Production Quality Analysis of Special Elevator Cars Based on Six Sigma Approach

Project scope is to utilize Six Sigma DMAIC approach and lean principles to improve production quality of the case company. Six Sigma tools and techniques are explored through a literature review and later used in the quality control phase. The focus is set on the Pareto analysis to demonstrate the most evident development areas in the production. Materials that are not delivered to the customer or materials that damaged during transportation comprise the biggest share of all feedbacks. The goal is set to reduce these feedbacks by 50 %. Production observation pointed out that not only material shortages but also over-production is a daily situation. As a result, an initial picking list where the purchased and own production components can be seen, is created, reduction of over- and underproduction and material marking improvement are seen the most competitive options so that the goal can be reached. The picking list development should still continue to make sure that the list can be used not only in the case study but also in the industrial scale. The reduction of material missing category can be evaluated reliably not sooner than in few years because it takes time to gather the needed statistical information.

Dynamic Modelling of Circulating Fluidized Bed Plant with Gas Turbine Repowering

Increasing amount of renewable energy source based electricity production has set high load control requirements for power grid balance markets. The essential grid balance between electricity consumption and generation is currently hard to achieve economically with new-generation solutions. Therefore conventional combustion power generation will be examined in this thesis as a solution to the foregoing issue. Circulating fluidized bed (CFB) technology is known to have sufficient scale to acts as a large grid balancing unit. Although the load change rate of the CFB unit is known to be moderately high, supplementary repowering solution will be evaluated in this thesis for load change maximization. The repowering heat duty is delivered to the CFB feed water preheating section by smaller gas turbine (GT) unit. Consequently, steam extraction preheating may be decreased and large amount of the gas turbine exhaust heat may be utilized in the CFB process to reach maximum plant electrical efficiency. Earlier study of the repowering has focused on the efficiency improvements and retrofitting to maximize plant electrical output. This study however presents the CFB load change improvement possibilities achieved with supplementary GT heat. The repowering study is prefaced with literature and theory review for both of the processes to maximize accuracy of the research. Both dynamic and steady-state simulations accomplished with APROS simulation tool will be used to evaluate repowering effects to the CFB unit operation. Eventually, a conceptual level analysis is completed to compare repowered plant performance to the state-of-the-art CFB performance. Based on the performed simulations, considerably good improvements to the CFB process parameters are achieved with repowering. Consequently, the results show possibilities to higher ramp rate values achieved with repowered CFB technology. This enables better plant suitability to the grid balance markets.

Carriage of herpes simplex virus and human papillomavirus in oral mucosa is rare in young women: a long-term prospective follow-up

