Réparations dans l’interaction en français lingua franca

Nykypäivänä yhä yleisempiä ovat tilanteet, joissa ihmiset joutuvat viestimään muun kuin oman äidinkielensä välityksellä. Tällaisissa kommunikaatiotilanteissa välittäjäkieleksi valitusta kielestä käytetään nimitystä lingua franca. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahta nauhoitettua ja litteroitua keskustelua, joissa ranska toimii lingua francana. Tarkemmin sanottuna tutkimuskohteena ovat keskustelussa esiintyvät korjausjaksot. Korjausjäsennys viittaa keinoihin, joiden avulla keskustelijat pystyvät ratkaisemaan puhumisessa, kuulemisessa tai ymmärtämisessä esiin tulevia ongelmia. Tavoitteena on pääosin keskustelunanalyysin tarjoamin keinoin kuvailla millaisia korjausjaksoja keskustelussa esiintyy: kuka aloittaa ja lopettaa korjauksen, mitä korjataan ja miten. Tavoitteena on myös tarkastella statusten ja erilaisten diskursiivisten paikkojen jakautumista puhujien kesken korjausjaksojen aikana. Tutkimus osoitti, että yleisin korjaustyyppi keskusteluissa oli puhujan itse aloittamat ja lopettamat korjausjaksot (self-initiated self repair), kun taas toisen aloittamia, mutta puhujan itse lopettamia korjauksia (other-initiated self-repair) ei aineistossa esiintynyt ainuttakaan. Aineisto sisälsi myös jonkun verran muun tyyppisiä korjauksia kuten sanahakuja ja toisen puhujan kokonaan tekemiä suoria korjauksia (other-correction). Suurin osa korjausjaksoista oli melko lyhyitä, vuoron sisällä loppuun saatettuja korjauksia. Korjauksen kohteetkin vaihtelivat paljon: erilaiset vuoron rakentamiseen liittyvät korjaukset olivat yleisimpiä, mutta puhujat korjasivat myös esimerkiksi kielivirheitä ja informaatiota. Statusten ja diskursiivisten paikkojen analyysi osoitti, että tutkituissa keskusteluissa korostuivat suurimman osan ajasta puhujien keskinäinen tasa-arvoisuus ja yhteistyö. Tietyntyyliset korjausjaksot – kuten sanahaut sekä toisen puhujan tekemät kielelliset korjaukset – toivat esiin lyhyesti myös puhujien statukset syntyperäisinä/eisyntyperäisinä puhujina, mutta tällöinkään roolijako ei ollut itsestään selvä, vaan se neuvoteltiin puhujien kesken. Myös muut statukset saattoivat ilmetä ja joutua neuvoteltaviksi keskusteluissa. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että huolimatta tietojen ja taitojen kirjosta, tutkituissa ”ranska lingua francana” -keskusteluissa tasa-arvoisuus ja yhteistyö korostuvat. Tätä päätelmää tukevat niin itse aloitettujen ja lopetettujen korjausten määrä, kuin korjausjäsennysten yhteydessä neuvotellut diskursiiviset paikatkin ja näiden heijastamat statukset.

Asiakkuudenhallintaohjelmiston kehittäminen

Työn tavoitteena oli selvittää asiakkuudenhallinnan aiheuttamia vaatimuksia ohjelmointikehityksen kannalta. Työ tehtiin Turussa Software Innovation Finland Oy:lle. Työssä kerrotaan PROSPEKTI-asiakkuudenhallintaohjelmiston kehittämiskäytännöistä ja ohjelmistolle asetetuista vaatimuksista. Taustaselvityksen ja kirjallisuuskatsauksen jälkeen kerrotaan ohjelmiston uusien ominaisuuksien kehittämisestä. Tämän jälkeen esitellään kaksi asiakaskohtaista räätälöintiprojektia. Seuraavaksi kuvataan, miten ohjelmiston toiminnallisuus varmennetaan sekä havaitut virheet korjataan. Tuloksena on kuvaus yrityksen tuotekehitysprosessista, jota voidaan käyttää esimerkinomaisena pohjana kun halutaan kehittää asiakkuudenhallintaohjelmistoa.

The love marriage : challenging Victorian myths in Anne Brontë’s 'The Tenant of Wildfell Hall'

La tesina analitza com Anne Brontë desafia el mite del casament romàntic a la novel·la The Tenant of Wildfell Hall. Argumento que aquesta crítica es fa mostrant les conseqüències nefastes d’un matrimoni (entre l’Arthur i l’Helen) basat en l’atracció i en la idea que una dona pot salvar un home de mala vida. Malgrat que la novel·la acaba amb un altre casament (entre l’Helen i en Gilbert), si s’analitza en detall es pot veure que presenta elements subversius. Per exemple, la seva unió està basada en igualtat intel·lectual i compatibilitat de caràcters, enlloc d’igualtat econòmica i social

Hyvinvointiyhteiskunnan lupaus oikeudenmukaisista ja tasa-arvoisista terveyspalveluista – miten se on toteutunut fysioterapiassa v. 2000?

