Soil Carbon Turnover Measurement by Physical Fractionation at a Forest-to-Pasture Chronosequence in the Brazilian Amazon

The effect of conversion from forest-to-pasture upon soil carbon stocks has been intensively discussed, but few studies focus on how this land-use change affects carbon (C) distribution across soil fractions in the Amazon basin. We investigated this in the 20 cm depth along a chronosequence of sites from native forest to three successively older pastures. We performed a physicochemical fractionation of bulk soil samples to better understand the mechanisms by which soil C is stabilized and evaluate the contribution of each C fraction to total soil C. Additionally, we used a two-pool model to estimate the mean residence time (MRT) for the slow and active pool C in each fraction. Soil C increased with conversion from forest-to-pasture in the particulate organic matter (> 250 mu m), microaggregate (53-250 mu m), and d-clay (< 2 mu m) fractions. The microaggregate comprised the highest soil C content after the conversion from forest-to-pasture. The C content of the d-silt fraction decreased with time since conversion to pasture. Forest-derived C remained in all fractions with the highest concentration in the finest fractions, with the largest proportion of forest-derived soil C associated with clay minerals. Results from this work indicate that microaggregate formation is sensitive to changes in management and might serve as an indicator for management-induced soil carbon changes, and the soil C changes in the fractions are dependent on soil texture.

The Deleuze Spray, New York 1977 : an Interview with Sanford Kwinter, Professor of Architectural Theory and Criticism at the Harvard Graduate School of Design, on the Architectural Reception of Gilles Deleuze in America

So what do you want to know? I was in Paris between ‘75 and ‘78. But about half way through, Sylvère published the Anti-Oedipus issue of Semiotext(e) and, actually, that was for me one of the deciding events that made me decide to come to the United States, to come study at Columbia University. There appeared to be this little group working at Columbia working around these issues. In 1970, in Paris even, Deleuze was a cult – there was an incredibly small number of people following Deleuze... A transcript of my Interview with Kwinter about the Architectural Reception of Deleuze in America, which took place at Jerry’s,' Soho, New York, 15 January 2003. The transcript appeared as an Appendix at the back of my Masters Thesis undertaken at Yale School of Architecture, printed May 2003.

Incentivizing innovation: A review of the Brazilian federal innovation support programs

Innovation is the transformation of knowledge of any kind into new products or services in the market. Its importance as a production factor is widely acknowledged. In the age of the knowledge-based economy innovation became critical for any company or even country to compete globally. Many countries are encouraging innovation through various mechanisms, and one of the most widely used is the provision of special incentives for innovation. This paper investigates incentive systems for the growth of technology companies as a strategy to promote knowledge-based economic development. As for the case investigations the study focuses on an emerging economy, Brazil. The research is based upon the available literature, best practices, government policy and review of incentive systems. The findings provide insights from the case study in a country context and some lessons learned for other countries using incentive systems to boost the innovation capabilities of their technology companies.

