Osakkeiden takaisinostot osana suomalaisten pörssiyhtiöiden varojen jakamista vuosina 2007–2011

Perinteisesti osinkojen maksaminen nähtiin yrityksen ainoaksi keinoksi jakaa varoja osakkeenomis-tajille. Vähitellen myös toinen varojenjakotapa eli omien osakkeiden takaisinostot ovat alkaneet yleistyä myös muualla maailmassa kuin vain Yhdysvalloissa. Suomessa omien osakkeiden ta-kaisinostot tulivat lailliseksi varojenjakotavaksi osana euroalueen lainsäädännön harmonisointia vuonna 1997. Osakkeiden takaisinostoja on maailmalla tutkittu todella paljon, mutta kotimaan markkinoilla suhteellisen vähän. Ajankohtaiseksi yritysten varojenjakopolitiikan tutkimisen tekee vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ja siitä aiheutuneet seuraamukset. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on havainnollistaa ja määrittää, kuinka tärkeässä roolissa omien osakkeiden takaisinostot ovat osana suomalaisten yrityksien varojen jakoa vuosina 2007–2011. Li-säksi tutkitaan kuutta eri motiivia, jotka voivat vaikuttaa yrityksen päätöksiin ostaa takaisin omia osakkeita. Tutkittavat motiivit osakkeiden takaisinostoille liittyvät: Signalointiin, vapaana oleviin kassavirtoihin, pääomarakenteen muuttamiseen, verotukseen ja yrityksen omistuspohjaan, ta-kaisinostojen parempaan joustavuuteen ja johdolle myönnettyihin optio-ohjelmiin. Tutkimuksen tavoitetta lähestytään kvantatiivisen eli määrällisen tutkimuksen kautta. Tutkittaville motiiveille etsitään aikaisempien tutkimuksien perusteella mahdollisimman tarkat yrityskohtaiset tunnusluvut, joilla osakkeiden takaisinostojen teorioita voidaan empiirisesti tutkia. Osakkeiden ta-kaisinostojen motiiveja tutkitaan kolmen tilastollisen tutkimusmenetelmän avulla. Vertailun vuoksi selvitetään myös, mitkä motiivit ovat yhteydessä osinkojen maksamiselle. Ensimmäiseksi keskiar-votestillä tutkitaan, poikkeavatko osakkeita takaisinostavien yritysten tunnuslukujen keskiarvo mer-kittävästi muista yrityksistä. Toiseksi korrelaatiotestillä tutkitaan, miten osakkeiden takaisinostojen määrät ovat yhteydessä eri tunnuslukuihin. Lopuksi takaisinostojen motiiveja tutkitaan lineaarisilla regressiomalleilla. Tutkimustulokset osoittavat, että osinkojen maksaminen on edelleen suomalaisten yritysten tärkein varojenjakomuoto. Lisäksi vuonna 2008 alkaneella finanssikriisillä on ollut merkittävät vaikutus suomalaisten yhtiöiden varojen jakamiseen. Tärkeimmät motiivit osakkeiden takaisinostoille havai-taan olevan optimaalisen pääomarakenteen saavuttaminen sekä yrityksien erilainen omistuspohja. Lisäksi havaitaan myös, että suuret yritykset suorittavat enemmän osakkeiden takaisinostoja kuin pienet yritykset.

