Kuulokojepotilaan tiedonsaanti

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kuulokojepotilaan tiedonsaantia. Aineisto kerättiin keväällä 2011 kaikista Suomen viidestä yliopistosairaalasta. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat aikuiset kuulokojepotilaat (N=250), jotka saivat uuden kuulokojeen. Tutkimukseen osallistui 127 potilasta. Vastausprosentti oli 51 %. Aineistonkeruumenetelmänä oli kysely. Kyselylomake muodostui taustatietoja, tiedonsaantia, saatua ohjausta ja tiedonlähdettä mittaavista osioista. Tutkimuksessa käytettiin aikaisemmin kehitettyjä mittareita, joita muokattiin kuulokojepotilaille soveltuviksi, sekä tätä tutkimusta varten laadittuja osioita. Päämittarina oli Sairaalapotilaan tiedon saanti -mittari (SPTS © Leino-Kilpi ym. 2003), joka sisältää tiedollisen voimaantumisen kuusi osa-aluetta: biofysiologinen, kokemuksellinen, toiminnallinen, sosiaalis-yhteisöllinen, eettinen ja ekonominen. Lisäksi käytettiin Hyvä hoito -mittaria (väittämät 1–8 © Leino-Kilpi ym. 1994). Aineisto analysoitiin tilastollisesti IBM SPSS Statistics 19 -ohjelmalla. Tutkimustulokset osoittivat, että kuulokojepotilaat olivat saaneet tietoa kaikilta kuudelta tiedollisen voimaantumisen osa-alueelta. Eniten tietoa potilaat olivat saaneet toiminnalliselta ja biofysiologiselta osa-alueelta. Kuulokojepotilaat arvioivat saaneensa paljon tietoa siitä, mistä saa apuvälineitä, kuten esimerkiksi kuulokojeen paristoja, vaikkusuojia ja väliletkuja, ja tehdyistä tutkimuksista. Vähiten tietoa oli saatu ekonomiselta ja sosiaalis-yhteisölliseltä osa-alueelta. Kuulokojepotilaat arvioivat saaneensa melko vähän tietoa potilasjärjestöjen toiminnasta, sopeutumisvalmennuskursseista ja hoidon kustannuksista. Myös omaisten tiedonsaannissa ja hoitoon osallistumisessa oli puutteita. Kuulokojeen hankintaprosessin aikana annetusta ohjauksesta ja tiedonsaannista kuulokojepotilaat antoivat pääosin hyviä arvioita. Eniten tietoa kuulokojepotilaat olivat saaneet audionomilta. Kuulokojepotilaan ikä, sukupuoli, pääasiallinen toiminta, peruskoulutus ja kuulokojeen käyttökokemus olivat yhteydessä arvioihin tiedonsaannista. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä kuulokojepotilaiden ohjausta. Potilaille välitettyä tietoa kuulokojeen hankintaprosessin aikana tulee kehittää. On varmistettava, että kuulokojepotilailla on riittävästi tietoa, jotta he kykenevät saamansa tiedon avulla toimimaan entistä paremmin kotona, työssä ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Potilaita ja heidän omaisiaan tulisi rohkaista osallistumaan hoitoon nykyistä enemmän. Kuulokojepotilaiden ohjauksessa tulisi huomioida potilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet entistä paremmin.

SISÄPIIRIN KAUPANKÄYNTI OMIA OSAKKEITAAN OSTAVISSA PÖRSSIYHTIÖISSÄ - Toiminta-analyyttinen tarkastelu Helsingin Pörssin markkina-arvoltaan pienistä yhtiöistä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sisäpiirin kaupankäyntiä suomalaisten, markkina-arvoltaan pienten, pörssiyritysten omien osakkeiden ostojen ympärillä. Huolimatta aiheen herättämistä mielenkiintoisista kysymyksistä, sisäpiirin kaupankäynnistä omien osakkeiden ympärillä on verraten vähän akateemista tutkimusta. Suomessa aihepiiriä ei ole tiettävästi tutkittu lainkaan. Tätä tutkielmaa innoittivat erityisesti havainnot reaalimaailmasta, jotka antoivat impulssin induktiiviselle lähestymistavalle ja uusien teorioiden kehittämiselle. Kriitikot ovat esittäneet kysymyksen, pitäisikö takaisinostoja toteuttavien yritysten johdon ostaa osakkeita myös omaan lukuunsa. Mutta entä jos sisäpiiri myykin omia omistuksiaan samaan aikaan, kun yhtiö suorittaa omien osakkeiden takaisinostoja? Lainsäädäntö ei aseta rajoitteita tällaiselle toiminnalle. Takaisinostoja on siis mahdollista yrittää käyttää myös opportunistiseen osakekurssin tai likviditeetin nostamiseen, mutta mikäli takaisinostot suoritetaan Euroopan unionin komission asetuksen (N:o 2273/2003) mukaisesti, saavuttaa yritys nykylainsäädännön mukaisen turvasataman (safe harbor) syytteiltä osakekurssin manipulointia vastaan. Tilanteissa, jossa takaisinostoja toteutetaan samanaikaisesti kun sisäpiiri myy omia omistuksiaan, on kiistatta päämiehen ja agentin välinen eturistiriita. Tutkielmassa analysoitiin 992 sisäpiirikauppaa aikavälillä 11.7.2006–31.7.2009. Aineistosta havaittiin kolmen suomalaisen pörssiyrityksen sisäpiirin myyneen omistuksiaan merkittävästi takaisinostojen aikana. Kun analyysi tarkennettiin kaupankäyntipäiville, havaittiin, että sekä sisäpiirimyynnit että takaisinostot voivat olla jopa 100% osakkeen päivävaihdosta. Tämä antaa vahvan signaalin siitä, että sisäpiiri pyrkii hyödyntämään takaisinostojen kasvattamaa likviditeettiä ajoittaessaan henkilökohtaisten osakkeidensa myyntiä.

Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015

Kaikissa EU-maissa on laadittu ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat, joiden avulla tavoitellaan pinta- ja pohjavesien hyvää tilaa vuonna 2015. Pohjavesin osalta tavoitteena on pohjavesien hyvä kemiallinen ja määrällinen tila. Vesienhoito on osa koko Euroopan laajuista, vesipolitiikan puitedirektiiviin pohjautuvaa työtä. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueelle laaditussa vesienhoitosuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on Lounais-Suomen alueen pohjavesille laadittu toimenpideohjelma. Lisäksi alueelle on laadittu kaksi pintavesien hoidon toimenpideohjelmaa, joista toinen Varsinais-Suomeen ja toinen Satakuntaan. Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaan vuoteen 2015 on koottu tiedot pohjavettä heikentävistä toiminnoista, riskipohjavesialueista ja selvityskohteista sekä pohjavesien määrällisestä ja kemiallisesta tilasta. Toimenpideohjelmassa esitetään myös tärkeimmät toimenpiteet, joiden avulla pohjavesien määrällinen ja kemiallinen hyvä tila pyritään saavuttamaan ja ylläpitämään vuoteen 2015 mennessä. Pohjavesien osalta tarkastelu kohdistuu vedenhankinnan kannalta tärkeisiin pohjavesialueisiin (luokka I) ja vedenhankintaan soveltuviin pohjavesialueisiin (luokka II). Lounais-Suomessa pohjavesialueita on yhteensä 295, joista I-luokan alueita on 219 kappaletta ja II-luokan alueita 76 kappaletta. Toimenpideohjelmassa tarkastellaan tarkemmin pohjavesialueita, joilla pohjaveden tila on heikentynyt tai hyvä tila on uhattuna ihmistoiminnasta johtuen. Lounais-Suomen alueella merkittävimmät pohjavettä vaarantavat ja muuttavat toiminnot ovat teollisuus ja yritystoiminta, pilaantuneet maa-alueet, liikenne ja tienpito sekä asutus ja maankäyttö. Myös maa-ainesten otolla, maa- ja metsätaloudella sekä vedenotolla ja tekopohjaveden muodostamisella voi olla pohjaveden laatua heikentäviä vaikutuksia. Riskialueiksi nimettiin 34 pohjavesialuetta, selvityskohteiksi 48 ja seurantakohteiksi 5 pohjavesialuetta. Huonoon tilaan on kemiallisen tilan arvioinnin kautta luokiteltu 9 pohjavesialuetta, joiden ongelmat johtuvat mm. torjunta-aineista, kloridista, liuottimista, polttonesteiden lisäaineista ja raskasmetalleista. Pohjavesien määrällinen tila on kaikilla Lounais-Suomen pohjavesialueilla hyvä. Kemiallisen hyvän tilan saavuttaminen ja sen ylläpitäminen vaativat toimenpiteitä, joista tärkeimpiä ovat riskitoimintojen ohjaaminen pohjavesialueiden ulkopuolelle, pohjavesien suojelusuunnitelmat, pilaantuneiden maa-alueiden tutkimukset ja kunnostukset sekä tiealueiden pohjavesisuojausten rakentaminen. Pohjavesien hyvää kemiallista tilaa ei saavuteta kaikilla pohjavesialueilla vuoteen 2015 mennessä, vaikka esitetyt toimenpiteet toteutettaisiin. Toimenpideohjelma tarkistetaan kuuden vuoden välein, jolloin arvioidaan uudestaan pohjavesien tila ja toimet pohjavesien hyvän tilan saavuttamiseksi.