The Roman Republican Navy : from the sixth century to 167 BC

Työ käsittelee Rooman laivaston kehitystä, toimintaa ja osallistumista laajenemispolitiikkaan, jossa Rooma kasvoi kaupunkivaltiosta Välimeren hallitsijaksi. Rooma on aikaisemmissa tutkimuksissa nähty maavaltiona vailla kiinnostusta merenkulkuun. On katsottu, että ainoa merkittävä merisota Rooman historiassa on ensimmäinen puunilaissota (264-241 eKr.) ja että siinäkin roomalaiset (jotka historioitsija Polybius kuvaa vasta-alkajiksi) menestyivät Karthagoa vastaan turvautumalla laskusiltoihin, joiden avulla he saattoivat muuttaa meritaistelun maataisteluksi. Polybiuksen kuvaukseen on aina tähän asti luotettu. On katsottu että Roomalla ei ollut laivastoa ennen ensimmäistä puunilaissotaa ja että Rooma kaikissa sodissaan panosti merisodankäyntiin mahdollisimman vähän. Tämä työ pyrkii kumoamaan nämä käsitykset. Laivasto oli osallisena ja ehdottoman välttämätön kaikissa Rooman laajenemispolitiikan käänteissä. Arkeologian tiedot osoittavat, että ennen ensimmäistä puunilaissotaa Rooma kehittyi ja siitä tuli merkittävä kaupunki nimenomaan kaupankäynnin ja ulkomaisten kontaktien seurauksena. Se ei siis ollut puhdas agraarivaltio. Roomalaisilla oli laivasto jo viimeistään 500-luvulta lähtien eKr. ja sitä käytettiin Rooman laajentaessa valtaansa Italiassa. Näin ollen ensimmäisessä puunilaissodassa läntisen Välimeren herruudesta kilpaili kaksi merivaltiota, Rooma ja Karthago. Toinen puunilaissota (218-201) tunnetaan yleensä Hannibalin tulosta Alppien yli Italiaan, mutta se oli myöskin merkittävä merisota ja karthagolaiset hävisivät sen nimenomaan merellä. Rooma osallistui kilpailuun itäisen Välimeren hallinnasta ja kukisti Makedonian ja Syyrian laivastot, jotka eivät olleet mitenkään Rooman laivaston veroisia. Kaikista Rooman vastustajista Karthagolla olisi ollut suurin mahdollisuus pysäyttää Rooman laivaston voittokulu toisessa puunilaissodassa. Laivastoa käytettiin moniin eri tarkoituksiin. Suuret meritaistelut eivät ole ainoa osoitus laivastojen mukanaolosta ja merkityksestä, vaan on myös otettava huomion sotalaivojen rakenne ja toimintaedellytykset. Sotalaivat oli rakennettu taisteluita varten ja niissä oli hyvin niukasti säilytystilaa. Niiden oli päästävä laskemaan maihin aina kun miehistö tarvitsi vettä, ruokaa ja lepoa. Laivastot saattoivat toimia vain niiden rannikoiden tuntumassa, joiden satamiin ja laskupaikkoihin niillä oli turvallinen pääsy. Roomalaiset olivat hyvin tietoisia tästä. Suuret merentakaiset sotaretket Afrikkaan, Espanjaan, Kreikkaan ja Vähän-Aasian rannikolle perustuivat kaikki siihen, että Rooman laivasto hallitsi purjehdusreittejä ja sopivia laskupaikkoja ja saattoi huolehtia joukkojen ja varusteiden kuljettamisesta kaukana taisteleville armeijoille. Samalla Rooman laivasto kävi itsenäistä sotaa merellä ja haastoi ja kukisti kaikki Välimeren merivaltiot. 130-luvulle eKr. tultaessa se oli lyönyt vihollisensa ja riisunut aseista liittolaisensa; Rooman laivasto hallitsi Välimerta yksin.

Detection and characterisation of strong resistance to phosphine in Brazilian Rhyzopertha dominica (F.) (Coleoptera: Bostrychidae)

As failure to control Rhyzopertha dominica (F.) with phosphine is a common problem in the grain-growing regions of Brazil, a study was undertaken to investigate the frequency, distribution and strength of phosphine resistance in R. dominica in Brazil. Nineteen samples of R. dominica were collected between 1991 and 2003 from central storages where phosphine fumigation had failed to control this species. Insects were cultured without selection until testing in 2005. Each sample was tested for resistance to phosphine on the basis of the response of adults to discriminating concentrations of phosphine (20 and 48 h exposures) and full dose-response assays (48 h exposure). Responses of the Brazilian R. dominica samples were compared with reference susceptible, weak-resistance and strong-resistance strains from Australia in parallel assays. All Brazilian population samples showed resistance to phosphine: five were diagnosed with weak resistance and 14 with strong resistance. Five samples showed levels of resistance similar to the reference strong-resistance strain. A representative highly resistant sample was characterised by exposing mixed-age cultures to a range of constant concentrations of phosphine for various exposure periods. Time to population extinction (TPE) and time to 99.9% suppression of population (LT99.9) values of this sample were generally similar to those of the reference strong-resistance strain. For example, at 0.1, 0.5 and 1.0 mg L-1, LT99.9 values for BR33 and the reference strong-resistance strain were respectively 21, 6.4 and 3.7 days and 17, 6.2 and 3.8 days. With both strains, doubling phosphine concentrations to 2 mg L -1 resulted in increased LT99.9 and TPE. High level and frequency of resistance in all population samples, some of which had been cultured without selection for up to 12 years, suggest little or no fitness deficit associated with phosphine resistance. The present research indicates that widespread phosphine resistance may be developing in Brazil. Fumigation practices should be monitored and resistance management plans implemented to alleviate further resistance development.

