Valtatien 4 parantaminen Äänekosken kohdalla : Ympäristövaikutusten arviointiselostus

Tämä YVA-selostus koskee valtatie 4:n parantamista Äänekosken kohdalla. Suunnittelualue käsittää Huutomäen (valtatien 13 risteys) ja Mämmen kylän välisen alueen. YVA-menettelyn tavoitteena on, että menettelyn avulla valtatielle 4 Äänekosken kohdalla löydetään mahdollisimman hyvä kokonaisratkaisu. YVA-menettelyn yhteydessä on myös laadittu alustava yleissuunnitelma ja hankearviointi. Valtatie 4 on osa kansainvälistä Eurooppa-teiden verkkoa (Trans-European-Network). Valtatie 4:lle Äänekosken kohdalla on asetettu tavoitetila valtatie 4 Jyväskylä–Oulu-yhteysvälin kehittämisselvityksessä. Selvityksen mukaan valtatie 4 on tavoitetilassa kapea nelikaistainen keskikaiteellinen tie välillä valtatie 13 (Huutomäki)–Äänekoski. Keski-Suomen maakuntakaavassa valtatie 4 on esitetty Vehniän ja Äänekosken välillä ohjeellisena moottoritienä. Valtatien 4 parantaminen on lähtenyt liikkeelle Äänekosken kaupungin tarpeesta laatia kaupungin kehittämistarpeita tukeva tilavaraus valtatielle. Lisäksi tavoitteena on parantaa liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta suunnittelualueella. YVA-selostusvaiheessa on arvioitu kolmea eri toteutusvaihtoehtoa, vaihtoehdot 0, 1 ja 2. Vaihtoehto 0 on nykyinen valtatie 4:n pääosin yksiajoratainen linjaus nykyisen tieverkon mukaisesti. Vaihtoehtoon ei ole suunniteltu toimenpiteitä. Vaihtoehto 1 on kaksiajoratainen, moottoritietasoinen tie, jonka nopeusrajoitus on 100 km/h ja liittymät ovat eritasoliittymiä. Vaihtoehto 2 on pääosin nykyisen tien maastokäytävää noudattava kaksiajoratainen tie, jonka nopeusrajoitus on 80 km/h–100 km/h ja jonka liittymät ovat eritasoliittymiä. Vaihtoehdoille 1 ja 2 on laadittu alustavat yleissuunnitelmat. Ympäristövaikutusten arviointi on tehty YVA-lain ja laaditun ympäristövaikutusten arviointiohjelman mukaisesti huomioiden yhteysviranomaisen YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossaan esittämät täydennykset ja täydennyksiä varten laaditut vastineet. Selostusvaiheessa on arvioitu hankkeen vaikutukset aluerakenteeseen ja maankäyttöön; luonnonoloihin ja suojelualueisiin; pinta- ja pohjavesiin; maa- ja kallioperään sekä luonnonvarojen käyttöön; maisemaan ja kulttuuriympäristöön; melu- ja päästövaikutukset sekä ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Vaikutuksia arvioitaessa huomioitiin sekä tien käytön että rakentamisen aikaiset vaikutukset. Lisäksi arvioitiin hankkeen liikenteelliset vaikutukset. Jatkosuunnitteluun valittavasta vaihtoehdosta voidaan tehdä päätös yhteysviranomaisen lausunnon antamisen jälkeen. Valitusta vaihtoehdosta laaditaan maantielain mukaiset yleissuunnitelma ja tiesuunnitelma. Tiesuunnitteluvaiheen arvioidaan alkavan aikaisintaan vuonna 2016. Rakentaminen edellyttää hyväksyttyä tiesuunnitelmaa ja alkaa siten aikaisintaan vuoden 2020 jälkeen. Rakentaminen kestää alustavien arvioiden mukaan 2-3 vuotta.