Fysioterapia sisällytettiin terveydenhuoltoon vuonna 1945. Sosiaalipolitiikan linjausten mukaisesti yhteiskunnasta alettiin 1960-luvulta lähtien rakentaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jossa tavoitteena oli kansalaisten paras ja johtavat arvot olivat universaalisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus. Terveyspolitiikassa oikeudenmukaisuus tarkoittaa, että yhtäläisessä hoidon tarpeessa olevilla on yhtäläinen pääsy tarjolla olevaan hoitoon ja yhtäläinen mahdollisuus käyttää palveluja. Oikeudenmukaisuus johtaa tasa-arvoisuuteen. Terveyspolitiikassa, terveyspalvelujärjestelmissä ja fysioterapiassa tapahtuneet muutokset kytkeytyivät lääketieteen ja fysioterapian menetelmien edistymiseen ja yhteiskunnan kehitykseen. Terveyspalvelujen käytössä ja saatavuudessa on osoitettu olevan sosiaalista valikoitumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella fysioterapiapalvelujen oikeudenmukaista käyttöä ja fysioterapian tarpeen tyydyttymistä, eli sitä, miten hyvinvointiyhteiskunnan lupaus on toteutunut fysioterapiassa. Lisäksi tutkimuksessa pohdiskeltiin, miten palvelujärjestelmien muutokset ovat vaikuttaneet palvelujen oikeudenmukaisuuteen. Tutkimus perustui Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoon, joka on edustava otos 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Aineiston naisista (n=3925, 56 %) 15 % oli käyttänyt fysioterapiaa ja 24 % koki sen tarvetta. Aineiston 3162 miehestä 9 % oli käyttänyt fysioterapiaa ja 19 % koki sen tarvetta. Fysioterapian käytön (kyllä/ei) ja sen koetun tarpeen (kyllä/ei) perusteella muodostettiin neljä tarkasteltavaa ryhmää. Vertailuryhmään kuuluvat (n=5008) eivät olleet saaneet fysioterapiaa eivätkä kokeneet sitä tarvitsevansa. Selviytyjiksi nimettyyn ryhmään kuuluvat (n=537) olivat saaneet fysioterapiaa eivätkä enää sitä tarvinneet. Vajaakuntoisiksi nimettyyn ryhmään kuuluvat (n=332) olivat saaneet ja kokivat yhä tarvitsevansa fysioterapiaa. Hoitamattomiksi nimettyyn ryhmään kuuluvat (n=1542) eivät olleet saaneet fysioterapiaa, mutta kokivat tarvitsevansa sitä. Fysioterapian tarvetta arvioitiin suhteessa ilmoitettuihin terveysongelmiin ja toimintakyvyn rajoituksiin. Sosiodemografisina ominaispiirteinä tarkasteltiin sukupuolta, ikää, sosioekonomista asemaa ja asuinaluetta. Fysioterapian käyttö oli merkitsevässä yhteydessä ikään ja sosioekonomiseen asemaan, fysioterapian tarpeen yhteydet tarkasteltuihin muuttujiin olivat kaikilta osin merkitseviä. Ylimmissä tuloluokissa fysioterapian käyttö oli yleisintä ja sen tarve vähäisintä, kun taas alimmissa tuloluokissa käyttö oli vähäisintä ja tarve yleisintä. Vajaakuntoisten ja hoitamattomien ryhmät eivät eronneet tosistaan terveysongelmien tai toimintakyvyn rajoituksien suhteen. Fysioterapian tarve oli yhtäläistä, mutta toiseen ryhmään kuuluvat olivat jääneet hoidotta. Oikeudenmukainen kohtelu ei ollut toteutunut. Hoitamattomien ryhmän naiset olivat muita vanhempia, heillä oli alhaisempi koulutus- ja tulotaso ja he olivat muita useammin eläkkeellä. Miesten ryhmässä sosiodemografiset erot olivat samansuuntaisia, mutta vähäisempiä. Fysioterapian käyttö ja saatavuus kehittyivät tasa-arvoiseen suuntaan 1990-luvun lamaan asti, minkä jälkeen kunnissa alettiin supistaa varsinaiseen sairaanhoitoon kuulumattomia terveyspalveluja. Fysioterapiasta alkoi jälleen tulla hyväosaisten etuoikeus.

Miten koulukiusaaminen syntyy ja kehittyy? : yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta

Artikkeli perustuu Päivi Hamaruksen väitöstutkimukseen Koulukiusaaminen ilmiönä : yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta (Jyväskylän yliopisto 2006).

Miten tukea heikkoja lukijoita? : lukuharrastukseen sitoutuminen lukutaidon vahvistajana

Artikkeli perustuu kansalliseen PISA 2003 -aineistoon.