Siegbert Springer Collection 1977-1984

Article about Siegbert Springer in Juristische Schulung, vol. 17, No. 7 and a report about a memorial plaque for Siegbert Springer in Berlin.

Seasonal Greeting token-1977

Obverse: Within a circle (a symbol of the sun) an inscription. Reverse: The emblem of the Israel Government Coins and Medals Corporation, inscription.

Harold Silver papers, undated, 1922-1977.

The collection contains personal correspondence, manuscript and printed copies of articles and speeches, photographs and newspaper clippings pertaining to the education and social welfare activities of Silver.

Shloyme Rosenberg collection, undated, 1940-1977.

Collection consists of manuscripts and newspaper columns written by Shloyme Rosenberg (under his own name as well as under various pseudonyms). Collection also includes correspondence, journal publications, reviews, and speeches.

"Me emme ole kirkkoa politisoimassa" : Keskustapuolue ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous vuosina 1970-1977

Tutkielma käsittelee historiantutkimuksen keinoin Keskustapuolueen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen suhdetta ja suhteen kehittymistä vuosina 1970 1977. Aihepiiriä lähestytään sekä henkilö- että organisaatiotasolla. Päälähteinä ovat kirkolliskokouksen pöytäkirjat sekä Keskustapuolueen eri puolue-elinten, ennen kaikkea kirkkopoliittisen toimikunnan, arkistokokoelmat. Keskustapuolue aktivoitui muiden puolueiden tavoin kirkkopolitiikassaan 1960- ja 1970-luvun vaihteessa. Vanhojen herätysliikkeiden edustajista muodostetulla puolueen kirkkopoliittisella toimikunnalla oli tässä aktivoitumisessa keskeinen sija. Vuosikymmenen alussa kirkon politisoituminen nähtiin toimikunnassa pääasiassa myönteisenä kehityksenä. Pyrkiessään säilyttämään herätysliikkeiden luottamuksen toimikunta joutui kuitenkin vuodesta 1974 lähtien muuttamaan kantaansa ja korostamaan, ettei Keskustapuolue ollut politisoimassa kirkkoa. Puolueen kirkkopoliitikkojen mukaan keskusta pyrki itse asiassa kirkkopolitiikallaan vapauttamaan kirkon muiden puolueiden politikoinnilta. Totta olikin, että kirkkopoliittinen toimikunta pysyi melko pitkälle vaiti opillisista kysymyksistä. Sen sijaan kirkon hallinnon demokratisointia ja köyhien seurakuntien aseman parantamista ajettiin voimakkaasti. Vaikka keskustasuuntautuneet kirkolliskokousedustajat eivät muodostaneetkaan toiminnassaan mitään yhtenäistä ryhmää, he kunnostautuivat hyvin näiden kysymysten esillä pitämisessä, aivan samoin kuin raittiuden ajamisessa. Kirkossa kuunneltiin 1970-luvun alussa puolueiden vaatimuksia ja uudistettiin hallintoa. Vuosikymmenen edetessä Keskustapuolueen vaikuttamispyrkimykset kirkolliskokouksen asiakysymyksiin kuitenkin vähenivät. Samaan aikaan kirkolliskokous puolestaan aktivoitui yhteiskunnallisille päättäjille, ja siten myös Keskustapuolueelle, suuntaamissaan kannanotoissa. Keskustapuolueessa kuunneltiinkin tarkasti kirkon ääntä. Haluttiin asettua samalle kannalle kirkon kanssa ja puolustaa kirkkoa. Siten pyrittiin vastaamaan SKL:n nousuun ja toisaalta tarjoamaan vaihtoehto SDP:n kirkkopolitiikalle, joka tähtäsi kirkon ja valtion erottamiseen. Vaikka keskustan vaikuttamispyrkimykset kirkolliskokouksen asiakysymyksiin vaimenivat tutkimuskauden kuluessa, puolue panosti jatkuvasti enemmän kirkolliskokousedustajien vaaleihin ja kirkolliskokouksessa suoritettaviin henkilövalintoihin. Vuonna 1977 keskustassa viritettiin puolueorganisaatiota jo hyvin tehokkaasti seuraavan vuoden kirkolliskokousvaaleihin. SDP:n haastaminen kirkollisissa henkilövalinnoissa alkoi toden teolla vuonna 1973 eli samaan aikaan, kun keskustan ja SDP:n nimityskilpa käynnistyi muuallakin yhteiskunnassa. SDP:n uhalla perusteltiin keskustassa myös omaa kirkkopoliittista aktiivisuutta. Keskusta pyrki haastamaan SDP:n kirkossa paljolti samoin keinoin ja samalla retoriikalla kuin ammattiyhdistysliikkeessä. Keskustapuolue säilytti edustuksensa kirkolliskokouksessa muita puolueita paremmin tutkimuskauden kuluessa. Keskustasuuntautuneet kirkolliskokousedustajat olivat lähes poikkeuksetta maallikoita ja tulivat lähinnä puolueen vahvoilta kannatusalueilta, kuten Lapuan ja Oulun hiippakunnasta. Edustajien joukossa vanhojen herätysliikkeiden osuus oli huomattava, ja keskustassa pyrittiinkin saamaan omiksi ehdokkaiksi nimenomaan herätysliike-, ei niinkään puoluevaikuttajia. Avainsanat: Kirkolliskokoukset, puolueet, Keskustapuolue, kirkkopolitiikka, politisoituminen, kirkolliset vaalit, herätysliikkeet