HaminaKotka sataman tieliikenneyhteydet Kotkassa

HaminaKotka satama on Itämeren kolmanneksi suurin konttisatama ja kokonaisliikenteessä mitattuna Itämeren 15. suurin. Sataman osuus Suomen ulkomaan tavaraliikenteestä oli vuonna 2011 20 %, ja osuus koko Suomen kauttakulkuliikenteestä 46 % ja transitokonteista 81 %. Valtakunnallisen merkityksensä lisäksi sataman merkitys Kymenlaakson elinkeinoelämälle ja aluekehitykselle on suuri. Vuonna 2013 valmistuneessa selvityksessä tunnistettiin kehittämishankkeet, joiden toteuttamisella voidaan tehokkaimmin parantaa sataman maaliikenteen yhteyksiä. Tieliikenteen toimenpiteistä tehokkaimmiksi todettiin Hyväntuulentien (Vt15) ja Merituulentien (Mt355) parantaminen. Hyväntuulentien ja Meri-tuulentien merkitys satamakuljetuksille sekä Kotkan kaupungin maankäytölle ja ihmisten arjen toimivuudelle on keskeinen. Hyväntuulentie on valtatieyhteys valtatieltä 7 Kotkan keskustaan ja viiteen satamaan, joista suurimmat ovat Mussalo ja Hietanen. Kotkan satamien kasvu on ollut voimakasta ja sen tulevasta kasvusta on erilaisia ennusteita. Tiellä on toistuvia sujuvuusongelmia ja sillä tapahtuu paljon onnettomuuksia. Hyväntuulentieltä Hietasen satamaan johtaa katuyhteys, joka ei vastaa tasoltaan satamaliikenteen tarpeita. Sataman liikennettä ohjautuu nykyisellä verkolla myös muulle katuverkolle. Merituulentie on seututieluokkainen yhteys Hyväntuulentieltä Mussalon satamaan. Raskaan liikenteen osuus on huomattavan suuri, mikä aiheuttaa ongelmia varsinkin valo-ohjatuissa liittymissä. Tie toimii myös ympäröivän maankäytön yhteytenä Kotkan keskustan suuntaan. Kotkan satamayhteyksien keskeisin ongelma on satamien raskaan liikenteen ja paikallisen ja seudullisen henkilöliikenteen yhteensovittaminen. Teiden nykyinen taso ei vastaa jo nykyisin suuren liikennemäärään ja korkean raskaan liikenteen osuuden tarpeita, minkä seurauksena teillä on liikenneturvallisuus- ja toimivuusongelmia. Tulevaisuudessa liikenteen sujuvuus heikkenee liikennemäärien kasvaessa. Hyväntuulentiestä on laadittu tiesuunnitelma, joka on hyväksytty ja lainvoimainen. Tiesuunnitelman toteuttamisella voidaan poistaa Hyväntuulentien merkittävimmät turvallisuus- ja toimivuusongelmat. Hanke on yhteiskuntataloudellisesti erittäin kannattava ja sen toteuttaminen on suositeltavaa käynnistää nopealla aikataululla. Jatkossa tulisi etsiä ratkaisu myös Metsolan tasoliittymän poistamiseksi ja maantieyhteyden muodostamiseksi Hietasen satamaan. Merituulentiestä on laadittu toimenpideselvitys vuonna 2005. Merituulentien parantamisesta tulisi käynnistää yleissuunnitelman laatiminen parhaiden keinojen löytämiseksi alueen maankäytön liikenteen ja Satamaliikenteen yhteensovittamiseksi. Yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä tulisi tutkia myös mahdollisuuksia parantaa raskaan liikenteen olosuhteita nopeasti toteutettavilla pienehköillä toimenpiteillä.

Pääomasijoittamisen tehostaminen suomalaisen pkt-sektorin kehittämisessä

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää systemaattinen toimintamalli sekä luoda suorituskyvyn esi-merkkimittaristo pääomasijoittajan toiminnan tehostamiseksi. Pääomasijoittajan tärkein tehtävä on pyrkiä kasvattamaan sijoituskohdeyrityksen osakkeiden ja siten omistaja-arvoa keskipitkällä aika-jänteellä. Strategioiden kehittämistä ja toteuttamista on tutkittu sangen laajasti, mutta käytännölli-sempi lähestymiskulma hallitustyöskentelyn vaikutuksista sekä strategioiden toteutuksen varmis-tamisesta on jäänyt näissä aikaisemmissa tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Varsinainen perusta omistaja-arvolle ja sen kasvattamiselle suomalaisen pkt-yrityksen pääomasi-joittamisessa luodaan hyvien ja tulevaisuuden kasvupotentiaalia omaavien kohdeyritysten etsimisellä, riittävän tarkalla analysoinnilla sekä sijoitushetken kohtuullisella arvostuksella. Sijoitusaikana ei enää pystytä korjaamaan mahdollisia alkuvaiheen epäonnistumisia. Kun kohdeyhtiöön on valittu ammattitaitoinen ja motivoitunut hallitus, tulee pääomasijoittajan panostaa valittujen strategioiden toteuttamiseen havainnollisilla ja tehokkailla työkaluilla. Ne mahdollistavat kohdeyrityksen visioiden ja arvojen jakamisen edelleen helpommin ymmärrettäviksi avainmittareiksi ja –tavoitteiksi kaikille organisaatiotasoille. Suorituskyvyn mittaamisen ja analysoinnin päätehtävä sekä suurissa että pienissäkin yrityksissä on yritysjohdon päätöksenteon tukeminen luotettavan, säännöllisen ja riittävän tarkan informaation tuottamisella huolellisesti valituista mittauskohteista. Suorituskyvyn analysointi auttaa myös hahmottamaan paremmin kokonaisnäkemystä yrityksen menestykseen vaikuttavista tekijöistä sekä niiden välisistä syy-yhteyksistä. Alunperin suuryritysten tarpeisiin kehitetyt suorituskyvyn analysointi- ja mittausmenetelmät ovat poikkeuksetta liian monimutkaisia ja raskaita vastatakseen pienempien yritysten vaatimuksia. Liiketoiminnan seuraamisessa ja ohjaamisessa pkt-yrityksen hallituksen tulee ottaa perinteisten taloudellisten mittareiden lisäksi mukaan myös keskeisimpiä, ei-taloudellisia seurattavia asioita, joiden avulla muodostuu ajantasaisempi kuva kohdeyhtiön kilpailukyvystä sekä menestyksestä. Pääomasijoittajan toimintamallissa esitellään kansainvälisesti käytössä olevia menetelmiä strategian jalkauttamiseen, yrityksen liiketoimintamallin kehittämiseen sekä suorituskyvyn johtamisen tukemiseen. Pkt-yrityksille pyrittiin luomaan yksinkertainen mallimittaristo suorituskyvyn analysointiin ja yrityksen johtamisen tueksi. Sijoituskohdeyritysten hallituksilla on jo tällä hetkellä käytettävissään erilaisia kuukausittaisia taloudellisia tunnuslukuja sekä tilikauden tuloksestakin jotain ennakkotietoa. Näiden pohjalle olisi varsin yksinkertaista rakentaa myös yrityksen sisäisiä prosesseja, asiakkuustyöskentelyä, myyntiä ja markkinointia sekä toiminnan yleistä systemaattisuutta kuvaavia mittareita.

