrids or lectorials featuring teacher role-plays as well as class-level question-and-answer sessions, (ii) inclusion of “dry” laboratory activities during lectorials to prepare students for the wet laboratory to follow, (iii) real-world problem-solving exercises conducted during both lectorials and wet laboratory sessions, and (iv) designing class activities and formative assessments that probe a student’s higher order flexible thinking skills. Flexible thinking in this context encompasses analytical, critical, deductive, scientific and professional thinking modes. The strategic approach outlined above is designed to provide multiple opportunities for students to apply principles flexibly according to a given situation or context, to adapt methods of inquiry strategically, to go beyond mechanical application of formulaic approaches, and to as much as possible self-appraise their own thinking and problem solving. The pedagogical tools have been developed within both workplace (real world) and theoretical frameworks. The philosophical core of the pedagogy is a coherent pathway of teaching and learning which we, and many of our students, believe is more conducive to student engagement and active learning in the classroom. Qualitative and quantitative data derived from online and hardcopy evaluations, solicited and unsolicited student and graduate feedback, anecdotal evidence as well as peer review indicate that: (i) our students are engaging with the pedagogy, (ii) a constructivist, authentic-learning approach promotes active learning, and (iii) students are better prepared for workplace transition.

Productivity of the suffixes -ness and -ity in 17th-century English letters : A sociolinguistic approach

Tässä työssä tutkitaan englannin kielen substantiivijohtimien -ness ja -ity produktiivisuutta 1600-luvulla kirjoitetuissa kirjeissä. Näitä lähes synonyymisiä johtimia käytetään yleensä merkitykseltään abstraktien substantiivien muodostamiseen adjektiiveista (esim. productive 'produktiivinen' > productiveness tai productivity 'produktiivisuus'). Johtimista -ity on lainautunut englantiin ranskasta ja myöhemmin myös latinasta; se on sekä fonologialtaan että semantiikaltaan läpinäkymättömämpi kuin kotoperäinen -ness. Lisäksi -ity-johdinta on käytetty enimmäkseen formaaleissa tilanteissa ja tieteellisissä teksteissä, kun taas -ness on ollut yleiskäyttöisempi. Tutkielman lähestymistapa on sosiolingvistinen: oletetaan, että johtimien produktiivisuus (eli valmius muodostaa uusia johdoksia) voi vaihdella eri sosiaaliryhmissä. Sosiolingvistiikkaa ei ole aiemmin juurikaan sovellettu produktiivisuuden tutkimiseen. Tutkimusaineistona on Helsingin yliopiston VARIENG-tutkimusyksikön laatima Corpus of Early English Correspondence, varhaisista englanninkielisistä kirjeistä koostuva korpus eli elektroninen tekstikokoelma, joka on suunniteltu historiallisen sosiolingvistiikan tarpeisiin. Korpuksen 1600-luvun kirjeitten yhteenlaskettu pituus on noin 1,4 miljoonaa sanaa, ja ne on kirjoitettu vuosina 1600-1681. Tutkielman tärkeimpänä produktiivisuusmittarina käytetään johtimien avulla muodostettujen eri sanojen eli tyyppien lukumäärää. Hypoteesina on, että -ity-tyyppien määrä on keskimääräistä pienempi huonosti koulutettujen sosiaaliryhmien kirjeissä. Näitä olivat 1600-luvulla naiset sekä alhaisimmat yhteiskuntaryhmät, kuten talonpojat ja käsityöläiset. Johtimen -ness tyyppimäärissä ei odoteta esiintyvän sosiolingvististä variaatiota. Tutkielmassa käsitellään myös tyyppimäärien vertailuun liittyviä metodologisia ongelmia. Koska vaikkapa naisilta ja miehiltä on eri määrä dataa, ei heidän tyyppimääriään voida suoraan verrata keskenään. Esimerkiksi tyyppimäärien normalisointi tuhatta sanaa kohti ei myöskään ole mahdollista, koska tyyppien lukumäärä ei kasva lineaarisesti korpuksen kasvaessa. Tutkielmassa esitetään kielitieteessä harvoin käytetty tilastotieteellinen menetelmä, jonka avulla korpuksen eri osista saatuja tyyppimääriä voidaan verrata koko korpukseen ja testata, ovatko ne tilastollisesti merkittävän pieniä tai suuria. Toisin kuin monet yleisemmät menetelmät, tämä tyyppikertymiin ja permutaatiotesteihin perustuva metodi ei vaadi yksinkertaistavien oletuksien tekemistä. Tutkimustulokset vahvistavat hypoteesin oikeaksi: naisten -ity-tyyppien lukumäärä on tilastollisesti merkittävän alhainen, kun taas -ness-tyyppien määrissä ei ole tilastollisesti merkittäviä eroja. Alhaisimpien yhteiskuntaryhmien osalta tuloksia ei saada, koska niiltä on korpuksessa liian vähän dataa. Analyysissä paljastuu myös yllättävä eroavaisuus: korpuksen ajallisesti ensimmäisessä puoliskossa (1600-1639) on merkittävän vähän -ity-tyyppejä. Tämä voidaan tulkita kielelliseksi muutokseksi: -ity-johtimen produktiivisuus kasvaa kirjeissä 1600-luvun aikana. Saattaa olla, että johtimen produktiivisuus on ensin kasvanut formaalimmissa tekstilajeissa, joista lisääntynyt käyttö on sitten levinnyt myös kirjeisiin, ehkäpä 1640-luvun sisällissodan synnyttämien kontaktiverkostojen siivittämänä. Tuloksien perusteella voidaan sanoa, että sosiolingvistinen vaihtelu on merkittävä tekijä ainakin joittenkin johtimien produktiivisuudessa, joten vaihtelua on syytä tutkia enemmänkin. Tutkimuksessa käytetty metodi mahdollistaa osakorpuksien tyyppimäärien luotettavan vertailun melko pienissäkin korpuksissa, joten se soveltuu hyvin niin historialliseen kielitieteeseen kuin sosiolingvistiikkaankin.