Pohjois-Pohjanmaan yrityspalveluiden asiakas- ja kehittämistarveselvitys

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen (TE-keskus) itse toteuttaman ESR-hankkeen ”Yrityspalvelujen kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla (YPAKE)” tavoitteena on ELY-keskuksen, TE-toimistojen sekä seudullisten kehittämis- ja yrityspalveluorganisaatioiden välisen yhteistyön, työnjaon ja toimintamallien sopiminen ja kehittäminen, sisäisen viestinnän ja seudullisen asiakasviestinnän kehittäminen sekä hyvien käytäntöjen levittäminen ja omaksuminen.Hankkeen toteutusaika on 1.12.2008-31.12.2010. Syksyllä 2009 on hankesuunnitelman mukaisesti tehty seudullisten yrityspalvelujen asiakkaille ja palvelutuottajien henkilöstölle suunnattu asiakas- ja kehittämistarveselvitys. Asiakkaille suunnatun kyselyn kohderyhmän muodostivat 1.1.2004 jälkeen Pohjois-Pohjanmaalle perustetut noin 1100 yritystä, joista kysely tavoitti noin 800. Yrityksistä kyselyyn vastasi runsaat 200 yritystä. Seudullisia yrityspalveluja eri organisaatioissa tuottaville henkilöille suunnatun kyselyn vastausprosentti oli runsaat 30, lukumääräisesti vastauksia oli noin 50 kappaletta. Asiakaskyselyn keskeisiä havaintoja on, että yrittäjät ja yritykset käyttävät seudullisia yrityspalveluja yritystoiminnan suunnittelu- ja käynnistämisvaiheessa varsin runsaasti. Vakiintuneen liiketoiminnan vaiheessa olevien yritysten tarvitsemien tuki- ja neuvontapalveluiden tuottajia ovat yleisemmin yrityksen oma tilitoimisto ja pankki. Kun yrityksiltä saatujen vastausten perusteella ilmeni, että yrityspalveluiden ulkoiseen markkinointiin ja tiedottamiseen tulisi lisätä kehittämispanoksia, voidaan tästä vetää johtopäätös, että seudullisten yrityspalveluiden käytön lisäämiseksi vakiintuneen liiketoiminnan vaiheessa olevien yritysten keskuudessa olisi toiminnan tuloksellisuuden näkökulmasta perusteltua käyttää palveluiden markkinoinnin ja tiedottamisen yhteistyökumppaneina nykyistä laajemmin tilitoimistoja ja pankkeja. Neuvontapalveluja tuottaville henkilöille suunnattuun kyselyyn saatujen vastausten perusteella käy ilmi, että neuvontaorganisaatioiden välinen verkostomainen yhteistyö on hyvin omaksuttu tapa toimia. Yhteistyö ei sinänsä edellytä esimerkiksi palveluntuottajien välistä erityistä sopimusta, vaan yhteistyörakenteet ovat syntyneet luonnostaan. Tiedossa on, että keskimäärin puolet seudullisen yrityspalvelun palvelutuotannosta tapahtuu erilaisten määräaikaisten hankkeiden puitteissa, jonka vuoksi palveluja tuottavat henkilöt kokivat hankerahoituksen päättymisen asiakaspalvelun näkökulmasta epäjatkuvuuskohtana. Tämän epäjatkuvuuden vaikutusten lieventämiseksi on kyselyyn vastanneiden mielestä tarkoituksenmukaista sopia palvelutuottajien välisestä työnjaosta kirjallisesti. Verkostokumppaneiden välisellä yhteistyöllä ja tiedonvälityksellä toiminnan ja toimenpiteiden suunnittelussa saavutetaan silläkin kyselyyn vastanneiden mielestä selkeitä rationointihyötyjä.

Oulun seudun, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liikenteenhallintasuunnitelma

Oulun seudun, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liikenteenhallintasuunnitelmassa on esitetty keskeiset liikenteenhallinnan lähtökohdat, tavoitteet, kehittämistoimenpiteet, niiden kustannukset ja vaikutukset sekä aikatauluehdotus niiden toteutuksesta. Aktiivisessa liikenneverkon operoinnissa Oulun seudulla tähdätään erityisesti ajantasaiseen liikenteen ohjauksen ja tiedotuksen kehittämiseen sekä häiriönhallinnan parantamiseen ja liikenneverkon käytön optimointiin. Muilla kaupunkiseuduilla toimenpiteet kohdistuvat suurelta osin pistemäisten ongelmien ratkaisemiseen. Pääteillä aktiivinen liikenneverkon operointi kohdistuu tiekohtaisten liikenteenhallintajärjestelmien, häiriönhallinnan toimintamallien ja varareittijärjestelmien sekä tiekohtaisten ja seudullisten liikenteen ohjauksien kehittämiseen. Turvalliseen liikkumiseen tähtääviä liikenteenhallinnan toimenpiteitä ovat liikennevalojärjestelmien kehittäminen, häiriönhal linnan kehittäminen sekä nopeusrajoitusten noudattamista tukevat toimenpiteet. Liikenneturvallisuutta parannetaan myös pienillä liikenteenhallinnan turvallisuustoimenpiteillä, kuten liikuteltavat nopeusnäytöt, huomiovalot suojateillä esim. koulujen kohdilla ja liikennevalojen erityisohjaukset (esim. lasten pitkä vihreä). Joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn toimenpiteet kohdistuvat pääosin Oulun seudulle. Toimenpiteitä ovat informaation määrän, laadun ja ajantasaisuuden parantaminen sekä valoetuuksien kehittäminen. Toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan joukkoliikenteen kulkumuotoosuuden kasvuun lisäämällä sen houkuttelevuutta. Kevyen liikenteen kulkumuoto-osuuden kasvua tuetaan toteuttamalla kevyen liikenteen reittiopas ja kunnossapitotietopalveluja. Liikennejärjestelmän ajantasainen tilannekuva toimii liikenteenhallinnan toimintojen perustana. Oulun seudulla kehitetään liikenteen seurantaa ja ajantasaista liikennemallia, jonka avulla voidaan paremmin tiedottaa ja ohjata liikennettä sekä vaikuttaa liikenteen kysynnän ohjaukseen. Merkittävimpiä toimenpiteitä ovat liikenteenhallinnan tietoliikenneverkon rakentaminen ja liikennekameraverkon laajentaminen. Tilannekuvan kehittämisessä on tärkeää viranomaisten välisen yhteistyön syventäminen. Liikenteenhallinnan toimenpiteiden kokonaiskustannuksiksi v. 2012–2020 on arvioitu noin 17 milj. euroa ja ylläpitokustannusten suuruudeksi noin 1,5 milj. euroa vuodessa. Toimenpiteiden toteutuksen ajankohtaan vaikuttaa hyvin paljon vallitseva rahoitustilanne ja mahdolliset toimintaympäristön muutokset.