Pk-yrityksen innovaatiokyvykkyyden maturiteettimalli

Tämä diplomityö on tehty suorituskyky johtamisen pääaineeseen ja sen tavoitteena on ollut suunnitella ja toteuttaa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin soveltuva innovaatiokyvykkyyden maturiteetti- eli kypsyysmalli. Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivista eli laadullista lähestymistapaa ja sovelletaan konstruktiivista tutkimusotetta. Tutkimuksen peruskäsitteet ovat innovaatio, innovatiivisuus ja innovaatiokyvykkyys. Innovaatio-käsite voidaan ymmärtää eräänlaiseksi synonyymiksi uutuudelle. Kattavin määritelmä innovaatiolle on ymmärtää se yksittäisen tapahtuman sijasta prosessina. Suorituskyvyn johtamisen näkökulmasta innovatiivisuutta voidaan pitää yhtenä yrityksen sisäisen suorituskyvyn kulmakivenä. Innovaatiokyky on osa yrityksen aineetonta pääomaa sekä organisaation suorituskyvyn ja menestymisen osa-alue ja taustatekijä. Yrityksen koko vaikuttaa sen innovaatiotoimintaan sekä määrällisesti käytettävien resurssien ja tehtävien investointien suuruutena että laadullisesti innovaatiotoiminnan organisoinnissa ja toteutuksessa. Innovaatiokyvykkyyden maturiteettimallin perusajatus on nähdä innovaatiokyvykkyys eteenpäin liikkuvana prosessina, jossa yritys tai organisaatio parantaa omaa asemaansa suhteessa ennalta määrättyihin innovaatiokyvykkyyden tekijöihin. Tutkimuksessa konstruoitu pk-yritysten innovaatiokyvykkyyden maturiteettimalli muodostuu kokonaisuudesta, jossa on kolme tekijää: mittaristo, maturiteettikuvio ja tasoportaat sekä nämä toisiinsa kytkevä innovaatiokyvykkyyden viitekehys. Mallin toimivuutta testattiin heikolla markkinatestillä suomalaisessa tietotekniikka-alan palveluyrityksen tuotekehitysorganisaatiossa. Tuloksien perusteella määritettiin case-organisaation maturiteettitaso. Lisäksi organisaatiosta löydettiin niin kehittämiskohteita kuin vahvuuksiakin.

Improving reporting management with relational database management system

Data management consists of collecting, storing, and processing the data into the format which provides value-adding information for decision-making process. The development of data management has enabled of designing increasingly effective database management systems to support business needs. Therefore as well as advanced systems are designed for reporting purposes, also operational systems allow reporting and data analyzing. The used research method in the theory part is qualitative research and the research type in the empirical part is case study. Objective of this paper is to examine database management system requirements from reporting managements and data managements perspectives. In the theory part these requirements are identified and the appropriateness of the relational data model is evaluated. In addition key performance indicators applied to the operational monitoring of production are studied. The study has revealed that the appropriate operational key performance indicators of production takes into account time, quality, flexibility and cost aspects. Especially manufacturing efficiency has been highlighted. In this paper, reporting management is defined as a continuous monitoring of given performance measures. According to the literature review, the data management tool should cover performance, usability, reliability, scalability, and data privacy aspects in order to fulfill reporting managements demands. A framework is created for the system development phase based on requirements, and is used in the empirical part of the thesis where such a system is designed and created for reporting management purposes for a company which operates in the manufacturing industry. Relational data modeling and database architectures are utilized when the system is built for relational database platform.