Kyberanarkismi : kyberuhkakuvan turvallistaminen Suomen turvallisuuspolitiikassa

Yhä suurempi osa yhteiskunnan kriittisestä infrastruktuurista ja päivittäisistä toiminnoista on riippuvaista tietoverkkojen häiriöttömästä toiminnasta. Kybertoimintaympäristö ja kyberuhkat ovat tulleet osaksi niin Suomen, kuin muidenkin kehittyneiden valtioiden turvallisuuspolitiikan uhkakuvia. Samanaikaisesti yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä laillisissa, että laittomissa muodoissaan on ottanut jalansijaa kybertoimintaympäristössä. Kyberaktivismi on jaettavissa verkkovahvisteiseen ja verkkoperustaiseen, joista jälkimmäisen piirissä esiintyvät haktivismi, infoanarkismi ja kryptoanarkismi voidaan luokitella kuuluvaksi kyberanarkismin kokonaisuuteen. Tutkimuksen tutkimusongelma on: Onko tarkastellulla ajanjaksolla Suomen turvallisuuspoliittisissa virallisasiakirjoissa havaittavissa kyberanarkismin tai sen osatekijöiden turvallistamista, ja nähdäänkö kyberanarkismin liittyvän anarkismin poliittiseen ideologiaan? Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mitä on kyberanarkismi ja mikä erottaa kyberanarkismin kyberrikollisuudesta sekä -terrorismista, onko suomalaisessa kyberanarkismissa havaittavissa eriäviä piirteitä verrattuna kansainväliseen kyberanarkismiin, onko kyberanarkismin tai sen osatekijöiden turvallistamista havaittavissa tutkitussa turvallisuuspoliittisessa asiakirja-aineistossa? Tämä tutkimus on kvalitatiivinen, eli laadullinen. Tutkimusmetodit ovat sisällönanalyysi ja teemoittelu. Tutkimuksen päälähdeainestona on kirjallisuus, aikaisemmat tutkimukset ja turvallisuuspoliittinen asiakirja-aineisto. Tutkimusaiheen luonteen vuoksi internetistä hankitulla lähdeaineistolla on tutkimuksessa merkittävä asema. Tutkimuksen teoreettinen paradigma noudattelee Kööpenhaminan koulukunnan teoriakokonaisuutta. Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian mukaisesti mikään reaalimaailman todellinen tai kuviteltu ilmiö ei ole itsessään turvallisuusuhka, vaan ilmiö vaatii uhkaksi muuttuakseen onnistuneen turvallistamisen; väitteen ilmiön uhkaavuudesta ja tämän väitteen hyväksymisen. Turvallistamisen ohella Kööpenhaminan koulukunnan teorioihin kuuluvat alueelliset turvallisuuskompleksit ja tähän liittyvä turvallisuuden analyysitasot. Koulukunta edustaa laajan turvallisuuden käsitettä, jakaen turvallisuuden ilmiöt sotilas-, politiikka-, talous-, yhteiskunta- ja ympäristösektoreihin. Kyberanarkismi näyttäytyy verkkoperustaisena aktivismina, jonka merkittävimpiä osatekijöitä ovat haktivismi, infoanarkismi ja kryptoanarkismi. Tämän tutkimuksen valossa kyberanarkismi vaikuttaa kuuluvan anarkistisen ideologian piiriin. Kyberanarkismilla ja reaalimaailman anarkistisella toiminnalla ei ole selkeää yhteyttä, vaikka molempien toimijoiden motiivit, kohteet ja päämäärät ovat usein samankaltaisia. Suomessa kyberanarkismi näyttäytyy muita länsimaita kehittymättömämpänä, eikä useiden muiden länsimaiden kokemia, kyberanarkistien suorittamia merkittäviä kyberhyökkäyksiä olla koettu Suomessa. Tämän tutkimuksen valossa Suomen turvallisuuspolitiikassa kyberanarkismia ei nähdä anarkismin poliittiseen ideologiaan liittyväksi ilmiöksi. Tämän sijaan kyberanarkismi luokitellaan yleisesti rikollisuudeksi, eikä ilmiön poliittista motiivia ole nähty merkittävänä tekijänä. Kyberanarkismin osatekijöiden, erityisesti haktivismin ja infoanarkismin, turvallistaminen on ollut tarkastellussa asiakirja-aineistossa ajallisesti kattavaa ja määrällisesti runsasta. Kyberanarkismin osatekijöiden välisiä yhteyksiä ja kyberanarkismin kokonaisuuden dynamiikkaa ei kuitenkaan ole tunnistettu, eikä ilmiötä kokonaisuudessaan ole näin ollen turvallistettu.

Mikä motivoi jatkamaan työelämässä eläkeiän jälkeen? : Työuran jatkamiseen ohjaava sisäinen ja ulkoinen motivaatio itsesäätelyn kautta tarkasteltuna

Suomessa käsillä oleva suurten ikäluokkien eläköityminen ja tämän mukanaan tuomat vaikutukset ovat saaneet kiinnostuksen kohdistumaan työurien pidentämiseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on ottaa kantaa tähän ajankohtaiseen keskusteluun tuomalla esiin motivaatiotekijöitä ja syitä työuran jatkamiselle yli varsinaisen eläkeiän. Varsinainen tutkimuskysymys on, mikä motivoi työntekijöitä jatkamaan työelämässä varsinaisen eläkeiän jälkeen? Näitä tekijöitä lähdetään selvittämään teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa on yhdistetty sisäisen ja ulkoisen motivaation teoriat sekä itsesäätelyteoria. Itsesäätelyteorian mukaan henkilön tullessa eläkeikään, hän kohtaa muutostilanteen, josta selvitäkseen hänen täytyy sopeutua tilanteeseen muodostamalla itselleen asenne, tavoite, motivaatio ja lähteä toimimaan näitä kohti. Tähän prosessiin vaikuttavat yksilölliset ja tilannesidonnaiset tekijät. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio ovat taas motivaation erilaisia ilmenemismuotoja. Ensimmäinen on tyypillisesti sellaista, jossa henkilö motivoituu vain työn tai tehtävän itsensä vuoksi ilman erotettavissa olevien palkkioiden kannustin vaikutusta. Jälkimmäinen nähdään motivaationa, jossa ulkoiset palkkiot, kuten raha, ovat hyvin merkittävässä roolissa motivaation synnyssä. Tulokset on jaoteltu teoreettiseen viitekehykseen peilaten toisaalta yksilöllisiin ja sisäisiin tekijöihin ja toisaalta ulkoisiin ja tilannesidonnaisiin tekijöihin. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Käyttäen narratiivisuutta ja teemoittelua apuna aineiston tulkinnassa ja analysoinnissa. Tutkimusaineisto koostuu 12-osaisen televisiosarjan jaksoista ja neljästä haastattelusta. Aineistosta on teema-analyysin avulla poimittu esiin kahdeksan pääteemaa. Nämä kahdeksan pääteemaa nähdään tuloksina ja syinä, jotka jakautuvat tasan sisäisiin ja yksilöllisiin sekä ulkoisiin ja tilannesidonnaisiin tekijöihin. Nämä teemat ovat työ itsessään, oma asenne ja muut henkilökohtaiset mieltymykset, kelpoisuuden ja tarpeellisuuden tunne, sosiaalisten suhteiden merkitys, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tekijät, elämäntilanne ja perhe, työnantajan suhtautuminen ja yleinen yhteiskunnallinen mielipide sekä taloudelliset tekijät. Näiden tekijöiden alta löytyi vielä useampia yksittäisiä motiiveja ja syitä työuran jatkamiselle, joista nämä teemat muodostuivat. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että eläkeiän ylittäneiden henkilöiden motivaatioon ja haluun jatkaa työelämässä pidempään vaikuttavat eniten sisäiset syyt ja motiivit. Rahallisten tekijöiden vaikutus työuran jatkamispäätökseen osoittautui tutkimuksessa hyvin vähäiseksi. Jatkotutkimuksessa voitaisiin tehdä vertailevaa tutkimusta käyttäen aineistona sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole jatkaneet työuraansa tai toisaalta vertailla motivaatiotekijöitä ja niissä tapahtuvia muutoksia uran eri vaiheissa.

