140 merkin demokratiaa. Kuinka demokratia voi Twitterissä

Twitter on internetissä toimiva lyhytviestipalvelu, joka voidaan lukea osaksi sosiaalista mediaa. Sen käyttäjät voivat julkaista korkeintaan 140 merkin mittaisia viestejä, eli twiittejä, sekä lukea, jakaa ja kommentoida toisten käyttäjien lähettämiä twiittejä. Palvelun piirissä lähetetään tätä kirjoitettaessa kymmeniä tuhansia suomenkielisiä twiittejä päivittäin. Twiitit koskevat usein ajankohtaisia aiheita ja tapahtumia. Tässä tutkimuksessa haetaan vastausta siihen, toteutuuko Twitterissä käytävässä eduskuntavaaliaiheisessa keskustelussa aggregatiivisen, deliberatiivisen tai agonistisen demokratiakäsityksen piirteitä. Normatiivisten demokratiateorioiden operationalisoinnnissa tutkielmassa on käytetty erityisesti Raphael Kiesin deliberatiivisen demokratian operationalisointikehikkoa sekä Lincoln Dahlbergin digitaalisen demokratian positiomallia. Aineistona on Twitterin tietokannasta vuoden 2015 eduskuntavaalien alla suodatettu ja kerätty kokoelma twiittejä (n=870), jotka muodostavat yhteensä 25 kokonaista keskustelua. Analyysimenetelminä on käytetty laadullista, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä kuvailevia kvantitatiivisia menetelmiä. Analyysin johtopäätöksenä voidaan todeta, että kaikkien edellä mainittujen demokratiateorioiden mukaisia piirteitä oli havaittavissa tutkituista keskusteluketjuista. Kokonaisuutena aineistosta havaitut vuorovaikutuksen piirteet muodostavat kuvan keskustelukulttuurista, joka muistuttaa käsitellyistä demokratiaihanteista eniten aggregatiivista, liberaalia demokratiaa. Mainittua normatiivista demokratiakäsitystä tukevat myös Twitterin asettama 140 merkin yläraja viestien pituudelle sekä Twitterin tämän tutkielman kirjoitusvaiheessa julkaisema äänestystoiminto. Merkillepantava huomio on myös se, että osallistujien välistä näkyvää vuorovaikutusta esiintyy Twitterissä vähän suhteessa twiittien kokonaisvolyymiin.

Suomalaisten yliopistojen life science-alan spin-off-yritysten rahoitustilanne, -lähteet ja –riskit

Life science-ala on rahoituksellisesti erittäin haastava, koska tuotekehitysputket ovat 10-15 vuoden pituisia ja voivat vaatia suuria etupainotteisia investointeja. Monet life science-alan yritykset ovat niin Suomessa kuin kansainvälisestikin syntyneet suoraan yliopistosta niin sanottuina spin-off-yrityksinä. Yrityksen perustaminen tutkimustiedon pohjalle on yksi akateemisen yrittäjyyden muodoista. Tässä tutkimuksessa tutkitaan akateemista yrittäjyyttä life science-alalla Suomessa. Suomessa life science-alan osaaminen on kansainvälistä huippua ja alalle on syntynyt useita spin-off-yrityksiä viime vuosina. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet erityisesti agentti-päämiesongelmiin akateemisessa yrittäjyydessä ja life science alaa puolestaan on käsitelty usein pelkästään yhtenä alana. Tutkimuksessa pyritään analysoimaan life science-alan eri painopiste-alueita tarkemmin rahoitusstrategisesta näkökulmasta, koska ala ei ole homogeeninen. Akateemisen yrittäjyyden agenttiongelmaa pyritään tarkoittamaan Suomen yliopistomaailmassa life science-alalta käsin. Tutkimus toteutetaan kvalitatiivisena haastattelututkimuksena ja sitä tukevana tilinpäätöstietojen analysointina. Tutkimuksen tulokset vahvistavat agentti-päämiesongelmien olemassaolon suomalaisessa yliopistomaailmassa. Ongelmien osapuolina ovat niin akateemikot, yliopiston innovaatiopalvelut kuin TEKES:kin. Yrittäjät kaipaavat kokonaisvaltaisempaa apua, koska kokevat alalla liiketoimintaosaamisen puuttuvan monin paikoin. Alan vaatimien runsaiden tuotekehityspanostusten vuoksi alan yritykset ovat pitkään raskaasti tappiollisia. Yritysten valitsemat rahoitusratkaisut vaihtelevat suuresti. Kaikki tutkitut yritykset pyrkivät kasvamaan nykyisten ydintuotteidensa mukana ja ovat jo jossain määrin hankkineet rahoitusta kasvustrategiaansa varten. Alan pääomaintensiivisyydestä johtuen ovat monet yritykset kuitenkin suunnittelemassa tai jo päätyneet tekemään yhteistyötä integroituen alalla joko vertikaalisesti tai horisontaalisesti. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman käsityksen, jonka mukaan life science-alan yrityksiä on vaikea arvioida ulkopuolelta pelkästään tilinpäätöstietojen pohjalta, koska alkuvaiheessa rahoituskierrokset ja tappiolliset vuoden seuraavat toisiaan ja toisaalta yrityksen arvo sitoutuu pitkiin tuotekehitysputkiin, jotka eivät välttämättä näy tilinpäätöksessä. Tulokset tuovat esille merkittäviä yritysten kokemia ongelmia rahoituksen saannissa life science-alalla Suomessa sekä akateemisen yrittäjyyden epäkohtia yritystoiminnan näkökulmasta. Näiden tekijöiden huomioonottaminen ja laajempi kansainvälinen vertailu voivat auttaa suomalaisia yrityksiä tällä vahvalla osaamisalalla eteenpäin.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten palvelutyytyväisyystutkimus 2015 : Yhteenvetoraportti