Kommunistskräck, konservativ reaktion eller medveten bondepolitik? : svenskösterbottniska bönder inför Lapporörelsen 1930

Jag har studerat varför en grupp bönder i Svenskösterbotten valde att sympatisera med Lapporörelsen sommaren 1930. Tidigare forskning har främst fokuserat på antikommunismen som den huvudsakliga orsaken till att folk valde att ta ställning för Lapporörelsen. Jag har dock sökt kompletterande förklaringar utöver antikommunismen till att svenskösterbottniska bönder visade sympatier för Lapporörelsen genom att delta i bondetåget och förorda så kallade fosterländska valförbund inför riksdagsvalet 1930. Hela Svenskösterbotten utgör den region som studeras, men i studien gör jag mikrohistoriska djupdykningar i kommunerna Närpes och Korsholm för att belysa vilka lokala faktorer som inverkade på en persons inställning till Lapporörelsen. Kommunismen hade få anhängare på den svenskösterbottniska landsbygden där över 90 procent av väljarna röstade på Svenska Folkpartiet (SFP). Eftersom det saknades en organiserad arbetarrörelse blev ett ställningstagande för Lapporörelsen istället en konservativ reaktion mot andra nya religiösa och politiska organisationer som uppfattades som oppositionella och som i avsaknad av kommunister fick symbolisera omoralen i samhället. Sådana rörelser var Fredsrörelsen och frikyrkorna och på orter där dessa fanns var ett ställningstagande för Lapporörelsen till en del en konservativ reaktion mot dessa. Den lappovänliga front som uppstod i Svenskösterbotten skapades bland bönderna inom Bondeförbundet, som var en konservativ högerfraktion inom SFP. Det främsta motståndet mot Lapporörelsen fanns inom Allmogeförbundet, som var en liberal vänsterfraktion inom SFP. Den viktigaste frågan för Bondeförbundet var kravet på höga importtullar på spannmål. Inom Bondeförbundet fanns en befogad oro för att spannmålsodling var olönsam i Finland på grund av billig importsäd. I min studie visar jag att ett fosterländskt valförbund skulle ha bidragit till att mera högerinriktade kandidaterna inom de borgerliga partierna som var för Lapporörelsen och för en protektionistisk jordbrukspolitik skulle ha blivit invalda i riksdagen. Det fanns således även agrarpolitiska motiv bakom Bondeförbundets ställningstagande för Lapporörelsen.

Suonenjoen Lintharjun Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Lintharju kuuluu Euroopan Unionin Natura 2000 – verkoston kohteeseen Lintharju-Kirjosuo sekä Vakkarsuo. Natura-alue on luontodirektiivin mukainen SCI-alue (yhteisön tärkeinä pitämät alueet) ja sen kokonaispinta-ala on 1035 hehtaaria. Suunnittelualue käsittää Lintharjun harjuselännemuodostuman lähilampineen ja soineen (820 ha). Alue sijaitsee Suonenjoen kaupunkikeskustan tuntumassa ja on tärkeää ulkoilu- ja virkistysaluetta. Lintharjun alueen suojeltavia luontotyyppejä ovat mm. harjumetsät, puustoiset suot, keidassuot, vaihettumis- ja rantasuot sekä lähteet ja lähdesuot. Harjuselänteen paahderinteillä on edustavaa harjukasvillisuutta, jota luonnehtivat paahderinteillä viihtyvät harjukasvit, kangasajuruoho, kanervisara ja kalliokielo. Onkilammen suo tervaleppäkorpineen on ravinteinen ja kasvistoltaan arvokas kokonaisuus. Harjumuodostelmalla lähilampineen ja soineen on myös maisemallisia arvoja. Lintharjun ydinharjualueen luonnonarvot turvataan luonnonsuojelulailla. Harjun lievekankailla maankäyttöä ohjataan maaaines- sekä maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Lintharjun alueelle kohdistuu erilaisia käyttöpaineita, maa-ainesten ottoa, metsänhoitoa, virkistyskäyttöä, rakentamista, vesihuoltoa ja luonnonsuojelua. Alueella on myös runsaasti yksityisomistuksessa olevia kiinteistöjä. Hoito- ja käyttösuunnitelman yhtenä tavoitteena on sovittaa yhteen erilaiset maankäyttömuodot ja Naturaarvojen säilyminen. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään Natura-alueen luonnon nykytila, hoidon ja käytön tavoitteet käyttömuodoittain, mahdolliset hoitokohteet ja menetelmät sekä seurantaohjelma. Suunnitelmassa arvioidaan lisäksi eri hankkeiden soveltuvuutta Natura-alueelle.