Vapaaehtoistyöntekijän motivaatiotekijät urheilutapahtumassa : tapauksena yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut Helsinki2012

Vapaaehtoistyötä on olemassa monella toimialalla, mutta yleisimmin työtä tehdään urheiluseuroissa ja sosiaali- ja terveystyössä. Suomessa urheilutapahtumia ei olisi mahdollista järjestää ilman vapaaehtoistyön antamaa panostusta. Vapaaehtoistyöntekijöiden motivaatiotekijöitä onkin tärkeä tutkia, jotta heitä osataan houkutella mukaan toimintaan myös jatkossa. Tässä tutkimuksessa Helsingissä kesällä 2012 järjestettyjen Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuiden vapaaehtoistyöntekijöiden motivaatiotekijöitä tapahtumaan osallistumiseen selvitettiin kvantitatiivisen kyselyn avulla, ja tuloksia täydennettiin kvalitatiivisilla vapaaehtoistyöntekijöiden haastatteluilla sekä asiantuntijahaastattelulla. Kysely lähetettiin tapahtuman 1 463 vapaaehtoiselle, ja vastausprosentiksi saatiin 57. Kyselyssä selvitettiin vapaaehtoisten osallistumismotiivien lisäksi taustatietoja sekä aikaisempia vapaaehtoistyökokemuksia ja tyytyväisyyttä kilpailun vapaaehtoisjärjestelyihin. Tässä tutkimuksessa vapaaehtoistyöntekijöitä eniten motivoivana tekijänä toimi tapahtumaan osallistumisen ainutkertaisuus. Lähes yhtä tärkeinä tekijöinä esiin nousivat keskenään samanarvoiset syyt tapahtumassa työskentelemisen hauskuudesta ja jännittävyydestä, aito kiinnostus tapahtuman onnistumisesta sekä halu auttaa tapahtumaa menestymään. Vähiten tärkeimmät motiivit olivat lisäpisteiden tai bonusten saaminen sekä ylimääräisen vapaa-ajan täyttäminen. Myös perheen perinteen jatkaminen lukeutui yhteen vähiten painoa saavista motiiveista vapaaehtoistyön tekemiseen, kun taas mahdollisuus päästä seuraamaan kilpailuita ilmaiseksi, muihin vapaaehtoisiin tutustuminen sekä omien taitojen parantaminen saivat painon keskiarvolla melko tärkeä motiivi. Tulosten mukaan motivaatiotekijät ovat aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna säilyneet samoina. Motiiviväittämien pohjalta tehdyn faktorianalyysin mukaan yhteisöllisyyteen ja itse tapahtumaan liittyvät tekijät motivoivat vapaaehtoistyöntekijöitä eniten. Vapaaehtoistyössä siis korostuvat edelleen altruistiset syyt ja muiden vuoksi tekeminen sekä uusien kokemusten hankkiminen.