Strategisen suorituskykymittariston implementoinnin haasteet – tapaustutkimus

Tutkimuksen aiheena on strateginen suorituskykymittaristo ja sen implementointi. Muuttuva liiketoimintaympäristö on tuonut mukanaan sen, että yritysten tulee jatkuvasti päivittää toimintastrategiaansa sekä niihin liittyviä suorituskykymittareita. Strategiset suorituskykymittaristot ovat johdon työväline konkretisoida organisaation toiminnan tavoitteet ja menestystekijät alaspäin erilaisiksi mittareiksi. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa haasteita, joita suorituskykymittariston käyttöönottoon liittyy ja keinoja, joilla näihin voidaan varautua. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa tehtiin yrityshaastatteluja. Tutkimuksessa muodostettiin olemassa olevia teorioita mukaillen vaihemalli siitä, mitä osa-alueita strategisen suorituskykymittariston implementointiprojektiin liittyy. Tätä mallia käytettiin pohjana työn empiirisessä analyysissä. Empiirisessä analyysissä käyttöönoton onnistumisen edellytyksiksi havaittiin johdon aktiivinen rooli sekä riittävän viestinnän toteutus. Lisäksi onnistumiseen vaikuttavina tekijöinä korostuivat niin projektinhallinnalliset asiat, esimerkiksi aktiivinen projektipäällikkö, projektin organisointi ja toimintasuunnitelma jatkolle, kuin niiden henkilöiden rooli, jotka projektissa ovat mukana. Tutkimuksen lopputulokset myötäilevät aiempia tutkimuksia siinä, että viestinnällä ja kommunikaatiolla on hyvin merkittävä rooli mittariston käyttöönoton onnistumisessa.

Äärikäyttäytyminen : miten kohdataan, miten johdetaan?

Äärikäyttäytyminen – miten kohdataan, miten johdetaan? -seminaari järjestettiin Maanpuolustuskorkeakoulussa 11.10.2013. Arvoseminaarien sarja on saanut alkunsa vuonna 2002 ja ensimmäinen Nuoret, arvot ja maanpuolustus -hankkeen arvoseminaari toteutettiin vuonna 2009. Tällä kertaa seminaari pureutui äärikäyttäytymisen kohtaamiseen ja johtamiseseen. Seminaarissa tarkasteltiin kriisin kohtaamista ja sietoa muun muassa Hyvinkään ja Kauhajoen ampumatapausten sekä kansainvälisen kriisinhallinnan kokemusten pohjalta. Tähän julkaisuun on koottu seminaarin esityksien pohjalta kirjoitetut artikkelit ja esitellään seminaaria varten tehty tutkimus ihmisten kokemuksista äärikäyttäytymiseksi luokiteltavista tapahtumia kohtaan. Lisäksi mukana on seminaarissa mukana olleen rehtori Mikko Leppäsen kirjoittama kommenttiartikkeli koulujen turvallisuudesta ja Viherkallion koulun turvallisuusajattelun kehityksestä. Seminaarin suunnittelussa ja organisoinnissa toteutui viranomaisten, tutkimuslaitosten, tiedemaailman sekä kansalais- ja maanpuolustusjärjestöjen hyvä yhteistyö tärkeän asian esille tuomiseksi. Arvoseminaarin järjestelytoimikunnassa työskentelivät Tällä kertaa professori Aki-Mauri Huhtinen, eversti Mika Kalliomaa, sotilaspastori Janne Aalto, suunnittelija Kaisa-Maria Peltokorpi, tiedottaja Mari Ukkonen ja tutkimussihteeri Tuula Soisalo Maanpuolustuskorkeakoulusta sekä koulutuspäällikkö Eero Koljonen Poliisiammattikorkeakoulusta, Kadettikunnan pääsihteeri, eversti evp. Juha Tammikivi, Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen ja YTM Risto Sinkko. Tämä artikkelikokoelma julkaistaan Arvoseminaarissa, joka järjestetään 10.10.2014 Poliisiammattikorkeakoulun tiloissa Tampereella teemalla ”Toimintakyky turvallisuuden johtamisessa”. Seminaarissa käsitellään toimintakykyä ja sen merkitystä onnistuneelle johtamiselle turvallisuustoimijoiden vaativissa työtehtävissä ja vaarallisissa tilanteissa. Lisäksi tilaisuudessa esitellään kyselytutkimuksen tuloksia kansalaisten mielipiteistä erilaisissa turvallisuustilanteissa. Tutkimuksen toteuttaa TNS-Gallup Oy yhdessä seminaarin järjestävien tahojen kanssa.