Herpes simplex -virus 1 (HSV-1) ja ihmisen papilloomavirus (HPV) infektoivat suun epiteelisoluja. Useimmissa tapauksissa näiden virusten infektio on kliinisesti oireeton. Suun limakalvojen oireeton HPV-infektio on aikuisilla yleinen, ja valtaosa näistä infektioista ovat ohimeneviä ja vain pieni osa johtaa krooniseen HPV-infektioon. Krooninen HPV-infektio lisää riskiä epiteelisolujen transformoitumiseen kohti syöpäsolua. HPV infektio ei ole yksinään riittävä aiheuttamaan syöpäsolun, vaan siihen tarvitaan myös muita riskitekijöitä.. Muut infektiot, kuten esimerkiksi HSV-1-infektio saattaa olla yksi näistä riskitekijöistä. Tämän syventävän opinnäytetyön tutkimuksen tavoitteena oli selvittää HSV-1-infektion esiintymistä naisten suun limakalvonäytteissä kuuden vuoden seurannassa. Toinen tavoitteemme oli selvittää HSV-1 ja HPV -yhteisinfektion esiintymistä suun epiteelisoluissa, erityisesti naisilla joilla havaittiin suun krooninen HPV-infektio. Tämä tutkimus on osa kuusivuotista seurantatutkimusta (Finnish Family HPV -tutkimus), joka suunniteltiin selvittämään HPV-infektioiden dynamiikkaa ja riskitekijöitä 329 suomalaisperheessä. Suun limakalvoilta otettiin harjausnäyte ennen synnytystä ja kuusi kertaa synnytyksen jälkeen kuuden vuoden aikana. Näytteistä eristettyä DNA:ta oli saatavilla riittävästi HSV-1-analyysiä varten yhteensä 304 naiselta (keski-ikä 25.6 vuotta). Kaikkiaan tutkittavia näytteitä oli 1,873, joista HSV-1:n esiintyminen tutkittiin käyttäen kvantitatiivista PCR:ää. Lisäksi epävarmat PCR-tulokset varmistettiin PCR-tuotteen Southern Blot hybridisaatiolla. HSV-1 tuloksia verrattiin aikaisemmin saatuihin HPV-tuloksiin. Suun limakalvonäytteistä 2.2% oli HSV-1-positiivisia ja 19.6% oli HPV-positiivisia. Yhteensä 11.8%:lla äideistä suunäyte oli HSV-1-DNA -positiivinen ainakin kerran seurannan aikana. HSV-1 ja HPV -yhteisinfektio löydettiin vain neljältä äidiltä. Suurin osa äideistä, jotka olivat HSV-1-positiivisia ennen syntymää, pysyivät HSV-1-positiivisina myös synnytyksen jälkeen. Kolmella naisella todettiin persistentti HPV-16 infektio ja kahdella heistä oli samanaikainen HSV-1 infektio. Tuloksemme osoittaa, että HSV-1:n ja HPV:n esiintyminen yhtä aikaa nuorten naisten suun limakalvolla on harvinaista. On suositeltavaa, että yhteisinfektion omaavia äitejä seurataan myös tulevaisuudessa, sillä HSV-1-infektio saattaa olla yksi riskitekijä suun limakalvon malignissa muutoksessa kroonisen HPV-infektion yhteydessä.

Paha olo iholla. Viiltelykokemukset ja ruumiillisuus nuortenkertomuksissa keskustelufoorumilla

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee nuorten kertomuksia itsensä viiltelyyn liittyvistä kokemuksista eräällä internetin keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa kysytään, millä tavalla itseään viiltelevät nuoret jäsentävät viiltelyyn liittyviä kokemuksiaan ja millaisena ruumis esitetään viiltelykertomuksissa. Nuorten viiltely on sosiaalisesti rakentunut käyttäytymismalli yksilöllistyvässä länsimaisessa kulttuurissa, jossa ruumis on yksilön projekti ja koettu minuus. Tutkimuksessa lähestytään viiltelyä refleksiivisenä ruumiinmuokkauksen tekniikkana ja identiteetin ilmaisijana tekevän, näkyvän ja kokevan ruumiin kautta. Näin ymmärrettynä viiltelyilmiötä on teoretisoitu ja tutkittu toistaiseksi vähän. Tutkielman metodologisena orientaationa on narratiivinen lähestymistapa, ja analysoitavana aineistona nuorten kertomukset viiltelyyn liittyvistä kokemuksista. Tutkielman aineisto koostuu 192 viestistä, jotka on kerätty nuorille suunnatulta anonyymilta keskustelufoorumilta. Analyysi perustuu aineiston sisällön teemoitteluun, viiltelykokemusten narratiivisten rakenteiden ja ruumiiseen viittaavan kerronnan tunnistamiseen. Tutkimuksessa esitetään, että nuorten kertomukset viiltelystä rakentuvat pahanolon kokemuksen, riippuvuuden kehittymisen, viiltelyn salaamisen ja lopettamishalun varaan. Viiltely on toimintaa – ruumiin tekemistä -, jonka tavoitteena on auttaa itseä ruumiin kokemisen ja näkymisen kautta. Viiltelevän nuoren olemassaolo vallitsevien kulttuuristen normien keskellä näyttäytyy monin tavoin ristiriitaisena kokemuksena autetuksi tulemisen tarpeen ja itsenäisen selviämisen välillä. Tutkimuksen johtopäätöksenä hahmottuu nuorten viiltelijöiden tarve tulla nähdyksi oikealla tavalla ja saada apua koettuihin psyykkisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Tätä pyrkimystä varjostaa viiltelijöiden stigmatisointi ja häpeän kokemus.