Kuluttajan kokema luottamus urheilun verkkokaupassa

Verkkokaupan suosio kasvaa Suomessa ja maailmalla. Kilpailu verkkokaupan puolella kovenee koko ajan, sillä myös kansainväliset verkkokaupat ovat tavoittaneet suomalaiset kuluttajat. Suomalaiset verkkokaupat eivät yleisesti tunne omia kilpailuetujaan. Yksi suurimpia syitä, miksi kuluttajat eivät osta verkkokaupasta, on luottamuksen puute toista osapuolta kohtaan. Verkkokauppiaalle onkin tärkeää tuntea kuluttajan motiivit, miksi kuluttaja ostaa verkkokaupasta, jotta verkkokauppias pystyy rakentamaan itselleen strategista kilpailuetua. Tämä tutkimus suoritettiin urheilun verkkokaupan kontekstissa, missä kansainvälisten verkkokauppojen osuus on huomattava verrattuna moneen muuhun toimialaan. Tutkimuksessa oli tarkoitus kartoittaa kuluttajan verkkokaupan valintaan ostokanavaksi vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus jakautui kahteen osaongelmaan: • Mitkä tekijät vaikuttavat kuluttajan valintaan valita verkkokauppa ostokanavaksi? • Mitkä tekijät vaikuttavat kuluttajan kokemaan luottamukseen verkkokaupassa? Tutkimuksen aineisto kerättiin Webropol-ohjelmalla tehdyn sähköisen kyselyn avulla yhteistyössä suomalaisen urheilun verkkokaupan kanssa. Kyselyyn osallistui 398 henkilöä, jotka tavoitettiin verkkokaupan uutiskirjeen avulla. Kyselyn vastausprosentti oli 10,9 %. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksen osaongelmia lähestyttiin sekä kvalitatiivisin, että kvantitatiivisin menetelmin. Ensimmäistä osaongelmaa lähestyttiin ensin sisällönanalyysin avulla. Toista osaongelmaa lähestyttiin teorian pohjalta rakennetun luottamusmallin testaamisella. Luottamusmallia testattiin regressioanalyysin tavallisella sekä askeltavalla menetelmällä. Yleisimmät syyt valita urheilun verkkokauppa ostokanavaksi oli edullisempi hinta, paremmat tuotevalikoimat sekä ostamisen helppous, mitkä tulivat esille myös teoriaosuudessa. Kansainvälisiin verkkokauppoihin kuluttajat ajavat erityisesti edullisemmat hinnat ja paremmat tuotevalikoimat. Suurimmaksi riskiksi urheilutuotteita ostaessa koetaan tuoteriski, mikä on myös yleisin syy ostamatta jättämiseen. Urheilun verkkokaupalle muodostui tulosten perusteella oma luottamusmalli, joka poikkesi teoreettisesta mallista. Kuluttajan kokemaan luottamukseen vaikuttavat verkkokaupan maine, sivustolla tarjottava tuoteinformaatio sekä informaatio itse yrityksestä. Myös kuluttajan kokema turvallisuus maksutapahtumissa ja yksityisyyden säilyttämisessä ovat selittäviä tekijöitä luottamuksessa. Lisäksi sivuston esteettisyys vaikuttaa kuluttajan kokemaan luottamukseen. Nämä asiat verkkokauppiaan on huomioitava kilpailuedun rakentamisessa.

"Vain toimitusjohtaja voi ymmärtää toimitusjohtajaa" - käytäntöyhteisö uuden tiedon luomisessa

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten käytäntöyhteisö edistää tiedon jakamista ja uuden tiedon luomista. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus toimitusjohtajien keskinäisestä käytäntöyhteisöstä. Tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla, lisäksi on hyödynnetty havainnointia ja kirjallista materiaalia. Aineisto on analysoitu abduktiivisesti sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksen tulosten mukaan käytäntöyhteisössä tietoprosessien edellytyksinä on sekä sosiaalisia ja vuorovaikutukseen liittyviä että tiedolliseen monimuotoisuuteen ja yhtenevään tietoperustaan liittyviä tekijöitä. Tulokset tuovat esiin mekanismeja tiedon jakamisen ja uuden tiedon luomisen edistämiseksi käytäntöyhteisöissä. Käytäntöyhteisöön osallistumista ohjaavat pääasiassa sisäiset motiivit, joista korostuivat vertaistuki, verkostoituminen ja informaation vaihto. Osa sisäisistä hyödyistä johtaa toisiin sisäisiin hyötyihin ja osa myös ulkoisiin hyötyihin.

Corporate Social Responsibility and Shipping Views of Baltic Sea Shipping Companies on the Benefits of Responsibility

The safety of shipping operations in the Baltic Sea is an extensively studied issue due to the density of traffic and the ecological sensitivity of the area. The focus has, however, mainly been on ship technology or on traffic control measures and the operative safety aspect of shipping is in a minor position in maritime safety studies and is lacking in terms of solutions. Self-regulatory and voluntary measures could be effective ways to improve the operational safety of shipping. Corporate social responsibility, or CSR, is one example of a voluntary measure that the shipping companies can take. CSR can enhance maritime safety and improve the shipping companies’ competitiveness. The aim of this study is to increase the knowledge of CSR in the maritime sector and study its applicability and benefits to the shipping companies. The research comprises of a theory part and a questionnaire study, which examine the significance of corporate social responsibility in shipping companies’ maritime safety and competitiveness. The aim of the questionnaire study is to find out how corporate social responsibility is implemented in the shipping companies. According to the literature review, responsible actions can produce financial and time costs, but due to these actions cost savings in the form of learning and increased efficiency can be achieved. Responsible actions can also produce concrete improvements and a reputation of responsibility that can lead to both cost savings and increase in the company’s income. CSR is recognised as having real business benefits in terms of attracting customers and high-quality employees. In shipping, CSR usually focuses on environmental issues. Environmental social responsibility in shipping is mainly motivated by the need to comply with existing and forthcoming regulation. Shipping companies engage in CSR to gain competitive advantage and to increase maritime safety. The social aspects of CSR take into account the well-being and skills of the employees, corporation and other stakeholders of the company. The questionnaire study revealed that the most common CSR measures in shipping companies are environmental measures, and that environmental concerns are considered to be the most important reason to engage in CSR. From the preliminary question about the concept of CSR it can also be seen that safety issues are commonly considered to be a part of CSR and safety gains are the second most important reason to engage in CSR. From the questionnaire, it can also be extrapolated that gaining a better reputation is one of the most important reasons to engage in CSR in the first place. For example, the main economic benefit was seen to be the increase of customer numbers as a result of a better reputation. Based on the study, it would seem that companies are starting to realise that they might gain competitive advantage and be favoured as shippers if they engage in sustainable, responsible operations and present themselves as “green”.