Das Übersetzen von Texten der Musikgattung Lied : am Beispiel von zehn Liedern aus dem Zyklus Winterreise von Franz Schubert und deren Übersetzungen

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on edistää ja kehittää saksalaisen liedmusiikin suomennosten tutkimusta. Tutkimusaineistona on käytetty kymmentä laulua Franz Schubertin säveltämästä laulusarjasta Winterreise (1827), joka pohjautuu Wilhelm Müllerin runoihin, ja Kyllikki Solanterän suomennoksia (1960) kyseisistä lauluista. Lähtökohtana oli lähtökielinen teksti, johon suomennosta verrattiin. Hypoteesina oli, että tavulukujen merkitys liedmusiikin kääntämisessä on suurempi kuin muiden lingvististen tai semanttisten ominaisuuksien, koska musiikki ja nuotit asettavat tiukat rajat käännökselle, eikä kääntäjä voi muuttaa kappaleen musiikillista rakennetta. Sanatarkan käännöksen sijaan kääntäjän tulee pyrkiä säilyttämään kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma riimejä unohtamatta. Aluksi kerrotaan taustatietoja säveltäjästä, sanoittajasta, teoksesta, liedmusiikista ja kääntäjästä. Teoriaosiossa kartoitetaan, mihin kategorioihin liedtekstien kääntäminen voidaan luokitella kuuluvaksi. Analyysi pohjautuu Wittbrodtin luokitteluun (1995). Teoriaosiossa käsitellään myös ekvivalenssia, adekvaattisuutta, näennäiskäännöksiä, tyyliä, uskollisuutta alkuperäisteokselle, vapaan kääntämisen rajoja ja käännösvirheitä tutkittavasta materiaalista valikoitujen esimerkkien pohjalta. Esimerkkejä edeltää aina teoriaosuus. Varsinainen vertailuosio, jossa vertaillaan lähtö- ja kohdetekstejä, on jaettu kuuteen osioon: säe- ja säkeistöluvut, sanaluvut, tavuluvut, kirjaimien poisjättö, suorat ja epäsuorat kysymykset sekä kappaleiden nimet. Sana- ja tavulukujen eroavaisuuksista esitetään myös taulukot. Sana- ja tavulukujen kohdalla pohditaan, mistä erot johtuvat. Kaiken kaikkiaan pohditaan myös, ovatko käännösratkaisut onnistuneita, ja miten kääntäjä on niihin päätynyt. Laulettavuutta käsittelevässä osiossa esitetään ensin aikaisempia pohdintoja ja tutkimustuloksia kyseisestä aiheesta. Lopuksi teen Mannilan Blueprint-metodin (2005) mukaiset testit. Metriikkatestin teen esimerkinomaisesti yhdelle säkeistölle ja musikaalisen testin teen kaikille kymmenelle laululle. Musikaalisessa testissä analysoidaan tarkemmin lähtökielisiä säkeitä ja niiden suomenkielisiä vastineita, joiden tavuluvut eroavat toisistaan. Loppupäätelmiä edeltävässä luvussa esitetään vielä suomalaisen lauluntekijän ajatuksia sanoittamisesta. Hypoteesi tavuluvuista osoittautui oikeaksi. 146 säkeestä vain viidessä eivät lähtö- ja kohdetekstin tavuluvut olleet identtiset, mikä todistaa sen, että kääntäjä pyrkii säilyttämään kappaleen rytmin. Kääntäjä on myös säilyttänyt kappaleiden riimit, mikä vaikuttaa osaltaan rytmin säilymiseen. Sanalukujen kohdalla taas vain 16 säkeellä oli identtiset sanaluvut, mikä kertoo siitä, että niitä tärkeämpää on säilyttää kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma. Käännösten voidaan katsoa kuuluvan useaan kategoriaan. Kappaleiden käännökset ovat suurimmalta osin ekvivalentteja, mutta osittain ne voidaan luokitella näennäiskäännöksiksi. Tyyli ei ole säilynyt virheettömänä aivan jokaisessa käännöksessä, mutta yhtään kääntäjän puutteellisesta kieli- tai kääntämistaidosta johtuvaa käännösvirhettä kappaleissa ei ole. Suomentaja ei ole tuottanut yhtään täydellisen sanatarkkaa käännöstä, vaikka leksikaalinen ero on osittain vain hiuksenhieno. Tämä osoittaa sen, että vapaan kääntämisen aste on liedmusiikin suomennoksissa suhteellisen korkea. Kaiken kaikkiaan Solanterän käännöksiä voi pitää suhteellisen onnistuneina.