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.

Huumori osana käsityöprosessia. Esiopetusikäisten lasten huumori yhteistoiminnallisessa suunnittelutehtävässä sekä yksilöllisessä kokonaisen käsityön prosessissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja dokumentoida esiopetusikäisten lasten käsityöprosessissa esiintyvää huumoria. Kyseessä on kuvaileva, aineistolähtöinen kvalitatiivinen tutkimus. Huumorin ilmenemistä tutkittiin sekä yhteistoiminnallisen käsityöprosessin suunnitteluvaiheessa että lapsen henkilökohtaisen kokonaisen käsityöprosessin eri osa-alueissa. Tutkimusongelmat jakautuivat kolmeen eri osioon. Ensimmäiseksi tutkittiin lasten yhteistoiminnallista suunnitteluprosessia, josta pyrittiin kartoittamaan ne asiat, joihin lapsiryhmä liitti huumoria. Lapsiryhmän tehtävänä oli suunnitella yhdessä hauska hahmo, joka naurattaisi muita. Prosessia analysoitiin videoidun materiaalin avulla jälkikäteen siten, että toiminnasta etsittiin tilanteita, joissa lapset nauroivat tai hymyilivät. Toiseksi tutkittiin jokaisen lapsen henkilökohtaista kokonaisen käsityön prosessia ja sen eri vaiheissa esiintyvää huumoria. Kokonainen käsityöprosessi koostuu suunnittelu-, valmistus- ja arviointivaiheesta ja tutkimuksen toisen vaiheen analyysi on jaettu niiden mukaan kolmeen osaan. Jokaisesta prosessin vaiheesta etsittiin kuvallisten dokumenttien ja videoidun materiaalin avulla niitä tekijöitä, joiden kautta lapsi ilmaisi hahmoonsa liittyvää huumoria. Viimeisenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää, onko lasten yhteisestä suunnitteluprosessista siirtynyt vaikutteita lasten henkilökohtaisiin suunnitelmiin tai käsityötuotteisiin. Tätä tarkasteltiin vertaamalla lasten henkilökohtaisia suunnitelmapiirustuksia ja valmiita käsityötuotteita lapsiryhmän yhteiseen suunnitelmapiirustukseen. Tutkimuksen aineisto on kerätty 17 lapsen esiopetusryhmästä ja tutkimusjoukkoon on valittu tästä ryhmästä seitsemän lasta, neljä tyttöä ja kolme poikaa. Lapset toteuttivat yhteistoiminnallisen suunnitteluprosessin ja henkilökohtaiset kokonaisen käsityön prosessinsa kahdessa sukupuolen mukaan jaetussa ryhmässä. Tutkimuksen tulokset on jaettu tutkimusongelmien mukaisesti kolmeen eri osioon ja lisäksi ne on jaoteltu sukupuolen mukaan, jotta on mahdollista tarkastella myös tyttöjen ja poikien erilaista huumoria. Lapset liittivät toimintaansa huumoria kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Jokainen lapsi toteutti oman kokonaisen käsityön prosessin ja onnistui liittämään jokaiseen vaiheeseen humoristisia asioita, jotka naurattivat tekijän lisäksi myös muita. Myös tyttöjen ja poikien erilaisesta huumorista saatiin viitteitä. Tyttöjen huumori suuntautui pitkälti hahmon hassuun ulkonäköön, kun taas pojilla hahmon muut ominaisuudet kertoivat sen humoristisuudesta. Sekä käsityöprosessi että huumori rakentuvat sosiaalisesti. Käsityöprosessiin kuuluu sosiaalinen kanssakäyminen, jonka seurauksena mukaan saadaan myös huumoria, oli kyse minkä ikäisistä ihmisistä tahansa.