Scenario-based traffic forecasts for the routes between the PENTA ports in 2020

Maritime transport is the foundation for trade in the Baltic Sea area. It represents over 15% of the world’s cargo traffic and it is predicted to increase by over 100% in the future. There are currently over 2,000 ships sailing on the Baltic Sea and both the number and the size of ships have been growing in recent years. Due to the importance of maritime traffic in the Baltic Sea Region, ports have to be ready to face future challenges and adapt to the changing operational environment. The companies within the transportation industry – in this context ports, shipowners and logistics companies – compete continuously and although the number of companies in the business is not particularly substantial because the products offered are very similar, other motives for managing the supply chain arise. The factors creating competitive advantage are often financial and related to cost efficiency, but geographical location, road infrastructure in the hinterland and vessel connections are among the most important factors. The PENTA project focuses on adding openness, transparency and sharing knowledge and information, so that the challenges of the future can be better addressed with regard to cooperation. This report presents three scenario-based traffic forecasts for routes between the PENTA ports in 2020. The chosen methodology is PESTE, in which the focus in on economic factors affecting future traffic flows. The report further analyses the findings and results of the first PENTA WP2 report “Drivers of demand in cargo and passenger traffic between PENTA ports” and utilises the same material, which was obtained through interviews and mail surveys.

Osuuskauppojen fuusion toteutus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella osuuskauppafuusioiden käytännön toteutusta kulttuurimuutoksen ja organisaatiomuutoksen näkökulmasta, sekä kuvata myös fuusion herättämiä tuntemuksia. Tutkimukseen osallistui kaksi case-osuuskauppaa, Osuuskauppa Varuboden-Osla Handelslag sekä Suur-Seudun Osuuskauppa. Tutkimuksen näkökulma keskittyy osuuskaupan johdon sekä yksiköiden esimiesten näkemyksiin fuusion kulusta. Tutkimus on laadullinen, ja sen aineistonhankinta toteutettiin teemahaastattelun ja kyselyn avulla. Tutkimusta varten haastateltiin molempien case-osuuskauppojen fuusion aikaista johtoa, yhteensä 12 henkilöä, sekä fuusiossa mukana toiminutta konsulttia. Fuusion aikaan yksikön esimiehinä työskennelleille henkilöille puolestaan toteutettiin lomakekysely verkkokyselynä. Vastauksia verkkokyselyyn saatiin yhteensä 21 henkilöltä vastausprosentin ollessa 23,9. Tutkimustulokset osoittavat, että kulttuurimuutos jää fuusiossa helposti organisaatiomuutoksen jalkoihin. Kun kulttuurin olemassaoloa ei nähdä, keskitytään liittämään kaksi osuuskauppaa organisatorisesti ja toimintatavoiltaan yhteen. Toisessa case-osuuskaupassa saatiin hyviä tuloksia aloittamalla organisaatiomuutoksen rinnalla kulttuurimuutoshanke jo fuusion suunnitteluvaiheessa. Organisaatiomuutoksessa oleellista on tasapuolisuus kombinaatiofuusion toteuttavien osuuskauppojen kesken sekä johdon ja esimiesten osallistaminen muutosprosessiin. Kulttuurin lisäksi erityisesti johto-organisaation tapa organisoitua sekä viestinnän onnistuminen vaikuttavat paljon fuusion aikaisten positiivisten tuntemuksien määrään.