Asiakkaat ovat pääosin tyytyväisiä ELY-keskusten tarjoamaan palveluun ja annettuja arvosanoja voidaan pitää erittäin hyvinä. ELY-keskusten valtakunnalliset keskimääräiset tyytyväisyysarvosanat ovat pysyneet käytännössä ennallaan edellisvuoden tutkimukseen nähden. Tätä voidaan pitää erittäin positiivisena huomioiden ELY-keskuksiin kohdistuneet sopeuttamistoimet ja niiden toimintaympä-ristössä tapahtuneet muutokset vuoden 2015 Vuoden 2015 palvelutyytyväisyystutkimuksessa oli mukana ELY-keskusten rahoitus-, maksatus-, lupa- ja valvontapalvelut. Lisäksi erillisenä tutkimuskohteena mukana oli ensimmäistä kertaa yritysten kehittämispalvelut (analyysi-, konsultointi- sekä koulutuspalvelut). Tutkimukseen osallistui kaikki ELY-keskukset lukuun ottamatta Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksia, joiden osalta palvelutyy-tyväisyyskyselyitä ei tehty vuoden 2015 aikana. Vastauksia tutkimukseen saatiin yhteensä lähes 3500 kappaletta. ELY-keskusten asiakkailta saamien ”palvelu kokonaisuudessaan” tyytyväisyysarvosanojen valtakunnallinen keskiarvo on kaikkien pal-veluiden osalta yli neljä (4,10) eli tyytyväisyys oli laskenut hienoisesti vuoden 2014 tuloksista (4,13). Asiakkaat ovat antaneet korkeim-mat tyytyväisyysarvosanat ”asiantuntemuksesta” sekä ”ystävällisyydestä”. Muita tekijöitä alhaisemmat arvosanat on annettu ”asian käsittelynopeudelle”. Rahoituspalveluiden osalta kokonaisarvosana (3,98) on laskenut hivenen. Koettu palvelun ystävällisyys on pysynyt korkealla tasolla, mutta tyytyväisyys käsittelynopeuteen on laskenut. Maksatuspalveluiden osalta kokonaisarvosana (4,16) on pysynyt ennallaan ja tyyty-väisyys käsittelynopeuteen on parantunut. Lupapalveluiden osalta kokonaisarvosana (4,17) on pysynyt ennallaan. Sen sijaan asiakkai-den tyytyväisyys asiantuntemukseen, ystävällisyyteen ja päätösten perusteluihin on laskenut selvästi. Lupapalveluiden muutokset nä-kyvät kaikkien vastaajien kokonaistuloksessa. Valvontapalveluiden osalta kokonaisarvosana (3,99) on laskenut hivenen. Yrityspalvelujen analyysi- ja konsultointipalveluissa parhaaksi koettiin mm. palvelun nopea ja vaivaton saatavuus sekä suora hyöty liiketoimintaan. Koulutuspalvelut taas saivat kiitosta sisällöistä ja koulutusten läpiviennistä. Sekä konsultointipalvelut että avainhenki-löille suunnatut koulutusohjelmat koettiin tehokkaaksi tavaksi kehittää yrityksen toimintaa. Asiakkaat odottavat sujuvaa asiointia ELY-keskuksen kanssa. Yhä useammalle asiakkaalle tämä tarkoittaa hyvin toimivia sähköisiä palveluita. Keskeiset asiakkaiden esille nostamat kehityskohteet liittyivät asioinnin koettuun työläyteen, prosessin monimutkaisuuteen tai vaikeuteen. Lisäksi hitaaksi koettu asian käsittelynopeus sai osakseen kritiikkiä. Nopeasti kasvava sähköinen asiointi tarvitsee tuek-seen hyvin saavutettavan monikanavaisen asiakaspalvelun, jonka edelleen kehittämiseen tulee panostaa. Lisätietoja tutkimuksen koordinointiin liittyvissä asioista saa Teija Junttilalta KEHA-keskuksesta.