Iatrogeeniset laryngeaalihermovauriot kilpirauhaskirurgiassa Tyksissä vuonna 2011 - insidenssi ja altistavat tekijät

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää iatrogeenisten eli hoidon aiheuttamien laryngeaalihermovaurioiden insidenssi kilpirauhaskirurgisilla potilailla Tyksissä vuonna 2011 sekä mahdolliset hermovauriolle altistavat tekijät. Tutkimushypoteesina on, että tutkimusaineistosta on mahdollisesti osoitettavissa laryngeaalihermovaurioille altistava, preoperatiivinen tekijä. Yhtäältä tutkimus toimii laryngeaalihermovaurioiden insidenssiä kartoittavana instrumenttina kilpirauhaskirurgisilla potilailla Tyksissä. Toisaalta tutkimuksessa mahdolliset esille tulevat laryngeaalihermovaurion riskitekijät saattavat vaikuttaa hoitokäytäntöihin ja näin ollen vähentää iatrogeenisia laryngeaalihermovaurioita tulevaisuudessa. Tutkimuksen aineistona on Tyksissä vuonna 2011 kirurgisesti leikatut kilpirauhaspotilaat eli sekä kilpirauhas- että lisäkilpirauhaspotilaat. Tutkimuksessa suoritettiin sähköisen potilastietojärjestelmän tietokantahaku käyttäen kilpirauhaskirurgisia toimenpidekoodeja, jonka tuloksena oli vuonna 2011 Tyksissä leikatut kilpirauhaspotilaat. Jokaiselta potilaalta kirjattiin sähköisestä potilastietojärjestelmästä systemaattisesti mahdollinen laryngeaalihermovaurion aiheuttama äänihuulihalvaus sekä tämän tutkimuksen kannalta oleelliset muuttujat. Tilastollinen analyysi suoritettiin JMP Pro 12 -ohjelmalla. Vuonna 2011 Tyksissä leikattiin 221 kilpirauhaskirurgista potilasta. Laryngeaalihermovaurioiden insidenssi oli 7,4 prosenttia, josta pysyviä oli 4,6 ja ohimeneviä 2,8 prosenttia. Aikaviive leikkauksesta hermovauriodiagnoosin oli pitkä, keskimäärin 102 päivää ja mediaani 51 päivää. Uusintaleikkaus oli merkittävin tilastollisesti merkitsevä hermovaurion riskitekijä. Aineistossa huomiota kiinnitti leikkausten aikainen alhainen recurrens-hermon visualisaatioprosentti – recurrens-hermoista visualisoitiin 71 prosenttia niissä leikkauksissa, joissa kirjallisuudessa visualisaation katsotaan olevan erittäin tärkeää. Kirurgeilla, joiden leikkausten seurauksena aiheutui huomattavasti enemmän hermovaurioita, oli potilasaineiston suhteen hermovauriolle alttiimman iäkkäämmän potilasmateriaalin sekä laajempien leikkausten painottuminen.