Liikuttava yhteisö. Verkkoyhteisöjen ja liikuntajulkaisemisen merkitys suomalaisten aktiivisesti liikkuvien aikuisten liikunnan harrastamisessa

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani 2010-luvulla yleistynyttä liikuntajulkaisemisen verkkokulttuurista ilmiötä. Liikuntajulkaiseminen on toimintaa, jossa liikuntaa harrastavat mittaavat ja tallentavat liikuntasovelluksilla suorituksiaan ja jakavat niitä edelleen erilai- sissa verkkopalveluissa. Tutkimuskysymykseni on, mikä on verkkoyhteisöjen ja liikuntajul- kaisemisen merkitys suomalaisten aktiivisesti liikkuvien aikuisten liikunnan harrastami- sessa. Selitän, mitä liikuntajulkaiseminen on ja miksi sitä tehdään. Osoitan liikuntajulkai- semisen olevan uusi, verkon käyttäjäkeskeiseen sisällöntuotantoon perustuva elämäjul- kaisemisen alagenre. Toiseksi tarkastelen, mikä on liikuntajulkaisemisen synnyttämän verkkoyhteisöllisyyden merkitys liikuntamotivaation lisääjänä pitkäjänteisessä liikun- nassa. Perustan vastaukseni julkisesti jaettujen liikuntapäivitysten havainnointiin ja kah- deksan aktiivisesti liikkuvan, liikuntasovelluksia käyttävän suomalaisaikuisen teemahaas- tatteluun. Haastateltavat muodostavat liikuntajulkaisevien ja ei-julkaisevien vertailuryh- mät. Analysoin aineistojani sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni perusteella liikuntajulkaisemista selittävät liikkujien halu itsen esittämi- seen, sosiaalisen pääoman kerryttämiseen ja itsen motivointiin liikuntatavoitteeseen. Jul- kaisemista estävät liikuntasovelluskäyttäjien varovainen ja harkittu verkkotoimijuus, itse- kriittisyys itsen esittämisessä, muiden verkkokäyttäjien kunnioittaminen sekä ryhmä- ja suorituspaineiden välttely. Liikuntajulkaisemisen merkitys liikunnassa kytkeytyy vahvasti verkkoyhteisöllisyyteen. Vahvasiteinen verkkoyhteisö kykenee lisäämään ja ylläpitämään aktiivisesti liikkuvien suo- malaisaikuisten liikuntamotivaatiota pitkäjänteisesti. Verkkoyhteisön merkitys kasvaa, kun yhteisön jäsenillä on yhteinen tavoite ja kun jäsenet ovat sitoutuneet yhteisöön sekä sille julkaisemiseen. Säännöllinen liikuntajulkaiseminen puolestaan edellyttää sitoutu- mista liikuntasovelluksen käyttöön ja liikuntatavoitteeseen. Aiemmassa liikuntasuoritusten jakamista koskevassa tutkimuksessa huomiotta on jäänyt se, että liikuntajulkaisemisen motiivit ja sisällöt ovat kohdeyhteisösidonnaisia. Tässä tut- kimuksessa painopiste on aktiivisesti liikkuvien suomalaisaikuisten muodostamien pien- ten lähiyhteisöiden merkityksessä. Jatkotutkimuksessa pohdinta on syytä ulottaa muihin käyttäjäryhmiin - esimerkiksi siihen, kykeneekö verkkoyhteisöllisyys sitouttamaan liikun- taa aloittavia tavoitteeseen ja siihen pyrkimiseen. Jo tämän tutkimusprosessin yhteydessä olen todennut, että miesten ja naisten motiivit ja tavat julkaista liikuntapäivityksiään ver- kossa eroavat toisistaan. Jatkotutkimuksen kannalta oleellinen kysymys on, miksi näin on.

Mikä varusmiestä liikuttaa? : varusmiehen vapaa-ajan liikuntamotiivit

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää varusmiesten motiivit harrastaa tai olla harrastamatta liikuntaa varusmiespalveluksen vapaa-ajalla sekä niiden mahdollisia muutoksia. Lisäksi selvitettiin varusmiesten kokemusta oman tulevaisuuden liikunta-aktiivisuuden ja oman fyysisen kunnon muutoksesta palvelusaikana sekä varusmiesten liikuntakerhotoiminnan merkitystä varusmiesten liikunta-aktiivisuudelle. Puolustusvoimien liikuntakoulutuksen tavoitteena on luoda varusmiehille pysyvä liikuntakipinä. Varusmiesten liikuntamotiivien tunnistaminen tukee tätä tavoitetta, sillä liikunnallinen elämätapa lähtee ihmisen omista motiiveista liikkua. Tutkimus on ryväsotantana suoritettu seurantatutkimus. Kyseessä oli määrällinen kyselytut-kimus, jossa kyselyiden tulokset käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Tutkimusjoukkona oli Satakunnan Tykistörykmentin saapumiserän 2/13 ja 1/14 varusmiehiä. Kyselyt toteutettiin vuoden 2014 kevään aikana kolmesti eri koulutuskausilla. Tutkimuksen lähtökohtaoletusarvona oli, että tärkein syy vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen on siitä ansaittava kuntoisuusloma ja tärkein syy olla harrastamatta liikuntaa olisi päiväpalveluksen jälkeinen väsymys. Tutkimus osoitti, että tärkein syy harrastaa liikuntaa oli halu pysyä terveenä. Kuntoisuusloma liikuntamotiivina ei ollut merkittävä, ja sen merkitys väheni palveluksen edetessä. Liikunnan harrastamattomuuden tärkein syy palveluksen alkupuolella oli palveluksen jälkeinen väsymyksen tunne, mutta palveluksen loppupuolella se muuttui liikuntamotivaation puutteeksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että omasta kunnosta huolehtiminen on tärkeä motiivi varusmiesten vapaa-ajan liikunnan harrastamiselle. Heikkokuntoisemmille jo pelkkä päiväpalveluksesta suoriutuminen on alussa rankkaa. Palveluksen edetessä ja kunnon kohotessa väsymys vähenee. Liikuntakoulutuksessa tulisikin kiinnittää huomiota varusmiesten motivointiin koko palveluksen ajan.