Mainonnan tarinankerronta luksusbrändin brändi-identiteetin ja brändimielikuvan yhteensaattajana – Case Chanel

Luksusbrändien arvo riippuu tunnetusti niiden luomasta mielikuvasta, koska luksustuotteiden kuluttajat tekevät yleensä ostopäätöksen pelkän brändimielikuvansa perusteella. Brändimielikuva muodostuu assosiaatioista, joita kuluttaja liittää brändiin ja sen tuotteisiin. Luksusbrändit viestivät mainonnan kautta identiteettiään, eli sitä, minkä brändi kokee tärkeäksi. Mainonnan avulla pyritään viestimään kuluttajalle niin, että hänen brändimielikuvansa luksusbrändistä vastaa lopulta mahdollisimman tarkasti yrityksen brändi-identiteettiä. Mainonnassaan luksusbrändit käyttävät perinteisesti paljon tarinankerrontaa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli ymmärtää, miten tarinankerronta vaikuttaa siihen, kohtaako kuluttajan brändimielikuva luksusbrändin brändi-identiteetin. Tutkimuksen tarkoitusta lähestyttiin neljän osaongelman kautta: 1. Mistä tekijöistä luksusbrändin brändi-identiteetti muodostuu? 2. Mistä tekijöistä kuluttajien brändimielikuva luksusbrändistä muodostuu? 3. Miten tarinankerronnalle altistuneiden kuluttajien brändimielikuva luksusbrändistä eroaa siitä brändimielikuvasta, joka on kuluttajilla, joille tarinaa ei kerrota? 4. Mitkä ovat luksusbrändin onnistuneen tarinankerronnan piirteet? Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautui Kapfererin (2008) identiteettiprismaan, Kellerin (1993) brändimielikuvan tekijöihin sekä Fogin ym. (2005) tarinankerronnan elementtien teoriaan. Tutkimustapauksena oli luksusbrändi Chanelin tarinankerronnallinen mainonta. Tutkimus toteutettiin laadullisena kvasikokeellisena tutkimuksena, jossa tutkittavat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Kontrolliryhmälle näytettiin Chanelin mainosvideo, joka ei tarinankerrontaa sisältänyt. Koeryhmälle näytettiin tämän lisäksi mainosvideo, joka sisälsi tarinankerrontaa. Haastattelujen avulla pyrittiin selvittämään tutkittavien brändimielikuva Chanelista ja samalla perehdyttiin tarkemmin heidän suhtautumiseensa mainoksia kohtaan. Brändimielikuvia verrattiin ja todettiin, että koeryhmän mielikuva oli kontrolliryhmää positiivisempi ja vastasi myös paremmin Chanelin identiteettiä. Tutkimuksen tulosten perusteella voitiin todeta, että mainonnan tarinankerronnalla on vaikutusta siihen, kohtaako asiakkaan brändimielikuva luksusbrändin identiteetin. Mainonnan tarinankerronnan avulla voidaan asiakkaan mielikuva saada paremmin vastaamaan luksusbrändin identiteettiä, mikäli tarinankerronta on onnistunutta ja se herättää tunteita. Luksusbrändin onnistuneita tarinankerronnan piirteitä havaittiin olevan erottuvuus, mukaansatempaava juoni, unelmasta viestiminen, epäsuorien viestien sisällyttäminen, kokemuksellisuus, viestin ja konfliktin monitulkintaisuus sekä tarkkaan harkitut henkilöt.