Pedagogisen hyvinvoinnin merkitykset koulutuksen läpäisyssä. Nuorten kokemuksia matkastaan peruskoulusta Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli ymmärtää nuorten aikuisten omia kertomuksia peruskoulusuhteestaan ja yhteisvalinnanperusteista, peruskoulun jälkeisitä vuosista sekä koulutuksiin kiinnittymisistä. Tutkimus kohdistui kuuden nuorten kuvauksiin aikaisemmista opinnoistaan ja opintojen keskeytymiseen johtaneista syistä sekä keskeytymisen prosesseista. Työn keskiössä oli nuoren oma näkökulma aikaisemman koulutuspolun rakentumisesta ja pedagogisen hyvinvoinnin merkityksistä koulutuksen läpäisyssä. Tutkimuksen kohdejoukkona oli yhden aikuisopiston Nuorten aikuisten osaamisohjelman kohderyhmään kuuluvia opiskelijoita. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Aineisto teemoiteltiin ja analyysi tarkentui mahdollisiin pedagogisen hyvinvoinnin osatekijöitten näyttäytymiseen nuorten kerronnassa. Peruskoulusuhteissa keskeistä oli erilaiset oppimisen tai keskittymisen vaikeudet sekä kokemus heikosta tuen saannista oppimisen haasteisiin. Yhteishaun hakutoiveet eivät olleet kovin selkeitä ja nuoret kokivat olleensa hieman kypsymättömiä valintojensa tekoon. Toisen asteen keskeytymisiin johtaneet kuvaukset olivat hyvin moninaisia ja samankin nuoren kuvaukset kiinnittymättömyyden syistä vaihtelivat eri elämänkulun vaiheissa. NAO-opintoihin nuoret olivat kiinnittyneet paremmin ja olivat motivoituneita opintoihinsa. Tulosten perusteella voin todeta nuorten kaipaavan koulujen ja oppilaitosten toimijoilta aikaa ja huomiota sekä panostusta kurin ja järjestyksen ylläpitoon. Aikuisen oppijan haasteiksi tulkitsin heikon oppimisluottamuksen sekä aikaisemmat pettymykset kouluun instituutiona sekä siellä toimineisiin aikuisiin. Kouluissa ja oppilaitoksissa on selkeä tarve oppilaantuntemukselle, henkilökohtaiselle huomiolle ja ajalle kohdata oppija yksilönä, jolla on erilaiset taustat, kokemukset ja tarpeet. Osallisuuden ja toimijuuden vahvistuminen oli merkittävä aikuisen oppimisen haasteita vähentävä tekijä ja koulutuksen läpäisyä vahvistava tekijä. Keskeinen merkitys oli koetulla tunnetuella, jolla vahvistettiin osallisuuden ja toimijuuden kokemista. Tunnetuki rakentui huomioivasta kohtaamisesta, puheeksi ottamisesta ja rohkaisevasta ilmapiiristä. Tätä kautta aikuisen oppijan kouluttautumisusko ja oppimisluottamus merkittävästi vahvistui.

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.

Ostokokeet alkoholipoliittisena interventiona : metodisia pulmia ja hallinnallista hämminkiä

Referee-artikkeli

Magneettikuvauslaitteen vääristymän korjausalgoritmin toiminnan vaikutus kuvanlaatuun

