O projeto de educação instituído a partir de 1990: caminhos percorridos na formação de professores de química no Brasil

This paper presents and discusses governmental approaches to teacher training introduced in 1990, whose focus is the education of chemistry teachers. Therefore, the aim of this study was to establish the relationship between legal aspects and background needs present in the Brazilian educational context, taking into account that the last two decades has seen a significant increase in the chemistry licensure courses offered by higher education institutions in Brazil. Discussing these aspects of chemistry teachers provides a reflection on the real background needs for this group of professionals.

A abordagem de questões ambientais: contribuições de formadores de professores de componentes curriculares da área de ensino de química

This paper presents the results of a study involving current teachers of the chemistry teaching curricular components of twelve Chemistry licentiate courses at state universities in the South and South-east of Brazil. The aim was to analyse how these curricular components can work together to address environmental issues in Chemistry teacher-training. From analysis of the interviews, it can be ascertained for example that environmental themes in the curricular components analysed are treated with differing levels of intensity and perspectives, and in some cases, have a more illustrative character regarding chemistry concepts.

Produção de casos para o ensino de Química: uma experiência na formação inicial de professores

The Method of Case Studies has often been employed in higher education, but few initiatives have focused on basic education. This work addressed the production of cases by students from a chemistry teacher training course. The proposal was applied in the discipline of Basic Inorganic Chemistry and aimed to familiarize students with the Method from the preparation of cases focused on basic education. We believe the proposal was efficient in showing future teachers the need to develop teaching strategies that, beyond learning concepts, stimulate students in training skills such as teamwork, critical thinking and decision making.

Química e filosofia: rumo a uma frutífera colaboração

This review seeks to present a brief history of the philosophy of chemistry and the major issues discussed in the framework of this emerging discipline of philosophy of science, such as the question of physicalist reductionism and physical and chemical causality. In this vein, it also addresses the current debate over relevant issues of chemical world such as atomic orbitals, molecular structure, chemical bonding, models and explanations, as well as the foundations of the periodic table. Finally, the importance of the link between the philosophy of chemistry and chemistry education is analyzed, especially in relation to teacher training.

Diretrizes para a formação de professores da educação básica em interface com a licenciatura em química: em contexto as possibilidades formativas

We developed and applied an educational instrument (ID) to discuss, in the discipline of Supervised Pre Service Teachers Practice 1, guidelines for teacher education to redefine teacher knowledge with a specific focus on chemistry teachers. The study used methodological fundamentals of Discursive Textual Analysis that involves identifying and isolating a set of materials subjected to analysis, categorizing these statements and producing texts, integrating these descriptions and interpretations, basing its construction on the category system built. Data were collected through participant observation and text readings used by the students in performing the activity. It was noted that the chemistry teachers trained were able to express opinions that indicated the Construction of Meanings Interface that was the category of analysis established a priori.

A FORMAÇÃO DE PROFESSORES EM COMUNIDADES DE PRÁTICA: O CASO DE UM GRUPO DE PROFESSORES DE QUÍMICA EM FORMAÇÃO INICIAL

This work deals with communities of practice and their contribution to pre-service teacher training. A group of eight pre-service chemistry teachers was accompanied during their participation in the PIBID program. Based on their interaction in planning teaching activities, the group was characterized as a community of practice. For this characterization the three dimensions of communities of practice were observed: mutual engagement, joint enterprise and shared repertoire. The results showed that the community of practice was essential for the training of pre-service chemistry teachers. Through community practice, pre-service teachers were able to learn more about their future practice as chemistry teachers.

MOTIVAÇÃO PARA A CARREIRA DOCENTE E CONSTRUÇÃO DE IDENTIDADES: O PAPEL DOS PESQUISADORES EM ENSINO DE QUÍMICA

This research aims to identify the reasons that lead students to pursue a specific course of chemistry teacher training, i.e., their perspectives on the course and the teaching career, and if they are motivated by trainers to become basic education (BE) teachers. It was concluded that most students did not want to be teachers of BE. They identified through the social context of the course that the teachers focused on the area of chemistry teaching sought to motivate them for this career, whereas the teachers of these specific areas of chemistry encouraged them to seek other career opportunities.