Yksityisen päiväkotihoidon kiinnostavuus Lahdessa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen Lahteen mahdollisesti perustettava yksityinen päiväkoti toiminnaltaan olisi, eli millaisia ominaisuuksia päiväkotilasten vanhemmat sellaisessa arvostaisivat. Toisaalta vertailukohdaksi otettiin, miten he näkevät tämänhetkisen tilanteen kunnallisissa päiväkodeissa. Teoriaosuus perustui viiden kilpailuvoiman malliin ja siinä erityisesti differointiin. Empiriaosuudessa tutkittiin kvantitatiivisella lomaketutkimuksella vanhempien mielipiteitä. Kunnallisten päiväkotilasten vanhempien tietämys yksityisistä päiväkodeista oli heikkoa, joten tutkimus perustui tältä osin pääasiassa mielikuviin. Mielikuva yksityisistä päiväkodeista oli positiivinen, mutta lähes kaikessa heikompi kuin kokemukset kunnallisista päiväkodeista. Ryhmäkoot, päiväkotien koot ja henkilökunnan määrä sekä hoidon rauhallisuus nähtiin yksityisellä puolella parempina. Mikäli yksityiset päiväkodit haluavat saada aikaan paremman mielikuvan ja tulevaisuudessa toimia jopa brändeinä, niiden on luotava itsestään positiivisempi mielikuva.

Ryhmäkoheesion ilmeneminen varusmiespalveluksessa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten koheesio ilmenee varusmiespalveluksessa. Lisäksi keskitytään tarkastelemaan sitä, mitkä asiat johtavat ryhmäkoheesion syntyyn sekä kehitykseen. Tarkoituksena oli löytää koheesion ilmiöitä, jotka esiintyvät varusmiesten toiminnasta. Tutkimuksessa haettiin vastauksia siihen, mitä koheesiota edistäviä sekä mitä heikentäviä asioita tapahtui varusmiespalveluksen aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällön analyysia. Analyysillä kyettiin poimimaan koheesion ilmiöitä tekstikatkelmista. Aineistona käytettiin Tunnetut sotilaat – teosta, joka on sosiaalireportaasin ympärille rakentuva etnografinen tutkimus varusmiesten arjesta sekä kokemuksista. Teoksesta tarkasteltiin tarkemmin lukua viisi, joka käsitteli yksilön sekä ryhmän vuorovaikutussuhteita. Tutkimuksessa päädyttiin siihen tulokseen, että vapaa-ajan vuorovaikutus edistää koheesiota. Hetkinä, jolloin varusmiehet eivät olleet palvelustehtävissä tai olivat vapaaajalla, käytettiin pääosin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hetket loivat perustan ryhmän sisäiselle luottamukselle sekä me-hengelle, joka tuki koheesion kehittymistä ryhmän sisällä. Koheesio ilmeni yksilön käytöksessä siten, että hän tunsi olevansa osa ryhmää sekä tekevänsä työtä ryhmän eduksi. Koheesion kehittymistä vapaa-ajalla tulisi kehittää siten, että ryhmän yhteistä toimintaa lisättäisiin. Tällä toimenpiteellä mahdollisesti parannettaisiin sekä nopeutettaisiin sosiaalisen koheesion kehittymistä varusmiespalveluksessa. Toisaalta tutkimuksessa saatujen tuloksien perusteella ei voida kiistää, ettei päiväpalveluksessa tai koulutuksessa tapahtuva kanssakäyminen myös kehittäisi koheesiota. Jatkotutkimusmahdollisuutena voitaisiin muun muassa tutkia sitä, että kuinka nopeasti koheesio kehittyy varusmiespalveluksen aikaiselle tasolle kertausharjoituksissa.