Tässä työssä tutkittiin magneettikuvauslaitteiden vääristymän korjausalgoritmien toimintaa ja niiden vaikutusta kuvien laatuun. Kuvaukset tehtiin yhteensä kuudella eri magneettikuvauslaitteella ja kuvat analysoitiin käyttäen kahta eri menetelmää. Ensimmäisessä testissä kuvattiin ACR:n (American College of Radiology) valmistama testikappale, eli fantomi, ACR:n suosittelemien kuvausparametrien mukaan. Fantomi kuvatiin vääristymänkorjausalgoritmi päällä ja pois päältä. Molemmat kuvasarjat analysoitiin kahdella tavalla: manuaalisesti ja automaattisesti. ACR on laatinut tarkat ohjeet analyysien tekemiseen. Automaattiseen analysointiin käytettiin kehitysvaiheessa olevaa Automated Analysis Tool for ACR MRI Phantom Measurements (AAT-ACR) -ohjelmaa. Eri laitteiden tuloksia vertailtiin toisiinsa. Toista testiä varten rakennettiin MaxFOV-fantomi niminen testifantomi, joka kuvattiin yhteensä kolmella eri laitteella. Kyseisen fantomin avulla on mahdollista tutkia magneettikuvauslaitteiden todellinen maksimaalinen kuva-ala. Kuvaukset tehtiin vääristymäkorjaus päällä ja pois päältä. Analysointia varten kehitettiin oma automaattinen Matlab-ohjelmisto. Eri laitteiden tuloksia vertailtiin toisiinsa. ACR:n fantomilla tehtyjen testien tulos näyttää, että pienellä kuva-alalla (noin 20 cm ja alle) ei virheenkorjausalgoritmin käyttö tai käyttämättä jättäminen aiheuta suurta virhettä tuloksiin vaan tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan. Tämä vastaa hyvin sitä, että magneettikentän ja gradienttien lineaarisuus on kaikkein suurin juuri magneettikuvauslaitteen keskiössä ja sen lähistöllä. Automaattinen ohjelmisto tuotti tuloksiin suurempia vaihteluja kuin manuaalinen analyysi. Automaattinen ohjelmisto on kuitenkin vasta kehitysvaiheessa, joten on selvää, että ohjelmiston antamissa tuloksissa saattaa olla algoritmien toiminnasta aiheutuvia virheitä. MaxFOV-fantomilla tehdyt testit osoittavat, että siirryttäessä suuriin kuva-aloihin (yli 20 cm) on virheenkorjauksella suuri merkitys. Jo 30 cm kuva-alalla erot korjattujen ja korjaamattomien kuvien välillä olivat suuret. Kuvia vertailtaessa on myös selvästi nähtävissä, että virheenkorjausalgoritmi rajoittaa kuva-alan maksimia.

Asunnottomuuden ratkaisumallit Helsingin Sanomien uutisoinnissa

Tutkimukseni käsittelee Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisointia, josta etsin erilaisia ratkaisumalleja, jotka liittyivät asunnottomuuteen tai suoraan asunnottomuudesta johdettavissa olevaan ongelmaan. Tutkin artikkeleita ajanjaksolta 1.1.2013–30.6.2014. Valikoin asunnottomuutta käsitteleviä artikkeleita jotka sisälsivät ainakin yhden ratkaisumallin, ja kokosin lopulta 22 tutkimukseeni sopivaa artikkelia. Sovelsin sisällön analyysia, ja jaottelin näitä ratkaisumalleja kahteen ryhmään. Tutkin samalla minkälaisia ratkaisuja erilaiset asunnottomuusuutisointikehykset sisälsivät. Analysoin sitten millaisena ilmiönä asunnottomuus näyttäytyy Helsingin Sanomissa. Käytin tässä muokattua What's the problem represented to be- menetelmää. Tulokseni osoittivat, että Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisoinnissa ennaltaehkäisevät toimenpiteet, sekä majoitukseen ja sen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet olivat yleisempiä ratkaisumalleja. Suurimmassa osassa ehdotetuista toimenpiteistä tähdättiin asunnottomien hyvinvoinnin parantamiseen. Ratkaisujen esittäjät olivat yleisemmin asiantuntijatahoja, kun taas kaikki muut tahot olivat selvä vähemmistö. Asunnottomat itse esiintyivät varsinaisena ratkaisumallin esittäjänä vain yhdessä tapauksessa. Asunnottomat näyttäytyivät yleisesti Helsingin Sanomien uutisoinnissa ihmisryhmänä joka tarvitsi yhteiskunnan apua. Vaikka uutisointi oli suurimmilta osin sympaattissävyistä, joissain tapauksissa asunnottomat saattoivat näyttäytyä taloudellisena rasitteena. Koska ratkaisumallien asunnottomien auttamiseen keskittyvät toimenpiteet olivat keskittyneet voimakkaasti majoitukseen, tämä nosti esiin kysymyksen muunlaisen tarpeellisen avun jäämisestä taka-alalle. Tätä näkemystä vahvisti WPR menetelmällä toteutettu analyysi. Asunnottomuuden aiheuttajana näkyi lähinnä edullisten asuntojen puute. Ongelmat joita asunnottomat kohtaavat ja joihin he voisivat tarvita apua olivat myös hyvin yksipuolisia. Asunnon puute ja asumispalvelut olivat lähestulkoon ainoat esiin nouseet asunnottomia koskevat ongelmat joita ratkaisumallit käsittelivät. Aiheen lisätutkimus olisi tarpeellista, jotta eri ryhmien intressien erottelu, ilmiön monipuolinen kokonaiskuva ja mahdollisimman puolueeton tiedon välitys tulisi esiin tiedon välityksessä ja päätöksen teossa.