CONHECIMENTO PEDAGÓGICO E CONHECIMENTO QUÍMICO NA FORMAÇÃO DE PROFESSORES: A CONSTRUÇÃO DA IDENTIDADE DOCENTE

This paper presents results of a content analysis of the formative professional profile of undergraduates within the context of Brazil's expansion of its federal education system and implementing of teacher training policies. The analysis focuses on the conceptions of undergraduates regarding elements of their initial training and professional perspectives, as recorded in narratives, interviews, and questionnaires. Based on the relationships identified between the recorded content and the Educational Course Project, we identified three categories of analysis that point to tensions generated during the professional development of chemistry teachers: 1) The relationship between pedagogical knowledge and chemical knowledge; 2) the conceptual aspects of science education, as represented by the different ways that students understand the "ionization process"; and 3) teaching identity, including the elements indicative of the identity construction of future teachers. The results indicate that the educational and professional profile of undergraduates is marked by a particular tension between chemical content knowledge and pedagogical content, as well as a lack of objectivity and focus on the course's original intent. This situation has produced a multifaceted training context in which there is confusion regarding aspects relating to the licensing, teaching modalities, and preparation of the chemistry education professional.

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti

Conference Proceedings. Academic Mobility Blending Perspectives - Mobilité Académique Perspectives croisées

Les 21, 22 et 23 septembre 2006, le Département d’Études Françaises de l’Université de Turku (Finlande) a organisé une conférence internationale et bilingue (anglais et français) sur le thème de la mobilité académique ; le but de cette rencontre était de rendre possible la tenue d’un forum international et multidisciplinaire, susceptible d’être le siège de divers débats entre les différents acteurs de la mobilité académique (c’estàdire des étudiants, des chercheurs, des personnels enseignants et administratifs, etc.). Ainsi, ont été mis à contribution plus de cinquante intervenants, (tous issus de domaines aussi variés que la linguistique, les sciences de l’éducation, la didactique, l’anthropologie, la sociologie, la psychologie, l’histoire, la géographie, etc.) ainsi que cinq intervenants renommés1. La plupart des thèmes traités durant la conférence couvraient les champs suivants : l’organisation de la mobilité, les obstacles rencontrés par les candidats à la mobilité, l’intégration des étudiants en situation d’échange, le développement des programmes d’études, la mobilité virtuelle, l’apprentissage et l’enseignement des langues, la prise de cosncience interculturelle, le développement des compétences, la perception du système de mobilité académique et ses impacts sur la mobilité effective. L’intérêt du travail réalisé durant la conférence réside notamment dans le fait qu’il ne concentre pas uniquement des perspectives d’étudiants internationaux et en situation d’échange (comme c’est le cas de la plupart des travaux de recherche déjà menés sur ce sujet), mais aussi ceux d’autres corps : enseignants, chercheurs, etc. La contribution suivante contient un premier corpus de dixsept articles, répartis en trois sections : 1. Impacts de la mobilité étudiante ; 2. Formation en langues ; 3. Amélioration de la mobilité académique. À l’image de la conférence, la production qui suit est bilingue : huit des articles sont rédigés en français, et les neuf autres en anglais. Certains auteurs n’ont pas pu assister à la conférence mais ont tout de même souhaité apparaître dans cet ouvrage. Dans la première section de l’ouvrage, Sandrine Billaud tâche de mettre à jour les principaux obstacles à la mobilité étudiante en France (logement, organisation des universités, démarches administratives), et propose à ce sujet quelques pistes d’amélioration. Vient ensuite un article de Dominique Ulma, laquelle se penche sur la mobilité académique régnant au sein des Instituts Universitaires de Formation des Maîtres (IUFM) ; elle s’est tout particulièrement concentrée sur l’enthousiasme des stagiaires visàvis de la mobilité, et sur les bénéfices qu’apporte la mobilité Erasmus à ce type précis d’étudiant. Ensuite, dans un troisième article, Magali Hardoin s’interroge sur les potentialités éducationnelles de la mobilité des enseignantsstagiaires, et tâche de définir l’impact de celleci sur la construction de leur profil professionnel. Après cela arrive un groupe de trois articles, tous réalisés à bases d’observations faites dans l’enseignement supérieur espagnol, et qui traitent respectivement de la portée qu’a le programme de triple formation en langues européennes appliquées pour les étudiants en mobilité (Marián MorónMartín), des conséquences qu’occasionne la présence d’étudiants étrangers dans les classes de traductions (Dimitra Tsokaktsidu), et des réalités de l’intégration sur un campus espagnol d’étudiants américains en situation d’échange (Guadalupe Soriano Barabino). Le dernier article de la section, issu d’une étude sur la situation dans les institutions japonaises, fait état de la situation des programmes de doubles diplômes existant entre des établissements japonais et étrangers, et tente de voir quel est l’impact exact de tels programmes pour les institutions japonaises (Mihoko Teshigawara, Riichi Murakami and Yoneo Yano). La seconde section est elle consacrée à la relation entre apprentissage et enseignement des langues et mobilité académique. Dans un premier article, Martine Eisenbeis s’intéresse à des modules multimédia réalisés à base du film « L’auberge espagnole », de Cédric Klapish (2001), et destinés aux étudiants en mobilité désireux d’apprendre et/ou améliorer leur français par des méthodes moins classiques. Viennent ensuite les articles de Jeanine Gerbault et Sabine Ylönen, lesquels traitent d’un projet européen visant à supporter la mobilité étudiante par la création d’un programme multimédia de formation linguistique et culturelle pour les étudiants en situation de mobilité (le nom du projet est EUROMOBIL). Ensuite, un article de Pascal Schaller s’intéresse aux différents types d’activités que les étudiants en séjour à l’étranger expérimentent dans le cadre de leur formation en langue. Enfin, la section s’achève avec une contribution de Patricia KohlerBally, consacrée à un programme bilingue coordonné par l’Université de Fribourg (Suisse). La troisième et dernière section propose quelques pistes de réflexion destinées à améliorer la mobilité académique des étudiants et des enseignants ; dans ce cadre seront donc évoquées les questions de l’égalité face à la mobilité étudiante, de la préparation nécessitée par celleci, et de la prise de conscience interculturelle. Dans un premier chapitre, Javier Mato et Bego