Markkinoinnilliset kilpailukeinoratkaisut lanseerauksen yhteydessä

Uusien tuotteiden lanseeraus on tullut yhä tärkeämmäksi yritysten markkinoinnissa. Lanseerauksesta on tullut yritysten jatkuva toimintatapa, joka edellyttää sitä, että yritysten on otettava lanseerausmarkkinointi osaksi markkinointia. (Rope. 1999, 13) Lanseerauksen merkityksen kasvua ajavat useat tekijät. Globalisaation myötä maapallon voidaan ajatella olevan ”kutistuneen” niin, että eri puolilla maailmaa tehdyt innovaatiot ovat lähestulkoon heti markkinoilla käytettävissä. Globaali tuotetarjonta lisää jatkuvasti uusien ja erilaisten tuotteiden tarjontaa eri markkinoilla. Globalisaation seurauksena myös kilpailu on muuttunut entistä enemmän kansainväliseksi, jonka takia yritykset joutuvat yhä nopeammassa tahdissa kehittämään ja myöhemmin lanseeraamaan uusia kehitettyjä tuotteita. Kilpailun seurauksena myös tuotteiden elinkaaren voidaan katsoa lyhenteen. Yrityksen tulee rytmittää tuotteiden markkinoille tuonnit, jotta yritystoiminta voi olla jatkuvasti kannattavaa. Myöskin ihmisten elämäntyylin muutokset vaikuttavat merkittävästi ja ne onkin otettava huomioon lanseerausten yhteydessä. Arvojen ja asenteiden muutos voi vaikuttaa huomattavasti lanseerauksen kannattavaan toteutukseen. (Rope. 1999, 12-13) Yritysten on pystyttävä vastaamaan kilpailijoiden innovaatioihin, jotta oma liiketoiminta säilyy kannattavana. Lanseerausprosessia ja lanseerauksen toteutusta on suunniteltava huolellisesti, jotta tuote saadaan oikeaan aikaan markkinoille ja lanseeraus voi onnistua. Lanseerausten onnistuminen on tärkeä tekijä tuotteen menestykselle ja yritykset usein tiedostavat sen. Tästä huolimatta suuri osa lanseerauksista epäonnistuu. Tuotteen menestymisen takuuna ei ole sen innovatiivisuus tai ominaisuuksien määrä. Tuote saattaa kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta epäonnistua markkinoilla huonon lanseerauksen ja markkinoille tulon seurauksena. (Lee & O’Connor 2003, 241) Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uuden jääurheilualan tuotteen lanseerausta. Jääurheiluvalmistajan tuotteen lanseeraus on mielenkiintoinen tutkimuskohde tänä päivänä, sillä jääurheilu nauttii hyvin suuresta suosiosta, erityisesti Suomessa. Lanseerattavien jääurheilutuotteiden kehittely uusia teknologioita hyödyntäen on mahdollistanut uusien ja parempien tuotteiden markkinoille tulon. Tutkimuksen empiriaosuudessa käsiteltävä lanseerattava tuote on uutta teknologiaa hyödyntävä luistin, jollaista markkinoilla ei vielä ole. Jääkiekkoluistinvalmistajia on useita markkinoilla, joten kilpailu on kovaa. Jotta erottuminen joukosta on mahdollista, on valmistajien jatkuvasti panostettava uusiin innovaatioihin ja onnistuneisiin lanseerauksiin. Tutkimuksen kohdevalmistaja on ammattilaistason luistinmarkkinoilla aiemmin ollut haastajan roolissa, mutta nyt tavoitteena on päästä yhdeksi suurimmista valmistajista. Urheilutuotteen markkinoinnillisissa kilpailukeinoratkaisuissa on paljon mahdollisuuksia. Lanseerauksen markkinointiviestinnässä on myös huomioitava kahdenlaisia markkinoita, kuluttajien ja yritysten välisiä. Tämä tuo haasteita markkinoinnin järjestämiselle, mutta myös monille muille tärkeille liiketoiminnan osa-alueille lanseerauksen onnistumisessa, kuten oikeiden jakelukanavien saannille sekä tarvittavan myyntihenkilöstön kouluttamiselle.

Johdatus suomalaiseen sotilassosiologian tutkimukseen : joitakin piirteitä sotilassosiologian tutkimuskohteista, menetelmistä ja puolustusvoimissa tehdyistä tutkimuksista