Sellumassan varastosäiliön rakenneanalyysi

Tämä työ käsittelee valkaistun ja valkaisemattoman sellumassan varastosäiliön tärinää ja värähtelyä. Värähtelyn seurauksena säiliön seinämän jäykisterenkaan hitsausliitokseen on syntynyt särö. Työn tavoitteena on selvittää, mikä johtaa särön syntyyn ja miten kestäväm-piä varastosäiliöitä voidaan rakentaa materiaali-, valmistus- tai rakennemuutoksien avulla. Työ alkoi tutkimalla rakennemateriaalina olevan duplex-teräksen mikrorakenteen ominai-suuksia, sekä sen hitsattavuutta ja seostamista kirjallisuustutkimuksena. Kirjallisuustutki-musta jatkettiin selvittämällä mahdollisia vaurion syntymekanismeja seinämän särölle. Työssä analysoitiin myös tehtaalla mitattuja värähtelyarvoja. Lopuksi laskettiin FE-analyysillä tyhjän varastosäiliön ominaismuodot ja -taajuudet moodianalyysillä, sekä selvi-tettiin harmonisella analyysillä pinnankorkeuden vaihtelun vaikutus siirtymävasteeseen ja kriittisiin värähtelytaajuuksiin. Varastosäiliöön kohdistuvaa värähtelyä ei ole mahdollista poistaa kokonaan, mutta väräh-telyn aiheuttamia seurauksia kyetään rajaamaan useilla keinoilla. Toimenpiteinä voivat olla ainakin seinämän materiaalin paksuuden lisääminen, jäykisteripojen lisääminen ja kriittisten sellun pinnankorkeuksien välttäminen. Kriittiseksi pinnankorkeudeksi havaittiin 40–45 %:n täyttöaste ja turvalliseksi korkeudeksi 35–38 %:n täyttöaste. Varastosäiliölle kriittisen ominaistaajuuden katsotaan syntyvän taajuuksilla 3,3–3,8 Hz ja 5,8–6,4 Hz. Sellumassa putoaa varastosäiliöön noin 2 Hz taajuudella.