Resa i röstens landskap : en narrativ studie av hur lärare blir professionella röstanvändare

The theme of this thesis is the learning process that occurs when teachers become professional voice users. The aim is to explore what it (really) means to become a professional voice user in a teaching profession; thereby developing an understanding of how future education in this field can be arranged so as to both effectively prevent vocal problems and to develop oral didactical competence among teachers. The ambition is to describe, interpret, and understand the learning process through a combination of emic and ethic research perspectives. The theoretical frame of reference reflects the cross disciplinary character of the thesis. Voice problems are common among both student teachers and inservice teachers and adversely affect professional competence, identity and quality of life. Additionally, vocal problems are proven to have a negative impact on pupils´ learning. The individual elements of learning are explored in the light of experiential learning theory and transformative learning theory. The social elements of learning are explored in relation to the theory of situated learning. In addition, theories of teacher professionalisation in terms of competence and identity are outlined. The empirical study has a longitudinal and multi method character. It is anchored in a phenomenological hermeneutical tradition, more specifically in narrative inquiry. The point of departure is the learning experiences of ten student teachers, who attended a ten week long course on voice production as part of their teacher training at Åbo Akademi University, in the autumn of 2002 and the spring of 2003. Four interviews in the form of conversations were conducted with each participant. These were crystallised with a process diary, a Swedish Voice Handicap Index, a voice observation, and a video observation. A fifth interview was conducted with each participant five years post teacher training, in the spring of 2008. Participant observation was also conducted throughout the course. The research materials have been analysed and interpreted narratively using a phenomenological hermeneutical method. The results are presented descriptively as individual narratives, which are reflected in logopedic research materials. Learning is here understood as emergent awareness. This is followed by a meta narrative concerning learning as experiences in the four dimensions body, thought, feeling, and relation. Finally, interpretation is expressed with respect to the theory of relational education. Learning is here understood as a movement in the field between the actual and the possible voice. It is also viewed as fundamentally rooted in inter-human relationships, in moments of presence and coexistence. As a tentative answer to the call for an existential space for learning in order to be a professional voice user, I suggest the concept of a learning refuge as a locus for a learning process built on trust, mutuality and openness.

