Novel word learning ability in chronic post-stroke aphasia : variability and modality effects

Novel word learning has been rarely studied in people with aphasia (PWA), although it can provide a relatively pure measure of their learning potential, and thereby contribute to the development of effective aphasia treatment methods. The main aim of the present thesis was to explore the capacity of PWA for associative learning of word–referent pairings and cognitive-linguistic factors related to it. More specifically, the thesis examined learning and long-term maintenance of the learned pairings, the role of lexical-semantic abilities in learning as well as acquisition of phonological versus semantic information in associative novel word learning. Furthermore, the effect of modality on associative novel word learning and the neural underpinnings of successful learning were explored. The learning experiments utilized the Ancient Farming Equipment (AFE) paradigm that employs drawings of unfamiliar referents and their unfamiliar names. Case studies of Finnishand English-speaking people with chronic aphasia (n = 6) were conducted in the investigation. The learning results of PWA were compared to those of healthy control participants, and active production of the novel words and their semantic definitions was used as learning outcome measures. PWA learned novel word–novel referent pairings, but the variation between individuals was very wide, from more modest outcomes (Studies I–II) up to levels on a par with healthy individuals (Studies III–IV). In incidental learning of semantic definitions, none of the PWA reached the performance level of the healthy control participants. Some PWA maintained part of the learning outcomes up to months post-training, and one individual showed full maintenance of the novel words at six months post-training (Study IV). Intact lexical-semantic processing skills promoted learning in PWA (Studies I–II) but poor phonological short-term memory capacities did not rule out novel word learning. In two PWA with successful learning and long-term maintenance of novel word–novel referent pairings, learning relied on orthographic input while auditory input led to significantly inferior learning outcomes (Studies III–IV). In one of these individuals, this previously undetected modalityspecific learning ability was successfully translated into training with familiar but inaccessible everyday words (Study IV). Functional magnetic resonance imaging revealed that this individual had a disconnected dorsal speech processing pathway in the left hemisphere, but a right-hemispheric neural network mediated successful novel word learning via reading. Finally, the results of Study III suggested that the cognitive-linguistic profile may not always predict the optimal learning channel for an individual with aphasia. Small-scale learning probes seem therefore useful in revealing functional learning channels in post-stroke aphasia.

Yksilö ja ympäristö: Maalari Frans Lindin (1903–1988) elinikäinen ympäristösuhde muistitietohaastattelujen ja maisemamaalausten valossa

Tekijänoikeudellisten syiden vuoksi teoksen kokotekstissä olevien kuvien teknistä laatua on jouduttu heikentämään. ---- Tutkin yhden työläisen, maalari Frans Lindin (1903–1988) ympäristösuhdetta lapsuudesta viimeisiin elinvuosiin asti eli kirjoitan hänen ympäristöelämäkertaansa. Tarkastelen hänen suhdettaan luontoon ja kulttuuriympäristöön hänen vapaa-aikanaan. Tutkimukseen kuuluu johdanto-osan lisäksi yksi suomenkielinen ja neljä eng¬lanninkielistä artikkelia. Tutkin erityisesti Lindin paikkoja ja ympäristökokemuksia; tarkastelen hänen kotejaan ja muita tärkeitä paikkojaan; käsittelen hänen suhdettaan veteen ja vesistöihin; selvitän hänen maalausharrastustaan ja ympäristökokemustensa ulottuvuuksia sekä osoitan muistitiedon tärkeyden kokemusten tulkinnassa. Keskeiset lähteeni ovat vuosina 1985–2004 tekemäni Lindin ja 15 muun henkilön muistitietohaastattelut sekä puolensataa Lindin maalaamaa maisemaa, jotka dokumentoivat luontoa, yksityistaloja, julkisia rakennuksia ja kaupunkinäkymiä. Lisäksi käytän asiakirjoja, sanomalehtiaineistoa ja historiateoksia sekä omia havaintojani. Lähestyn Lindin ympäristösuhdetta kulttuurihistoriallisen ympäristötutkimuksen, henkilöhistorian ja muistitietohistorian näkökulmasta. Ympäristösuhde tarkoittaa kaikkea, mitä ihminen tekee ympäristössään, ympäristölleen ja ympäristönsä vaikutuksesta tai innoittamana. Se on sosiaalinen, historiallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka kehittyy varhaislapsuudesta lähtien kodista käsin ja muotoutuu elämän loppuun asti. Lindin ympäristösuhde kehittyi eri ihmisten vaikutuksesta, eri aikoina ja eri toiminnoissa ja konkretisoitui paikoissa, jotka olivat koettuja, muistettuja ja kerrottuja. Ne olivat myös lyhyt- tai pitkäaikaisia tai ainut-kertaisia, aktiivisia tai passiivisia, nykyisiä tai menneitä. Laatimani Lindin paikkojen luokituksen perustalta voidaan tutkia muidenkin ihmisten paikkasuhdetta. Lindin ympäristösuhteen moniulotteisuus ja rikkaus ilmeni sekä haastatteluissa että maisemamaalauksissa. Hänen ympäristökokemuksensa olivat arkisia, mutta niissä ilmenivät myös tunteiden, tiedon, nostalgian, edistyksen, omistamisen ja liikkumisen ulottuvuudet. Tutkimukseni antaa lähtökohdan kenen tahansa, varsinkin elossa olevan henkilön, ympäristösuhteen tutkimiselle.