Sotilassosiologia on yksi Maanpuolustuskorkeakoulussa edustettuina olevista sotatieteistä. Äärimmilleen tiivistäen voisi sanoa, että sotilassosiologiassa tutkitaan pienten ja suurempien sotilasryhmien käyttäytymistä rauhan ajan koulutuksessa ja sodan olosuhteissa. Sotilassosiologia on monipuolisen, teoreettiseen käsitteenmuodostukseen pyrkivä, mutta tiukasti empiirisiin mittauksiin perustuva tutkimusala, jolla on runsaasti yhtymäkohtia ja käytännön soveltamismahdollisuuksia joukko-osastojen ja muiden sotilaslaitosten arkipäivän toiminnassa. Mikäli nämä joukko-osastot ja sotilaslaitokset joskus joutuisivat sotaan, yhtymäkohtia sotilassosiologiaan löytyy tässäkin toimintaympäristössä. Tästä ovat ulkomaisina esimerkkeinä Israelin ja USA:n asevoimien monet uudehkot, empiiriset sodan ajan sotilassosiologiset tutkimukset. Eri maiden yliopistoissa on 1900-luvun alkupuolelta lähtien, joissakin tapauksissa aikaisemminkin, tutkittu erisuuruisia ryhmiä ja organisaatiota ja ihmisten käyttäytymistä niissä. Erityisesti näitä asioita on tutkittu sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Empiirisiä ja jopa kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia on tehty hyvin suuri määrä ja samalla tutkimusmenetelmät (mm. empiiristen aineistojen tilastolliset analyysimenetelmät) ovat kehittyneet. Sotilassosiologiassa on lähtökohtana se, että sotilassosiologinen tutkimustieto tuo ”siviili” yliopistojen sosiologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloilla (ns. ”emotieteet”) kerätyn laajan relevantin tietämyksen perustaksi tutkimuksiin, joissa on kohteena nimenomaan sotilasryhmien ja sotilasorganisaatioiden puitteissa tapahtuva sotilaiden käyttäytyminen. Tällaista sotilassosiologiaksi kutsuttua tutkimusta on tehty eri maiden asevoimien tutkimuslaitoksissa jo vuosikymmenien ajan. Tarkoituksena ei useinkaan ole ollut tehdä ”tiedettä tieteen vuoksi”, vaan asevoimien ylemmissä opetuslaitoksissa ja tutkimuslaitoksissa sekä eri sodissa kehitetyt “emotieteiden” sotilassovellutukset on useimmiten tarkoitettu hyödyttämään asevoimien toimintaa. Esimerkiksi USA:n asevoimissa panostettiin voimakkaasti soveltavaan sotilassosiologiseen tutkimukseen toisen maailmansodan aikana. Aihetta käsitellään jäljempänä tässä julkaisussa. Sotilassosiologiassa käytetään sekä laadullisia tutkimusmenetelmiä (esim. systemaattinen osallistuva havainnointi sotilasyksikössä, taisteluharjoituksen videointi ja kuva- ja äänimateriaalin analysointi, sotilaiden muistelmien ja sotaa koskevan kaunokirjallisuuden analysointi, propagandan sisällön analysointi jne.) että sosiologian ja sosiaalipsykologian määrällisiä tutkimusmenetelmiä (survey-tyyppinen kysely tilastollisine aineistojen analysointimenetelmineen, haastattelu, sosiometrinen mittaus jne.). Joitakin esimerkkejä eri menetelmien käytöstä löytyy nyt käsillä olevasta julkaisusta. Sotilassosiologialla on kiinteä linkki myös sotahistoriaan, jonka aineistoja ja menetelmiä sovelletaan tarvittaessa. Tutkimusmenetelmän valinnan kussakin tilanteessa määräävät tutkittava kohde ja tarkoituksenmukaisuus. – Sotilassosiologian tutkimusmenetelmillä on kuitenkin se erikoinen piirre, että niiden on tarvittaessa toimittava myös kenttäolosuhteissa. Kirjoittamisen helpottamiseksi julkaisuun on otettu melko runsaasti esimerkkejä sellaisista tutkimuksista, joihin kirjoittaja on itse osallistunut ja jotka siten tuntee hyvin. Tutkimustoiminnan lisäksi sotilassosiologiaa on Suomessa jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen myös opetettu esimerkiksi Kadettikoulussa. – Olennainen, ellei peräti keskeinen sodankäyntiin kuuluva piirre on aseiden käytön ja sillä uhkaamisen erikoislaatuinen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Jos oman aselajinsa taktiikassa hyvät tiedot omaavalla kadetilla tai nuorella upseerilla ei taktisen ja aselajitiedon lisäksi ole tutkimusperäistä, käyttäytymistieteellistä tietoa alaisena olevien joukkojen käyttäytymisilmiöistä ja reagointitavoista erilaisissa sodan ajan tilanteissa ja vaikeimmissa rauhanturvaamistehtävissä, mutta myös varusmieskoulutuksessa ja kertausharjoituksissa, johtamistaidolliset valmiudet eivät ole riittävät. Nämä valmiudet (tai niiden opetus) eivät tällöin luonnollisestikaan ole riittävän lujalla tieteellisellä perustalla. Tämän takia sotilassosiologiaa (sotilaspsykologian lisäksi) olisi tärkeää opettaa nykyistä enemmän kadeteille ja muille oppilasupseereille. – Kun sotilaspsykologia antaa tutkimusperusteista tietoa yksittäisen sotilaan käyttäytymisestä, olipa hän sitten miehistöön kuuluva tai johtaja, tutkii sotilassosiologia käyttäytymistä sotilasryhmissä ja eri kokoisissa organisaatioissa, jääkäriryhmistä, jääkärijoukkueista ja jaoksista alkaen. Toivottavasti tämä lähinnä kadeteille tarkoitettu suppea julkaisu voi antaa jonkinlaisen mielikuvan siitä, mihin kaikkeen sotilassosiologia puolustusvoimissa liittyy, ja mitä toistaiseksi käyttämättömiä soveltamismahdollisuuksia tämä esimerkiksi taktiikkaan verrattuna uusi sotatieteiden ala voi tulevaisuudessa vielä tarjota.