Saksan opiskelijasta saksan opettajaksi. Aineenopettajaopiskelijan ammatillinen kasvu ohjatussa harjoitttelussa

Tutkimuksessani tarkastelin, miten ammatillinen kasvu ilmenee saksan opetusharjoittelijoiden näkemyksissä ja toiminnassa opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvan ohjatun harjoittelun aikana. Keräsin tutkimusaineiston lukuvuosina 2007–2010 kaikilta saksan opetusharjoittelijoilta, jotka suorittivat ohjatussa harjoittelussa vähintään 15 op Turun normaalikoulussa. Tutkimusaineistona käytin henkilökohtaisia harjoittelusuunnitelmia (HOPS) ja reflektiovihkoja, jotka ovat ohjatun harjoittelun normaaleja työvälineitä. Täydensin aineistoa ohjatun harjoittelun alussa toteutetulla kyselyllä ja harjoittelun päätteeksi tehdyllä puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Toimin tutkimuksen aikana Turun normaalikoulussa saksan opettajana ja aineryhmän harjoittelusta vastaavana opettajana. Tutkimuskysymykset tarkentuivat aineistolähtöisesti. Ensimmäinen tutkimuskysymys liittyi siihen, miten harjoittelijoiden ideaalit hyvästä vieraan kielen opetuksesta ja henkilökohtaiset tavoitteet toteutuivat ohjatun harjoittelun aikana. Alkukyselyn pohjalta ideaaleiksi nousivat vuorovaikutus ja monipuoliset työtavat, kulttuurin opettaminen, tavoitekielen käyttö luokkakielenä sekä selkeä kieliopin opetus. Tutkimuksessa kävi ilmi, että alkukyselyssä esiin tullut hyvän opettajan tai vieraan kielen opetuksen ideaali ei välttämättä näy opettajaksi opiskelevan HOPSeihin kirjatuissa henkilökohtaisissa tavoitteissa tai toteudu hänen harjoitustunneillaan. Parhaiten opetusharjoittelijat kokivat onnistuneensa vuorovaikutuksen luomisessa oppilaisiin ja opiskelijoihin sekä monipuolisten työtapojen käytössä. Eriyttäminen ja oppimaan oppimisen ohjaaminen koettiin hankalina. Suurin osa harjoittelijoista oli tyytyväisiä siihen, miten he onnistuivat tuomaan kulttuuria opetukseensa, kun taas tavoitekielen käyttö luokkakielenä ja kieliopin opetus koettiin haasteellisiksi. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin, millainen ammatillinen näkemys vieraan kielen opiskelijalla on ohjatun harjoittelun jälkeen. Opetusharjoittelijat korostivat opettajan kasvatustyötä ja opettajien välistä yhteistyötä. Ajatus toimia saksan tai vieraan kielen opettajana oli vahvistunut pedagogisten opintojen aikana. Kolmas tutkimuskysymys kohdistui sen selvittämiseen, miten HOPS ja reflektiovihko toimivat harjoittelijoiden kasvun tukena. Harjoittelijoiden kirjallinen itsereflektio vaihteli syvällisistä pohdinnoista niukkiin merkintöihin. Suurimmassa osassa reflektiovihoista harjoittelijat olivat miettineet palautteissa esille tulleita asioita. HOPS ja reflektiovihko ovat tämän tutkimuksen perusteella toimivia harjoittelun ohjauksen välineitä, kunhan harjoittelijoita ohjataan niiden käytössä. Itsereflektion merkityksen puolesta puhuu se, että harjoittelijat, jotka olivat myös kirjallisesti pohtineet saksan käyttöä luokkakielenä, olivat muita tyytyväisempiä siihen, miten he kokivat onnistuneensa luokkakielen käytössä.