Automaattiset ohjelmakoodintarkastusmenetelmät

Automaattinen koodintarkastus on tehokas ja nopea tapa havaita virheitä ohjelmakoodissa. Erilaisia menetelmiä on kehitetty jo pitkään ja lähestymistapoja on monia. Tavoitteena kaikilla menetelmillä on löytää koodista mahdollisimman suuri osa ohjelmassa olevista virheistä pienellä työmäärällä. Tässä tutkielmassa tutustutaan koodin analyysiin, sekä erilaisiin automaattisiin koodintarkastusmenetelmiin. Jokaista menetelmää tarkastellaan eri näkökulmista ja tutustutaan niiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Lopuksi tehdään katsaus näihin menetelmiin käytännön kautta. Koodintarkastus alkaa analysoinnista, joka voidaan suorittaa joko staattisesti lähdekoodia tarkastamalla tai dynaamisesti, eli koodin suorituksen myötä. Staattisia tarkastustyökaluja löytyy useimmista ohjelmointiympäristöistä jo valmiiksi integroituna. Nämä ilmoittavat ohjelmoijalle virheistä jo koodia kirjoitettaessa. Perinteiset virheentarkastukset ja hieman monimutkaisemmat muodolliset menetelmät ovat hyviä esimerkkejä staattisesta analyysistä. Dynaaminen analyysi taas alkaa suorituksesta ja oikeiden syötteiden valitsemisesta. Analyysillä pyritään käymään läpi kaikki virheille potentiaaliset suorituspolut. Dynaamisesta analyysista saadaan staattisesta analyysistä eriäviä tuloksia, kuten esimerkiksi resurssien kulutus, silmukoiden kompleksisuus ja ohjelman suorat virheet, esimerkiksi nollalla jakamiset, tyhjät osoitukset ja muistivuodot. Itse ohjelmakoodin tarkastusmenetelmiä löytyy lukuisia, joista monet osoittautuvat erittäin lupaaviksi. Abstrakti tulkinta on hyvin yleinen lähestymistapa ohjelmakoodin tarkastukselle. Tässä tulkinnassa pyritään luomaan kaikki mahdolliset suorituspolut, ja määrittelemään päätyykö yksikään polku virhetilaan. Erilaisia abstrakteja tulkintoja ovat esimerkiksi mallien louhinta ja deduktiivinen koodintarkastaminen. Tässä tutkielmassa tutustutaan koodin analyysiin, sekä erilaisiin automaattisiin koodintarkastusmenetelmiin. Jokaista menetelmää tarkastellaan eri näkökulmista ja tutustutaan niiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Lopuksi tehdään katsaus näihin menetelmiin käytännön kautta.

Globaalit ja paikalliset käännösstrategiat kulttuurisidonnaisen sanaston kääntämisessä venäjästä suomeen.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisessä käytettäviä käännösstrategioita sellaisessa tapauksessa jossa lähtökielenä on venäjä ja kohdekielenä suomi. Materiaalina tutkimuksessa käytetään Natalja Kljutšarjovan teosta Россия: общий вагон ja sen suomenkielistä käännöstä Kolmannessa luokassa. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään millaiset tekijät kääntäjän strategiavalintoihin ovat vaikuttaneet ja miten valitut strategiat heijastavat Suomen ja Venäjän kulttuurieroja. Käännösstrategioita tutkitaan kahdella tasolla: paikallisella tasolla on tarkoitus selvittää millaisia paikallisia strategioita kääntäjä on käyttänyt yksittäisten kulttuurisidonnaisuudesta johtuvien käännösongelmien selvittämiseen ja yleisellä tasolla taas mikä paikallisten strategioiden perusteella on koko tekstin globaali strategia. Globaalien strategioiden teoreettisena perustana käytetään Lawrence Venutin teoriaa kotouttavasta ja vieraannuttavasta käännösstrategiasta. Paikallisten käännösstrategioiden määrittelyssä taas käytetään Ritva Leppihalmeen käännösstrategialuokitusta pienillä muunnoksilla varustettuna. Koska kulttuurisidonnaisuutta on hankala rajata, tähän tutkimukseen valittiin kolme tekstissä runsaimmin esiintynyttä kulttuurisidonnaisten elementtien ryhmää. Nämä ryhmät ovat realiat, alluusiot ja erisnimet. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa että käännöksen globaali strategia on selkeästi vieraannuttava: yhteensä 64,1 % kulttuurisidonnaisista elementeistä on käännetty vieraannuttavaa strategiaa käyttäen. Analyysi kuitenkin osoitti, että kaikki paikalliset strategiat eroavat toisistaan siinä kuinka paljon ne kotouttavat ja vieraannuttavat tekstiä. Näin ollen niitä ei tulisi jakaa kahteen toisensa poissulkevaan ryhmään, vaan ne tulisi esittää mieluummin jatkumolla, jonka ääripäitä ovat täydellinen kotouttaminen ja täydellinen vieraannuttaminen. Tällöin saadut tulokset heijastavat paremmin paikallisten strategioiden suhteita ja itse globaalia strategiaa.