Administration of Bifidobacterium animalis subsp. lactis BB-12 and xylitol with a novel pacifier in early childhood

Probiotic bifidobacteria are used in the prevention and treatment of childhood diseases. On the other hand, these bacteria are also connected to dental caries. The purpose of the present work was to test a food supplement containing Bifidobacterium animalis subsp. lactis BB-12 (B. lactis BB-12) and xylitol, and to investigate its health effects, properties and safety when used in a novel pacifier in early childhood. In a double-blind, placebo-controlled trial, newborn infants (n=163) were assigned randomly to receive B. lactis BB-12, xylitol, or sorbitol from the age of 1– 2 monthsto 2 years with a pacifier or a spoon. Children were followed up to four years of age. A part of the parents participating in the clinical trial evaluated the feasibility of the novel administration method. The pattern of tablet release from the pouch of the pacifier was tested in adults. The food supplement tablet containing B. lactis BB-12 and xylitol could be delivered in a safe and controlled way with the novel pacifier. The early administration of B. lactis BB-12 did not result in permanent oral colonization of this probiotic or affect the colonization of mutans streptococci in early childhood. Moreover, B. lactis BB-12 did not increase the occurrence of caries. Controlled administration of B. lactis BB-12 significantly reduced the incidence of respiratory infections during the first eight months of life in a Finnish population with breastfed infants. To conclude, administration of B. lactis BB-12 in early childhood is safe with regard to the future dental health of the child. In addition, B. lactis BB-12 may add to the protection against respiratory infections provided by human breast milk in infancy.

Burden of Influenza in Children

Background: Most children with influenza are treated as outpatients but, especially among young children, influenza-attributable illnesses often result in hospitalization. However, relatively scarce data exist on the clinical picture and the full disease burden of pediatric influenza. Prompt diagnosis of influenza could enable the institution of antiviral therapy and adequate cohorting of patients. Data are needed to help clinicians correctly suspect influenza at the time of hospital admission. Aims and methods: We conducted a prospective 2-year cohort study of respiratory infections in children aged ≤13 years to determine the incidence of influenza in outpatient children and to assess the clinical presentation of influenza in various age groups seen in primary care. We also determined the rates of different complications attributable to influenza and the absenteeism of the children and their parents due to the child’s influenza infection. We then conducted a further 16-year retrospective study of children ≤16 years of age, hospitalized with virologically confirmed influenza. We estimated the population-based rates of hospitalizations and determined the primary admission diagnoses of the hospitalized children in different age groups. Results: The average annual rate of influenza was highest (179 / 1000) among children <3 years old. In this age group, acute otitis media was diagnosed as a complication of influenza in 40% of children. High fever was the most prominent sign of influenza, and 20% of children <3 years of age had a fever ≥40oC. Most children had rhinitis already during the first days of the illness. The average annual incidence of influenzarelated hospitalization was highest (276 / 100,000) among infants <6 months of age, of whom 52% were primarily admitted due to sepsis-like illnesses. Respiratory symptoms accounted for 38% of the hospitalizations. Conclusions: Influenza causes a substantial burden of illness on outpatient children and their families. The clinical presentation of influenza is most severe in children <3 years of age. The high incidence of influenza-associated hospitalizations among infants aged <6 months calls for more effective ways to prevent influenza in this age group. The clinical manifestations of influenza vary widely in different age groups of children at the time of hospital admission. Awareness of this phenomenon is important for the early recognition of the illness and the potential initiation of effective antiviral treatment of these patients.

Internet-based breast cancer patient’s pathway as an empowering patient educational tool

This three-phase study was conducted to examine the effect of the Breast Cancer Patient’s Pathway program (BCPP) on breast cancer patients’ empowering process from the viewpoint of the difference between knowledge expectations and perceptions of received knowledge, knowledge level, quality of life, anxiety and treatment-related side effects during the breast cancer treatment process. The BCPP is an Internet-based patient education tool describing a flow chart of the patient pathway during the breast treatment process, from breast cancer diagnostic tests to the follow-up after treatments. The ultimate goal of this study was to evaluate the effect of the BCPP to the breast cancer patient’s empowerment by using the patient pathway as a patient education tool. In phase I, a systematic literature review was carried out to chart the solutions and outcomes of Internet-based educational programs for breast cancer patients. In phase II, a Delphi study was conducted to evaluate the usability of web pages and adequacy of their content. In phase III, the BCPP program was piloted with 10 patients and patients were randomised to an intervention group (n=50) and control group (n=48). According to the results of this study, the Internet is an effective patient education tool for increasing knowledge, and BCPP can be used as a patient education method supporting other education methods. However, breast cancer patients’ perceptions of received knowledge were not fulfilled; their knowledge expectations exceed the perceived amount of received knowledge. Although control group patients’ knowledge expectations were met better with the knowledge they received in hospital compared to the patients in the intervention group, no statistical differences were found between the groups in terms of quality of life, anxiety and treatment-related side effects. However, anxiety decreased faster in the intervention group when looking at internal differences between the groups at different measurement times. In the intervention group the relationship between the difference between knowledge expectations and perceptions of received knowledge correlated significantly with quality of life and anxiety. Their knowledge level was also significant higher than in the control group. These results support the theory that the empowering process requires patient’s awareness of knowledge expectations and perceptions of received knowledge. There is a need to develop patient education to meet patients’ perceptions of received knowledge, including oral and written education and BCPP, to fulfil patient’s knowledge expectations and facilitate the empowering process. Further research is needed on the process of cognitive empowerment with breast cancer patients. There is a need for new patient education methods to increase breast cancer patients’ awareness of knowing.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma : Rantasalmen Haapaselän eteläiset ranta-alueet