The Politics of Pulp Investment and the Brazilian Landless Movement (MST)

The Politics of Pulp Investment and the Brazilian Landless Movement (MST) The paper industry has been moving more heavily to the global South at the beginning of the 21st century. In a number of cases the rural populations of the global South have engaged in increasingly important resistance in their scuffle with the large-scale tree plantation-relying pulp investment model. The resistance had generally not yet managed to slow down Southern industrial tree plantation expansion until 2004. After all, even the MST, perhaps the strongest of the Southern movements, has limited power in comparison to the corporations pushing for plantation expansion. This thesis shows how, even against these odds, depending on the mechanisms of contention and case-specific conflict dynamics, in some cases the movements have managed to slow and even reverse plantation expansion. The thesis is based on extensive field research in the Brazilian countryside. It outlines a new theory of contentious agency promotion, emphasizing its importance in the shaping of corporate resource exploitation. The thesis includes a Qualitative Comparative Analysis of resistance influence on the economic outcomes of all (14) Brazilian large-scale pulp projects between 2004-2008. The central hypothesis of the thesis is that corporate resource exploitation can be slowed down more effectively and likely when the resistance is based on contentious agency. Contentious agency is created by the concatenation of five mutually supporting mechanisms of contention: organizing and politicizing a social movement; heterodox framing of pulp projects; protesting; networking; and embedding whilst maintaining autonomy. The findings suggest that contentious agency can slow or even reverse the expansion of industrial plantations, whereas when contentious agency promotion was inactive, fast or even unchecked plantation expansion was always the outcome. The rule applied to all the assessed 14 pulp conflict cases. The hypothesis gained strong support even in situations where corporate agency promotion was simultaneously active. In previous studies on social movements, there has been a lack of contributions that help us understand the causal mechanisms of contention influencing economic outcomes. The thesis answers to the call by merging a Polanyian analysis of the political economy with the Dynamics of Contention research program and making a case for the impact of contentious agency on capital accumulation. The research concludes that an efficient social movement can utilize mechanisms of contention to promote the potential of activism among its members and influence investment outcomes. Protesting, for example via pioneering land occupations, seemed to be particularly important. Until now, there has been no comprehensive theory on when and how contentious agency can slow down or reverse the expansion of corporate resource exploitation. The original contribution of this research is to provide such a theory, and utilize it to offer an extensive explanation on the conflicts over pulp investment in Brazil, the globalization of the paper industry, and slowing of industrial plantation expansion in the global South.