Empowering innovative and active citizens: Design education in an Australian independent school

Consumerism is arguably one of the strongest forces affecting society today. Its affect on young people and their ability and desire to create, design, and innovate is cause for concern. It has been suggested that design, when viewed as “a fundamental category of meaning making” (Cope and Kalantzis, 2010, p.597), can be conceived as a “foundational paradigm for representation and action” (Cope and Kalantzis, 2011, p.49). As a component of a general education, it has the capacity to give future generations a framework for collaborative creative and critical thinking required for business innovation, while developing resourceful optimism, motivation, morality and the citizenship needed to develop awareness and resilience to this ideology (Design Commission, 2011; Design Council, 2011). However, to date clearly defined frameworks and empirical data surrounding design education integration in secondary school contexts and its impact on innovation and active citizenship in Australia, is extremely limited. This paper will explore the value of a hands-on and collaborative design-based education model in an independent secondary school environment in Australia and its effect on students’ self- perception, core beliefs, empowered participation and ability to innovate towards sustainability. Following is an overview of relevant literature, the research question, and potential significance and contribution of this research.

Übersetzen beim Lernen von Fremdsprachen : Übersetzungsaufgaben der Fremdsprache Deutsch im Lernmaterial und in der Abiturprüfung der finnischen gymnasialen Oberstufe

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kääntämistä vieraan kielen opetuksessa nykyään sekä kääntämisen ja käännöstieteen mahdollisuuksia vieraan kielen opetuksen kehittämiseen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä siitä ei juurikaan ole tutkimusta, sekä se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Ennen kaikkea työn on tarkoitus toimia keskustelunavauksen tälle aihepiirille. Materiaalina on käytetty lukion saksan kielen oppimateriaaleja Weitere Wege (A1-kieli), Neue Adresse (B2-kieli) ja Kurz und gut (B3-kieli) sekä saksan ylioppilastutkintoja vuosilta 1998-2005 (sekä pitkä että lyhyt saksa), jotka yhdessä edustavat tämän hetkistä lukion saksan kielen opetusta. Koska lukion oppimateriaalit ja ylioppilastutkinnot eivät ainakaan päällisin puolin eroa eri vieraiden kielten välillä toisistaan, koskevat päätelmät kattavasti koko lukion vieraan kielten opetusta. Materiaalia ja vieraan kielten opetusta tutkitaan tässä työssä pääasiallisesti tehtävien kautta. Oppimateriaalin tehtävät on kategorisoitu yhdeksään tehtävätyyppiin, joista 'kääntäminen' on yksi. Muut tehtävätyypit ovat 'ääneenlukeminen ja ääntäminen', 'maantuntemus ja kulttuuri', 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen', 'suulliset harjoitukset', 'sanasto' sekä 'kielioppi ja rakenne'. Ylioppilastutkinnoissa esiintyvät tehtävätyypit 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen' sekä 'kielioppi ja rakenne', eikä käännöstehtäviä ole tutkituissa kokeissa lainkaan. Oppimateriaalin ja ylioppilastutkinnon tehtäviin liittyen esitetään kvantitatiivisia tuloksia sekä anlysoidaan niiden kautta vieraan kielen opetuksen nykytilaa. Pääasiallinen analyysi keskittyy käännöstehtävien kvalitatiiviseen tutkimiseen, joilloin voidaan todeta, että nämä tehtävät edustavat oikeastaan merkkien kääntämistä, eivät merkityksen kääntämistä. Nämä käännöstehtävät ovat sisällöiltään luetun ymmärtämisen, tekstintuottamisen, sanaston sekä kieliopin ja rakenteen tehtäviä, eikä niillä ole mitään tekemistä kääntämisen kanssa nykypäivän käännöstieteellisessä merkityksessä. Siten kääntäminen käännösmielessä voisi tarjota vieraan kielen opetukselle uuden oppimismetodin, jossa ennen kaikkea kulttuurien välisen viestinnän aspektit olisivat huomioitu. Kääntämiseen liittyvistä osataidoista, mm. tutkimis- ja analyysitaidoista, voisi olla etua kielten opetukselle tulevaisuudessa.