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelussa eli LUMO-yleissuunnittelussa on tavoitteena maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä luonnon ja vesistöjen tilan parantaminen. Maatiloilta etsitään kohteita, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle tai vesiensuojelulle ja joille voidaan hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Maanviljelijöitä halutaan kannustaa tekemään työtä maaseutuympäristön säilymisen puolesta ja hakemaan tälle työlle korvausta erityistukien muodossa. LUMO-yleissuunnitteluun sisältyvät seuraavat maatalouden ympäristötuen erityistukityypit: luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotooppien hoito, suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, monivaikutteisen kosteikon hoito sekä pohjavesialueiden peltoviljely. Lisäksi ei-tuotannollisten investointien tuki perinnebiotooppien alkukunnostukseen ja kosteikkojen perustamiseen. Nämä kaikki vaativat hakemuksen lisäksi tarkemman suunnitelman. LUMO-yleissuunnitelma tehdään yhdelle rajatulle alueelle kerrallaan, vuonna 2010 Rantasalmen Haapaselän eteläisille ranta-alueille. LUMO-yleissuunnittelun maastotöiden yhteydessä tältä alueelta löytyi jo tiedossa olevien arvokkaiden kohteiden lisäksi useita arvokkaita perinnebiotooppeja, luonnon monimuotoisuuskohteita sekä kosteikon tai suojavyöhykkeen paikkoja. Runsaasti löytyi myös historiallisen ajan muinaisjäännöksiä, kuten kiviaitoja ja kaskikiviraunioita. Suunnittelualueelta löytyi yhteensä jo tiedossa olevat arvot mukaan luettuina noin 90 kpl luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohdetta, noin 30 kpl perinnebiotooppeja, 2,12 km suojavyöhykkeitä, 9,35 ha pohjavesialueiden peltoja sekä 10 kpl mahdollisia kosteikon paikkoja.

Kunta-alan työvoima- ja osaamistarpeiden muutokset Lapissa

Kuntasektori on merkittävien haasteiden edessä tulevina vuosina. Palvelutarpeiden uskotaan kasvavan kunnissa huomattavasti väestörakenteen muutoksen vuoksi. Palvelutarpeet erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa tulevat kasvamaan. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Lapin asukasmäärä pysyy jokseenkin samana vuoteen 2030 saakka. Työikäisten määrä kuitenkin vähenee noin 17 % vuosien 2012–2025 välillä väestön ikääntyessä. Lasten ja nuorten määrä vähenee Lapissa jonkin verran. Perus- ja lähihoitajien sekä kodinhoitajien työvoimatarve kasvaa ennusteen mukaan voimakkaasti vanhusväestön määrän kasvaessa. Myös lääkäreiden, sairaanhoitajien ja muun terveydenhuollon henkilöstön tarve kasvaa. Päivähoidon ja esiopetuksen työvoimatarve säilyy ennusteen mukaan nykyisellä tasolla, opettajien tarve puolestaan vähenee nykyisestä. Toisaalta kaivostoiminnan laajeneminen ja Lapin matkailun volyymin kasvu aiheuttavat joillakin alueilla päivähoidon ja opetuksen työvoimatarpeen kasvua. Hallinto ja tukipalvelujen, siivouksen ja kiinteistönhuollon sekä teknisen ja ympäristöalan työvoimatarpeet säilyvät laskelman mukaan nykytasolla. Ruokahuoltohenkilöstön laskennallinen tarve kasvaa vanhusväestön määrän kasvaessa. Kunnat pyrkivät hillitsemään työvoimatarpeiden kasvua palvelujen tuottamistapoja kehittämällä. Rekrytointivaikeuksia on ja tulee olemaan mm. sosiaali- ja terveydenhoidon ammattiryhmissä sekä vanhustenhuollossa. Useissa Lapin kunnissa on vaikea saada rekrytoitua eläinlääkäreitä, terveystarkastajia, puhtauspalveluiden osaajia ja perhepäivähoitajia. Myös toimintaterapeuttien, kuulontutkijoiden, laboratoriohoitajien sekä psykologien rekrytointi on ongelmallista. Asiakastarpeiden ja teknologian muutokset, kuntatalouden ongelmat sekä kasvavana tekijänä työvoiman saatavuuden ongelmat ovat muutostekijöinä ohjaamassa kuntia uudistamaan palvelujaan ja niiden tuottamistapoja. Kuntien palvelumuutokset vaikuttavat nykyisen henkilöstön osaamis- ja koulutustarpeisiin vuoteen 2015 mennessä. Työtehtävät laajenevat, osaamisvaatimukset muuttuvat sekä sosiaali- ja terveydenhoidon hoitokäytännöt kehittyvät. Asiakkaiden erilaisuus kasvaa ja vaatimukset lisääntyvät ja omaisten kohtaaminen on merkittävässä asemassa. Moniosaajien tarve korostuu henkilöstön määrän pienentyessä. Toisaalta tietyillä aloilla tarvitaan erityisosaamista. Tarvitaan ammatillisen koulutuksen kehittämistä sekä erilaista täydennyskoulutusta. Oppisopimuskoulutus nousee entistä merkittävämmäksi. Osaamisen johtaminen sekä työelämän laadun jatkuva ja systemaattinen parantaminen ovat tärkeitä työkaluja ammattitaitoisen, hyvinvoivan ja pysyvän työvoiman saamiseksi Lapin kuntiin.