Strategisen viestinnän salat

Strategisen viestinnän salat on kirja suomalaisesta viestinnästä ja sen johtamisesta. Mediamaiseman myllerrys koettelee viestinnän kulmakiviä: uskottavuutta ja luotettavuutta. Strategisen viestinnän salat -teoksen artikkeleissa avataan viestinnällisiä valintoja, joita valtioneuvostossa, ulkoasiainhallinnossa, poliisihallinnossa ja puolustushallinnossa on tehty viime vuosina. Strategisella viestinnällä on monet kasvot. Artikkeleissa tehdään harvinaisella tavalla näkyväksi, kuinka viestinnän haasteisiin on vastattu. Konkreettisista esimerkeistä käyvät tapaukset valtioneuvoston strategisen viestinnän tiivistämisestä, sieppauksesta Jemenissä, poliisin mainekriiseistä, Suojelupoliisin viestinnällisestä muutoksesta, puolustusvoimauudistuksen viestinnästä ja poliittisesta viestintäkampanjasta. Teoksen artikkeleissa ei peitellä sitä, että strategisella viestinnällä on aina myös rajansa ja salansa. Lisäksi artikkeleissa pohditaan teorian mahdollisuuksia. Samalla artikkeleista nousee ajatuksia siitä, kuinka aikamme viestintäkriiseihin ja informaatiosotiin, joissa johtaminen punnitaan, tulisi suhtautua. Strategisen viestinnän salat kirvoittaa keskustelua viestinnän merkityksistä. Kirja on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat osallistua keskusteluun strategisen viestinnän edistämiseksi.

Organisaation osaamiskartoituksella mitattavan strategisen osaamisen määrittäminen resursoinnin näkökulmasta

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on selvittää minkälaisella prosessilla saadaan määriteltyä resursoinnin näkökulmasta toteutettu osaamiskartoitus. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus kohdeorganisaatiossa. Tutkimusaineisto on kerätty dokumenteista ja tutkimuksessa toteutetuista tapaamisista sekä työpajoista. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksen tulosten mukaan osaamiskartoitusprosessiin ja sen onnistumiseen vaikuttavat merkittävästi yrityksen strategia, johdon sitoutuminen osaamiskartoitustyöhön, nykytilan analyysi, yhteiset käsitteistöt, mittarit ja tavoitteet. Resursoinnin näkökulmasta vaadittavat osaamiset eivät välttämättä ole samat kuin kehittämisen näkökulmasta. Määrittelyprosessin onnistumisen kannalta merkittäviä tekijöitä ovat oikeiden henkilöiden osallistuminen prosessiin ja heidän halunsa jakaa tietoa.

Tuotannon mittaristo- ja raportointitoimintatapojen kehittäminen elintarviketeollisuusyrityksessä

Mittaamista on tutkittu paljon ja kasvavissa määrin. Silti yrityksissä ei usein osata tehokkaasti hyödyntää mittaristosta saatavaa informaatiota johtamisen tukena. Tämän työn tavoitteena on selvittää, millainen on hyvä, informatiivinen ja käytännöllinen mittaristo, jota voidaan käyttää tuotantotoiminnan johtamiseen ja ohjaamiseen elintarviketeollisuusyrityksessä. Työn empiirinen osuus on suoritettu laadullisena case-tutkimuksena. Aineisto on kerätty henkilökohtaisilla haastatteluilla, jotka sisälsivät 16 tuotannon toimihenkilön sekä ylemmän toimihenkilön haastattelua. Johtopäätöksenä tutkimuksesta sekä kirjallisuuskatsauksesta esitetään mittaristo tuotantotoiminnan johtamisen apuvälineeksi. Mittaamisen tärkeimmät roolit ovat strategian jalkauttaminen, henkilöstöön vaikuttaminen, ulkoinen raportointi sekä kehityksen seuraaminen. Mittariston eri mittareiden tulee olla keskenään linjassa ja tavoitteiltaan yhdenmukaisia. Mittareiden tavoitteiden on tultava ylhäältä alas, eli ylimmästä johdosta portaittain työntekijätasolle. Mittaustulokset taas tulevat alhaalta ylös, eli työntekijätasosta ylös ylimpään johtoon. Mittauksen on aina oltava kustannustehokasta, eli siitä saatava hyöty on oltava panoksia suurempi. Mittaristo ei ole yrityksessä pysyvä työkalu vaan sitä on jatkuvasti päivitettävä Case-yrityksessä koettiin, ettei mittaristo ohjaa tekemistä eikä jalkauta strategiaa. Mittaamisesta ajateltiin, että mitataan, kun on aina mitattu. Johtamisjärjestelmä sekä mittaristo eri tasoilla koettiin sekavaksi ja epäyhtenäiseksi. Uusi mittaristo luotiin päivä-, viikko- ja kuukausitasolle. Johtamisjärjestelmää selkeytettiin ja johtamista ohjaava mittaristo tehtiin eri organisaatiotasojen välillä linjakkaaksi ja yhtenäiseksi. Mittariston viestimiseen työntekijätasolle luotiin suositukset.