Motivational Influences on Transfer: Dimensions and Boundary Conditions

The focus of this dissertation is the motivational influences on transfer in higher education and professional training contexts. To estimate these motivational influences, the dissertation includes seven individual studies that are structured in two parts. Part I, Dimensions, aims at identifying the dimensionality of motivation to transfer and its structural relations with training-related antecedents and outcomes. Part II, Boundary Conditions, aims at testing the predictive validity of motivation theories used in contemporary training research under different study conditions. Data in this dissertation was gathered from multi-item questionnaires, which were analyzed differently in Part I and Part II. Studies in Part I employed exploratory and confirmatory factor analysis, structural equation modeling, partial least squares (PLS) path modeling, and mediation analysis. Studies in Part II used artifact distribution meta-analysis, (nested) subgroup analysis, and weighted least squares (WLS) multiple regression. Results demonstrate that motivation to transfer can be conceptualized as a three-dimensional construct, including autonomous motivation to transfer, controlled motivation to transfer, and intention to transfer, given a theoretical framework informed by expectancy theory, self-determination theory, and the theory of planned behavior. Results also demonstrate that a range of boundary conditions moderates motivational influences on transfer. To test the predictive validity of expectancy theory, social cognitive theory, and the theory of goal orientations under different study settings, a total of 17 boundary conditions were meta-analyzed, including age; assessment criterion; assessment source; attendance policy; collaboration among trainees; computer support; instruction; instrument used to measure motivation; level of education; publication type; social training context; SS/SMC bias; study setting; survey modality; type of knowledge being trained; use of a control group; and work context. Together, the findings cumulated in this thesis support the basic premise that motivation is centrally important for transfer, but that motivational influences need to be understood from a more differentiated perspective than commonly found in the literature, in order to account for several dimensions and boundary conditions. The results of this dissertation across the seven individual studies are reflected in terms of their implications for theory development and their significance for training evaluation and the design of training environments. Limitations and directions to take in future research are discussed.

Searchig the links between "knowledge governance mechanisms", "the individual conditions of knowledge sharing", and "individual's knowledge sharing behaviour".

The objective of this study was to understand how organizational knowledge governance mechanisms affect individual motivation, opportunity, and the ability to share knowledge (MOA framework), and further, how individual knowledge-sharing conditions affect actual knowledge sharing behaviour. The study followed the knowledge governance approach and a micro-foundations perspective to develop a theoretical model and hypotheses, which could explain the casual relationships between knowledge governance mechanisms, individual knowledge sharing conditions, and individual knowledge sharing behaviour. The quantitative research strategy and multivariate data analysis techniques (SEM) were used in the hypotheses testing with a survey dataset of 256 employees from eleven military schools of Finnish Defence Forces (FDF). The results showed that “performance-based feedback and rewards” affects employee’s “intrinsic motivation towards knowledge sharing”, that “lateral coordination” affects employee’s “knowledge self-efficacy”, and that ”training and development” is positively related to “time availability” for knowledge sharing but affects negatively employee’s knowledge self-efficacy. Individual motivation and knowledge self-efficacy towards knowledge sharing affected knowledge sharing behaviour when work-related knowledge was shared 1) between employees in a department and 2) between employees in different departments, however these factors did not play a crucial role in subordinate–superior knowledge sharing. The findings suggest that individual motivation, opportunity, and the ability towards knowledge sharing affects individual knowledge sharing behaviour differently in different knowledge sharing situations. Furthermore, knowledge governance mechanisms can be used to manage individual-level knowledge sharing conditions and individual knowledge sharing behaviour but their affect also vary in different knowledge sharing situations.

Effects of losartan combined with exercise training in spontaneously hypertensive rats

We investigate whether combined treatment with losartan, an angiotensin II receptor blocker, and exercise training (ET) in spontaneously hypertensive rats (SHR) would have an additive effect in reducing hypertension and improving baroreflex sensitivity when compared with losartan alone. Male SHR (8 weeks old) were assigned to 3 groups: sedentary placebo (SP, N = 16), sedentary under losartan treatment (SL, N = 11; 10 mg kg-1 day-1, by gavage), and ET under losartan treatment (TL, N = 10). ET was performed on a treadmill 5 days/week for 60 min at 50% of peak VO2, for 18 weeks. Blood pressure (BP) was measured with a catheter inserted into the carotid artery, and cardiac output with a microprobe placed around the ascending aorta. The baroreflex control of heart rate was assessed by administering increasing doses of phenylephrine and sodium nitroprusside (iv). Losartan significantly reduced mean BP (178 ± 16 vs 132 ± 12 mmHg) and left ventricular hypertrophy (2.9 ± 0.4 vs 2.5 ± 0.2 mg/g), and significantly increased baroreflex bradycardia and tachycardia sensitivity (1.0 ± 0.3 vs 1.7 ± 0.5 and 2.0 ± 0.7 vs 3.2 ± 1.7 bpm/mmHg, respectively) in SL compared with SP. However, losartan combined with ET had no additional effect on BP, baroreflex sensitivity or left ventricular hypertrophy when compared with losartan alone. In conclusion, losartan attenuates hypertension and improves baroreflex sensitivity in SHR. However, ET has no synergistic effect on BP in established hypertension when combined with losartan, at least at the dosage used in this investigation.