La sociedad del conocimiento y su impacto en el mercado accionario en Colombia

El acelerado desarrollo experimentado en los últimos años por las TIC, ha generado procesos de transformación fundamentales en las relaciones humanas, la economía, la cultura, la política e inclusive las costumbres. Tomando como punto de partida el concepto de Manuel Castells (2002), en el que manifiesta que la revolución de las TIC dada su capacidad de penetración en todo el ámbito de la actividad humana, entre ellas la obtención de conocimiento, es el punto de entrada para analizar la complejidad de la nueva economía, la sociedad y la cultura en formación, éste proyecto de investigación tiene como objetivos: i) Determinar el impacto que tiene la Sociedad del Conocimiento en el mercado accionario en Colombia y ii) Establecer por qué se considera al mercado accionario como un mercado especulativo. El documento inicia con un marco teórico en el que se analizan los conceptos que responden a dos tradiciones de pensamiento distintas: La Sociedad de la Información y la Sociedad del Conocimiento, y se abordan los rasgos centrales que actualmente las definen; analizando las transformaciones que llevaron a su origen y el modo en que se ha intentado unificar sus características bajo un único término. Seguidamente se realiza una contextualización del mercado accionario en Colombia haciendo una descripción de sus principales participantes y las características de cada uno de ellos. Posteriormente se describe el impacto que tienen los principales índices bursátiles utilizados en el mercado accionario y por último se hace una descripción desde diversos autores respecto del concepto de especulación.

Prueba recurso

Resumen prueba

Cue combination for 3D location judgements

Cue combination rules have often been applied to the perception of surface shape but not to judgements of object location. Here, we used immersive virtual reality to explore the relationship between different cues to distance. Participants viewed a virtual scene and judged the change in distance of an object presented in two intervals, where the scene changed in size between intervals (by a factor of between 0.25 and 4). We measured thresholds for detecting a change in object distance when there were only 'physical' (stereo and motion parallax) or 'texture-based' cues (independent of the scale of the scene) and used these to predict biases in a distance matching task. Under a range of conditions, in which the viewing distance and position of the tarte relative to other objects was varied, the ration of 'physical' to 'texture-based' thresholds was a good predictor of biases in the distance matching task. The cue combination approach, which successfully accounts for our data, relies on quite different principles from those underlying geometric reconstruction.

Latitude and longitude vertical disparities

The literature on vertical disparity is complicated by the fact that several different definitions of the term “vertical disparity” are in common use, often without a clear statement about which is intended or a widespread appreciation of the properties of the different definitions. Here, we examine two definitions of retinal vertical disparity: elevation-latitude and elevation-longitude disparities. Near the fixation point, these definitions become equivalent, but in general, they have quite different dependences on object distance and binocular eye posture, which have not previously been spelt out. We present analytical approximations for each type of vertical disparity, valid for more general conditions than previous derivations in the literature: we do not restrict ourselves to objects near the fixation point or near the plane of regard, and we allow for non-zero torsion, cyclovergence, and vertical misalignments of the eyes. We use these expressions to derive estimates of the latitude and longitude vertical disparities expected at each point in the visual field, averaged over all natural viewing. Finally, we present analytical expressions showing how binocular eye position—gaze direction, convergence, torsion, cyclovergence, and vertical misalignment—can be derived from the vertical disparity field and its derivatives at the fovea.

Stereo and motion parallax cues in human 3D vision: can they vanish without a trace?

In an immersive virtual reality environment, subjects fail to notice when a scene expands or contracts around them, despite correct and consistent information from binocular stereopsis and motion parallax, resulting in gross failures of size constancy (A. Glennerster, L. Tcheang, S. J. Gilson, A. W. Fitzgibbon, & A. J. Parker, 2006). We determined whether the integration of stereopsis/motion parallax cues with texture-based cues could be modified through feedback. Subjects compared the size of two objects, each visible when the room was of a different size. As the subject walked, the room expanded or contracted, although subjects failed to notice any change. Subjects were given feedback about the accuracy of their size judgments, where the “correct” size setting was defined either by texture-based cues or (in a separate experiment) by stereo/motion parallax cues. Because of feedback, observers were able to adjust responses such that fewer errors were made. For texture-based feedback, the pattern of responses was consistent with observers weighting texture cues more heavily. However, for stereo/motion parallax feedback, performance in many conditions became worse such that, paradoxically, biases moved away from the point reinforced by the feedback. This can be explained by assuming that subjects remap the relationship between stereo/motion parallax cues and perceived size or that they develop strategies to change their criterion for a size match on different trials. In either case, subjects appear not to have direct access to stereo/motion parallax cues.