Pornaisten liikenneturvallisuussuunnitelma

Pornaisten liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu Pornaisten kunnan, Uudenmaan ELY-keskuksen, Liikenneturvan ja poliisin yhteistyönä. Suunnitelma sisältää katsauksen Pornaisten liikenneturvallisuustilanteeseen, Pornaisiin määritellyt liikenneturvallisuustavoitteet, liikenneturvallisuustyön organisoinnin kunnassa sekä poikkihallinnollisen kehittämissuunnitelman liikenneturvallisuustilanteen parantamiseksi. Liikenneturvallisuustyön päätavoite on onnettomuuksien määrän vähentäminen ja että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Lisäksi on esitetty liikenneturvallisuustyön eri muotoja tarkentavia tavoitteita, kuten elinympäristön parantaminen ja osaamisen kehittäminen. Työn yksi merkittävimpiä tavoitteita ja saavutuksia oli liikenneturvallisuustyöryhmän perustaminen kuntaan. Kunnan eri toimialojen edustajista koostuva ryhmä koordinoi ja ideoi liikenneturvallisuutta parantavia toimia sekä edistää ja seuraa tämän suunnitelman sisällön toteutumista. Kunnan edustajien lisäksi myös Liikenneturva ja Poliisi osallistuvat ryhmän työskentelyyn. Työryhmän toiminta kattaa kaikki merkittävät ikä- ja liikkujaryhmät (lapset, nuoret, iäkkäät, vammaiset, jne.), liikenteen ja maankäytön suunnittelun sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmat. Tärkeää on myös kunnan johdon ja luottamuselinten tiedottaminen liikenneturvallisuustilanteesta ja sitouttaminen liikenneturvallisuustavoitteisiin. Työn aikana laadittiin työryhmälle alustava toimintasuunnitelma ensivaiheen toimenpiteistä. Pornaisten kunnan alueella tapahtui tarkasteluvuosina 2006–2010 yhteensä 94 poliisin tilastoimaa liikenneonnettomuutta (keskimäärin 19 vuodessa), mikä on neljänneksi vähiten Uudenmaan kunnista. Henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia tapahtui 38 (40 % kaikista onnettomuuksista). Pornaisissa ei ole merkittäviä onnettomuuskasaumapisteitä. Tarkasteluvuosina ei tapahtunut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia (vuonna 2011 yksi). Suurin riskiryhmä Pornaisissa on 18–20-vuotiaat, joille on tapahtunut asukaslukuun suhteutettuna eniten onnettomuuksia. Vaikka onnettomuusmäärät ovat pieniä, on kevyen liikenteen onnettomuuksia ja etenkin vakavia mopo-onnettomuuksia tapahtunut paljon. Onnettomuuksista aiheutui laskennallisesti noin 3,6 miljoonan euron kustannukset vuositasolla (kunnan osuus noin 0,6 miljoonaa euroa). Asukkaille suunnatun kyselyn perusteella kuntalaiset pitävät Pornaisten liikenneturvallisuustilannetta kohtuullisena. Turvattomimmiksi liikkujaryhmiksi mainittiin alle kouluikäiset, alakoululaiset ja liikkumisrajoitteiset. Turvattomimpia kulkutapoja olivat vastaajien mielestä pyöräily, kävely ja mopoilu, mikä näkyi myös lukuisia kevyen liikenteen väylätoiveina. Suurimmat kehittämistarpeet suuntautuvat jalankulku- ja pyöräily- yhteyksien, liikennekäyttäytymisen, teiden ja katujen kunnossapidon sekä joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantamiseen. Yksittäisiksi merkittävimmiksi parantamiskohteiksi mainittiin Parkkojan koulun kohdan sekä Pornaisten ja Järvenpään välisen kevyen liikenteen väylän puute, koulukeskuksen kohdan joukkoliikenne- ja liittymäjärjestelyt sekä Kirkkotien pääliittymät keskustassa. Myös alakoulujen oppilaille toteutettiin avoin internetkysely liikenneturvallisuustilanteeseen liittyen. Kouluissa annettavaa liikennekasvatusta oppilaat pitävät riittävänä, samoin vanhempien kanssa on turvallisesta liikkumisesta puhuttu. Koulutien turvallisuutta olisi hyvä käsitellä muulloinkin kuin kouluvuoden käynnistyessä. Pyöräilykypärän käytön väheneminen iän myötä on suurimpia haasteita lasten ja nuorten liikenneturvallisuustyössä, ja siinä tarvitaan myös aikuisten esimerkkiä.