Yhteiskuntavastuuraportointi kansainvälisissä öljy-yhtiöissä vuonna 2013

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka suuret yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset öljy-yhtiöt raportoivat yhteiskuntavastuustaan vuonna 2013 sekä kuinka laadukasta ja laaja-alaista raportointi oli. Yhtiöiden raportointia tutkittiin GRI-viitekehyksen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun näkökulmasta. Yritysten raportointia arvioitiin myös maa-alue- sekä liikevaihtokohtaisesti tutkien, voidaanko eroja näiden suhteen löytää. Lisäksi raportoinnin laatua analysoitiin yritysten asettamien yhteiskuntavastuutavoitteiden määrän kautta. Tutkimuksessa selvitettiin myös GRI-viitekehyksen sekä muiden yleisimpien yhteiskuntavastuuviitekehyksien käyttöä tutkimusyrityksissä. Tutkimusaineisto koostui 30:stä listatusta yhdysvaltalais- ja eurooppalaisyrityksen vuoden 2013 yhteiskuntavastuuraporteista. Tutkimustapana käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. GRI-viitekehys oli tutkimusyrityksissä käytetyin viitekehys. Tulosten mukaan eurooppalaisyritykset raportoivat pääsääntöisesti laadukkaasti vastuustaan ja raportointi oli Euroopassa selkeästi Yhdysvaltoja laadukkaampaa kaikilla vastuun osa-alueilla. Tutkimusyrityksen koko vaikutti raportoinnin laajuuteen sekä määrään vain Yhdysvalloissa. Suuremmat yhdysvaltalaisyritykset raportoivat pienempiä paremmin. Tulosten perusteella yrityksen koko ei vaikuttanut tavoitteiden määrään. Maantieteellinen sijainti vaikutti raportoinnin laatuun. Eurooppalaisyritykset raportoivat laajemmin, laadukkaammin sekä asettivat tavoitteita huomattavasti yhdysvaltalaisia yrityksiä useammin ja enemmän kaikilla vastuun osa-alueilla.

Critical success factors for improving societal effectiveness of transport sector's R&D

This study investigates societal effectiveness of transport sector’s Research & Development (R&D) operations. In this study effectiveness refers to organization’s capability to produce the intended and desired impacts through its operations. The aim of this study is to identify the motives for evaluating societal effectiveness and recognize the critical success factors for improving effectiveness. The theoretical framework focuses first in the policy context of effectiveness evaluation in public sector and secondly the framework introduces the concept and process of effectiveness evaluation. The empirical part is carried out as a case study, which investigates societal effectiveness of Finnish Transport Agency’s (FTA’s) R&D. The aim is to recognize FTA’s critical success factors for improving R&D operations’ societal effectiveness. Based on these factors, the organization is able to define indicators for measuring effectiveness in the future operations. In this study societal effectiveness is investigated from R&D purchasers’ and R&D end- users’ points of views according to Purchaser-Provider-model. The results indicate that societal effectiveness evaluation is important part of R&D operations, but the implementation of the evaluation as part of daily operations is challenging. Because of limited resources, the organization is forced to strong priorization and therefore R&D tasks are secondary after the operational tasks. Based on the results the critical success factors can be recognized as resources and priorization, clear strategy and objectives, internal communications, cooperation between public and private sector and R&D implementation and dissemination.