Energiantuotannossa talteenotetun hiilidioksidin hyötykäyttö

Hiilidioksidilla on merkittävä vaikutus ilmastoon ja suurin osa ihmisten käyttämästä energiasta perustuu hiilipohjaisiin polttoaineisiin. Energiantuotannossa talteenotetun hiilidioksidin hyötykäyttö tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden ilmastonmuutoksen vai-kutusten vähentämiseen vaikuttamatta kuitenkaan merkittävästi käytettyihin energialäh-teisiin. CO2:n talteenottotekniikat voidaan jakaa neljään periaatteeltaan erilaiseen tyyppiin: pol-ton jälkeiseen talteenottoon, ennen polttoa tapahtuvaan talteenottoon, happipolttoon ja kemialliseen kiertoon perustuvaan palamiseen. Polton jälkeinen ja ennen polttoa tapah-tuva talteenotto edustavat eniten tutkittua ja käytettyä tekniikkaa. Hyötykäyttökohteita CO2:lla on useita, joista nykyiset merkittävimmät ovat öljyn tuo-tannon tehostus ja elintarviketeollisuus. Tulevaisuudessa merkittäviä käyttökohteita tulee todennäköisesti olemaan uusiutuvan energian varastointi synteettiseen metaa-niin/metanoliin, kemian-, paperi- ja selluteollisuuden prosessit ja vedenkäsittely.

Panosta kirjastoon – tuota arvoa

Markku Laitisen esitys Vaikuttavuuden arvo -seminaarissa Helsingissä 29.10.2014.

Vammaisuus hyvinvointivaltiossa. Invalideiksi, vajaamielisiksi tai kehitysvammaisiksi määriteltyjen kansalaisasema suomalaisessa vammaispolitiikassa 1940-luvun taitteesta vuoteen 1987

Tutkimuksessa tarkastellaan vammaisiksi määriteltyjen ihmisten kansalaisasemaa suomalaisessa toisen maailmansodan jälkeisessä vammaispoliittisessa keskustelussa. Analyysissa huomioidaan suomalaisen vammaishuollon molemmista päälinjoista, eli invalidihuollosta sekä vajaamielis- ja kehitysvammahuollosta, käydyt keskustelut. Tutkimuksen aikarajauksena toimii niin kutsuttu invalihuollon kausi, joka ulottui lakisääteisen vammaishuollon tarpeesta 1940-luvun taitteessa virinneestä keskustelusta vuoteen 1987, jolloin säädettiin periaatteiltaan edeltävään lainsäädäntöön verrattuna uudenlainen laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. Vammaisuuden käsitettä lähestytään tutkimuksessa yhtenä modernin sosiaalipoliittisen lainsäädännön kategorioista, jotka ovat vapauttaneet kansalaisen velvollisuudesta itsensä ja perheensä elättämiseen ja oikeuttaneet hänet toimeentulossaan sosiaaliturvaan. Tutkimuksessa pyritään hahmottamaan millaiseksi tutkimuksen kohteena olevien vammaisten ryhmien kansalaisasema tutkimusajankohtana ymmärrettiin. Tarkastelussa keskitytään kansalaisuuden käsitteen niin kutsuttuun aineellisoikeudelliseen sisältöön analysoimalla tutkimuksen kohteena olevissa keskusteluissa esiintyneitä kansalaisuuden ideaaleja ja käsityksiä kansalaisen ja valtion suhteesta. Tutkimusaihetta lähestytään etsimällä vastausta kysymyksiin 1) Mihin yhteiskunnallisiin ongelmiin invalidihuollosta ja vajaamielis- tai 312 kehitysvammahuollosta käydyissä asiantuntijakeskusteluissa haettiin ratkaisuja? 2) Millaisia tavoitteita huollolle asetettiin? 3) Millaiseksi hahmotettiin huollon kohderyhmien asema ja tehtävät yhteiskunnassa? Analyysissa keskitytään huollosta käydyn asiantuntijakeskustelun tarkasteluun. Tutkimuksen keskeisin lähdeaineisto muodostuu tutkimusajankohdan vammaishuoltoa käsittelevästä lainsäädännöstä, sen valmistelun materiaaleista sekä vammaisjärjestöjen ja muiden alan asiantuntijoiden vammaishuollosta julkisuudessa käymästä keskustelusta. Tutkimuksessa esitetään, että suomalaisen vammaispolitiikan ja vammaisten kansalaisaseman kehityksessä on tutkimusajankohtana erotettavissa kolme vaihetta: 1) 1940–1950-lukujen yhteiskunnan rationalisointia ja sosiaalisten ongelmien vähentämistä painottaneella ennaltaehkäisevän huoltopolitiikan kaudella vammaiset ihmiset hahmotettiin yhteiskunnan reunamilla tai ulkopuolella olevaksi erityisryhmäksi, joka tuli pyrkiä huollon toimenpiteillä integroimaan omalle paikalleen yhteiskunnan kokonaisuuteen. 2) 1960-luvun kuntoutusideaalin laajenemisen kaudella vammaishuollon julkilausutuksi tavoitteeksi omaksuttiin yksilön edun ajaminen. 3) 1970–1980-lukujen normalisaation periaatetta painottaneessa vammaispolitiikassa tavoitteeksi otettiin vammaisille tarkoitettujen erityisjärjestelmien purkaminen sekä vammaisten tasa-arvoisen kansalaisaseman turvaaminen heidän osallistumismahdollisuuksiaan parantavilla tukitoimenpiteillä.