Parallel Monte Carlo sampling scheme for sphere and hemisphere

The sampling of certain solid angle is a fundamental operation in realistic image synthesis, where the rendering equation describing the light propagation in closed domains is solved. Monte Carlo methods for solving the rendering equation use sampling of the solid angle subtended by unit hemisphere or unit sphere in order to perform the numerical integration of the rendering equation. In this work we consider the problem for generation of uniformly distributed random samples over hemisphere and sphere. Our aim is to construct and study the parallel sampling scheme for hemisphere and sphere. First we apply the symmetry property for partitioning of hemisphere and sphere. The domain of solid angle subtended by a hemisphere is divided into a number of equal sub-domains. Each sub-domain represents solid angle subtended by orthogonal spherical triangle with fixed vertices and computable parameters. Then we introduce two new algorithms for sampling of orthogonal spherical triangles. Both algorithms are based on a transformation of the unit square. Similarly to the Arvo's algorithm for sampling of arbitrary spherical triangle the suggested algorithms accommodate the stratified sampling. We derive the necessary transformations for the algorithms. The first sampling algorithm generates a sample by mapping of the unit square onto orthogonal spherical triangle. The second algorithm directly compute the unit radius vector of a sampling point inside to the orthogonal spherical triangle. The sampling of total hemisphere and sphere is performed in parallel for all sub-domains simultaneously by using the symmetry property of partitioning. The applicability of the corresponding parallel sampling scheme for Monte Carlo and Quasi-D/lonte Carlo solving of rendering equation is discussed.

Psychophysics of emotion: the QUEST for emotional attention

To investigate the mechanisms involved in automatic processing of facial expressions, we used the QUEST procedure to measure the display durations needed to make a gender decision on emotional faces portraying fearful, happy, or neutral facial expressions. In line with predictions of appraisal theories of emotion, our results showed greater processing priority of emotional stimuli regardless of their valence. Whereas all experimental conditions led to an averaged threshold of about 50 ms, fearful and happy facial expressions led to significantly less variability in the responses than neutral faces. Results suggest that attention may have been automatically drawn by the emotion portrayed by face targets, yielding more informative perceptions and less variable responses. The temporal resolution of the perceptual system (expressed by the thresholds) and the processing priority of the stimuli (expressed by the variability in the responses) may influence subjective and objective measures of awareness, respectively.

Elevated atmospheric CO2 and humidity delay leaf fall in Betula pendula, but not in Alnus glutinosa or Populus tremula × tremuloides

Context: Anthropogenic activity has increased the level of atmospheric CO2, which is driving an increase of global temperatures and associated changes in precipitation patterns. At Northern latitudes, one of the likely consequences of global warming is increased precipitation and air humidity. Aims: In this work, the effects of both elevated atmospheric CO2 and increased air humidity on trees commonly growing in northern European forests were assessed. Methods: The work was carried out under field conditions by using Free Air Carbon dioxide Enrichment (FACE) and Free Air Humidity Manipulation (FAHM) systems. Leaf litter fall was measured over 4 years (FACE) or 5 years (FAHM) to determine the effects of FACE and FAHM on leaf phenology. Results: Increasing air humidity delayed leaf litter fall in Betula pendula, but not in Populus tremula × tremuloides. Similarly, under elevated atmospheric CO2, leaf litter fall was delayed in Betula pendula, but not in Alnus glutinosa. Increased CO2 appeared to interact with periods of low precipitation in summer and high ozone levels during these periods to effect leaf fall. Conclusions: This work shows that increased CO2 and humidity delay leaf fall, but this effect is species specific.

On the 'special' status of emotional faces... Comment on Yang, Hong, and Blake (2010)

A wealth of literature suggests that emotional faces are given special status as visual objects: Cognitive models suggest that emotional stimuli, particularly threat-relevant facial expressions such as fear and anger, are prioritized in visual processing and may be identified by a subcortical “quick and dirty” pathway in the absence of awareness (Tamietto & de Gelder, 2010). Both neuroimaging studies (Williams, Morris, McGlone, Abbott, & Mattingley, 2004) and backward masking studies (Whalen, Rauch, Etcoff, McInerney, & Lee, 1998) have supported the notion of emotion processing without awareness. Recently, our own group (Adams, Gray, Garner, & Graf, 2010) showed adaptation to emotional faces that were rendered invisible using a variant of binocular rivalry: continual flash suppression (CFS, Tsuchiya & Koch, 2005). Here we (i) respond to Yang, Hong, and Blake's (2010) criticisms of our adaptation paper and (ii) provide a unified account of adaptation to facial expression, identity, and gender, under conditions of unawareness

Using high-fidelity virtual reality to study perception in freely moving observers

Technological innovations have had a profound influence on how we study the sensory perception in humans and other animals. One example was the introduction of affordable computers, which radically changed the nature of visual experiments. It is clear that vision research is now at cusp of a similar shift, this time driven by the use of commercially available, low-cost, high- fidelity virtual reality (VR). In this review we will focus on: (a) the research questions VR allows experimenters to address and why these research questions are important, (b) the things that need to be considered when using VR to study human perception, (c) the drawbacks of current VR systems, and (d) the future direction vision research may take, now that VR has become a viable research tool.