Tapaustutkimus demokraattisesta Feeniks kouluhankkeesta

Tämän tutkimuksen kohteena on Feeniks kouluhanke, joka tavoittelee demokraattisen koulun perustamista Suomeen vuoteen 2017 mennessä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Feeniks kouluhankkeen perustajien motiiveja ja kasvatusideologiaa. Tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ovat perustajien motiivit vaihtoehtoisen koulun perustamiselle? Minkälaiselle arvopohjalle, lapsuus/ihmiskäsitykselle ja kasvatusajattelulle Turun Demokraattinen koulu perustaa toimintansa? Mitä kritiikkiä he esittävät nykykoulua kohtaan? Miten perusjäsenten ajattelu eroaa eri reformipedagogiikan ajattelusta erityisesti demokraattisen vapaa koulu ajatteluperinteestä? Miten he odottavat että millaiseksi koulun käytänteet tulevat olemaan? Millaiseksi he näkevät koulun tulevaisuuden yleisesti ja millaiseksi oppimistulosten he katsovat muodostuvan? Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus ja se on toteutettu haastattelemalla hankkeen avainhenkilöitä. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla litteroitujen haastattelujen sisältö. Demokraattiset koulut ovat niin kutsuttuja progressiivisia vaihtoehtoisia kouluja joiden idea perustuu lapsilähtöisyyden ja vapauden korostamiseen pakon sijaan. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii kansainvälisistä tunnetuista demokraattisista kouluista kuten Summerhillista ja Sudbury-kouluista kertova kirjallisuus, sekä lapsilähtöistä kasvatusta korostava kirjallisuus. Tutkimustulokset osoittivat että demokraattisen Feeniks koulu-hankkeen kasvatusideologiat ovat linjassa maailmalla olevien mallien kanssa, joskin ne näyttäytyivät hieman maltillisempina kuin kaikista radikaalimpien demokraattisten koulujen ideat. Tuloksista nousivat esiin muun muassa lapsuuden arvostaminen, luonnollisen jokaiselle ainutlaatuisen kehitysrytmin, erilaisuuden ja onnellisuuden korostaminen. Lisäksi tuloksista nousi esiin halu kasvattaa rohkeita nuoria joilla on uskallus poiketa valtavirrasta, kyky kriittiseen ajatteluun ja ympäröivän yhteiskunnan muuttamiseen. Yhtenä esimerkkinä tästä on halu kasvattaa ekologisesti ja eettisesti valveutuneita nuoria jotka osaavat myös kritisoida talouden ehdoilla toimivaa maailmaa. Keinoina tavoitteiden saavuttamiseen he näkevät eräänlaisen ajattelutavan muutoksen, uskalluksen luopua opettaja-auktoriteetista luottamalla lapsen uteliaisuuteen ja tiedonjanoon, sisäisen motivaation syttyminen, pienet ryhmäkoot, keskustelun voima, yhteisöllisyys ja oppiminen elämällä jokapäiväistä arkea yhdessä. Tavoitteena nähtiin myös oppimisen pitäminen lähellä elettävää elämää ja se että koulun tavoitteet ovat muutakin kuin tiedollisten taitojen kartuttamista, muita yhtä tärkeitä ellei tärkeämpiä tavoitteita ovat haastateltavien mielestä muun muassa lapsen emotionaalinen ja sosiaalinen kasvu. Suomen oloihin perustettavan koulun on toimittava perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden puitteissa, tätä haastateltavat eivät koe ongelmaksi. Hanke hakee koululupaa, mutta sen puuttuessa suunnittelee toimivansa “villikouluna”, niin että oppijat kuuluvat kotiopetuksen piiriin. Suomessa koulu ei myöskään saa periä lukukausimaksuja, mikä tarkoittaa sitä että valtionavustuksen uupuessa sen on toimittava lahjoituksin tai hakemalla muuta rahoitusta tai tukea.

Naisten rikos ja rangaistus 1500-luvun Englannissa

Tutkimuskohteenani ovat nimenomaan Englannin, ei koko nykyisen Britannian, naisten 1500-luvulla tekemät rikokset ja heidän niistä saamansa rangaistukset. Tutkimus keskittyy prostituutioon, valtio- ja maanpetoksiin ja noituuteen. Koska murha sisällytettiin silloin maanpetoksen alaisuuteen, tutkin myös lapsenmurhia. Käsittelen pääasiassa niin sanotusti tavan kansalaisten tekemiä rikoksia ja aateliset pääsevät mukaan tutkimukseen vain kahden Henrik VIII:n kuningattaren tekemän valtiopetoksen muodossa. Päälähteenäni on internetissä oleva englantilainen Early English Books Online-sivusto (Eebo), jonka 1500-luvulta peräisin oleva faksimile-materiaali on eri instituutioiden omistuksessa. Käyttämäni tekstit sisältävät 1500-luvun Tudor -hallitsijoiden aikaisia eri rikoksia koskeneita lakeja ja kansalaisten kirjoittamia pamfletteja. Erityisesti noituutta koskeneet tekstit ovat erittäin uskonnollispainotteisia. Tutkijoiden mukaan Englannissa 1500-luvun materiaali on tuhoutunut ja hävinnyt pahemmin kuin esimerkiksi 1200-luvun, joka vaikuttaa työhön siten, ettei pamfletteja ole saatavilla vuosisadan alkupuolelta esimerkiksi noituudesta eikä murhista. Rikokset jakautuivat maantieteellisesti hyvinkin epätasaisesti. Ammattimaista prostituutiota oli suuremmassa mittakaavassa oikeastaan vain Lontoossa, kun taas noituus keskittyi pääosin Essexin kreivikuntaan. Naisten tekemät valtiopetokset olivat puolestaan hyvin vähäisiä, joten käsittelen asiaa kolmen naisen esimerkin kautta. Lapsenmurhaa ei edes tunnettu tapalaissa 1500-luvulla, mutta 1570-luvulla säädetty köyhäinlaki taloudellisista syistä rajoitti avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ”haluttavuutta” ja oli perusteena lisääntyneille lapsenmurhille, joista alkoi sittemmin ilmestyä lyhyitä mainintoja pamfletteihin. Rikosten motiivit eivät periaatteessa olleet sen erilaisempia kuin nykypäivänäkään mutta toisten toteutustapa vaihteli melko laajasti.