Pienyrittäjän velkajärjestely

Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (VJL, 57/1993) muuttui 1.1.2015. Yksityiset elinkeinon- ja ammatinharjoittajat saivat aiemmin velkajärjestelyn yksityistalouden veloille, mutta uutta on se, että myös elinkeinotoiminnan velkoja voidaan järjestellä samassa yhteydessä. Yksityishenkilön velkajärjestelyä ei voi hakea pelkästään yrityksen velkoihin. Jotta elinkeinon- ja ammatinharjoittaja voisi saada velkajärjestelyn, yritystoiminnan pitää olla pienimuotoista ja perustua yrittäjän omaan työpanokseen. Laki ei koske yhtiömuotoisia yrityksiä, joten ne rajataan tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten velkajärjestelylaki kohtelee pienyrittäjää. Velkajärjestelylakiin tuli 30 muutosta, mutta keskityn tutkimuksessani pienyrittäjän kannalta merkityksellisiin seikkoihin. Toisena tutkimustehtävänä on selvittää pienyrittäjän epäonnistumisen syitä ja seurauksia. Työn tutkimuksellinen lähestymistapa on kvalitatiivinen eli laadullinen ja aineistonkeräystapana käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja. Tutkimusaineistoa kerättiin haastattelemalla epäonnistumisen kokeneita yrittäjiä tammi-maaliskuussa 2015. Teoriaosuudessa perehdytään alan kirjallisuuteen, tuomioistuimen oikeustapaukseen ja hallituksen esityksiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että velkajärjestelylain muutos mahdollistaa ammatin- ja elinkeinonharjoittajien pääsyn velkajärjestelyyn ja velkajärjestelyssä voidaan tietyin edellytyksin järjestellä elinkeinotoiminnasta syntyneet velat. Menettely on kevyempi ja edullisempi kuin yrityssaneeraus. Lakimuutos on historiallinen insolvenssioikeuden alalla ja se asettaa elinkeinon- ja ammatinharjoittajat tasavertaiseen asemaan muiden velallisten kanssa ottaen huomioon elinkeinotoiminnan velkojen järjestelylle asettamat erityispiirteet. Velkajärjestelyn edellytykset ovat pienyrittäjälle hyvin tiukat, eli olettavasti moni velallinen ei hakeudu velkajärjestelyyn. Käytäntö osoittaa, onko säännöstö niin tiukka, etteivät yksityiset elinkeinon- ja ammatinharjoittajat hae velkajärjestelyä, vaan lopettavat mieluummin liiketoimintansa.

Vastuullisuuden huomioiminen yritysostojen ja fuusioiden due diligence -tarkasteluissa: Yritysvastuu instituutiona suomalaisissa pörssiyrityksissä

Suomalaisten yritysten vastuullisuudella on pitkät perinteet, mutta vasta viime vuosina se on kehittynyt monialaiseksi ja kattavaksi osaksi yritysten kaikkea toimintaa. Ihannetilanteessa vastuullisuus on osa myös yritysten kasvun tavoittelua erilaisissa laajenemisstrategioissa kuten yritysostoissa ja fuusioissa. Yritysten kasvua koskevat teoriat yleisesti ennustavat yritysostojen ja fuusioiden tuovan synergioita, mutta silti suurin osa yritysten sulautumisista epäonnistuu. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kvantitatiivisin menetelmin, voisiko vastuullisuuden huomiotta jättäminen due diligence -tarkasteluissa, ja täten mahdolliset yhteensopimattomuudet yritysvastuun hoidossa ja tasossa, olla syy yritysostojen ja fuusioiden epäonnistumisiin. Tutkielman tarkoituksena on myös muodostaa käsitys vastuullisuudesta suomalaisena instituutiona. Tutkimusongelmat johdettiin institutionaalista talousmaantiedettä, vastuullista liiketoimintaa sekä yritysostoja ja fuusioita tarkastelevien tieteenalojen teorioista ja aiemmasta tutkimuksesta. Aineisto kerättiin 18.3.–27.3.2015 sähköpostitse lähetetyllä Webropol-kyselyllä suomalaisten pörssiyhtiöiden yritysvastuun asiantuntijoilta. Vastausprosentiksi muodostui 24,6 %. Tämän vuoksi saatu aineisto analysoitiin pääasiassa kuvailevin menetelmin SPSS-tilasto-ohjelmalla sekä Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Tutkimus antoi suuntaa-antavan käsityksen siitä, miten due diligence -tarkasteluita ja etenkin vastuullisuusasioita hoidetaan tällä hetkellä suomalaisissa pörssiyrityksissä. Selkeitä tuloksia siitä, että vastuullisuuden osa-alueiden huomiotta jättäminen due diligence -tarkasteluissa johtaisi yritysoston tai fuusion epäonnistumiseen, ei vielä tällä tutkimuksella saatu. Yllättävintä tuloksissa oli, että kaikkien vastanneiden yrityksissä olivat yritysostot ja fuusiot sujuneet tilastojen vastaisesti hyvin. Onkin kiinnostavaa, että vastuullisuuden osa-alueiden vastattiin olevan jo nyt osa due diligence -tarkasteluita osassa yrityksiä, ja kaikkien vastaajien mielestä näin pitäisi aina olla. Tulosten perusteella vastuullisuus onkin yksi suomalaisiin pörssiyrityksiin vaikuttavista instituutioista. Tämä tukee institutionalisoitumisen tutkimuksen koulukuntaa, jonka mukaan käytännöt ja arvot voivat kehittyä säännönmukaisuuksiksi agenttien toimesta. Vastaajien yhtenevien mielipiteiden vuoksi voidaankin olettaa, että vastuullisuuden huomiointi yritysostojen ja fuusioiden yhteydessä yleistyy tulevaisuudessa. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan tämän tutkimuksen tulosten varmistamiseksi ja yleistettävyyden selvittämiseksi.